Puhdas vesi ja ruoka kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Edellisessä blogi-kirjoituksessa Mari Hjelt toi esille globaalisti niukan resurssin, veden, elämän tukijalkana, jolle löytyy yhä enemmän käyttökohteita ja joka samanaikaisesti on yhä enemmän myös laadultaan huononemassa.
Yksi perinteisistä vedenkäyttäjistä on maatalous. Elintarvikkeiden tuotanto on nimittäin hyvin vesi-intensiivistä tuotantoa kastelujärjestelmineen. EEA (European Environment Agency) julkisti keväällä raportin Euroopan unionin alueen vedenkäytöstä. Raportissa on arvioitu myös maatalouden osuutta vedenkäytössä. Euroopan kokonaisvedenotosta se on noin neljäsosa (24%), mutta alueiden välillä maatalouden vedenkäyttö jakautuu epätasaisesti. Joillakin Etelä-Euroopan alueilla maatalouden osuus vedenotosta on yli 80 prosenttia ja luonnollisesti käyttö koostuu pääasiassa kasteluvedestä. Ja vedenottomäärät ovat luonnollisesti suurimmillaan kesäkausilla, jolloin vettä on vähiten saatavilla. Tämä lisää haittavaikutuksia.
Historiallisesti vedenkäytön lisääntyminen on lähtenyt liikkeelle nimenomaan tuottavuuden nostosta maataloudessa, jonka lisäksi vallitseva politiikka on tukenut kastelujärjestelmien rakentumista. Tämä näkyykin erityisesti Italian, Espanjan, Ranskan ja Kreikan kastelujärjestelmien piirissä olevissa peltohehtaarimäärissä. Onkin selvää, että erityisesti Etelä-Euroopassa maatalouden käyttämiä vesivaroja uhkaa vielä suurempi niukkuus ilmastonmuutoksen myötä. Etelä-Euroopassa ilmastonmuutoksen vaikutuksissa on IPCC:n arvioissa ennakoitu kuivuus- ja hellekausien yleistymistä, veden saatavuuden heikkenemistä, satoisuuden laskemista sekä metsäpalojen lisääntymistä.
Maatalouden vedenkäyttöä onkin kestävyyden näkökulmasta tehostettava, jotta vettä riittäisi paitsi kasteluun, myös muihin yhteiskunnan tarpeisiin; ihmisille, ympäristölle ja eri talouden aloille. Ratkaisuna tai ainakin kestävämmän vesipolitiikan keinoina raportti korostaa, että kannustimet maatalouden vedenkäytössä on uusittava. Raportti esittää, että
- veden hinnoittelu on keskeisin keino, jolla voidaan kannustaa kestävään vedenkäyttöön,
- kansallisilla ja EU:n tukipolitiikalla voidaan edelleen kannustaa vettä säästävien tekniikoiden käyttöönottoon,
- viljelijät voivat valita tekniikoita, käytäntöjä ja kasvilajeja, jotka vähentävät vedenkäyttöä.
- vedenkäytön neuvontaa lisätään, joilla varmistetaan, että viljelijät ovat tietoisia käytössään olevista vaihtoehdoista,
- tuetaan lisätutkimusta uusista vedenkäytön kohteista (biopolttoainetavoitteet ja energiakasvien viljelyn lisääminen),
- panostetaan puhdistustekniikkaan, jossa jätevedestä saadaan kasteluvettä.
Suomi ja pohjoinen pallonpuolisko ovat vesivarojen osalta hyvässä asemassa, mutta globaalisti olemme yhteisen haasteen edessä.
Kommentit (1)
Pasilla ja Marilla on hienoja tulkintoja ja toimenpide-ehdotuksia. - Mutta miten suoriudumme uuskolonianismin vaaroista? Mikäli eduskunta ja valtiovalta ei voi suojella tärkeintä luonnonvaraamme vettä ja kansaansa pilaantumasta, niin aito elinkeinoympäristömme tuhoutuu yllättävän nopeasti Pielisen ja Saimaan vesistöä pitkin koko alajuoksulle etelään saakka.
vesi voimavaranamme voi jäädä myytiksi!!! Vaara on jo yllättävän lähellä ympäristöministerin lausumankin tähden, missä Suomesta leivotaan uraanikaivosmekkaa.
Kulunut kesä osoitti sen ja uuskolonianismi ajaa kohti suomalaisen vesionnellisuuden täystuhoa. Kysymyksiä on esitettävä kaikkialle!
Mikäli olemme jo tai ajaudumme jatkossa vajaakuntoisiksi valta- ja virkakoneistomme ohjaamana, niin miksi edes puhumme elinvoimasta tahtotilana ellei kysymyksessä ole aito elinvoiman tarkoitustila ja kansalaisten terveyden vaaliminen.
Sama tilanne on innovaation ja aito-innovaation tasoilla, missä jälkimmäinen voi tuottaa kansalle vaurautta, edellinen voi tuottaa vääristymiä.
Erityinen huomio Suomen Kolin juurelle laskettujen vesi-intensiivisten uraanikaivosten käynnistämishankkeiden suuntaan, missä kansa saa uuden 20-vuotisjatkumon – terveyselämänkurssin alamäkeen. Tämä on järjetöntä tuhlausta !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Peräänkuulutan edelleen, missä piilee suomalainen ”omatunto”, ”sisu” ja ”oikean. ja väärän” -tunnistamisen taito?