Nyt kaikilla halukkailla on mahdollisuus osallistua keskusteluun tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta. Liikenne- ja viestintäministeriön koordinoiman kansallisen tietoyhteiskuntastrategian uudistamisen yhteydessä luodaan visioluonnos tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta. Tähän visioluonnokseen kerätään aineksia ja ideoita kaikille avoimessa verkkokeskustelussa. Keskustelun ohjeet ovat tässä.
- Voit esittää ajatuksiasi kommentteina tähän blogikirjoitukseen. Klikkaa vain kohtaa ”kommentoi” ja voit aloittaa. Kutsu muitakin mukaan.
- Voit myös keskustella aiheesta esimerkiksi omassa blogissasi tai jossain muussa kaikille avoimessa ympäristössä. Me luemme keskustelun sieltä, kunhan vain tuot linkin kommenttina tähän blogikirjoitukseen.
Aikaa ideoiden antamiseen on 16.10. asti.
Paraikaa aiheesta keskustellaan jo Facebookin Sitra-sivulla ja Qaikun qaikusourcing-kanavalla. (Molemmat ympäristöt vaativat käyttäjätilin.)
Kun visioluonnos valmistuu lokakuun lopulla, tuomme sen tänne kommentoitavaksi. Vaikka visioluonnos kommentteineen toimitetaankin liikenne- ja viestintäministeriöön marraskuun alussa, keskustelu voi hyvin jatkua täällä. Pidämme aihetta esillä läpi talven.
Kommentit (83)
Digitalinen Demokratia, Nettidemokratia, Verkkodemokratia pitäisi ottaa Suomessa aiempaa vakavammin todesta. Se motivoisi sekä nuoria että liikuntaesteisiä osallistumaan
yhteiskuntaelämään ja puolue-elämään. Tuon toteuttamiseen pitäisi suunnata resursseja mutta ongelmana lienee se että
puolueilla ei ole oikein varoja/osaamista tuon toteuttamiseen. eGovernment ratkaisut ovatkin toteutuneet nopeammin valtion ja kuntien ja ministeröiden toimesta KOSKA niillä on ollut resursseja ja varoja panostaa asiaan.
Tutustu: http://www.dowire.org
Talouselämän verkottuminen ja digitalisoituminen on nostanut talouskasvatuksen tuomisen kouluopetukseen tärkeäksi prioriteetiksi. Nuorille on annettava jo kouluaikana tiedot ja taidot ja valmennus oman taloutensa
vastuulliseen hoitamiseen. Muussa tapauksessa syrjäytyminen ja ylivelkaantuminen lamauttaa Suomea entisestäänkin. Suomella ei ole varaa siihen että ikääntyminen lisää valtavasti yhteiskunnan kustannuksia
eläkeikäisten kasvun myötä ja samanaikainen nuorten syrjäytyminen ja työttömyys (17%?) rapauttaa yhteiskuntaa
”alhaaltapäin”.
Vastaperustettu Suomen talouskasvatusseura ry. pyrkii osaltaan järjestämään talouskasvatuksen koulu-opetukseen
peruskouluihin, ammattikouluihin ja lukioihin ja tällä tavalla vaikuttamaan Suomen ja suomalaisten menestymiseen.
Talouskasvatusseuran puheenjohtajana toimii professori
Arto Lahti Kauppakorkeakoulusta ja toiminnanjohtana Katrina Harjuhahto-Madetoja Ekonomiliitosta.
Yhteystioedot: arto.lahti@hse.fi
katrina.harjuhahto-madetoja@sefe.fi
Ystävällisin terveisin
Raimo Partanen, perustajajäsen
Suomen Talouskasvatusseura ry.
Rohkenen epäillä, että taas syntyy tällaista käsitesoppaa:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot2.html
Ja on vähintäänkin törppöä tehdä ”tietoyhteiskunnan” strategiaa kun ei ole poliittista agendaa itse yhteiskunnallekaan:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/ykstrategia1.html
Poliittisia agendoja yhteiskunnalle on vaikka kuinka paljon, mutta niissä on se ongelma että ne toimivat yleensä piilossa. Jos yhtään pyörii talouselämän koulutuksissa erilaisiin agendoihin törmää jatkuvasti ja eri instassit kilpailevat tästä määrittelijän roolista varsinkin silloin kun olemme jossakin ”rakennemuutoksessa”. Tästä lievänä esimerkkinä ”haluamme keskittyä ydinosaamiseemme” ja kas vain yhtäkkiä onkin koko organisaatio ulkoistettu. En ota kantaa onko ulkoistaminen hyvä vai huono asia mutta se on ikävää että agendojen lanseeraajat pysyvät yleensä piilossa ja niistä jää todelliset intressit yleensä näkymättä. Jos me haluamme käyttää näitä strategiatyökaluja tähän asiaan niin suosittelisin että ensin keskusteltaisiin siitä mikä on visio tietoyhteiskunnasta vaikka 10 vuoden kuluttua. Tästä visiosta haluaisin kansalaisena päätellä minkälaiseksi minun oma ja henkilökohtainen roolini siinä muodostuu. Onko se aidosti kansalaisen ääntä kuunteleva avoin yhteiskunta jonka välineenä käytetään erilaisia teknologisia ratkaisuja, vai onko se näennäistä osallistumista missä kansalaisilla on vain se tunne, että olen osana poliittista prosessia.
Niinpä. Tässä strategia-touhussa on taas bulvaanien varpaanjäljet. Keinoista on tullu tavoitteita ja ihmiset ovat vain noiden keinojen edistämiset. Sitten vielä häpeämättä pyydetään ideoita. Yhtään yhteiskunnallista visioita ei ole nähty vuosikymmeniin.
No mutta jos nyt rakentavat keskustelun nimissä otetaan tähän asenne, että tässähän sitä juuri nyt tehdään. Pyydetään meitä kansalaisia visioimaan sitä tulevaisuudenkuvaa eli voisiko kysymyksen asettelua muuttaa. ”Mikä on tietoyhteiskunnan tulevaisuus” muuttuisi mikä on kansalaisen visio yhteiskunnasta ja minkälaisen painoarvon me haluamme siinä teknologisille uudistukselle antaa. Neil Postman neuvoi eräässä puheessa (löytyy yuotubesta pro free speech puheista) käyttämään aina teknologisessa uudistuksessa kysymystä: ”mikä on se ongelma jonka tämä kyseinen teknologinen uudistus pyrkii ratkaisemaan”. Eikö tätä asiaa olisi mielekästä lähestyä samalla tavalla. Minkä yhteiskunnallisen ongelman informaatioteknologia pyrkii raktaisemaan. Onko se taas yksi keino tehostaa markkinoita (eli taas lähti sieltä yksi kerros pienyrittäjiä pois) vai haluammeko löytää tapoja saada kansalaiset osallistumaan päätöksentekoon. Tämä onnistuisi jo nykyäänkin esim. veroilmoituksen liitelomakkeena. Mihin haluaisin priorisoida omat verorahani. Siinä vasta olisi mahtava tietokanta.
Saarukka, hyviä huomioita. Itse en ole mitenkään automaattisesti ajatellut, että tietoyhteiskunta ja sen strategiat käsittelisivät ainakaan pelkästään teknologisia ratkaisuja. Eihän tieto ole sama kuin tietotekniikka. Ja kaikkeen teknologiseen liittyy valtava määrä kulttuurista, siis uusia toimintatapoja. Tuo mainitsemasi verorahojen priorisointi on hyvä esimerkki mielenkiintoisesta uudesta toimintamallista, jossa tekniikka palvelisi itse päämäärää.
”Liikenne- ja viestintäministeriön tietoyhteiskuntastrategian uudistamisen ”
lähtee kyllä teknologiasta, vaikka muuta yritetetään väittää. Eivätkä polittiset/kansalaisten visiot edes ole kyseisen ministeriön fokussta.
Lauri, kyllä he varmasti kytkevät teknologian jotenkin sosiaaliseen kontekstiin. Jos eivät, niin nyt on tilaisuus vaikuttaa siihenkin
Valtio, Sitra tms. valtakunnallinen taho voisi antaa enemmän impulssia ja käynnistystukea kansalaisten tietotekniikkavalmiuksien kehittämiseen: koulutukseen, help desk- ja tietotupatoimintaan jne. Tämä on ollut liikaa yksittäisten kuntien, yhdistysten ja jopa seurakuntien vastuulla. Mallia hyvistä käytännöistä jo vuosien kokemuksella voi ottaa esim. Tampereelta, jossa on ikäihmisten kursseja (Mukanetti), puhelin- ja kotikäyntitukea (eTupa), ihmisten pariin menevää pienryhmäneuvontaa (Netti-Nysse) jne.
Koulutuksen ja käytännön tuen tarve ei katoa vielä aikoihin, vaikka sukupolvet vaihtuvat.
Ikäihmisten osaamisenn puutteiden teknologia-ikkuna sulkeutuu käytännössä 10 vuoden sisällä. Ny elämme siirtymäkautta vielä. Ei ikäihmisten suuntaan kannata laatia tulevaisuuden visisoita ja strategioita.
Laajakaistaverkkoa ollaan laajentamassa. Viisi megaa lähelle melkein joka savua. Maksajana operaattorit, EU ja kunnat? Kenen intressien mukaan laajennus tapahtuu? Tässäkin tarvittaisiin strategista otetta.
Jos on todennäköistä, että viisi megaa oikein hyödynnettynä lisää vanhojen ihmisten kotona viitymistä ennen hoitolaitokseen siirtymistä, on tehtävä ohjeistus, tältä pohjalta. Vanhat asukkaat tarvitsevat ensin kunnon laajakaistan.
Tämän lisäksi tarvitaan informaatiota laajakaistan rakentamisen maksajille ja liiketoiminnan kehittämisen rahoittajille siitä minkälaisia kaupallisia hankkeita tulisi suosia.
Takentava kysymys Riitalle: Tarkoitatko Suomen kansallisen tietoyhteiskuntastrategian uudistamista vai yhden hallinnonalan eli LVM:n oman strategian uudistamista?
Toimeksiantokuvauksessa käytit termiä ”Liikenne- ja viestintäministeriön tietoyhteiskuntastrategian uudistamisen”, jonka linkki vei Arjen tietoyhteiskunta -sivustolle. K.o. sivustolta löytyy Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015.
LVM:n oma yleisstrategia ja visio yms selviävät esim. LVM:n julkaisusta ”Liikenne ja viestintä 2013 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2010-2013”. LVM:llä on kyllä myös muita strategioita.
Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015 julkistettiin jo edellisen hallituksen aikana 2006. Sitä siis nykyinen hallitus toteuttaa ja toteuttamista myös seurataan eli siitä raportoidaan julkisesti vuosittain.
Virossahan tietoyhteiskunta on kauan sitten toteutettu. Suomen kannattaa nöyrästi pyydä apua Viron e-Akademialta ja Sertifitseerimiskeskuksesta.
Selkeys auttaa -nimimerkki. Pyydän LVM:ää täsmentämään, joskin tuon linkin he antoivat itse taustamateriaaliksi.
Martin-Eric. Viittaatko nyt tietoyhteiskunnalla nimenomaan teknisiin järjestelyihin? Kerro hieman, mitä Virossa on tehty toisin.
Täsmennys. Editoin tämän kohta itse tekstiinkin. Kyse on kansallisesta strategiasta, jota LVM tekee. Sanamuotoni tuolla kirjoituksessa oli harhaanjohtava, mistä pahoitteluni.
Arjen tietoyhteiskunnan sivuilla on julkaisu
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS KANSALLISEN TIETOYHTEISKUNTAPOLITIIKAN TAVOITTEISTA VUOSINA 2007-2011 (dokumentin pvm 11.6.2007)
Siitä löytyy kirjattuna tämä visio. Eli nyt kaiketi ollaan päivittämässä tätä visiota.
************************************
2 Tietoyhteiskuntakehityksen visio
Suomalainen tietoyhteiskunta vuonna 2015
Suomi on kansainvälisesti vetovoimainen, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta. Osaamista ja luovuutta kehittämällä sekä rakenteita ja toimintamalleja rohkeasti uudistamalla on mahdollistettu hyvä elämä yksilöille ja organisaatioille kiristyneen globaalin kilpailun olosuhteissa.
Vahva kansallinen visio ja tahtotila sekä panostaminen tietoyhteiskuntakehitykseen ovat johtaneet positiiviseen kierteeseen, jonka myötä Suomi on noussut tieto- ja viestintätekniikan tuottajasta ja hyödyntäjästä tietoperusteisen kasvun generoijaksi ja maailmanlaajuiseksi edelläkävijäksi. Suomalaiset
yritykset ja julkinen sektori ovat kansainvälistä kärkeä tieto- ja viestintätekniikan sekä tietoyhteiskuntakehityksen luomien uusien, globaalien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Suomalaisen tietoyhteiskunnan perustan muodostavat tasapainoinen sosiaalinen ja alueellinen tietoyhteiskuntakehitys, yhteentoimiva, tietoturvallinen ja esteetön tietoyhteiskuntainfrastruktuuri sekä
vahva luottamus tietoyhteiskunnan toimijoihin ja palveluihin. Tietoyhteiskunta näyttäytyy joustavana
ja palvelevana kaikissa arjen tilanteissa.
Suomi on toteuttanut uudistumisen osaamis- ja palveluyhteiskunnaksi tavalla, joka vahvistaa yritysten
kilpailukykyä, tuottaa laadukkaita julkisia ja yksityisiä palveluita sekä edistää kansakunnan ja yksilöiden hyvinvointia. Tämä on edellyttänyt merkittäviä muutoksia palvelutuotannossa, innovaatiojärjestelmässä ja työelämässä.”
http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/files/21/Valtioneuvoston_periaatepaatos_lopullinen.pdf
Tuo ei ole mikään visio. Visio pitäisi pystyä ilmaimaan parilla lauseella.
Ylipäänsä suomalaiset eri yhteiskuntatason visiot ovat kelvottomia. Yleisin virhe on, että esitetään jonkinlainen mittari, ykkönen, paras…
Olkoon esimerkkinä vaikka Tekesin vanha visio vuodelta 2006:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/tekes2.html
Riitta, sinä voinet tarkentaa: tuolle valtioneuvoston periaatepäätöksen visiolleko nyt kehitetään korvaavaa visiota? Onko tarkoitus, että se uusi visio julkaistaan samaan tyyliin, osana uutta valtioneuvoston periaatepäätöstä tietoyhteiskuntapolitiikasta? Vai jotenkin muuten?
Kysyn tarkennusta,, koska kontekstin ja käyttötarkoituksen kertominen toivon mukaan auttaa tässä prosessissa.
Koska…Oikeastaan on parempi että siteeraan itseäni
Alla oleva kirjoitus on kirjoitettu vastaukseksi foresight.fi verkkosivustolla esitettyyn haasteeseen osallistua liikenne- ja viestintäministeriön kansallisen tietoyhteiskuntastategian uudistamisen visioluonnoksen valmisteluun.
Oikeastaan tuo haasteen sanamuoto, kuin myös se, että sitä koordinoi liikenne- ja viestintäministeriö, antavat informaatiota, jonka jalostaminen tiedoksi, voi olla masentava kokemus, mutta toisaalta se on myös pätevä syy paneutua vastaaman asiaan, jonka ei oikeastaan tulisi kuulua enää tässä vaiheessa viestintäministerille, eikä ainakaan nykyiselle ministerille, vaan kulttuuri- ja opetusministerille, heti kun tähän maahan saadaan pätevä ja lain mitat täyttävä sellainen.
Koska tekstistä tuli pitkä, yli neljä sivua, päätin julkaista sen Ihmiskunnassa neliosaisena sarjana.
Tämä visio kahteen lauseeseen on nyt kyllä taas näitä kauppakorkeakoulun mantroja ja toivoisin, että yhteiskunnan visionnissa voisi hellittää juuri näistä ”olla maailman kilpailukykyisin siinä ja siinä siihen ja siihen mennessä”. Tiivistämisestä erinomainen esimerkki Orwellin 1984 kirjan lopussa olevalle jaolle erilaisista kielityypeistä.Miten voidaan tuhota tiivistämällä oleellinen sisältö. Mielestäni olisi hienoa pohtia tätä kautta koko kielellisen ilmaisun muutosta koska täällä netissä on aina tämä sama ongelma ”olet ylittänyt käytettävissä olevat 140 merkkiä”. Mitä se tekee koko kommunikaatiolle? (on varmaan olemassa jos tutkimusta…). Miten siis toimitaan yhteiskunnassa jossa asiat pitää aina pystyä kiteytättämään 600 merkkiin.
(Henkilökohtainen suosikkini jaottelussa oli kuitenkin poliitiikkojen käyttämän kieli blbllblablalblablaVAPAUS blblbllblalbalblTASA-ARVOblblbabablablbaIHMISLÄHEINEN blablababalbalbablaaDEMOKRATIAblablabala)
Nimimerkille ”Selkeys auttaa”
Minulla on visio siitä, että LVM ei halua tässä nipottaa hallinnollisilla detaljeilla, vaan he ovat kiinnostuneempia meidän näkemyksestämme siitä, miten me näemme tämän ”tietoyhteiskunnan” tulevaisuuden todennäköiset kehityslinjat.
Heidän tavoitteittensa muotoseikat eivät vaikuta, eivätkä oikeastaan edes kiinnosta siinä kuviossa, miten minä, henkilökohtaisesti, käyttäen elämässäni saamaa informaatiota, luon vision siitä, miten yhteiskuntaemme tulisi kehittää.
Ja näin sen tuleekin olla.
Minä kansalaisena esitän näkemyksen, joka sitten kilpailee muitten näkemysten kanssa, luoden sen kaleidoskoopin, jonka kautta ministeriö yrittäää tähytä hämärään.
Tarkka kuvaus, täsmällisyys, ei ole tässä vaiheessa kansalaisen kannalta relevanttia, vaan se, että saamme kristalleja tähän putkeen.
Nimimerkki Selkeys auttaa. Olette antamassa materiaalia LVM:n koordinoimaan Suomen tietoyhteiskuntastrategiaan. Visiota ei julkaista missään erillisenä eikä se korvaa mitään muuta. Se on syöte tuohon strategiaan.
Päätavoite on koota näkemyksiänne siitä, millainen tietoyhteiskunnan pitäisi olla. Ajatuksenne saavat olla pitkiä tai lyhyitä. Toivoisin, että pääsemme pois prosessikeskustelusta niihin ajatuksiin, joita teillä on.
Kas, Petja olikin samalla asialla
Kiitos!
Löytämisen avittamiseksi liitän tähän linkit.
Ensimmäinen osa: Visio tietoyhteiskunnasta
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2822
Toinen osa: Tässä visio, missä kokija
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2823
Seuraavat osat ilmestyvät sunnuntaina ja maanantaina.
”Maaseudun uusi tulevaisuus on 3H:ssa: hajautetussa energiantuotannossa, hitaammassa elämässä ja huoltovarmuudessa.
- Tarja Cronberg -”
Edellä oleva lainaus on Sitran uuden maaseutu-ohjelman etusivulta. Sitä ei varmaankaan ole tarkoitettu pilailuksi, vaan helsinkilähtöisen Cronbergin mielestä elämä Pohjois-Karjalassa todellakin on liian kiireistä ja kuluttavaa?
Minusta se kuullostaa enemmänkin rajan toisella puolella vuosikymmenien ajan toteutetun ”rauhallisemman”, keskittävän tehopolitiikan haikailulta, siis paikallisia kohtaan suorastaan loukkaavalta.
suomen tietoyhteiskunta tulee kehittää resurssikeskeiseksi. ihmiskeskeisyys on väline ja välivaihe sillä tiellä mutta sen ei pidä olla päämäärä.
tässä muutaman sivun lukupaketti jossa kerrotaan design-kontekstissa mikä on homman nimi - sovellettavissa kevyellä ajatusharjoituksella myös muuhun kontekstiin: http://greenerdesign.com/blog/2009/09/30/how-design-post-consumption-economy
toisinsanoen, tietoyhteiskuntaa tulisi lähestyä välivaiheena kohti tietoyhteiskunnan jälkeen tulevaa yhteiskuntaa.
lauri gröhn kaipaa visiota yhteiskunnasta ja mielestäni oikein perustein. ”post-consumption society” on hyvä visio tietoyhteiskunnan jälkeisestä yhteiskunnasta ja sen pitäisi ohjata tietoyhteiskunnan kehitystä oikealla tavalla.
(jatk.) Yhteiskunta on siis vain väline pyrkimyksissä kohti jonkinlaista maailmaa.
Ja seuraavat kaksi linkkiä
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=article&id=2824:visio-tietoon&catid=67:ja-sitten-toisaalta&Itemid=34
Ja neljäs osa
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=frontpage&Itemid=1
Tietoyhteiskunnan pitää olla myös ymmärryksen yhteiskunta. Informaatioähky ja -paine, viitaten Petjan blogiin, on oire siitä että ymmärrystä ja merkityksiä ei synny.
Ymmärryksen yhteiskunnassa informaatiosta ja tiedosta jalostuu ymmärrystä joka puolella mitä erinäisimmissä tilanteissa, eri toimijoiden (ihmisten, teknologioiden, organisaatioiden, instituutioiden, jne.) monimuotoisen yhteistoiminnan tuloksena.
Tietoyhteiskuntaa kehittäessä tulisi olla näkemys siitä, missä ja miten ymmärrys ja merkitykset syntyvät ja mitä ymmärryksestä ja merkityksistä seuraa, ja voiko miten ymmärryksen syntymistä voidaan tehostaa ihmisläheisesti.
Ilkka Tuomen ajatukset merkitysten prosessoimisista informaatioprosessoinnin sijaan ovat hyvä esitys tähän suuntaan: http://www.meaningprocessing.com/personalPages/tuomi/articles/InformaatioteknologianLoppu.pdf
Lisäksi: tietoyhteiskunnan tulisi jo vihdoin ottaa kantaa yksilöiden henkilökohtaisen talouden ylläpitoon ja suunnitteluun ja sen vaikeuksiin.
Keskeinen lääke ongelmaan on mielestäni henkilökohtaisen kirjanpidon ja taloussuunnittelun lisääminen peruskoulutukseen yläasteelle. Peruskoulusta valmistuvan ihmisen pitäisi ymmärtää mikä on korko, osata säästää suunnitelmallisesti, tms. Lisäksi tulisi antaa työvälineitä kotitalouden, yhdistystoiminnan ja yritysten talouden ymmärtämiseksi.
Informaatioteknologian avulla tätä ymmärrystä ja siitä johtavaa toimintaa voidaan tukea - muttei korvata. Heikkoja signaaleja löytyy jenkeistä joissa pankit ja luottolaitokset ovat avanneet rajapintansa ja palvelut kuten Mint, ovat menestyneet markkinoilla: http://www.mint.com/
On suomalaisen tietoyhteiskunnan etu että tässä maassa elää ihmisiä jotka ymmärtävät oman taloutensa monimutkaisuudet ja tietoyhteiskunnan rakenteiden tulee avittaa tätä.
Mielenkiintoista että talousteema ja nimenomaan ”talouskasvatus” tulee jo toistamiseen keskusteluun. Johtuuko se lamasta, vai onko tietoyhteiskunta jollain tavalla yksityisyrittäjyyttä korostava? Millaisiin muihin taitoihin informaatioteknologian tulisi liittyä?
johtuisiko talouskasvatuksen tarve siitä että runsaslukuinen ”harmaa keskiluokka” on ollut niin hyvinvoivaa että lapsille ei välttämättä ole kotona opetettu noita asioita? koska kouluhan en noita ole ainakaan minulle opettanut (s. 1977) eikä meillä kotona puhuttu näistä jutuista.
mielestäni tässä olisi kova mahdollisuus isot ja merkittävät vaikutukset tuottavalle sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle innovaatiolle olemassaolevan järjestelmän (koulutusjärjestelmä) pienellä parantamisella.
Ville, hyvä pointti. Mutta jos saivartelisin, kysyisin, liittyykö tuo mitenkään nimenomaan tietoyhteiskuntaan vai onko se samanaikainen, sosiaalistaloudellinen ilmiö.
Todennäköisesti ei.
Siispä yritän työstää tätä myös muualla.
Riitta, on ”tietoyhteiskunta” yhteiskunnan osajoukko ja riippumaton siitä? Eli elääkö ”tietoyhteiskunta” ihan omaa elämäänsä muusta yhteiskunnasta riippumatta?
Tietoyhteiskunnan raunioilla:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/
Lauri, osajoukkotyyppisesti nimenomaan en sitä hahmota, mutta en usko, että on myöskään hedelmällistä nähdä kaikkia ajan ilmiöitä tietoyhteiskuntaotsikon alla. Pikemminkin jotkin ilmiöt ovat oleellisemmin tätä tietoyhteiskuntateemaa, jotkin eivät. Mutta tämä on vain oma hahmotukseni. Jos tällä talousosaamisella on mielestänne yhteys teemaamme, kertokaa toki!
Minun on mahdotonta nähdä, että tietoyhteiskunta voidaan rakentaa ilman kuvausta ”ympäröivästä” yhteiskunnasta. Noin taas kerran ollaan ilmeiesti tekemässä teknokraattien toimesta. Tuohon samaan kaikki entisetkin ”kansalliset tietoyhteiskunta” ym strategiat ovat kaatuneet. Eivät ne voi toimi ”tyhjiössä”.
Analogisesti tuo on vähän sama asia, kun organisaatioon tilattaisiin yksikölle X tietojärjestelmä ilman mitään tietoa organisaation muusta toiminnasta.
Lauri, koska emme saa tuollaista koko yhteiskunnan visiota tähän hätään, toivoisin että tietoyhteiskuntaa pohtivat ottaisivat myös siihen kantaa. Itse näen tietoyhteiskunnan laajana historiallisena vaiheena, jolloin tietoyhteiskuntaa visioidessaan väistämättä ottaa kantaa siihen kokonaisuuteen. Tällöin erillistä yhteiskuntakuvausta ei välttämättä tarvitse. Tässä yhteydessä tietoyhteiskuntavisio ei siis ole tekninen asia vaan toimintatapoja ja ”ajan henkeä” koskeva esitys. Tätä kautta tuo talousosaaminenkin saattaisi löytää paikkansa.
Tähänastisessa keskustelussa on tullut hyvin esiin nykyisiä tietoyhteiskuntakehityksen haasteita kuten liiallinen teknologiaorientoituneisuus,riittämätön yksilön tarpeiden huomiointi, vähäiset osallistumismahdollisuudet, tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämisen tarpeet, tuottavuuteen liittyvät kysymykset jne. Nämä ovat tärkeitä näkökulmia uutta tietoyhteiskuntavisiota hahmoteltaessa. Samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää pyrkiä mahdollisimman puhtaalta pöydältä pohtimaan millaista yhteiskuntaa toivomme ja tavoittelemme. Teknologia on vain väline, tosin nyky-yhteiskunnassa hyvin tärkeä sellainen.
Vastauksena joihinkin keskustelussa esitettyihin kysymyksiin koskien käynnissä olevaa strategiatyötä, tässä muutama selvennys.
Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) koordinoi tällä hallituskaudella kansallista tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Edellisellä hallituskaudella työtä hoiti valtioneuvoston kanslia, joka pyöritti tietoyhteiskunnan politiikkaohjelmaa.
Valtioneuvosto asetti koordinaatiota varten Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan. http://www.arjentietoyhteiskunta.fi. Lisäksi se hyväksyi periaatepäätöksen tietoyhteiskunnan tavoitteista tälle hallituskaudelle. Samalla päätettiin siitä, että nykyisen hallituksen pääasiallisena tehtävänä on toimeenpanna edellisen kauden strategia.
LVM sai valtioneuvostolta keväällä mandaatin käynnistää edellisen hallituskauden aikana laaditun strategian (vuodelle 2015) päivityksen. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukuntassa kuitenkin nähtiin, että kehitys on viime vuosina ollut niin vauhdikasta, että pelkällä päivityksellä ei pärjätä, vaan tarvitsemme uutta strategista otetta. Nyt käynnistynyt työ tähtää siten uuden kansallisen strategian luomiseen.
Käynnistynyt strategiaprosessi halutaan pitää mahdollisimman avoimena ja olemme vilpittömän kiinnostuneita ihmisten näkemyksistä tietoyhteiskunnan kehittämisen suhteen. Toivomme, että keskustelu käy aktiivisena eri verkkofoorumeilla. Tulemme myös panostamaan neuvottelukunnan omien sivujen parempaan hyödyntämiseen keskustelun lisäämiseksi. Otamme myös kiitollisina vastaan kaikkin neuvot verkon tehokkaammasta hyödyntämisestä strategiaprosessissa.
Pitäisikö strategiassa ottaa kantaa Yle-maksuun?
Miksi minut syyllistetään? Totalitaria-valtioissa, kun syyllinen havaitaan, niin tämän syyttömiä sukulaisia ja naapureitakin rangaistaan, vaikkeivät he ole mitenkään syyllisiä tuon yksittäisen henkilön väärintekemiseen. Miksi TV:ttömiä syyllistetään?
Moni tahtoo esimerkiksi taloudellisen tilanteen tähden jättää TV:n katsomisen pois, tai sitten ihan muuten vain / muista syistä, näin eräs nimimerkki blogikeskustelussa.
Moni kokee hyvät interaktiiviset nettiyhteydet yksisuuntaisen ”propagandakone” Ylen palveluja tärkeämmiksi.
Olen tässä lähiaikoina mietiskellyt paljon kunnallispolitiikan ja kuntalaisten välisiä suhteita: kunnallispolitiikka ja erityisesti kaupunkisuunnittelu kun vaikuttaa meidän kaikkien arkipäivään enemmän kuin mikään muu politiikan laji, mutta kun kunnallisten päättäjien puuhista on niin pirun vaikeaa pysyä kärryillä.
Minusta olisi hienoa jos esimerkiksi kunnanvaltuustojen kokoukset tulisivat livenä netistä, ja kuntalaiset pääsisivät osallistumaan niihin online.
Tai että kaavoitussuunnitelmat näkyisivät google mapsissa, ja niitä voisi siellä kommentoida.
Tai että facebookissa olisi valmistelevilla virkamiehillä ryhmä, jossa he keräisivät kuntalaisilta palautetta ja näkemyksiä meneillään oleviin hankkeisiin.
Lisää siis avoimuutta, ja aitoa demokratiaa kunnalliselle tasolle.
Kiitos Päivi selkeästä yhteenvedosta.
Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta löytyy raportti ”Liikenne ja viestintä 2013, Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2010–2012. Raportista saa hyvän yleiskuvan ministeriön oman hallinnonalan nykyisistä visioista (metatietojen perusteella tehty viime talvena/keväänä). Kansallisen tietoyhteiskuntastrategia ja sen sisältämä visio ovat jo 3-4 vuotta vanhoja.
LVM:n yleisvisio
”Suomi on eturivin maa liikenteen ja viestinnän laadussa,
tehokkuudessa ja kansainvälisessä osaamisessa.”
Viestintäpolitiikan visio:
”Reilu, kilpailtu ja jatkuvasti kehittyvä toimintaympäristö, jolla tarjotaan monipuolisia, edistyksellisiä, luotettavia ja käyttäjäystävällisiä viestintäpalveluja tasa-arvoisesti kaikkien käyttöön.”
Liikennepolitiikan visio
”Liikennepolitiikan tavoitteena on hyvinvoiva Suomi. Tarvittavat matkat ja elinkeinoelämän kuljetukset toimivat Suomessa ja ulkomaan yhteyksissä joka päivä tukien ihmisten hyvää arkea, elinkeinoelämän kilpailukykyä ja alueiden elinvoimaa. Liikkuminen ja kuljettaminen on turvallista ja liikennejärjestelmä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä.”
http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=20347&name=DLFE-9435.pdf
Täällä käyty keskustelu sai minut kirjoittamaan vielä lisää tästä aiheesta.
Tieto yhteiskunnasta
Ja vielä nämä
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2851&Itemid=1
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2852&Itemid=1
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2853&Itemid=1
Näissä kommenteissa on tainnut unohtua se, että kun puhutaan tietoyhteiskunnasta, on käsiteltävä myös tietojen omistusjärjestelmää. Kuinka tietoja omistetaan ja miten tiedoilla käydään kauppaa vaikuttaa siihen, mitä tietoja tarvitaan, millaisia tietoja kehitetään ja ketkä niistä hyötyvät.
Jos jatketaan entiseen tapaan eli pidetään kiinni tekijänoikeuksista ja patenttioikeuksista ja vielä laajennetaan niiden alaa, saadaan aivan erilainen tietoyhteiskunta kuin jos niiden alaa supistetaan tai jopa kyseisistä oikeuksista kokonaan luovutaan.
Kumpaan suuntaan suomalaisten kannattaisi tähdätä?
Selvää on, että tietojen yksinoikeusjärjestelmät, tekijänoikeudet ja patentit, toimivat niin kuin muutkin yksinoikeusjärjestelmät. Ne kasvattavat tuloeroja, koventavat kilpailua tietojen hallinnasta ja voimistavat sosiaalisia vastakkainasetteluja. Globalisoituessaan nämä ominaisuudet vaikuttavat yhteiskuntiin kahdella tavalla. Ensinnäkin, tietotuotanto, valta ja varallisuus keskittyy tietojen omistuskeskuksiin, maailman piilaaksoihin. Toiseksi, tietoköyhälistön asema heikkenee kaikkialla, myös Suomessa. Väistämättä, vaikka kaikilla olisi kummoiset laajakaistat käytössään.
Käsitykseni on, että me emme voi mitenkään sijoittua edes tyydyttävästi tietojen omistuskilpailussa, erityisesti idän uusia valtavia tietotehtaita vastaan. Ihan vain aivojen lukumäärästä johtuen. Sama koskee tietysti koko Eurooppaa.
Siinä tapauksessa omistuskilpailuun satsaamisen strategia on huono valinta. Parempi strategia olisi panostaa kilpailun sääntöjen muuttamiseen niin, että huonommillakin sijoituksilla elämänlaatu on hyvä. Se tehdään heikentämällä tietojen omistusarvoja, tekijänoikeuksia ja patentteja, periaatteessa aina niistä luopumiseen asti. Kun palkintoja, siis kyseisiä oikeuksia heikennetään, tietojen omistuksesta ja hallinnasta käytävä kilpailu laimenee ja niiden hyödyt jakautuvat tasaisemmin.
Tällä on tietysti yleisempääkin merkitystä kuin vain meille. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä kovempaa on taloudellinen/poliittinen kilpailu maailman eri resursseista, sitä vaikeampaa on vähentää luontoon kohdistuvaa painetta ja mm. ilmastonmuutosta. Tilannetta helpottaisi, jos niitä kilpailun palkintoja pienennettäisiin, jotka ovat itse asettamiamme.
Matti H: ”Selvää on, että tietojen yksinoikeusjärjestelmät, tekijänoikeudet ja patentit, toimivat niin kuin muutkin yksinoikeusjärjestelmät.”
Kannat siis luovan työn tulosten SOSIALISOINTIA. F-secure tiettävästi maksaa merkittäviä summia Islantiin virusohjelman lisenssimaksuja, koska lähtökohtana kauan sitten oli Islantilaisen kehittävämä ohjelma. Voi köyhä-parkoja…
Lauri Gröhn: ”Kannatat siis luovan työn tulosten SOSIALISOINTIA.
No en. Omistuksen sosialisointi tarkoittaa sen omistamisen yksinoikeuden siirtymistä yhteiskunnan poliittiselle hallinnolle, mikä on vielä keskitetympi omistamisen muoto kuin se, että omistajuudet keskittyvät yrityksille. Kannatan sitä, että tietojen hallinta ei keskity vaan tiedot vapautuvat mahdollisimman nopeasti kaikkien hyödynnettäviksi.
Matti H. :”Omistuksen sosialisointi tarkoittaa sen omistamisen yksinoikeuden siirtymistä yhteiskunnan poliittiselle hallinnolle”
Sotket hallinnon ja käytön. Suurin osa teistä on sosialisoitu.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/?scope=local&s=sosialisointi&x=0&y=0
Kaikille tiedoksi. Ensi keskiviikkona kokoontuu se työpaja, joka visioluonnosta tuottaessaan ottaa käymänne keskustelun huomioon. Ennen kaikkea, olkaa valppaana ensi viikolla - tuomme tiistaihin mennessä verkkoon tehtäviä, joihin vastaamiseen kaikki saavat osallistua. Tuon tehtävät sekä tänne uutena blogikirjoituksena että Qaikuun (www.qaiku.com) qaikusourcing-kanavaan. Pääsette siis antamaan ajatuksianne tasaveroisina työpajaryhmän kanssa.
Itse visioluonnos tulee sekä tänne että Qaikuun viimeistään 26.10.
Lauri Gröhn: ”Sotket hallinnon ja käytön. Suurin osa teistä on sosialisoitu.”
Jälkimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä. Suuri osa teistä on valtion omistuksessa/hallinnassa, juuri niin kuin sosialismin määrittelin. Se kuinka vapaata tai rajoitettua teiden käyttö on riippuu poliittisista päättäjistä.
Informaatiota ei voi omistaa samalla tavalla kuin fyysisiä kohteita, koska sama informaatio voi olla samanaikaisesti vaikka kuinka monen tiedossa, ”omistuksessa” ja käytössä. Valtiovaltakaan ei voi omistaa mitään tietoa.
Valtiovalta voi kylläkin säädellä informaatioiden käyttöä säätämällä niille rajoitteita (ei saa solvata, paljastaa valtiosalaisuuksia tms.)ja oikeuksia (mm. tekijänoikeudet ja patentit). Tällaisilla säädöksillä valtiovalta hallinnoi tietojen tuotantoa ja levitystä niin kuin sen päättävät elimet itselleen/kansakunnalle hyväksi näkevät.
Mielestäni tällainen säätely ei ole sosialismia, mutta jos se jonkun mielestä on, niin silloin ehdottamani tekijänoikeuksien ja patenttien alasajo on askel vähemmän sosialistiseen talouteen. Mutta se on askel myös vähemmän kapitalistiseen talouteen, koska ilman kyseisiä oikeuksiaan yksityiset voitonetsijätkään eivät voi säädellä tietojen käyttöä ja sillä kasvattaa pääomiaan.
Musiikki, taide, kirjallisuus, elokuvat … eivät ole informaatiota.
Asiayhteydestä selviää, etten tarkoittanut sitä taidetta, joka ei ole informaatiota vaan sitä, joka on saatettavissa biteiksi ja siinä muodossa helposti jaettavissa kaikille. Jos tällainen bittien muodostelma, jolla on vaikutuksia sen vastaanottajalle ei ole informaatiota, niin mikä on.
Kuvataiteet, kirjallisuus, elokuvat, ooppera ovat tietysti dataa, eivät informaatiota, mutta ne sisältävät, jos vastaanottajan aikaisemmin saama data on pitänyt sisällään avaininformaation, valtavan paljon informaatiota ja useilla sisäkkäisillä ja risteävillä tasoilla.
Tämä luonnollisesti edellyttää myös, että ihmisellä on normaalikyky omaksua ja synnyttää informaatiota. Monet mielisairaudet ja oireyhtymät, joita ei voi sanoa varsinaisesti mielisairauksiksi, ovat puutteellista kykyä tuottaa informaatiota.
Suurin osa informaatiosta syntyy ns. viihteen kautta ja ns.tiedon kautta ihminen saa vain pienen osan informaatiosta.
Samoin on niin, että informaatio joka synnytetään viihteellisesti on ihmisen helpompi omaksua, kuin vain listaamalla dataa.
Matti H: ”ehdottamani tekijänoikeuksien ja patenttien alasajo on askel vähemmän sosialistiseen talouteen.”
Ai. Kun tekijät menettävät oikeutensa teoksiin tai patentteihin. Sekö on ”vähemmän sosialistista”
Ja jos et tarkoittanut musiikkia, maalauksia, elokuvia, kirjoja jne. Mitä oikeuksia haluaisit ”ajaa alas”
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/17/piraattipuolue-on-varkaiden-asialla/
Kun yhteiskuntaa tarkastellaan informaation (käytän nyt informaatioteorian näkökulmaa, jossa myös musiikki sisältää informaatiota) näkökulmasta…
Ja jos hyväksytään Adam Smithin perusteesi siitä, että lisäarvo syntyy ”oikeanlaisesta” erikoistumisesta ja vaihdannasta (ja ongelma on lähinnä siinä, miten koordinointi hoidetaan)…
1. olisi hyödyllistä pohtia sitä, mikä tieto ja osaaminen palvelevat erikoistumista ja mikä vaihdantaa.
2. olisi hyödyllistä pohtia, miksi suuri osa koordinoinnista hoidetaan nykyisin maantieteellisesti jäsentynein perustein, vaikka erikoistuminen ja vaihdanta voisivat pääosin olla maantieteestä riippumattomia.
3. olisi hyödyllistä pohtia, minkälaiset fyysisen maailman infrastruktuurit ja aineettomiin oikeuksiin liittyvät rakenteet edesauttavat erikoistumista ja vaihdantaa siten, että kukin yksilö voi pyrkiä maksimoimaan oman utiliteettifunktionsa alistamatta muita.
4. olisi hyödyllistä pohtia, johtuuko nopeasti kasvanut eriarvoisuuden lisääntyminen aineettomista oikeuksista, jotka ovat monopolioikeuksia ja kilpailun rajoituksia ja siten sosialismia, vai joistakin muista rakenteellisista jäykkyyksistä. Monet matemaattiset mallit samaten kuin historiallinenkin aineisto osoittavat rakenteiden jäykistymisen eriarvoistumisen suurimmaksi syyksi ja aineettomat oikeudet ja niihin liittyvän sosiaalisen vallan mittakaavattomaksi muuttuneiden tuloerojen syyksi.
5. olisi hyödyllistä pohtia markkinamekanismin ongelmia, joita hyvin monet taloustieteilijät ovat Adam Smithin jälkeen hänen näkymättömästä kädestään ammentaneet. Jos rataverkon leveys olisi päätetty kunnallisen itsehallinnon puitteissa, junat pysähtyisivät kuntien rajoille, ja jos kunnallistekniikka olisi markkinoiden hoidossa, jätevedet kuljetettaisiin tankkiautoilla. Miksi me joudumme käyttämään Googlen kartta-aineistoa sovellusten pohjana, eikä valtiolla ole parempaa meille tarjota? Mitkä kaikki muut tiedolliseen infrastruktuuriin liittyvät asiat tulisi tehdä kollektiivisesti. Mitkä kannattaisi antaa keskenään kilpailevien ja kehittyvien osuuskuntien tehtäväksi - esimerkiksi kansalaisten terveystiedot? Mitkä, ja millä säännöillä, hoituvat parhaiten markkinoiden kautta?
6. olisi syytä pohtia yksityisyyden suojaa, jonka liioittelu synnyttää kaksinaismoraalia, ongelmia erikoistumisessa ja vaihdannassa yms. Nuorison arvomaailma suuntaa kohti tehokkaampaa maailmaa, jossa salaisuuksia on vähemmän. Sitäkin voisi pohtia ja kesäkuun kolumnissa pohdin. Se liittynee tähän tietoyhteiskuntaan. Emile Durkheimilla on aiheeseen paljon annettavaa.
7. olisi syytä pohtia, minkälaiset rakenteet suosivat verkostotaloutta, kun erikoistumisen lisääntyessä Adam Smithin atomisoitujen toimijoiden markkinamekanismi toimii yhä huonommin ja yhä enemmän joudumme nojaamaan sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisten väliseen luottamukseen (joka usen perustuu koston mahdollisuuteen, mutta tämä on harhapolku). Kilpailutus joutaisi siis pitkälle erikoistuneessa mallissa korvattavaksi, mutta miten päätöksenteon läpinäkyvyys sitten hoidetaan ja kykenemmekö irtautumaan siinä EU:n mallista ja mitä malliin tuo kasvava Kiinan vaikutus, jossa sukulaisten ja Tongin suosimattomuus on moraalitonta.
Nyt ajatus katkesi, anteeksi pitkä vuodatus.
En kirjoittanut ylläolevaa sanakirjan kanssa, joten älkää tarttuko yksittäisiin nippeleihin, vaan yrittäkää laupeasti ymmärtää, mikä hyödyllinen ajatus minulla saattoi olla näiden purskeiden takana.
Risto teki hyviä kysymyksiä. Mutta tämä ei mielestäni pidä paikkaan: ”yhä enemmän joudumme nojaamaan sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisten väliseen luottamukseen”.
Ennen riitti kädenpuristus, nyt mukana on lauma juristeja. Sekö luottamusta?
Puolustan vielä valitsemaani teoreettista näkökulmaa. Laajassa Rainmaker-tutkimuksessa osoitettiin MBTI-luokituksen mukaisten tereettista ajattelua suosivan kolmanneksen (joita esimerkiksi toimitusjohtajiin kuuluu vain vähän), tunnistavan kemianteollisuudessa sata kertaa kannattavampia liikeideoita kuin sillä mittarilla alin kolmannes. Tutkimuksessa kaikilla oli sama koulutus ja kaikki käyttivät samaa prosessia. Ero oli valtava. Radikaalit ideat yleensä löydetään ja tunnistetaan teorian kautta. Käytännön asioita ajattelemalla löydetään vähäisiä muutoksia, jotka eivät riitä sen enempää säilyttämään nykyistä elintasoamme, kuin vähentämään eriarvoisuutta (köyhien kärsimättä) tai estämään ilmastonmuutoksesta aiheutuvia kärsimyksiä.
Laurin kommentin osalta, joka on yleisesti oikea - kiitos siitä, auttaa tarkentamaan —- totean puhuneeni tai tarkoitukseni oli puhua verkostotaloudesta, joka on yritysstrategian käsitteissä yksi kolmesta erikoistumisen ja vaihdannan koordinointitavasta, 1. hierarkia, 2. markkina, 3 verkosto. Rajat ovat käytännössä hämärät. Juristit kuuluvat enimmäkseen markkinatalouteen ja heitä tarvitaan sitä enemmän tuossa markkinamekanismissa, mitä heikommin se toimii. Sillä puolella siis juristien määrä lisääntyy. Ja toki, esimerkiksi kiltajärjestelmän aikaan olimme enemmän verkostotaloudessa kuin nyt, markkinatalous on siis luultavasti vain hetkellinen ilmiö - tuon kolmijaon mukaan. Juristien kokonaismäärää en rupea arvioimaan, kun en voi ennustaa, milloin lainsäädäntö muuttuu siten, että verkostomainen toiminta hyväksytään ja vartailukelpoisen markkinan häviäminen eriokoistumisen viidakkoon hyväksytään tosiasiana ja otetaan huomioon hallinnossa.
En jaksa uskoa, että verkostotalous voisi toimia ilman sopimuksia ja juristeja. Silloinkun verkosto perustuu bisnekseen, eikä potentiaalisten mahdollisuuksien kärkkymiseen.
Lauri, en minäkään, mutta puhun nyt ainoastaan siitä osasta taloudellisia transaktioita, joissa osapuolilla on jokin selkeä syy luottaa toisiinsa, oli se sitten panttivanki tai yhteinen veneretki. Se on teorian tarkoittama verkostotalous, ja erilaisista syistä johtuva luottamus säästää nimenomaan sopimuskustannuksissa. Itse näen tämän teorian toimivan käytännössä siten, etten ole koskaan tarvinnut juristeja asioidessani niiden kanssa, joihin luotan - oli se sitten mikä luottamuksen syntytapa tahansa. Näissä tapauksissa sopimus on syntynyt suullisesti tai muutoin hyvin kevyellä kädellä kirjoitettuna eikä siitä ole koskaan riidelty. Tähän ei nyt kuitenkaan kannata juuttua, koska teoria on pitkä ja kohtuullisen paljon tutkittu yritysstrategian puolella.
Risto: ”Tähän ei nyt kuitenkaan kannata juuttua, koska teoria on pitkä ja kohtuullisen paljon tutkittu yritysstrategian puolella.”
Teoria? Kun vetoat omiin kokemuksiisi ja kuitenkin verkostojen typologiakin kelluu…
Mikä olisi tuo ”yritysstrategian” perusteos, jossa ”paljot tutkimukset” olisi tiivistetty?
Lauri, minun perusteokseni on yritysstrategian professorin Tomi Laamasen vetämä yritysstrategian laaja seminaari, jossa kävimme läpi yritysstrategian kulmakivipaperit eri koulukunnista - hieman runsaat sata tieteellistä julkaisua, jotka kukin kuvasivat hieman eri teorian (joka sana voidaan käsittää monella eri tavalla, käytän nyt yleiskielen käsitettä). Verkostoa yhtenä markkinan kanssa vaihtoehtoisena niistä kuvasi muutama, jota aluetta olen sittemmin syventänyt varsin paljon - minun olisi pitänyt käyttää sanaa teoriaperhe, koska alue on vielä kypsymätön, vaikkakin jo laajasti tutkittu. En ryhdy tiivistämään, enkä halua antaa sellaista käsitystä, että olisi jokin yksinkertainen kirja, ja menemme taas tähän inttämiseen, jota sinun kanssasi aina pelkään. Pyysin aiemmin, ettei minun kirjoittamassani puututtaisi lillukanvarsiin, koska en kirjoittanut tekstiä sanakirja kädessä vaan virikkeelliseksi. En kuitenkaan usko, että kellumisen lisäksi siinä oli muuta vikaa. Ja se kelluu tietysti, koska asian tarkka kuvaaminen tässä veisi keskustelun totaalisesti harhateille. Omaan kokemukseen viittaaminen oli relevantti tavoiteltaessa intuitiivista ymmärrystä asiassa. Olet nyt taas tahallasi tuhoamassa keskustelua, jonka piti olla virikkeellinen aivoriihityyppinen, eikä pilkunnyppijöiden inttämiskokous.
Joo. Suomalainen aivoriihi on peristeisesti sellainen, että satunnaisia heittoja fläpille, sitten sihteeri kirjoittaa ne puhtaaksi sellaisenaan ja sitten ministeriö tai vastaava julkaisee kokoelman. Tässä tuosta varsin ”kannustava esimerkki”:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot2.html
ja tässä toinen:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot.html
PS.
Syyskuun 6 blogiin on tullut 17 kommenttia.
Syyskuun kahteen blogiin, joissa olen ollut ”inttämässä” on tullut 117 kommenttia tähän mennessä.
Näin on, Lauri
Lukijoita ja kommentoijia tuli varmasti sinun kommenttiesi ansiosta mutta myös niiden linkkien kautta, joilla mainostimme tietoyhteiskuntavision tekoa mm Qaikussa, Twitterissä ja Facebookissa. Toivomme tietysti, että meno on jatkossakin vilkasta.
Risto kysymyksesi ovat hyviä jäsentämään tiedon merkitystä tuottavuuden ja innovaatioiden näkökulmasta. Olisiko esim. pakko ’tivi’-valmiudet helpottamassa vaihdantaa ja miksei lisäämässä erikoistumista samoin kuin pakko luku- ja kirjoitustaito 1860-luvulla Suomessa?
Helmi resurssikeskeinen ajattelu tuntuu intuitiivisestikin hyvältä ratkottaessa teknosfäärin biosfäärille tuottamia ongelmia. Missä päin sitä on sovellettu/tutkittu?
Mun tulevaisuuden Suomessa demokratia (enkä tarkoita nykyistä toimitusjohtajademokratiaa), mahdollistaminen, osallistumisen mekanismit ja uudet rahoitusmallit ovat suomalainen vientituote. Sinne on kieltämättä vielä matkaa, mutta Suomesta löytyy kriittinen massa alan kehittämiseen.
Obaman vaalikampanja nojasi aivan keskeisesti sähköpostiverkostoihin. Iranissa kansa saatiin kaduille tekstiviestien avulla.
Kauppalehden mukaan eräs Tornion olutpanimon kohtalosta huolestunut kansalainen lähetti viime viikolla viidelletoista ystävälleen kutsun Facebookin ”Lapin Kulta”- ryhmään ja kiirehti työpalaveriin. Tuntia myöhemmin hän palasi päätteelleen. Boikottiryhmässä oli 40 jäsentä. Uusia liittyi koko ajan. 5 000 meni rikki parissa päivässä ja 10 000 viidessä. Nyt jäseniä on reilut 11 000 ja uusia tulee edelleen.
Avoimuus ja demokratia - mitä useampi ajattelija, sitä parempia ajatuksia - ovat tulevaisuutta. Virkavallan asema, joka on ollut Suomessa perinteisesti vahva, kokee yhä kovempia muutoksen paineita?
Mutta voipi kysyä, oliko tuossa esemerkkejä DEMOKRATIASTA vai jostain muusta…
Lauri Gröhn: ”Kun tekijät menettävät oikeutensa teoksiin tai patentteihin. Sekö on ”vähemmän sosialistista”.”
Juuri niinhän kirjoitin ja perustelin. Jos olet eri mieltä, niin millä perusteella se, että informaatio vapautuu kaikkien hyödynnettäväksi, on sinun mielestäsi sosialistista, ja oliko Neuvostoliitto tällä perusteella sosialistinen valtio?
Risto Linturin kysymykset kohdistuvat tärkeisiin asioihin, mutta jokin niiden alkuasetelmassa on vinossa. Erikoistumisen teho on Adam Smithin mallissa markkinoiden seuraus eikä siitä irrallinen tai vaihtoehtoinen asia.
Eikä erikoistumisen pitäisi olla mikään yhteiskunnallinen tavoite. Riittää, kun yksilöille mahdollistetaan sellainen erikoistuminen kuin kukin itselleen haluaa, mutta yhteiskunnallisena tavoitteena erikoistumisen suosiminen on liukuhihnaideologiaa.
Sen sijaan on syytä pohtia markkinamekanismin ongelmia, kuten esititkin. Sen miettiminen, mitkä asiat tulisi jättää markkinoille ja mitkä asiat hoitaa yhteiskunnan toimin, on toki tärkeää, mutta sillä suunnalla ollaan pahoissa vaikeuksissa ennen kuin markkinoiden sisäisen rakenteen kysymys on ratkaistu.
Yhteiskunnille markkinat ovat väline niiden kilpaillessa taloudellisista resursseista toisiaan vastaan. Kunkin valtiovallan tavoitteena on antaa oman maan yrityksille ja kansalaisille mahdollisimman hyvät talousaseet ja vapaus niiden käyttöön. Säädetään lakeja osakeyhtiöjärjestelmästä, koska se nopeuttaa pääomien keskittämistä ja kasvattamista, patenteista ja tekijänoikeuksista, koska ne kannustavat kehittämään tekniikkaa ja taidetta, liikesalaisuuksista, koska menestyminen vaatii salailua, jne. Nämä kaikki ohjaustoimet, joilla kukin maa pyrkii nopeuttamaan talouskasvuaan, johtavat taloutta kuitenkin poispäin Adam Smithin markkinoista, jotka muodostuvat pienistä yksiköistä ja täydellisistä markkinatiedoista.
Jos asiaa katsotaan maailmanyhteisön kannalta, minkä tänään pitäisi olla tärkeintä, tilanne on kuitenkin aivan toinen. Maailmantalous ei tarvitse kilpailukykyä eikä se tarvitse kasvuakaan. Se tarvitsee tasaisempaa tulonjakoa ja vähäisempää luonnon kuormitusta. Molemmat tavoitteita, joista nykyiset, edellä kuvatusti säädellyt ”markkinat” vain vievät poispäin. Tästä maailmantalouden suuret ongelmat johtuvat. Eikä ratkaisuna voi olla mikään muu kuin tällaisen kasvuun ja kilpailukykyyn tähtäävän säätelyn alasajo.
Edellisen huomioiden en oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitat verkostotaloudella ja mikä ero sillä on ”markkinoihin” nähden. Jos tarkoitat tuttuuteen ja luottamukseen perustuvaa verkoittumista, se ei voi olla globaalin talouden perustana. Luottamus on hyvä, mutta vielä parempi on, jos sitä ei tarvita. Ja luottamusta tarvitaan sitä vähemmän mitä avoimempaa kaupankäynti on ja mitä vähemmän se sisältää erityisiä kaupan ehtoja tai muuta luottamuksellista.
Kehityksen pitäisi tässä suhteessa kulkea kohti sitä kaupallista verkoittumista, jota kaikille avoin ja hierarkiaton internet puhtaimmillaan tarjoaa. Se merkitsee lukemattomien tasa-arvoisten ostajien ohjaamaa tuotantoa, mikä oli Adam Smithinkin näkymättömän käden ajatuksen ydin.
Matti H: ”Yhteiskunnille markkinat ovat väline niiden kilpaillessa taloudellisista resursseista toisiaan vastaan. ”
Eivät kansat kilpaile toisiaan vastaan vaan yritykset. Ja viennin ainoa tarkoitus on tuonnin mahdollistaminen (Krugman)
Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämistä on julkisessa keskustelussa esitetty sekä tietoyhteiskuntakehityksen edellytykseksi että seuraukseksi. Kuitenkin taloustieteilijä Krugman on osoittanut, että puhe kansakunnan kilpailukyvystä on väärä rinnastus yritysten kilpailukykyyn ( Paul Krugman: Pop Internationalism, 1997).
Krugman on myös todennut tuon väärän metaforan haitallisuuden. Mantraa ovat silti hokeneet sekä Delors valkoisessa kirjassaan (”The Community will be able to improve its global competitiveness”) että Clinton (”Each nation is like a big corporation…”).
Kansan tulevaisuus riippuu tämän kelvottoman opin mukaan kilpailukyvystä ja se taas riippuu tietoyhteiskuntaisuudesta, joten pitää luonnollisesti olla kansallinen tietoyhteiskuntastrategia. Sitran aikaisemmassa projektissa on tehty jo strategian toista sukupolvea. Paraniko polvi pojasta? Edellinen strategia oli fiasko. Mutta kun hölmöläisten talon sokeripäällyste suli sateessa, päätti hölmöläisten hallitus valita myös uudeksi julkisivumateriaaliksi sokerin, koska sen käyttäytyminen tunnetaan.
Demokratiaa on useampaa sorttia: edustuksellinen ja suora demokratia ovat ne tärkeimmät lajit, täydentävät toisiaan.
Kysymys teille: miten tietoyhteiskunta tukee/muuttaa demokratiaa, erityisesti länsimaista/suomalaista demokratiaa?
Lisää demokratiaselitystä ja demokratian alalajeja löytyy esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Demokratia
”Kysymys teille: miten tietoyhteiskunta tukee/muuttaa demokratiaa, erityisesti länsimaista/suomalaista demokratiaa?”
Tuollaiseen kysymykseen ei voi vastata. Kukaan ei tiedä, mitä ”tietoyhteiskunta” on oikein olevinaan. Tulevaisuuden yhteiskuntaa ei ole annettu tietynlaiseksi, joten pitäisi kysyä, millaiseksi tulevaisuuden yhteiskuntaa pitäisi rakentaa, jotta …
Matille - en asettanut erikoistumista yhteiskunnan tavoitteeksi, osoitin vain, että lisäarvo syntyy (oikeanlaisen) erikoistumisen ja vaihdannan kautta. Adam Smithin mallissa markkina on yksi tapa koordinoida erikoistumista. Eikä markkina ole ainoa keino, suurempi osa erikoistumisesta ja vaihdannasta hoidetaan hierarkian kautta markkinataloudessakin, jonka ensimmäiseksi osoitti Ronald Coase. Transaktiokustannusteorian perustaja (Williamson) käsittelee tätä jakoa varsin hyvin monissa tutkimuksissaan. Hänen töidensä kriitikko Granovetter nosti huomiokenttään sosiaaliset suhteet niiden positiivisessa mielessä. Adam Smithin kuvaama markkina on atomisoitujen toimijoiden suorittamaa vaihdantaa, jossa sosiaaliset suhteet eivät vaikuta. Verkoston puolelle siirrytään tässä käsitteistössä, kun ei olla hierarkiassa, mutta sosiaaliset suhteet vaikuttavat olennaisesti transaktioihin. En lainkaan ihmettele, että tätä on vaikea ymmärtää, eikä tämä tiivisty kovin hyvin. Kokonaisuuden kannalta olennaista olisi vielä lisätä KBV-koulukunta, joka puhuu mm. ryhmäidentiteetin myönteisistä vaikutuksista antamassa organisaatiolle lisäarvoa markkinatransaktioiden yli, kun hierarkiassa se lisäarvo syntyy säästettäessä markkinan sopimuskustannuksia. Toissa keväänä kirjoitin yli tuhatrivisen ohjelman, joka simuloi verkostomaista erikoistumista ja vaihdantaa peliteoreettisin keinoin. Malli toimii realistisilla oletuksilla ja generoi useita reaalimaailman ilmiöitä emergentisti. Siihen mennessä olin penkonut muutamia tuhansia sivuja näiden aihealueiden tutkimuksia. Mutta perustelemattomana väitteenä, koska perustelu on liian pitkä, totean Adam Smithin näkymättömän käden ajautuvan yhä suurempiin hankaluuksiin ja yhä useamman transaktion perustuvan luottamukseen oli sitten kyseessä globaali tai lokaali maailma. Luottamus voi luonnollisesti kohdistua johonkin neuvonantajaan, jopa myyjään tuotteen tai palvelun valmistajan sijaan, kuten mm. Soshana Zuboff hyvin osoitti.
Risto: ”Malli toimii realistisilla oletuksilla ja generoi useita reaalimaailman ilmiöitä emergentisti. ”
Mielenkiintoista. Nuo ”ilmiöt” olivat siis yllätys mallin laatijalle?
Lauri - kyllä. Ilmiöt olivat yllätys mallin laatijalle, joskin historiasta tuttuja. Mutta ymmärrän kyllä, mitä sana emergentti tarkoittaa ja käytin sitä tietoisesti. Luonnollisesti ”kansantalouden kasvu” ei ollut yllätys, mutta vähiten tarvitun asian käyttäytyminen vaihdannassa rahan tavoin oli minulle yllätys, vaikkei sen ehkä olisi pitänyt olla, kuten myös Hollannin tulppaanikaupan kaltaiset tapahtumat ja ”kansantuotteen” kasvun jatkuminen senkin jälkeen, kun utiliteettifunktioiden summa ei enää kasva - mutta eriarvoisuus kasvaa. En osannut odottaa, että malli tuottaisi tämänkaltaisia asioita, suhdanteita kyllä odotin, mutta yllätys oli tietysti positiivinen mallin kannalta ja masentava yhteiskunnan kannalta.
Hei, tämä tietoyhteiskuntavisiohanke on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, tulkaa kommentoimaan uusinta kirjoitusta http://www.foresight.fi/2009/10/19/tyo-tietoyhteiskunnassa/#comments . Siellä on tehtävä, aiheena työ tietoyhteiskunnassa.
Lauri: ” Eivät kansat kilpaile toisiaan vastaan vaan yritykset. Ja viennin ainoa tarkoitus on tuonnin mahdollistaminen (Krugman)”
Ehkä Krugman tarkoitti, ettei kansojen pitäisi kilpailla toisiaan vastaan. Käytäntö ei kuitenkaan ole näin ruusuinen vaan joskus kansakuntien välinen kilpailu taloudellisista resursseista kärjistyy jopa sodiksi, josta on liiankin paljolti todistusaineistoa.
Risto: ”totean Adam Smithin näkymättömän käden ajautuvan yhä suurempiin hankaluuksiin ja yhä useamman transaktion perustuvan luottamukseen oli sitten kyseessä globaali tai lokaali maailma.” ja ”Luonnollisesti ”kansantalouden kasvu” ei ollut yllätys, mutta vähiten tarvitun asian käyttäytyminen vaihdannassa rahan tavoin oli minulle yllätys, … ja ”kansantuotteen” kasvun jatkuminen senkin jälkeen, kun utiliteettifunktioiden summa ei enää kasva - mutta eriarvoisuus kasvaa.”
Näin lyhyestä selityksestä en oikein pääse kärryille, mutta tarkoittaako tämä sitä, että jos kaupankäynti tapahtuu yhä useammin luottamukseen perustuen, niin eriarvoisuus kasvaa ja bkt saattaa kasvaa vaikka talouden tuottamat hyödyt eivät enää kasvaisi.
Jos näin on, niin miten tätä tietoa voitaisiin hyödyntää.
Lauri: ” Eivät kansat kilpaile toisiaan vastaan vaan yritykset. Ja viennin ainoa tarkoitus on tuonnin mahdollistaminen (Krugman)”
Matti H.: ”Ehkä Krugman tarkoitti, ettei kansojen pitäisi kilpailla toisiaan vastaan. Käytäntö ei kuitenkaan ole näin ruusuinen vaan joskus kansakuntien välinen kilpailu taloudellisista resursseista kärjistyy jopa sodiksi, josta on liiankin paljolti todistusaineistoa.”
Toistetaan: Viennin ainoa tarkoitus on tuonnin mahdollistaminen (Krugman). Siis tarpeiden mukainen TUONTI on primääristä. Joskus siihen pyritään sotimalla.
Lauri, viennin ainoa rationaalinen (homo economicus) tarkoitus jollekin tarkasteltavalle taholle??? saattaa olla tuonnin mahdollistaminen, mutta yksilöillä on paljon muitakin vientiin liittyviä tarkoituksia. Joku saattaa ylpeillä presidentin vientipalkinnolla, toiselle se antaa matkustelun mahdollisuuden ja kolmannelle se on työ, ja ehkä hän vain haluaa tehdä työnsä hyvin. Ja jos viennin tarkoitus todella on tuonnin mahdollistaminen, taidamme tarkastella näkökulmayksikköinä valtioita, joilla ei kuitenkaan liene mitään tarkoituksia tai tarpeita. Ne kun kuuluvat yksilöille, joille valtiot ja muut aineettomat artefaktit ovat välineitä tai uskomuksia. Eikä yksilö koe viennin ja tuonnin suhdetta kuvaamallasi tavalla. Ja, jos haluamme tarkastella Knowledge Based View -kontekstissa organisaatioita eräänlaisina identiteettiryhminä, silloin USA esimerkiksi toimii monessa kuten firma, jolla on sisäinen markkina ja sellainen valtio kyllä kilpailee muiden sellaisten kanssa - normaalisti puhutaan kulttuurien kilpailusta. Krugman puhuu monien muiden tieteentekijöiden tavoin oman koulukuntansa kontekstissa, etkä ole avannut sitä tänne. Yleisinä taustateorioista irrotettuina lausahduksina hänen väitteensä ovat samanlaista pölötystä kuin meidän kaikkien muidenkin
. Lisensiaattikursseilla opetettiin hyvin selkeästi, miten organisaatiotieteissä koulukuntien välinen keskustelu synnyttää hilpeää höpötystä, ja kaiken saa aina väännettyä makkaraksi, koska sanoilla on erilainen merkitys eri koulukunnissa ja ristiriitaisen teorian avulla saa todistettua kenet tahansa paaviksi. Virikkeellisessä keskustelussa tämä ei liene suuri ongelma, mutta Laurin kanssa olen kyllä samaa mieltä, ettei sellaisia tietysti kannattaisi kirjata lopputulemiksi, kun ne ovat vain alkupiste, mutta tämä tuskin lienee tarkoitus.
Krugmanin viitekehys liittyy tuohon väärikäsitykseen, joka kulkee nimellä ”kansallinen kilpailukyky”. Luonnolisesti yksilöillä ja yrityksillä on omat agendansa. Mutta aina kun yrittäjä rupeaa puhumaan ”kansallisesta kilpailukyvystä”, kannattaa poistaa varmistimet.
USA on luku sinänsä. Valitettavasti konsulttien meillä usein pätemättömät opit tulevat sieltä. Karmein alue lienee nuo kasvuyritykset. USA aidot kotimarkkinat ovat siinä 100-kertaiset Suomeen verrattuna. Silti kaikenlaiset retkueet hakevat oppejaan sieltä. Matkailu tietenkin avartaa kun se tehdään yrityksen tai veromaksajan kustannuksella.
Vääerinkäsitykseen perustuva viitekehys ei taida luoda ristiriidatonta käsitteistöä, jonka perusteella voisi tehdä ehjää päättelyä
. Osoittaako siis Krugman ainoastaan jokin kirjoittajan kansalliseen kilpailukykyyn liittyvän käsitteistön ristiriitaiseksi. Se ei liene vaikeaa. Osoittaako hän Porterin käyttämän käsitteistön virheelliseksi? Se kiinnostaisi kyllä. Termiä kansallinen kilpailukyky ei voi osoittaa virheelliseksi, koska se tarkoittaa juuri sitä, mitä termin käyttäjä sillä haluaa tarkoittaa. Sana itsessään ei koskaan tarkoita mitään, ellei sekä puhujalla että kuulijalla ole yhteinen käsitys sanan merkityksestä. Tämä on se viitekehys, josta kysyin, enkä saanut vastausta.
Mutta itse asiasta lienen kanssasi samaa mieltä. Sellainen kansallinen kilpailukyky, joka esimerkiksi perustuu hyvin halpoihin insinööreihin, ei saisi olla kansallinen tavoite ainakaan insinöörin mielestä
, ja hyvin monet amerikan opit eivät kelpaa meille, mutta monet teoriat ovat myös hyvin käyttökelpoisia, eikä kaikki aina ole roskaa, vaikka joku konsultti siihen viittaisikin ohimennen. Kaikki virheellinenkään ei ole roskaa, koska tarkkaan ottaen me emme tiedä mitään muuta kuin tautologioita, joita ei pätevästi voisi kyseenalaistaa. Silti poppamiestenkin tieto oli hyödyllistä. Itse asiassa paljon hyödyllisempää kuin valistuksen ajan lääkäreiksi kutsuttujen parantajien tieto. Tietoon pitää välillä suhtautua lempeän ymmärtävästi ja hyväksyä inhimillisen tiedon vajavuus. Parempaan kannattaa tietysti pyrkiä.
Paluuviitteet (3)
Tweets that mention Tietoyhteiskuntaa pukkaa! – Foresight.fi -- Topsy.com kirjoitti 7.10.2009 9:26 (#):
[…] This post was mentioned on Twitter by Marjut Mutanen. Marjut Mutanen said: Osallistu keskusteluun tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta: http://bit.ly/13bzSH […]
Viikkotiedote (vko 41) « Sometu blogi kirjoitti 7.10.2009 15:23 (#):
[…] Osallistu keskusteluun tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta […]
Kansallinen ennakointiverkko puuhaa tietoyhteiskuntaa yhteiskunnan unohtaen - Lauri Gröhn: TIETOYHTEISKUNNAN RAUNIOILLA kirjoitti 13.10.2009 17:02 (#):
[…] Kyselin onko tietoyhteiskunta yhteiskunnan osajoukko ja riippumaton siitä? Eli elääkö ”tietoyhteiskunta” ihan omaa elämäänsä muusta yhteiskunnasta riippumatta? […]