http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/18/ei-kansaa-tarvitse-vaihtaa-vaan-nama/

Minä näen niin, että koulun tulee perustua henkilökohtaiseen lähiopetukseen.

Opiskelu on taas asia erikseen.

Kouluopetuksen ei tule olla teknologia- tai edes tietointensiivistä, huolimatta siitä, että itse olin jo ekaluokkalaisena tietointensiivinen oppilas, jos kohta omat vaikeuteni koulussa varmasti liittyivätkin osaltaan siihen.

Kouluopetuksen pitäisi antaa välineet ajatteluun ja ympäristön jäsentämiseen ja sen kautta avata mahdollisuus opiskeluun.

Koulussa tapahtuva opetuksen tietopohjaisen osuuden toki tulee antaa tietty yleissivistys, sellainen joka mahdollistaa se opiskellessa tarvittavan tiedon jäsentämisen.

Jos ajatellaan että koulu pohjautuisi teknologiaan, erillaiset oppimistyylit, lähtötasot ja henkilökohtaiset ominaisuudet saattaisivat oppilaat eriarvoiseen asemaan.

Se taas onko se hyvä, vähän riippuu. Minun näkökulmastani se saattaisi olla hyvä, vaikka yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ei.

Kommentoin seuraavassa asiaa välttäen ottamasta kantaa eriarvoisuuteen ja olematta miettimättä minkä nykyisenmallisen koulutusrakenteen tasolle kännykkäavusteinen oppiminen soveltuisi parhaiten.

Joku filosofi, jota en nyt muista, mutta jonka voisin kännykkääni asennetulla Wiki-ohjelmistolla pikaisesti tarkistaa, sanoi, että siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. Sitä voisi soveltaa niin, että siitä miten asiat ovat nyt esim. Nokia-yrityksen tuotteiden kohdalla, ei voi päätellä mitä Nokia on suunnitellut tekevänsä tai julkaisevansa myöhemmin.

Tulevaisuudessa, ei välttämättä kovin kaukana tästä päivästä, koululaitos ei välttämättä ole niin selkeästi oma instanssinsa, vaan tieto ja informaatio voi virrata aivan eri kanavia pitkin kuin nykyisin.

Kun nyt kuitenkin Nokia tuossa mainittiin, niin siitä tuli tässä yhteydessä mieleen sen Moprh-konsepti ( http://www.nokia.com/A4852062 ) , jota se on kehittellyt yhdessä Cambridge Nanoscience Centren kanssa. Nanoteknologiaa, elastista materiaalia, halpa ja integroitu elektroniikka, sisäänrakennettu auringon säteilyn absortointia akun lataukseen..

Ok.. se ei vielä liittynyt oppimiseen suoraan, mutta siitä tuli mieleeni jatkoajatus Nokian ja yliopistojen yhteistyöhön. Löysin tuollaisen pdf-dokumentin (vuodelta 2002), jossa mainittiin Nokian tekevän yhteistyötä 10 maan yliopistojen kanssa, Suomen osuuden jäädessä 31 prosenttiin: http://www.etene.org/dokumentit/seminaari/Yla-Jaaski.pdf . Sittemmin yhteistyö on varmasti tiivistinyt ja edelleen kehittynyt.

Samasta dokumentista löytyi viite MIT-yliopiston Oxygen-projektiin ( http://www.oxygen.lcs.mit.edu/Overview.html ), joka sekin haiskahtaa jo aika vanhalta, mutta siinäkin pyrkimys on ollut sulauttaa teknologia urbaaniin ympäristöömme mm. siten, että tarvittava tieto on läsnä ja tavoitettavissa kuten ilma ympärillämme:

”In the future, computation will be human-centered. It will be freely available everywhere, like batteries and power sockets, or oxygen in the air we breathe. It will enter the human world, handling our goals and needs and helping us to do more while doing less. We will not need to carry our own devices around with us. Instead, configurable generic devices, either handheld or embedded in the environment, will bring computation to us, whenever we need it and wherever we might be.”

Tosin, nyt on jo vuosi 2009.. kylläpä se aika rientää.

Vierailenpa pikaiseen Nokian Beta Labs -sivuilla ( http://betalabs.nokia.com/betas ), josko siellä olisi jotain tuoretta. Askelmittari, ystäväetsijä, suurennuslasi, audiohymiöt, tosimaailman hyperlinkit, joku Wellness Diary -räpellys, pikaviestintää.. voi jeesus.

Stephen Wolframin (se matematiikkanero) on kehitellyt tiiminsä kanssa ohjelmistoja, joka toisin kuten alussa viittaamani wiki-haku toimisi, ei etsi ja löydä tietoa (yhdestä tai useammasta lähteestä), vaan se järkeilee vastauksensa:

”Where Google is a system for FINDING things that we as a civilization collectively publish, Wolfram Alpha is for ANSWERING questions about what we as a civilization collectively know. It’s the next step in the distribution of knowledge and intelligence around the world — a new leap in the intelligence of our collective ”Global Brain.” And like any big next-step, Wolfram Alpha works in a new way — it computes answers instead of just looking them up.”

http://www.twine.com/item/122mz8lz9-4c/wolfram-alpha-is-coming-and-it-could-be-as-important-as-google (haastattelu Stephen Wolframin kanssa aiheesta, sisältäen myös vastauksen kysymykseen Will it Take Over the World?)

Palatakseni takaisin siihen mistä alunperin piti olla puhe eli taskussa ja mukana kulkevaan laitteeseen, tulee mieleeni Mozilla Labsin Aurora-konsepti ( http://adaptivepath.com/aurora/ )

”Aurora is intended to serve as a springboard for an open discussion about how to evolve the user experience of the Web browser.”

Siltikin, hieman itsekin tässä ihmettelen sitä, miten ajattelin kääntää tämän kommentoinnin siihen suuntaan, jossa ratkaisen ongelman, joka syntyy siitä, että on valtavasti tietoa, jota ei voi sisäistää kovinkaan perusteellisesti vaikka sen kuinka nätisti asettelisi kaavioiksi sun muiksi. Alkeita useista eri oppiaineista olisi kuitenkin käytävä, paitsi jos ”aivotieteet” kehittyvät niin pitkälle, että tälläiset tulevaisuudessa triviaalit ongelmat eivät olisi merkityksellisiä, vaan kuviin voisi sisällyttää vaikkapa suggestiivisiä vihjeitä kasvavalle mielelle, mitkä edesauttaisivat tiedon menemistä ns. jakeluun ilman erityistä pänttäämistä.

Sitten kun tietty oppimistaso on saavutettu, olettaen että oppimistasosta puhuttaessa, viitataan nykyisenlaiseen suomalaiseen koulujärjestelmään, jossa ”esimerkiksi tokaluokkalaisen täytyy osata suunnilleen ne asiat, joita on ekaluokalla opetettu pärjätäkseen koulussa ja oppiakseen taas jotain uutta” ( http://www.sampo2002.oulu.fi/koululaiset/piaget.html ), voi olla enemmän hyötyä kosketusnäytöllisten mukana kulkevien laitteiden applikaatioista, kuten vaikkapa niistä, joita äskettäin toistaiseksi vain huvin vuoksi kokeilin ja joita saa Applen iTunes Storesta.

On nimittäin todella fantsua ja erittäin havainnollistavaa, kun voi sormin liikkeiden avulla zoomata, pannata, skaalata ja kieputtaa koordinaatistoon piirrettyä funktiokäppyrää. Tai sormeilla molekyylejä. Tai käyttää Google Earthia. Pelkästään kosketuslisä laitteiden kanssa vuorovaikuttaessa on Iso juttu.

Käyttöjärjestelmä- ja alustariippumattomasti voisi nähdä hyödylliseksi ja opettavaiseksi, melkeinpä iästäkin riippumatta, oppia piirtämisen ja vaikkapa värien sekoittumisen periaatteita piirtoalustan avulla. Onhan se toki erilaista kuin perinteisessä koulussa vesiväreillä läträäminen, mutta mahdollisuudet ovat huikeasti suuremmat, ohjelmiston voidessa simuloida mitä tahansa piirrustusvälineitä.

Ks. http://education.zdnet.com/?p=2057

Siitä taisi olla tehty jonkinlaista epävirallista tutkimusta, että kuinka monet ja millä tavoin Wikipedian sisällön tuottamiseen osallistuvat, mutta voitaneen lähteä siitä, että suurin osa ihmisistä ottaisi ainakin toistaiseksi mieluummin jäsenneltyä ja valmiiksi työstettyä informaatiota vastaan kuin oppisivat työstämällä yhdessä jotain wikisivua. Varsinkin muiden kiireiden painaessa päälle, tälläinen yhdessä koostettu tietopaketti, pakollisena koulutyönäkin, voi tehdä osasta osallistujista parasiitteja.

Rousseaulainen kokemisen ja touhuamisen kautta oppiminen voi yhdessä tehtynä olla mitä opettavaisinta, mutta jos siitä pitäisi jokin raportti tehdä, niin ei se enää niin mielekästä olisikaan.

Mutta kun nyt kuitenkin tiedosta ja oppimisesta on kyse, niin tulee vielä mieleeni sellainen termi kuin ”social search” ( http://en.wikipedia.org/wiki/Social_search ), johon soppaan mm. Microsoftkin on lusikkansa pistänyt: http://research.microsoft.com/en-us/projects/CollaborativeSearch/

Havaitsen rönsyilyä selityksessäni, mutta menköön..

Tarkoitukseni oli, että koittaisin välttää eriarvoisuuteen kantaa ottamista, koska ”lämmittelykierroksella” sellainen olisi vain ideointia liian aikaisessa vaiheessa karsiva tekijä, mutta kun katsoo Microsoft Researchin lukuisia projekteja ja miettii kyseisen firman käytössä olevia omia resursseja, sekä vielä perään vilkaisee Microsoftin Tech Fest 2009 -videoita ( http://research.microsoft.com/en-us/events/techfest2009/videos.aspx ), on vaikea olla vertaamatta globaalisti toisistaan erillään asuvien avoin koodi -yhteisöjen muodostamien pikkutiimien tehokkuutta jonkin ohjelmistoprojektin rakentamisessa.

Esimerkkinä avoimen koodin -kehitysmetodin ongelmasta FreeMind-käsitekarttaohjelmisto ( http://sourceforge.net/projects/freemind/ ), jonka kehitystiimissä on 8 jäsentä, mutta projekti on jämähtänyt versioon 0.8.1, joka oli vain pikkupäivitys versioon 0.8.0, joka julkaistiin kolme vuotta aiemmin (2005). Toisaalta, on myös ohjelmistoja, joiden kehitys on erittäin aktiivista, mutta harvemmilla silti mitään varsinaisia tutkimus- ja testilaboratorioita on.

Oppimisprosessien ja -teknologioiden kehittämiseen tarvitaan poikkitieteellistä korkeakoulujen / yliopistojen keskinäistä, sekä yritysmaailma sidosryhmänä tai omana toimijanaan, jotta voitaisiin saavuttaa jotain sellaista, missä ”koulutus ja oppiminen ei rajoittuisi luokkahuoneisiin”, blogiviestiä lainaten.

Huomaan ajautuvani herkästi ulkomailta originoituvien firmojen sivuille asiaa miettiessäni, kuten vaikkapa HP Labsiin ( http://www.hpl.hp.com/research/ ), mutta toden totta, Suomessakin on paljon asiaan liittyvää tutkimusta. Käynpä pikaisesti ammattikorkeakoulujen sivuilla bongaamassa jotain pientä.

Keski-Pohjanmaan amk:lla näyttää olleen moniakin mobiileja projekteja: http://www.centria.fi/projektit/Files26803/New26803/Projektin_hae_expert_tulokset.asp?Oppilaitos=&HANKKEENTILA=&PAATOSVIRANOMAINEN=&RAHOITUSKANAVA=&PROJEKTITYYPPI=6&ALUE=&ALOITUS=&LOPETUS=&Submit=Hae

Oulun seudun amk:lla oli hiukan aihetta sivuava projekti, ”Virtuaaliopintojen pedagoginen kehittäminen”: http://www.oamk.fi/tk/hankkeet/hankeportfolio/?hanke_id=184&lyhenne=AMOK&kv=&tila=

Ja sitten on tietysti tuo jo mainitsemasi Lahden amk:n Innovaatiokeskus.

Noniin.. nyt jäi tältä päivältä 30 sivua lukematta Seitsemästä veljeksestä, äidinkielen kurssia (iltalukio) varten, kun tätä asiaa tuumailin. Ei sen puoleen, ihan mielenkiintoinen kirja.

Noniin.. nyt tulin sanoneeksi pahasti avoimen koodin ohjelmistoista, mutta lupaudun paikkaamaan tekostani etsiskelemällä paikallisen koulutuskeskuksen alakoulun, yläkoulun ja/tai lukion käyttöön Linux-ohjelmia, jotka edesauttavat opiskelua. Siis, jos sellaista erikseen pyydetään ja ne koulutusohjelmaan sopivat. Siellä kun on noita Linux-pömpeleitä käytössä runsaassa määrin.

Jos siitä jotain hyvää pitäisi keksiä, niin lisäisihän se ihmisten eriarvoisuutta.

Hohhoijaa. Suomi on kärkimää PISA:ssa sen vuoksi, että Suomessa panostetaan heikoimpiin enemmän kuin muualla ja keskiarvo nousee. Nokia osaamisen ydin taas ei ole ”tasossa” vaan tehokkaassa tuotanto-osaamisessa. Jokainen Mac:n tuotelanseeraus hyppää reilusti yli Nokian tason.

Itse asiasta sen verran, että Suomessa liian usein lähdetään kysymyksestä, löytyisikö jollekin teknologian käyttöä, kun pitäisi lähteä ongelmista ja haasteista.

Taskukoulu on irvokas esimerkki top down teknologian soveltamisesta. On todella ”suuremmoista” että lapsilla on koulu aina mukana. Aikuiset ovat jo kännyköiden orjia…