Nykyään kuulee useammin puhuttavan ennakoinnista kuin tulevaisuudentutkimuksesta. Näitä kahta tiedonalaa voisi äkkiseltään luulla samaksi asiaksi, mitä ne osittain ovatkin. Niillä on kuitenkin eronsa.
Tulevaisuudentutkimuksen juuret ovat 1960-luvulla, jolloin kiinnostus tulevaisuuden hahmottamiseen heräsi muun muassa ympäristökysymysten takia. Tuolloin haluttiin kyseenalaistaa sotilaallinen varustelu ja kasvava materialismi, jotka saattoivat tuhota maapallon. Haussa oli paradigmaattinen muutos, joka haastoi yhteiskunnan toiminnan perusteita.
Tällainen tulevaisuudentutkimus on ehkä näyttäytynyt esimerkiksi liike-elämälle tai hallinnolle liian raskaana tiedonalana. Sehän saattaa katsoa vuosikymmeniä eteenpäin, kun taas monet toimijat tähtäävät esimerkiksi strategioissaan parin vuoden päähän.
Ennakointi terminä tai toimintatapana nousi esiin 1990-luvulta alkaen. Ennakoinnissa painotetaan käytännöllisyyttä ja tiedon sovellettavuutta, ja ennakointi limittyykin suunnitteluun. Ennakoinnin riskinä onkin mennä niin lähelle aihettaan, että tulevaisuus putoaa kuvasta pois. Syntyy vain tilannekuvaus ja toimintaa linjaavia lauselmia. Sektoreittain tehtäviä ennakointeja voi olla myös vaikea hyödyntää muualla kuin niiden omalla alalla.
Tarve systeemiseen muutokseen asettaa mielenkiintoisen haasteen ennakoinnille. Kun katsotaan koko yhteiskuntaa ja puhutaan muutoksesta, ei voida pitäytyä toimiala- tai sektorikohtaiseen suunnitteluun. On katsottava laajemmin ja kauemmas. On itse asiassa peruutettava taaksepäin ja ajatusleikkinä purettava olemassa olevia toimintamalleja. Toisin sanoen, on päästävä niiden asioiden ytimeen, jotka sitovat meidät tämänhetkisiin ratkaisuihin. Vasta sitten voidaan muuttaa asioita törmäämättä välittömästi käytännön esteisiin, joita aiheuttavat syväänjuurtuneet käytännöt esimerkiksi hallinnossa tai yrityksen prosesseissa.
Tämä tarve on selvästikin huomattu - viime aikoina Suomessa ennakoinnin nimissä on tuotettu pitkälle luotaavia skenaarioita. Ennakointi on muutoinkin niin sanotusti tapetilla. Siitä puhutaan paljon, ja sitä kaivataan osaksi monenlaista suunnittelua. Ennakoinnin vahva sukulaisuus tulevaisuudentutkimukseen on tällöin hyvä pitää mielessä, ettemme katso liian lähelle.
Lisää samasta aiheesta
- Kansallinen ennakointiverkosto Finprossa: Askelen edellä Afrikassa ja pianoportaissa
- Seminaari Brysselissä 26.10. ”EFP workshop: policy options for surprising and emerging futures in Europe”
- Muutoksen anatomia – miten maailma muuttuu ja me maailman mukana?
- Laurence Smithin yleisöluento 31.8. klo 17
- Suomesta ennakoiva malliyhteiskunta
