Yhdysvaltalainen Institute for the Future on monelle tuttu ennakointitoimija. He tuottavat muun muassa antropologisin keinoin tietoa alkamassa olevista muutoksista. Esimerkiksi Ten Year Forecast Program on tuhti paketti lähitulevaisuuden ennusteista.
IFTF on myös kehittänyt pelin, jossa luodaan kollektiivisesti tulevaisuuspolkuja annettujen sytykkeiden perusteella. Pelaajat kilpailevat vastausten määrällä ja laadulla, sillä pisteita saa myös siitä, kuinka moni jatkaa aloittamaasi ajatusta. Pääasia on kuitenkin tuottaa ajatuksia. Mukaan pääsevät kaikki halukkaat. Lopputuloksena on monipuolinen keskustelu mahdollisista kehityskuluista vasta- ja myötäväittämineen.
Osallistuin peliin eilen. Kuinka koukuttavaa! (Hyvä että sain samalla katsottua TV2:n Kapitalismi-illan). Nyt aloitettu peliaihe oli sekoittunut todellisuus (blended realities) eli virtuaalisia ja ””todellisia”” elementtejä yhdistävä oleminen. Kaiken kaikkiaan pisteitä keränneitä pelaajia oli 250. Nyt peli on kiinni, mutta tuotokset ovat edelleen nähtävissä.
Tällainen joukkoälyn käyttäminen muuttaa ennakointikäytäntöjä. En muista inspiroituneeni näin aikoihin - paitsi viime perjantaina YLEllä, jossa pohdittiin mahdollistajastrategiaa täyttä isolla joukolla. 
Mietinkin nyt täyttä häkää, kuinka käyttää tällaista Internet-pohjaista pelillistä otetta omissa projekteissamme. Periaatteessahan kyse ei ollut muusta kuin digitoidusta kommenttiketjusta… Jos tiedätte vastaavia työkaluja, kertokaa toki.
Lisää samasta aiheesta
- Tulevaisuudentutkimus itsenäisenä tieteenalana: Ennakoinnin ABC ja uusi tulevaisuudentutkimuksen paradigma
- Benchmarking- ja edelläkävijäanalyysit ennakoinnin perusmenetelmänä
- Onnistuuko pitkän tähtäimen ennakointi?
- Kesä 2010: Voimaantuminen
- Kiusallisen kivaa
Tässä vielä Ylen tapahtuman tuloksia: http://blogit.yle.fi/kehitys-kehittyy/tutustu-mahdollistajatapaamisen-materiaaleihin
”IFTF on myös kehittänyt pelin, jossa luodaan kollektiivisesti tulevaisuuspolkuja annettujen sytykkeiden perusteella”
Miten niin ”pelin”?
No siinä oli pelillisiä elementtejä, osallistujat mm keräsivät pisteitä. Itse kehitysprojektissa mukana oli tunnettu pelitutkija. Kuinka pelillinen se nyt sitten loppujen lopuksi oli, on toinen juttu
osallistuin pilottiin. sen vahvuus ja samalla heikkous oli mielestäni se, ettei osallistujille annettu palvelussa selkeää makrotason tavoitetta sen suhteen mikä lopputulos on. tämä pakotti osallistujat asettamaan omat mikrotason tavoitteensa ja toiminta tuntui näin välillä hieman toistavan itseään. ei myöskään tarjottu hyviä välineitä hahmottaa koko prosessin kulkua ja kehitystä makrotasolla. ehkä tämä oli tarkoituksen mukaista - ehkä ei. näkisin, että peli/leikki hyötyisi vahvemmista ja selkeämmistä, isoista tavoitteista, mutta tiedostan myös, että se voisi ohjata osallistujien toimintaa liikaa.
tulee myös tiedostaa, että kyseessä on vastaavanmuotoisen toiminnan keihäänkärkiprojekti, jossa käytäntöjä ja ratkaisuja kehitetään. jane mcgonicalin, joihin yllä viitataan, ”henkilökohtaiseen Projektiin” voi tutustua hyvin vaikkapa tässä hänen presentaatiossaan: http://www.slideshare.net/avantgame/learning-to-make-your-own-reality-igda-education-keynote-2009