Tietoyhteiskuntahankkeet on kyseenalaistettu väittämällä, että emme elä tietoyhteiskunnassa. Sanat ovat tietysti vain ideoiden nimiä, eikä nimistä kannata kovin pitkään kiistellä. Tuntuu kuitenkin, että tietoyhteiskunnan perusidea olisi hukassa monilta sellaisiltakin, jotka tietoyhteiskunnasta puhuvat. Kuvaan seuraavassa lyhyesti, miten itse ymmärrän asian 30 vuoden opiskelun jälkeen.
Hylkäämme aluksi Platonin. Tieto ei ole perusteltu tosi uskomus, koska ihmisen tieto on aina vajavaista, emmekä tiedä mistään maailmaa koskevasta väitteestä, onko se tosi. Poppamiesten tieto pahoista hengistä oli hyödyllisempää kuin valistuksen ajan lääkäreiden tieto siitä, että pahoja henkiä ei ole. Tiedämme, ettei vetovoimaa todellisuudessa ole, mutta opetamme sitä koulussa totuutena. Kaavat toki toimivat erikoistapauksissa, mutta niin toimivat myös poppamiesten ohjeet.
Seuraavaksi pohdimme, mitä tieto sitten on. Aloitan oppimisesta. Oma tietoni karttuu, jos opin saavuttamaan tavoitteeni paremmin. Puhun nyt lopullisista päämääristä, en välitavoitteista eli keinoista, joita usein joudun hylkäämään. Tietoa voi kartuttaa jokin artefakti tai muistikuva, joka ohjaa käyttäytymistä aiempaa paremmin. Navigaattorin hankinta esimerkiksi parantaa toimintakykyämme. Tietoa voi siis ainakin toisinaan ostaa kaupasta, eikä sitä tarvitse ymmärtää tai ahtaa korvien väliin.
Tyypillinen metsästäjä-keräilijä tuntee Jared Diamondin mukaan yli tuhat hyötykasvia ja eläintä, niiden esiintymispaikat ja -ajat, pyynti- ja valmistustavat ja käyttötarkoitukset. Nyky-yhteiskunnassa harva ihminen osaa omaan ammattiinsa liittyen yhtä paljon ja monet selviävät hyvinkin vähäisin tiedoin.
Yhteiskunnan tieto ei ole sama kuin yksilöiden tiedon summa. Muurahaiskeko kartoittaa ympäristönsä nopeasti. Ruokaa kekoon kantava muurahainen jättää jälkeensä hajua, jota ruokaa etsivät seuraavat vastavirtaan oppimatta siitä mitään. Osaaminen on välineellistynyt, muisti on ikään kuin kirjattu kankaalle. Ihmisyhteisön monet artefaktit ovat samanlaisia. Navigaattori on vain astetta muurahaisen kangasmetsään levittämää feromonipolkua kehittyneempi kartta.
Adam Smith totesi lisäarvon syntyvän erikoistumisen ja vaihdannan oikeanlaisesta lisääntymisestä. Yhteiskunta siis oppii, kun erikoistuminen ja vaihdanta kehittyvät oikealla tavalla. Yksilöiden ei tarvitse oppia, eikä kyse ole pelkästään välineellistyneestä opista, yksilöiden osaamistarpeen kaventuminen myös erikoistumisen vuoksi on olennainen osa yhteiskunnan rakenteiden kehittymistä.
Erikoistumista ja vaihdantaa tukevat arvot, normit, rituaalit ja monenlaiset muut ihmisten toimintaympäristön artefaktit ovat tietoyhteiskunnan rakenteisiin kertynyttä osaamista. Erikoistuminen on edennyt valtavasti metsästäjä-keräilijävaiheesta. Ihmiset eivät ole viisastuneet, mutta yhteiskunta on organisoitunut aiempaa tehokkaammaksi kokonaisuudeksi.
Elämme siis tietoyhteiskunnassa. Yhteiskunnan rakenteissa on valtavan paljon sekä erikoistumista että vaihdantaa ja näiden oikeanlaista koordinaatiota tukevaa tietoa. Kyseinen tieto ei ole ihmisten korvien välissä vaan ihmisten välissä, heidän toiminnallisissa suhteissaan, heidän käyttämissä välineissä ja muissa kulttuurisissa artefakteissa. Tässä on tietoyhteiskunnan keskeisin sisältö ja tämän mukaisesti oppimisen ja rakenteiden merkitys olisi paras myös jäsentää.
Kommentit (38)
1 Risto: ”Hylkäämme aluksi Platonin. Tieto ei ole perusteltu tosi uskomus, koska ihmisen tieto on aina vajavaista, emmekä tiedä mistään maailmaa koskevasta väitteestä, onko se tosi.”
ET ole ymmärtänyt tuota. Märähdi hiekan sanoja ”perusteltu uskomus”, niin ehkä ymmärrät mistä kyse.
2. ”yhteiskunta on organisoitunut aiempaa tehokkaammaksi kokonaisuudeksi.”
Köyhyys ja potilasjonot ovat kasvaneet. Tehokkuutta?
Emme elä tietoyhteiskunnassa, vaan TIETOISTETUSSA YHTEISKUNNASSA:
Kouluissa ei ole varaa pieniin ryhmiin. koska paljolti turha tietotekniikka ja sen ylläpito on tuhlannut koulujen varat.
Sairaanhoidossa on hienoja kalliitta laitteita, mutta ihmiset saavat jonottaa vähintäänn kuukausikaupalla.
Byrokraateilla on kasapäin muutavan vuoden välin uusittavia tietokoneita, mutta kaiken maailman SWOT:it ja strategiat ovat huonompia kuin koskaan:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/index.html
Edes skenaariot eivät esimerkiksi Sitran tietoyhteiskuntaprojekteissa olleet skenaarioita, vaan tulevaisuuskuvia:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/sitraske.html
jne.
Lauri hyvä, olen kyllä ymmärtänyt Platonin määritelmän, enkä väittänyt sitä vääräksi. En vain halunnut käyttää sitä tässä. Hylkääminen ei siis tarkoita vääräksi osoittamista tai sitä, ettei ymmärrä. Kyse on vain käsiterakenteen valinnasta. Olen lukenut sekä Platonin teoksia suoraan, että mm. keskeisten kriitikoiden Locken ja Popperin pääteokset, joissa nämä erittelevät Platonin virheitä ja omat oppirakennelmansa. Olen myös lukenut lukuisia yhteenvetoteoksia, joissa käsitellään näitä kysymyksiä ja suorittanut useita filosofian ja tieteenfilosofian kursseja. Alentuva ja sanomisteni väärietslyyn perustuva halveksuva tyylisi eivät nyt ainakaan osoita kykyä rationaaliseen keskusteluun. Näkemyksesi yhteiskunnan tehokkuuden laskusta on mielenkiintoinen, kun muut ovat nähneet osoittamasi ongelmat juuri kasvaneen tehokkuuden seurauksina. Yhteiskunnan tehokkuudesta puhuminen summana on tietysti ongelmallista, mutta suurin ongelma lienee, ettemme ole laskeneet uusiutumattomien luonnonresurssien käyttöä kustannuksena. Osoittamasi yksityiskohdat ovat vain yksityiskohtia, eivätkä todista muuta kuin sen, että ongelmia on. Hokemasi, jonka perusteella haluat kutsua nykyistä yhteiskuntaa tietoistetuksi yhteiskunnaksi on sisällötön kontekstissa, jossa koetetaan katsoa, mitä sana tietoyhteiskunta voisi tarkoittaa. Nimiä voi heitellä kuka tahansa.
Risto: ”Hokemasi, jonka perusteella haluat kutsua nykyistä yhteiskuntaa tietoistetuksi yhteiskunnaksi on sisällötön kontekstissa, jossa koetetaan katsoa, mitä sana tietoyhteiskunta voisi tarkoittaa.”
Kovin hupaisaa. Sinäkin kirjoittelin ”tietoyhteiskunnan skenaarioiksi” nimitettyjä tulevaisuuskuvia jo vuonna 1998.
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/sitraske.html
Mitähän ”tietoyhteiskunta” silloin tuossa kontekstissa mahtoi tarkoittaa kun vielä joudutaan pohtimaan?
”Tietoistettu yhteiskunta” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että perustana on informaation käsittely, ei siis tieto.
Lauri hyvä, olemme jo käyneet tämän keskustelun skenaarioista ja käyttäydyt, kuten olisit unohtanut kaiken. Huomaat varmaan myös käyväsi keskustelua tavalla, joka on tiedeyhteisölle vieras - omassa käsiteavaruudessasi. Tarkoituksesi ehkä on vain markkinoida omia hokemiasi eikä sen enempää. Esittämäsi määritelmä tietoistetulle yhteiskunnalle ei liity siihen, mistä blogissa kirjoitin ja luultavasti et puhu myöskään samasta tieto-käsitteestä, johon minä viittaan. Aiemman perusteella oletan, että käytät Platonin käsitettä, josta nimenomaisesti sanouduin irti tässä tekstissä.
Mitä hemmettiä? Tässä pitäisi ideoida mutta saakin käyttää vain sinun aloitteitasi ja keskustellal vain sinun lauseistasi kuitenkin niitä kritisoimatta ja käyttää termejäsi ja vanhoja kuluneita idoita, jotka tunnetusti eivät ole vuosikymmenessä johtaneet mihinkään kuin politiikkojen papukaijamantroihin.
Lauri, kun toistuvasti vääristelet muiden sanomisia ja sijoitat muiden lauseet kontekstiin ja merkityksiin, joita niillä ei ole ollut, ei sitä voi pitää kritiikkinä. Kritiikki ja ideat ovat luonnollisesti tervetulleita, mutta niiden tietysti soisi liittyvän kunkin alustuksen aiheeseen ja helpottaisi myös, jos kussakin keskustelussa sanoja käytettäisiin keskustelun sisällä samassa merkityksessä. Väitteesi jälkiosa ei taida perustua tähän todellisuuteen millään tavalla.
Annapa esimerkki vääristelystä, niin korjaan tapani.
Kärjistin ehkä liikaa, mutta olkoon vaikka tämä esimerkkinä: ”Tässä nyt on kyse intrasta eikö jonkun yrityksen, joka vieläpä kouolutti noissa asioissa, ratkaisuista.”
Mikä ”vääristely” tässä oli (intran pitäisi toki olla infra):
Lauri Gröhn kirjoitti 16.10.2009 12:20 (#):
Risto: ”mutta 1993 pystyttäessämme oman sähköpostipalvelimen internettiin, säästimme melkoisesti sekä omia että muiden kustannuksia ja sama koski www:n käyttöönottoa samana vuonna.”
Tässä nyt on kyse intrasta eikö jonkun yrityksen, joka vieläpä kouolutti noissa asioissa, ratkaisuista.
Tuohon aikaan Suomessa taisi olla satoja bokseja ja Funetin sähköposti toimi hyvin jo vuosia aikaisemmin. Finsoftilla oli boksit HPY:n ja Telen palvelimissa jo vuosia aikaisemmin.
http://www.foresight.fi/2009/10/12/onko-suomi-tietoliikenteen-takapajula/
Lauri, intra ja infra ovat eri asioita.
Tässä keskustelussa esittämäsi tulkinta Platonin ajatuksista oli hieman toisentyyppinen vääristely. Tunnuit ottavat Platonin sanat ilman sitä taustaa, jossa hän ne esitti, jossa ideat olivat sielun mukana tulevia ja ainoita tosiolevia, kaikille samoja, kunhan jokainen vain löysi ne mielestään. Tieto oli sellainen idea, joka vastasi tätä totuutta, josta fyysinen maailma oli vain varjo, ja johon tiedon haltijalla oli perustelu ja johon hän lisäksi uskoi. Lisäksi annoit kuvan siitä, että minä en olisi ymmärtänyt Platonin lauseen merkitystä, kun se ilmeisesti itsellesi on vain esitettyjen sanojen varassa, jotka tulkitsit itsellesi sopivaan kontekstiin. Ilmaisit itseäsi lisäksi suoraan sanoen varsin rumalla tavalla.
Suomen innovaatiojärjestelmän kv. evaluointi:
http://www.tem.fi/index.phtml?s=3161
Monessa kohden tuli mieleen, että tuotahan olen vuosikaudet yrittänyt toitottaa.
Toisinaan on minun siteerattava itseäni saadakseni laatua keskusteluun.
Lauri, olemme juuri pääsemässä elinvoiman lähteille.
Ei keskustelua voida käydä, jos ensin keskustellaan kaikki määritelmät auki, vaan on pystyttävä ymmärtämään käsitteille sellaiset rajat, joitten yhteydessä voidaan avata keskustelu. Sen jälkeen, keskustelun kontekstissa, muodostuu tai ei muodostu, käsitys siitä, mitä käsitteet ovat.
Jos ei kykene muodostamaan ja hyväksymään sitä, että keskustelu tapahtuu sanojen hämärässä, jossa keskustelu itsessään valaisee ja tarkentaa kontekstuaalisen merkityksensä, ei ole syytä osallistua keskusteluun.
Uskon että kaikille muille tätä keskustelua seuraavilla esim. ”uskon”, ”että”, ”kaikille”, ”muille”, ”tätä”, ”keskustelua”, ”seuraavilla” luovat riittävän mielikuvan siitä, että luotan heidän voivan tuottaa tarpeelliset mielikuvat käytettävistä käsitteistä, jotta voimme jatkaa keskustelua.
Keskustelun tarkoitus ei voi olla eksaktin mielikuvan jakaminen, koska emme voi tuntea toisen mielikuva käsitteistöä kuin kielen luoman varjon kautta, josta syystä me voimme luottaa vain siihen, että toinen kykee varjosta päättelemään mitä me yritämme sanoa.
Ensimmäisessä ammatissani puhuttiin riittävän laadun ajatuksesta. Täydellinen ei yleensä palvele asiakkaan tarpeita, sillä hän ei tunnista sitä, hän ei halua maksaa sitä hintaa mikä tuotteelle tulisi jos siitä tehtäisiin paras mahdollinen.
Sama pätee verkkokeskusteluun.
Riittävää laatua keskustelussa on se, että ihmiset voivat sen perusteella, ei kaikki, mutta riittävän suuri osa, jalostaa keskustelun sisältämää informaatiota tiedoksi, ja toisaalta osaa asettaa sen tiedon omien aikaisempien kokemusten ja tietojen joukkoon, niin että siitä on hyötyä, puhumattakaan, että hän kykenisi luomaan siitä jotakin uutta.
Jos sinulla on tästä itse asiasta jonkinlainen näkemys, olisin kiinnostunut lukemaan sen, sen jälkeen kun olen lukenut sen, voin sitten arvioida itse, miten se sopii niihin käsitteisiin, joilla minä käsittelen olemassa olevaa.
Ja tässä on sitten minulle elinvoiman lähde.
Minä en kuvittele saavani täydellistä tietoa, vaan ainoastaan informaatiota.
Kun luen Herra Linturin osuuden, ohitan ensin detaljit, sen mitä hän sanoi, ja keskityn siihen, mitä minä kuvittelen hänen tarkoittavan.
Sen jälkeen minä vertaan oletustani aikaisempiin kokemuksiin, tietoon, täydennän sitä kenties jollakin informaatiolla toisesta lähteestä ja luo mielikuvan siitä, mikä herra Linturin sanoman merkitys oli minulle.
Jos minusta tuntuu, että en ole ymmärtänyt, niin silloin kysymys on minun kokemus- ja kontekstimaailman ristiriidasta, joka saattaa johtua myös siitä, että toinen meistä on jossakin kohden vetänyt vääriä oletamuksia saamastaan informaatiosta, jalostanut sen vääräksi tiedoksi.
Kuitenkaan yksityiskohtainen käsitteiden avaaminen ei poista väärää tietoa, vaan keskustelu, jossa yritämme yhteen sovittaa meidän kontekstiaalista tapaamme ymmärtää maailma.
Petja - aika hieno, luin sen kolmeen kertaan ja mietin, mitä voisin oppia. Ainakin muistan nyt hieman aikaa kuvaamasi ajatuksen kirkkaampana. Mieleen tuli sama ajatus Pascalin hieman eri tavoin ilmaisemana, kuten myös Locken kuvaamana. Mutta kesällä luin Spinozan Etiikan. Spinoza ei varmaan olisi ollut kanssasi eri mieltä, mutta vaikea sitä kirjaa oli ensimmäisten sivujen jälkeen jatkaa, jos halusi poiketa kirjoittajan käsitemäärittelyistä. Aksiomaattinen deduktiivinen päättely ei kovin paljon anna, jos aksiomista tai termien määrityksistä ollaan eri mieltä. Loppu siis on puutaheinää, jos alkua ei jäsennä kirjoittajan kuvaamalla tavalla. Immanuel Kantin termein jaettuna synteettinen ajattelu vaatii nämä huolelliset ja tarkat termit ja logiikan ehdottomuuden, jotta lopputulemat olisivat päteviä ja analyyttinen ajattelu on löysempää, eikä johda niin suuriin virheisiin, vaikka tarmit olisivatkin vähän hakusessa. Kurssilaiseni kysyvät usein tarkennusta käyttämiini termeihin, jotta ymmärtäisivät, mitä haluan sanoa. Harvat kuitenkaan pohjustuksen jälkeen väittelevät kanssani siitä, mitä jonkun termin kuuluisi tarkoittaa, koska käymme läpi riittävän määrän teorioita, joissa samat sanat tarkoittavat eri asioita. Ja lempeän Spinozan päätelmää, jonka mukaan sääli on sairautta, ei voi ymmärtää oikein, ellei lue tarkasti hänen määritelmiään ja päättelyään, jonka mukaan viisas kokee empatiaa ja tekee hyvää jo sen vuoksi, ja jos tekee jotakin muuta säälin vuoksi, menee se yleensä vikaan. Tämä on karkea lyhennelmä, eikä anna oikeutta Spinozan tarkkuudelle, jonka vuoksi vallanpitäjät kielsivät hänen teoksensa ja ajatuksensa ja niiden lainaamisen ja jopa viittaamisenkin. Mutta mikään tässä ei ole sanomasi kanssa ristiriidassa. Selittää vain, miksi intän termeistä, kun itse yritän deduktiivista päättelyä.
Tuo rupesi kiinnostamaan: ”Käymme riittävän määrän teorioita…”
Ei yhteiskuntatieteissä oikeastaan ole mitään ”teorioita”.
Kaikenlaista kaaoshömppää ja peli”teoriaa” kyllä löytyy:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/24/pirjo-stahle-mauri-gronroos-knowledge-management-konsulttien-kaaoshomppaa-77/
Lauri, siinä, jota sinä pidät yhteiskuntatieteenä, et ehkä ole haivainnut olevan mitään sellaista, mitä itse pidät teoriana, mitä tuo sana nyt sitten sinulle merkitseekään. En oikein enää jaksa ottaa hömppäväitteitäsi kovin tosissaan, kun heittelet niitä aivan satunnaisen oloisesti. Minä tarkoitan tässä yhteydessä teorialla mallia, jolla on ymmärrettävä vastaavuus todellisuuteen ja mallia vastaavat tapahtumat korreloivat satunnaista enemmän mallin ennusteen kanssa. Mallin ei tarvitse olla ”tosi”, joten poppamiesten idea pahojen henkien tarttumisesta koskettamalla oli esimerkiksi tällainen teoria. Jos sana tarkoittaa sinulle jotakin muuta, ei väitteesi liittynyt siihen, mitä sanoin. Voisitko yrittää ystävällisesti ymmärtää, että sanat voivat tarkoittaa muutakin kuin sitä, mitä itse niillä käsität?
Mallit, jotka sovitetaan tietyn aikajakson todellisuuteen, eivät ole teoriota.
Konsultit käyttävät usein sanoja tarkoistushakuisesti miten sattuu ja luovat vuosittain uusia sanoja vailla varsinaista sisältöä poliitikkojen naposteltavaksi. Jotkut näistä jäävät elämään, vaikka sisältö puuttuu.
Mutta annapa jokin esimerkki sellaisesta, jota sinä nimität teoriaksi, niin ehkä valaistun.
PS. Suomen innovaatiojärjestelmä evaluoitiin.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/29/suomen-ns-innovaatiojarjestelma-remonttiin/
Miettisen mukaan ei voida puhua Suomen osalta innovaatiojärjestelmästä:
NATIONAL INNOVATION SYSTEM, Scientific Concept of Political Rhetoric (Edita 2002)
Voidaanko sinun mielestäsi?
Lauri, et selittänyt, mikä sinun sanastossasi on teoria. Rajasit kyllä teoriana pois esimerkiksi päivittäisen auringonpaisteen. Ihmiseenkin liittyvät mallit tietysti toimivat vain sen hetken, kun ihmisiä on olemassa, joten jätit nekin pois. Luultavasti jätit fysiikan lämpöopinkin pois, jos ajatellaan riittävän pitkää aikajaksoa. Ymmärrän toki, että ihmistieteissä esitetään kaikkea roskaa tieteenä, mutta ei sinun tarvitse sitä tunkiota avata jokaisessa keskustelussa ikäänkuin se olisi jokin perustelu. Esitä itse teorian määritelmä ja esimerkki niin ymmärrän, mitä sinä sanalla tarkoitat ja anna sitten nimi sille, mitä minä tarkoitan. Minä jo esitin esimerkkinä poppamiesten teorian pahojen henkien tarttumisesta. Miksi se ei sinulle kelvannut vaan peräät vielä uutta?
Ja, mitä tulee siihen, voidaanko Suomen osalta jotakin kutsua innovaatiojärjestelmäksi, vastaan, että voidaan kutsua sitä vaikka kuuraketiksi, jos kuuraketilla tarkoitetaan esimerkiksi Tekesiä, yliopistoja jne. Tartut aivan liiaksi sanoihin, kuten niillä olisi jokin itsenäinen olemus. Minulle sanat ovat vain nimilappuja niille ideoille, joita ne puhujan mielestä edustavat. Jos nykyistä innovaatiojärjestelmäksi kutsuttua pitäisi jotenkin luonnehtia, minulla olisi siitä sanottavana sekä hyvää että huonoa, mutta minä tein jonkin verran töitä kirjoittaakseni tänne alustuksen, jonka perusteella voisi ymmärtää sanan tietoyhteiskunta siten, että se sana tarkoittaisi sitä, mitä ennen ei merkittävässä määrin ollut ja nyt on. Ajattelin oppivani siitä asiasta jotakin lisää, jos siitä syntyisi keskustelu. Olen pettynyt siihen, että tein sen työn turhaan, enkä tiedä, haluanko enää kirjoittaa tänne. Oma ajatteluni etenee enemmän synteettisen kuin analyyttisen metodin mukaan, enkä saa kovin paljon irti keskustelusta, jossa termien merkitykset vaeltavat keskustelun kuluessa täysin mielivaltaisesti ja keskustelussa ei ole edes yritystä ymmärtää puhujan tarkoitusta vaan ainostaan esitellä, miten sanat aivan toisella tavalla käsitettynä voisivat johtaa johonkin aivan muuhun, esimerkiksi vastaväittäjän aiempiin alustukseen liittymättömiin esityksiin.
Halusin selvennystä tästä, koska asia kiinnostaa:
Risto: ”Kurssilaiseni kysyvät usein tarkennusta käyttämiini termeihin, jotta ymmärtäisivät, mitä haluan sanoa. Harvat kuitenkaan pohjustuksen jälkeen väittelevät kanssani siitä, mitä jonkun termin kuuluisi tarkoittaa, koska käymme läpi riittävän määrän teorioita, joissa samat sanat tarkoittavat eri asioita.”
Lauri: ”Mutta annapa jokin esimerkki sellaisesta, jota sinä nimität teoriaksi, niin ehkä valaistun.”
Risto: ”Esitä itse teorian määritelmä ja esimerkki niin ymmärrän, mitä sinä sanalla tarkoitat ja anna sitten nimi sille, mitä minä tarkoitan.”
Ai tuo poppamiesesimerkki? Se osimerkki kansanomaisesta termi ”teoria” käytöstä”. Olivat luonnolla esittämsi ”teoriat” myös tuollaisia?
Tämä ei ilmeisesti kelpaa sinulle: ”Teoria tarkoittaa ensiksi yhtenäistä tietojen järjestelmää, toiseksi tieteellistä selitystä tai selitysjärjestelmää ja kolmanneksi oletusta, otaksumaa, hypoteesia.” (wiki) ?
Lauri - minulle kelpaa mikä tahansa yhteisesti sovittu selkeä käsite ja mikä tahansa nimi sille. En kuitenkaan jaa ajatustasi, jonka mukaan poppamiesten monimutkainen systeemi tautien leviämisen ehkäisyksi vastaisi kansanomaista ”teoria” -sanan käyttöä. Annoit kuitenkin kolme vaihtoehtoa, etkä kertonut, mitä niistä haluat soveltaa, vaikka annoitkin sen vaikutelman, että sen määritelmän tulisi kelvata. Pohditaan nyt sitten sitä. Yhtenäinen tietojen järjestelmä, jota myös tieteenä pidettiin oli poppamiesten oppien lisäksi mm. kristillinen jumaluusoppi, ja Newtonin mekaniikkakin kuuluu kai tuohon kategoriaan. Kukin on toiminut varsin hyvin, vaikka ei nykykäsityksen mukaan ole tieteellinen totuus (edes poikkeustapauksessa). Tuo lainaamasi määritelmän toinen osa, tieteellinen selitysjärjestelmä - sen taisit kieltää jo itse edellyttämällä, ettei teoriassa ole kyse hetkellisestä. Tiedettä on se, jota tiedeyhteisö kulloinkin tieteenä pitää. Tämä on vallitseva käsitys tieteen filosofiassa, joka lienee auktoriteetti näissä kysymyksissä. Tietysti voimme myös ottaa tieteen määritelmäksi sen, minkä Lauri Gröhn tieteenä tuntee ja hyväksyy, mutta mitä jää jäljelle? En kyllä torju kokonaan tuota viimeistäkään, mutta yksittäinen hyvin toimivakaan oletus/lainalaisuus ei normaalisti ole se, mitä teoriaksi kutsuisin, eikä se ihan taida täyttää normaalioletusta ennustava malli-sanallekaan, johon itse nojaisin mieluiten. Mutta tässä viimeisessä kohden mielelläni edellyttäisin havaintoja ennustuskyvystä. Jos me hyväksymme minkä tahansa hypoteesin tai oletuksen teoriaksi, ilman mitään vahvistusta, ja ilman mitään ennustusvoimaa, ajaudummee kyllä siihen kansanomaiseen - no se nyt on vain yksi teoria - tyyliseen, jossa teoria on enemmän vitsi kuin mikään hyödyllinen uskomus. Mutta etkö nyt todellakaan pystynyt mihinkään selkeämpään? Ei tällaisella määritelmällä, jossa on puurot ja vellit kaikki sekaisin, saa mitään selkeää keskustelua aikaan.
Sinä et näytä pääsevän eroon tuosta ”totuudesta”. Kaikki oikeatkin teoriat ovat hypoteettisia ja ne vaihdetaan parempaan ajan kuluessa jos on tarpeen.
Risto: ”Tiedettä on se, jota tiedeyhteisö kulloinkin tieteenä pitää.”
Tuo on tautologia.
Tuo poppamiesjuttu on esimerkki maagisesta järjestelmä. Toki von Wrightinkin mukaan magia on tieteen esiaste. Magia tarjosi selitysmalle selittämättömälle.
Sitten muutamia sivuhuomatuksia.
Musiikin teoria ei ole teoria, vaan vain vastakohta käytännön musisoinnille.
Peliteoria ei ole teoria mistään, vaan kokoelma hyödyllisiä työkaluja.
Eikä matematiikka ole tiede ollenkaan, vaann joukko abstrakteja teknologioita. Matematiikka ei sellaisenaan myöskään kerro yhtään mitään luonnosta tai todellisuudesta.
Lauri, mistä sait päähäsi, että minä edellyttäisin teorialta totuudellisuutta? Siitäkö, että totesin, ettei mainitsemiani esimerkkejä enää pidetä tieteellisinä totuuksina. Pohdi lausetta tarkemmin, se ei suinkaan tarkoita, että minä pitäisin mitään teoriaa totuutena. Sanoin jo aiemmin, että vääristelet sanomisiani tarkoituksellisesti ja tässä on taas yksi esimerkki. Toki kaikki maailmaa koskevat teoriat ovat epätosia ja vaihdetaan parempiin, kun sellaisia ilmaantuu. Hyvä, kun sinäkin sen tiedät. Vaadit kuitenkin aiemmin teorialta pysyvyyttä ja olet nyt selityksen velkaa, koska nämä kaksi ajatustasi vaikuttavat olevan selkeästi ristiriidassa keskenään. Ja tieteen nykyinen määritelmä ei ole tautologia, eikä edes aivan kehäpäätelmäkään, koska tiedeyhteisö ei ole sama kuin tiede, mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat ja huomaan, että ymmärsit, miksi tieteeseen viittaaminen teorian määritelmässä on ongelmallista. Halusinkin tuoda sen esiin, mutta hämmennyin kyllä, miten senkin argumenttini sait väännettyä implisiittiseksi väitteeksi, etten minä ymmärrä, mistä puhun, vaikka ilmeisesti olit samaa mieltä. Sivuhuomautuksesi ovat omia määritelmiäsi, eivät seurausta mistään aiemmasta määritelmästäsi, koska antamaasi wiki-määritelmään ne mahtuvat kyllä ja sellaisinaan sattumanvaraiset lisäyksesi vaikeuttavat keskustelua, jos et suostu selkeästi kertomaan, mikä sinun mielestäsi on teoria ja mikä sana paremmin sopisi kuvaamaan minun esittämääni ennustuskelpoista mallia. Tuntuu siltä, että sinulla on vahva käsitys siitä, mitä sana tarkoittaa sekä sinulle että muille, mutta et kykene sanomaan sitä. Tuntuu jopa siltä, että sana olisi yhtä itse asian kanssa ja jokin tapa tulkita sana olisi oikea ja toinen väärä, vaikka vain yksi keskustelijoista olisi ”oikealla” kannalla sanan merkityksestä.
Ja vielä - Newtonin mekaniikka oli myös maaginen järjestelmä
, vaikka siihen liittyi paljon tieteen piirissä hyväksyttyjä metodeja. Newton itse totesi, ettei hän tiedä mitään fysikaalista tai filosofista syytä, miten kaksi kappaletta voisi vetää toisiaan puoleensa, jos niiden välillä ei ole mitään. Richard Feynman totesi, että Newton todisti, etteivät enkelit työnnä planeettoja radallaan eteenpäin vaan sisäänpäin ja hänen mukaansa edelleen tiedämme saman verran. Fyysikot tietävät, ettei maailman todellista olemusta tiedetä, joten olemme samalla tavalla tyhjän päällä kuin poppamiehet olivat. Poppamiesten ja muiden meitä ennen tietoa keränneiden ihmisten taitoja ja tietoja ei kannata liiaksi väheksyä antamalla niille maagisia leimoja. Järjestelmät toimivat parhaimmillaan oikein hyvin ja ne mallit ennustivat tautien leviämismekanismit paljon paremmin kuin valistuksen ajan tiedemiesten ja lääkärien käsitykset.
Käytit termiä ”tieteellinen totuus”. MItä se siis tarkoittaa?
En ole vaatinut teorialta pysyvyyttä.
Tarkoitatko että ”musiikin teoria”, ”peliteoria” ja ”kaaosteoria” mahtuvat wikin teorian määritelmään?
Ne eivät ole yhtenäisiä, eivätkä selitä mitään, eivätkä edes ole hypoteettisia.
Minä voin käyttää jopa termiä hindulaisuus tietämättä, mitä se tarkoittaa. Voin silti väittää, että on paljon ihmisiä, jotka näkevät maailman hindulaisuuden kautta. Samalla tavalla on paljon ihmisiä, jotka pitävät jotakin oppia tieteellisenä totuutena ja sinun pitää kysyä heiltä, miksi he niin tekevät, jos haluat saada asiasta tarkemman selon. Tiedän kuitenkin, että mainitsemissani asioissa näin ajattelevia on nykyään vähemmän kuin ennen ja niin sanoin ja taisit tahallasi kääntää asian nurin.
Hylkäsit joukon teorioita seuraavalla perusteella: ”Mallit, jotka sovitetaan tietyn aikajakson todellisuuteen, eivät ole teoriota.” Ymmärsin, että edellytät teorialta pysyvyyttä. En tiedä, mitä muuta lause voisi tarkoittaa, mutta korjaa, jos olen väärässä.
Ja musiikin teorian tunnet minua paremmin, joten saatan vain kuvitella, että sen piiriin kuuluu joitakin malleja, esimerkiksi harmonisista soinnuista ja riitasoinnuista yms., joiden kohdalla suositaan sellaisia, joista ihmiset yleensä pitävät. Selittämisestä en tiedä mitään, kun minusta tuntuu Humen kirjan luettuani, ettei mikään selitä koskaan mitään, mutta minusta tuntuu, että musiikin teoria on malli, joka ennustaa kohtuullisella tilastollisella todennäköisyydellä säveltäjien ja yleisön normeja. Satunnainen poikkeama musiikin teoriasta ei ehkä saa kansaa puhkeamaan suosionosoituksiin, mutta tiukka pitäytyminen teoriassa voi joitakin kohteliaita taputuksia synnyttää, mutta tässä kohden voin käsittää asian täysin väärin ja musiikin teoriaksi ehkä kutsutaankin jotakin, joka on täysin yhdentekevää, ja joka ei auta ketään menestymään missään. Peliteorian alueella on paljon malleja, jotka ennustavat esimerkiksi yhteistyökykyä, innovatiivisuutta, jonokäyttäytymistä ruuhkaantuvilla teillä, yms. Kaaosteorian jatkeena kasvanut fraktaaleihin liittyvä oppi tuottaa paljon malleja, jotka ennustavat hyvin kasvien rakenteita ja monia muita luonnonilmiöitä. Voit luonnollisesti väittää, että nämä kaikki ovat sovelluksia ja puhuit ainoastaan teoriasta itsestään, mutta se olisi kehäpäätelmä. Kaikki mallit ovat aina vain malleja ja ennustuskykyisiksi ne tekee kytkentä todellisuuteen.
En kuitenkaan siis tarkoita tässä mitään muuta kuin sitä, että sinulla ei ilmeisesti ole mitään määritelmää, joka olisi koherentti ja yksinkertainen.
Risto:
Hylkäsit joukon teorioita seuraavalla perusteella: ”Mallit, jotka sovitetaan tietyn aikajakson todellisuuteen, eivät ole teoriota.” Ymmärsin, että edellytät teorialta pysyvyyttä. En tiedä, mitä muuta lause voisi tarkoittaa, mutta korjaa, jos olen väärässä.
Ne ovat vain yhtä asiaa kuvaavia malleja. Teorialta vaaditaan enemmän.
Musiikin ”teoria” sisältää mm. joukon konventioita anaysointityökaluja, alkeisfysiikkaa värähtelyistä, fysiologiaa ja historiaa.
”Peliteoria” on kokoelma hyödyllisiä malleja. Mutta ei ole fysiikankaan teoriaa, mutta sen sisällä on mm. teorioita.
”Kaaosteoria” ei ennusta mitään, mutta se antaa muutamalla syvyystasolla isomerioita luonnon objektien kanssa, kun matematiikka sopivasti väännellään.
Mutta on esimerkiksi mahdotona osoittaa, että jokin systeemi on kaoottinen. Mallin kaoottisuudesta ei seuraa, että olisi osoitettu itse systeemin olevan kaoottin.
”Kaaosteoria” on yksi viimevuosikymmenien suurimpia kuplia, johon monet lauman perässä juoksevat tutkijat ovat sortuneet.
Todella hupaisaa on ”tulevaisuudentutkija” Pirjo Ståhlen täydelliset sekoilut kaaosteorian kanssa. Hän kun otta metaforat todisteiksi knowledge management väikkärissään:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/24/pirjo-stahle-mauri-gronroos-knowledge-management-konsulttien-kaaoshomppaa-77/
Lauri, minun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoitat, jos tarkoitat aivan muuta kuin mitä kirjoitat. Nyt sanot, että teorialta vaaditaan enemmän, mutta äsken sanoit muuta ja annat sitten esimerkiksi musiikin ”teorian”, jota et teoriaksi kelpuuta. Sitten sanot, että kaaosteoria antaa vastaavuuksia luonnon kanssa, mutta et kuitenkaan kelpuuta sitä teoriaksi, vaikka vastaavuudet ovat ainoa, mihin ihmisen symbolikieli milloinkaan kykenee. Yritä nyt puristaa jokin määritelmä teorialle tai hyväksy minun esittämäni. Emme voi käyttää sanaa teoria keskinäisessä keskustelussamme merkityksellisellä tavalla, jos sinun pitää aina kunkin teorian tai sellaiseksi väitetyn osalta tulkita, mitä sanalla teoria oikein tarkoitat.
Minä en saa edes näin pitkän selitysyrityksesi jälkeen kiinni, mikä on se säännönmukaisuus, joka selkeällä tavalla tarjoaa riittävän ja välttämättömän edellytyksen sille, että jokin malli on teoria. Minä esitin ja esitän, että teoria on malli, jota uskotaan voitavan käyttää ennustamaan todellisuutta jollakin tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Sinä olet esittänyt sekalaisen joukon hajanaisia lauseita, joista puuttuu loogisuus.
Väitteesi kuplista ja hömpästä ovat lisäksi täysin epärelevantteja. Kaaosteorian kautta on tietysti syntynyt sekä hyvää että huonoa, alkuvaiheessa pääosin virikkeellistä haaveilua avautuvista mahdollisuuksista ja myöhemmin enemmän. Flaken kirja Natural Beauty on melko hyvä matemaatikon katsaus perusteisiin nykyisellään. Ja taas onnistuit markkinoimaan yhtä viitettäsi aivan asian sivusta revityllä argumentilla. Naurettava tapa, mutta ehkä se toimii, kun käytät sitä noin systemaattisesti.
”Kaaosteoria” niinkuin sen esität antaa vastaavuuksia, mutta kyseessä ei ole muuta kuin matemaattisten menetelmien käytöstä, ei teoriasta. Oikeastaan vain fraktaalimatemamatiikka antaa noita. Kaaosmallien ja fraktaalien ainoa yhteys on, että kaoottisen mallin atraktorit ovat fraktaalisia.
Suurinta kaaoshömppää on tuo perhosefekti, joka on vain surkea käyttökelvoton metafora.
Lauri, Flaken kirjassa on monien luonnonilmiöiden mallinnuksen joukossa mm. loistava malli lintuparvien lentokäyttäytymisestä. Muutamalla yksinkertaisella säännöllä malli saadaan toistamaan hyvin luonnollisen näköisiä lintuparvien käyttäytymisiä. Kyse on tietysti vastaavuudesta, joka ennustaa yksittäisten lintujen käyttäytymistä parvessa (jota aiemmin ei ole osattu tyydyttävästi mallintaa virheellisten oletusten vuoksi) ja jota siksi kutsun mielelläni teoriaksi. Toistan kysymyksen: mitä muuta on olemassa symbolisen kielen avulla kuvattuna kuin todellisuutta hyödyllisesti vastaavia malleja - siis jotakin, jota itse haluat kutsua teoriaksi? On todellisuus, jota filosofien (sekä uusien että vanhojen) mukaan emme havaitse tai tavoita ja sitten inferenssien perusteella tehtyjä havaintoja, joihin pyrimme kielen avulla rakentamaan vastaavuuksia. Esimerkiksi euklidinen geometria on melko hyvä, joskin sekin tietysti ilmeisesti virheellinen teoria maailman etäisyyksien ominaisuuksista. Mutta nyt olen kyllä kysynyt jo riittävän monta kertaa tämän, ja ellet vieläkään vastaa, on se minulle osoitus, että et oikeasti ole kiinnostunut tämän asian selvittämisestä vaan ainoastaan omien hokemiesi toistamisesta.
Puheesi tässä keskustelussa ei ole ollut loogista, se on ollut autoritääristä. Ladot omia väitteitäsi, jotka perustuvat löysästi omiin käsityksiisi termien merkityksistä ja sitten tapasi mukaan haukut kaikki muut typeryksiksi tai heidän ajatuksensa hömpäksi, kun nämä eivät ole kanssasi samaa mieltä sanojen merkityksistä. Perhosefekti esimerkiksi on vallan hyvä metafora niille, jotka sen ymmärtävät, ja matematiikan tasolla se mekanismi - siis pienen lähtötilanteen eron eskaloituminen - on nykyään aivan selvä ja seurausvaikutuksiltaan ja dynamiikaltaan monet matemaatikot yllättänyt, joten herättäviä metaforia on tarvittu. Suosittelen lukemaan Flaken kirjan. Se on paksu ja sijoittaa nuo asiat toistensa yhteyteen ja osoittaa kyllä enemmän yhteyksiä kaaosteoriaan kuin väität.
Minusta tuntuu, että lausut mielelläsi ehdottomia väitteitä tyyliin - tähän ei muuta liity - , kun huolellisempi kirjoittaja kirjoittaisi - minä en tiedä liittyykö tähän muuta! Mutta … huomautan tässä kohden, että olen lisäksi pyrkinyt puhumaan kaaosteorian synnyttämästä laajemmasta kompleksisuuden teoriasta. Kaaosteoria perusmuodossaan on vain alku lupaavalle tutkimussuunnalle, jota kokonaisuutta voi nimittää itseorganisoituvuudeksi. Se kulkee perinteisten tieteen koulukuntien poikki ja kytkee kompleksisuuden teorian sisältämän matematiikan luonnonilmiöihin ja ihmistieteiden tyypillisesti tutkimiin ilmiöihin. Monet tulokset ennustavat jo erittäin hyvin todellisuutta. Monelle kompleksisuuden teoria on synonyymi näille itseorganisoituvuuden teorioille, joita Murray Gell-Mannin perustamassa Santa Fe instituutissa on koottu koulukunnaksi. Ja oletan nyt, että haukut senkin jollakin yksittäisellä hömppähavainnolla tai väitteellä, ettet tunne yhtään hyvää asiaa, joka sieltä olisi tullut.
Perhosefekti on puhdasta roskaa, koska se vääristää koko asian. Perhosefekti liittyy epälineaarisiin täydellsin pelkistettyihin malleihin luonnosta. Todellisuus perhosefektillä ei ole hölkäsen pöläysen merkitystä, koska maailman on täynnä miljoonia kertoja suurempia vuorovaikutuksia. Malli ei ole todellisuus.
Samaan asiaan liittyy myös se, että ei ole mahdollista todistaa, että jokin systeemi on kaaottiine. Jos pelkistetty malli onkin kaoottinen, ei siitä seuraa, että pelkistämätön todellisuus olisi kaoottinen.
Visuaalinen mallintaminen ei ole teorian mudostusta, mutta voi toki auttaa varsinaisen teorian rakentamisessa.
Itseorganisoituvuus on niitä kemian Nobelisti Prigoginen lanseeraamia termejä. Muista esimerkkejä ei tainnut olla kuin tuo yksi kemian ilmiö. Prigoginellä oli suuri tarve soveltaa mallejaan yhteiskunnallisiin asiohin ja suuri joukko puolivillaista väkeä onkin tarttunut hänen oppeihinsa. Jopa tieteellisissä artikkeilla siteerataan Prigogine-Stengersin kirjaa, jossa vastuu on kuitenkin lukija. Jopa Nonaka on mennyt Prigoginen halpaan.
En ole kuullut, että Santa Fe olisi saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Yleensä on tapana suorittaa Santa Fen name dropping, joista Gell-Mann on suosituin.
Visuaalisten symbolien todellisuusvastaavuus algoritmisine perusteineen ei siis sinulle kelpaa, pitääkö olla sanoja tai numeroita, pöh mitä roskaa kirjoitat kertomatta vieläkään teorian kriteeriä. Mitään todellisuuteen liittyvää ei ole mahdollista todistaa, kuten tieteenfilosofia hyvin osoittaa, joten argumenttisi on siltäkin osin tyhjä. Et ole pyynnöstäni huolimatta kuvannut, miten voisimme tehdä muita teorioita kuin luoda yksinkertaistavia malleja, jotka näyttävät ennustavan todellisuutta - siis vastaavan ja ennustavan havaintoja, ja joilla näyttää olevan koherenssi aiemmin kelvollisiksi havaitsemiimme malleihin. Jatkat kuitenkin taas hyödytöntä ja ikävää parjaamista tyylisi mukaan ja markkinoit jälleen yhtä omaa tekstiäsi. Jos et saa aikaan mitään rakentavaa tai todellista, en enää viitsi vastata. En opi tästä mitään etkä sinäkään vaikuta oppivan ja tuskin kukaan muu jaksaa tällaista ristiinpuhumista lukea.
Kyllä on mahdollista todistaa esimerkiksi, että vetyä poltettaessa syntyy vettä.
Kaoottisuuden todistaminen on täysin eri luonteista. Siinä ongelmana on juuri tuo kartta ei ole maasto.
Esimerkiksi erityinen suhteellisuusteoria ei ole ”yksinkertaistava” malli.
Kuten yleensä, en viitsi vaivautua metakeskusteluihin.
PS. Google antaa yli 5000 suomalaista viitettä perhosefektistä, joukossa muutama väikkärikin:
http://www.google.fi/search?q=perhosefekti
Tuo jos mikä osoittaa, ettei mistään ”tietoyhteiskunnasta” ole tietoakaan, vaan pikemminkin ”laumayhteiskunnasta”.
Lauri, vastaan tähän vielä, koska tämä tieteenfilosofian keskeinen periaate on monelle vaikea ja huomaan, ettet ole sisäistänyt sitä ollenkaan ja monet muut saattavat olla samassa tilassa. Lue Hume, jos et ole vielä lukenut tai jokin muu tieteenfilosofiaan pureutuva vähemmän ärsyttävästi esitetty teksti. Locke esittää asian paljon lempeämmin ja rakentavammin. Ei ole mahdollista todistaa, että vetyä poltettaessa syntyy vettä, ellei sanoja määritellä siten, että siitä syntyy tautologia. On kyllä mahdollista havaita, että näin näyttää toistuvasti tapahtuvan ja usko malliin vahvistuu. Ei ole myöskään mahdollista todistaa, että aurinko nousee huomenna. Meillä vain nyt sattuu olemaan malli, jonka me uskomme ennustavan hyvin sitä, miten käy, kun vedyksi kutsumamme ilmiö, jota emme kunnolla ymmärrä, kohtaa hapeksi nimeämämme ilmiön, jota sitäkään emme kunnolla ymmärrä, kuten fyysikot hyvin tietävät ilman mitään metakeskusteluakin. Siinäkin on kyse vain kartasta, ei maastosta. Ennen hapen keksimistä ja vielä pitkään sen jälkeenkin puhuttiin flogistonista ja silloin uskottiin siihen, nyt uskotaan happeen. Kumpikin on vain malli, ja kumpikin vastasi melko hyvin todellisuutta, happi tietysti paremmin.
Ja tietysti erityinen suhteellisuusteoria on yksinkertaistava malli. Etkö muka tiedä, mitkä isot asiat ja mittakaavat siinä on kokonaan jätetty tarkastelun ulkopuolelle? Tuskin väität, ettei se ole malli.
Ja rikot normaalin järkevän keskustelun sääntöjä jälleen tarkoittamalla tietoyhteiskunta-sanalla eri asiaa kuin mikä merkitys sanalle keskustelun alustuksessa annettiin. Tietoyhteiskunnassa - sanan siinä merkityksessä, joka sanalle alustuksessa annettiin - yksilöiden laaja ymmärrys on vähäisempää ja ainakin toisistaan erilliset laumailmiöt siksi helposti aikaansaatavia, eikä mitään ristiriitaa ole. Mutta Emile Durkheim kyllä varsin hyvin osoitti, että laumailmiöt ennen olivat totaalisempia mekaanisen solidaarisuuden vuoksi.
Tautologia on väite, joka on konstruoitu siten, että se ei voi olla virheellinen. Kaikki teoriat ja mallit voivat olla virheellisiä, eivät siis ole tautologioita.
Suhteellisuusteoria ei ole ”yksinkertaistava malli”, mutta niinkuin fysiikassa yleensä, sillä on pätevyysvalueensa.
Perhosefekti on kaikissa olosuhteissa roskaa.
Lauri, esittämäsi lauseet ovat irrallisia määritelmänomaisia ja nojaavat vain omaan tapaasi jäsentää sanat. Siksi niillä ei tunnu olevan relevanssia suhteessa siihen, mitä minä sanoin tai kysyin, eikä tämä ole järjellistä keskustelua.
Tietoyhteiskunnasta ei koskaa ole käyty järjesllistä keskustelua. Keskustelun pitäisi lähteä poliittisesta keskustelusta, mutta siihen poliittinen eliitti ei ole pystynyt. Teknokraatit, Linturi mukaanlukien, yrittä jonkinlaista teknologista osaoptimointia ketunhäntä kainalossa.
Keinoja on, tavoitteet vain puuttuvat.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/18/ei-kansaa-tarvitse-vaihtaa-vaan-nama/
Jotenkin tuntuu, että yhteiskunta on mennyt solmuun liiasta rakenne- ja normistoviidakosta. Eikös luonnosta voisi oppia yksinkertaisuutta, kauneutta ja jatkuvaa dynamiikaa, jota Risto mielestäni ajaa tosi hienolla analyysillä.
Eli mitähän Risto mielestäsi on löytänytluonnosta?
Paluuviitteet (1)
Perhosefekti on puhdasta roskaa - Lauri Gröhn: TIETOYHTEISKUNNAN RAUNIOILLA kirjoitti 1.11.2009 10:16 (#):
[…] Lisää asiasta. […]