Tänään kokoontuu pieni työpajaryhmä tuottamaan visioluonnoksia kansalliseen tietoyhteiskuntastrategiaan, siis siihen samaan työhön, johon edellisessä blogikirjoituksessa kehitettiin ajatuksia tietotyön tulevaisuudesta. Työpajaryhmä raportoi välituloksensa tänne heti, kun se on mahdollista, todennäköisimmin alkuiltapäivästä. Näin tulokset saadaan heti kiinnostuneiden tietoon. Myöhemmin välituloksista kirjoitetaan yksi teksti, joka sekin tulee tänne kommentoitavaksi 26.10.
Lisää samasta aiheesta
- Uskottavan tulevaisuuden ristiriitaisuus
- Uusi kuukauden kysymys: Onko euro Suomen valuutta v. 2015?
- Miten varautuisit ääritilanteisiin?
- Muutoksen anatomia – miten maailma muuttuu ja me maailman mukana?
- Näkökulmia tietoyhteiskunnan ja viestinnän tulevaisuuteen
Teen tänne myös liveraporttia samaan tyyliin kuin on ollut tapana Qaiku-tyyppisissä ympäristöissä.
Tilaisuus alkaa nyt, Karoliina Luoto avaa kertomalla koko strategiahankkeesta. Tänään on luvassa paljon ryhmätöitä, joita en raportoi. Kerron pääasiassa yleiskeskustelusta. Ryhmät raportoivat itse itsensä.
Liveraportti jatkuu:
Noudatamme täällä Chatham House -sääntöjä, joten en lainaa, kuka sanoo mitä. Kerron mitä sanotaan.
Nyt ryhmät saavat teemat, jotka ovat Arki ja teknologiat, Oppiminen/taidot/tasa-arvo sekä Radikaali muutos/avoimuus. Nämä teemat siis tulevat käsittelyyn verkoissa ollessa Työn ja demokratian lisäksi.
Mottomme: Biologiaa, kulttuuria ja politiikkaa.
Oppiminen on yhteinen asia.
Oppivelvollisuuden rinnalle opetusvelvollisuus. Sidottava eläkertymään.
**
Keinotekoinen niukkuus kyseenalaistettava.
Digitaalisen sisällön vapaasta levittämisestä ja rajattomasta kopioinnista tulisi tehdä normi.
Kopioinninestotekniikat, sisällön julkaisun maarajaukset olemassa liiketoiminnan ehdoilla. Toisinkin voidaan sopia jos liiketoimintamalleja kyetään ajattelemaan uusiksi.
**
Vuorovaikutuksen vapaus turvattava.
esim. multimodaalinen yhteys skypellä, toinen puhuu, toinen kirjoittaa takaisin
Ryhmä oat kaipaa yleisön apua tasojen hahmottamiseen - jäimme miettimään, pystyisikö kunkin tavoitteen avaamaan biologian, kulttuurin ja politiikan näkökulmista.
Arki ja teknologia-ryhmän yhteenveto:
1. Policy as enabler
Säätelyn avulla mahdollistetaan avoimen (mukaanlukien osuuskunta- tai kaupallisen) mallin kautta minimilaatutason vaativat kansallisen tietoverkon palvelujen laatu ja yhteensopivuus
Raakamuistiinpanot ideoinnista:
- oma OpenID kaikilla
- tietoverkko jossa taattuihin miniminopeuksiin perustuvat palvelut
- avoimet standardit (yhteensopivuus)
2. Post-information society
Suositaan digitalisoitumista ja materian ja energiankäytön vähentämistä eikä enää puhuta tietoyhteiskunnasta
Raakamuistiinpanot:
- Älykkäät ratkaisut, teknologia auttaa kestävässä kehityksessä
- Kaikki digitalisoituu, fyysinen ja digitaalinen sekoittuu
- Teknologialla hoidetaan tehtävät, joissa ihmistä ei välttämättä tarvita
- Mahdollisimman monet atomit biteiksi jotta fyysisen valmistamisen ja matkustuksen tarve vähenee
- Elämä sulautetummassa teknoympäristö, ubiikki on totta
3. Human-centric mindset
Kuluttajalähtöisyys teknologialähtöisyyden tilalla,
Muistiinpanot:
- Päätelaitteet, jotka eivät pakota kaikkia nörteiksi
- Teknologialla muuttunut paradigma yhteiskunnassa
4. Self-organzing platforms
Kansalaisyhteiskunta/demokratiaulottuvuus. Yhteiskunta fasilitoi osaltaan olemalla hylkimättä ja tarjoamalla alustoja, prosessi johtaa avoimiin teknologia standardeihin ja kansalaislähtoöiseen (vrt. human-centric) teknologiaan.
Muistiinpanot:
- Foo/BarCamp-malli laajassa käytössä päätöksenteossa
- Radikaalit liikeet teknologisoituvat (verkkojen anarkia)
- ”Hakkerointi” opetuksen painotuksena ala-asteelta alkaen, home schooling levinnyt, lunttaus sallittua koulussa
- Avoimet issue tracking järjestelmät käytössä julkiselle infralle, esim. kaupungeille
”Ryhtnä oat” voisi kertoa aiheensa, eli osaaminen, taidot, tasa-arvo, eikö?
Ossi Kuittinen, Antti Raike ja Aallon Tuija täällä nurkkasohvassa siis. Ja annettu aiheemme oli oppiminen, taidot tasa-arvo, kyllä.
Kolmen asian listan lisäksi mainittava myös standardit, puhuttiin innovaatioiden leviämisestä yhden esimerkin kautta:
90-luvun kansallinen projekti Daisy, joka kasvoi avoimeksi standardiksi. Globaali ISO-standardi, antaa mahdollisuuden luoda uutta liiketoimintaa.
Visiokiteytys: Radikaali muutos, avoimuus
Fyysinen sijainti on mahdollisuus, ei rajoite. Hallinnolliset fyysiset rajat poistuvat.
”Kotikuntaa ja -paikkaa ei enää lainsäädännöllä määritellä.”
Julkisesti tuotettu tieto on maksutta kaikkien käytettävissä ja jatkojalostettavissa. Se on lisensoitu avoimeksi.
”Esim. kansallisarkiston materia hyödynnetään sähköisten oppimateriaalien kehittämisessä.”
On siirrytty suoraan tekemiseen demokratiaan. Yhteiskunnassa tuetaan yhteisöllistä tekemistä, jossa orhganisaatiot ovat mahdollistajia. Sekä ykityisen että julkisen sektorin organisaatiot luovat perusedellytykset, joiden pohjalta kuka tahansa voi jatkaa tekemistä.
”Rakennusvirasto tuottaa kaavaehdotuksen, jota alueen ihmiset kehittävät lähidemokratian sääntöjen mukaisesti edelleen. Prosessissa hyödynnetään yhteisöllistä tekemistä.
Seuraavaksi ryhmät valtaavat toisen ryhmän aiheen ja tuotokset ja esittävät kritiikkiä saamaansa uuteen aiheeseen ja kaivavat esiin vision riskejä. Tänne ilmestyy siis kohta toiset kolme kappaletta kommentteja.
Edellisen ryhmän muistiinpanoista keskustelua herätti heti seuraavat huomiot:
”Enää ei puhuta tietoyhteiskunnasta”
Tietoyhteiskunta on enemmän toimintatapamuutos, kuin teknologinen ilmiö (teknologia mahdollistaa, mutta häipyy taustalle)
Tälle tuli kannatusta ja polveilevaa keskustelua
”Kuluttajalähtöisyys teknologialähtöisyyden sijaan”
Mieluummin ihmislähtöisyys, kansalaislähtöisyys tai edes asiakaslähtöisyys, eikä ”kuluttaja-”. Kuluttajayhteiskunta ei sisälly meidän visioomme.
Antiteesi Oppiminen, taidot, tasa-arvo visiolle
Antiteesi ryhmän visiosta v. 2020 olisi, ettei tehtäisi mitään vaan jatkettaisiin luokkaopetusta täsmälleen kuten tänä päivänä.
Osaltaan näin saattaisi tapahtua Pisa-sijoitusten rohkaisemana, jos kuvitellaan, että meillä kaikki on nyt täydellisen hyvin. Kuitenkin Pisa-pisteityksenkin taustalta löytyy se että Suomessa ei ole yhtä vahvaa massat vs. eliitti-jakoa kuin monessa muussa maassa, esim. Ranskassa. Seurauksena ollaan keskimääräisesti hyviä, vaikka tosiasiassa ollaan kaikissa asioissa kaukana kärjestä. Riski nyt on ettei satsata opetuksen radikaaliin uusimiseen kuten Pisa-shokin jälkeen on nyt tapahtumassa vaikkapa Britanniassa.
Olemmeko siis kahden huonon vaihtoehdon välissä, missä yhtäällä on tasapaksu latistaminen ja toisaalla raju elitti-massat kahtiajako?
Toisaalta Suomesta löytyy myös aitoa edelläkävijyyttä yksilöllisen tutkivan oppimisen ja ryhmässä tapahtuvan yhteistoiminnan toimivasta tasapainottamisesta (Ressun ala-asteen elintarviketuotantoketjua tutkiva opetuskokonaisuus mainittiin esimerkkinä).
Todettiin myös että skandinaavinen malli sijoittuu aasialaisen koulutuksen kriisissä olevan, hierarkkiseen yhteiskuntaan sovittavan piilokurssimallin ja amerikkalaisen home schooling-liikkeen individualistisen mallin väliin.
Antiteesit radikaaliin muutokseen ja avoimuuteen
1. Hallinnon fyysisten sidosten purkamisesta voisi syntyä turvaattomuutta, identiteettikriisejä (vrt. siirtolaisten ongelmat) ja putoaminen hallinnon rattaista niiltä, jotka ovat jääneet kiinnittymättä omaan hallintopiiriin
Täysi liikkumavapaus toisi yhteiskuntaan hallitsemattomuutta ja arvaamattomuutta. Syntyisikö ”hauskemman hallinnon markkinat” Tästähän on Edward Castronova kirjoittanut siitä näkökulmasta, että osa jengistä valitsee ajanvietteen virtuaalimaailmoissa ja on tosi kiinnostuneita niiden sääntömuutoksista, mutta eivät viitsi kiinnostua politiikasta tai esim. äänestää IRL.
2. Johtaisiko julkisesti tuotetun tiedon avoin ja ilmainen käyttö innovatiivisuuden tappamiseen, jonkinlaiseen tasapäistymiseen? Arvotettaisiko se jotenkin laadukkaammaksi kuin muu tieto? Ryhmällä oli vaikea löytää uhkakuvia tästä.
Yksi esimerkki terveydenhuollon alalta nousi esiin: kansalaiset ottavat oman terveydebhuoltonsa omiin käsiinsä oman terveysdatansa avulla ja joutuvat karismaattisen huuhaatohtorin uhriksi.
3. Suora tekemisen demokratia. Ensi reaktiomme: on dystopia, jos nykytila, eli edustuksellinen demokratia ja virkamiesvetoinen mentaalimalli: ei tarvitse tehdä, vaan riittää että suunnitellaan - (itsekriittisyyttä, tässä mekin vaan visioimme tietoyhteiskuntastrategiaa sen sijaan että olltaisi toteuttamassa sitä kukin itse jo).
Suorasta tekemisen demokratiasta aiheutiusi ensinmmäkin byrokraattien massatyöttömyys.
Asioiden toimeenpaneminen liian nopeasti voisi johtaa siihen, ettei aamulla herättyään töihin lähtiessä voisi tietää, missä tie kulkee.
Suomeen virtaisi ”sorrettuja” kaikkialta maailmasta toteuttamaan omaa näkemystään yhteiskunnasta.
Lisä-antiteesi oppimisvisioon: että juututaan liikaa rajalliseen suomenkieliseen oppimateriaaliin, ei tästä syystä hyödynnetä tietoteknisiä mahdollisuuksia (esim. pelejä, oppimiskokonaisuuksia) jotka olisivat saatavilla muunkielisenä verkossa.
1. Policy as enabler -> Enabler for what?
Johtaa täydelliseen anarkiaan tai täydelliseen kontrolliyhteiskuntaan. Identiteettivarkaudet lisääntyvät ja aiheuttavat inhimillistä kärsimystä. OpenID:sta on muodostunut Orwellilainen käsite, jonka varjolla ihmisistä kerätään, sormenjäljet, DNA, poliittiset mieltymykset jne. ja näitä käytetään surutta kontrolloimaan kaikkea.
2. Post-information society
Suomesta tulee ensimmäisen maailmassa vanhusyhteiskunta, jossa perinteisellä fyysisellä toiminnalla on merkittävä rooli. Tästä huolimatta yhteiskuntakehitystä viedään teknofriikisti väkisin digitaaliseen muotoon. Teknologialla pyritään ratkaisemaan ongelmia, jotka eivät ole ratkaistavissa teknisesti. Esimerkiksi kun on paljon yksinäisiä vanhuksia toimitetaan heille kaikki teknologiset härpäkkeet, jotta he voisivat mahdollisimman pitkään jatkaa yksinäisyyttään. Syrjäytyminen syvenee, koska post-information societyssa toimiminen vaatii taidollisia ja taloudellisia resursseja, joita kaikilla ei ole.
3. Human-centric mindset
Ollaan tultu riippuvaisiksi yhä suuremmasta määrästä laitteita, jotka eivät kuitenkaan toimi arjen ongelmien helpottajana, vaan päin vastoin tekevät elämästä hankalampaa ja riskipitoisempaa. ICT:n hiilidioksidipäätökset ovat suuremmat, kuin lentoliikenteen. Ympäristöhyöty ei ole realisoitunut, vaan päinvastoin.
4. Self-organzing platforms
Syntyy itsepalveluyhteiskunta, jossa kaikki ihmiset ja organisaatiot pyrkivät kilvan ulkoistamaan kaiken tekemisen toisilleen.
Vielä lisää oppimis-antiteesia: keskustelu- ja väittelytaitojen jatkuva rapistuminen, debatoinnin arvostus ja painottaminen yksi angloamerikkalaisen systeemin mielenkiintoinen puoli jonka merkitys globalisoitumisen, ilmasto- ja muiden yli kulttuurirajojen ulottuvien haasteiden ja tietoteknisen verkottumisen jatkuessa korostuu entisestään.
Liverapo jatkuu, nyt on menossa nopea yleiskeskustelu. Ryhmä oat avaa vielä oppiminen, taidot, tasa-arvo -aihettaan (joka oli tuolla edellä tiivisteenä). Oppiminen ei ole vain nuorten ihmisten asia. Oppimisvelvollisuuden lisäksi olisi myös oppimisvelvollisuus. Digitaalisen sisällön leviämisen normien tulisi tulla ihmisten arkikäsityksen mukaista. Kolmanneksi, vuorovaikutuksessa vapaus valita modaliteettinsa.
Liverapo jatkuu, Arki ja teknologia -ryhmä avaa kiteytystään (http://www.foresight.fi/2009/10/21/lisaa-tietoyhteiskunnan-tulevaisuudesta/#comment-734). Edellisen kiteytyksen lisäksi huomioon, että 2020 tietoyhteiskunta on jo passé terminä, ettei siitä enää puhuta. Silloin keskitytään käyttöön.
Liverapo jatkuu, Radikaali avoimuus -ryhmä. Pitää päästä eroon aluenäkökulmasta, verkko ei rajoitu paikkakuntaan. Kuntien rooli kyseenalaistuu. Paikan pitää olla mahdollisuus, tyyliin ”tässä paikassa voi tehdä jotain”. Miksi äänestäminen rajoittuu kotikuntaan? Miksei saa vaikuttaa muihin kuntiin/paikkoihin?
Julkisen tiedon avoimuus koskee monenlaisia tiedon lajeja, myös itsensätoteuttaminen, ei vain liiketoiminnan pohjana.
Organisaatiot mahdollistajana - kuka tahansa saa kehittää esimerkiksi kaupunginosan kaavaa. Mielipiteen antamisen sijaan tehdään, ei vain päätetä yhdessä.
pari pikku kommenttia ulkopuoliselta:
1) suomalaisessa keskustelussa jostain syystä kuvitellaan, että teknologialla ratkotaan aina jotain ongelmia. mutta kuten ongelmanratkaisun parissa työskennelleet ihmiset tietävät, jokainen yksittäinen ratkaisu luo aina vähintäänkin yhden uuden ongelman - oli kyseessä tekninen tai mikä tahansa ratkaisu.
2) yllä ja foresight.fi:n aiemmissa keskusteluissa on kommentoitu et pitäis luopua tietoyhteiskunnasta puhumisesta ja keskittyä vaikkapa energian säästöön. mun mielestä tietoyhteiskuntakeskustelua ja sen ymmärtämistä haittaa vahvasti dualistinen käsitys ihmisistä ja teknologiasta - ikäänkuin ne olisivat kaksi eri asiaa, ja niistä pitäis puhua kahdessa eri lauseessa joiden välissä on piste ja mieluummin kappaleen tai jopa sivun vaihto. pitäisi pikkuhiljaa alkaa ymmärtää ihmisistä ja teknologiasta koostuvia hybriditoimijoita. ehkä päästäisiin jopa sille tasolle, että voitaisiin suunnitella teknologiaa, joka toimii hyvin ihmisten kanssa - enkä tarkoita tällä tekoälykikkailua vaan enemmänkin näkökulmaa jolla hahmottaa asioita.
Liverapo…
Ryhmät kertaavat töitään, en toista tähän heidän esityksiään, koska ne vastaavat ylläolleita kommentteja. Jatkan kohta, kun viimeinen keskustelukierros alkaa.
Liverapo…
Tietoyhteiskuntakritiikin tärkeyttä korostetaan täälläkin. Termi on huono. Uutta ei kuitenkaan ole.
Toisaalta sanat ovat vain sanoja, joten kun tietää mihin tietoyhteiskuntasanalla viitataan, voi keskustella laveamminkin. Jo valitun sanan merkitystä voi muokata kattamaan laajemman sisällön. Toisaalta eikö nyt ole kyseessä datayhteiskunta? Dataa on kauheasti, sitä pitää prosessoida ennen jakamista. Pelkkä siirtäminen ei riitä. Prosessoinnin merkitys!
Onko tietoyhteiskunta ollut aina? Kai jotain on muuttunut? Nyt ei pakkosidosta aikaan ja paikkaan. Itse asiassa tiedon siirtely pitäisi vapauttaa, jolloin datan siirtelyyn ja kopiointiin ei mene aikaa ja voimia, vaan voimat voi suunnata jatkojalostamiseen.
Toinen teema. Miten kansaa pitäisi edustaa? Riittäisikö kansanedustajien arpominen?
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Lisää tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta – Foresight.fi -- Topsy.com
Liverapo jatkuu.
Koulutus on ollut väestön varastointia, tuntuu olevan edelleen, vrt ammattikoulun ja lukion yhdistämispyrkimys. Tämä ei kuulu tietoyhteiskuntaan.
Oppimateriaalin vapaa muokkaaminen ja remixaaminen auttaisi materiaalien paikallistamiseen. Näin ulkomaisiakin matskuja voisi käyttää Suomessa.
Oppimisen tietotekniset välineet ja lapset: epämusikaalinenkin oppii soittamaan tietokoneohjelmien avulla, opettaja ei voisi. Tällaisia ohjelmia ei voida kaikkia kääntää. Samoin historiaa voisi opettaa hyvien etäluennoitsijoiden avulla, ei paikallisten opettajien varassa. Tällöin opettaja ehtisi antaa enemmän aikaa oppilailleen. Oppilaille annettava oikeus käyttää Internettiä vapaasti kokeissa, painopiste lasten valmentamiseen.
Liverapo…
Väite: opettajiksi hakeutuvat teknofoobikot. Miten voisivat ottaa uudet välineet käyttöön?
Oman kulttuurin erityisyyden vaaliminen - onko sillä arvoa?
Pitäisi olla intohimon yhteiskunta. Ei mitään dataa. Opettajan tärkein tehtävä on sytyttää intohimo opetettavaan aiheeseen. Opettaminen ei ole kontrollointia vaan innostamista. Samalla opetellaan tekemään asioita yhdessä, se on koko yhteiskunnan kannalta hyvä.
Liverapo… Mielenkiintoinen kritiikki:
Yhteiskunnan ongelma on, että kehittäjät ovat irrallaan muusta. Piilaaksossa arvostetaan niitä, jotka myös miettivät tekemisensä merkitystä plus tekevät merkityksellistä. Suomessa tehdään liikaa strategioita irrallaan tekemisestä. Strategian pitää syntyä tekemisen ohessa. Suomessa johto erkaantuu tekemisestä, ja muukin koulutus erkaannuttaa oikeista asioista.
(Mielenkiintoinen liverapo, kun Chatham House sääntö estää kertomasta kuka puhuu. Näyttää siltä, että minä irrottelen täällä nämä kaikki väittämät
)
Liverapo työpajan yleiskeskustelusta jatkuu.
Olemme puhuneet liian vähän innovoinnista ja PK-yrittäjistä. Kyseessä laaja kulttuurinen muutos, ei vain tietoyhteiskuntastrategian kattama ala.
Lisähuomio laajempaan keskusteluun: Onnistumista pitää mitata muullakin kuin rahalla.
Talkookulttuuri mainittu. Pitää päästä sanoista tekoihin. Yhteiskunnan pitää luoda tekemisen kehys, framework.
Lumedemokratia mainittu. Onko meillä johtajuutta tehdä tarvittavia suuria muutoksia? Olemme vasta tekemisen alussa. Kuinka saadaan toteutettua kaikki tarvittava?
Liverapo…
Juridiikka kehiin: Suomessa tapetaan kaikki uusi mm immateriaalioikeuksien avulla. Patenttien rikkomisesta voi joutua linnaan.
Toinen teema: Voisiko pätevöityä tekemisen kautta? Bloggaajaeliitti muodostunut. Kuinka tunnistetaan uudet asiantuntijat? Ketkä saavat sanoa esim miten matematiikkaa opetetaan? Sopisiko jokin uudenlainen taitoja mittaava järjestelmä, jonka kautta voi pätevöityä uusiin tehtäviin? Ettei vedota perustutkintoon.
minkälaiset ovat ne (tieto)yhteiskunnan rakenteet joiden avulla voidaan hyödyntää talkoopotentiaalia ilman että ”talkookulttuurillinen” pääoma riistetään tyhjäksi yksityisten tai julkisen sektorin toimijoiden toimesta?
Liverapo…
Ketkä ovat tietoyhteiskunnan sankareita? Tunnistammeko heidät? Kiittääkö yhteiskunta uusia sankareita? Esimerkkinä Assemblyn järjestäjät, jotka palkittiin MindTrekissä. Assemblystä on syntynyt peliteollisuus. Kritiikki: miksi ”yhteiskunnan” eli käytännössä hallinnon pitäisi palkita uuden yhteisöllisemmän tietoyhteiskunnan sankareita? Eikö se ole vastoin uusia ideoita vähemmän hallitusta yhteiskunnasta?
Mikä on hallinnon tooli? Hallinnon tulee kuitenkin luoda kehys, jossa muut toimivat.
Lopuksi meidän pitää pystyä priorisoimaan, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät asiat tarvittavan muutoksen kannalta. Muutoin hallinto ei voi toteuttaa, koska ei voida tehdä kaikkea.
Loppukysymys (retorinen): muistimmeko pysyä tässä keskustelussa tulevaisuudessa vai ryhdyimmekö purkamaan tämän päivän ongelmia?
Ville, hyvä kysymys.
Mielenkiintoiseen keskusteluun sanan keksimistä:
Tiedon saatavuuden ja interkatiivisuuden myötä kohde muuttuu toimijaksi, objektista tulee subjekti.
Sanan ”tietoyhteiskunta” merkityksen voisi ehkä korvata sanalla ”tietoinen ihminen”, ”tietoihminen”, ”tietoi(hmi)nen”, vaikka ei se hyvältä ”toolilta” kuullosta.
Vrt. ”tiedostava ihminen” joka kuullostaa elitistiseltä, tietoi(hmi)nen taas demokraattiselta, kuka tahansa voi sellaiseksi kehittyä.
Daisy on hyvä esimerkki: Alunperin ruotsalainen projekti.
Tämä on hyvää keskustelua. Lueskelin Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan sivuja ja siellä luvattuja keskusteluita, mutta en löytänyt muuta kuin hieman pönäkän julistuksen siitä, mitä kaikkea hyvää on saatu aikaan ja joukon nimiä, jotka edustivat samanlaisia hierarkioita kuin Halosen aikana on ollut tapana. Täällä ollut porukka muitutti paljon enemmän 90-luvun loppupuolen tunnelmista, jolloin kehittämisessä ja ideoinnissa oli vauhtia. Etenemistä on nytkin kyllä viimeisen parin vudoen aikana tapahtunut enemmän kuin 2000-luvulla muuten, mutta hitaammin kuin muualla. Opetukseen liittyvästä tekstistä noukin tällaisn Arjen TY-sivujen raportista: Tavoite — Yksityinen sektori
käynnistää laajan hankkeen ohjelmisto- ja muun tietoteknisen osaamisen kehittämiseksi Suomessa —-
Hanke ei ole käynnistynyt - hankkeelle ei ole löytynyt
omistajuutta. —- Ei ihme, ettei löytynyt omistajuutta, kun koko porukassa, edes tietoyhteiskuntaan liittyvän opetuksen kehittämiseen keskittyneessä työryhmässä ei ollut ainuttakaan aihealueen yksityisen koulutuksen edustajaa, jotka kyllä tekevät em. työtä jatkuvasti omalla riskillään saamatta yhteiskunnan tukea - edes tämän vertaa, että pääsisivät vaikuttamaan.
Hmm, kaikille oma OpenID. Ehkä näistä istunnoista saadaan oikeita päätöksiä aikaiseksi.
Seuraavat menevät hiukan aiheen sivusta, mutta…
Kertakirjautumisjärjestelmä koko kansalle, takaajana valtio, on järkevä palveluiden toimittamisen kannalta. Teknisempi esitys esimerkeillä höystettynä (sivulta kuusi eteenpäin) kiinnostuneille: Microsoft Code Name ”Geneva” Framework Whitepaper for Developers (pdf). Microsoftin paperi, mutta standardit ovat avoimia ja kansainvälisiä.
Muita tunnistautumiseen liittyviä uutisia viime päiviltä
,
ja
.
Anturidatan kerääminen ja hyödyntäminen vaikuttaakin mielenkiintoiselta yhteiskunnan tiedon kartuttamisen ja rakentamisen kannalta. Se voi tarkoittaa monia, yksinkertaisimmillaan jotain tällaista: Agricultural Weather Stations
Optimize Farming Productivity (pdf).
Sekä jo toisaalla kommentoimani Vaisalan antureiden (pdf) soveltamisesta kasvihuoneolosuhteiden säätämiseen.
Kehnoa keskustelua. Luovan työn tulokset halutaan sosialisoidan ja ilmeisesti julkisella tuella tehty t&k myös. Eikö Neukkulan esimerkki pelota?
Lauri, sosialisointi tarkoittaa jonkin ottamista yhteiskunnan määräysvaltaan. Aineettomissa oikeuksissa tapahtuu juuri niin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen perustuslain kirjoittajat pitivät aineettomia oikeuksia kansalaisvapauksien vastaisina monopolioikeuksina, mutta sallivat ne, koska ensimmäisille kehittäjille piti turvata jokin ylimääräinen insentiivi, koska tästä ilmeisimmin (siihen aikaan) oli etua talouden kehitykselle. He kuitenkin halusivat sen olevan mahdollisimman lyhyt, ettei vapauden rajoitus kestäisi yhtään tarvittavaa kauemmin. Neuvostoliiton osalta olet kyllä oikeassa, mutta tuo oli niitä harvoja asioita, joita siellä ei oltu sosialisoitu, sitä vain ei pidetty minkään arvoisena, koska tieto ei ollut tuotannon tekijä, ja arvottomasta ei saanut periä maksua. Tekijällä on markkinataloudessa oikeus siihen, mitä tekee - ensiesityksen tekijällä siihen ja kopion tekijällä kopioon. Jokainen saa tietysti oppia tekemään niiden mallien mukaan, joista oppia voi ottaa ja sitten käyttää osaamistaan parhaalla tavalla. Tämä kuulostaa loogisemmalta kuin oma epälooginen huudahduksesi. Oikeaa ja väärää ei näissä asioissa ole, on vain esimerkiksi vapaa ja rajoitettu, totalitaarinen ja itseorganisoituva, tasaiseen ja epätasaiseen tulonjakoon johtava yms.
Käsitteet muuttuvat maailman muuttuessa. Tietoistetussa yhteiskunnassa sosialisointi tarkoittaa eri asiaa kuin ennen. Nyt on kyseessä luovat alat ja informaatio, ”jonka tulokset kuuluvat kaikille”. Kyllä tuo nuorijojengi pyrkii sosialisointiin, vaikka ”tuotantovälineet” ovat muttuneet. Ja eräällä tavoin t&k:n tulokset ovat ”tuotantovälineitä”, jotka pyritään saamaan kansan haltuun, sosialisoimaan.
Toki myönnän, että vanhan terminologian soveltaminen uudessa tilanteessa aiheuttaa nikottelua. Mutta se on aika selvää, että nuorisojengin motivaatio on sitä samaa kuin 60-luvun vasemmiston, vaikkei sitä heti huomaa.
Lauri, voimme sopia siitä, että sinulla on aivan eri käsitys sosialisoinnista kuin minulla, mutta omituista on, että sinä muiden käyttämien termien voimakkaana kriitikkona itse sotket käsitteitä noin perusteellisesti, vaikka hyvin ymmärrät tekeväsi sen manipulointitarkoituksessa ja saadaksesi tunteita mukaan.
Normaali käsitys on, että sosialismissa tuotantovälineet haluttiin valtion haltuun ja niiden edut jaettiin hierarkisen päätöksenteon kautta. Markkinatalous oli tämän vastakohta ja edusti itseorganisoituvuutta, jossa toimijat saivat vapaasti tuottaa osaamisensa puitteissa mitä halusivat ja myydä sitä kenelle halusivat. Aineettomat monopolioikeudet olivat tähän poikkeus.
Minusta kyse on itseorganisoituvuuden ja totalitarismin akselilla tapahtuvasta liikkumisesta, jossa sinä Lauri tunnut edustavan keskitetyn päätöksenteon suosimista ja vallitsevien rakenteiden tukemista ihan kunnollisen konsensusmiehen tavoin. Minä taidan tässä keskustelussa edustaa radikaalimpaa linjaa. Huomaa, että edustamasi monopolioikeuksia ja niiden varassa olevia rakenteita tukeva linja on johtanut hyvin suuriin eriarvoisuuksiin sekä globaalisti että alueiden sisällä. Samalla se on vähentänyt yksittäisen ihmisen merkityksellisyyttä.
Oikeus estää muita ihmisiä käyttämästä opittua osaamista hyväkseen on aineettomien monopolioikeuksien keskeisin sisältö. Kehittäminen vaatii motiivinsa ja siksi on tilanteita, joissa kilpailun estäminen on perusteltua yksilöidenkin edun kannalta. Nykyinen järjestelmä, (nykyisessä tilanteessa) on kuitenkin kehitystä hidastava niin monessa kohdassa, ettei sitä enää voi helposti aiemmalla tavalla perustella ja siksi yritetään pukea väärä oikeaksi ja rajoitus vapaudeksi retoriikan keinoin ja tunteisiin vetoamalla.
Tarkoitatko risto, että miljardien kehityspanokset pitäisi jakaa ilmaiseksi ”kehityksen edistämiseksi”? Open source kuvastaa hyvin tätä ”kehityspolkua”. Vain prosentti aktiivisista open source hankkeista on sisällöllisesti innovatiivisia.
Monopolioikeudet pahasta? Kai sentään olet kuullut lisensioinnista?
”Normaali käsitys sosialisoinnista”? Oli vanha tapa ja nyt jengi koittaa edistää uutta tapaa luovan työn tekijöiä riistääkseen.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/17/piraattipuolue-on-varkaiden-asialla/
Lauri hyvä, en toki tarkoita, että jonkun pitäisi ruveta jakamaan rahaa. Kehityspanokset voisivat tietysti suuntautua nykyistä paremmin, jos monopolioikeuksien tavoitteeksi jälleen asetettaisiin talouden kehitys eikä joku vääristynyt käsitys oikeudenmukaisuudesta. Tiivistetysti monopolioikeudet lisäävät eriarvoisuutta ja nykymuodossaan myös jarruttavat kehitystä merkittävästi. Ja puheesi riistosta kontekstissa, johon keskeisimpinä kuuluvat monet maailman rikkaimmista ihmisistä ja alueista vaikuttaa irvokkaalta. Ja tuo viittaus vanhaan jengiin, joka koittaa edistää uutta tapaa, ei taida oikein osua minuun sen enempää kuin muihinkaan, kuulostaa vain typerältä kliseeltä. Käytät muuten sanaa riisto sen normaalimerkityksen vastaisesti tässä kontekstissa.
Gröhn kirjoitti: ”Vain prosentti aktiivisista open source hankkeista on sisällöllisesti innovatiivisia.”
Mutta eikös tuo ole ihan hyvä prosenttiluku??
Muutoksiin voidaan suhtautua ainakin kahdella tavalla:
Toiveikaasti, kuten Unescon ex-pääjohtaja Federico Mayor tänään HS:n vieraskynässä:
Kansalaisten rooli muuttuu yhä selvemmin tarkkailijoista aktiivisiksi toimijoiksi. Matkapuhelimet ja internet ovat tehneet osallistumisen mahdolliseksi pitkien etäisyyksien takaa. Tämä on muuttanut radikaalisti yhtä demokratian keskeistä elementtiä: kansan mahdollisuutta ilmaista tahtonsa.
Ja pelokkaasti, kuten Ruotsin sananvapausasiamies Yrsa Stenius joka on viikonlopun Helsingin kirjakessuilla kokenut voimakkaita paineita internetin säätelyyn, koska jokainen voi leikkiä aktivistia.
Risto: ”Tiivistetysti monopolioikeudet lisäävät eriarvoisuutta ja nykymuodossaan myös jarruttavat kehitystä merkittävästi. ”
Míten patentit ja tekijänoikeudet jarruttavat kehitystä?
Ja mitä ihmeen ”eriarvoisuutta” ne lisäävät ja miksi?
Kaarlo: ” ”Vain prosentti aktiivisista open source hankkeista on sisällöllisesti innovatiivisia.”
Mutta eikös tuo ole ihan hyvä prosenttiluku??”
Väitehän kuuluu, että kopiointi lisää innovaatioiden märää. Kun 99% open sourcesta on kopiointia, ei väite voi pitää paikkaansa.
Lauri: ”Míten patentit ja tekijänoikeudet jarruttavat kehitystä? Ja mitä ihmeen ”eriarvoisuutta” ne lisäävät ja miksi?”
Monopolioikeuden myöntäminen on insentiivi kehitykselle, jos se toimii. Mutta FMA-tutkimuksissa on todettu patentin kiertämisen olevan useilla toimialoilla helpompaa kuin sen kehittäminen, joten insentiivivaikutus on kyseenalainen. Merkittävä osa kaikesta inhimillisen toiminnan kehityksestä myös tapahtuu patenttijärjestelmän tai muiden aineettomien monopolioikeuksien ulkopuolella. Nämä monopolioikeudet kuitenkin estävät muita käyttämästä oppimaansa osaamista hyväksi. Eriarvoisuus luonnollisesti kasvaa noista monopolioikeuksista, joita ilman olisi vaikea kuvitella esimerkiksi Madonnaa tai Bill Gatesia yhteiskunnalle suurempaa lisäarvoa tuottavaksi kuin miljardia köyhää ihmistä (tai joku muu sopivampi suhdeluku, en jaksa laskea tarkasti). Tämä eriarvoisuuden syntymekanismi erilaisten sosiaalisen vallan rakenteiden kautta ja eri aikoina on kuvattu hyvin laajasti esimerkiksi kirjassa The Sources of Social Power. http://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Mann_%28sociologist%29
Risto, etkö ole kuullut lisensseistä? Eikö kehityskustannuksia saisi kerätä takaisin?
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/23/nokian-patentointikulut/
Lauri, implikoit kysymykselläsi, että olisin tietämätön lisensioinnin mahdollisuudesta tai haluaisin kieltää mahdollisuuden saada kehityskustannukset takaisin. Olen usein sanonut, että vääristelet sanomisiani. Sanon sen jälleen täysin tietoisena siitä, että kysymyksen muotoon puettu implikaatio on väitettävissä viattomaksi. Systemaattisena, toistuvana temppuna se on kuitenkin muuta.
Kun on siis lisenssejä, miten patentit ovat ”monopolioikeus”?