Suomessa elää edelleen vakaa käsitys, että tulevaisuus on vain viitekehys, johon sorvataan tavoitteet neljäksi vuodeksi, homma on sillä selvä ja sitten vain toteutetaan. Esimerkiksi nykyinen pääministerimme kokee olevansa toimitusjohtaja, joka vain muodollisesti johtaa yhteisten suuntaviivojen toteuttamista.
Nykymeno muistuttaa erehdyttävästi naapurin GOSPLANia ja 5-vuotissuunnitelmia. Niiden menestyksestä voi olla montaa mieltä, jos kukaan edes muistaa kumpaakaan niistä.
Tyyppiesimerkki on vuosituhannen alun hieno 4-vuotinen tietoyhteiskuntaohjelma Suomessa. Kaikki kansainväliset indikaattorit ja mittarit osoittavat, että Suomi olisi voinut menestyä jopa paremmin ilman erityistä ohjelmaa. Kaikkien neljän politiikkaohjelman saavutukset jäivät kohtuullisen vähäisiksi.
Suomella on pitkä perinne tarpeessa säilyttää yhteiskuntarauha syistä, jotka eivät mahdu tähän kolumniin. Toisaalta tuore työeläkekeskustelu osoitti edelleen esimerkiksi kolmikantaisen sopimisen hyödyllisyyden, vaikka jotkut tahot haluaisivatkin koko kolmikannasta eroon, jos ei muuten niin hiihtämällä yksinään.
Korporaatio- ja edustuspohjaisessa selviytymismallissa on etunsa, mutta se ei auta tulevaisuuden suhteen. Tulevaisuus ei ole asia, josta voidaan päättää työryhmässä. Suomi on jumittunut sinänsä arvostettavaan komiteatulevaisuuteen. Siinä luodaan yleensä kohtuullisen staattinen ja suppea näkemys tulevaisuudesta ja peilataan sitten oma toiminta kauppalistaksi tähän kuvaan. Esimerkiksi liike-elämällä ei ole enää varaa tällaiseen sorvailuun ja se onkin alkanut mukautua yleiseen muutokseen.
Vielä 1980-luvulla Suomen malli oli toimiva, kun maailma oli kohtuullisen staattinen ja uutta informaatiota ilmaantui harvakseltaan. Pistetään konsultti tai esihenkilö tekemään esiselvitys, ja laaja yhteiskunnallinen joukko arvioi tuloksia työryhmässä vuositolkulla päätyen lausuntoon. Lausuntoa sitten kierrätetään edelleen ympäriinsä, jotta kaikki osapuolet voisivat ottaa siihen kantaa.
Innovoijia on kuitenkin nykyään globaalisti niin paljon, että vaikkapa netissä neljä vuotta on hyvin pitkä aika. Esimerkiksi reilu vuosi sitten julkaistu Tekesin FENIX-raportti (pdf) puhuu MySpacesta, mutta ei edes mainitse Facebookia.
Nykyisen pääministerimme ajatus olla vallassa vielä vuonna 2019 ja valvoa vuoden 2009 päätöstensä toteutumista on konseptina kiinnostava. Tätä mallia kokeillaan edelleen esimerkiksi Afrikassa vaihtelevin menestyksin.
Käytännössä kymmenenkin vuotta on nykyään julmetun pitkä aika. Suomen ei kannattaisi mielestäni enää hirttäytyä yhteisiin viisi vuotta vanhoihin julkilausumiin, vaan lähteä elämään dynaamisesti ja käsityksissään joustaen tulevaisuuden mukana. Esimerkeistä käyvät vaikkapa Tanska ja Etelä-Korea, jotka ovat molemmat ottaneet proaktiivisen lähestymistavan yhteiskunnan kohdatessa tulevaisuutta.
Lisää samasta aiheesta
- Tuloerot ja kotitalouksien oikaistu tulo
- Suomi on jäänyt jälkeen tiedepolitiikassa
- T&K -rahoitus pyritään pitämään neljässä prosentissa BKT:stä
- Vasemmiston tulevaisuus
- Puolueet ja brändit
”Nykymeno muistuttaa erehdyttävästi naapurin GOSPLANia ja 5-vuotissuunnitelmia. ”
Tuota minäkin olen yrittänyt tuoda esiin. Ja kun nuo suunnitelmat ovat jo sisältöteknisestikin ala-arvoisia (ks. SWOT-otsikot):
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/index.html
”Esimerkiksi reilu vuosi sitten julkaistu Tekesin FENIX-raportti (pdf) ”
Tuohon viitaten ”Kuinka Tekesin evaluoinneilla valehdellaan:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/01/kuinka-tekesin-evaluoinneilla-valehdellaan/
Avoimuus, itseorganisoituvuus, parveilevuus,’leading from future as it emerges’ konseptit on todellakin menestyvän organisaation/kansakunnan elinehto pitkällä tähtäimellä, ja itse asiasssa suomalaisia kansanpiirteitä, mutta eivät nykyisissä rakenteissa tule esiin. Suuri murros on edessä ja ehkä se onkin enemmän bottom up?
Itseorganisoituvuus on yhden lajin konsulttihömpää, jota kukaan ei edes ole pystynyt määrittelemään.
Ossi, hauskaa että näet parveilevuuden suomalaisena kansanpiirteenä. Rinnastatko sen talkoisiin?
talkoot on aika itseorganisoituvaa ja parveilevaa niinkuin lukuisat yhdistyksetkin, joita lienee suomessa rekisteröity 130 000 siinä meidän civil society - näin muuten opiskelijoiden mielenosoituksen tänään pitkästä aikaa
”Tulevaisuus ei ole asia, josta voidaan päättää työryhmässä.” - Jonkinlaista kollektiivista toimintaa tarvittanee kuitenkin, koska yksin ei oikein synny mitään.
Perinteiset talkoot itseorganisoituvana organisaationa on hömppämetafora.
Onnistuneet talkoot onnistuivat sen vuoksi, että ne olivat organisoidut, suunnitellut ja niissä oli toimiva organisaattori.
Ei ollut mitenkään harvinaista, että talkoiden suunnittelija ja organisaattori oli palkkaa saava erikoismies.
Vuonna -69 kuollut omaiseni oli aikoinaan oman alansa erikoismies, mutta myös talkoitten järjestäjä, organisaattori ja työnjohtaja, joka etukäteen järjesti sen, että talkoihin kutsutaan ne, joista siellä on hyötyä, arvioi tulijoitten kyvyn osallistua, järjesti, organisoinnin, työjohdon, ruokailun ja rillumarein.
Ja sai tästä palkan.
Sanoivat että talkoot ilman häntä maksoivat kymmenen kertaa enemmän, kuin hänen kanssaan.