Suomi pärjää erinomaisesti erilaisissa kansakuntien kilpailukykymittauksissa vuodesta toiseen, vaikka viime vuosina sijoitukset ovat hieman laskeneetkin. Suomalaisen koulutusjärjestelmän arvioidaan olevan yksi maailman parhaimmista. Innovaatiojärjestelmämme on myös yksi maailman tehokkaimmista: yhteistyö tutkimuksessa ja kehityksessä toimii saumattomasti yliopistojen, tutkimuslaitosten, yritysten ja rahoittajien välillä.
Lähtökohdat uusien innovaatioiden kehittämiselle ovat siis erinomaiset, mutta jostakin syystä kansainvälisiä kasvuyrityksiä syntyy heikosti, ja ennen kaikkea suorat ja epäsuorat kansainväliset investoinnit suomalaiseen osaamiseen ovat luvattoman heikkoja.
Yksi merkittävä haaste suomalaisessa innovaatiokeskustelussa ja ennen kaikkea innovaatiojärjestelmämme kehittämisessä on se, että lähtökohtana ja fokuksena pidetään edelleen suomalaista innovaatiojärjestelmää. Kaikki julkiset toimenpiteet ja aktiviteetit keskittyvät pääosin siihen, miten saamme kehitettyä nimenomaan kansallista innovaatiojärjestelmää ja luotua vahvaa suomalaista toimintaa.
Innovaatiotoiminta on kuitenkin globalisoitunut todella nopeasti. Nousevat taloudet panostavat uuden teknologian kehittämiseen ja yritystoimintaan merkittävästi, yritykset vahvistavat T&K-toimintaa kansainvälisesti ja hankkivat osaamista sieltä, missä se on parasta ja kilpailukykyisintä. Tutkimuslaitokset ja yliopistot toimivat lähtökohtaisesti ja luontevasti osana kansainvälisiä tutkimus- ja innovaatioverkostoja.
Suomen innovaatiojärjestelmää arvioidaan parhaillaan kansainvälisen arviointitiimin toimesta. Toivottavasti arviointi tuo tukea ajattelulle, jossa siirrymme nopeasti tilanteeseen, jossa näemme vahvemmin Suomen osana kansainvälistä innovaatiojärjestelmää. Enää ei voi puhua pelkästään suomalaisesta innovaatiotoiminnasta.
Suomella ja suomalaisilla toimijoilla on erinomaiset mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Yhteinen visiomme voisi olla se, että kehitämme Suomesta uuden sukupolven innovaatiolaboratorion, maailman parhaimman ja tehokkaimman paikan uusien innovaatioiden kehittämiselle. Ekosysteemin, jossa on tehokas julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö, huippuluokan verkostot ja yhteistyö kansainvälisesti sekä maailman paras T&K-osaaminen valituilla ja fokusoiduilla alueilla.
Tällainen innovaatiolaboratorio voisi houkutella kansainvälisiä huippuyrityksiä ja toimijoita kehittämään uutta teknologiaa ja palveluita. Kansainväliset ja verkottuneet yritykset voivat samalla tarjota uusia jakelukanavia pienille yrityksille kansainvälistää omaa toimintaansa nykyistä vauhdikkaammin.
Suomi innovaatiolaboratoriona ei varmasti ole uusi ajatus, mutta vielä emme ole sitä onnistuneet saamaan aikaan. Haasteena (kaikista juhlapuheista huolimatta) lienee se, että meillä ei ole vielä riittävää yhteistä tahtotilaa ja visiota siitä, missä itse asiassa olemme hyviä ja maailman parhaita. Pienenä kansakuntana emme voi hajottaa panoksia liian laajalle. Fokusointi on tehtävä, mutta harkiten. Toimiminen osana kansainvälistä innovaatiojärjestelmää vaatii uutta ajattelua myös julkisille T&K-rahoittajille.
Innovaatiotoiminnasta voisi tulla meille uusi vahva palveluelinkeino, jossa markkina on varmasti globaali ja kasvaa koko ajan. Tällainen lähestyminen sopisi hyvin suomalaisen innovaatiojärjestelmän seuraavaksi kehitysvaiheeksi.
Tarvitaan enää vaan yhteinen tahtotila – kuka ottaa tässä asiassa orkesterin johtajan roolin?
Kommentit (5)
Kenties tuuma asian vierestä, mutta minua jotenkin risoo tässä ja monessa muussakin asiassa tämän Suomen esiin työntäminen.
En minä ajattele, kun minä kehitän jotakin ideaa, että tämä on suomalainen idea, ja että tämän tulisi nyt jotenkin olla juuri suomen lahja maailmalle.
Toki on niin, että toimin suomalaisessa kontekstissa, se on realiteetti, mutta se ei itse asiassa tuo mitään lisäarvoa, vaan on pikemminkin riesa, kuin etu.
Muutama viikko sitten tein erästä liiketoimintasuunnitelmaa ja piruuttani selvitin sitten, miten yrityksen sijoittuminen vaikuttaisi yrityksen tulokseen.
Tutkin yrityksen kannalta merkittävät kulut joissakin minulle tutuksi tulleessa kaupungissa, Lontoossa, Milanossa, Barcelonassa, Munchenissä ja Bolognassa.
Jos olettaisin saavuttani kuudesta skenaariosta kolmenneksi parhaan Suomessa/muualla, niin kate olisi ”muualla” 20% enemmän.
Ennen muuta asiaan vaikuttaa syrjäinen sijainti. Verkkokaupan kuljetuskustanukset ja kuljetusten tehokkuus globaalissa kaupassa kärsisivät Suomessa sen verran.
Näin ollen, jos toteuttaisin innovaationi, niin miksi se olisi suomalainen innovaatio? Miksi tekisin sen täällä? Ennemmin sanoisin sen olevan…meikäläinen innovaatio.
Ja kun tässä valossa katson Suomea…Eiköhän pistetä kioski kiinni ja myydä koko paska?
Ihan mielenkiintoinen kommentti. Asia ei ehkä ole ihan noin mustavalkoinen.
Innovaatio tarvitsee ensin idean, keksinnön, koetellun ratkaisun joka sitten onnistuessaan on innovaatio (tuottaa rahaa, merkittävää hyötyä tuottajalle/käyttäjälle). Tutkimus- ja kehitystoiminta tuottaa osaamista, ideoita, keksintöjä ja uusia ratkaisuja. Innovaatiotoiminta taas kaupallistaa ja vie markkinoille ratkaisun.
Ainakin tutkimus- ja kehityspuolelle meillä on merkittävät vahvuudet. Sitä pitäisi hyödyntää merkittävästi enemmän. Innovaatio- ja kaupallistaminen on sitten eri juttu, sitä on äärimmäisen vaikea tehdä suomalaisessa konktekstissa ja sinivalkoiset linssit päässä. Siihen tarvitaankin sitten ihan eri lähestyminen.
Nokia tähtää kännyköiden käyttäjien tyytyväisyyteen, Sitra lähinnä julkisorganisaatioiden ja niiden kanssa bisnestä tekevien yrityksien tyytyväisyyteen:
”Nokia toimii kuluttajalähtöisesti. Kuluttajat käyttävät yhä enemmän edistyksellistä teknologiaa ja tiedonvälitystä kaikkialla maailmassa. Ihmisten viestintätavat muuttuvat, ja internetin ja sosiaalisten verkostojen merkitys kasvaa. Niistä onkin jo tullut keskeisiä yhteydenpidon välineitä.”
“Sitra haluaa olla arvostettu ja haluttu kumppani, kun rakennamme Suomesta osaavinta ja innovatiivisinta yhteiskuntaa.”
Sitran yliasiamies Kosonen toimi Nokialla strategia- ja tietohallintojohtajana. Mikä toimii yhdentyyppisessä organisaatiossa, ei yleensä toimi toisentyyppisessä organissatiossa. Nokia ja Sitra eroavat kuin yö ja päivä, mutta haastattelun mukaan:
”Sitrassa Kosonen toteuttaa samoja ajatuksia” (kuin Nokialla).
Ja sitten oikein ”vientituotetta” noista matriiseista, joissa ”eri alueiden osaajat haastavat toisiaan”.
Nokialla tehdään, Sitrassa pääosin katsellaan kun muut tekevät Sitran rahoilla.
Rohkenen väittää, että tuollaisen väärinymmärryksen vuoksi Sitra on menossa entistä enemmän hunnigolle. Hömppäkonsultteja Suomessa tuntuu riittävän etenkin tietohallinnon ihmisissä.
The biggest German bank, Deutsche Bank, posted on Tuesday strong first quarter results, the latest major bank in Europe and North
America to offer hope for an eventual end to the financial crisis.
Deutsche Bank reported a net profit of 1.2 billion euros ($1.56 billion), far surpassing market expectations.
In the first quarter of 2008, Deutsche Bank had posted a net loss of 141 million euros, and analysts polled by Dow Jones Newswires had forecast a net profit of 764 million euros this time around.
Bank chairman Josef Ackermann said: ”This was a key quarter for Deutsche Bank. Once again we demonstrated our strength, as we have consistently throughout this crisis. ”But in this quarter, we also proved our earnings power.”
Deutsche Bank is the latest global bank to report solid first quarter results, along with peers such as Bank of America, Goldman Sachs and Credit Suisse, giving a glimmer of hope that the financial crisis could be past the worst.
”Suomi pärjää erinomaisesti erilaisissa kansakuntien kilpailukykymittauksissa vuodesta toiseen, vaikka viime vuosina sijoitukset ovat hieman laskeneetkin.”
Noissa mitataan panoksia ei tuloksia. Kun Nokia jätetään pois, ei Suomi edes panoksissa pärjää erinomaisesti. Kun Nokia ennenpitkää luhistuu, pudotaan panoksissakin.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/18/nokia-saa-kaiken-toivon-heittaa/