Vielä vuosi sitten oli helppo löytää kirjoituksia, joissa povattiin lännen loppua. Yksi ryhmä väitti, että perinteinen länsi kaatuu erimielisyyksiin Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Toinen ryhmä väitti, että lännestä tulee irrelevantti käsite, kun talouden ja politiikan painopiste siirtyy Aasiaan.
Nyt tilanne näyttää toiselta. Talouskriisi ei kurita ainoastaan Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Myös Aasia ja Venäjä saavat tuta kapitalismin kurjan puolen. Ei ole lainkaan selvä, että Aasia nousee kriisistä vahvempana ja vauraampana kuin länsi.
Samaan aikaan vanhan lännen sisällä on syntymässä aivan uudenlainen dynamiikka.
Eurooppalaiset ovat rakastuneet Barack Obamaan. Obama on valmis työskentelemään Euroopan kanssa. Uusi sävy näkyy nimityksissä: kaikki kabinetin jäsenet ovat joko Euroopan kannalta loistavia tai vähintäänkin harmittomia. Mukana ei ole yhtään Boltonia tai Rumsfeldia.
Yhdysvaltain talouspolitiikan painotukset lähestyvät eurooppalaisia painotuksia. Terveydenhuolto ja sairausvakuutusta ollaan remontoimassa hieman eurooppalaisempaan suuntaan. Veropolitiikassa keskustellaan vaihteeksi myös verojen korottamisesta - vaikka elvytyksen välineenä verojen alennukseen yhä uskotaan. Kansainvälisessä politiikassa uuden administraation painotukset muistuttavat Eurooppa: Obama puhuu multilateraalin yhteistyön ja kansainvälisten instituutioiden puolesta.
Kun kuuntelee kaikkea tätä, tulee mieleen vanha koukeroinen termi:
konvergenssi. Kylmän sodan aikana konvergenssi tarkoitti kapitalismin ja sosialismin lähentymistä. Erityisesti suomalaiset olivat innoissaan konvergenssista. Syy oli selvä: mikäli konvergenssi olisi edennyt, Suomen ei olisi tarvinnut tehdä vaikeaa valintaa idän ja lännen välillä.
Voisi kuvitella, että suomalaiset suhtautuvat innolla myös Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin väliseen konvergenssiin, mikäli sellainen alkaa tapahtua. Syitä on monia. Ensimmäinen syy on kertausta vanhasta. Mikäli USA:n ja EU:n välinen konvergenssi etenee, ei meidän tarvitse tehdä vaikeaa valintaa Euroopan ja Yhdysvaltain välillä turvallisuuspolitiikassa. Voimme ajelehtia vielä vähän aikaa ilman että kukaan tarttuu peräsimeen.
Toinen syy liittyy asenteisiin. Suomalaiset eivät oikein jaksa enää vihata Amerikkaa. Moni on sitä mieltä, että välillä voisi kokeilla vaikka yhteistyötä. Tässä asenteessa suomalaiset eivät ole yksin.
Obamania on paljon vahvempaa Ranskassa ja Saksassa kuin Suomessa.
Kolmas – ehkä tärkein syy – on muun maailman nousu. Kiinalainen ja venäläinen kapitalismi ehtivät antaa näytteen omasta voimastaan ennen talouskriisiä. Samanlaisen näytteen vahvuudestaan antoivat OPEC:iin kuuluvat petrovaltiot. On todennäköistä, että talouskriisin jälkeen valtiokapitalistiset maat Kiinasta Venäjään lähtevät uuteen nousuun. Kun Yhdysvaltain ja Eurooppa miettii luontevia kumppaneita tulevaisuuden maailmassa, saattaa ajatus vanhasta lännestä kuulostaa paremmalta kuin muut vaihtoehdot. Tosiasia on, että yhdessä EU ja Yhdysvallat ovat vahvoja. Erillään ne ovat muiden armoilla.
Lisää samasta aiheesta
- Laosin tulevaisuus on haasteita täynnä
- Reimagining Japan: The Quest for a Future That Works
- Laurence Smithin yleisöluento 31.8. klo 17
- Uusi kuukauden kysymys: Taloustilanne ja kuluttaminen
- Maailmantalouden ja Euroopan tulevaisuuden näkymiä ennen vuotta 2025
Penttilä nostaa tärkeän asian esiin. Yhdysvallat ei ole enää maailman napa, mutta toisalta se on edelleen erittäin voimakas yhteiskunta. Keskustelin Sitran juhlassa 3.12. professori Paul Lillrankin kanssa Yhdysvalloista. Hän sanoi uskovansa enemmän kuin koskaan Yhdysvaltoihin, koska siellä asioihin tartutaan aina nopeasti ja kurssia muutetaan. Olen samaa mieltä. Yhdisvalloissa lama saattaa kääntyä onneksi. Talous tervehtyy ja ihmisten arvot muuttuvat. Lisäksi Barack Obama on saanut aikaan sellaisen nosteen, joka luo taas vahvan tulevaisuususkon.
Amerikan tarina ei ole vielä loppu. Mutta Amerikka ei ole enää suvereeni. Kunten Penttilä toteaan EU ja Yhdysvallat ovat yhdessä vahvoja, erikseen keskinkertaisia. Toivoa antaa se, että Obama haluaa rakentaa siltoja Eurooppaan.
Markkinatalous ei ole kuollut. Onko historian peruskysymys nyt lyökö aasialainen, keskitetty markkinatalous länsimaisen, demokraattisen markkinatalouden. Eurooppalaisena uskon demokratiaan ja siihen että vapaa mieli on kekseliäämpi kuin ohjelmoitu mieli. Ihminen haluaa loppujen lopuksi olla vapaa. Tämä koitunee Kiinan tuhoksi ja ihmisen voitoksi.