Maaliskuussa 2010 ilmestyneessä Time-lehdessä esiteltiin 10 keskeisintä maailmantalouden uutta ideaa, jotka tulevat vaikuttamaan tulevien vuosien kehitykseen. Kuten tiedämme, ihmisillä on vahvoja perususkomuksia todellisuudesta ja tulevaisuuden kehityksestä. Silloin tällöin on syytä pyrkiä ravistelemaan yleisiä totuuksia ja vahvoja perususkomuksia. Tulevaisuudentutkimuksen eräs keskeinen tehtävä on yleisten totuuksien ja perususkomusten ”ravistelu”. Heikkojen signaalien sijasta voisi olla joskus järkevämpää pohtia tulevaisuuteemme vaikuttavia superideoita. Mitkä siis ovat ne tosiasialliset superideat, jotka tulevat muokkaamaan maailmantalouden kehitystä seuraavien 10 vuoden aikana?
Idea 1: Yhdysvaltain taloudellinen ja poliittinen dominaatio jatkuu. Toisin kuin useimmat tulevaisuudentutkijat ovat olleet taipuvaisia ajattelemaan, Time-lehden tulevaisuusanalyysin mukaan tuleva vuosikymmen tulee olemaan Yhdysvaltojen vuosikymmen, ei välttämättä sittenkään Kiinan tai Intian vuosikymmen, vaikka sellaisen mielikuvan voi saada seuraamalla mediaa. Time-lehden analyysin mukaan amerikkalaisuus tulee jatkumaan, voimistumaan ja syvenemään maailmassa. Vaikka Yhdysvalloissa asuu vain 5% maailman väestöstä, tämä kuitenkin tuottaa 25% maailman bruttokansantuotteesta. Kun keskiluokka kasvaa ja vaurastuu Kiinassa, Intiassa, Venajällä ja Brasiliassa, tämä merkitsee kasvavia markkinoita Yhdysvalloille ja sen yrityksille. Euroopan epäyhtenäinen politiikka ja euron heikkeneminen Kreikan talouskriisin (ja sen mahdollisen laajenemisen) seurauksena syö Euroopan mahdollisuuksia kilpailla maailmantalouden veturin asemasta.
Kuten tiedetään, pankit (kuten Goldman Sachs) ovat sekaantuneet Kreikan ja todennäköisesti monien muidenkin Euroopan maiden rahoitusjärjestelmän toimintaan. Eurooppa voi osoittautua huteraksi taloudelliseksi korttitaloksi. Yhdysvalloista tulevat brändit dominoivat yhä globaaleja markkinoita. Eurooppa ei kykene tuottamaan globaaleja brändejä siinä mittakaavassa kuin Yhdysvallat kykenee. Seuraavan kymmenen vuoden aikana BRIC-maiden brändit eivät vielä tarjoa kunnon vastusta Yhdysvaltojen markkinointiosaamiselle ja brändidominaatiolle. Yhdysvallat ei tule luopumaan asemistaan maailmantaloudessa helpolla. Kiina-ilmiö ei etene automaattisesti. Jo nyt keskustellaan vakavasti Kiinan investointikuplasta. Eurooppa sekoilee omassa talouspolitiikassaan ja epärealistisessa Lissabonin strategiassaan. Nämä ovat asioita, joita kannattaa miettiä nyt.
Idea 2: Valtioiden välisten rajaviivojen uudelleen piirto. Toinen tärkeä idea tulevaisuuden kannalta on se, että valtioiden välisten rajaviivojen merkitys korostuu tulevassa kehityksessa. Hyvin suunnitellut valtioiden väliset rajat tuottavat hyviä naapurisuhteita. Huonosti suunnitellut rajat tuottavat sotia ja konflikteja. Maailma on jaettu rajoilla maihin ja toistaiseksi rajaton maailma on utopiaa. Nykyiset rajat ovat johtamassa eri maita ja etnisiä ryhmiä konflikteihin, ei rauhaan. Tällanen tilanne on erityisesti Lähi-Idässä, mutta myös Kongossa, Sudanissa, Afganistanissa ja myös Pakistanissa. Rajalinjojen uudella suunnittelulla monet sodat ja konfliktit voidaan välttää. Meidän on syytä muistaa, miten suuri muutos Euroopassa tapahtui Berliinin muurin ja Berliinin sisäisen rajalinjan hävittyä. Rajalinjat eivät ole ikuisia – onneksemme asia on niin.
Idea 3: Laajakaista. Laajakaista on lähitulevaisuuden uusi öljykenttä. Laajakaista tulee olemaan niukka hyödyke, ainakin Yhdysvalloissa. Laajakaistan käyttö ei tule olemaan ilmaista – ei ainakaan vielä tulevan vuosikymmenen aikana. Yhdysvalloissa ei ole tavatonta, että siellä kotitalous maksaa viestintäpalveluistaa (älypuhelimet, iPod, Internet ja muut telepalvelut) enemmän kuin kotitalous maksaa käyttämästään energiasta. Oligopolit dominoivat viestintämarkkinoita samaan tapaan kuin energia- ja sähköyhtiöt ovat dominoineen alueellisia sähkömarkkinoita. Laajakaistapolitiikka Euroopassa tulee siis olemaan kuuma kysymys tulevina vuosina, mikäli Eurooppaa halutaan kehittää johtavaksi tietoyhteiskunnaksi maailmassa.
Idea 4: Dropout-talous. Yhdysvalloissa on jo nyt varsin yleistä, että merkittävä osa nuorista keskeyttää koulunkäynnin. Barack Obama on aloittanut oman sotansa dropout-ilmiötä vastaan. Yhdysvalloissa kolme kymmenestä highschool-tasoisesta opiskelijasta jättää opintonsa kesken. Alle kolmannes opiskelijoista suorittaa college-tasoiset opinnot loppuun. Erääksi syyksi tähän DO-ilmiöön on esitetty jatkuvaa automaatiota ja teknologista kehitystä, joka muuttaa voimakkaasti ammattirakenteita ja työmarkkinoita. Nuoret eivät koe koulujen valmentavan heitä riittävän hyvin työelämään. Usko koulutuksen merkitykseen on laskussa. Dropout-taloudessa koulutuksen on muututtava huomattavasti joustavammaksi kuin se on ollut ns. massayhteiskunnan ”tehdaskouluissa”. Työelämän ja koulutuksen raja-aitoja on pakko madaltaa niin alhaisiksi kuin se on vain mahdollista.
Idea 5: Kiina-Yhdysvallat -akseli. Tulevana vuosikymmenenä Kiina-Yhdysvallat akselin merkitys tulee kasvamaan. Akselista tulee elintärkeä koko muulle maailmantaloudelle. Yhdessä Yhdysvallat ja Kiina voivat halutessaan olla yhtä merkittävä vallankäyttäjä kuin G-8-maaryhmä nyt on. Kiina ei ole toistaiseksi halunnut samanlaajuista globaalia valta-asemaa kuin Yhdysvallat omaa. Kiinalle riittää toistaiseksi se, että se panee omia sisäisiä asioitaan kuntoon. Maailmantalouden toiminnalle on tärkeää, että nämä kaksi maailmantalouden dinosaurusta tulevat jotenkin toimeen keskenään. On hyvin epätodennäköistä, että Kiinasta ja Yhdysvalloista tulee tulevaisuudessa maailman parhaat ystävämaat, ei ainakaan ennen vuotta 2020. Sen sijaan Kiina korvaa Venäjän Yhdysvaltojen ”sparraajana”.
Idea 6: Erehdysten kautta voittoon. Meidän tulisi olla valmiita puolustamaan epäonnistujia, koska monet asiat kehittyvät vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Yrityksissä ja julkisella sektorilla päätavoitteen ei tulisi olla erehdysten eliminointi, vaan sellaisten järjestelmien rakentaminen, jotka sallivat inhimilliset erehdykset. Vain tällaisessa ympäristössä ihmiset ja yritykset uskaltavat kokeilla asioita ja ottaa riskejä. Yrityksiä uskalletaan perustaa, jos etukäteen tiedetään, että epäonnistumisesta ei syytetä loppuelämän ajan. Eräs syy, miksi Yhdysvallat on kehittynyt innovaatiotoiminnoissaan johtavaksi maaksi maailmassa, on se, että Yhdysvalloissa sallitaan epäonnistumisia. Esimerkiksi epäonnistuneita yrittäjiä ei leimata loppuelämäksi epäonnistuneista hankkeista ja riskien otosta.
Euroopassa vain 40% on harkinnut yrityksen perustamista, kun vastaava luku Yhdysvalloissa on jopa 70%. Tämä on kriittinen strateginen kysymys Euroopalle, jos kansantalouteen oikeasti halutaan saada lisää dynamiikkaa. Jos pankit ja julkiset rahoittajat eivät ymmärrä joskus virheitä tehnyttä yrittäjää, ei tarvitse juurikaan ihmetellä, miksi PK-yrityksiä ei synny ja kehity markkinoille samaan tahtiin kuin Yhdysvalloissa. Aina on hyvä muistaa, että ns. Trial & Error-menetelmä on yksi useimmiten käytettyjä ongelman ratkaisun menetelmiä. Tätä ei näytetä ymmärtävän Euroopassa.
Idea 7: Valkoihoinen vähemmistö. Maailmassa valkoihoiset ihmiset tulevat jäämään vähemmistöön monissa maissa ja suurkaupungeissa, myös Yhdysvalloissa. Tulevaisuudessa valkoihoisten vähemmistöoikeudet tulee olemaan keskeinen poliittinen kysymys monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Etniset ja demografiset kehitystrendit ovat maailman hiljainen vallankumous, joka muuttaa politiikkaa ja taloutta monissa maissa. Etnisten vähemmistöjen oikeuksista tullaan käymään kovaa poliittista debattia kaikkialla maailmassa.
Vuoden 2050 väestölaskennassa valkoihoiset tulevat olemaan vähemmistönä Yhdysvalloissa. Tämä muutos tapahtui Kaliforniassa jo vuonna 2000. Kalifornia on koelaboratotio valkoihoisen vähemmistön poliittisesta organisoitumisesta Yhdysvalloissa. Vuonna 1996 laadittu Proposition 209 oli heikko signaali uudesta muutoksesta Kaliforniassa.
Idea 8: TV maailman pelastajana. TV voi pelastaa maailman – ei suinkaan Google, Facebook tai Twitter. Maailmassa on useita alueita, joissa TV on seuraava iso juttu. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa vasta nyt monilla kotitalouksilla on taloudellisesti mahdollisuuksia hankkia oma TV. Vuonna 1995 kehitysmaissa 45%:la kotitalouksista oli TV. Vuonna 2005 vastaava luku oli noussut 60%:iin. Tällä hetkellä kehitysmaissa on käynnissä laaja TV-vallankumous, sama asia mikä tapahtui Suomessa 1960-luvulla.
Internet-vallankumouksen tuoksinnassa monilta on unohtunut se, että TV on edelleen maailman voimakkain globaali media. Digitaalinen TV ja uusin televisioteknologia on se asia, mihin kannattaisi panostaa, jos Suomi ja sen yritykset olisivat kiinnostuneita maailman voimakkaimmasta mediasta. Vuonna 2013 kehitysmaiden kotitalouksista 66%:lla odotetaan olevan oma TV. Kulttuurisesti television yleistyminen tulee muuttamaan eniten naisten kulttuurista asemaa kehitysmaissa. Mm. Intiassa äskettäin tehtyjen kulttuuritutkimusten mukaan TV:n yleistyminen kotitalouksista lisää naisten vapautumista perinteisistä kulttuurillisista arvoista.
Idea 9: Eliittien iltahämärä. Yhdysvalloissa eliittien linnakkeet kuten Yhdysvaltojen kongressi, Wall Street, General Motors, Major League Football, katolinen kirkko ja isot mediatalot ovat olleet voimakkaan kritiikin ja uudelleen arvioinnin kohteena. Tämä kritiikki on heikentänyt monia eliitin linnakkeita laajemminkin Yhdysvalloissa. Monet vahvoiksi uskotut instituutiot ovat osoittautuneet kepeärakenteisiksi kulisseiksi. Skandaalit ja katastrofit ovat seuranneet toisiaan. Korruptoituneiden valtarakenteiden paljastuttua epäluottamus moniin päätöksentekoelimiin on lisääntynyt. Vielä muutama vuosi sitten se mahdollisuus, että Rooman paavi voisi joutua tuomioistuinen eteen, koettiin yleisesti mahdottomaksi. Nyt sekin mahdollisuus on noussut esiin pedofiiliskandaalin myötä. Esimerkiksi vuonna 2008 vain 32% Yhdysvaltain kansalaisista uskoo pankkeihin, kun vielä vuonna 2004 niihin uskoi 50% kansalaisista. Luottamus mediaan ja Yhdysvaltain kongressiin on kansalaisten joukossa myös laskenut voimakkaasti. Finanssikriisi on edennyt vaiheittain kaikkialle ja monet sosiaaliset ja taloudelliset luottamusverkostot ovat tuhoutuneet. Isoja omaisuuksia ja arvoja on haihtunut ilmaan hetkessä. Tällä kaikella on ollut vaikutuksensa eliittien yhteiskunnalliseen arvostukseen ja asemaan. Luottamuspääomaa on hyvin vaikea luoda, mutta se on helposti hävitettävissä.
Francis Fukuyaman yleisteoria luotettavuudesta ja luottamuksesta yhteiskunnassa on siis jälleen hyvin ajankohtainen, kun yhteiskunnan keskeisten instituutioiden luotettavuutta arvioidaan entistä kriittisemmin. On tietyllä tavalla hyvin paradoksaalista, että Fukuyaman esittämä käsitys Yhdysvalloista viimeisenä korkean luottamuksen yhteiskuntana on nyt romuttunut. Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että korkealle arvostettu gurukin voi epäonnistua arvioissaan. Viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta on siis Fukuyaman kriteeristön mukaan nyt epäonnistunut pahasti. Vai onko Suomi viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta? Voiko luottamuksen vielä palauttaa Barack Obaman hallinnon toimesta?
Idea 10: Radikaalien muutosten vähäisyys. Vuonna 1968 Stanley Kubrickin ja Arthur S. Clarken tuottama elokuva Avaruusseikkailu 2001 maalasi eteemme kuvan värikkäästä ja radikaalien innovaatioiden kyllästämästä tulevaisuudesta. Visiot teknovetoisesta avaruuselämästä nähtiin mahdollisina ja aito innostunut usko teknologiseen edistykseen oli korkealla. Tästä kaikesta hypestä huolimatta monet asiat ovat yhä yhtä utopistisen psykoottisia kuin HAL 9000 -tietokone oli Stanley Kubrickin Avaruusseikkailussa.
Useat tekniset laitteet eivät toimi edelleenkään kovin vaivattomasti. Tyypillinen TV:n ohjauspaneeli ei ole radikaalisti muuttunut helpommaksi käyttää siitä mitä se oli 10 vuotta sitten. Päinvastoin, digitelevision käyttäjä voi joutua käyttämään jopa kolmea erilaista ohjauspaneelia. Tietoyhteiskunnan radikaali muutos on jämähtänyt omaan power point-hypemaailmaansa ja lumeälykkyyteensä, jossa todellisia uusia ideoita ja radikaaleja tuoteinnovaatioita saa etsimällä etsiä. Heikkojen signaalien ”vainukoiratkaan” eivät auta tässä etsimistyössä. Jos olemma rehellisiä TV-vallankumous ja puhelimen yleistyminen olivat huomattavasti radikaalimpia uudistuksia kuin Nokian mobiilikännykkä tai Applen iPhone. Globaali lentoliikenne perustuu yhä kaastuturbiineihin, jotka keksittiin jo 1930-luvulla.
Stanley Kubrickin elokuvaansa maalailemia Avaruusseikkailuja ei ole saatu kovin paljon aikaiseksi. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa radikaalit uudistukset tulevat olemaan kortilla. Sen sijaan inkrementaalisia, asteittaisia innovaatioita tuotetaan kuin liukuhihnalta. Aikamme suuri idea on radikaalien muutosten välttely. Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset ovat lopulta vähemmän luovia ja haluavat lopulta vain turvallisia ratkaisuja. Tämä on epäkonventionaalinen ajatus, joka voi kuitenkin pitää paikkansa. Ehkä se onkin seuraava suuri ideamme…
Lisää samasta aiheesta
- Uskottavan tulevaisuuden ristiriitaisuus
- Laosin tulevaisuus on haasteita täynnä
- Tulevaisuus-luentosarja
- Wolfram Alphan jalanjäljillä: Internetin tuleva kehitys, Web 3.0 ja Web 4.0
- Reimagining Japan: The Quest for a Future That Works
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Time-lehden 10 merkittävintä maailmantalouden superideaa ennen vuotta 2020 – Foresight.fi -- Topsy.com
Eivät ole kovinkaan perususkomuksia ravistelevia. Hyvin yksinkertainen ja hyvin kestävä malli tulevaisuuden taloudelle olisi ottaa käyttöön uudenlainen raha perinteisen rahan tilalle. Uudenlainen raha on konseptina niin äärettömän yksinkertainen, että se ”alittaa” ja ”on alittanut” miljardien ihmisten ”tutkan” tulevaisuuskuvia rakennettaessa. Erilainen raha on kaikista tabuista suurin. Tabu, johon ei ole aidosti koskettu tuhansiin vuosiin, koska perinteinen raha on saanut ihmiset muokkaamaan käyttäytymisensä vastaamaan lähes täydellsesti omaa toimintalogiikkaansa.
Nämä kymmenen superideaa voi kaikki tyrmätä pelkästään tarkastelemalla niiden ratkaisuehdotusta talouden lamaherkkyyteen. Yksikään superideoista ei tarjoa mitään apua siihen (eivät edes ota kantaa), että lamat ja talouskriisit tulevat seuraamaan toinen toisiaan rahatalouden elinkaaren päättymiseen asti. Superideat eivät edes yritä olla laastaria parempia syövän hoitoon.
Kiitos kommentistasi. On tärkeää olla yleistämättä sinun omia perususkomuksia laajojen kansanjoukkojen perususkomuksiin, koska ne ovat erilaisia.
Erilaisesta rahasta on keskusteltu pitkään. Se ei ole uusi idea, vaikka tällä hetkellä se ei ole keskustelun keskipisteessä. Se ei ole mikään tabu. Esimerkiksi Ruotsi halusi olla sitoutumatta euroon ja se halusi pitää oman rahan omassa kontrollissaan. Myös ns. LET-rahajärjestelmä on kyllä pitkään ollut keskusteluissa mukana (ks. http://www.gmlets.u-net.com/ ).
Kyllä valtioillakin ja paikallisyhteisöillä on edelleen mahdollisuuksia kehittää omia valuuttojaan niin halutessaan. Raha on vain väline, ei mikään päämäärä markkinoiden kannalta.
Luetellut superideat eivät ota suoranaisesti kantaa talouden suhdanteisiin ja laman mahdolliseen syntymiseen.
Taloudessa tulee esiintymään suhdannevaihteluita ja ns. uudellainen raha ei tätä suhdanteiden ongelmaa välttämättä ratkaise. Olen aikoinani kirjoitellut uuden Bretton Woodsin tarpeellisuudesta. Sellaista tarvittaisiin paremman vakauden luomiseksi maailmantalouteen.
Lama ei ole välttämättä mikään syöpä, vaan markkinoiden tapa uudistua ja kehittyä. Se on markkinatalouden tapa tervehtyä. Konkurssien ja laman läpikäyminen on laaja oppimisprosessi yhteiskunnassa.
Kiitos selvennyksestä. Meillä on tässä iso kuilu todellisuuksiemme välissä, joka aiheuttaa dialogin eri aallonpituudet. Kun minä sanon ”erilainen raha” niin tarkoitan rahaa, joka on niin erilainen, että sen käyttö muuttaisi talousjärjestelmän, yhteiskunnan, valtarakenteet yms. poikkeavasti erilaiseksi. Jopa niin erilaiseksi, että koko taloustiede tieteenalana voitaisiin heittää roskiin käyttökelvottomana. LETS on yksi tunnetuista ”erilaista” rahoista, mutta sekään ei edusta läheskään radikaalin erilaista rahaa. Tiedän, että kuulostan kryptiseltä tässä kohden, joten päätän tämän ajatuskulun.
Esitän väitteen asiasta, jossa uskon sinun olevan lähes täydellisen väärässä. Käytän vähän olkiukkomaista argumentointia, joten jätä ihan vapaasti vastaamatta, jos alustukseni ei ole mielekäs. Ymmärtääkseni todellisuutesi rakentuu sille, että suurinpiirtein nykyisenkaltainen taloussysteemi on aina riippumaton rahasta, jota ko. taloussysteemi käyttää välineenä. Esität, että suhdannevaihtelut, lamat, konkurssit ja nykyisenkaltainen yhteiskunta ovat ihmisen hallitsemassa maailmassa eräänlaisia luonnonvakioita, jotka ovat välttämättömiä ihmiskunnan yhteistoiminnassa.
Minun väitteeni on että missä tahansa ihmisen taloussysteemissä käytettävän rahan ominaisuudet määrittävät lähes täydellisesti sen millainen taloussysteemi ja yhteiskunta on. Väitän, että ihmiskunnalla on sellaisia ongelmia kuin nälänhätä, epäoikeudenmukaisuus resurssien jaossa, huumeet, työttömyys, köyhyys, sodat/armeijat jne. pelkästään sen takia, että me käytämme vääränlaista rahaa. Väitän, että suhdannevaihtelut, konkurssi, lama, oikeuslaitos, valtiot käsitteinä ovat määrittyneet sellaiseksi kuin ovat määrittyneet pelkästään sen takia, että käytämme sellaista rahaa kuin käytämme. Jos käyttäisimme selkeästi erilaista rahaa niin me emme tarvitsisi kielessämme mm. sellaisia käsitteitä kuin konkurssi, yritykset, lama, valtio, pankki, velka, laina.
Rahaa voidaan sanoa ”vain välineeksi”, mutta se on minusta epäilyksettä ihmiskunnan tärkein väline ja me ihmiskuntana menetämme mielikuvituksellisen laajaa hyvinvointia käyttämällä vääränlaista rahaa. Raha ei ole talouden väline vaan ihmisten yhteistoiminnan väline. Talous on vain yksi osa ihmisten yhteistoimintaa ja rahan ”valinta” pelkästään talouden ehdoilla on giganttinen virhe.
Kaksiulotteinen raha on ideana mielenkiintoinen. Mielenkiintoista myös, että Tero koet sen niin voimakkaaksi asiaksi että toteat sen ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin. Huomasin (http://teroheiskanen.net/) jopa että aiot jättäytyä sosiaalisesta mediasta pois ettet toistaisi koko ajan samaa viestiä!
Konseptin kehittäminen täysin puhtaalta pöydältä, ilman sitoutumista nykyisiin järjestelmiin tietysti avaa uusia jännittäviä näkymiä, vaikka samalla se saattaakin tällaisesta vanhoihin järjestelmiin kangistuneesta henkilöstä vaikuttaakin epärealistiselta ja jopa epäloogiselta.
Mutta hiukan tuon konseptin avaamista lukijanasi kaipaisi: kuinka monimutkainen toteutukseltaan kaksiulotteinen raha on jos toisena ulottuvuutena on esim. ”merkitys”? Miten sellainen raha luodaan, mitä se muuttaa ja miten, kun nykyinen maailma kuitenkin on olemassa eli ei se tyhjiöön synny? Entä onko kaksiulotteista rahaa jo olemassa jossain muodossa?
@Matti, kaksiulotteisen rahan potentiaali kokonaan uuden järjestelmän ydintekijänä on tosiaan niin valtava, että se on kokonaisuutena uskoakseni kenen tahansa yksittäisen ihmisen ”käsittelykyvyn” ulkopuolella. Huomiosi käyttäytymisestämi kertoo juurikin siitä, että olen yrittänyt käyttää kaikkea osaamiseni repertuaaria asiasta viestiessäni sosiaalisessa ympäristössä. Konsepti on niin mielikuvituksellinen, että uskottavuuteni ”järkevänä” ihmisenä menee heti alkumetreillä puhki ai vähintään vakavasti kyseenalaistuu useimmissa sosiaalissa tilanteissa, joissa yritän asiaa nostaa esille. Nytkin uskallan vasta tässä ketjun kolmannessa kommentissani purkaa ”erilaisen” rahan mahdollista rakennetta, koska joku toinen on julkisesti sen potentiaalia varovaisesti alustavasti hyväksynyt.
”vanhoihin järjestelmiin kangistuneesta henkilöstä vaikuttaakin epärealistiselta ja jopa epäloogiselta”.
Epärealistiselta ja epäloogiselta vallitsevan paradigman ulkopuolelta tulevan idean tuleekin aluksi kuulostaa. Se on jopa välttämättömyys ideoille, jotka muuttavat vallitsevaa paradigmaa. Jos idea ei olisi epärealistinen ja epälooginen, niin silloinhan se olisi jo aiemmin ollut tiedossa ja tutkittu, eikä siinä olisi mitään uutta.
”kuinka monimutkainen toteutukseltaan kaksiulotteinen raha on jos toisena ulottuvuutena on esim. ”merkitys”?”
Kaksiulotteisen rahan luoma ihmisten yhteistoimintaan perustuva tiedollinen, sosiaalinen ja taloudellinen systeemi on perusrakenteeltaan erittäin yksinkertainen. Väitän, että se on paljon ”luonnollisempi” ihmiselle ja sitä mukaa kestävämpi ja vaivattomampi. Nykyinen raha luo taloudellisen systeemin, joka syrjäyttää enemmistön ihmiskunnasta. Nykyinen raha koetaan pakolliseksi välineeksi, jota yhteiskunnassa on pakko käyttää. Nykyisen rahan ”vastenmielisyys” näkyy siinä, että se ei juurikaan esiinny luonnollisissa ”instituutioissa” kuten esim. taiteessa, uskonnoissa, ystävyydessä, rakkaudessa. Kaksi- tai moniulotteinen raha avaa mahdollisuuden ihmiskunnalle rakentaa yhteinen systeemi, jossa em. mainitut instituutiot kytkeytyvät rahaan ja rahankäyttöön mielekkäästi.
Kaksiulotteisen rahan toteutuksen monimutkaisuus riippuu ennenkaikkea henkilöstä, joka toteutuksen kohtaa.
Jos ko. henkilön maailmankuva on rakentunut vallitsevan paradigman mukaiseksi, niin henkilöltä vaaditaan äärimmäistä keskittymistä ja motivoitumista kuvittelemaan abstraktilla tasolla erilainen ihmiskunnan yksilöiden yhteenkietoutuvista toiminnoista koostuva kokonaisuus. ko. henkilön pitää pystyä kuvittelussaan vapautumaan sellaisista maailmankuvan ydintekijöistä kuin esim. omistaminen, henkilöllisyys, oikeuslaitos, valtio, kansalaisuus, ostaminen, myyminen, yksityisyys, hallitus, yritykset, työ, velka, laina, hinta ja vaikeimpana kaikista: raha. Nämä kaikki vallitsevan systeemin ydintekijät pitää pystyä ”tuhoamaan” ja yht’aikaa sijoittamaan niiden paikalle uusia systeemisiä ydintekijöitä, joista ei ole käytännön kokemusta. Tämän tehtävän haastavuus on ensisijaisesti kiinni siitä, että kuinka monta esiajattelijaa on ollut. Jos joku on päässyt irti vallitsevasta maailmankuvasta, niin hän voi toimia arvokkaana muiden auttajana kuvaamalla ”erilaista” systeemiä ja luomalla ajatuskulkuja, joita pitkin siirtymän voi tehdä.
Kaksiulotteisen rahan luoman systeemin oppiminen itsessään ei uskoakseni ole ollenkaan vaikeata. Se on tavallaan vastaavaa kuin minkä tahansa uuden pelin sääntöjen opettelu, sillä erotuksella, että pelin säännöt ovat erittäin luonnolliset eli ne säännöt vastaavat evoluution muokkaamaa ihmisen perinnöllisiä taipumuksia sosiaaliseen yhteistoimintaan. Jos lapsi kohtaa ensimmäisenä taloudellisena systeeminään kaksiulotteisen rahan, niin hän oppii sen uskoakseni helpommin kuin yksiulotteisen rahan. Yksiulotteisen rahan muodostama systeemi on helppo oppia (normaalielämässä tarvittavalle tasolle asti) siitä päätellen, että sitä ei tarvitse koulussa opettaa. Uskoisin, että lapset voisivat käyttää kaksiulotteista rahaa jo paljon aiemmin kuin alkavat nykymaailmassa käyttää yksiulotteista rahaa.
Palaan vielä itse kysymykseen ”kuinka monimutkainen toteutukseltaan kaksiulotteinen raha on jos toisena ulottuvuutena on esim. ”merkitys”?”. ”Monimutkaisuus” ja raha ovat monipiippuinen juttu keskusteltavaksi. Jos ajatellaan nykyistä rahaa niin arjen sujumisen kannalta ei ole tällä hetkellä mikään erityinen ongelma, että finanssimaailmassa on vain muutaminen satojen tai tuhansien henkilöiden eliitti, joka ainoana ymmärtää (eivät välttämättä hekään ymmärrä) miljardeja tai jopa biljoonia euroja/dollareita käsittelevät rahamekanismit. Nykyisen rahatalouden perimmäisten mekanismien monimutkaisuus lähentelee siis täydellisyyttä, mutta silti nykyistä rahataloutta pidetään parhaana mahdollisena. Monimutkaisuudesta keskusteleminen vaatisi oikeastaan sen, että määriteltäisiin alkuun mitä monimutkaisuudella tässä tapauksessa tarkoitettaisiin.
”Miten sellainen raha luodaan, mitä se muuttaa ja miten, kun nykyinen maailma kuitenkin on olemassa eli ei se tyhjiöön synny?”
Kaksi- tai moniulotteista rahaa ei luoda aivan vastaavasti kuin ei nykyistä rahaakaan ole luotu. Kaksiulotteinen raha syntyy, jos on syntyäkseen. Raha on evolutiivinen älykkäiden toimijoiden yhteistoiminnan väline ja se vastaa aina ko. toimijoiden kehitystasoa. Mitä kehittyneempiä toimijoita niin sitä kehittyneempi raha. Nykyinen raha mahdollistaa ja edistää erilaiset valta-asemat ihmisten välillä, jopa niin räikeästi, että toisilla on resurssien yltäkylläisyyttä ja toiset kuolevat resurssien puutteeseen jo ennen aikuisuutta. Kehittyneempi raha kuten kaksiulotteinen raha tukisi esim. ”oikeudenmukaista” resurssien jakoa.
Tyhjiöön kaksiulotteinen raha ei tietenkään synny, koska ihmiskunnalla on kokemukset edellisistä rahoista, joten ainoa looginen vaihtoehto on vakavan kriisin kautta purkautuva vanha systeemi ja nopeasti syntyvä uusi systeemi.
Kaksiulotteinen raha muuttaa HYVIN paljon. Yksityiskohtia ei voi kukaan tietää, mutta veikkaisin, että muutosta halutaan jälkeenpäin muistaa esim. sillä että globaalisti ajanlasku aloitetaan alusta ja alkuhetkeksi sijoitetaan murroksen käännöskohta.
”Entä onko kaksiulotteista rahaa jo olemassa jossain muodossa?”
Karkeasti sanoisin niin, että kaksiulotteinen raha elää yksiulotteisen rahan lähes täydellisessä puristuksessa, eikä pääse kuin vaillinaisena esiin. Ehkä helpoimpia kaksiulotteisia rahoja ovat palkinnot, mitalit, arvomerkit, todistukset yms. Nämä em. ovat merkkejä, jotka kertovat arvosta, jota on mitattu sekä määrällisesti että laadullisesti (eli kahdessa ulottuvuudessa). Jos saat pituushyppykilpailussa hopeaa ja kaverisi saa juoksukilpailussa kultaa, niin teidän toimintaa on mitattu alkeellisella kaksiulotteisella rahalla, jossa raha on kolmiasteinen arvomittari. Tässä tilanteessa kvantitatiivista ulottuvuutta kuvaa järjestystä osoittava asteikko kulta-hopea-pronssi ja laadullista ulottuvuutta kuvaa kilpailun muoto (juoksu tai pituushyppy). Rahaa nämä palkinnot eivät siinä mielessä ole, että niiden avulla ei voi järjestää laajaa yhteistoimintaa eli palkitut henkilöt eivät suhteuta laajassa mittakaavassa arvonmittauksia omaan tai muiden toimintaan. Rahamaisuutta tässä esimerkissä voisi olla se, jos palkintojen avulla pääsisi osallistumaan vaikka johonkin toiseen kilpailuun tai saisi tontin kotikunnalta. Oikeasti rahamaista näistä palkinnoista tekisi se, että enemmistö ihmisistä järjestäisi päivittäistä elämäänsä näiden arvonmittausten avulla.
@Tero, kiitokset selvennyksistä! Vielä yksi uteliaisuudestani kumpuava kysymys:
Miksi tarvitaan yksi raha jolla on kaksiulottuvuutta? Eikö ole riittävää, että toinen ulottuvuus tuodaan nykyrahan oheen rinnakkaisella valuutalla joka mittaa eri asiaa (esim. virtuaalirahat jotka mittaavat ostovoiman sijaan vaikkapa sosiaalista kontribuutiota tai vaikuttavuutta (teroheiskanen-pisteet))?
Toisella tavalla kysyttynä, kuinka tärkeätä ajatusmallissasi on pelkästään nykyisen rahajärjestelmän tuhoutuminen siihen verrattuna että raha/arvo-käsityksemme monipuolistuu?
@Matti, hyvä lisäkysymys.
”Eikö ole riittävää, että toinen ulottuvuus tuodaan nykyrahan oheen rinnakkaisella valuutalla…?
Vastaus tähän liittyy rahan keskeisiin tehtäviin. Yksiulotteisen rahan funktioita on arvon mittaaminen ja arvon säilyttäminen. Arvon mittaaminen on kaikkien rahojen ominaisin funktio. Arvon mittaamista tarvitaan suhteuttamaan ihmisten toiminnat toisiinsa eli arvon mittaamisen avulla voidaan kollektiivisesti hyväksyä/evätä kanssaihmisten toiminnat ilman, että toimintoja tarvitsisi erityisesti analysoida tai vertailla keskenään. Yksiulotteisella rahalla on arvon mittaamisen lisäksi funktiona arvon säilyttäminen, joka ei ole välttämätön rahan funktio. Moniulotteiset rahat voivat olla sellaisia, että itse raha ei säilytä arvoa ollenkaan. Koska yksiulotteinen raha säilyttää arvoa, niin se luo ihmisten keskuudessa pyramidipelin, jossa ylhäällä on eliitti (liikkeellä olevan rahan määrän kontrolli) ja alhaalla köyhät (ei pääsyä rahaa).
Nyt itse kysymykseen. Jos oletetaan, että yksiulotteisen rahan rinnalle luotaisiin/syntyisi toinen ulottuvuus, niin seurauksena on yksiulotteisen rahan arvon säilyttämis-funktion vakava häiriintyminen. Syntyisi tilanne, jossa rahankäyttäjät pystyisivät oma-aloitteisesti irtaantumaan eliitin kontrollista, koska uudessa moniulotteisessa raha-avaruudessa olisi tuntemattomia alueita, joita eliitti ei kykenisi heti hallitsemaan. Aiemmin alistetut rahankäyttäjät (köyhät ja vähätuloiset) voisivat käyttää rahan toisen ulottuvuuden avaamia mahdollisuuksia organisoida yhteistoimintaansa ilman keskitetyn hallinnon (valtiot) auktorisoimaa virallista rahaa. Koska moniulotteinen raha muodostaa oikeudenmukaisemman ja kestävämmän talouden kuin yksiulotteinen raha niin yksiulotteinen raha muuttuisi vastustamattomasti moniulotteiseksi riippumatta siitä mitä rahankäyttäjät haluaisivat.
”kuinka tärkeätä ajatusmallissasi on pelkästään nykyisen rahajärjestelmän tuhoutuminen siihen verrattuna että raha/arvo-käsityksemme monipuolistuu”
Ajatusmallissani ei ole lähtökohtana nykyisen rahajärjestelmän tuhoutuminen vaan se on päätelmä hypoteeseistäni. Kukapa sitä ei toivoisi, että nykyinen talousjärjestelmä ei hallitsemattomasti tuhoutuisi, mutta tuhoutuminen tai tuhoutumatta jääminen ei vaan ikävä kyllä ole ihmisten tahdonalainen asia.
Nykyisen rahajärjestelmän tuhoutuminen ja viittamasi ”raha/arvo-käsityksiemme monipuolistuminen” ovat samanaikaisia tapahtumia. Tämä on klassinen ”et voi tehdä munakasta särkemättä munia”-tilanne tai ehkä tarkemmin ”et voi kuoriutua munasta särkemättä munaa”. Biologian ja systeemiteorian näkökulmasta tarkasteluna tilanne, jossa ihmiskunnalla olisi käytössä kaksi päällekkäistä systeemiä yleistä organisoitumista varten ei ole kestävä. Ihmisen pyrkimys rationaalisuuden avulla maksimaaliseen tehokkuuteen (mahdollisimman pienillä kustannuksilla mahdollisimman suuri hyöty) ei tule tekemään poikkeusta talousjärjestelmän kohdalla; paras systeemi vallitsee ja heikommat systeemit poistuvat.
Nykyinen rahajärjestelmä suosii toisia ja syrjii toisia. On luonnollista, että ne henkilöt, jotka ovat hyvissä asemissa, eivät halua muutosta. He pyrkivät säilyttämään status quon, mutta heillä on mahdollisuus vain viivyttää muutosta, ei estää sitä.
Ihmiselle on yleistä harha siitä, että rahajärjestelmä on jotenkin hallitusti muokattavissa. Ajatellaan helposti, että jos tulemme viisaammiksi, niin sitten muokkaamme rahajärjestelmää vastaamaan viisampaa käytöstämme. Totuus on kuitenkin se, että rahajärjestelmä on rakentunut tuhansien vuosien saatossa, eikä vastaa enää rakenteeltaan ollenkaan niitä mahdollisuuksia mitä informaatioteknologian avulla voisimme saavuttaa, eikä rahajärjestelmää voida hallitusti purkaa, koska yhteisiin sopimuksiin rahan olemuksesta ei voida päästä. Raha on aina tehokkain yleisessä tiedossa oleva mekanismi yhteistoiminnan organisoimiseen.
Ei pida uskoa propagandaa, Time on pankkiirien aanitorvi…
Kohta 1. Hyva yritys - vaara peruste. Jos Kreikka on konkurssissa niin missahan USA on paljon suurempien suhteellisten velkojensa kanssa?
Kohta 2. Uudet rajat. Ei tapahdu ilman sotia. Sotia on kaytetty kansojen koyhdyttamiseen jo tuhansia vuosia.
Kohta 3. Lajakaistasta pulaa. Tahan voi vain hymyilla.
Kohta 4. Drop-out kouluista. Tata pankkiirit ovat ajaneet takaa jo yli sata vuotta. Koulutetuista ihmisista ei saa tarpeeksi sotilaita uusiin sotiin.
Kohta 5. Kiina-USA akseli. Kiina ei luovu kommunismista eika USA kapitalismista ilman sotaa.
Kohta 6. Erehdysten kautta voittoon. Mitenkahan tama johtaa hyvinvointiin ja kasvuun? A) Lahi-Idassa uskonto johtaa maita, meneeko kadun miehella hyvin?; B)Yhdysvalloissa pankkiirit ajoivat koko maailman vararikon partaalle. Vararikko uhkaa vielakin niin kauan kuin US$ 600 TRILLION derivatiivipeli jatkuu. USA:n pankkiirien osuus tasta potista on US$ 200 TRILLION ja sen yllapitoon ne tarvitsevat US$ 10…15 TRILLION, arvaako kukaan miksi pankit eivat lainaa yksityisille; C) Kiinassa insinoorit johtavat kehitysta. En ole koskaan kuullut, etta Suomen vuorineuvokset olisivat tyhmia, olenkohan vaarassa?
Kohta 7. Valkoinen vahemmisto. Merkitykseton asia talouden ja kehityksen kannalta.
Kohta 8. TV maailman pelastajana. Taytta hopinaa, internet on osoittanut jo voimansa. TV-verkot ovat helisemassa kun katsojat ovat kadonneet internettiin.
Kohta 9. Eliittien iltahamara. Pelkkaa hopinaa taas, fiksut ihmiset eivat katoa minnekaan.
Kohta 10. Radikaalien muutosten vahaisyys. You ain’t seen nothing yet! Maailma on talla hetkella suurimman muutoksen ja myllerryksen keskella sitten Rooman valtakunnan tuhon.
—-
TIME ansaitsee 0 pistetta tasta propaganda-artikkelista! Kohdat 7-10 eivat ansainneet palstatilaa, mutta uskonnon mukaan pitaa olla 10 kaskya, tekee vaikutuksen.
Yhdysvaltoja ei pida aliarvioida. Taustalla on muutoksia pelkaamaton, seikkailunhaluinen ihmistyyppi, ainakin jos immigration tilastoihin on uskomista.
Hei Tursas, kiitos kommenteista. Tällaistä kriittisyyttä aina tarvitaan keskusteluissa. Kukin voi olla vapaasti omaa mieltään näistä ilmiöistä. Maailmahan on täynnä paradoksena ja ristiriitaisuuksia.
Tekstisi vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että jokaisella ilmiöllä ja trendillä on vastailmiönsä ja antitrendistä.
Toisaalta käsityksesi Time-lehdestä on ehkä hiukan liian mustavalkoinen ja salaliittoteorioihin nojautuva. Ehkä voisit yrittää nähdä maailman värikkäämpänä ja hienojakoisempana?