Aineettomasta pääomasta on tullut merkittävä osatekijä fyysisen pääoman rinnalle yritysten menestymisessä ja arvon kasvattamisessa toimialasta riippumatta. Yritysten arvo perustuu yhä enemmän aineettomiin arvoihin. Aineettoman pääoman arviointi, sen eri osasten määrittäminen, riippuvuussuhteet ja taloudelliset vaikutukset ovat enenevässä määrin eri sidosryhmien, kuten sijoittajien, päättäjien ja yritysjohdon aktiivisen huomion kohteena.
Myös valtion odottaisi olevan kiinnostunut aineettoman pääoman käytöstä ja sen strategisesta merkityksestä kansantaloudessa. Systeemisestä innovaatiojärjestelmän kehittämisnäkökulmasta arvoituna kyseessä on valtava systeeminen haaste koko kansantaloudelle ja erityisesti kansalliselle innovaatiojärjestelmälle.
On usein puhuttu siitä, että maailmassa talous on siirtymässä ”painottomaan talouteen”. LSE:n professori Danny Quah kirjoitti teemasta artikkelin ”Weightless Economy” Business Economist-lehdessä jo vuonna 1999. Professori Quah korosti artikkelissaan sitä, että eri kansantalouksissa materiaalisten esineiden sijasta tuotetaan yhä enemmän aineettomia hyödykkeitä, palveluja, sisältöjä. Aineeton pääoma on tietoyhteiskunnan dynamo. Aineettoman pääoman käsitteitä, vaikutuksia ja riippuvuussuhteita onkin tutkittu enenevässä määrin eri tutkijoiden toimesta.
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori Pirjo Ståhle tutkimusryhmineen tutkii juuri nyt suomalaisten yritysten aineettoman pääoman kehitystä. Hän johtaa parhaillaan tutkimushanketta ”Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina (SAIKA)”, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa aineettoman pääoman roolista kansallisen tuottavuuden kehittymiselle. Hanketta rahoittaa Tekes. Jo nyt hankkeessa on valmistunut ensimmäisiä merkittäviä tuloksia. Ståhlen tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten näkemystä siitä, että PK-yritykseen sijoitetun pääoman käytön tehokkuus on moninkertainen pörssiyrityksiin nähden, eli ne käyttävät huomattavasti tehokkaammin aineellisia resurssejaan kuin suuret pörssiyritykset.
Parhaat suomalaiset PK-yritykset tuottavat sijoitetulle pääomalle jopa 9 kertaa paremman tuloksen kuin jotkut pörssiyritykset. Tämä tulos on hyvä pitää mielessä, kun innovaatiopolitiikkaa harjoitetaan Suomessa. Pienet yritykset käyttävät aineellista pääomaa ja kokonaispääomaansa tehokkaammin kuin suuret pörssiyritykset. Taustalla on aineettoman pääoman tehokas käyttö. PK-yritysten innovaatiokyvykkyyden kehittämiseen kannattaa panostaa Suomessa.
Ante Pulicin (2000) kehittämä VAIC-muuttuja ilmentää yrityksen kokonaistehokkuutta luoda yritykseen uutta lisäarvoa. VAIC-muuttujamenetelmän ohessa laskettava ICE-muuttuja (Intellectual Capital Efficiency) mittaa yrityksen aineettoman pääoman käytön tehokkuutta. VAIC-muuttujan laskenta perustuu oletukseen, että yrityksen luomalla arvon lisäyksellä on yhteyttä yrityksen markkina-arvoon ja siihen, että yrityksen lisäarvon luonti muodostuu sekä aineellisen että aineettoman pääoman käytöstä.
Aineetonta ja fyysistä pääomaa pidetään tässä mallissa investointeina. VAIC-malli ei tuota rahallisia arvoja aineettomasta pääomasta, vaan sen avulla voidaan tutkia, miten eri tehokkuustekijät vaikuttavat siihen, sekä määrittää, kuinka tehokkaasti yritys käyttää yrityksen aineetonta pääomaa. Tämä tunnusluku kertoo hyvin paljon yritysten innovaatiokyvykkyydestä. Mitä korkeampia VAIC- ja ICE-arvoja yritykset saavat, sitä tehokkaammin ne käyttävät saatavilla olevia resurssejaan ja luovat yritykseen lisäarvoa.
On hyvä muistaa, että taloudessa on edelleen hyvin paljon sellaista, mikä tuotetaan järkevimmin paikallisesti käyttäen sekä materiaalisia raaka-aineita, energiaa että käsipareja.
Aineettoman pääoman ja aineellisen pääoman välillä on olemassa vuorovaikutussuhde - ellei peräti riippuvuussuhde. Jomman kumman pääomalajin merkityksen ylikorostaminen ei ole järkevää talouspolitiikkaa. Kumpaakin pääomaa tarvitaan kaikessa tuotannossa ja palveluissa.
Tarvitsemme lisää tutkimusta aineettomasta pääomasta ja sen kansantaloudellisesta merkityksestä, jotta voisimme lisätä yritystemme innovaatiokyvykkyyttä ja kansantaloutemme kokonaiskilpailukykyä. Tässä mielessä Pirjo Ståhlen SAIKA-projekti on mielenkiintoinen ja varmasti myös hyödyllinen tutkimushanke. Innovaatiojärjestelmäkin tarvitsee innovaatioita.
Lisää samasta aiheesta
- Uudet liiketoimintainnovaatiot : Avainhaaste Suomen elinkeinoelämälle
- Laosin tulevaisuus on haasteita täynnä
- Reimagining Japan: The Quest for a Future That Works
- Muutoksen anatomia – miten maailma muuttuu ja me maailman mukana?
- Laurence Smithin yleisöluento 31.8. klo 17
