Useissa viime aikojen ennakointitöissämme olemme ajautuneet pohtimaan yhteiskunnassa syvällä piilevien arvomuutosten ennakoinnin haasteita. Arvot ja niistä keskusteleminen on hyvin trendikästä, mutta käytännön ennakointityössä ajaudutaan nopeasti mahdottomilta tuntuvien haasteiden eteen.
Jokainen on yhtä mieltä siitä, että yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet ovat erittäin merkityksellisiä, kun pyrimme ennakoimaan tulevaisuuden yhteiskunnan tilaa. Käytännön ongelmia on kuitenkin pitkä lista. Ensinnäkin asenteet vaihtelevat ikäkausittain. Nuoret ja vanhat eroavat mielipiteissään ja ennakoinnissa pitäisi pystyä hahmottamaan mitä tämän hetken nuoret ajattelevat ollessaan itse vanhoja. Ennakointihankkeissa meidän pitäisi pystyä irrottautumaan omista tämän hetken asenteistamme ja haastaa erityisesti nuoret mukaan tulevaisuuden pohdintaan. Toiseksi arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle ja nämä muutokset ovat äärimmäisen hitaita. Muutoksia tapahtuu, mutta ne ovat niin hitaita, että noin kymmenen vuoden aikahorisontilla niitä ei näe tai niiden huomioiminen on mahdotonta.
Kolmas ja ehkä suurin haaste on arvojen syy-seuraussuhteiden huomioiminen. Arvojen muutosten kyselytutkimuksia tehdään paljon ja voimme havaita vuosikymmenien yli kulkevia trendejä. Onko ennakoinnin kannalta kuitenkaan järkevä vain ekstrapoloida ja olettaa trendien jatkuvan samaan suuntaan tai pysyvän samana? Mielenkiintoisempaa olisi saada ennusteita sille, miten tämän hetken tai tulevaisuuden muutokset vaikuttavat yhteiskunnan arvoihin. Ennakoinnissa ongelma kierretään usein olettamalla yhteiskunnan arvojen olevan skenaarioina jotakin muuta kuin nyt sen sijaan, että arvojen muutokset olisi ennustettu nykyhetkestä lähtien. Tämä on hyvä kompromissi, mutta asettaa yhteiskunnan arvo- ja asenneilmaston ennakoinnissa reunaehdoksi, josta johdetaan muut muutokset.
Jos hyväksymme ennakoinnin määritelmäksi sen, että ennakoinnin tulee tuottaa päätöksentekoa tukevaa tietoa, olisi kaikkein mielenkiintoisinta saada tietoa siitä mitkä tekijät vaikuttavat arvojen ja asenteiden muutoksiin. Mitkä ovat ne keinot, joilla pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa voidaan vaikuttaa ihmisten arvoihin ja asenteisiin, ja onko näitä keinoja edes olemassa tai tuleeko niitä edes käyttää?
Itselläni ei vastauksia ole, ja laiskana ihmisenä on suuri kiusaus vain todeta näiden muutosten olevan tarpeeksi hitaita jotta ne voi melkein jättää huomioimatta. Hyvä olettama on todeta maailman pysyvän arvojen suhteen ennallaan ainakin pari vuotta eteenpäin. Tämän kirjoituksen virikkeeksi pyysin lyhyesti gaialaisilta mielipiteitä siitä miten he itse mielestään arvoiltaan eroavat vanhemmistaan ja toisaalta miten erilaisina näkevät nuoremmat arvoiltaan. Minikyselytutkimuksen johtopäätös oli se, että perheiden sisällä arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle hyvin samanlaisina. Itsetutkiskelun järkyttävä johtopäätös oli, että itsekin seestyneessä keski-iässä loppujen lopuksi olen elämän perusasioista samaa mieltä oman äitini kanssa. Teini-iän yritykset irtiottoon omien vanhempien ajattelumalleista ovat hävinneet jonnekin historian havinaan.
Lisää samasta aiheesta
- Kansallinen ennakointiverkosto Finprossa: Askelen edellä Afrikassa ja pianoportaissa
- Uusi trendi: Älykäs rakennettu ympäristö
- Uusi trendi: Hyvä työelämä
- Uusi trendi: Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yrittäjyys
- Foresight.fi on uudistunut - suurimpana uutuutena trendikartta
Niin. Moni ajattelee, että nuorissa on tulevaisuus. - Asiahan on näin. Kuitenkin vastuuntunto ja kokemus on useimmiten juuri vanhemmilla henkilöillä, missä aito elämänkokemus ja kantapään kautta koetut virheet ovat merkittävä suure. Tätä pitäisi osata yhteiskunnassamme hyödyntää. Erään tutkimusten mukaan 57-vuoden iässä kokemus ja ymmärrys ovat huippukoostumuksen tilassa, ja tämä viisaus pitäsi ymmärtää hyödyntää yhteisömme eduksi. Olen tästä jokseenkin samaa mieltä. Eräässä tehtaassa odotettiin nuorten päihittävän yli 45-55-vuotiset ihmiset. Nämä ikääntyvät joutuivat työyhteisössä ikävämmän painostavan mentaalivaikutuksen alaisuuteen, jotta nuorille olisi annettava tilaa. Kuitenkin kokemus ja taito on näissä iäkkäämmissä sisäänrakennettuna ominaisuutena. Kaikilla nuorilla ei ole vielä halua panna parastaan, kykyä antaa aikaa ja oivaltaa. Ko. isossa tehtaassa oli nuorilla tapana vitkastella ja kännykkädeittailla päivät pikät. Iäkkäimmillä oli kummallista kyllä - kyky saada aikaan - tehokkaammin. Virheliikkeitä tai toimia ei silloin ole tarve tehdä. Spektriä ikääntymiseen: eräs lieksalainen yksinelävä naisihminen, vielä 90-vuoden iässä olisi ”näppäryys- ja oivalluskisassa” laitanaan päihittänyt nuoret. Kommentti: Ymmärrys ja kokemus tiivistyvät elämänviisauteeen ja syntynyt kokemus voi olla ”viisasten kivi”. Näitä kokeneita moniosaajia olisi aika hyödyntää paremmin, vaikkapa eri yhteiskuntamme valiokunnissa järjestettävissä lyhytaikaisissa ”stunttitehtävissä”. Ja Suomi voisi tätä nykyä paremmiin. Ilmeisesti vastuuntunnossa on kasvamistarvetta. Suuri kysymys ”äänioikeuden” oikeutuksesta - ääripäissä on suuri vaihteluväli kyvykkyyksissä, myös ministeritasolla. Nuorilla ministereillä on jo liiankin kanssa tavattu antaa medioille lausuntoja kuin ”lampaan päästä”. Heillä, jos keillä olisi syy-seuraus-vaikutussuhteiden hallinta ja ymmärrys tähdellistä omata, virheisiin ei ole varaa, vaikka se ei mene heidän omasta pussista, vaan kansan. Muuten onni ei kohtaa tämän maan perillisillä. Etenkään, jos uhrataan maan hyvä vääriin käsiin, ”pelimiesten” hoteille. Harmi, että ”oikean ja väärän” tunnistaminen on tätä nykyä kadoksissa. Laajaa ymmärryksen taitoa olisi saatava mentaalivalmennuksen omaisesti kuin liikenneopetusta jokaiselle Arkadianmäen toimijalle pakollliseksi kuten tietotekniikan ”ajokortin” suorittaminen.
Juuri reissulla Joensuusta Kuopioon vaaratilanteen synnytti nuori autoillija, joka tuplakeltaisilla viivoilla 80km/h -nopeusrajoitusalueella lähti mutkaisella tieosuudella ohittamaan, tosin ainakin 110km/h -nopeudella aiheuttaen vastaantulijalle ongelmia ja minullekin järkytystä ko. ”hälläväliä”-holtittomuudesta.
Tähän lisänä tahtoisin uskoa, että myös nuorten auton ajokorttitukinnossa täytyisi suorittaa ja läpäistä mentaalivalmennuksella annettu taito hallita mieli ja rajat liikenteessä.
Asialla kiire! Kaikkea hyvää nyt ja eteenpäin kehittymiselle - ja yhteistä hyvää. Nyt on mentaalivalmennuksen aika.
Tätä arvokeskustelua sotkee se, että arvotutkijoiden määrittelemät arvot ovat todella hitaasti muuttuvia. Kuitenkin arkikielessä arvoilla viitataan joskus jonkinlaisiin toimintaperiaatteisiin. Uskon, että esimerkiksi useimmat suomalaiset arvostavat rehellisyyttä (varsinkin jos sitä erikseen kysytään) mutta miten rehellisyys sitten ilmenee toimissa saattaa olla väittelyn paikka. Muutos ei ehkä olekaan arvosidonnaista vaan käytäntösidonnaista.