80-luvulla vihreys oli tulevaisuuden ideologia. Tuolloin kokoomus ei juuri vihreydestä perustanut eivätkä vihreät puolestaan oikeistolaisuudesta. Tilanne on muuttunut 25 vuodessa siten, että myös kokoomuksen äänestäjiä kiinnostavat vihreät teemat ja toisaalta vihreät ovat hitaasti mutta varmasti liukuneet oikealle.
Mitä vihreän sävyä kokoomus kannattaa (ks. www.kokoomus.fi)? Puolue edistää elinkeinoelämän etuja hallituksessa, uskoo jatkuvaan talouskasvuun ja väittää jopa, että ympäristönsuojelu ei ole mahdollista ilman talouskasvua. Jos vihreä politiikka todella on ihmisten mielessä yhdistettävissä näihin asioihin, voidaan sanoa, että oikeisto on onnistunut kaappaamaan vihreyden itselleen. Ensin meni vapaus (ts. oikeisto edustaa valinnanvapautta), sitten työväen asia, ja lopulta ympäristönsuojelukin on oikeastaan yhdistettävissä kokoomuksen ajamaan yhtiövaltaan ja nykyisen elinkeinoelämän instituutioiden etupolitiikkaan.
Vihreyden ns. valtavirtaistuminen on mahdollistanut kokoomuksen uusimman aluevaltauksen. Kun käsitteestä tai poliittisesta ideologiasta tulee yleisesti hyväksytty normi, sillä on taipumus maltillistua. Alun perin vihreys oli kulutus- ja elämäntapakriittinen lähestymistapa länsimaiseen kulttuuriin ja talousjärjestelmään, mutta kokoomus esittää että oikeastaan mitään radikaaleja muutoksia ei tarvitse tehdä, eikä oikeastaan edes valtiovallan aiempaa voimakkaampi poliittinen ohjaus ole tarpeen. Kuluttajien vapaaehtoiset ”ekoteot”, jotka eivät olennaisesti kyseenalaista nykyistä kulutustasoa, ovat riittävä tie vihreämpään tulevaisuuteen. Keskiluokkaisten ihmisten halu säilyttää nykyinen elämäntapa on taitavasti valjastettu muutosta vaativan ideologian kesyttämiseen.
Näin ymmärretty kokoomuslainen vihreys on tietenkin pelkkää silmänlumetta ja imagonkohotusta, mikä pitäisi vihdoin uskaltaa sanoa ääneen. Todellisuudessa kokoomus ajaa edelleen yksityiseen keskittyneeseen omistukseen perustuvaa kulutuskapitalismia. Se on edelleen puolueen käytännön politiikan ydinperiaate.
Imagopolitiikka heijastelee luokkarakenteeseen pohjautuvan äänestyskäyttäytymisen väistymistä. Vaikka yhteiskuntaluokat eivät ole kadonneet Suomesta, luokkatietoisuus on kadonnut lähes tyystin. Näennäisindividualistisessa vapaiden valintojen maailmassa äänestäjiin voidaan vedota ”brändäämällä” oma tuote (ts. puolue) uusimman muodin mukaiseksi.
Tällainen politiikka ei ole uusia poliittisia visioita luovaa eikä se kanavoi yhteiskunnallisia ristiriitoja politiikan areenalle, vaan pikemminkin pyrkii häivyttämään ne. Jos tähän kehitykseen yhdistetään luokkayhteiskunnan tosiasiallinen paluu tuloerojen kasvun myötä, puolueiden kyky ratkoa yhteiskunnan ongelmia on jo varsin kyseenalainen. Tilanne ei voine jatkua kovin pitkään ilman vakavia ongelmia.
Lisää samasta aiheesta
- Uskottavan tulevaisuuden ristiriitaisuus
- Laosin tulevaisuus on haasteita täynnä
- Tulevaisuus-luentosarja
- Wolfram Alphan jalanjäljillä: Internetin tuleva kehitys, Web 3.0 ja Web 4.0
- Finpro lisää tietoisuutta Afrikan liiketoimintamahdollisuuksista
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Puolueet ja brändit – Foresight.fi -- Topsy.com