Ennakoinnissa iso osa ajasta ja tarmosta kuluu epävarmojen tapahtumien, heikkojen signaalien sekä herättävien ja innostavien ilmiöiden tunnistamiseen. Kun tavoitteena on tuottaa ideoita ja uusia ratkaisuja, on helppoa saada ihmiset mukaan ja tulokset käyttöön. Kun tuloksena tunnistetaan uhkia, iskevät päälle puolustautumismekanismit.
Ennakointikonsultin työn turhauttavia hetkiä ovat väittelyt aiheista, että ”ei tätä skenaarioita pidä ottaa mukaan, kun se on niin epätodennäköinen” tai että ”no, ei se ainakaan meitä voi koskea ja siksi tätä ei pidä ajatella”. Jos silmälappujen pistäminen silmille koskisi vain hyvin epätodennäköisiä ilmiöitä, niin tämän kanssa voi elää. Ihmetystä herättää se, että meillä on taipumusta sulkea silmät ja jättää toimenpiteet tekemättä myös varmojen tulevaisuuden tapahtumien edessä.
Näistä varmoista tapahtumista on viimeaikoina ollut paljon hyviä - joskaan ei kovin mukavia – esimerkkejä. Jokapäiväisessä keskustelussa malliesimerkki on ilmastonmuutos. Ilmiö on ollut jo pitkään hyvin tunnettu, mutta hyvin todennäköisesti vaadittavien merkittävien toimenpiteiden toteuttaminen ei etene ennen kuin on jo liian myöhäistä. Toimenpiteet eivät ole pelkästään yhteisiä isoja poliittisia päätöksiä, vaan myös jokaisen yksilön arkea koskettavia helppoja asioita.
Muita esimerkkejä löytyy paljon. Kiinan maitoskandaali ja melamiinin käyttö ovat olleet jo pitkään tiedossa. Melamiinia on löydetty Kiinasta tuoduista maitopohjaisista tuotteista kuten makeisista ja kekseistä ympäri maailmaa. Vakava signaali oli jo USA:n eläinruokaskandaali 2007. Lisäämällä melamiinia vehnäjauhoihin tuote saatiin näyttämään testeissä vehnäproteiinilta.
Samaa löytyi muistakin viljaproteiineista ja seurauksena kaikkia viljapohjaisia proteiinituotteita alettiin testata USA:ssa. Melamiinia löytyi myös Euroopasta, mutta ei suoraan ihmisten käyttämästä ravinnosta. Tuolloin myös joitain maitotuotteita testattiin, koska samalla aineella voidaan saada proteiinipitoisuus näyttämään korkeammalta myös maidon osalta. Mutta mitään ei ainakaan virallisesti löytynyt ja asia jäi sillä erää siihen.
USA:n pankkikriisi ja sitä seurannut tämän hetken huolestuttava talouden kehitys ei varmasti ole kellekään asiantuntijalle ollut loppujen lopuksi yllätys. Investointipankkiirit itse ovat tienneet kyllä mitä myyvät eli kauniisti nimettyjä lainoja luottokelvottomille. Jokainen ymmärtää, että tämä johtaa pitkän päälle ongelmiin, mutta muutosta ei kyetä tekemään niin kauan kuin voittoa syntyy ja markkinoiden ””luottamus”” säilyy.
Miksi yhden ihmisen, yrityksen tai valtion pitäisikään muuttaa omaa toimintaansa, jos kaverit jatkavat toisin? Kaikkien tiedossa on tällä hetkellä esimerkiksi kalastuskiintiöiden ylimitoitus. Kalakannat hupenevat, mutta kiintiöitä ei pystytä leikkaamaan.
Vastaavia esimerkkejä näemme jatkuvasti ympärillämme. Hiihdon dopingskandaalit eivät ole varmasti olleet todellisia yllätyksiä kellekään ja hiihto ei varmasti ole tässä ainoa urheilulaji, jolla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Usein vain tuudittaudumme siihen, että epämiellyttävä paljastuminen tai onnettomuus ei voi koskea meitä itseämme. Tyypillisiä arjen tilanteita tässä ovat työpaikkojen läheltä piti -tilanteet. Moniko meistä muuten kulkee vielä keskellä pimeintä aikaa ilman heijastinta?
Tulevaisuuden riskien tunnistaminen on sekä yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden kannalta erittäin keskeistä. Miksi järkevät ihmiset jättävät varmat tulevaisuutta koskevat viestit huomioimatta? Miksi tämä on johdonmukainen toimintamalli?
Vastauksia on useita. Erityisesti globalisaatio haastaa yhteiskunnallisten riskien hallinnan. Globaalit tuotantoketjut ja työt organisaatioissa on pilkottu niin pieniin pätkiin, että kokonaiskuva ei kuulu kenellekään. Vaikka asiasta tietäisikin, on vain välikäsi, jolle asia ei lopulta kuulu. Kun myös muutkin toimivat näin, ei yksi pelaaja voi muuttaa sääntöjä tai putoaa kilpailusta.
Loppujen lopuksi ollaan myös inhimillisen käyttäytymisen perusasioiden äärellä. Organisaatioissa tieto ei kulje riittävän hyvin. Kiireen hetkellä on helpompi sivuuttaa hankalat ja kiusalliset asiat, etenkin jos niihin kuitenkin liittyy vielä epävarmuutta. Groupthink on tunnettu ilmiö viitaten siihen, että ryhmässä pyrimme välttämään konflikteja ja tavoittelemme konsensusta, ja jätämme kriittisen arvioinnin ja riskien tarkastelun vähemmälle.
Ennakointi antaa meille hyvät työvälineet myös groupthink -karikoiden välttämiseen. Ennakointi tähtää tietoiseen tulevaisuuden ajatteluun, nostaa esiin yllättävien asioiden rinnalle myös tunnettuja kehityspolkuja, ja parhaimmillaan analysoi systemaattisesti toimintavaihtoehtoja ja nostaa myös yhteiseen keskusteluun tärkeitä tulevaisuuden uhkia. Ennakointityöläisenä pitää vain jatkossakin tapella vastaan, kun varmoja tulevaisuuden tapahtumia halutaan sivuuttaa.