Tieteen uutta maailmankarttaa etsimässä (09.08.2010)

Artikkelin on kirjoittanut BASAAR-hankkeen projektipäällikkö Jan-Henrik Johansson.

Tänä kesänä kävin luennoimassa espanjalaisen UIMP:n kesäyliopistossa Santanderissa. Atlantin pohjoisrannikolla oli miellyttävä 20-25 asteen lämpö kun Helsingissä lämpö nousi lähelle 30 astetta ja ylikin. Kesäyliopistossa joukko kansainvälisiä asiantuntijoita puhui Euroopan alueiden profiloitumisesta talouskriisin maailmassa. Oma osuuteni oli Aasian ja Pohjoismaiden suhteet, joita parhaillaan pohditaan BASAAR-nimisessä Interreg IVA -hankkeessa. Hankkeeseen osallistuvat Keskisen Itämeren alueet (CBSR), eli Tukholman, Riian, Tallinnan, Turun ja Helsingin kaupungit ja maakunnat. Uudenmaan liitto toimii hankkeen vetäjänä. Hankkeessa on Capfulin johdolla laadittu skenaarioita alueen ja Aasian suhteiden kehittymiselle vuodelle 2050 asti. Menetelmä on ollut sama kuin EVA:n Tulevaisuuden Pelikentät -skenaarioissa.

Eräs keskeinen pohdinta BASAAR-hankkeen skenaariotyössä on ollut kysymys siitä, miten Pohjoismaiden osaamisyhteiskunnalle käy. Tänä vuonna Kiinassa valmistuu yliopistoista melkein yhtä paljon loppututkinnon suorittaneita kuin koko Ruotsin väestössä on asukkaita. Vaikka vain pieni osa heistä kehittyy kansainvälisiksi huippututkijoiksi, on määrä kuitenkin mykistävä. Viime syksynä ilmestynyt Global Research Report, China (pdf) arvioi, että muutamassa kymmenessä vuodessa Kiina ohittaa Yhdysvallat ja Euroopan maailman johtavana tieteen ja tutkimuksen maana. On syntymässä uusi tieteen ja tutkimuksen maailmankartta, jossa Kiina on kansainvälisen tiedemaailman keskipiste. BRIC-maiden yliopistot ja tutkijat verkottuvat Kiinan tiedemaailmaan jo luonnostaan. Miten käy Pohjoismaiden osaamisyhteiskunnalle?

Kuva: “China’s research output has increased dramatically since 1999 while most nations remained fairly stable. During the same period the USA increased its output from 265,000 to 340,000 publications per year, an increase of around 30% compared to China’s more than four-fold growth.”

BASAAR-hankkeessa olemme lähteneet siitä, että alueemme merkittävin resurssi, hyvinvointimme ja elinkeinoelämän perusta on juuri osaaminen, tiede, innovaatiotoiminta ja siihen pohjautuva kyky vastata omiin ja muun maailman tarpeisiin. Aasian tarpeiden kannalta meidän muut resurssimme kuten vesi, raaka-aineet, tuotantokapasiteetti, jne. ovat täysin marginaaliset. Juuri osaaminen on ollut se, jolla kilpailukykyämme ja elintasoamme on pidetty yllä. Hyytävä kysymys on: Tarvitaanko meitä vielä 2050? Onko myös tutkimuskapasiteettimme marginaalinen? Santanderin kesäyliopistossa huomasin, että huolta jakavat meidän kanssamme muutkin alueet Euroopassa. Ilmeisesti lähes kaikkialla pohditaan sitä, marginalisoituuko Eurooppa vähitellen.

Luentosarjan viimeisenä puhujana oli EU-parlamentin aluekehityskomitean puheenjohtaja Danuta Hübner. Hän korosti voimakkaasti ja elävästi Euroopan innovaatiopolitiikan ja kilpailukyvyn terävöittämisen tärkeyttä. Mutta hänkin näki asteittaisen marginalisoitumisen Euroopan suurimpana uhkakuvana. Kun tuli kysymysten aika kysyin häneltä, riittääkö todella jatkossa panostaminen pelkästään kilpailuun ja innovaatioihin. Johtavatko yksipuoliset puheet kilpailusta juuri eristäytymiseen ja marginalisoitumiseen? Merkkejä siitä on jo, kun kiinalaiset valittavat sitä ettemme jaa teknologiaa riittävästi (kiinalaisten kommentit BASAAR-hankkeen keskustelusivuilla). Ymmärrämmekö edes täällä pohjoisessa mitä innovaatioita kehittyvät markkinat jatkossa tarvitsevat? Eikö olisi nyt oikea hetki täydentää innovaatio- ja kilpailupuheet aivan uudella kumppanuusstrategialla? Hübner vastasi, että kilpailukyvyn parantaminen on Euroopan sisäinen tarve. Se on hoidettava joka tapauksessa. Kansainvälisen kaupankäynnin strategia on hänenkin mielestään juuri kumppanuussuhteiden kehittäminen eri aloilla.

Meillä tämä merkitsee mm. korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen verkottumista ja jopa integroitumista aasialaiseen korkeakoulu- ja tiedemaailmaan. Se tarkoittaa kieli- ja kulttuuriosaamisen vahvistamista verkottumisstrategian keskeisenä osana ja kaikille ikäluokille. Se tarkoittaa opiskelijavaihdon radikaalia lisäämistä. Se tarkoittaa, että suurien lukukausimaksujen asettaminen ulkomaalaisille opiskelijoille on omaan jalkaan ampumista. Kaiken kaikkiaan se tarkoittaa, että Pohjoismaiden pitää profiloitua joustavaksi ja tehokkaaksi joukkuepelaajaksi aasialaisten kanssa. Jos et pysty voittamaan heitä, niin liity heihin.

(Kuvan lähde: Global Research Report - China)

Lisää samasta aiheesta

• Näkökulmia tietoyhteiskunnan ja viestinnän tulevaisuuteen
• Demos etsii vapaaehtoisia iFuture-tutkimusohjelmaan
• Suomen Akatemia nimesi tutkimuspoliittisia toimia vaativat ihmiskunnan suuret haasteet
• Maailmantalouden ja Euroopan tulevaisuuden näkymiä ennen vuotta 2025
• Tieteiden tulevaisuus ja tulevaisuudentutkimus -seminaari Helsingissä