Me Suomessa olemme tottuneet siihen, että ruoka ei vie kuukausittaisista menoistamme kovinkaan paljoa, vain reilun kymmenen prosenttia. Tämä ei juurikaan ole muuttunut EU-aikana.
Oikeastaan vasta viime ja tämän vuoden aikana olemme heränneetkin siihen, että ruoan hinta ei välttämättä olekaan enää kovin stabiili. Vielä keväällä 2007 ei osattu ennakoida, millaiseen vuoristorataan maataloustuotteiden hinnat loppuvuodesta joutuvat. Esimerkiksi vehnän hinta tuplaantui lyhyessä ajassa 2007 syksyn parin kuukauden aikana.
Jos vilkaisemme Mirhami 2030 -loppuraporttia voimme todeta, että olemme eläneet viime vuosikymmenet halvan ruoan aikaa. Vielä 1950-60 –luvulla kulutimme lähes puolet tuloistamme ruokaan. Kuinka suuri osa lompakon varoista menee ruokaan kymmenen tai parinkymmenen vuoden päästä?
Jos otetaan huomioon keskeisimpien muutostekijöiden vaikutus, niin ruoan hinnan nousu näyttää hyvin todennäköiseltä. Muun muassa ilmastonmuutos tuo mukanaan epäedullisia muutoksia viljelyolosuhteisiin, mm. sään ääri-ilmiöiden tai muuten huonontuvien kasvuolosuhteiden takia, sekä viljelymaan laadun huonontuessa. Tuotantokustannusten nousu on todennäköistä pidemmällä aikavälillä (energia, rahti ym.). Väestönkasvu lisää ruoan kysyntää.
Väestönkasvun ohella kulutusmuutosten vaikutukset ruoan kysynnässä ovat keskeisiä (lihapainoitteisen ruokavalion lisääntyminen Itä- ja Kaakkois-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa). Ja oman vaikutuksensa tuovat jo toteutuneet bioenergiahankkeet.
Pellosta tuotetaan siis muutakin kuin ”suoraa” ruokaa; rehua ja non-food tuotteita kuten kuitua ja bioenergiaa. Bioenergiahankkeet ovat toteutuneet vahvimmin erityisesti USA:ssa (maissi) ja jo perinteisemmin Brasiliassa (sokeriruoko). Euroopassa peltobiomassan hyödyntäminen bioenergiaksi ei ole ollut merkittävää; öljykasvit (biodiesel) ovat EU:ssa pääosassa.
Hinnan nousupaineissa on kuitenkin samalla muistettava, että viljelyalaa on mahdollista lisätä. FAO ennakoi vuoteen 2030, että maailmassa otetaan uutta peltoalaa käyttöön noin 200 miljoonaa hehtaaria, eikä viljelykelpoisen alan kasvattamisessa tätäkin enemmän ole esteitä.
Näinhän jo Ricardo esitti maankorkoteoriassaan; jos viljavin maa ei riitä markkinoiden kokonaiskysynnän tyydyttämiseen, viljelyä harjoitetaan myös vähemmän tuottavalla maalla. Ilmasto-olosuhteiden ja siten satokausien erilaisuuteen ja tuotantomäärien vaihteluun voidaan varautua varmuusvarastoja kasvattamalla, ja kuten Mirhami 2030 kertoo, voimme käyttää ihmisravintona muutakin kuin pellosta johdettua ravintoa.
MIRHAMI 2030, ERA:n Ruokamuutos 2030), jossa on arvioitu tulevaisuuden vaihtoehtoisia kehityskulkuja ruoankulutuksen ja -tuotannon osalta. Nämä toimivat tärkeinä herättäjinä tilanteessa, jossa joudumme miettimään, mitä tulevaisuudessa syömme ja ennen kaikkea, miten se on tuotettavissa.
OECD on omissa ennusteissaan todennut, että kymmenen vuoden aikavälillä viljat ja öljykasvit ovat 20-30%, ja jalostetut maitotuotteet 30-40% kalliimpia kuin mitä ne ovat olleet ajanjaksolla 2000-2005. Tulevaisuudessa joudutaan ottamaan kantaa vahvemmin maataloustuotteiden arvohierarkiaan pellolla, eli sitä kuinka paljon muuta kuin ruokaa, pelloilla tuotetaan.
Kommentit (1)
Bileet ei parane jos vieraat ei vähene.
Monet ihmiset, jotka ensin ja pinnallisesti vaikuttavat ensin aivan täyspäisiltä, yrittävät selittää, että miten kehitysmaiden väestönkasvua tulisi hillitä, ja saattavat sitten seuraavassa lauseessa aivan vakavana selittää sitä, miten paljon Suomessa pitäisi saada syntyvyyttä nousemaan.
Kuitenkin mm. Länsi-Afrikan muuttoliike Eurooppaan on paljolti syntynyt, ei Afrikan suuren syntyvyyden kautta, vaan koska teollisuusmaiden kalastuslaivasto on ryöstökalastanut Afrikan rannikolla ja hävittänyt paikallisen kalastuselinkeinon ja samalla myös murtanut alueen elintarvikehuollon proteiiniketjun.
Pelkästään Suomen ekologinen jalanjälki vastaa samaa kuin koko Itä-Afrikan, tarkoittaen Keniaa, Ugandaa, Tansaniaa, Etiopiaa, Somaliaa ja Sudania. Tällaisessa kontekstissa liikaväestö on myös meidän ongelmamme.
Todellisuudessahan ei näitten alueiden väestönkasvu ole mikään ongelma, vaan kuivuus, nälänhätä tai sotilaallinen voima voi ratkaista sen nopeammin, kuin ehdit sanoa ”Endlösung”. Se on tahdon asia, sallimmeko me sen tapahtuvan?
Jos me haluamme ruuan oikeasti riittävän kaikille, niin siihen ei auta mikään peltomaan lisäys, itseasiassa uskon asian olevan päin vastoin; peltomaan lisäys voi olla lopullinen niitti maailman luonnon tasapainolle. Ja jos väestönkasvua ei aleta nähdä globaalina ongelmana, mikään peltomaa ei riitä, eikä edes ihmissyönti avita, vaikka ihmisliha tällä hetkellä näyttää ehtymättömältä ja edulliselta vaihtoehdolta.
Meidän tulee hyväksyä se, että myös teollisuusmaiden väestön määrän pitää laskea ja sopeuduttava sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ikääntyvät ihmiset ovat merkittävä osa yhteiskuntaa.
Toivoisin myös, että samalla voitaisiin riisua eläkeläisten vaikutusvaltaa, esim. rajoittamalla äänioikeutta eläkeläisillä, sillä ikääntyvän väestön vaikutusvallan kasvu voi johtaa yhteiskunnan jähmettymiseen.
Kehitysmaiden osalta väestösuunnitteluohjelma ja koulutuksen tulisi olla koko kehitysalueiden tuen perusta, niin että kaikki muu apu liitettäisiin näihin. Koulutuksen avulla olisi olisi mahdollista saata aikaan sellainen yhteiskunta, jossa suuri perhe ei ole ainut vanhuuden turvan tae.
Kasvihuoneilmiö on realiteetti. Aivan sama mistä se johtuu, sen aikaan saamat muutokset tarkoittavat kuitenkin sen laatuisia muutoksia, että globaali väestönsuunnittelu ja koko maailman väestön harkittu ja hallittu lasku voi pelastaa meidät totaaliselta katastrofilta.