Valaisevimpia viime aikojen lukukokemuksiani oli Emile Durkheimin 1800-luvun lopulla kirjoittama teos erikoistumisen vaikutuksista ihmisen arvomaailmaan. Kirjan avulla ymmärsin, miksi Ilkka Kanervaan ja Bill Clintoniin kohdistui voimakas ja laaja paheksunta, mutta Georg W. Bushiin ja kouluampumisten valokeilaan tuomaan meikäläiseen sisäministeriin vain jonkun asteinen pettymys, vaikka kahden jälkimmäisen ”saamattomuus” aiheutti pahoja seurauksia. Tapauksia erottavat avainsanat ovat mekaaninen ja orgaaninen solidaarisuus.
Mekaaninen solidaarisuus arvostaa samankaltaisuutta. Orgaaninen solidaarisuus arvostaa vaihtamista helpottavia rakenteita ja erikoisosaamista. Mekaaninen solidaarisuus on laaja-alaista alkeellisissa talouden rakenteissa ja siihen liittyy usein voimakas moraalinen närkästys. Erikoistumisen lisääntyessä mekaanisen solidaarisuuden alue kapenee ja orgaaninen solidaarisuus valtaa alaa.
Arvomaailma muuttuu siis yhteiskuntien kehittyessä. Nuoret sopeutuvat vanhoja nopeammin. Nuorilla on vähemmän painolastia. Usein onkin vaadittu sukupolvenvaihdos, jotta uudet keksinnöt on saatu tehokkaaseen käyttöön. Vanhemmat ihmiset ovat työelämän jarruja. Tämän me viisikymppisetkin uskoimme nuorina, mutta nyt meistä jo usein tuntuu, että nykynuoriso toimii hölmösti ja meidän hyvää arvomaailmaamme vastaan.
Opiskelijat esimerkiksi elävät virtuaalista akvaarioelämää Facebookissa ja sen sukuisissa arkea kaikilta kaikille välittävissä tietovirroissa. Vanhemmat uskovat nuorten myöhemmin katuvan tätä avoimuuttaan. ”Kaikki mokat löytyvät netistä myöhemmin.” Nuoret eivät näistä varoituksista juurikaan välitä. Avoimuus tuntuu arvolta itsessään. Mainitut mokat taitavat tietysti pääosin kuulua vanhaan mekaaniseen solidaarisuuteen, jossa kaikilta odotetaan samanlaista käytöstä.
Kasvavan erikoistumisen synnyttämä verkostotalous edellyttää luottamusta asioihin, joita itse ei voi ymmärtää. Luottamus syntyy siitä, ettei mikään näytä olevan piilossa. Oma kokemukseni on, että kykenen luottamaan paljon paremmin Facebookissa kerrottuun asiaan, joka näkyy työtovereille, sukulaisille ja harrastekavereille kuin sähköpostiin, joka on lähetetty vain minulle. Nuorison toimintamallissa jokainen näyttäytyy sellaisena kuin on tai ainakin samana kaikille. Me viisikymppiset pidämme kiinni halustamme esiintyä yhdessä roolissa työkavereille, toisessa harrastekavereille ja kolmannessa roolissa sukulaisille ja perheelle. Mielestämme työelämä vaatii meiltä tätä. Kyse on kuitenkin kaksinaamaisuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Roolipirstottu elämä vähentää luottamusta, se ei helpota erikoistumista, eikä vaihdantaa. Se ei lisää todellista yhteistyökykyä verkostoissa muutoin kuin mekaanisen solidaarisuuden mielessä. Nuorison akvaarioelämän arvot sopivat tulevaisuuteen yksityisyyden suojaa kailottavien arvomaailmaa paremmin. Nuorison uusista arvoista on heille myös enemmän hyötyä kuin meidän salailevista arvoistamme heille olisi, vaikka me edelleen saatamme joutua pitämään omistamme kiinni, kun olemme historiamme vankeja.
Durkheim ei toki puhunut Facebookista tai kaksinaamaisuudesta. Uskon, että hän olisi kuitenkin hyvin ymmärtänyt, mitä nyt tapahtuu. Hänen yli sata vuotta sitten kuvaamansa ennuste toimii edelleen hyvin. Hän sanoi talouden kehittyessä arvomaailman etenevän suuntaan, jossa erikoistuminen ja vaihtaminen jatkuvasti helpottuvat. Mekaaninen solidaarisuus antaa tilaa orgaaniselle solidaarisuudelle.
Kommentit (11)
Ihan älyttömän hyvin oivallettu. Tämä oli valaisevampia ajatuslastuja, mitä minä muistan lukeeni. Kiitos tästä.
Olen rakennellut mallia ”sosiaalisesta vastineesta” http://teroheiskanen.net/category/sosiaalinen-vastine/ ja tämä auttoi konkretisoimaan ”sosiaalisen vastineen” tärkeyttä ainakin minulle itselleni. Minun johtoajatus on, että ihmisen on mahdollista ja kannattavaa käyttää verkon mahdollistamia solidaarisuuteen/yhteistoimintaan erittäin syvällisesti (luultavasti jopa mullistavasti/vallankumouksellisesti) vaikuttavia artefakteja/käytäntöjä (sosiaalinen vastineen on tarkoitus olla tällainen). Kirjoituksesi valossa ajatukseni siis olisi, että verkottuneisuus luo orgaaniselle solidaarisuudelle erittäin merkittävän mahdollisuuden vallata alaa orgaaniselta solidaarisuudelta nimenomaan juuri avoimuuden kasvun kautta.
Kirjoittajan nimi ei osu millään tällä sivulla silmään? Olisi kiva, jos ryhmäblogissa (ja sooloblogeissakin) näkisi jokaisen kirjoituksen sivulla sinne suoraan linkin kautta tupsahtaessaan kenen kirjoitusta lukee.
Kiinnostava kirjoitus. Olen osin samaa ja osin eri mieltä FB-aikakautta koskevista havainnoista. Sivuainesosiologina oli kiinnostavaa lukea miten Durkheimin pohdinnat linkkaavat tässä kohtaa kirjoittajan näkemyksen mukaan nykymaailmaan. Enemmänkin haluaisin lukea filosofien, sosiologien ja sosiaalipsykologien kirjoituksia, jotka tuntevat sosiaalista mediaa ja verkkokulttuuria ja osaavat ammentaa klassikoista teorioiden ja termien kautta selitysmalleja asioille. Saisi koherentimpaa vastapainoa verkkoilmiöiden selittäjinä esiintyville hypekonsulteille kauppatieteellisine jargoneineen.
Paitsi nyt kun kuulin kuka kirjoittaja on, nimi osui heti silmään. Voisiko nimi olla lihavoidulla fontilla ja isoilla alkukirjaimilla? Osuisi paremmin silmiin?
Voisihan se hyvinkin olla, jos tekniikka se sallisi. Työn alla siis.
Terve! Tässä pohdintaa samaisesta aiheesta hieman toisesta näkökulmasta
Suviko, me mielellämme lisäämme yhteiskuntatieteellistä ajattelua täälläkin. Otetaan sekin työn alle, varmasti vielä paremmin tuloksin kuin tuo nimen fontti
Mahtava teksti,
hienosti rakennettu ja oivallettu.
Sitä en tiedä, miten ”luutuneet” yksilöt kokevat tämän -ehkä hyökkäykseksi, kun omat arvot kyseenalaistetaan. Tai ehkä he eivät lue blogeja. Ainakaan tältä aihealueelta ;o)
Risto: ”Arvomaailma muuttuu siis yhteiskuntien kehittyessä. Nuoret sopeutuvat vanhoja nopeammin. Nuorilla on vähemmän painolastia. Usein onkin vaadittu sukupolvenvaihdos, jotta uudet keksinnöt on saatu tehokkaaseen käyttöön. Vanhemmat ihmiset ovat työelämän jarruja.”————————————————————-
Ai että arvomaailma? Ei kai ihmisten ”todellisia” arvoja voi samaistaa yhteiskunnan ”arvojen” kanssa. Tip ”sopeutuminen” on hauska sana puhuttaessa arvoista. —————————
Toisekseen tuo ”sukupolvenvaihdos”-juttu saattaa olla myytti. Uudet asiat perustuvat aina kokeiluihin eri vaihtoehdoilla ennenkuin jokin ”paras” löytyy.
Lauri pystytti olkimiehen ja hyökkäsi sen kimppuun. Yksi tarkennuksen tarvekin kyllä tekstistäni löytyi, mutta aluksi olkimiehestä…
En ymmärrä, mitä Laurin suuhuni virheellisesti lisäämät yhteiskunnan ”arvot” tarkoittavat, jos eivät sitten sitä yksilöiden arvojen joukkoa, joihin kollektiivisena mainitsemani arvomaailma viittaa. Durkheim otti tietysti keskeiseen arvomaailman yhteiskunnalliseen ilmentymään, lakiin tarkemmin kantaa ja osoitti yhteyden yksilöiden arvoihin vakuuttavasti, mutta jätin sen oman juttuni ulkopuolelle.
Sopeutumisesta puhutaan varsin samansisältöisesti sekä biologiassa että yritysstrategiassa, antropologiassa ja sosiologiassa. Muurahaispopulaation ja tietoisen mielen sopeutumisen mekanismit tietysti ovat erilaiset. En tiedä, mitä sanaa Durkheimin suomenkielisessä käännöksessä käytettiin, mutta koko hänen kirjansa käsitteli ihmisten ”todellisten” arvojen sopeutumista erikoistumisen lisääntyessä. Chaplin löysi Laurin viittaaman hauskuuden tästä sopeutumisesta. Monet ajattelijat katsovat esimerkiksi koulun keskeisimmäksi tehtäväksi sopeuttamisen, eikä se aina tuntunut hauskalta. Yritysstrategien mukaan strategisen ajattelun keskeisin tehtävä on yrityksen sopeutuminen toimintaympäristön muutoksiin. Organisaatioteoreetikot ovat kauan ajatelleet keinojen muuttuvan päämääriksi ja yhteisen identiteetin muokkaavan ihmisten ”todellisia” arvoja. Arvomaailma kuuluu siis selkeästi siihen piiriin, jota organisaatiotoiminnassa pyritään ja joskus onnistutaan muokkaamaan. Katolinen kirkko on vain yksi esimerkki. Hauskaa tahi ei, mutta sopeutuminen on useiden tieteenalojen piirissä oikea sana kuvaamaan myös arvojen muuttumista. Siis akateemisesti oikea
. Se voi olla huono suhteessa lukijan henkilökohtaisiin arvoihin ja niiden tavoitteluun tähtääviin keinoihin nähden.
Tietysti kollektiivinen sukupolvenvaihdos on myytti, mutta silti sitäkin on vaadittu usein. Kirjoitushetkellä ajattelin ja tarkoitin yksittäisiä ja konkreettisia sukupolvenvaihdostilanteita vallan solmukohdissa ja todettakoon se tässä, että tarkoitin niitä, vaikka tekstin muun kollektiivisen luonteen vuoksi tämä ei lukijalle voinut avautua. Tekstissä lausuin kyllä sen tosiasiaksi kuvittelemani yhteisen perustan ja tämän sukupolvenvaihdoksen vaatimuksen erillään toisistaan. ”Nuorilla on vähemmän painolastia.” Arvomaailman muutos yleensä alkaa nuorista tämän vuoksi. Durkheim totesi asian laajasti ja hyvin ja löysässä kielenkäytössä siihen on totuttu viittaamaan sukupolvenvaihdoksena, joka siis tällä tavalla ajateltuna ei ole mikään myytti.
Viimeistä Laurin lausetta en ymmärrä lainkaan. Se ei liene sen enempää oikein kuin väärinkään.
Terolle sanoisin, että tuoreet ideat sosiaalisesta vastineesta voivat hyvinkin ottaa tulta, koska avoimuus on lisääntynyt ja keinovalikoima on paljon aiempaa laajempi. Vanhojen mestareiden sanomisia kannattaa kuitenkin muistaa, koska insentiivejä on pohdittu pitkään. Yksi läpimurto taisi olla talouden nobelin saaneen Herbert Simonin opettajan, Chester Barnardin Economy of Incentives 1938. Taannoin tapasin erään intialaisen, joka puhui hyvin innostuneesti mainetaloudesta ja käytti Linuxia esimerkkinä. Ilkka Tuomen osoittamalla tavalla läpinäkyvyys on tärkeä tämänkaltaisessa ilmiössä. Haluaisin kuitenkin tarkentaa, etten näe suoraa yhteyttä, jonka vuoksi avoimuuden tai läpinäkyvyyden lisääntyminen sinänsä suosisi orgaanista solidaarisuutta mekaanista enemmän. Läpinäkyvyys on myös mekaanisen solidaarisuuden edellytys. Olen kyllä tehnyt varsin pitkään töitä jäsentääkseni, kuinka läpinäkyvyyden lisääntyminen vaikuttaa erikoistumista ja vaihdantaa lisäävästi. Tämän kykenen vahvistamaan ainakin teoreettisesti ja simuloimalla. Koska erikoistumisella on myönteinen vaikutus orgaaniseen solidaarisuuteen, vaikuttaa läpinäkyvyyden lisääminen siksi mielestäni siis ainakin epäsuorasti orgaanista solidaarisuutta lisäten, mutta tämä vaikutus on varsin hidas ja näkyy hyvin lähinnä Durkheimin tarkastelemissa aikajaksoissa.
Millalle vastauksena
- Olen kursseilla nähnyt reaktioita. Hätkähtäminen on tyypillisin. Sen jälkeinen pragmaattinen ajattelu on avoimeen ajatteluun pyrkivälle rationaaliselle mielelle tyypillinen seuraava vaihe. Yksittäinen ihminen ei voi muuttaa suhdettaan sosiaaliseen yhteisöönsä vapaasti. Yhtäkkinen läpinäkyvyys voi johtaa potkuihin, avioeroon ja kaverisuhteiden päättymiseen. Mitä suurempi ero on julkisen normiston ja yksityisyyden suojassa tehdyn arjen välillä, sitä suurempi on myös vaatimus yksityisyyden suojan ylläpitoon. Yhdysvallat on tästä varsin puhutteleva esimerkki. Kannattaa huomata ero Yhdysvaltojen ja Hollannin välillä. Suurempi läpinäkyvyys johtaa sallivampiin julkisiin normeihin. Heikko läpinäkyvyys johtaa kaksinaismoraaliin ja kaikkiin sen haittoihin.
Paluuviitteet (1)
Gravatar – kätevää eikö? « Peikkoluola kirjoitti 8.4.2010 22:54 (#):
[…] Internet aktiivisuus on helposti luettavissa. Olen kuitenkin pohjimmiltani vanha pieru joka elää roolipirsoitunutta elämää (Foresightin Blogi). Kirjoittajalta jounipeikko Aihe(et): Internet, Palvelut Avainsana(t):: gravatar, palavelut […]