Ennakoinnin tekijät -sarjan kahdeksas osa esittelee nykyisin Finprolla Senior Foresight Specialistina toimivan Elina Hiltusen. Elina on pitkän linjan futuristi, joka myös hiljattain väitteli heikoista signaaleista.
Kuinka sinusta tuli ennakoija?
Innostuin ennakoinnista yli kymmenen vuotta sitten, kun työskentelin kauppakorkeakoulun, teknillisen korkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun yhteisessä IDBM-ohjelmassa. Ohjelmassa opiskelijat tekivät yrityksiin mielenkiintoisia projekteja, joissa käytettiin mm. apuna skenaarioita. Samoihin aikoihin alkoi Tulevaisuuden verkosto-akatemian tulevaisuusopetus, ja ilmoittauduin heti ensimmäisille kursseille.
Millaista työ Finprossa on verrattuna aikaisempaan ennakointityöhösi?
Finprossa työni liittyy ennakoinnissa hyvin paljon asiakaskonsultointityyppiseen työhön. Aikaisemmin olen toiminut mm. tutkijana, luennoijana, ollut ison yrityksen ennakoinnissa mukana. Finprolla olen päässyt hyvin lähelle mm. pk-yrityskenttää, ja voin tuoda heille ajatuksiani ennakoinnista. Lisäksi Finprolla on kansainvälinen verkosto, joka kerää heikkoja signaaleja. On hienoa saada näin kansainvälinen näkymä tulevaisuuden kehityssuuntiin.
Se täytyy vielä mainita, että Finpron lisäksi toimin myös itsenäisenä konsulttina. Uskon, että tällainen tapa on osa tulevaisuuden työelämää. Kokopäivätyö ei ole enää itsestäänselvyys tai tahtotila, vaan ihmiset tekevät useaa työtä useissa eri organisaatioissa.
Mikä merkitys ennakoinnissa on kansainvälisyydellä?
Emme elä tyhjiössä. Maailma on yhä verkottuneempi ja erilaiset toiminnot ovat sitoutuneet toisiinsa. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä ymmärtämään laajemmin maailman muutoksia. Tässä mielessä kansainvälinen katsontakanta on olennainen, kun pohditaan tulevaisuuden muutoksia.
Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?
Olen utelias luonteeltani ja kiinnostunut uusista muutoksista, joten ennakointi sopii hyvin minulle. Se, että saa tehdä sellaista työtä, joka sopii luontaisesti itselle, on suurimpia iloja työelämässä. Suurimman haasteet liittyvät tiedon paljouteen ja oman tietämyksen rajallisuuteen. Kun tarkkailee maailmaa, oppii ymmärtämään sen, miten rajattu oma tietämys kuitenkin on.
Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?
Tahtotila on mielestäni tärkeämpää. On sama vaikka tietäisimme tulevat tapahtumat kuinka tarkasti hyvänsä, jos ei ole tahtoa tehdä niiden eteen mitään. Organisaatiossa ennakointitieto tulisi liittää tiukemmin strategiseen päätöksentekoon.
Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?
Todennäköisesti teen vuonna 2030 jotain sellaista, mistä tänä päivänä en ole vielä haaveillutkaan. Omaan luovan mielen, joten eiköhän työni liity tuolloinkin jollain tavalla (tulevaisuuden) luomiseen.
Lisää samasta aiheesta
- Kansallinen ennakointiverkosto Finprossa: Askelen edellä Afrikassa ja pianoportaissa
- Seminaari Brysselissä 26.10. ”EFP workshop: policy options for surprising and emerging futures in Europe”
- Finpro lisää tietoisuutta Afrikan liiketoimintamahdollisuuksista
- Muutoksen anatomia – miten maailma muuttuu ja me maailman mukana?
- Laurence Smithin yleisöluento 31.8. klo 17
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Ennakoinnin tekijät, osa 8: Elina Hiltunen – Foresight.fi -- Topsy.com