Eläkeneuvotteluissa ennakoidaan väestörakenteen muutoksen aiheuttamaa rasitusta eläkejärjestelmälle. Ongelman perussyy on se, että vuosittainen ansiotyötuntien määrä suhteessa eläketuntien määrään on pienenemässä. Koska eläkeläiset eivät ole oman työuransa aikana läheskään kokonaan maksaneet omia eläkkeitään, ansiotyöstä ulosmitattavat eläkemaksut ovat kasvamassa.
Ratkaisuksi on esitetty mm. työurien pidentämistä sekä alku- että loppupäästä. Työntekijäjärjestöt ovat olleet valmiita vapaaehtoiseen eläkkeelle siirtymisen myöhentämiseen, kun taas työnantajat sekä maan hallitus ovat halunnet pakottaa ihmiset pysymään työvoimassa aiempaa pitempään.
Jälkimmäisen strategian ongelmiin kuuluu, että eläke-etuuksien huonontaminen ei tee ihmisistä nuorempia tai terveempiä. Työelämästä ei tule myöskään houkuttelevampaa tai enemmän jaksamista auttavaa. Jo nyt yli 50-vuotiaiden riski menettää työpaikkansa on huomattava ja uuden työpaikan löytäminen on epätodennäköistä. Eläke-ehtojen heikennys johtaisi mahdollisesti vain siihen, että aiempaa suurempi osa ihmisistä siirtyisi eläkkeen sijaan työttömäksi. Myös palkkatasoon kohdistuisi painetta eli ihmiset olisivat valmiita tekemään työtä aiempaa huonommalla palkalla ja huonommilla työehdoilla.
Jos Suomea todella kohtaa työvoimapula johon ikääntyneiden työllistäminen on ratkaisu, yli 50-vuotiaskin voi tulevaisuudessa rekrytoitua helposti. Ikääntyneen työvoiman lisääntynyt kysyntä nostaa palkkatasoa ja parantaa työehtoja, ja lähes jokaiseen työhön kyllä löytyy tekijä, kunhan hinnasta sovitaan.
Mahdolliseen työvoimapulaan löytyy helpotusta paitsi palkkatasoa nostamalla myös siirtolaisuuden kautta. Maailmassa riittää työikäisiä ihmisiä yllin kyllin. Jostain syystä tällainen vaihtoehto ei kuitenkaan ole ollut mukana neuvotteluissa.
Mutta onko mitään työvoimapulaa edes tulossa? Julkinen sektori leikkaa työpaikkoja. Suurten ikäluokkien edustajan tilalle ei palkata nuorta vaan vaje paikataan työtahtia kiristämällä. Vaikka työvoimapula olisi todellinen, työtehtävien luonne muuttuu nopeaa tahtia eikä ikääntyvä työntekijä ole paras muutokseen sopeutuja, tai ainakin näin ajatellaan. Eläke-ehtojen heikennys ei välttämättä tuota työnantajien toiveiden mukaista joustavaa ja nopeasti oppivaa työvoimaa markkinoille.
Viime kädessä eläke-ehtojen heikennyksessä on kyse työvoimakustannusten kontrollista työvoimapulan oloissa. Työikäisille eläke-ehtojen heikennykset merkitsisivät paitsi suoria etujen menetyksiä, välillisenä seurauksena myös matalampaa palkkatasoa. Eläke-ehtojen heikennys saattaisi siten siirtää rahaa nykyisin työiässä olevalta väestönosalta työnantajille.
Kommentit (2)
Suhtaudun hieman skeptisesti ajatukseen siitä, että eläkkäitä ylipäänsä olisi säästetty. Tuottavuutta on ehkä parannettu, mutta teollisuuden paetessa Suomesta sekin ehkä menetetään ja maailmantalouden rakennemuutoksen seurauksena tuottavuus Suomessa voi laskea. Mutta palataan eläkkeiden ”säästämiseen”. Tarkastellaan yksinkertaisuuden vuoksi suljettua kansantaloutta ja unohdetaan raha, koska perimmältään se on vain hajautettu kirjanpitotapa. Jokaisen eläkeläisen tarvitsemat tuotteet ja palvelut on tuotettava niitä tarvittaessa. Säästäminen on siksi kansantalouden näkökulmasta ainoastaan kirjanpidollinen illuusio. Me siis ansaitsemme sopimuksellisen oikeuden pidättäytymällä kuluttamisesta muiden eduksi, jota sitten kutsumme säästämiseksi. Sanat kuitenkin ovat kuin saippua. Sopimuksellisen oikeuden vastineena on sopimuksellinen velvoite ja tulevat sukupolvet ansaitsevat entistä suuremman ja pidemmän velvoitteen huoltosuhteen heiketessä. Ja - mitä tulee nykyisiin arvioihin velvoitteen suuruudesta - esimerkiksi Siclairin tuoreen sirtuineihin liittyvän löydöksen voi arvioida nostavan elinikäodotetta hyppäyksenomaisesti runsaan vuosikymmenen kuluttua. Tämäntyyppisiä keksintöjä ei ole laskettu nykyisiin ennusteisiin. Ongelma tulee uskoakseni olemaan nykyisiä arvioita pahempi ja johtaa helposti ”pakolaisuuteen” Suomesta sellaisiin maihin, joissa huoltosuhde on helpompi. Pidän kiusallisena sitä, miten tästä varsin selkeästä ongelmatilanteesta on tehty työntekijän ja työnantajan välinen kiista.
Työnantajan kynnyskysymys oli ns. eläkeputken tukkiminen, ts. työttömyysturvan lisäpäivärahaoikeuden poistaminen. Työvoimapulan torjumisen näkökulmasta tämä on erikoinen vaatimus, koska jokainen lisäpäivärahaa nauttiva on velvoitettu vastaanottamaan työtä, jos sellaista tarjotaan. Mitään eläkeputken poistamista ei siis tarvita, vaan riittää että soittaa työvoimatoimistoon ja rekrytoi ko. putkessa olevat töihin. Todellisuudessa kyse näyttää olevan työnantajien kustannusten karsimisesta, joka pyritään oikeuttamaan työvoimapulaan vedoten.