Ennustaminen ei ole kovin vaikeaa. Sanana se kuitenkin herättää epämieluisia tuntemuksia. Ennakointi-sanan avulla halutaan eroon sekä näistä tuntemuksista että jostakin epätieteellisenä pidetystä ajatuksesta.
Minä en halua kiemurrella. Useimmat asiat osaamme ennustaa aivan hyvin. Koko kirjoitetun historian ajan monien teorioiden ennustustarkkuus on ollut hyvä. Tiedämme, milloin aurinko nousee; tiedämme, mitä tapahtuu kuiville heinille, jotka sytytetään tuleen; tiedämme, miltä tuntuu, kun menemme saunaan.
Unohtakaamme David Hume, joka väitti, ettei tämänkaltaisella tiedolla ole mitään perustaa. Hänkin toimi käytännön ennusteiden varassa. Hän taisi puhua vain saadakseen huomiota. Aikalaisilta hän ei sitä saanut, koska hänen ajatuksissaan ei ollut mitään heille hyödyllistä. Nyttemmin häntä on arvostettu, kuten monia muitakin häiriköitä, jotka kiistävät kaiken, mutta eivät rakenna mitään.
Ennustamisena on opittu pitämään sellaista puhetta tulevasta, joka ei perustu selkeisiin kausaalisuhteisiin. Ennustamiseksi koetaan se, josta ei voida tietää. Tulevaisuudentutkija jopa sanoo humelaisittain, ettei tulevaisuudesta voi varmuudella tietää mitään. Aurinko nousee silti joka aamu. Kiistämällä tai sanan merkitystä manipuloimalla, ennustaminen onkin käsitteenä haluttu syrjäyttää tulevaisuusajattelusta. Tästä huolimatta ennustaminen on tieteen luonne.
Valtaosa maailman ilmiöistä on luonnollisesti meille liian monimutkaisia tai oikukkaita ennustettavaksi. Etenemistä tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa. Sää on melko hyvin kesytetty supertietokoneilla ennustettavaksi. Virheitä tietysti tulee ja epävakainen sää on epävakainen sää. Talouden ja yhteiskunnan dynamiikkaakin ennustetaan. Vaikeaksi sen tekee Georg Sorosin esittämä havainto, jonka mukaan ihmiset muuttavat käyttäytymistään, kun tulevat ennusteesta tietoisiksi. Useimmat arkiset asiat osataan kuitenkin ennustaa erinomaisesti.
Lopuksi asiaan. Miksi auto ei vieläkään lennä? Kannattaa pohtia, miksi kuuhun lennettiin ensimmäisen kerran 1968, mutta George W. Bush ei sinne valitettavasti päätynyt. Milloin tulee jälleen se John F. Kennedy tai Henry Ford, joka sijoittaa kansakunnan varallisuuden tai oman suuren varallisuutensa tulevaisuuden rakentamiseen? Yksittäisten ihmisten oikkuja on vaikea ennustaa. Monien keksintöjen kaupallistaminen vaatii valtiollisilta ja teollisilta päättäjiltä uskoa tulevaisuuteen. Ilman uskoa ja rohkeutta optimistiset ennusteet voidaan perua.
Kommentit (2)
”Vaikeaksi sen tekee Georg Sorosin esittämä havainto, jonka mukaan ihmiset muuttavat käyttäytymistään, kun tulevat ennusteesta tietoisiksi. ”
Niinpä. Tuossahan kiteytyy luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden ero. Luonnontieteen lait ovat universaaleja, yhteiskuntatieteiden laita ovat vain oppimisjärjestelmiä:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/typologia.html
Ennustamista auttaa sekin, että on paljon asioita, jotka eivät ihan heti heilahtele. Väestökehitys on yksi tällainen. Samoin voidaan ajatella, ettei vaikkapa Helsingin kantakaupungin rakenne ihan heti muutu - tuskin puramme rakennuksia ja teitä pois. Tällaisista tekijöistä saa hyvän tukipuun ennakoinnille - ja ennustamiselle.