Nyt kaikilla halukkailla on mahdollisuus osallistua keskusteluun tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta. Liikenne- ja viestintäministeriön koordinoiman kansallisen tietoyhteiskuntastrategian uudistamisen yhteydessä luodaan visioluonnos tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta. Tähän visioluonnokseen kerätään aineksia ja ideoita kaikille avoimessa verkkokeskustelussa. Keskustelun ohjeet ovat tässä.
- Voit esittää ajatuksiasi kommentteina tähän blogikirjoitukseen. Klikkaa vain kohtaa ”kommentoi” ja voit aloittaa. Kutsu muitakin mukaan.
- Voit myös keskustella aiheesta esimerkiksi omassa blogissasi tai jossain muussa kaikille avoimessa ympäristössä. Me luemme keskustelun sieltä, kunhan vain tuot linkin kommenttina tähän blogikirjoitukseen.
Aikaa ideoiden antamiseen on 16.10. asti.
Paraikaa aiheesta keskustellaan jo Facebookin Sitra-sivulla ja Qaikun qaikusourcing-kanavalla. (Molemmat ympäristöt vaativat käyttäjätilin.)
Kun visioluonnos valmistuu lokakuun lopulla, tuomme sen tänne kommentoitavaksi. Vaikka visioluonnos kommentteineen toimitetaankin liikenne- ja viestintäministeriöön marraskuun alussa, keskustelu voi hyvin jatkua täällä. Pidämme aihetta esillä läpi talven.
Lisää samasta aiheesta
- Uskottavan tulevaisuuden ristiriitaisuus
- Näkökulmia tietoyhteiskunnan ja viestinnän tulevaisuuteen
- Onko elämää ilman Internettiä?
- Hallinnonalojen tulevaisuuskatsaukset valmistuneet
- Suomen Luotijunavisio 2030: Perustelut ja vision hahmotelma
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Tietoyhteiskuntaa pukkaa! – Foresight.fi -- Topsy.com
Digitalinen Demokratia, Nettidemokratia, Verkkodemokratia pitäisi ottaa Suomessa aiempaa vakavammin todesta. Se motivoisi sekä nuoria että liikuntaesteisiä osallistumaan
yhteiskuntaelämään ja puolue-elämään. Tuon toteuttamiseen pitäisi suunnata resursseja mutta ongelmana lienee se että
puolueilla ei ole oikein varoja/osaamista tuon toteuttamiseen. eGovernment ratkaisut ovatkin toteutuneet nopeammin valtion ja kuntien ja ministeröiden toimesta KOSKA niillä on ollut resursseja ja varoja panostaa asiaan.
Tutustu: http://www.dowire.org
Talouselämän verkottuminen ja digitalisoituminen on nostanut talouskasvatuksen tuomisen kouluopetukseen tärkeäksi prioriteetiksi. Nuorille on annettava jo kouluaikana tiedot ja taidot ja valmennus oman taloutensa
vastuulliseen hoitamiseen. Muussa tapauksessa syrjäytyminen ja ylivelkaantuminen lamauttaa Suomea entisestäänkin. Suomella ei ole varaa siihen että ikääntyminen lisää valtavasti yhteiskunnan kustannuksia
eläkeikäisten kasvun myötä ja samanaikainen nuorten syrjäytyminen ja työttömyys (17%?) rapauttaa yhteiskuntaa
”alhaaltapäin”.
Vastaperustettu Suomen talouskasvatusseura ry. pyrkii osaltaan järjestämään talouskasvatuksen koulu-opetukseen
peruskouluihin, ammattikouluihin ja lukioihin ja tällä tavalla vaikuttamaan Suomen ja suomalaisten menestymiseen.
Talouskasvatusseuran puheenjohtajana toimii professori
Arto Lahti Kauppakorkeakoulusta ja toiminnanjohtana Katrina Harjuhahto-Madetoja Ekonomiliitosta.
Yhteystioedot: arto.lahti@hse.fi
katrina.harjuhahto-madetoja@sefe.fi
Ystävällisin terveisin
Raimo Partanen, perustajajäsen
Suomen Talouskasvatusseura ry.
Rohkenen epäillä, että taas syntyy tällaista käsitesoppaa:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot2.html
Ja on vähintäänkin törppöä tehdä ”tietoyhteiskunnan” strategiaa kun ei ole poliittista agendaa itse yhteiskunnallekaan:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/ykstrategia1.html
Poliittisia agendoja yhteiskunnalle on vaikka kuinka paljon, mutta niissä on se ongelma että ne toimivat yleensä piilossa. Jos yhtään pyörii talouselämän koulutuksissa erilaisiin agendoihin törmää jatkuvasti ja eri instassit kilpailevat tästä määrittelijän roolista varsinkin silloin kun olemme jossakin ”rakennemuutoksessa”. Tästä lievänä esimerkkinä ”haluamme keskittyä ydinosaamiseemme” ja kas vain yhtäkkiä onkin koko organisaatio ulkoistettu. En ota kantaa onko ulkoistaminen hyvä vai huono asia mutta se on ikävää että agendojen lanseeraajat pysyvät yleensä piilossa ja niistä jää todelliset intressit yleensä näkymättä. Jos me haluamme käyttää näitä strategiatyökaluja tähän asiaan niin suosittelisin että ensin keskusteltaisiin siitä mikä on visio tietoyhteiskunnasta vaikka 10 vuoden kuluttua. Tästä visiosta haluaisin kansalaisena päätellä minkälaiseksi minun oma ja henkilökohtainen roolini siinä muodostuu. Onko se aidosti kansalaisen ääntä kuunteleva avoin yhteiskunta jonka välineenä käytetään erilaisia teknologisia ratkaisuja, vai onko se näennäistä osallistumista missä kansalaisilla on vain se tunne, että olen osana poliittista prosessia.
Niinpä. Tässä strategia-touhussa on taas bulvaanien varpaanjäljet. Keinoista on tullu tavoitteita ja ihmiset ovat vain noiden keinojen edistämiset. Sitten vielä häpeämättä pyydetään ideoita. Yhtään yhteiskunnallista visioita ei ole nähty vuosikymmeniin.
Päivitysilmoitus: Viikkotiedote (vko 41) « Sometu blogi
No mutta jos nyt rakentavat keskustelun nimissä otetaan tähän asenne, että tässähän sitä juuri nyt tehdään. Pyydetään meitä kansalaisia visioimaan sitä tulevaisuudenkuvaa eli voisiko kysymyksen asettelua muuttaa. ”Mikä on tietoyhteiskunnan tulevaisuus” muuttuisi mikä on kansalaisen visio yhteiskunnasta ja minkälaisen painoarvon me haluamme siinä teknologisille uudistukselle antaa. Neil Postman neuvoi eräässä puheessa (löytyy yuotubesta pro free speech puheista) käyttämään aina teknologisessa uudistuksessa kysymystä: ”mikä on se ongelma jonka tämä kyseinen teknologinen uudistus pyrkii ratkaisemaan”. Eikö tätä asiaa olisi mielekästä lähestyä samalla tavalla. Minkä yhteiskunnallisen ongelman informaatioteknologia pyrkii raktaisemaan. Onko se taas yksi keino tehostaa markkinoita (eli taas lähti sieltä yksi kerros pienyrittäjiä pois) vai haluammeko löytää tapoja saada kansalaiset osallistumaan päätöksentekoon. Tämä onnistuisi jo nykyäänkin esim. veroilmoituksen liitelomakkeena. Mihin haluaisin priorisoida omat verorahani. Siinä vasta olisi mahtava tietokanta.
Saarukka, hyviä huomioita. Itse en ole mitenkään automaattisesti ajatellut, että tietoyhteiskunta ja sen strategiat käsittelisivät ainakaan pelkästään teknologisia ratkaisuja. Eihän tieto ole sama kuin tietotekniikka. Ja kaikkeen teknologiseen liittyy valtava määrä kulttuurista, siis uusia toimintatapoja. Tuo mainitsemasi verorahojen priorisointi on hyvä esimerkki mielenkiintoisesta uudesta toimintamallista, jossa tekniikka palvelisi itse päämäärää.
”Liikenne- ja viestintäministeriön tietoyhteiskuntastrategian uudistamisen ”
lähtee kyllä teknologiasta, vaikka muuta yritetetään väittää. Eivätkä polittiset/kansalaisten visiot edes ole kyseisen ministeriön fokussta.
Lauri, kyllä he varmasti kytkevät teknologian jotenkin sosiaaliseen kontekstiin. Jos eivät, niin nyt on tilaisuus vaikuttaa siihenkin
Valtio, Sitra tms. valtakunnallinen taho voisi antaa enemmän impulssia ja käynnistystukea kansalaisten tietotekniikkavalmiuksien kehittämiseen: koulutukseen, help desk- ja tietotupatoimintaan jne. Tämä on ollut liikaa yksittäisten kuntien, yhdistysten ja jopa seurakuntien vastuulla. Mallia hyvistä käytännöistä jo vuosien kokemuksella voi ottaa esim. Tampereelta, jossa on ikäihmisten kursseja (Mukanetti), puhelin- ja kotikäyntitukea (eTupa), ihmisten pariin menevää pienryhmäneuvontaa (Netti-Nysse) jne.
Koulutuksen ja käytännön tuen tarve ei katoa vielä aikoihin, vaikka sukupolvet vaihtuvat.
Ikäihmisten osaamisenn puutteiden teknologia-ikkuna sulkeutuu käytännössä 10 vuoden sisällä. Ny elämme siirtymäkautta vielä. Ei ikäihmisten suuntaan kannata laatia tulevaisuuden visisoita ja strategioita.
Laajakaistaverkkoa ollaan laajentamassa. Viisi megaa lähelle melkein joka savua. Maksajana operaattorit, EU ja kunnat? Kenen intressien mukaan laajennus tapahtuu? Tässäkin tarvittaisiin strategista otetta.
Jos on todennäköistä, että viisi megaa oikein hyödynnettynä lisää vanhojen ihmisten kotona viitymistä ennen hoitolaitokseen siirtymistä, on tehtävä ohjeistus, tältä pohjalta. Vanhat asukkaat tarvitsevat ensin kunnon laajakaistan.
Tämän lisäksi tarvitaan informaatiota laajakaistan rakentamisen maksajille ja liiketoiminnan kehittämisen rahoittajille siitä minkälaisia kaupallisia hankkeita tulisi suosia.
Takentava kysymys Riitalle: Tarkoitatko Suomen kansallisen tietoyhteiskuntastrategian uudistamista vai yhden hallinnonalan eli LVM:n oman strategian uudistamista?
Toimeksiantokuvauksessa käytit termiä ”Liikenne- ja viestintäministeriön tietoyhteiskuntastrategian uudistamisen”, jonka linkki vei Arjen tietoyhteiskunta -sivustolle. K.o. sivustolta löytyy Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015.
LVM:n oma yleisstrategia ja visio yms selviävät esim. LVM:n julkaisusta ”Liikenne ja viestintä 2013 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2010-2013”. LVM:llä on kyllä myös muita strategioita.
Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015 julkistettiin jo edellisen hallituksen aikana 2006. Sitä siis nykyinen hallitus toteuttaa ja toteuttamista myös seurataan eli siitä raportoidaan julkisesti vuosittain.
Virossahan tietoyhteiskunta on kauan sitten toteutettu. Suomen kannattaa nöyrästi pyydä apua Viron e-Akademialta ja Sertifitseerimiskeskuksesta.
Selkeys auttaa -nimimerkki. Pyydän LVM:ää täsmentämään, joskin tuon linkin he antoivat itse taustamateriaaliksi.
Martin-Eric. Viittaatko nyt tietoyhteiskunnalla nimenomaan teknisiin järjestelyihin? Kerro hieman, mitä Virossa on tehty toisin.
Täsmennys. Editoin tämän kohta itse tekstiinkin. Kyse on kansallisesta strategiasta, jota LVM tekee. Sanamuotoni tuolla kirjoituksessa oli harhaanjohtava, mistä pahoitteluni.
Arjen tietoyhteiskunnan sivuilla on julkaisu
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS KANSALLISEN TIETOYHTEISKUNTAPOLITIIKAN TAVOITTEISTA VUOSINA 2007-2011 (dokumentin pvm 11.6.2007)
Siitä löytyy kirjattuna tämä visio. Eli nyt kaiketi ollaan päivittämässä tätä visiota.
************************************
2 Tietoyhteiskuntakehityksen visio
Suomalainen tietoyhteiskunta vuonna 2015
Suomi on kansainvälisesti vetovoimainen, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta. Osaamista ja luovuutta kehittämällä sekä rakenteita ja toimintamalleja rohkeasti uudistamalla on mahdollistettu hyvä elämä yksilöille ja organisaatioille kiristyneen globaalin kilpailun olosuhteissa.
Vahva kansallinen visio ja tahtotila sekä panostaminen tietoyhteiskuntakehitykseen ovat johtaneet positiiviseen kierteeseen, jonka myötä Suomi on noussut tieto- ja viestintätekniikan tuottajasta ja hyödyntäjästä tietoperusteisen kasvun generoijaksi ja maailmanlaajuiseksi edelläkävijäksi. Suomalaiset
yritykset ja julkinen sektori ovat kansainvälistä kärkeä tieto- ja viestintätekniikan sekä tietoyhteiskuntakehityksen luomien uusien, globaalien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Suomalaisen tietoyhteiskunnan perustan muodostavat tasapainoinen sosiaalinen ja alueellinen tietoyhteiskuntakehitys, yhteentoimiva, tietoturvallinen ja esteetön tietoyhteiskuntainfrastruktuuri sekä
vahva luottamus tietoyhteiskunnan toimijoihin ja palveluihin. Tietoyhteiskunta näyttäytyy joustavana
ja palvelevana kaikissa arjen tilanteissa.
Suomi on toteuttanut uudistumisen osaamis- ja palveluyhteiskunnaksi tavalla, joka vahvistaa yritysten
kilpailukykyä, tuottaa laadukkaita julkisia ja yksityisiä palveluita sekä edistää kansakunnan ja yksilöiden hyvinvointia. Tämä on edellyttänyt merkittäviä muutoksia palvelutuotannossa, innovaatiojärjestelmässä ja työelämässä.”
http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/files/21/Valtioneuvoston_periaatepaatos_lopullinen.pdf
Tuo ei ole mikään visio. Visio pitäisi pystyä ilmaimaan parilla lauseella.
Ylipäänsä suomalaiset eri yhteiskuntatason visiot ovat kelvottomia. Yleisin virhe on, että esitetään jonkinlainen mittari, ykkönen, paras…
Olkoon esimerkkinä vaikka Tekesin vanha visio vuodelta 2006:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/tekes2.html
Riitta, sinä voinet tarkentaa: tuolle valtioneuvoston periaatepäätöksen visiolleko nyt kehitetään korvaavaa visiota? Onko tarkoitus, että se uusi visio julkaistaan samaan tyyliin, osana uutta valtioneuvoston periaatepäätöstä tietoyhteiskuntapolitiikasta? Vai jotenkin muuten?
Kysyn tarkennusta,, koska kontekstin ja käyttötarkoituksen kertominen toivon mukaan auttaa tässä prosessissa.
Koska…Oikeastaan on parempi että siteeraan itseäni
Alla oleva kirjoitus on kirjoitettu vastaukseksi foresight.fi verkkosivustolla esitettyyn haasteeseen osallistua liikenne- ja viestintäministeriön kansallisen tietoyhteiskuntastategian uudistamisen visioluonnoksen valmisteluun.
Oikeastaan tuo haasteen sanamuoto, kuin myös se, että sitä koordinoi liikenne- ja viestintäministeriö, antavat informaatiota, jonka jalostaminen tiedoksi, voi olla masentava kokemus, mutta toisaalta se on myös pätevä syy paneutua vastaaman asiaan, jonka ei oikeastaan tulisi kuulua enää tässä vaiheessa viestintäministerille, eikä ainakaan nykyiselle ministerille, vaan kulttuuri- ja opetusministerille, heti kun tähän maahan saadaan pätevä ja lain mitat täyttävä sellainen.
Koska tekstistä tuli pitkä, yli neljä sivua, päätin julkaista sen Ihmiskunnassa neliosaisena sarjana.
Tämä visio kahteen lauseeseen on nyt kyllä taas näitä kauppakorkeakoulun mantroja ja toivoisin, että yhteiskunnan visionnissa voisi hellittää juuri näistä ”olla maailman kilpailukykyisin siinä ja siinä siihen ja siihen mennessä”. Tiivistämisestä erinomainen esimerkki Orwellin 1984 kirjan lopussa olevalle jaolle erilaisista kielityypeistä.Miten voidaan tuhota tiivistämällä oleellinen sisältö. Mielestäni olisi hienoa pohtia tätä kautta koko kielellisen ilmaisun muutosta koska täällä netissä on aina tämä sama ongelma ”olet ylittänyt käytettävissä olevat 140 merkkiä”. Mitä se tekee koko kommunikaatiolle? (on varmaan olemassa jos tutkimusta…). Miten siis toimitaan yhteiskunnassa jossa asiat pitää aina pystyä kiteytättämään 600 merkkiin.
(Henkilökohtainen suosikkini jaottelussa oli kuitenkin poliitiikkojen käyttämän kieli blbllblablalblablaVAPAUS blblbllblalbalblTASA-ARVOblblbabablablbaIHMISLÄHEINEN blablababalbalbablaaDEMOKRATIAblablabala)
Nimimerkille ”Selkeys auttaa”
Minulla on visio siitä, että LVM ei halua tässä nipottaa hallinnollisilla detaljeilla, vaan he ovat kiinnostuneempia meidän näkemyksestämme siitä, miten me näemme tämän ”tietoyhteiskunnan” tulevaisuuden todennäköiset kehityslinjat.
Heidän tavoitteittensa muotoseikat eivät vaikuta, eivätkä oikeastaan edes kiinnosta siinä kuviossa, miten minä, henkilökohtaisesti, käyttäen elämässäni saamaa informaatiota, luon vision siitä, miten yhteiskuntaemme tulisi kehittää.
Ja näin sen tuleekin olla.
Minä kansalaisena esitän näkemyksen, joka sitten kilpailee muitten näkemysten kanssa, luoden sen kaleidoskoopin, jonka kautta ministeriö yrittäää tähytä hämärään.
Tarkka kuvaus, täsmällisyys, ei ole tässä vaiheessa kansalaisen kannalta relevanttia, vaan se, että saamme kristalleja tähän putkeen.
Nimimerkki Selkeys auttaa. Olette antamassa materiaalia LVM:n koordinoimaan Suomen tietoyhteiskuntastrategiaan. Visiota ei julkaista missään erillisenä eikä se korvaa mitään muuta. Se on syöte tuohon strategiaan.
Päätavoite on koota näkemyksiänne siitä, millainen tietoyhteiskunnan pitäisi olla. Ajatuksenne saavat olla pitkiä tai lyhyitä. Toivoisin, että pääsemme pois prosessikeskustelusta niihin ajatuksiin, joita teillä on.
Kas, Petja olikin samalla asialla
Kiitos!
Löytämisen avittamiseksi liitän tähän linkit.
Ensimmäinen osa: Visio tietoyhteiskunnasta
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2822
Toinen osa: Tässä visio, missä kokija
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2823
Seuraavat osat ilmestyvät sunnuntaina ja maanantaina.
”Maaseudun uusi tulevaisuus on 3H:ssa: hajautetussa energiantuotannossa, hitaammassa elämässä ja huoltovarmuudessa.
- Tarja Cronberg -”
Edellä oleva lainaus on Sitran uuden maaseutu-ohjelman etusivulta. Sitä ei varmaankaan ole tarkoitettu pilailuksi, vaan helsinkilähtöisen Cronbergin mielestä elämä Pohjois-Karjalassa todellakin on liian kiireistä ja kuluttavaa?
Minusta se kuullostaa enemmänkin rajan toisella puolella vuosikymmenien ajan toteutetun ”rauhallisemman”, keskittävän tehopolitiikan haikailulta, siis paikallisia kohtaan suorastaan loukkaavalta.
suomen tietoyhteiskunta tulee kehittää resurssikeskeiseksi. ihmiskeskeisyys on väline ja välivaihe sillä tiellä mutta sen ei pidä olla päämäärä.
tässä muutaman sivun lukupaketti jossa kerrotaan design-kontekstissa mikä on homman nimi - sovellettavissa kevyellä ajatusharjoituksella myös muuhun kontekstiin: http://greenerdesign.com/blog/2009/09/30/how-design-post-consumption-economy
toisinsanoen, tietoyhteiskuntaa tulisi lähestyä välivaiheena kohti tietoyhteiskunnan jälkeen tulevaa yhteiskuntaa.
lauri gröhn kaipaa visiota yhteiskunnasta ja mielestäni oikein perustein. ”post-consumption society” on hyvä visio tietoyhteiskunnan jälkeisestä yhteiskunnasta ja sen pitäisi ohjata tietoyhteiskunnan kehitystä oikealla tavalla.
(jatk.) Yhteiskunta on siis vain väline pyrkimyksissä kohti jonkinlaista maailmaa.
Ja seuraavat kaksi linkkiä
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=article&id=2824:visio-tietoon&catid=67:ja-sitten-toisaalta&Itemid=34
Ja neljäs osa
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=frontpage&Itemid=1
Tietoyhteiskunnan pitää olla myös ymmärryksen yhteiskunta. Informaatioähky ja -paine, viitaten Petjan blogiin, on oire siitä että ymmärrystä ja merkityksiä ei synny.
Ymmärryksen yhteiskunnassa informaatiosta ja tiedosta jalostuu ymmärrystä joka puolella mitä erinäisimmissä tilanteissa, eri toimijoiden (ihmisten, teknologioiden, organisaatioiden, instituutioiden, jne.) monimuotoisen yhteistoiminnan tuloksena.
Tietoyhteiskuntaa kehittäessä tulisi olla näkemys siitä, missä ja miten ymmärrys ja merkitykset syntyvät ja mitä ymmärryksestä ja merkityksistä seuraa, ja voiko miten ymmärryksen syntymistä voidaan tehostaa ihmisläheisesti.
Ilkka Tuomen ajatukset merkitysten prosessoimisista informaatioprosessoinnin sijaan ovat hyvä esitys tähän suuntaan: http://www.meaningprocessing.com/personalPages/tuomi/articles/InformaatioteknologianLoppu.pdf
Lisäksi: tietoyhteiskunnan tulisi jo vihdoin ottaa kantaa yksilöiden henkilökohtaisen talouden ylläpitoon ja suunnitteluun ja sen vaikeuksiin.
Keskeinen lääke ongelmaan on mielestäni henkilökohtaisen kirjanpidon ja taloussuunnittelun lisääminen peruskoulutukseen yläasteelle. Peruskoulusta valmistuvan ihmisen pitäisi ymmärtää mikä on korko, osata säästää suunnitelmallisesti, tms. Lisäksi tulisi antaa työvälineitä kotitalouden, yhdistystoiminnan ja yritysten talouden ymmärtämiseksi.
Informaatioteknologian avulla tätä ymmärrystä ja siitä johtavaa toimintaa voidaan tukea - muttei korvata. Heikkoja signaaleja löytyy jenkeistä joissa pankit ja luottolaitokset ovat avanneet rajapintansa ja palvelut kuten Mint, ovat menestyneet markkinoilla: http://www.mint.com/
On suomalaisen tietoyhteiskunnan etu että tässä maassa elää ihmisiä jotka ymmärtävät oman taloutensa monimutkaisuudet ja tietoyhteiskunnan rakenteiden tulee avittaa tätä.
Mielenkiintoista että talousteema ja nimenomaan ”talouskasvatus” tulee jo toistamiseen keskusteluun. Johtuuko se lamasta, vai onko tietoyhteiskunta jollain tavalla yksityisyrittäjyyttä korostava? Millaisiin muihin taitoihin informaatioteknologian tulisi liittyä?
johtuisiko talouskasvatuksen tarve siitä että runsaslukuinen ”harmaa keskiluokka” on ollut niin hyvinvoivaa että lapsille ei välttämättä ole kotona opetettu noita asioita? koska kouluhan en noita ole ainakaan minulle opettanut (s. 1977) eikä meillä kotona puhuttu näistä jutuista.
mielestäni tässä olisi kova mahdollisuus isot ja merkittävät vaikutukset tuottavalle sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle innovaatiolle olemassaolevan järjestelmän (koulutusjärjestelmä) pienellä parantamisella.
Ville, hyvä pointti. Mutta jos saivartelisin, kysyisin, liittyykö tuo mitenkään nimenomaan tietoyhteiskuntaan vai onko se samanaikainen, sosiaalistaloudellinen ilmiö.
Todennäköisesti ei.
Siispä yritän työstää tätä myös muualla.
Riitta, on ”tietoyhteiskunta” yhteiskunnan osajoukko ja riippumaton siitä? Eli elääkö ”tietoyhteiskunta” ihan omaa elämäänsä muusta yhteiskunnasta riippumatta?
Tietoyhteiskunnan raunioilla:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/
Lauri, osajoukkotyyppisesti nimenomaan en sitä hahmota, mutta en usko, että on myöskään hedelmällistä nähdä kaikkia ajan ilmiöitä tietoyhteiskuntaotsikon alla. Pikemminkin jotkin ilmiöt ovat oleellisemmin tätä tietoyhteiskuntateemaa, jotkin eivät. Mutta tämä on vain oma hahmotukseni. Jos tällä talousosaamisella on mielestänne yhteys teemaamme, kertokaa toki!
Minun on mahdotonta nähdä, että tietoyhteiskunta voidaan rakentaa ilman kuvausta ”ympäröivästä” yhteiskunnasta. Noin taas kerran ollaan ilmeiesti tekemässä teknokraattien toimesta. Tuohon samaan kaikki entisetkin ”kansalliset tietoyhteiskunta” ym strategiat ovat kaatuneet. Eivät ne voi toimi ”tyhjiössä”.
Analogisesti tuo on vähän sama asia, kun organisaatioon tilattaisiin yksikölle X tietojärjestelmä ilman mitään tietoa organisaation muusta toiminnasta.
Lauri, koska emme saa tuollaista koko yhteiskunnan visiota tähän hätään, toivoisin että tietoyhteiskuntaa pohtivat ottaisivat myös siihen kantaa. Itse näen tietoyhteiskunnan laajana historiallisena vaiheena, jolloin tietoyhteiskuntaa visioidessaan väistämättä ottaa kantaa siihen kokonaisuuteen. Tällöin erillistä yhteiskuntakuvausta ei välttämättä tarvitse. Tässä yhteydessä tietoyhteiskuntavisio ei siis ole tekninen asia vaan toimintatapoja ja ”ajan henkeä” koskeva esitys. Tätä kautta tuo talousosaaminenkin saattaisi löytää paikkansa.
Päivitysilmoitus: Kansallinen ennakointiverkko puuhaa tietoyhteiskuntaa yhteiskunnan unohtaen - Lauri Gröhn: TIETOYHTEISKUNNAN RAUNIOILLA
Tähänastisessa keskustelussa on tullut hyvin esiin nykyisiä tietoyhteiskuntakehityksen haasteita kuten liiallinen teknologiaorientoituneisuus,riittämätön yksilön tarpeiden huomiointi, vähäiset osallistumismahdollisuudet, tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämisen tarpeet, tuottavuuteen liittyvät kysymykset jne. Nämä ovat tärkeitä näkökulmia uutta tietoyhteiskuntavisiota hahmoteltaessa. Samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää pyrkiä mahdollisimman puhtaalta pöydältä pohtimaan millaista yhteiskuntaa toivomme ja tavoittelemme. Teknologia on vain väline, tosin nyky-yhteiskunnassa hyvin tärkeä sellainen.
Vastauksena joihinkin keskustelussa esitettyihin kysymyksiin koskien käynnissä olevaa strategiatyötä, tässä muutama selvennys.
Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) koordinoi tällä hallituskaudella kansallista tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Edellisellä hallituskaudella työtä hoiti valtioneuvoston kanslia, joka pyöritti tietoyhteiskunnan politiikkaohjelmaa.
Valtioneuvosto asetti koordinaatiota varten Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan. http://www.arjentietoyhteiskunta.fi. Lisäksi se hyväksyi periaatepäätöksen tietoyhteiskunnan tavoitteista tälle hallituskaudelle. Samalla päätettiin siitä, että nykyisen hallituksen pääasiallisena tehtävänä on toimeenpanna edellisen kauden strategia.
LVM sai valtioneuvostolta keväällä mandaatin käynnistää edellisen hallituskauden aikana laaditun strategian (vuodelle 2015) päivityksen. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukuntassa kuitenkin nähtiin, että kehitys on viime vuosina ollut niin vauhdikasta, että pelkällä päivityksellä ei pärjätä, vaan tarvitsemme uutta strategista otetta. Nyt käynnistynyt työ tähtää siten uuden kansallisen strategian luomiseen.
Käynnistynyt strategiaprosessi halutaan pitää mahdollisimman avoimena ja olemme vilpittömän kiinnostuneita ihmisten näkemyksistä tietoyhteiskunnan kehittämisen suhteen. Toivomme, että keskustelu käy aktiivisena eri verkkofoorumeilla. Tulemme myös panostamaan neuvottelukunnan omien sivujen parempaan hyödyntämiseen keskustelun lisäämiseksi. Otamme myös kiitollisina vastaan kaikkin neuvot verkon tehokkaammasta hyödyntämisestä strategiaprosessissa.
Pitäisikö strategiassa ottaa kantaa Yle-maksuun?
Miksi minut syyllistetään? Totalitaria-valtioissa, kun syyllinen havaitaan, niin tämän syyttömiä sukulaisia ja naapureitakin rangaistaan, vaikkeivät he ole mitenkään syyllisiä tuon yksittäisen henkilön väärintekemiseen. Miksi TV:ttömiä syyllistetään?
Moni tahtoo esimerkiksi taloudellisen tilanteen tähden jättää TV:n katsomisen pois, tai sitten ihan muuten vain / muista syistä, näin eräs nimimerkki blogikeskustelussa.
Moni kokee hyvät interaktiiviset nettiyhteydet yksisuuntaisen ”propagandakone” Ylen palveluja tärkeämmiksi.
Olen tässä lähiaikoina mietiskellyt paljon kunnallispolitiikan ja kuntalaisten välisiä suhteita: kunnallispolitiikka ja erityisesti kaupunkisuunnittelu kun vaikuttaa meidän kaikkien arkipäivään enemmän kuin mikään muu politiikan laji, mutta kun kunnallisten päättäjien puuhista on niin pirun vaikeaa pysyä kärryillä.
Minusta olisi hienoa jos esimerkiksi kunnanvaltuustojen kokoukset tulisivat livenä netistä, ja kuntalaiset pääsisivät osallistumaan niihin online.
Tai että kaavoitussuunnitelmat näkyisivät google mapsissa, ja niitä voisi siellä kommentoida.
Tai että facebookissa olisi valmistelevilla virkamiehillä ryhmä, jossa he keräisivät kuntalaisilta palautetta ja näkemyksiä meneillään oleviin hankkeisiin.
Lisää siis avoimuutta, ja aitoa demokratiaa kunnalliselle tasolle.
Kiitos Päivi selkeästä yhteenvedosta.
Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta löytyy raportti ”Liikenne ja viestintä 2013, Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2010–2012. Raportista saa hyvän yleiskuvan ministeriön oman hallinnonalan nykyisistä visioista (metatietojen perusteella tehty viime talvena/keväänä). Kansallisen tietoyhteiskuntastrategia ja sen sisältämä visio ovat jo 3-4 vuotta vanhoja.
LVM:n yleisvisio
”Suomi on eturivin maa liikenteen ja viestinnän laadussa,
tehokkuudessa ja kansainvälisessä osaamisessa.”
Viestintäpolitiikan visio:
”Reilu, kilpailtu ja jatkuvasti kehittyvä toimintaympäristö, jolla tarjotaan monipuolisia, edistyksellisiä, luotettavia ja käyttäjäystävällisiä viestintäpalveluja tasa-arvoisesti kaikkien käyttöön.”
Liikennepolitiikan visio
”Liikennepolitiikan tavoitteena on hyvinvoiva Suomi. Tarvittavat matkat ja elinkeinoelämän kuljetukset toimivat Suomessa ja ulkomaan yhteyksissä joka päivä tukien ihmisten hyvää arkea, elinkeinoelämän kilpailukykyä ja alueiden elinvoimaa. Liikkuminen ja kuljettaminen on turvallista ja liikennejärjestelmä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä.”
http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=20347&name=DLFE-9435.pdf
Täällä käyty keskustelu sai minut kirjoittamaan vielä lisää tästä aiheesta.
Tieto yhteiskunnasta
Ja vielä nämä
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2851&Itemid=1
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2852&Itemid=1
http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2853&Itemid=1
Näissä kommenteissa on tainnut unohtua se, että kun puhutaan tietoyhteiskunnasta, on käsiteltävä myös tietojen omistusjärjestelmää. Kuinka tietoja omistetaan ja miten tiedoilla käydään kauppaa vaikuttaa siihen, mitä tietoja tarvitaan, millaisia tietoja kehitetään ja ketkä niistä hyötyvät.
Jos jatketaan entiseen tapaan eli pidetään kiinni tekijänoikeuksista ja patenttioikeuksista ja vielä laajennetaan niiden alaa, saadaan aivan erilainen tietoyhteiskunta kuin jos niiden alaa supistetaan tai jopa kyseisistä oikeuksista kokonaan luovutaan.
Kumpaan suuntaan suomalaisten kannattaisi tähdätä?
Selvää on, että tietojen yksinoikeusjärjestelmät, tekijänoikeudet ja patentit, toimivat niin kuin muutkin yksinoikeusjärjestelmät. Ne kasvattavat tuloeroja, koventavat kilpailua tietojen hallinnasta ja voimistavat sosiaalisia vastakkainasetteluja. Globalisoituessaan nämä ominaisuudet vaikuttavat yhteiskuntiin kahdella tavalla. Ensinnäkin, tietotuotanto, valta ja varallisuus keskittyy tietojen omistuskeskuksiin, maailman piilaaksoihin. Toiseksi, tietoköyhälistön asema heikkenee kaikkialla, myös Suomessa. Väistämättä, vaikka kaikilla olisi kummoiset laajakaistat käytössään.
Käsitykseni on, että me emme voi mitenkään sijoittua edes tyydyttävästi tietojen omistuskilpailussa, erityisesti idän uusia valtavia tietotehtaita vastaan. Ihan vain aivojen lukumäärästä johtuen. Sama koskee tietysti koko Eurooppaa.
Siinä tapauksessa omistuskilpailuun satsaamisen strategia on huono valinta. Parempi strategia olisi panostaa kilpailun sääntöjen muuttamiseen niin, että huonommillakin sijoituksilla elämänlaatu on hyvä. Se tehdään heikentämällä tietojen omistusarvoja, tekijänoikeuksia ja patentteja, periaatteessa aina niistä luopumiseen asti. Kun palkintoja, siis kyseisiä oikeuksia heikennetään, tietojen omistuksesta ja hallinnasta käytävä kilpailu laimenee ja niiden hyödyt jakautuvat tasaisemmin.
Tällä on tietysti yleisempääkin merkitystä kuin vain meille. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä kovempaa on taloudellinen/poliittinen kilpailu maailman eri resursseista, sitä vaikeampaa on vähentää luontoon kohdistuvaa painetta ja mm. ilmastonmuutosta. Tilannetta helpottaisi, jos niitä kilpailun palkintoja pienennettäisiin, jotka ovat itse asettamiamme.
Matti H: ”Selvää on, että tietojen yksinoikeusjärjestelmät, tekijänoikeudet ja patentit, toimivat niin kuin muutkin yksinoikeusjärjestelmät.”
Kannat siis luovan työn tulosten SOSIALISOINTIA. F-secure tiettävästi maksaa merkittäviä summia Islantiin virusohjelman lisenssimaksuja, koska lähtökohtana kauan sitten oli Islantilaisen kehittävämä ohjelma. Voi köyhä-parkoja…