Suomalainen työelämä on käynyt läpi monia isoja muutoksia viime vuosikymmeninä. Muutokset eivät ole ohi. Tulevaisuus ei odota meitä valmiina oven takana. Tarvitaan proaktiivista politiikkaa työelämän uudistamiseksi vastamaan uusia haasteita. Meillä on yhä vahva teollisen yhteiskunnan post-fordistinen työntekokulttuuri. Tämä työn teon malli perustui työn pilkkomiseen pieniin optimoitavissa oleviin osasysteemeihin - kiinnittämättä liikaa verkostomaiseen kokonaisuuteen. Uusi verkostotalous edellyttää uusia työnteon muotoja, jotka huomioivat eri systeemien yhteistyön ja verkostojen liittymäkohdat.
Finanssikriisi ja voimakas verkostotalouden globaalimuutos eivät jätä Suomea ilman voimakkaita sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Olennainen asia viime vuosien muutoksissa on ollut lisääntynyt tarve joustavaan työntekemiseen, verkostoitumiseen ja innovatiiviseen työotteeseen. Vuosien varrella on samalla käyty kiivasta keskustelua työelämän uudistamisesta, perustulosta ja prekariaatin työelämäoikeuksista. Viimeksi 4.10.2009 esitetyssä Arto Nybergin ohjelmassa Sitran kehitysohjelmaa luotsaava Nokian ex-johtaja Sari Baldauf esitti yhteistyötä tärkeäksi suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteeksi ja voimavaraksi.
Suomen eduskuntapuolueista ainakin Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä prekariaatiosta on puhuttu ongelmana, johon on perehdyttävä tarkemmin. Yhdysvalloissa ja monissa yhteyksissä Euroopassakin on käyty laaja keskustelu luovan luokan noususta. Yhteistyöskentelyn lisääntynyt tarve liittyy sekä prekariaatin että luovan luokan nousuun. Yhteistyöskentelyssä tietoyhteiskunnan nomadeille luodaan mahdollisuus laajempaan verkostoitumiseen. Moni yksin työtä tekevä haluaisi tälläista yhteistyönteon ja vuorovaikutuksen mahdollisuutta myös Suomessa. Monet työntekijät kaipaavat tilaa epämuodolliselle keskustelulle ja kehitystyölle. Yhteistyöskentely voi olla eräs tehokas tapa edistää tuottavuutta ja innovatiivisuutta työelämässä.
Sekä aineellinen että aineeton lisäarvo syntyy usein ammattilaisten epämuodollisesi yhteistyöstä. Jo Steven Levy ja myöhemmin prof. Pekka Himasen laajaa huomiota saanut teos Hakkerietiikka käsittelivät tätä teemaa monipuolisesti. Hakkerietiikan alkulähteenä pidetään MIT:n yliopiston tutkijayhteisöä 1960- ja 1970-luvulta, joka teki mm. IBM:n kanssa laajaa R&D -yhteistyötä.
Työn tekeminen on edelleen asia, jonka pohjalta yhteiskunta säilyttää toimivuutensa ja tuottavuutensa. Yhteistyöskentely on eräs uusi ilmiö, joka on syytä huomioida Suomessakin. Globaali yhteistyöskentelyliike (coworking movement) on syntynyt ja se leviää juuri nyt voimakkaana aaltona maailmassa.
Yhteistyöskentelyssä on uudesta sosiaalisesta innovaatiosta, joiden perään Suomessakin on pitkään haikailtu. Yhteistyöskentelytilassa riippumattomat ammattilaiset ja yritykset kokoontuvat samaan työtilaan tekemään työtä yhdessä. Yhteistyöskentelytilassa ei rakenneta keinotekoisia raja-aitoja työntekemiselle. Avoimen innovaation periaate (pdf) toimii tehokkaasti yhteistyöskentelytilassa, jossa ammattitaitoiset työntekijät voivat vaihtaa näkemyksiään ja tietojaan joustavasti. Usein uudet ideat ja inventiot syntyvät tällaisista epämuodollisista ”kahvilakeskusteluista”.
Ensimmäinen yhteistyöskentelytila syntyi viisi vuotta sitten vuonna 2005 San Franciscossa. Käsitteen yhteistyöskentely esitti Brad Neuberg. Neubergin blogi coding in paradise on suosittu open source -sivusto. Siviiliammatissaan Brad Neuberg on tullut tunnetuksi Ajax-koodaajana ja hänen lukuisista isoista open source –hankkeistaan mm. Googlen kanssa.
Ensimmäinen yhteistyöskentelytila perustettiin ”Hattutehtaaseen”, josta sosiaalinen innovaatio levisi Yhdysvalloissa aluksi. Nyt yhteistyöskentelyliike on levinnyt mm. Australiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Myös Euroopassa on perustettu erilaisia yhteistyöskentelytiloja lähinnä Euroopan suurkaupunkeihin. Ideaa edistämään on myös perustettu yritys Citizen Agency, joka on luonut perusmallin (Citizen Space) yhteistyöskentelylle.
Yhteistyötilojen ja – mallien käyttöönotto voi olla eräs tapa uudistaa suomalaista työelämää. Se ei ole ainoa tapa. Työelämän uudistamiseen on olemassa erilaisia uusia innovatiivisia malleja, joita tulevaisuuden tutkijatkin käyttävät. Näissä malleissa yhdistetään yleensä ennakointi, innovointi ja muutoksen johtaminen. Sitran viime vuonna julkaistu yritystoiminnan tulevaisuutta käsittelevä raportti sisältää useita hyviä ajatuksia yrittäjyyden ja työelämän uudistamiseksi. Näiden uusien ideoiden ja toimintamallien soisi saavuttavan laajempaa kaikupohjaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Arvomuodostuksen uusi logiikka ja uudet työmuodot olivat tämän vuoden 2008 Sitra -yrittäjyysraportin keskeistä uutta sisältöä. Yhteistyöskentely sopii loogisesti ajatellen strategiseksi osaksi näitä uusia ajatuksia uudesta arvonmuodostuksen logiikasta ja uudesta työkulttuurista.
Työn tulevaisuus on hyvin keskeinen poliittinen ja sosiaalinen kysymys yhteiskunnassa. Yhteistyöskentely ja sen tieteellinen tutkimus ovat yksi keskeinen tulevaisuudentutkimuksen haaste. Edelläkävijäorganisaatioille yhteistyön mallien kehittäminen on eräs mielenkiintoinen mahdollisuus, johon kannattaa tarttua. Myös koko julkisen sektorin (kunnat ja valtio) odottaisi tarttuvan aktiivisesti tähän uuden työkulttuurin kehitysmahdollisuuteen. Myös yliopistojen voisi odottaa kehittävän tieteenrajat ylittäviä yhteistyöskentelymalleja.
Lisää samasta aiheesta
- Uusi trendi: Hyvä työelämä
- Onko tulevaisuudessa työ leikkimistä?
- Tulevaisuuden minä rakentuu verkossa
- Suomalainen työelämä vuosina 2021 ja 2051
- Kiinnostaako tulevaisuudentutkimus ammattina?
Tutkijankammioista käsin katsoen todellisuus vääristää. Ne jotka tietävät, tietävät, että luova T&K on kautta aikojen ollut ”verkostoitunut”, koska vain siten monipuolinen asiantutemus saadaan käyttöön.
Tuo ”yhteistyö” on peitesana, mikä ei tarkoitaa sellaisenaan yhtään mitään.
Anteeksi Lauri, kyllä tätä asiaa käsitellään aktiivisesti muuallakin kuin ”tutkijakammiossani”.
Jos esimerkiksi sinun kriittisiä tekstejäsi luetaan huolella, niistä voi loogisesti ajatellen päätellä sen että monipuolista asiantuntemusta ei aina käytetä. Olet tässä nyt ristiriidassa omien sanomisiesi kanssa. Yhteistyö tarkoittaa juuri sitä, mitä se tarkoittaa eli vaihtoehtoa yksintekemiselle.
Olen ollut vuodesta 1976 alkaentekemisissä yritysten ja tutkimuslaitosten T&K:n kanssa, tekemisten sisällä ja ulkopuolella, Suomessa ja ulkomailla. Ns. tutkijoilla on tapana löytää vanhoja asioita uusina vuosikymmen välein. Paperitutkijat kirjoittelevat valitettavasti esimerkiksi tässä linkissä osoitettua roskaa:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/24/pirjo-stahle-mauri-gronroos-knowledge-management-konsulttien-kaaoshomppaa-77/
”Luova luokka” nousi Floridan populaarikirjan myötä esille, mutta ei mitään ”luovaa luokkaa” ole koskaan ollutkaan. Tuollainen ”luokka” on suuressa ristiriidassa sen kanssa mitä luovuus on.
yhteistyöskentely on heikko signaali ja siirtymäkauden ilmiö.
En usko heikkoihin signaaleihin. Minusta se on tutkijoiden pseudokäsite:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/09/bioyhteiskunta-eduskunnassa/
Niin, käsite heikko sigaali on strategisen tutkimuksen isän Prof. Igor Ansoffin esittämä käsite jota on käytetty siitä lähtien strategiakirjallisuuden peruskäsitteenä.
Lauri, olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella pidät ko. käsitettä pseudokäsitteenä? Onko tämä taas skeptikoiden esittämää yleishömppää?
Richard Florida on kyllä hyvin vakavasti otettava tutkija, joka on tehnyt laajasti tilastotieteellisesti perustelua analyysiä luovasta luokasta.
Tätä käsitettä on käytetty jo useissa väitöskirjoissa ja referee-artikkeleissa. Tästä perspektiivistä katsoen Floridan leimaaminen asiantuntemattomaksi tutkijaksi ei ole mielestäni perusteltua. Hänen tutkimuksensa perustuvat laajoihin tilastoaineistoihin ja tiettyihin sosio-ekonomisiin kriteereihin. Jos väität muuta, kehottaisin
ensin perehtymään hänen tilastoindikaattoritutkimuksiinsa.
Ansoff on mennen talven lumia. Hänen oppinsa auttoivat mm. Koneen nousuun.
Edelleen konsultit, jotka nimittävät itseään ”tulevaisuuden tutkijoiksi” yrittää markkinoida tuota käytännön kannalta hyödytöntä käsitettä. Tätä ja muuta hömppää riittää:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/24/pirjo-stahle-mauri-gronroos-knowledge-management-konsulttien-kaaoshomppaa-77/
Floridan tilastolliset ”teoriat” seisovat tyhjän päällä, koska mitään käyttökelpoista innovaatioiden teoriaa ei ole olemassa.
Kyllä Igor Ansoff on edelleen ihan hyvä ja kelvollinen lähde strategiatutkimuksen alueella. Alan merkittävässä journaalissa tätä heikkojen signaalien ja villien korttien teemaa on käsitelty aina tähän päivään saakka. Ks. esimerkiksi Mendonca, Sandro - Cunha, Miquel - Pina E. - Ruff, Frank - Kaivo-oja, Jari (2009) Venturing into the Wilderness: Preparing for Wild Cards in the Civil Aircraft and Asset-management Industries. LRP Long Range Planning. International Journal of Strategic Management. Vol. 42/1 February 2009, Elsevier Science.
Richard Floridahan ei ole edes esittänyt mitään laajempaa innovaatioteoriaan vaan teorian luovasta luokasta. Ei siis pidä syyttää häntä siitä, mitä hän ei ole edes itsekään väittänyt tehneensä. Kyllä hänen kirjansa ovat järkeviä ja perusteltuja tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvia teoksia.
Ansoff konsultoi sellaisia firmoja kuin Philips, General Electric, Gulf, IBM,Westinghouse …
Siinäpä oivia strategia-malleja suomalaisille pkt-yrityksille. Suomalaisten konsulttien ongelma on jättiyritysten metodiikan siirto piehenköihin yrityksiin ja vielä tilanteessa, missä USA:n kotimarkkinat ovat 100-kertaiset Suomeen verrattuna.
Niinpä. Eipä Florida esittänyt mitään innovaatioteoriaa, mutta innovaatioihmiset hänen kirjoistaan hetken aikaa puhuivat ja luennoivat. Käsitteenä ”luova luokka” on sanojen ”luova” ja ”luokka” väärinkäyttöä.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/01/aalto-yliopisto-leikkii-innovaatioa/
Lauri, otit nyt mielestäni hyvin tärkeän asian esiin. Isojen yritysten strateginen johtaminen on todallakin oma teemansa verrattuna pkt-yrityksiin, joissa yleensä on jopa kyse itsensä johtamisesta ja mikroyrittäjyydestä. Tässä olen täysin samaa mieltä kanssasi ja ei ole varmastikaan järkevää soveltaa corporate -tason oppeja company-tason organisaatioihin.