Foresight.fi on keskustellut vilkkaasti: tietoyhteiskunnan tulevaisuutta koskevat kirjoitukset ovat saaneet paljon kommentteja. Nyt täällä, Qaikussa ja Sitran järjestämässä työpajassa käsitellyt visioteemat on puristettu 0.1 versioksi. Kuten huomaatte, joitain aiheita ei ole käsitelty niiden vaatimalla tarkkuudella. Esimerkiksi terveydenhuollosta tai kulttuurista saattaa olla liian niukasti sanottua. Tietoyhteiskuntastrategianhan on määrä kattaa kaikki yhteiskunnan osa-alueet.
Kommentit jälleen tervetulleita. Uskoisin, että saamme huomioitua vielä 2.11. tulleet kommentit.
Tietoyhteiskuntavision teksti versio 0.1
Vuoden 2020 suomalainen tietoyhteiskunta perustuu käyttäjilleen merkityksellisiin palveluihin, laadukkaaseen tietoverkkoon ja avoimiin standardeihin. Sulautuneen teknisen ympäristön helppokäyttöisyys pitää kaikki kansalaiset mukana digitoituneessa kulttuurissa. Teknologialla ei kuitenkaan korvata ihmiskontaktia esimerkiksi hoitotyössä.
Tietoyhteiskunnassa merkityksellinen ja tuottava työ tapahtuu vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Yhteistyökyvykkyyttä mitataan (”yhteistyökrediitit”) ja yhteistyötä johdetaan yli organisaatiorajojen. Kommunikaatiotaidot yli ammatti-, kieli- ja kulttuurirajojen ovat keskeisiä. Välineet jakaa tietoa yli siilojen ja perinteisten hierarkioiden mahdollistavat innovaation demokratian. Tietotyö ei edellytä teollisen yhteiskunnan käytäntöjä, kuten työn tekemistä työpaikalla tai ns. työaikana. Leikin ja luovuuden tukeminen on sekä yksilöiden oman hyvinvoinnin että yhteisen edun mukaista, sillä sen myötä syntyy aidosti uutta.
Julkisesti tuotettu tieto on lisensoitu avoimeksi ja maksutta kaikkien käytettävissä ja jatkojalostettavissa. Digitaaliset materiaalit ovat keskeisiä oppimisessa. Oppimisen rinnalla korostuu opettaminen, koska työelämässä kehitetyt asiat halutaan nopeasti osaksi opetusohjelmia. Kouluissa painotetaan tiedon ja taitojen yhdessä jalostamisen kulttuuria, jossa jakaminen ja erehdyksistä oppiminen ovat keskeisessä asemassa.
Edustuksellinen demokratia on vähentynyt ja suora demokratia lisääntynyt. Kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon ja asioiden yhteiseen hoitamiseen monin eri tavoin. Hallinnollisten prosessien alussa käynnistetään laajoja kansalaisten lähetekeskusteluja. Valtakunnan- ja kunnanfasilitaattorit pilkkovat laajoja ja vaikeita aiheita pienemmiksi osioiksi keskustelun helpottamiseksi ja hoitavat virtuaalikeskusteluja ja järjestävät tapaamisia toisilleen vieraiden viiteryhmien kesken. Päätöksentekoprosesseihin liittyvien materiaalien saatavuuteen, vertailtavuuteen ja ymmärrettävyyteen kiinnitetään huomiota.
Ihmisten fyysinen sijanti ei ole rajoite. Kaikki palvelut ovat saatavilla paikasta riippumatta. Yhteiskunnallinen osallistuminen laajenee kotikunnan ja muiden hallinnollisen rajojen yli. Ihmiseen liittyvä tieto kulkee hänen mukanaan ja on hänen omaisuuttaan, ei hänen kanssaan asioivien tahojen. Yksittäisen palvelutapahtuman kulkua voidaan seurata, vaikka palveluntarjoaja välillä vaihtuisikin. Tähän päästään avoimilla tietorajapinnoilla. Palveluiden laadun mittarina on niiden merkityksellisyys ihmisille.
Samalla on siirrytty suoran tekemiseen demokratiaan: sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatiot luovat perusedellytykset, joiden pohjalta kuka tahansa voi jatkaa tekemistä. Esimerkiksi kaupunkisuunnitteluvirasto tuottaa kaavaehdotuksen, jota alueen ihmiset kehittävät lähidemokratian sääntöjen mukaisesti edelleen. Kehittämistoiminta on ketterää ja joustavaa. Uudistuksia kokeillaan hankkeina, jotka voidaan niiden epäonnistuessa analysoida ja hyödyntää seuraavissa hankkeissa ja toisaalta niiden onnistuessa skaalata nopeasti laajempaan käyttöön.
Lisää samasta aiheesta
- Uskottavan tulevaisuuden ristiriitaisuus
- Uusi kuukauden kysymys: Onko euro Suomen valuutta v. 2015?
- Miten varautuisit ääritilanteisiin?
- Muutoksen anatomia – miten maailma muuttuu ja me maailman mukana?
- Näkökulmia tietoyhteiskunnan ja viestinnän tulevaisuuteen
Voi pahus eihän tästä löydykkään virheitä. Tämän varaan voidaan rakentaa monenlaisia maailmoja, jossa esim. koneet auttavat tekemään ihmisen elämästä arvokkaan, niinkuin ymmärrän Ristonkin ajatuksena oli.
Mielestäni tossa puuttuu pari keskeistä juttua: suomen kieli ja suomalainen kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa. Ja niihin liittyen oikeastaan koko kansallinen kulttuuri-identiteetti.
Kaarlo. niinpä puuttuukin siitähän meidän pitää ponnistaa.
Post-modernina aikana on identiteetti kriisistä kärsitty.
Haluaisin vastustaa vahvaa kansallista identiteettiä. Se ei sovi pienelle maalle globalisoituvassa maailmassa. Yhä useamman yrityksen (työntekijöineen) tulisi pyrkiä palvelemaan maailman ihmisiä ja tuottamaan näille lisäarvoa. Vahva (kansallinen) ryhmäidentiteetti siirtää asiakkaat toiseuden rajan tuolle puolelle, eikä tämä edistä sen enempää luovuutta kuin hyvinvointiakaan. Kansallinen identiteetti on mielestäni nykyisellään liian voimakas. Lisäksi myös ruotsi on kansallinen kieli kuten myös saame ja mielestäni englannin kielelle tulisi antaa sama asema. Meidän tulisi huolehtia siitä, että Suomi on hyvä maa asua ja kasvaa. Erityisesti meidän tulisi huolehtia siitä, että täällä saa hyvät valmiudet toimia globaalin maailman kansalaisina. Nurkkakuntaisuus on ikääntyvän sukupolven rasite. Nuorison arvomaailma on yleensä terveempi, kuten kesäkuun blogissani kirjoitin.
1. Visio 01: ”helppokäyttöisyys pitää kaikki kansalaiset mukana digitoituneessa kulttuurissa. ”
LG: Käsitteellinen virhe. Sotketaan kulttuuri ja välineet.
2. Risto: ”Voisiko koneilla jotenkin vähentää hoitotyön rasitusta ja antaa ihmisille aikaa siihen, mihin heitä hoitotyössä eniten tarvitaan.”
LG: Ei, jos kyse hoitotyöstä. Suomessa toimii 30000 lähihoitajaa muussa työssä. Kyllä siitä joukosta pitäisi löytää myös sopivia, kunhan palkka vastaisi työn vaatimuksia.
3. Risto: ”Sama koskee esimerkiksi opetustehtäviä, joissa ihmistyö ja koneiden käyttö on organisoitu usein hyvin tehottomasti siten, ”
LG: Suomalainen koulu on pänttäyskoulu (jotkut oppivat ilmankin). Koneet veisivät koulun vielä huonomappaan trivial pursuit suuntaan.
4. Visio 01: ”Tietotyö ei edellytä teollisen yhteiskunnan käytäntöjä, ”
LG: Tietotyö ei käsitteenä ole koskaan tarkoittanut yhtään mitään. Tarvitaanko koko termiä edes?
5. Visio 01: ”koska työelämässä kehitetyt asiat halutaan nopeasti osaksi opetusohjelmia.”
Harhaista ja ristiriidassa esim. tuon ”leikit ja luovuus” osion kanssa. Tuossa on kummallisen käsitys koulun merkityksestä ja tarkoituksesta.
6. Visio 01: ”Edustuksellinen demokratia on vähentynyt ja suora demokratia lisääntynyt. ”
LG: Tuo ”suora demokratia” on irvokas ilmaisu. IHmiset eivät pyrit vaikuttamaan valittuihin ehdokkaisiin. Kannattaisi kysyä miksi ja mitä asialle voisi tehdä.
7. Viso 01: ”. Palveluiden laadun mittarina on niiden merkityksellisyys ihmisille.”
LG: Hohhoijaa. Käsitevammaisuutta.
8. Visio 01: ”Uudistuksia kokeillaan hankkeina, jotka voidaan niiden epäonnistuessa ”
LG: Ja tuoko motivoisi? Kokeillaan, jos onnistuisi uudistuksiin …
Lauri, potilaan siirtäminen esimerkiksi pesutiloihin lienee osa hoitotyötä, kuten potilaan kunnon seuranta. Pyörätuoli on vanha kone tai laite, jota ilman hoitotyö olisi raskaampaa. Samaten uudet lämpömittarit helpottavat. Nämä ovat triviaaleja esimerkkejä, jotka olisit voinut itse miettiä ennen väitettäsi, jotta se olisi ollut osuvampi. Koululaitoksen osalta väitteesi voi olla oikea, jos koneita käytetään väärin. Väärän valinnan pelko ei saisi olla keskeisin keskustelua ohjaava asia. Jos esimerkiksi internetin käyttö sallittaisiin kaikissa koetilanteissa, loppuisi pänttääminen ja opettajien olisi pakko laatia kokeet ja antaa arvosanat muilla perusteilla. Jokainen kommenttisi yliampuvuudestaan huolimatta auttaa tarkentamaan visiota, ja voisi auttaa enemmänkin, jos olisit huolellisempi
.
On väärin nimittää alkutekstiä visioksi. Oikeampi olisi esimerkiksi TULEVAISUUSKUVA.
Minustä tämä kiteyttää asian hyvin:
”Visio on hyvin tiivis ja pelkistetty luonnehdinta organisaation toimijoiden ja päättäjien suuresta yhteisestä tavoiteltavasta tahtotilasta, näystä. Visio on keskeinen viitekehys, joka määrittää organisaation perussuunnan.”
(Hannu Tervonen: Strategian arkkitehtuuri, 2003)
Kaarlo, miksei myös ruotsi? Risto, olen samoilla linjoilla kanssasi tuosta nurkkapatriotismista. Onko kansallisvaltio enää relevantti yksikkö?
Liittykö kulttuuriperintö mainitsemisen arvoisesti tietoyhteiskunnan visioon?
Sitä paitsi filosofi Pekka Himanen on ministeri Wallinin toimeksiannosta kirjoittamassa hallitukselle kulttuurivisiota.
”Hyvinvointiyhteiskunnan pointti on taata yhtäläiset mahdollisuudet elämän haurauden edessä.”, on Himanen todennut suomen kielen opettaja Leena Kytömäen mukaan.
Visionääreille suositeltavaa kielitietoaTurun Sanomissa.
edellisestä jäi linkki tämänpäivän kolumni TS:ssa
Visioluonnoksessa tulee hyvin esiin monia kehitykseen keskeisesti liittyviä trendejä kuten yhteisöllisyys /yhdessä tekeminen, avoimuus, työelämän muutokset ja osallistumismahdollisuuksien kasvava tarve. Luonnoksessa tulee osittain myös esiin kehitystyön asiakaslähtöisyys sekä ajatuksia uudistumisen ja innovaatiotoiminnan edellytyksistä. Näitä voisi tosin vielä vähän täsmentää.
Tulisiko visiota kehittää siten, että siinä otettaisiin kantaa myös TVT alan merkitykseen suomalaisen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lähteenä. Kuulostaa sanahelinältä, muttei mielestäni ole sitä. Asia on nyt erityisen ajankohtainen, koska perinteiset teollisuuden alat (esim. puu/metsä) ovat todellisissa vaikeuksissa. Nähdäkseni TVT toimialalla on aitoja mahdollisuuksia nousta yhdeksi suomen teollisuuden kivijalaksi, mikäli siihen liittyvää palveluosaamista ja uusia toimintamalleja osataan kehittää oikeaan suuntaan. Suomi voisi jatkossa kilpailla teknologian soveltamisosaamisellaan. Markkinoita tällaiselle osaamiselle ainakin olisi. Voidaan myös kysyä, millä Suomi aikoo jatkossa pärjätä ja mikä on siinä TVT toimialan rooli?
Tekstistä mahdollisesti puuttuvia palasia voisivat olla myös:
- palvelukehitys yleisesti (sekä julkisella että yksityisellä sektorilla)
- julkishallinnon uudistumistarpeet (vai sisältyvätkö nämä jo mm. työtä ja demokratian kehittymistä koskeviin osioihin)
- TVT toimialan rooli kestävän kehityksen edistäjänä / hidastajana, ympäristöteema
- osaamisen kehittäminen elinikäisen oppimisen näkökulmasta
Suomi on vuosikaudet kilpaillut ”teknologiaosaamisella”. Kone istuttu mikroprosessorit hisseihin 70-luvun lopussa, Nokia (Telenokia) puhelinkeskuksiin 80-luvun alussa. Olin molemmissa mukana.
Molemmissa ja lukuisissa muissa on jotain uniikkia osaamista, josta otetaan kaikki irti tietoteknisin välinein (mikroposessorit, softa).
TVT ei tuossa suhteessa anna yhtään mitään etulyöntiä Suomalaisille ja tuollainen
”Nähdäkseni TVT toimialalla on aitoja mahdollisuuksia nousta yhdeksi suomen teollisuuden kivijalaksi, mikäli siihen liittyvää palveluosaamista ja uusia toimintamalleja osataan kehittää oikeaan suuntaan.”
on lähinnä edesvastuutonta haihattelua, mikä alkoi Suomessakin 15 vuotta sitten ja myös EU:n puiteohjelmat syyllistyivät samaan. Surullisimpana esimerkkinä kansallinen multimediaohjelma KAMU.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/27/next-media-ohjelma-ja-menneisyyden-haamu/
Nyt sulautetut järjestelmät (allekirjoittaneen vuonna 1981 lanseeraama termi) on palautettu arvoonsa molemmissa yhteisöissä, Artemis jne.
Oppimista koskeva seuraava tekstiosuus vaikuttaa vaikeaselkoiselta: ”Digitaaliset materiaalit ovat keskeisiä oppimisessa. Oppimisen rinnalla korostuu opettaminen, koska työelämässä kehitetyt asiat halutaan nopeasti osaksi opetusohjelmia. Kouluissa painotetaan tiedon ja taitojen yhdessä jalostamisen kulttuuria, jossa jakaminen ja erehdyksistä oppiminen ovat keskeisessä asemassa.”
Esittäisin sen korvaamista:
Digitaalisten materiaalien, verkkopalveluiden ja verkostojen merkitys oppimisessa ja sisältöjen havainnollistamisessa korostuu. Oppimista tapahtuu kaikissa ikävaiheissa, kouluissa, töissä ja vapaa-ajalla. Oppiminen on yhteisöllistä osaamisen jakamista ja yhdistämistä. Kouluissa painotetaan tiedon ja taitojen yhdessä jalostamisen kulttuuria, jossa jakaminen ja erehdyksistä oppiminen ovat keskeisessä asemassa.”
”. Oppiminen on yhteisöllistä osaamisen jakamista ja yhdistämistä. ”
Nimerkki ei liene huomannut, että koulussa opitaan perusasioita ja työelämässä kulloin tarvittavia asioita. Mutta kyllä Aalto-yliopistossakin sekoillaan:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/04/14/aalto-yliopiston-rehtori-hakoteilla/
Lukekaas Vihreiden Nuorten tietoyhteiskuntavisio: http://www.vino.fi/kannanotot-ja-tiedotteet/343-vino-tietoyhteiskunnan-perusta-on-avoin-tieto (linkki PDF:ään tossa blogipostissa)
Tuo vihreiden tietoyhteiskuntavisio entisten taistolaisten märkä uni, jossa luovan työn tekijöiden tulokset sosialisoidaan. Vihreiden tietoyhteiskuntavisio vuoden 1997 oli huono
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/vihr.html
Mutta tämä uusi on järkyttävä.