kiitos kommentistani. Monessakin mielessä onnellisuuden tavoitteleminen on ongelmallista, mutta kirjoituksessani perusajatuksena oli se, että onnelliset ihmiset eivät koe tarpeelliseksi toimia kuten Kauhajoella ja Jokelassa tekojen tekijät toimivat. Motivoituminen onnen tavoitteluun on kuitenkin sinänsä haasteellinen asia kuten esität. Ihmisiä ei pitäisi osallistuttaa jos heidän esittämiään mielipiteitä ei oteta todella huomioon. Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta.

Minä olen huolissani.

Olen ollut jo pidemmän aikaa.

Sillä maailma on tullut hulluksi.

Foresight.fi palvelussa oli mielenkiintoinen artikkeli jossa mainitaan :”Tulevaisuus ja Turvallisuus: Poliisin toimintaympäristö muutoksessa (POLTU).”

Jutussa tähdennetään sitä, miten turvallisuusstrategioiden tulisi olla ennen muuta onnellisuus strategioita; torjumalla syrjäytymistä lisätään ihmisten turvallisuutta. Siltä osin olen samaa mieltä.

Mutta siellä taas tuodaan esiin se, että viranomaisyhteistyötä ja tietojen vaihto on jotenkin tärkeää ja kykenee estämään jotenkin rikollisuutta.

Periaatteessahan näin on, mutta lisääkö se oikeasti turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta? Itse koen viranomaiset, heidän niskaan hengittämisen ja hiljalleen syntyvän totaalisen valvonnan huomattavasti uhkaavampana kuin esimerkiksi katuväkivallan. Minusta yksityisyys, saattaisin sanoa syvä yksityisyys, kuuluu keskeisenä kansalaisvapauksiin, ja viranomaisten yhteiset tietokannat ja tietojen vaihto on loukkaus kansalaisvapauksia kohtaan.

Minusta brittiläisen yhteyskunnan väljyys, jossa ihminen voi halutessaan melko tehokkaasti kadota, myös viranomaisilta, antaa tietynlaisen kansalaisturvan, ihminen voi sellaisessa yhteiskunnassa helpommin nollata, aloittaa alusta.

Sitten minä olen huolissani myös tästä ns. onnellisuusstrategiasta.

Onnen tavoittelu on minusta eräs syy ihmisten onnettomuuteen. Kun ihmiset kuvittelevat, että onni on jossakin, sen tavoittelu tekee heistä onnettomia. Onni on kuin se tarinan lintu, joka laulaa kämmenellä, kunnes pistää käden nyrkkiin.

Mutta ihmisen on mahdollista olla tyytyväinen, tyytyväinen ilman suurta onnea ja tavoittelua.

Ollakseen tyytyväinen, ihmisen tulee saada jonkinlainen käsitys omasta asemastaan yhteisössä, kokea olevansa tarpeellinen ympäristölle ja kokemus siitä, että voi jotenkin vaikuttaa omaan elämäänsä. Viranomaisten tietojen vaihto ja yhteistyö ihmisen ylitse siirtä ihminen elämän hallintaa entistä enemmän viranomaisille ja antaa vaikutelman jonkinlaisesta holhouksesta, joka ei paranna ihmisen mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa.

Tästä tuli mieleeni Vesalan Aarrepuiston remontti joitakin vuosia sitten.

Sen saneerauksen yhteydessä viranomaiset kävivät sylkemässä asukkaiden silmille, järjestämällä asukkaille mahdollisuuden tehdä esityksiä puiston saneerauksen suhteen. Yksikään asukkaiden esityksistä ei toteutunut, eikä tämän kyselyn jälkeen sitten oltu mitenkään yhteydessä asukkaisiin. Asukkaat kokivat että koko alkuperäisen ideakyselyn tarkoitus oli osoittaa Vesalan asukkaille, ettei kunnan hallinnossa ole mitään sijaa kansalaismielipiteelle.

Toisaalta tuo ”tietojen vaihto” saattaa kuulostaa valvonnalta… Onko tämä, Petja, syy kommentillesi?