Euroopan tiede- ja teknologiapolitiikan uusi haasteellinen käänne: European Institute of Technology and Innovation (EIT) on aloittamassa toimintaansa

Marraskuussa 2006 Euroopan komissio julkaisi Euroopan teknologiainstituutin perustamisasiakirjan. Komission presidentti José Manuel Barroso esitti vuonna 2005 EIT:n perustamista vauhdittamaan Lissabonin sopimuksen toteutusta. Tässä yhteydessä Barroso esitti ns. tietotriangelin eli tutkimuksen, koulutuksen ja teknologiasiirron toteuttamista EIT:n avulla.

Perustavana ideana presidentti Barrosolla oli luoda Eurooppaan Yhdysvaltojen MIT:ta vastaava vahva kansainvälisesti verkottunut tutkimusinstituutti. Tällä hetkellä MIT on tosin vasta 9. parhain yliopisto maailmassa. Tämä asia kannattaa pitää mielessä ennen kuin ryhdytään ihannoimaan kritiikittömästi MIT-toimintamallia. Maailma on muutostilassa. Mallia kannattaisi ottaa Yhdysvaltain Harvardista, Iso-Britannian Cambridgen yliopistosta ja Yalen yliopistosta, jotka tällä hetkellä muodostavat maailman kolmen kärkiyliopiston ryhmän. Shanghain listalla MIT oli vuonna 2009 viidentenä, ei suinkaan ensimmäisenä. Shanghain listan kolmen kärjessä -ryhmä ovat Harvard, Stanfordin yliopisto ja Kalifornian yliopisto. Shanghain listalla Helsingin yliopisto oli sijalla 72 vuonna 2009.

EIT on ollut ns. ”kuuma peruna” Euroopan tiede- ja teknologiapolitiikassa. Kuumaa keskustelua on käyty mm. EIT:n budjetista, johtamismallista sekä eri maiden tasapuolisista edellytyksistä osallistua EIT:n tulevaan toimintaan. Myös Euroopan yliopistojen yhteistyömuodot EIT:n kanssa ovat herättäneet keskustelua. Keskeinen tiedepoliittinen kysymys on luonnollisesti se, voivatko eri Euroopan yliopistot osallistua tasapuolisesti yhteistyöhön EIT:n kanssa. Tässä vaiheessa on selvää, että Euroopan kärkiyliopistot tulevat seuraamaan tarkasti EIT:n tulevaa strategista verkottumista.

EU:n suora rahoitus EIT:lle vuosina 2008–2013 on 308 miljoonaa euroa, mutta jo nyt toiveita on esitetty huomattavasti laajemmasta rahoituspohjasta. EIT-statuksen arvioidaan houkuttelevan osaamis- ja innovointiyhteisöjen ympärille monenlaista toimintaa ja myös merkittäviä rahoittajia. Tulevaisuudessa on odotettavissa kriittistäkin keskustelua EIT:n toimintastrategiasta ja sen toteutuksesta. Varmastikin esimerkiksi Helsingin yliopisto tulee seuraamaan tarkasti Aalto-yliopiston yhteistyötä EIT:n kanssa. Todennäköisesti Euroopan yliopistot tulevat käyttämään Shanghain listaa ja muitakin arviointilistoja arvioidessaan sitä, onko EIT oikeasti tehnyt yhteistyötä huippuyliopistojen kanssa. Myös Suomen Akatemialle EIT on tärkeä haaste. Tieteen tasoa ja tilaa tulisi saada petrattua nopeasti yläkurssiin.

Tulevaisuudessa nähdään noudattaako EIT omaa strategiaansa julkilausutusta yhteistyöstä huippuyliopistojen kanssa. Jo nyt voidaan odottaa mielenkiintoisia evaluointitutkimuksia EIT:n toiminnasta. Itse sain perehtyä jo ensimmäiseen EIT-taustatutkimukseen syksyllä 2009 järjestetyssä ICICI2009-konferenssissa. Suomen intressinäkökulmasta käsin arvioituna Aalto-yliopistolla on iso haaste edessään, jos se aikoo nousta Shanghain listalla nopeasti kärkiryhmään ja täten aidosti uskottavaksi EIT-partneriksi. Tästä strategisesta näkökulmasta käsin arvioituna itse olisin odottanut vuonna 2009 huipputasoisten professorirekrytointien sumaa Aalto-yliopistolle. Toistaiseksi en ole sellaista nähnyt tapahtuvan, mika on jossain määrin huolestuttavaa. Suomi ja sen keskeiset tiedepolitiikan toimijat eivät ole selvästikään olleet liian proaktiivisia EIT:n tulevan toiminnan osalta.

Vuonna 2008 tämä instituutio sai itselleen toimivan johdon ja syksyllä 2009 EIT:lle valittiin johtaja, ranskalainen Gérand de Nazelle, joka on tehnyt pitkän uran Shell-yhtymässä. Tässä vaiheessa vuoden 2010 alussa voidaan todeta, että Eurooppa on saanut uuden keskeisen toimijan tiede-, teknologia- ja innovaatiotoiminnan alalle. EIT tulee sijaitsemaan Budapestissä, Unkarissa. Tämä strateginen päätös tehtiin vuonna 2008.

Mielenkiintoista oli, ettei Suomi osallistunut kilpaan EIT:n sijaintipaikasta, vaikka meillä oli jo silloin meneillään kunnianhimoinen Aalto-yliopisto -hanke, jonka yhteyteen EIT:n kampus olisi sopinut hyvin. Vaihtoehtoina Budapestille olivat Wrocklaw Puolasta, Sant Cugat del Vallés Barcelonan läheltä, Jena Saksasta sekä Bratislava-Wien- kaksoiskaupunkiehdokkuus. Ilmeisesti EIT:n sijainti oli päätetty jo etukäteen antaa jollekin uudelle Itä-Euroopan EU-jäsenmaalle. Samalla Unkarista tuli keskeinen maa Euroopan tiede- ja teknologiapolitiikassa.

EIT:n yhteyteen perustetaan tieto- ja innovaatioyhteisöjä (Knowledge and Innovation Communities, KIC), jotka viimeisimpien laadittujen suunnitelmien mukaan toimisivat ilmastonmuutostutkimuksen, kestävän energiatuotannon ja informaatio- ja viestintätutkimuksen alueilla.

Instituutissa arvioidaan toimivan tulevaisuudessa 6–8 osaamis- ja innovaatioyhteisöä. Viimeisimpien 17.12.2009 julkaistujen uutisten mukaan Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti EIT sijoittaa yhden tieto- ja viestintätekniikan tutkimusyksikkönsä Suomeen. Tämä päätös vahvistaa Suomen strategista asemaa EU:n tietotekniikkatutkimuksessa ja mahdollistaa uusien eurooppalaisesti merkittävien tutkimushankkeiden käynnistämisen. Suomen yksikkö sijoitetaan Aalto-yliopiston kampukselle Otaniemeen.

Suomesta TEK:sta käsin otettiin kantaa EIT:n toimintaan vaatimalla sen johtoon jäsenia Shanghain yliopistolistan kymmenen kärkiyliopiston hallinnoista. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, ettei TEK halunnut kovin aktiivisesti EIT:n johtoon suomalaisia asiantuntijoita, koska suomalaisia ei ilmeisestikään ole kovin runsaasti ko. kansainvälisissä positioissa. TEK esitti EIT:n hallitukseen myös opiskelijaedustajien nimeämistä, mika oli rohkea kannanotto. Suomesta EIT:n hallitukseen (Governing Board) valittiin kuitenkin Nokian Yrjö Neuvo, jolla on varmasti laaja taustaverkosto tukenaan. Hänen ilmeisenä strategisena haasteenaan on valmasti osaksi vaalia Aalto-yliopiston intressejä EIT:ssä, koska Aalto-yliopiston johtopaikat ovat Nokian viiteryhmien hallussa.

Aalto-yliopistolla on siis uusien näyttöjen aika Euroopan ja maailman tiedekartalla. Lopuksi on ehkä hyvä todeta, että yhdistämällä Suomen yliopistot vaikka neljäksi yliopistoksi nostaisimme kaikkien Suomi-yliopistojen (esimerkiksi Helsinki-Aalto, Turku-Åbo Akademi-Pori-Vaasa, Tampere-Kuopio-Jyväskylä-Lappeenranta-Joensuu-Jyväskylä, Oulu-Kajaani-Rovaniemi) sijoitusta Shanghain listalla hyvin merkittävästi korkeammalle tasolle. Näin meillä voisi olla neljä kansainvälisen tason ”Aalto-yliopistoa” yhden sijaan. Se ei olisi välttämättä laisinkaan huono tulevaisuuden vaihtoehto tutkijoiden ja opiskelijoiden kannalta. Tätäkin strategista vaihtoehtoa voidaan joutua miettimään vielä tulevaisuudessa. Aalto-yliopisto ei ole välttämättä Suomen uuden innovaatiopolitiikan viimeinen vaihe, ehkä todennäköisesti vain eräs välivaihe.

Jotta tällainen koko suomalaista innovaatiojärjestelmän ekosysteemiä koskeva ”kvanttihyppystrategia” voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa, se vaatisi integroitua ennakoivaa tiedepolitiikan strategiaa tukevaa taustatutkimusta Suomen Akatemialta, VTT:ltä, Sitralta sekä Tekesiltä. Onhan Suomen yliopistojen kansainvälisinä vahvuusalueina paljon muitakin tutkimusalueita kuin pelkkä tietotekniikka. Oli Suomen tuleva tiede- ja teknologiapoliittinen strategia mikä tahansa, olisi tärkeää pitkäjänteisesti arvioida ja kehittää Suomen kaikkien yliopistojen osaamisprofiileja ja suuntautumisalueita. Ennakoinnin näkökulmasta EIT voi olla sellainen villi kortti, jonka heijastusvaikutuksia Suomen tiede- ja teknologiapolitiikalle ei ole tarpeeksi vielä arvioitu.

• Jaa kirjanmerkki