Yhteiskunnalliselle riskitietoisuudelle ja riskiviestinnälle on kasvava kysyntä (07.05.2009)

Tieteellisessä ajattelussa riski määritellään yleensä siten, että riski on negatiivisen lopputuloksen todennäköisyys kerrottuna negatiivisen lopputuloksen aiheuttamilla menetyksillä. Riski on siis todennäköisyys sille, että jokin haitallinen asia tapahtuu. Maailma, jossa elämme, on tämän perusmääritelmän pohjalta lukuisien riskien maailma. Esimerkiksi sikainfluenssa on ajankohtainen ja konkreettinen esimerkki riskien maailmasta.

Aina voidaan esittää se kriittinen kysymys, olisiko inhimillisiä kärsimyksiä ja sairastumisia sikainfluenssaan voitu vähentää, jos riskitietoisuus ja riskianalyysit olisi tehty kyseisissä esimerkkitapauksissa astetta huolellisemmin. Olimmeko valmistautuneet riittävästi H1N1-influenssaan?

Kansalaisten kasvava huoli riskeistä on perusteltua

Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Suomessa kansalaisten henkeä ja terveyttä uhkasivat melkoiset riskit, kuten terveys- ja ympäristöriskit. Silloin niihin suhtauduttiin enemmän kohtalonomaisesti eivätkä ne herättäneet laajaa yhteiskunnallista riskikeskustelua. Elämän käytyä yhteiskunnan teollistumisen myötä yhä vaarattomaksi, huoli eri riskeistä lisääntyi yhteiskunnassa.

Nyt kun Suomessa elämme historiallisesti arvioituna kaikkien aikojen turvallisimmassa yhteiskunnassa, kannamme ennenäkemättömän suurta huolta riskeistä. Eräs looginen syy tälle mielenkiintoiselle yhteiskunnalliselle riskihuolelle voi olla perusteltu huoli globaaliin kehitykseen liittyvistä riskeistä – kuten huolet ilmastonmuutoksesta, nopeasti leviävistä virussairauksista, voimakkaista influenssa-aalloista tai terrorismitoiminnasta.

Riski voi olla joko henkilökohtainen tai väestöriski. Ne riskit, joita viranomaiset pyrkivät kontrolloimaan, ovat yleensä väestöriskejä. Väestöriskejä ovat esimerkiksi torjunta-ainejäämien, ympäristömyrkkyjen, ruuan lisäaineiden tai juomaveden epäpuhtauksien aiheuttamat riskit. Nokialla tapahtunut talousveden laaja pilaantuminen oli hyvä esimerkki väestöriskin todentumisesta. Yleensä yksityisen kansalaisen ei tarvitse muuttaa elämäntapojaan näiden riskien vuoksi.

Sen sijaan riski kuolla auto-onnettomuudessa tai sairastua diabetekseen väärien ruokatottumusten vuoksi ovat henkilökohtaisia riskejä, joihin on syytä suhtautua tietoisesti vakavuudella.

Useiden haitallisten tapahtumien maailma on arkipäivää jokaiselle ihmiselle. Jokainen ihminen kokee elämässään itselleen haitallisia tapahtumia, jotka muokkaavat ihmisten käyttäytymistä. Ihmiset oppivat tietyssä määrin hallitsemaan ja välttämään riskejä. Ihmiset pyrkivät kehittämään erilaisia tapoja hallita riskejä ja suojautua jo todennetuilta riskeiltä. Arkikielessä riski ymmärretäänkin usein synonyymiksi epäonnistumiselle tai uhan todennäköisyydelle. Riskejä syntyy eri ilmiöiden odottamattomasta vaihtelusta eli volatiliteetistä.

Yleensä ihmiset rakentavat käyttäytymisensä odotetuille tapahtumille – ei odottamille tapahtumille. Ihmisten perususkomukset ovat voimakkaasti yhteydessä yleisesti odotettuun kehitykseen. Tulevaisuudentutkimuksen eräs tärkeä tehtävä on muistuttaa ihmisiä myös ei-odottamattomista tulevaisuuksista, jotka ovat mahdollisia.

Riskianalyysit eivät ole turhia

Jotkut riskitutkijat eivät näe riskien määrällistä arviointia hyödyllisenä, koska he näkevät riskin käsitteen pelkästään subjektiiviseksi. Siitä huolimatta eri yhteyksissä riskianalyysejä tehdään ja niihin käytetään huomattavia taloudellisia summia. Eräs looginen syy tehdä määrällisiä riskianalyysejä on se, että vasta määrällisten riskianalyysien perusteella tietyt olemassa olevat uhkat voidaan luokitella ja todentaa todellisiksi riskeiksi.

Riskien analysointi ja riskiarvioinnit ovat erityisen tärkeitä taloudelliselle päätöksenteolle, koska riskien konkretisoituminen merkitsee yleensä aina lisäkustannuksia talouden eri toimijoille. Usein riskien odottamaton realisoituminen johtaa yrityksiä konkursseihin tai huomattaviin taloudellisiin tappioihin.

Riski on yhteiskunnallisen päätöksenteon käsitteenä hyvin keskeinen, koska riskin käsitteen avulla ihmiset ja organisaatiot voivat arvioida suhtautumistaan erilaisiin elämän uhkiin ja vaaroihin. Riskin käsite ei ole täysin neutraali, koska päätöksentekijöiden suhtautuminen riskeihin vaihtelee huomattavasti. Näkökulmat riskeihin vaihtelevat.

Hyvä esimerkki riskien merkityksestä päätöksenteolle on ajankohtainen keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista maapallon ekologiaan ja ihmisen tulevaisuuteen maapallolla. Ilmastonmuutokseen liittyvät erilaiset riskit ovat merkittävä tutkimuskohde modernissa tieteellisessä tutkimuksessa. Ilmastonmuutoskeskustelun pohjalta voidaan esittää, että eri päätöksentekijöillä on selvästi ollut erilaisia arvioita ilmastonmuutokseen sisältyvistä riskeistä. Nämä käsitykset ovat myös muuttuneet ajassa.

Nykytilanteelle on tyypillistä, että sellaisetkin tahot, jotka aiemmin pitivät globaalia ilmastonmuutosta vähäisiä riskitekijöitä sisältävänä, pitävätkin sitä nykyisessä tilanteessa lukuisia uusia isoja riskejä tuottavana globaalina ilmiönä. Tieteen historiassa on myös lukuisia muitakin esimerkkejä, jotka kertovat siitä, että yhteiskunnan yleinen käsitys eri riskitekijöistä ja niiden suhteellisesta merkittävyydestä voi muuttua ajassa.

Klassinen esimerkki riskitietoisuuden muutoksesta tieteen historiassa on ollut suhtautuminen röntgensäteilyyn. Aluksi röntgensäteitä pidettiin riskittöminä, mutta myöhemmin käsitykset röntgensäteilyn riskeistä muuttuivat merkittävästi.

On täysin mahdollista, että ilmastonmuutostutkimuksen laajentumisen myötä tapahtuu samanlainen muutosprosessi eri riskitekijöiden merkittävyyden arvioinnin osalta. Onkin todennäköistä, että tulevina vuosina tulemme muuttamaan merkittävällä tavalla yleiskäsitystämme ilmastomuutoksen aiheuttamista riskeistä ja niiden suhteellisesta merkityksestä useaan otteeseen.

Tarvitsemme sopeutumista uusiin riskiprofiileihin ja uusia riskien hallintastrategioita. Tarvitsemme myös lisää viestintää uusista riskeistä ja riskitekijöiden muutoksista. Riskiviestintä on toimintaa, jolla on suora vaikutus julkisen sektorin toimijoihin, tavallisiin kansalaisiin sekä yrityksiin.

Lisää samasta aiheesta

• Ympäristökeskuksen ilmastohankkeen tulokset julki 29.11.
• Kuukauden kysymys: Pystytäänkö ilmaston lämpeneminen pysäyttämään kahden asteen kasvuun?
• Laurence Smithin yleisöluento 31.8. klo 17
• Uusi kuukauden kysymys: Kuumat kesät
• Maailmantalouden ja Euroopan tulevaisuuden näkymiä ennen vuotta 2025