Ikääntymisen kaltaisista megatrendeistä on tiedetty kauan. Toiminnan tasolla ei aina kuitenkaan tämä tieto näy. Missä esimerkiksi ovat aidosti vanhuksille suunnatut heidän ehdoillaan toimivat palvelut? En nyt tarkoita sinänsä ansiokkaita Jouko-kaupunginosalinjoja vaan jotain hieman kokonaisvaltaisempaa.
Japanissa on suuntaviitta tähänkin tulevaisuudenongelmaan. Tämän päivän paperi-Hesari esitteli vanhuudelle pyhitetyn kaupunginosan Sugamon. On vaikea sanoa, onko aluetta virallisesti suunniteltu vanhuksille vai onko se vain syntynyt tarpeeseen samanlaisten ihmisten ja palveluiden vetäessä toisiaan puoleensa. Joka tapauksessa alue on tahdiltaan rauhallinen, ja siellä on kauppoja, joissa ei trendikrääsä häiritse. Peruukit, kuulolaitteet, kävelykepit ja vedettävät ostoskärryt sen sijaan tekevät kauppansa.
Sugamo voi hyvinkin olla varsinainen trendsetterien paikka, sillä Japani on ikääntyvä maa. Jo nyt väestöstä yli 20 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Eliniänodotteen keskiarvo on 82 vuotta. Tämä tarkoittaa, että Japani saattaa jatkossa olla tunnetumpi Sugamon kaltaisista paikoistaan kuin villin nuorisomuodin Harajukuista. Saattaisiko Japani jopa olla ikääntyvän väestön toivematkakohde? Vai siirtyvätkö siellä koetellut ratkaisut esimerkiksi Espanjan Aurinkorannikolle?
Itse asiassa vierailisin itse Sugamossa mielelläni: tarjolla on kalaravintoloita, varhaisillan pubeja, rauhallinen tahti – slow lifea käytännössä. En ehkä silti ostaisi HS:n jutussa mainittuja pitsikaulaisia poolopaitoja tai kukkakuvioista kävelykeppiä 
- vielä.
Kommentit (6)
Olen itsekin ihmetellyt jo kauan sitä, miksi ikääntyminen siihen liittyvine palveluineen vaietaan Suomessa hengiltä. Asia on ajankohtainen myös minulle, sillä omat vanhempani vanhenevat, ja luonnollisesti soisin heille parhaat mahdolliset olosuhteet eläkepäiviksi. Palveluiden hankkiminen vain on mahdotonta.
Ikäihmisiä ei kuitenkaan kannattaisi aliarvioida, sillä heillä on kyllä halua ja kykyä satsata palveluihin. Bloggasin aiheesta hiljattain tietotekniikan näkökulmasta: http://www.matkalla.org/blog/archives/2008/09/ensimmainen_tietokone.html
Etenkin videolle kannattaa uhrata muutama minuutti.
Yhteiskuntamoraali on kovin hentoisella kunnioituksen tasolla. Sen osoittaa ”autuusilmoitukset”, että ei voi tehdä mitään ja koska innovaatiotoiminta on ymmärretty väärin kuin puutteellinen korttipakka.
Akateeminen tieto ei ratkaise vaan voi sumentaa kehitystä. Koulutuksessa opettajat eivät useinkaan ymmärrä laajaa spektriä, missä aito innovointikyky on valitettava puute.
Nyky-innovointistruktuuri pitäisi saada ”puhdistettua”. Nyt on kutsuttava mukaan ”aito-innovaattoreita”, joiden ratkaisukyky lähtee luovuuden lähteestä.
En näe mieltä kehityksessä, missä heidän osaaminen jätetään tässä yhteiskunnassa hyödyntämättä - nämä niukkuuden monihyödyntäjätaiturit voivat osoittautua todellisiksi maanpelastajiksi.
Kirjoittaja monialavisionääri Mauri JO Hirvonen edustaa seuraavia näkökantoja ja instansseja.
IDEA: ”Luovuus ja innovaatiot ovat intohimomme, ratkaisuosaaminen tehtävämme KAIKEN ELÄMÄNALAN rajapintoihin ja syvälle sisään.”
Otammekin haasteita vastaan. Tarjoamme osaamistamme ja yhteistyötä käyttöönne tavalla, jota ei juuri tapaa. Radikaali-innovaation muodoilla voi saada aikaan uutta kehitystä ja vallankumouksellista hyvää.
ENERMATEC, mielikuvamallinnus-, mallinnus- ja aito-innovointitoiminta, luovuusparatiisi/keksintötehdas - monialaisuus voimavaramme
UUSENERGIAKESKUS ry:n perustaja vpj., pääsuunnittelija (RÄÄKKYLÄ); aik.työnimi EATKK, energia-alan tiedotus- ja kehittämiskeskus
Hei Mauri, mitenpä onnistutkin viittaamaan aiheeseen, josta puhuin aamulla palaverissa enkä lainkaan täällä blogissa
!
Linkkaat myös Petri Kalliokosken edellisen kirjoituksen aiheeseen (http://www.foresight.fi/blog/Lists/Viestit/Post.aspx?ID=36 ).
Eräs syy, miksi minä olen miettinyt maasta muuttoa, on ikääntyvä yhteiskunta.
Olen huolestunut siitä, jähmettyykö yhteiskunta konservatiiviseksi, konservoiduksi, kun ikäihmisten määrä nousee.
Kasvatusäitini, joka kuoli kolme viikkoa sitten, ei jättänyt äänestämättä ikääntyessään, mutta lopetti valitsemisen täytettyään 65.
Hän soitti aina mulle muutama viikko ennen vaaleja, ja kysyi, ketä hänen pitäisi äänestää ja minä sanoin.
Hänen ideansa oli, että minä joudun elämään niitten päätösten kanssa mahdollisesti 40 vuotta hänen jälkeensä, joten on oikeus ja kohtuus, että minä valitsen päätöksentekijä.
Pirkko Lahtinen aikoinaan eläkkeelle jäädessään, ehdotti, että eläkeläisiltä vietäisiin äänioikeus. Itse en olisi valmis menemään niin pitkälle, mutta entä jos eläkeläisillä olisi vain kolmannesääntä?
@Petja. Mutta entä senioreiden oletettu elämänkokemus ja viisaus? Mihinkäs se kanavoitaisiin? Kaikki eivät ehkä halua vetäytyä päätöksenteosta.
Niin. Moni ajattelee, että nuorissa on tulevaisuus. - Asiahan on näin. Kuitenkin vastuuntunto ja kokemus on useimmiten juuri vanhemmilla henkilöillä, missä aito elämänkokemus ja kantapään kautta koetut virheet ovat merkittävä suure. Tätä pitäisi osata yhteiskunnassamme hyödyntää.
Erään tutkimusten mukaan 57-vuoden iässä kokemus ja ymmärrys ovat huippukoostumuksen tilassa, ja tämä viisaus pitäsi ymmärtää hyödyntää yhteisömme eduksi. Olen tästä jokseenkin samaa mieltä.
Eräässä tehtaassa odotettiin nuorten päihittävän yli 45-55-vuotiset ihmiset. Nämä ikääntyvät joutuivat työyhteisössä ikävämmän painostavan mentaalivaikutuksen alaisuuteen, jotta nuorille olisi annettava tilaa. Kuitenkin kokemus ja taito on näissä iäkkäämmissä sisäänrakennettuna ominaisuutena.
Kaikilla nuorilla ei ole vielä halua panna parastaan, kykyä antaa aikaa ja oivaltaa. Ko. isossa tehtaassa oli nuorilla tapana vitkastella ja kännykkädeittailla päivät pikät. Iäkkäimmillä oli kummallista kyllä - kyky saada aikaan - tehokkaammin. Virheliikkeitä tai toimia ei silloin ole tarve tehdä.
Spektriä ikääntymiseen: eräs lieksalainen yksinelävä naisihminen, vielä 90-vuoden iässä olisi ”näppäryys- ja oivalluskisassa” laitanaan päihittänyt nuoret.
Kommentti: Ymmärrys ja kokemus tiivistyvät elämänviisauteeen ja syntynyt kokemus voi olla ”viisasten kivi”. Näitä kokeneita moniosaajia olisi aika hyödyntää paremmin, vaikkapa eri yhteiskuntamme valiokunnissa järjestettävissä lyhytaikaisissa ”stunttitehtävissä”. Ja Suomi voisi tätä nykyä paremmiin.
Ilmeisesti vastuuntunnossa on kasvamistarvetta. Suuri kysymys ”äänioikeuden” oikeutuksesta - ääripäissä on suuri vaihteluväli kyvykkyyksissä, myös ministeritasolla. Nuorilla ministereillä on jo liiankin kanssa tavattu antaa medioille lausuntoja kuin ”lampaan päästä”. Heillä, jos keillä olisi syy-seuraus-vaikutussuhteiden hallinta ja ymmärrys tähdellistä omata, virheisiin ei ole varaa, vaikka se ei mene heidän omasta pussista, vaan kansan. Muuten onni ei kohtaa tämän maan perillisillä. Etenkään, jos uhrataan maan hyvä vääriin käsiin, ”pelimiesten” hoteille.
Harmi, että ”oikean ja väärän” tunnistaminen on tätä nykyä kadoksissa. Laajaa ymmärryksen taitoa olisi saatava mentaalivalmennuksen omaisesti kuin liikenneopetusta jokaiselle Arkadianmäen toimijalle pakollliseksi kuten tietotekniika ajokortin suorittaminen. Asialla kiire!
Kaikkea hyvää nyt ja eteenpäin kehittymiselle - ja yhteistä hyvää. Nyt on mentaalivalmennuksen aika.