Ennakointifoorumissa olisi paikallaan veikata eurovaalien äänestysprosenttia. Veikkaukseen vaikuttaa kaksi keskenään ristiriitaista trendiä. EU-asiat ovat etäisiä ja lisäksi suomalaisten tapa protestoida on olla passiivinen; tästä voisi seurata matala äänestysaktiivisuus. Toisaalta perussuomalaiset tarjoavat uuden kanavan protestiäänestämiseen. Veikkaan että matalan aktiivisuuden trendi on vahvempi ja äänestysprosentti tulee jäämään 35-38 prosentin tienoille. Tämä veikkaus on yhtä oikeutettu kuin kyselytutkimusten ennusteet, koska niiden mukaan ”varmasti” tai ”melko varmasti” äänestävien yhteenlaskettu osuus ei ole edellisten eurovaalien perusteella ollut lähelläkään todellista äänestysprosenttia (tähänkin voisi kehittää parempia ennakointimenetelmiä).
Eurovaalien nykyinen merkitys ihmisille saattaa hyvinkin kuvastaa muidenkin vaalien merkitystä tulevaisuudessa. Eurovaaleissa on epäselvää, mistä oikein äänestetään. EU-aiheinen uutisointi on Suomen tiedotusvälineissä vähäistä. Kun eduskuntaan on akkreditoitu satoja toimittajia, europarlamentissa työskentelee vain kourallinen heidän suomalaisia kollegojaan. Näin siitä huolimatta että jo hyvin suuri osa Suomen lainsäädännöstä noudattelee muodossa tai toisessa EU:n direktiivejä.
Suomen eduskuntavaaleissa asetelmat ovat selkeämmät ja ennen kaikkea Suomen politiikasta puhutaan vaalikauden kuluessa. Kuitenkin kotimaisissakin vaaleissa trendi on ollut selvä: vaalit kiinnostavat yhä vähemmän. Veikkaan, että tämä trendi tulee jatkumaan ainakin jonkin aikaa. Sen keskeisiä syitä on se, että maassamme vallitsee kolmipuoluejärjestelmä, jossa isoa politiikan suunnan muutosta ei voi koskaan tapahtua. Tässä järjestelmässä on aivan sama mitkä kaksi suurta puoluetta äänestäjät valitsevat hallitukseen.
Vaalipiiriuudistus on askel demokratian suuntaan, mutta uudistukseen sisältyvä ehdotus kolmen prosentin äänikynnyksestä on turha. Ovatko suuret hallituspuolueet sittenkin, juhlapuheista huolimatta, huolestuneempia oman valtansa säilyttämisestä kuin Suomen demokratian tilasta? Esimerkiksi uusien pienten puolueiden - kuten aikoinaan vihreiden tai nyt perussuomalaisten - syntyminen on kolmen suuren puolueen kannalta kielteinen ilmiö, koska se vie niiltä ääniä.
Perussuomalaisten nousu perinteisten puolueiden haastajaksi onkin demokratian kannalta parasta, mitä Suomessa on pitkään aikaan tapahtunut. Ennakoin lisäksi, että yhteiskunnan urbanisoitumisen ja tuotantoelämän muutosten myötä sotien jälkeen Suomea hallinnut neljän puolueen järjestelmä murtuu lopullisesti 10-15 vuoden kuluessa.