Suomessa on käyty viime aikoina aktiivista keskustelua tulevaisuuden kasvumoottoreista. Useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kasvu on haettava kansainvälisiltä markkinoilta.
Keskeinen muutostekijä kasvuparadigman osalta on aineettoman pääoman merkityksen kasvu. Aineettomaan pääomaan kuuluvat mm. osaava henkilöstö, tutkimus- ja tuotekehitys, patentit, tuotemerkit, ohjelmistot, asiakassuhteet, liiketoimintamallit, organisaatiorakenteet ja designosaaminen. Keskeinen aineettoman pääoman muoto on eittämättä osaava henkilöstö. Osaavan henkilöstön aineeton pääoma sisältää mm. yksilöiden, ryhmien ja verkostojen tiedot ja taidot, strategiat, työtavat, prosessit ja ideat.
Kun keskustellaan Suomen tulevaisuuden kasvumoottoreista, on päähuomio keskitettävä osaavaan henkilöstöön ja aineettoman pääoman investointeihin. Tärkeä olisi hyödyntää tietoisesti Suomessa tehtävää aineettoman pääoman kansainvälistä tutkimusta, jota tehdään mm. Vaasan yliopistossa. On tärkeää huomioida, että tänään kilpaillaan myös osaavista ihmisistä ja investoinneista – usein myös verokilpailun keinoin.
Toinen iso muutos kasvuparadigmassa on työn ja toiminnan uudenlainen globaali organisointi. Tietotekninen kehitys mahdollistaa tänään työn hajauttamisen uudella tavalla. Tämä merkitsee Suomelle sitä, että edes yritysten innovaatiotoiminnot eivät välttämättä säily tulevaisuudessa Suomessa. Tämä muutos herättää varmasti monia ajatuksia Suomessa. Eittämättä yliopistojen innovaatiotoimintoja on vahvistettava isoin panostuksin, jos (ja kun) yritysten innovaatiotoiminnot ainakin osaksi siirtyvät muualle. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota oman systeemisen innovaatiojärjestelmän dynamiikkaan. Tärkeää on huomata, että myös kehitysmaat kehittävät omia innovaatiojärjestelmiään.
Innovaatiotoimintoihin on panostettava. Nallipyssyillä ei maailmaa valloiteta, vaikka jotkut niin tuntuvat yhä uskovan.
ETLA:n tutkimusjohtaja Petri Rouvinen on esittänyt neljä erilaista menestymisen keinoa Suomelle:
- Suomessa uskotaan että globaalit muutokset eivät vaikuta kokonaisuuteen ja voimme jatkaa nykyisellä tavalla,
- Suomi erikoistuu tulevaisuudessa arvoketjun hallintaan,
- Suomi erikoistuu tulevaisuudessa radikaalisti uusien ideoiden tuottamiseen, tai
- Suomi tulee olemaan eturintamassa ns. ei-yritysvetoisten paradigmojen muutoksessa.
Suomessa ei ole totuttu näkemään osaavaa henkilöstöä investointikohteena. Esimerkiksi paljon puhutut elinikäinen oppiminen ja oppimisen uudet muodot ovat jääneet useilla työpaikoilla tyhjiksi korulauseiksi. Suomessa investoinnit on yleensä nähty investointeina aineelliseen pääomaan, ei aineettomaan pääomaan. Jo pelkästään tämä muutos vaatii uuden ajattelumallin omaksumista monissa yrityksissä ja koko julkisella sektorilla.
Kun Suomi rakensi hyvinvointivaltiota, tämä tärkeä historiallinen projekti perustui paljolti aineellisten investointien suunnitteluun keynesiläisessä hengessä. Tämä malli toimi menneessä maailmassa varsin hyvin ja tuloksia tuottaen. Nyt uusissa olosuhteissa saattaisi olla järkevää alkaa kiinnittämään strategista huomiota aineettomien investointien suunnitteluun sekä valtiollisella että yritystasolla. Myös aineettoman pääoman investointeija tulisi ennakoida, suunnitella ja toteuttaa harkitusti.
Valtiovarainministeriössä ja TEM:ssä tulisi siirtyä aineettoman investointipolitiikan suunnitelmatalouteen tiukan ammattimaisin ottein, jos aiomme menestyä uuden kasvuparadigman mukaisessa toimintaympäristössä. Pelkillä säästöohjelmilla Suomea ei saada globaaliin kasvuun mukaan, vaan tarvitaan myös tiukkaa ja harkittua ainettoman pääoman investointipolitiikkaa. Tällöin on kiinnitettävä tarkkaa huomiota investointien ja koulutuspanostusten tuottavuuteen.
Tekes on äskettäin tehnyt laajan selvityksen Suomen innovaatiotoiminnan malleista. Voimme puhua tässä yhteydessä systeemisistä innovaatiotoiminnan malleista. Tekes-selvityksen mukaan Suomella on mahdollisuus valita neljän erilaisen innovaatiotoiminnan mallin välillä. Vakaan kehityksen mallissa Suomi jatkaa suuryrityksen omaksumaa toimintamallia rakentamalla vahvaa osaamista, jonka varassa tuotteita ja prosesseja kehitetään monipuolisesti. Näillä tuotteilla ja prosesseilla on laajaa käyttöä yritysten sisällä ja yhteistyön rakentamisessa ulospäin.
Toinen globaalin innovaatiotoiminnan malli on säästävän kehittämisen malli, jonka keskeisenä ajatuksena on, että kasvavat markkinat löytyvät kehittyvistä ja kehitysmaista – erityisesti BRIC-maista.
Kolmantena globaalin innovaatiotoiminnan mallina Tekes-raportti tuo esiin yhteisöllisen kehittämisen mallin, jossa käyttäjät ovat määrittelemässä tai luomassa innovaatioita tai niiden ominaisuuksia. Neljäs malli on nopean kehittämisen malli, joka perustuu kokeiluun ja rikkoo perinteisen selkeisiin vaiheisiin perustuvan innovaatioprosessimallin.
Ensimmäinen innovaatiotoiminnan malli on nykyisin vallitseva malli Suomessa. Muut kolme mallia ovat uudempia nousevia malleja, jotka haastavat jo vakiintuneen innovaatiotoiminnan mallin. Innovaatiotoiminnan keskeiset, muuttuvat ja uudistuvat piirteet kuten avoin innovaatiotoiminta ja käyttäjälähtöisyys ovat mukana kaikissa esitellyissä innovaatiotoiminnan malleissa.
Nämä kaikki mallit on esitelty yksityiskohtaisemmin Eija Aholan ja Anna-Maija Rautiaisen toimittamassa ”Kasvuparadigman muutos – innovaatiotoiminnan uudet trendit” Tekes-katsauksessa. Tämän Tekes-katsauksen soisi löytyvän Suomen keskeisten päättäjien työ- tai yöpöydältä, koska kyseessä on aidosti tulevaisuussuuntautunut katsaus Suomen menestymisen mahdollisuuksista.
Lisää samasta aiheesta
- Uudet liiketoimintainnovaatiot : Avainhaaste Suomen elinkeinoelämälle
- Muutoksen anatomia – miten maailma muuttuu ja me maailman mukana?
- T&K -rahoitus pyritään pitämään neljässä prosentissa BKT:stä
- Kahvakuula-syndrooma tappaa innovaatioitakin
- Ennakoinnin tekijät, osa 7: Jari Koskinen
Minulle tulee pahoinvoiva olo näistä kasvupuheista. Eihän näin päämäärätietoista ja yksiselitteistä kasvun tarvetta ole kuin syöpäkasvaimella. Mites olisi, jos miettisi hetken jotain vaihtoehtoisia lähtökohtia edes muodon vuoksi? Esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Degrowth
PS. viimeisen kappaleen linkki on rikki
Linkki on nyt korjattu, kiitos kun kerroit!
En näe yhdenkään ”uuden” mallin olevan Suomelle luonteenomainen. ”Avointa innovaatiotoimintaa” ei ole koskaan olemassakaan vaan taustalla on käytännöllisesti katsoen aina sovelluksia, joihin jotkut muut ovat investoineet ja joiden konseptit on aikaisemmin testattu. Nykyinen suurten yritysten innostus asiaan perustuu siihen, että kyseessä ovat ”yleissovellukset”. Niissä konseptuaallisten erilaisia sovelukksia on vain kourallinen.
Oma vaihtoehtoiinen mallini perustuu yksilöihin ja pieniin ryhmiin yritys- ja tutkimuspuolella. Kun sieltä purskahtaa esiin jotain potentiaalisesti merkittävää, on sinne suunnattava ylemäärin rahoitusta ja lisäosaamista. Valtiovaltaa tulee kannustaa aloitteellisuuteen kun ideoita löytyy. Ideat valitkoon ne alat joita tuetaan. Riskejä ei tule pelätä.
Ylhäältäpäinb byrokraattien ja heidän hännystelijöidensä asetettamien ohjelmien suunnitelmatalous loppukoon!
Päivitysilmoitus: Uudet innovaatiotoiminnan mallit - TIETOYHTEISKUNNAN RAUNIOILLA
Todettakoon, että en ole byrokraatti ja en ole kenenkään hännystelijä. Olen hyvin riippumaton asiantuntija.
Olen hyvin samoilla linjoilla Björn Wahlroosin esittämien ajatusten kanssa esimerkiksi tässä viimeisimmässä artikkelissani (vrt. Suomen Kuvalehden juttu 19.3.2010 Björn Wahlroos ”Tärkeintä on kasvu. Finanssikeisari Björn Wahlroos: Suomen on annettava nuorilleen uskottava lupaus tulevaisuudesta). Suosittelen tämän artikkelin lukemista tämän blogini rinnalla.
Erona hänen mielipiteisiinsä korostan laadukkaan suunnittelun merkitystä. Hyvä suunnittelu tulisi palauttaa arvoonsa. Tämä näkökulma ei poista yksilöiden ja pienryhmien merkitystä innovaatiotoiminnalle. Päinvastoin.
Olen eri mieltä kanssasi riskeistä. Riskejä tulee analysoida ja niitä tulee myös pelätä tietyssä määrin. Esimerkiksi Suomelle kalliiksi tullut Sonera-seikkailu olisi jäänyt tekemättä, jos riskejä olisi hiukankin tarkemmin analysoitu.
Kommentoisin Tero Heiskaselle sen verran talouskasvusta, että olen aikalailla pohtinut myös vaihtoehtoisia malleja.
Kuten Björn Wahlroos toi esille maaliskuussa Suomen Kuvalehdessä olleessa haastattelussa, Suomi on nyt taantumassa Uruguain ”tielle”.
Olennaista on kiinnittää huomiota kasvun sisältöön ja laatuun. Kuten painotin jutussani, aineettomaan pääomaan perustuva kasvu on nyt iso kansallinen avainkysymys.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat sinun vaihtoehtosi talouskasvulle tilanteessa jossa Suomi velkaantuu päivä päivältä enemmän?
Minä voin pahoin tällaisestä talouskasvua vähättelevistä puheenvuoroista.
Jari: ”Olen eri mieltä kanssasi riskeistä. Riskejä tulee analysoida ja niitä tulee myös pelätä tietyssä määrin. Esimerkiksi Suomelle kalliiksi tullut Sonera-seikkailu olisi jäänyt tekemättä, jos riskejä olisi hiukankin tarkemmin analysoitu.”
Äärimmäisen huono esimerkki kun puhutaan innovaatioista, Sonera OSTI taajuksia.
Riskien analysointi on mitä suurin riski sinänsä. Ote aamun kauppalehdestä:
”Monesti ihmiset eivät tiedeä, mitä haluavat ennen kuin näytät heille sen”. (Steve Jobs)
Niin, kyllä varmasti joku Sonerassa ja myös Suomen poliittinen johto osaltaan piti ko. taajuuksien ostamista erittäin hyvänä ideana. Siinä mielessä esimerkki on varsin osuva. Tätä häpeällistä tapausta ei kannata unohtaa kovin pikaisesti. Taloudelliset tappiot kun taisivat ylittää Suomen sotakorvaukset.
Riskien analysoimatta jättäminen on mielestäni suurempi riski kuin niiden analysointi ammattimaisesti. Tuskin voit olla tästä asiasta eri mieltä kanssani. Viittaan vielä tuohon yllä olevaan taajuuskauppaan.
Steve Jobsin kommentti ei liity tähän asiaan millään tavalla. Yksittäisten lauseuden esittäminen irrallaan asiayhteydestään ei vakuuta minua. Anteeksi, en osta ideaasi.
Aamu tv:n Jälkipörssi näytti miltei hupaisalta: metalliliton asiamies Matti Putkonen keskustelemassa Finanssiliiton johtaja Pia-Noora Kaupin kanssa Japanin kasvuparadigmoista.
Olisikin kiva tietää onko yliopistoissa kenellekään juolahtanut tutkimuksissaan verrata nyky-Suomea 1920-30 lukujen Italiaan?
Sielläkin korporaatiot päättivät kaikesta ja pitivät poliitikkoja koomikkoina. Kaikessa oli kysymys kasvun ja rahanvallan turvaamisesta. Junat pantiin kulkemaan ajallaan. Tavallinen korkeampia kouluja käymätön maalaistallukka saattoi sielläkin junailla hallitusneuvotteluja ilman että olisi uskallettu kysyä kuka oli hänet ”henkivakuuttanut”, If any.
Varmasti tällaisiakin analogioita voisi rakennella. Jotenkin tämäntyyppinen tutkimusasetelma tuntuu haasteelliselta, jopa yliampuvalta.
Analogia-ajattelu on tietysti yksi tapa rakentaa myös tulevaisuutta koskevia hypoteeseja.
Hyvää taustaluettavaa Suomen sosiaalisesta korporatismista (http://en.wikipedia.org/wiki/Social_corporatism) on Pekkarisen, Pohjolan ja Rowhornin kirja: Social Corporatism : A Superior Economic System? / edited by Jukka Pekkarinen, Matti Pohjola, and Bob Rowthorn (1992). Oxford : Clarendon Press ; New York : Oxford University Press.
On myös olemassa liberaalia korporatismia (ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_corporatism ) ja erikseen täytyy luokitella vielä fasismi johtamisjärjestelmänä.
Tästä analyyttisestä näkökulmasta ei siis Suomen sosiaalista korporatismia voi välttämättä oikein verrata liberaaliin korporatismiin tai saaati Italian fasistiseen järjestelmään, vaikka joitakin yhtymäkohtia voisi toki löytyä johtamisjärjestelmien osalta.
Tutkimuksen tekeminen näistä teemoista voisi toki olla aika mielenkiintoista, jos se perustuisi ammattitaitoisesti rakennettuun teoreettiseen viitekehykseen.
Hyvää luettavaa teemaan liittyen on puolueiden tulevaisuutta koskeva tutkimus: Rauli Mickelsson (2009) Puolueiden tulevaisuus. Oikeusministeriö. Helsinki.
Kirja löytyy netistökin: http://www.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline; filename=Puolueiden_tulevaisuus_verkko 293 s.pdf&SSURIsscontext=Satellite Server&blobwhere=1243794628170&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
Soneran riskit eivät liittyneet innovaatiotoimintaan. Siksi esimerkkinä irrelevantti. Toki kannatan riskien analysointia, mutta Nokiaa ei enää olisi, jos riskien analysoijat olisivat päässeet keolle.
Siis väitätkö, että Nokiassa ei analysoitaisi laisinkaan riskejä? Kuulostaa aika voimakkaalta väitteeltä….
Väitteeni liittyy Nokian historiaan.
Steve Jobsin lausahdus liittyy markkinatutkimuksiin perustuvaan riskianalyysin osaan. Tässä vielä kerran: ”Monesti ihmiset eivät tiedeä, mitä haluavat ennen kuin näytät heille sen”. (Steve Jobs)
Jos markkintutkijoihin olisi uskottu, ei Walkman olisi tullut markkinoille.
Keksijän ja syntyvän uuden yrititystoiminnan näkökulmat tahtoo unohtua noista yhteiskuntalähtöisistä ”innovaatiojärjestelmistä”.
Uusia ideoita, keksintöjä ja innovaatioita synnyttävät IHMISET, eivät organisaatiot. Nykyisin keskitetään huomio ns. kasvuyrityksiin mutta unohdetaan samalla niiden synty. Mikään ei synny tyhjästä.
Kun unohdetaan ihmiset ja ajatellaan organisaatioiden näkökulmista, on mallitkin vain malleja eivätkä johda käytäntöjen uusiutumiseen. Yhteiskunnallisestikin ajatellen uudistuminen lähtee ihmisistä ja ihmisten tekemistä aloitteista.
Tätä ”ihmislähtöisempää innovaatiotoiminnan mallia” tukemaan ja käytäntöjä uudistamaan olemme perustaneet vuoden 2009 lopussa yleishyödyllisen yhdistyksen; Keksimö ry (www.keksimo.fi).
Matti: ”Uusia ideoita, keksintöjä ja innovaatioita synnyttävät IHMISET, eivät organisaatiot”
Et näköjään tiedä, mitä innovaatioilla tarkoitetaan. Sotke idean ja innovaation.
Lauri: ”innovation” on käsitteenä monimerkityksellinen. Olet oikeassa että käsitteet tulee täsmentää eikä käyttää liikaa monimerkityksellisä sanoja. Sen ymmärtää itse kukin omalla tavallaan ja siitä aiheutuu väärinymmärrystä.
Wikipediassa ”innovation” on avattu tällä tavalla: http://en.wikipedia.org/wiki/Innovation
Suomenkielen sana ”innovaatio” on wikipediassa kuvattu näin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Innovaatio
Ehkä tässä pitäisi käyttää vain ”inventio” (keksintö) termiä?
http://en.wikipedia.org/wiki/Invention
”Inventiotoiminnan malli” kuulostaa hieman vieraalta mutta voisi vakiintuakin käyttökieleen, kunhan sitä viljellään enempi.
En ole semantiikan asiantuntija, joten jätän sanasaivartelun tällä kertaa tähän.
Lauri: Ymmärrän ”innovaatio” ja ”innovation” sanan monimerkityksellisyyden. Se mitä kulloinenkin sanoja innovaatiolla tarkoittaa on vain sanojan tiedossa. Tietokin on suhteellinen käsite, kuten aika jolloin se esitetään.
Tässä yksi määrite: ”Innovaatio eli uudennos on jokin uutuus, tavallisimmin jokin uutuustuote, esimerkiksi teollinen tai tekninen keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä, jota yksilöt pitävät uutena” (Rogers 2003).
”Innovation … is generally understood as the successful introduction of a new thing or method … Innovation is the embodiment, combination, or synthesis of knowledge in original, relevant, valued new products, processes, or services.” Katz (2003)
Lisäksi..
Innovation typically involves creativity, but is not identical to it: innovation involves acting on the creative ideas to make some specific and tangible difference in the domain in which the innovation occurs. For example, Amabile et al. (1996) propose:
”All innovation begins with creative ideas … We define innovation as the successful implementation of creative ideas within an organization. In this view, creativity by individuals and teams is a starting point for innovation; the first is necessary but not sufficient condition for the second”.
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Kasvuparadigman muutos ja uudet systeemisen innovaatiotoiminnan mallit – Foresight.fi -- Topsy.com
Niin, yleensä lähdetään siitä, että idea johtaa inventioon ja inventio johtaa innovaatioon.
Toki yksilöt ovat innovaatiotoiminnan keskiössä. Se on totta.
Ilman laajempia verkostoja ja innovaatiojärjestelmiä on vaikea viedä ideoita markkinoille käyttöön, jolloin ideat saavuttavat innovaation kriteerit.
Jari: Tuota juuri tarkoitin. ”Innovaationkin” lähteenä ovat ihmiset ja heidän ideansa. Alkuperäinen ”simenidea” ja sitä täydentävät ”ratkaisuideat” konkretisoivat käytännön ratkaisumallin ”invention”. Ratkaisumallista jalostetaan toteutettava käytäntöön sovellettava/soveltuva, vanhaa tapaa-esinettä-laitetta-välinettä yms. huomattavasti parempi.. jopa kaupallisesti tuottoisa, uutta liiketoimintaa ja kasvua luova INNOVAATIO.
ELI.. näin sen ymmärrän ”ihmislähtöisesti”:
Yksilö- ja tiimilähtöinen ”innovaatioprosessi” muodostuu näkemykseni mukaan kolmesta kehitysvaiheesta/jalostuma-asteesta;
1.IDEA > 2.INVENTIO > 3.INNOVAATIO
Näiden ”osaprosessien” toimintaan osallistuvat ihmiset eri rooleissan ja omista lähtökohdistaan-tavoitteistaan-missioistaan.
Kaikilla näillä jaksoilla on oma ”lopputulemansa” (=outcome; http://en.wikipedia.org/wiki/Outcome_(game_theory)), joka kiteytyy pilvissä leijuvasta ajatushahmotelmasta käytännön uudistavaksi tuotteeksi-palveluksi-liiketoimintamalliksi-..mikä sitten ”innovaatioprosessin lopputulema” onkaan. Ko. innovaatiotoimintaan osaavien määrä kertautuu jalostuman edetessä. Alussa idea on yhden henkilön päässä, jakaessaan sitä jollekin toiselle idea ”kasvaa” jne. Inventio-vaiheessa idea on saanut jo formaalin muodon (esim. dokumentaatio, prototyyppi) ja sen tuottamiseen on osallistunut jopa useita tiimejä. Kun tuotos lopussa (markkinoille kypsänä?) ”ulostautuu prosessista”, osallisina on monesti jo organisaatioita/yrityksiä.
Tässä vielä yo. linkki toimivana..
”lopputulema” =outcome; http://en.wikipedia.org/wiki/Outcome_(game_theory)
Ideat-Inventiot-Innovaatiot ja innovaatioprosessit eivät itsessään luo kasvua mutta kun markkinakypsät innovaatiot siirretään kasvuhakuisiin yrityksiin, siitähän syntyy kasvua.
Nykyiset yhteiskunnan tarjoamat T&K tukijärjestelyt ovat suunnattu pääsääntöisesti ns.kasvuyrityksille, kasvuhakuisuutta ruokitsemaan. Hyvä niin.
Keksimö ry:n puitteissa olen (olemme) määrittämässä, suunnittelmassa, kehittämässä ja toteuttamassa ”itse-itsensä rahoittavaa arvonmuodostamisjärjestelmää”, joka pohjautuu siihen että idealla/inventiolla/innovaatiolla on arvonsa ja jalostaminen tuo sille lisäarvoa. Etenkin kun on kyse kaupallistettavasta ideasta ja prosessi etenee systemaattisesti on arvo/tavoitearvo määritettävissä sekä todennettavissa. Tämä tarjoaa uuden rahoitusmahdollisuuden myös ideoiden tuottajille ja niihin osallisille. Samoin ns. kasvuyritykset saavat lisäpotkua hankkiessaan hyödyntämis-/kaupallistamisoikeuksia em. prosessissa syntyviin ”innovaatioihin”. Aina ei tarvita uutta StartUp-yritystä kun kaupallistetaan keksintöjä eikä keksijän tarvitse ryhtyä yrittäjäksi saadakseen rahoitusta ideoidensa kaupallistamiseen.
Hei Matti! Juuri tätä tarvitaan - erittäin hyvä idea!