Tulevaisuuden ennustaminen on tärkeää, jotta päätökset voidaan pohjata ennakointiin. Erityisen tärkeää on tulevaisuuden taloudellisen kehityksen ennustaminen, koska nykyhetken investointipäätökset pohjautuvat arvioihin talouden tulevaisuuden volyymistä ja rakenteesta.
Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa kahdesta syystä. Ensinnäkin, ei ole selvää mitkä ylipäätään ovat relevantisti mahdollisia skenaarioita. Jotain niin yllättävää voi sattua, että kukaan ei edes ole tullut ajatelleeksi sellaista.
Voi olla peräti niin, että meillä nykyhetkellä ei ole edes käsitteitä hahmotella joitakin tulevaisuudessa de facto toteutuvia skenaarioita. Kukaan ei pystynyt ennustamaan 1700-luvulla suhteellisuusteorian kehittämisen todennäköisyyttä, koska koko käsitettä ei ollut olemassa. Suhteellisuusteoria kuitenkin sekä mullisti myöhemmin fysiikan maailmankuvan että toi ydinenergian ja ydinaseet maailmankartalle.
Toiseksi, skenaarioiden keskinäisen todennäköisyyden määrittäminen on hankalaa. Filosofiasta tuttu klassinen induktion ongelma koskee juuri tätä: tulevaisuuden ennustaminen menneisyyden tapahtumien mukaiseksi ei ole oikeutettua, koska se sisältää oletuksen että tulevaisuus todella on menneisyyden kaltainen. Tätä oletusta me emme puolestaan voi perustella millään, koska me emme voi tietää millainen tulevaisuus tulee olemaan.
Menneisyyden projisoimisessa tulevaisuuteen ei olekaan kyse varsinaisesta tulevaisuuden ennustamisesta vaan eräänlaisesta menneisyyden kopioinnista. Talousennusteiden herkkyys muutosten suhteen on niin heikkoa tasoa, että niiden taustalla olevien matemaattisten mallien täytyy pohjautua lähinnä menneisyyden analysointiin. Tällöin sinänsä kunnioitettavalle historialliselle tarkastelulle on vain annettu komeampi nimi, ennustaminen.
Tulevaisuuden ennustamisen tulisi vastata kysymykseen ”onko tulevaisuus menneisyyden kaltainen ja jos ei, millainen se on”. Jos tulevaisuuden ennustaminen perustuu oletukseen, että tulevaisuus on menneisyyden kaltainen, kyse ei ole ennustamisesta vaan asiasta, jota englanniksi kuvataan ilmaisulla ”begging the question”.
Kommentit (10)
”Toiseksi, skenaarioiden keskinäisen todennäköisyyden määrittäminen on hankalaa. ”
Skenaariot ovat varautumista varten. Strategioita pitäisi esitestata suhteessa eri skenaarioihin ja kutankin mahdollista skenaariota varten pitäisi olla jonkinlainen esisuunnitelma jos tilanne kääntyisi myöhemmin siihen suuntaan.
Mutta miten meneteltiinkään noissa surullisen kuuluisissa tietoyhteiskuntastrategioissa. Niissä VALITTIIN (sic) joku skenaario lähtökohdaksi.
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/sitraske.html
Täytyy oikein kiittää Lauri Gröhniä ahkerasta kommentoinnista. Olen kanssasi samaa mieltä skenaarioiden käytöstä, mutta niillä on toisinaan sekin käyttötapa, että pyritään yhteen niistä maailmoista ja sitä varten tehdään strategia, siis sinne menemistä varten.
”pyritään yhteen niistä maailmoista”
Nuo pyrkimisen maailman eivät ole olleet mitään skenaarioita, vaikka niitä virheellisti on nimitettykin skenaarioiksi. Tulevaisuuskuviahan ne ovat olleet, fläpille tai tuumatalkooarkeille synnytettyjä hetken ailahduksia…
Tuollainen älyllinen prostituutio yli syy sille, miksi takavuosian erosin Tulevaisuuden tutkimuksen seurasta.
Mielenkiintoista. Miten määrittelet skenaarion? Ilmeisesti sinulla on jokin tavanomaista tiukempi määritelmä. Tarkoittanet tiukan loogisia kehittelyjä a la GBN makroskenaariot?
Tarkoitan skenaarioilla juuri sitä, mitä asiasta jotain ymmärtävät tarkoittavat. Suosittelen alan klassikkoa:
Kess van der Hejden: SCEANARIOS, THE ART OF STRATEGIC CONVERSATION
Historiallisten murrosten ja kriisien aikoina olisi myös entistä tärkeämpää kehittää yhteisiä visioita siitä, mihin suuntaan organisaatioissa tai yhteiskunnassa halutaan edetä. Tässä vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat, skenaariot, voivat olla avuksi. Visiot ovat usein top-down suunnittelua parempi vaihtoehto koordinoida yhteisiä ponnistuksia epävarmassa toimintaympäristössä, jossa vaaditaan ruohonjuuritason tietämyksen ja energian mukaan saamista. Toiminta vaatii aina suunnan ja sitä skenaariot eivät yksinään vielä anna.
Skenaarion nimellä levitetään myös sellaisia vaihtoehtokuvauksia, joiden taustalta puuttuu kausaalinen tapahtumaketju: ne ovat kuin hyppäyksiä suoraan tulevaisuuteen. Olisi hyvä myös yksilöidä skenaarion sisältämät paradigmamuutokset. Erityisesti minua ovat ärsyttäneet joidenkin skenaarioiden edellyttämät muutokset ihmisen evoluutiopsykologiassa, jotka ovat hyvin epätodennäköisiä.
Kiinnostavaa, Jouni. Eli siis visioita, tai jopa scifiä? Millaisia evoluutiota koskevia muutoksia on esitetty?
Särkijärvi viitannee sellaisiin ihmisluonnon ilmiöihin, joista tänään tein blogimerkinnän
Olen itse huomannut virallisesti täysjärkisen nimissä olevien kansanedustajien esittävän sellaisia ajatuksia, jotka edellyttäisivät ihmisen evoluutiopsykologiassa sellaista muutosta, jossa yhdessä sukupolvessa mitätöityisi 300 000 vuotta psykologista evoluutiota.
Ihmisen ahneus, aggressiivisyys ja ryhmäsitoutumisen taso muuttuvat niin hitaasti, etteivät ne käytännössä muutu siitä mihinkään.
Pienellä maalla ei voi olla määräävää roolia nykymaailmassakaan. Siksi laajat skenaariot ovat tarpeen.
Visiot voivat sitten olla vaikka kuinka sisäänlämpiäviä, mutta tavoitteet eivät saisi kovasti olla ristiriidassa mahdollisten skenaarioiden (monikko) kanssa. Korosta vielä, että skenaarioita käytetään strategian testaamiseen, ei luomiseen, tosin sitten iteroiden…