Artikkelin Tietoyhteiskuntaa pukkaa! kommentit

Kirjoittaja: Risto Linturi

Risto Linturi — Tue, 20 Oct 2009 17:58:23 +0000

Vääerinkäsitykseen perustuva viitekehys ei taida luoda ristiriidatonta käsitteistöä, jonka perusteella voisi tehdä ehjää päättelyä . Osoittaako siis Krugman ainoastaan jokin kirjoittajan kansalliseen kilpailukykyyn liittyvän käsitteistön ristiriitaiseksi. Se ei liene vaikeaa. Osoittaako hän Porterin käyttämän käsitteistön virheelliseksi? Se kiinnostaisi kyllä. Termiä kansallinen kilpailukyky ei voi osoittaa virheelliseksi, koska se tarkoittaa juuri sitä, mitä termin käyttäjä sillä haluaa tarkoittaa. Sana itsessään ei koskaan tarkoita mitään, ellei sekä puhujalla että kuulijalla ole yhteinen käsitys sanan merkityksestä. Tämä on se viitekehys, josta kysyin, enkä saanut vastausta.

Mutta itse asiasta lienen kanssasi samaa mieltä. Sellainen kansallinen kilpailukyky, joka esimerkiksi perustuu hyvin halpoihin insinööreihin, ei saisi olla kansallinen tavoite ainakaan insinöörin mielestä , ja hyvin monet amerikan opit eivät kelpaa meille, mutta monet teoriat ovat myös hyvin käyttökelpoisia, eikä kaikki aina ole roskaa, vaikka joku konsultti siihen viittaisikin ohimennen. Kaikki virheellinenkään ei ole roskaa, koska tarkkaan ottaen me emme tiedä mitään muuta kuin tautologioita, joita ei pätevästi voisi kyseenalaistaa. Silti poppamiestenkin tieto oli hyödyllistä. Itse asiassa paljon hyödyllisempää kuin valistuksen ajan lääkäreiksi kutsuttujen parantajien tieto. Tietoon pitää välillä suhtautua lempeän ymmärtävästi ja hyväksyä inhimillisen tiedon vajavuus. Parempaan kannattaa tietysti pyrkiä.

Kirjoittaja: Lauri Gröhn

Lauri Gröhn — Tue, 20 Oct 2009 15:25:32 +0000

Krugmanin viitekehys liittyy tuohon väärikäsitykseen, joka kulkee nimellä ”kansallinen kilpailukyky”. Luonnolisesti yksilöillä ja yrityksillä on omat agendansa. Mutta aina kun yrittäjä rupeaa puhumaan ”kansallisesta kilpailukyvystä”, kannattaa poistaa varmistimet.

USA on luku sinänsä. Valitettavasti konsulttien meillä usein pätemättömät opit tulevat sieltä. Karmein alue lienee nuo kasvuyritykset. USA aidot kotimarkkinat ovat siinä 100-kertaiset Suomeen verrattuna. Silti kaikenlaiset retkueet hakevat oppejaan sieltä. Matkailu tietenkin avartaa kun se tehdään yrityksen tai veromaksajan kustannuksella.

Kirjoittaja: Risto Linturi

Risto Linturi — Tue, 20 Oct 2009 15:09:38 +0000

Lauri, viennin ainoa rationaalinen (homo economicus) tarkoitus jollekin tarkasteltavalle taholle??? saattaa olla tuonnin mahdollistaminen, mutta yksilöillä on paljon muitakin vientiin liittyviä tarkoituksia. Joku saattaa ylpeillä presidentin vientipalkinnolla, toiselle se antaa matkustelun mahdollisuuden ja kolmannelle se on työ, ja ehkä hän vain haluaa tehdä työnsä hyvin. Ja jos viennin tarkoitus todella on tuonnin mahdollistaminen, taidamme tarkastella näkökulmayksikköinä valtioita, joilla ei kuitenkaan liene mitään tarkoituksia tai tarpeita. Ne kun kuuluvat yksilöille, joille valtiot ja muut aineettomat artefaktit ovat välineitä tai uskomuksia. Eikä yksilö koe viennin ja tuonnin suhdetta kuvaamallasi tavalla. Ja, jos haluamme tarkastella Knowledge Based View -kontekstissa organisaatioita eräänlaisina identiteettiryhminä, silloin USA esimerkiksi toimii monessa kuten firma, jolla on sisäinen markkina ja sellainen valtio kyllä kilpailee muiden sellaisten kanssa - normaalisti puhutaan kulttuurien kilpailusta. Krugman puhuu monien muiden tieteentekijöiden tavoin oman koulukuntansa kontekstissa, etkä ole avannut sitä tänne. Yleisinä taustateorioista irrotettuina lausahduksina hänen väitteensä ovat samanlaista pölötystä kuin meidän kaikkien muidenkin . Lisensiaattikursseilla opetettiin hyvin selkeästi, miten organisaatiotieteissä koulukuntien välinen keskustelu synnyttää hilpeää höpötystä, ja kaiken saa aina väännettyä makkaraksi, koska sanoilla on erilainen merkitys eri koulukunnissa ja ristiriitaisen teorian avulla saa todistettua kenet tahansa paaviksi. Virikkeellisessä keskustelussa tämä ei liene suuri ongelma, mutta Laurin kanssa olen kyllä samaa mieltä, ettei sellaisia tietysti kannattaisi kirjata lopputulemiksi, kun ne ovat vain alkupiste, mutta tämä tuskin lienee tarkoitus.

Kirjoittaja: Lauri Gröhn

Lauri Gröhn — Tue, 20 Oct 2009 09:56:03 +0000

Lauri: ” Eivät kansat kilpaile toisiaan vastaan vaan yritykset. Ja viennin ainoa tarkoitus on tuonnin mahdollistaminen (Krugman)”

Matti H.: ”Ehkä Krugman tarkoitti, ettei kansojen pitäisi kilpailla toisiaan vastaan. Käytäntö ei kuitenkaan ole näin ruusuinen vaan joskus kansakuntien välinen kilpailu taloudellisista resursseista kärjistyy jopa sodiksi, josta on liiankin paljolti todistusaineistoa.”

Toistetaan: Viennin ainoa tarkoitus on tuonnin mahdollistaminen (Krugman). Siis tarpeiden mukainen TUONTI on primääristä. Joskus siihen pyritään sotimalla.

Kirjoittaja: Matti H.

Matti H. — Tue, 20 Oct 2009 09:45:27 +0000

Lauri: ” Eivät kansat kilpaile toisiaan vastaan vaan yritykset. Ja viennin ainoa tarkoitus on tuonnin mahdollistaminen (Krugman)”

Ehkä Krugman tarkoitti, ettei kansojen pitäisi kilpailla toisiaan vastaan. Käytäntö ei kuitenkaan ole näin ruusuinen vaan joskus kansakuntien välinen kilpailu taloudellisista resursseista kärjistyy jopa sodiksi, josta on liiankin paljolti todistusaineistoa.

Risto: ”totean Adam Smithin näkymättömän käden ajautuvan yhä suurempiin hankaluuksiin ja yhä useamman transaktion perustuvan luottamukseen oli sitten kyseessä globaali tai lokaali maailma.” ja ”Luonnollisesti ”kansantalouden kasvu” ei ollut yllätys, mutta vähiten tarvitun asian käyttäytyminen vaihdannassa rahan tavoin oli minulle yllätys, … ja ”kansantuotteen” kasvun jatkuminen senkin jälkeen, kun utiliteettifunktioiden summa ei enää kasva - mutta eriarvoisuus kasvaa.”

Näin lyhyestä selityksestä en oikein pääse kärryille, mutta tarkoittaako tämä sitä, että jos kaupankäynti tapahtuu yhä useammin luottamukseen perustuen, niin eriarvoisuus kasvaa ja bkt saattaa kasvaa vaikka talouden tuottamat hyödyt eivät enää kasvaisi.

Jos näin on, niin miten tätä tietoa voitaisiin hyödyntää.

Kirjoittaja: Riitta Nieminen-Sundell

Riitta Nieminen-Sundell — Mon, 19 Oct 2009 15:44:47 +0000

Hei, tämä tietoyhteiskuntavisiohanke on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, tulkaa kommentoimaan uusinta kirjoitusta http://www.foresight.fi/2009/10/19/tyo-tietoyhteiskunnassa/#comments . Siellä on tehtävä, aiheena työ tietoyhteiskunnassa.

Kirjoittaja: Risto Linturi

Risto Linturi — Mon, 19 Oct 2009 15:42:23 +0000

Lauri - kyllä. Ilmiöt olivat yllätys mallin laatijalle, joskin historiasta tuttuja. Mutta ymmärrän kyllä, mitä sana emergentti tarkoittaa ja käytin sitä tietoisesti. Luonnollisesti ”kansantalouden kasvu” ei ollut yllätys, mutta vähiten tarvitun asian käyttäytyminen vaihdannassa rahan tavoin oli minulle yllätys, vaikkei sen ehkä olisi pitänyt olla, kuten myös Hollannin tulppaanikaupan kaltaiset tapahtumat ja ”kansantuotteen” kasvun jatkuminen senkin jälkeen, kun utiliteettifunktioiden summa ei enää kasva - mutta eriarvoisuus kasvaa. En osannut odottaa, että malli tuottaisi tämänkaltaisia asioita, suhdanteita kyllä odotin, mutta yllätys oli tietysti positiivinen mallin kannalta ja masentava yhteiskunnan kannalta.

Kirjoittaja: Lauri Gröhn

Lauri Gröhn — Mon, 19 Oct 2009 14:49:00 +0000

Risto: ”Malli toimii realistisilla oletuksilla ja generoi useita reaalimaailman ilmiöitä emergentisti. ”

Mielenkiintoista. Nuo ”ilmiöt” olivat siis yllätys mallin laatijalle?

Kirjoittaja: Risto Linturi

Risto Linturi — Mon, 19 Oct 2009 14:41:33 +0000

Matille - en asettanut erikoistumista yhteiskunnan tavoitteeksi, osoitin vain, että lisäarvo syntyy (oikeanlaisen) erikoistumisen ja vaihdannan kautta. Adam Smithin mallissa markkina on yksi tapa koordinoida erikoistumista. Eikä markkina ole ainoa keino, suurempi osa erikoistumisesta ja vaihdannasta hoidetaan hierarkian kautta markkinataloudessakin, jonka ensimmäiseksi osoitti Ronald Coase. Transaktiokustannusteorian perustaja (Williamson) käsittelee tätä jakoa varsin hyvin monissa tutkimuksissaan. Hänen töidensä kriitikko Granovetter nosti huomiokenttään sosiaaliset suhteet niiden positiivisessa mielessä. Adam Smithin kuvaama markkina on atomisoitujen toimijoiden suorittamaa vaihdantaa, jossa sosiaaliset suhteet eivät vaikuta. Verkoston puolelle siirrytään tässä käsitteistössä, kun ei olla hierarkiassa, mutta sosiaaliset suhteet vaikuttavat olennaisesti transaktioihin. En lainkaan ihmettele, että tätä on vaikea ymmärtää, eikä tämä tiivisty kovin hyvin. Kokonaisuuden kannalta olennaista olisi vielä lisätä KBV-koulukunta, joka puhuu mm. ryhmäidentiteetin myönteisistä vaikutuksista antamassa organisaatiolle lisäarvoa markkinatransaktioiden yli, kun hierarkiassa se lisäarvo syntyy säästettäessä markkinan sopimuskustannuksia. Toissa keväänä kirjoitin yli tuhatrivisen ohjelman, joka simuloi verkostomaista erikoistumista ja vaihdantaa peliteoreettisin keinoin. Malli toimii realistisilla oletuksilla ja generoi useita reaalimaailman ilmiöitä emergentisti. Siihen mennessä olin penkonut muutamia tuhansia sivuja näiden aihealueiden tutkimuksia. Mutta perustelemattomana väitteenä, koska perustelu on liian pitkä, totean Adam Smithin näkymättömän käden ajautuvan yhä suurempiin hankaluuksiin ja yhä useamman transaktion perustuvan luottamukseen oli sitten kyseessä globaali tai lokaali maailma. Luottamus voi luonnollisesti kohdistua johonkin neuvonantajaan, jopa myyjään tuotteen tai palvelun valmistajan sijaan, kuten mm. Soshana Zuboff hyvin osoitti.

Kirjoittaja: Lauri Gröhn

Lauri Gröhn — Mon, 19 Oct 2009 13:32:41 +0000

”Kysymys teille: miten tietoyhteiskunta tukee/muuttaa demokratiaa, erityisesti länsimaista/suomalaista demokratiaa?”

Tuollaiseen kysymykseen ei voi vastata. Kukaan ei tiedä, mitä ”tietoyhteiskunta” on oikein olevinaan. Tulevaisuuden yhteiskuntaa ei ole annettu tietynlaiseksi, joten pitäisi kysyä, millaiseksi tulevaisuuden yhteiskuntaa pitäisi rakentaa, jotta …