Neurotaloustiede ja tulevaisuudentutkimus: Kohti uutta konvergenssiparadigmaa? (07.04.2009)

Viime aikoina on keskusteltu aktiivisesti taloustieteen roolista ja mahdollisuuksista ymmärtää ”uuden” talouden toimintalogiikkaa ja uusia sosio-ekonomisia prosesseja, jotka talouslaman myötä ovat jälleen kerran tulleet isona yllätyksenä monille yhteiskunnan keskeisille päättäjille. Ihmisten käyttäytyminen on jälleen kerran johtanut yllättäviin lopputuloksiin, joiden laajuus on nyt globaalia tasoa. Tämä on todettu useissa keskusteluissa myös Suomessa.

Samanaikaisesti kritiikki taloustieteilijöitä kohtaan on voimistunut tieteen piirissä. Esimerkiksi Robert Nadeau esitti jo vuosi sitten Scientific American -lehdessä hyvin kriittisen puheenvuoron otsikolla ”The Economist Has No Clothes” uusklassista talousteoriaa kohtaan. Hän väitti artikkelissaan, että uusklassinen talousteoria perustuu ei-tieteellisille olettamuksille, jotka eivät vastaa muiden tieteiden piirissä saavutettuja empiirisiä tuloksia.

Esitetty uusklassisen taloustieteen kritiikki ei toki ole uusi asia. Tunnustettu tiedehistorioitsija Robert Nadeau on jo aikaisemmissa kirjoissaan, kuten Kolumbian yliopiston vuonna 2006 julkaisemassa kirjassa ”The Wealth of Nature: How Mainstream Economics Failed the Environment”, kritisoinut taloustiedettä siitä, että sen pohjalta ei voida rakentaa loogista tieteellistä perustaa ympäristöongelmien ratkaisemiselle.

On ehkä hyvä muistaa, että hän ei ole ensimmäinen taloustieteen kriitikko, joka on esittänyt tällaista kritiikkiä. Moni muukin merkittävä tiedeasiantuntija, kuten jo aikoinaan Thorstein Veblen, on esittänyt samansuuntaisia epäilyksiä. Usein esitetty kritiikki on pohjautunut lähinnä käyttäytymistieteiden piirissä saavutettuihin empiirisiin tuloksiin. Talousteoria ja siihen liittyvä empiirinen havaintoaineisto eivät ole useinkaan vastanneet toisiaan, mikä on tietysti tieteen näkökulmasta varsin ongelmallinen asia.

Tästä kaikesta kritiikistä herää se looginen kriittinen kysymys, tulisiko taloustiede rakentaa uusille, enemmän realistisille olettamuksille? Mikä on tulevaisuudentutkimuksen asema tässä keskustelussa?

Eräs mahdollinen vastaus tähän haasteeseen on neurotaloustiede, joka yhdistelee psykologiaa, taloustiedettä ja neurotiedettä. Neurotaloustiede on uusi tutkimusala. Neurotaloustieteilijät tutkivat erityisen innokkaasti erityisesti sitä, miksi ihmiset toimivat joissain tilanteissa vastoin taloustieteen klassisia perusoletuksia, joista tärkein on se, että kuluttajat maksimoivat järkiperäisesti taloudellisen hyötynsä. Tämä perusolettamus on osoittautunut useissa eri yhteyksissä ongelmalliseksi, koska ihmiset ovat usein impulsiivisia, lyhytjänteisiä ja johdeltavissa olevia ei-rationaalisia toimijoita. Tämän seikan on Yhdysvaltain talouskriisikin jo kertaalleen todistanut tiedeyhteisölle. Esimerkiksi Nobel-taloustieteilijä Paul Krugmanin blogivaroitukset eivät ole paljon painaneet amerikkalaisten huippupäättäjien ”rationaalisia” päätöksentekoprosesseissa.

Olisiko siis neurotaloustieteellä jotain uutta tarjottavanaan suomalaiselle yhteiskunnalle? Ehkä, etenkin jos Suomesta löytyisi enemmän syvällistä kiinnostusta sen vakavampaan harjoittamiseen. Samalla on kuitenkin todettava, että neurotaloustiede on hyvin vaativa tieteellinen tutkimusalue, koska taloustieteen ja aivo- ja muun käyttäytymistutkimuksen yhdistäminen ei ole erityisen helppoa. Tutkimustoiminnan osalta se edellyttää vaativaa laboratoriotutkimustoimintaa ja laajojen tilastoaineistojen syvällistä tieteellistä tutkimista. Se edellyttäisi myös nykyistä huomattavasti nykyistä merkittävämpää taloudellista resursointia. Neuropsykologia on oma vaativa tutkimusalueensa, puhumattakaan siihen olennaisesti kytkeytyvästä uudesta mikro- ja makrotalousteoriasta.

Neurotalousteoria liittyy mielenkiintoisella tavalla tulevaisuudentutkimukseen ja ennakointitoimintaan. Neurotaloustieteen valtavirtaan liittyvä prospektiteoria, jota ovat pitkään kehittäneet talousnobelistit Amos Tversky ja Daniel Kahneman, on kytkettävissä tulevaisuudentutkimuksen perustyökalujen käyttöön kuten polkuriippuvuus- ja skenaarioanalyyseihin kohtuullisen helposti.

Tässäkin mielessä neurotaloustieteen tutkimusta Suomessa kannattaisi edistää uudenlaisen ennakoivan liiketoiminta- ja talouspäätöksenteon osaamisen tueksi. Jo nyt neurotaloustieteellinen tutkimus on tuottanut useita mielenkiintoisia toimivia käytännön sovellutuksia markkinointi- ja myyntitoiminnan tueksi.

Suomessakin kannattaisi ehkä herätä uuden ison tieteellisen haasteen vastaanottamiseen. Samalla on muistettava, että uusi paradigma merkitsee aina muutosta tiedeyhteisön toimintatavoissa ja käytänteissä.

Lisätietoja: Christian Schmidt (2008): What neuroeconomics does really mean? Revue d’Économie Politique; Jan/Feb 2008; s. 7-34.

Lisää samasta aiheesta

• Laosin tulevaisuus on haasteita täynnä
• Reimagining Japan: The Quest for a Future That Works
• Laurence Smithin yleisöluento 31.8. klo 17
• Uusi kuukauden kysymys: Taloustilanne ja kuluttaminen
• Maailmantalouden ja Euroopan tulevaisuuden näkymiä ennen vuotta 2025