Puhe Voittajaksi Internet-maailmassa –seminaarissa FINNET-päivillä Ikaalisissa 25.9.2008.
Arvoisa yleisö, hyvät kollegat,
Äidinkielen opettaja varoitti kahdesta aloituksesta. Muinaisista roomalaisista ei saa aloittaa, eikä otsikkoon saa suoraan viitata. Roomalaiset jätän tällä kertaa rauhaan, mutta tämä otsikko: ”Onko elämää ilman internettiä?” En vieläkään tiedä, kuka sen keksi. Vain nörtti osaa kuvitella elämän noin yksioikoisesti ja teknologian voiman noin suurena. Elämästä irtautuminen johtaa Kauhajoen kaltaiseen tragediaan.
Minä taidan kyllä olla yksi ensimmäisiä nörttejä. Teini-iän lopulla rakensin puhelinrobotin isoäitini sängystä irrottamaani päätylautaan. Helsingin Puhelinyhdistyksen tutkimuslaboratoriossa samaisella 70-luvulla rakentamani kone soitteli satunnaisille helsinkiläisille ja tarjoutui pelaamaan tikkupeliä. Sen pohjalta syntyi Kotisyp, luultavasti maailman ensimmäinen puhelimella toimiva kotipankki.
Nörtit viihtyvät tietokoneiden maailmassa. Vuosikymmenen takainen tamagotchi-villitys osoitti jopa vilkkuvan muovinpalan kelpaavan monelle lemmikiksi. Japanilaiset kehittivät ideaa pidemmälle ja tarjoavat nyt virtuaalisia seuralaisia. Riittääkö virtuaalimaailma elämän sisällöksi? Pitäisikö sitä verrata Kauniisiin ja rohkeisiin? Valtiovalta on ryhtynyt erityisesti suojelemaan ja rohkaisemaan sisällöntuotantoa. Ilmeisesti pidetään hyvänä ja tehokkaana, jos meidän elämämme sisältö saadaan teollisesti tuotettua. Ehkä on hyvä, että kaikilla on jotakin yhteistä.
Puhelinta on kutsuttu elämänlangaksi. Monelle vanhukselle se on ainoa käytännön yhteys läheiseltä tuntuviin ihmisiin. Tietokoneisiin juuttuneille nuorille sanotaan usein: hanki elämä! Mikä se ”elämä” on, johon vanhus saa yhteyden puhelimen avulla; se elämä, jonka nuori kadottaa tietokoneharrastuksen teolliseen sisältöön?
Tietoverkkoja voi siis käyttää saadakseen yhteyden muihin ihmisiin ja elämään. Verkkoon voi myös upota. Pojalle, joka katsoo tyttöjen kuvia yksinäisessä huoneessa, kannattaa varmaan sanoa: hanki elämä. Elämä ei ole pasianssi eikä ampumarata.
Vuorineuvos Gustav von Hertzen kuvaa kirjoissaan elämää ja yhteiskuntaa positiivisena summapelinä. Häntä aiemmin, maailman ykkösdarvinisti, Richard Dawkins mullisti evoluutioteoriaa kirjoittamalla geenin itsekkyydestä. Elämä syntyy molekyylien, solujen, elimien ja eliöiden yhteistyön kautta. Taloustieteen isä, Adam Smith puhui samasta positiivisesta summapelistä. Liike-elämä noudattaa yllättävän monia elämän lakeja. Lisäarvo syntyy yhteistyöstä, erikoistumisesta ja vaihdannasta. Erikoistumisella ja vaihdannalla selitti avioliiton pysyvyyttä jo Aristoteles. Yhteistyö on kasvun voima ja siemen. Elämä ei synny kilpailusta, kilpailun tarkoitus on tappaa kelvoton elämä. Vapautuvat resurssit ovat lantaa paremman yhteistyön siemenille.
Vanhat organisaatioteoreetikot vertasivat yritystä elimistöön, johtoa aivoihin ja työmiehiä muskeleihin. Jesuiitta Pierre Teilhard de Chardin esitti suuremman vertauksen. Hän näki, miten ensin autot ja junat, sitten sähköinen tiedonvälitys, muuttivat ihmiskunnan dynamiikan. Tietoliikenne ulotti passiivisen ja aktiivisen vaikutuksen maailman joka kolkkaan. Hän kirjoitti lähes sata vuotta sitten: ”Idea (tulevaisuudessa) on, ettei maapallon pinnalla ole irrallisia ajattelun jyviä. On kuin ajatteleva kalvo peittäisi maapallon ja se muodostaisi yhden valtavan ajattelevan jyvän maailmankaikkeudessa.”
Hyvä munkki Teilhard siis näki ennalta maailmanverkon, nykykielellä internetin. Hän kirjoitti edelleen: ”Eikö tämä ole niin kuin suuri syntymässä oleva keho – raajoineen, hermostoineen, aisteineen ja muisteineen.” Teilhardin ihminen rinnastui hermosoluun ja kehittynyt tietoyhteiskunta synnytti maailmanlaajuisen tietoisuuden. Kehityksen määränpään hän nimesi Omega-pisteeksi, siinä oli Teilhardin Jumala. Jesuiittamaisella nerokkuudella ja Aristoteleen teleologian avulla hän todisti: Jumala on kaiken kehityksen seuraus ja päämäärä, mutta samalla kaiken kehityksen tarkoitus eli kehityksen alkuperäinen syy. Viestinnän luoma yhteinen ymmärrys on siis kaiken elämän alku ja loppu, alfa ja omega. Katolinen kirkko esti ideoiden julkaisun 1950-luvulle asti, jolloin jesuiitta kuoli. Operaattoreiden uskonnoksi tämä olisi aika hyvä.
Kuuluisa maapallotutkija James Lovelock innostui näistä ajatuksista. Hän havaitsi monien maapallon mekanismien tasapainottavan toisiaan. Hänen pitkään kehittämänsä Gaia-teoria on alkanut saada tieteellistä vahvistusta. Maapallo todella käyttäytyy kokonaisvaltaisen säätelyjärjestelmän tavoin. Lovelockin kuvitelmissa ihmisten tulisi muodostaa maapallon aivot. Kovin hyvää koordinaatiota tai tietoisuutta maapallon ”aivot” eivät vielä ole saavuttaneet. Pääosa soluista tai siis meistä ajattelee sekalaisilla tavoilla. Yhteisiin näkemyksiin päästään vain harvoin. Maailmanverkko nopeuttaa samantahtista tiedostamista. Monet yhteiset ongelmat ja arvot tiedostetaan jo tavalla, jonka aiemmin vain Teilhard kykeni kuvittelemaan.
Lovelock ennustaa vuonna 2100 ilmaston lämmenneen kuusi astetta. Pohjoiset alueet, kuten Skandinavia, Siperia ja Kanada säilyvät elinkelpoisina. Hän ei enää usko yhteisen tahdon syntyvän riittävän nopeasti. Ilmastotiedemiehet pitävät hänen arviotaan pessimistisenä, mutta eivät löydä siitä varsinaista vikaa.
Nyt vastaan otsikon kysymykseen. Mitä tiheämpi vuorovaikutusverkko meillä on, sitä paremmin voimme vastata tuleviin haasteisiin. Yksittäiset älyn jyvät eivät riitä. Elämää ei siis jatkossa ole ilman maailmanverkkoa, internettiä – ainakaan runsaasti.
Nykytermein jumalallisesta yhteisestä tietoisuudesta puhutaan sanalla parviäly. Matemaatikot, tietojenkäsittelyn ja biologian tutkijat sekä sosiologit pohtivat sitä. Operaattorin tehtäväksi jää kaiken siihen tarvittavan yhteistyön fasilitointi.
Nyt olen käsitellyt henkilöhistoriani lisäksi mökin mummot ja nörtit, elämän ja älyn luonteen ja tarkoituksen, elämän koneellistamisen ja elämänsisältöjen teollistamisen, aviollisten suhteiden roolin, maailmankaikkeuden kehityksen ja tuhon, internetin roolin sekä jumaluusopissa, että maailman pelastajana – kaikki otsikon vaatimalla tavalla. Lienee sopivaa, että siirryn hieman käytännöllisempiin yksityiskohtiin.
Takana loistava tulevaisuus ja edessäkin uutta
Suomi oli 90-luvun lopulla tietoyhteiskuntakehityksen kärjessä. Seurasin läheltä, kun tänne virtasi kansainvälisten mediayhtiöiden huipputoimittajia. Intelin pääjohtajakin kävi kysymässä ideoita tietoyhteiskunnan kehittämiseksi. Clintonin tietoyhteiskunta-asioiden pääneuvonantaja oli myös tulossa, mutta sota esti sovitun tapaamisen. Taiwanin nykyinen presidentti kävi meillä opintomatkalla ja siirsi opit Taipeihin.
Mitä täällä sitten tapahtui? Tulevaisuuden rakentaminen jäi syrjään. Sain seurata Helsingin Puhelimen haaveilua valtakunnallisesta vallasta. Johtajat vahvistivat omia hovejaan ja alaiset riitelivät. Edes sisäinen yhteistyö ei toiminut. Oma projektini, kansainvälisten sijoittajien arvostama, paikallinen Helsinki Arena 2000, jäi kalpeaksi unelmaksi siitä, miten paljon maailma olisi voinut muuttua. Kilpailu vallasta ja reviireistä jätti liian monet kitumaan. Siitä ei syntynyt edes kunnollista sontaa.
Liike-elämä toimii parhaimmillaan kuten elämä yleensä. Kukin erikoistuu tekemään sen, missä on vahvin ja muu tarvittava hankitaan vaihdossa. Regulaattori onnistui loistavasti sääntelyn purkamisessa. Vanhoja rakenteita piti kannibalisoida. 1990-luvun loppuun saakka uusia ideoita etsittiin ja niihin panostettiin. Onnistumisen huumassa regulaattori teki virheitä, joiden uskon hidastaneen kehitystä. Kaikille operaattoreille haluttiin saada mahdollisimman samankaltaiset kilpailuedellytykset.
Tasapäistäminen onnistui niin hyvin, ettei kenenkään enää kannattanut panostaa pioneeritoimintaan. Yritysstrategia opettaa, että pioneeritoimintaan kannata panostaa vain ollessaan muita edullisemmassa lähtöasemassa. Valtio surkutteli ja syytti operaattoreita hitaasta kehityksestä ja vähäisistä kehityspanoksista huomaamatta luoneensa ongelmat aivan itse. Sääntelyn lisääminen osoittautui vaikeammaksi kuin sen purkaminen. Toiminta sujui tietysti loistavasti, jos puheluiden ja tietoliikenteen hinnat haluttiin lyhyellä tähtäimellä alas, operaattorit hyperkilpailussa henkihieveriin ja pitkäjänteinen kehitystyö pysähtymään.
Kriittisiä kohtia olivat esimerkiksi lankaverkon pakotettu avaaminen ja luetteloliiketoiminnan irrottaminen. Monelta tärkeältä paikalliselta hankkeelta hävitettiin ponnistuslauta. Kriittiseksi kohdaksi voi myös osoittautua kaiken mobiilitoiminnan homogenisointi valtakunnallisen lisenssin mallilla. Puhelinverkkoa ei siten Suomeen olisi kovin nopeasti syntynyt. Alueellisen aktiivisuuden merkitys oli valtavan suuri. Onneksi Tsaari antoi vapauksia. Nyt on tiukempaa.
Suomi on pieni maa. Maailmanvalloitus onnistuu vain pioneeritoiminnan kautta. Sitä kannattaisi rohkaista muillakin kuin puheilla. Kehitysmotiivin tuhoavaa sääntelyä ei kompensoida Tekesin avustuksilla eikä lisäarvo synny hyperkilpailusta.
Pohditaan hieman, mitä teleoperaattori keskeisimmillään tekee. Kyse on asiakkaiden keskinäisen yhteydenpidon fasilitoinnista. Sitä varten teleoperaattori suorittaa kolme palvelua. Yhteydenpitäjien tulee tunnistaa toistensa yhteysosoitteet, lähettäjän viesti tulee sovittaa vastaanottajan ymmärtämään muotoon ja bitit tulee tarjota saataville.
Vuosikymmen sitten IP-yhteys kulki puheyhteyden päällä. Nyt IP-yhteys on yhä lähempänä toiminnan perustaa. Internet on se maailmanverkko, johon kaikki kytkeytyy. Hiiri syö yleensä dinosaurukset pala kerrallaan. Ensin netti söi paperipostia, nyt syödään sanomalehtiä, äänilevyjä ja videoita. Kuinka kauan menee siihen, että internet syö television, kännykkäverkon ja liikennemerkit? Liikematkoja syödään jo. Savupiipputeollisuus syödään ensin epäsuorasti, paperiteollisuus aluksi, monet muut myöhemmin. Mielikuvituksen avulla näkee paljon tulevaisuudesta.
Ciscon pääjohtaja antoi vastikään Kauppalehdelle haastattelun. Hänen mukaansa seuraavalla vuosikymmenellä ei ole enää muuta tapaa tehdä bisnestä kuin netti. Virtuaali-läsnäololla hoidellaan yrityskontaktit sekä kotimaassa että globaalisti. Chambers kehuu teknologian kehitysvauhtia ja sanoo käyttävänsä YouTubea, Facebookia ja pikaviestimiä päivittäin. Hänen mukaansa johtoportaat, osastot ja muut hierarkiat puretaan, ja kaikki viestivät kaikkien kanssa muuttuvissa työryhmissä. Yrityksiltä hän vaatii wiki-ajattelua ja rohkeutta.
Monet asiat tietysti kehittyvät hitaasti ja ensin lyhytnäköiseen suuntaan. Lainsäätäjä on esimerkiksi ohjauksellaan pitänyt huolen siitä, että kiintolevyteollisuus kukoistaa. Jokainen tallettaa kotonansa digiboksin kiintolevylle ohjelmat. Vastikään sallittiin tallettaa ohjelmat nettioperaattorin palvelimelle, mutta markkina oli jo vääristynyt.
Paikallisuus oli voimissaan laajakaistan alkumetreillä. Minun ensisijainen huoleni oli kaistan tarpeen kasvattaminen. Nopeus muuttuu koko ajan halvemmaksi. Nopeudelle tulee koko ajan keksiä uutta hyödyllistä käyttöä. Kymmenen vuotta sitten toimitimme kotitalouksille ensimmäisiä kaksimegaisia yhteyksiä ja esittelimme sovelluksia, joihin nopeutta tarvittiin. Silloinen kaksimegainen todella siirsi kaksi megaa, se on nykyäänkin keksityille sovelluksille lähes käypä taso. Siihen Suomi siis pysähtyi. Hongkongissa kuulin toimitettavan gigabittisiä yhteyksiä. Teknologia on jatkanut nopeaa kehitystään, mutta täällä jäätiin rauhassa jakamaan muumioituvaa kakkua.
Mihin kotitalous sitten tarvitsee gigabitin yhteyden? 28 kilobitin modeemiaikaan ihmeteltiin, mihin 2Mbit yhteyksiä tarvitaan, kun yrityksetkin pärjäsivät vähemmällä. Gigabitin nopeus on sama kuin tietokoneen sisäisen PCI-väylän nopeus. Koneen eri osat voisi siis sirotella gigabitin väylän varrelle. Näytönohjaimen ei tarvitsisi olla muun koneen kanssa samassa paikassa. Keskusyksiköt voisivat myös joutoaikoinaan laskea yhteisiä tehtäviä. Tyypillisen kiintolevyn nopeus on samainen gigabitti. Kiintolevyt ja käyttöjärjestelmät, jopa koneiden emolevyt voisi uusien sovellusten tavoin keskittää operaattorien hoitoon. Ideoita löytyy paljon, jos niitä etsitään.
Paikallisuus voimavarana
Nyt siirryn paikallisuuteen. Se kulkee käsi kädessä nopeuden kanssa. Runkoverkon reitittimet eivät kestä miljoonien suomalaisten gigabitin yhteyksiä, mutta paikallisella tasolla tapahtuva nopea liikenne on mahdollista järkevin kustannuksin. Otan paikallisuuteen myös vähemmän teknisen näkökulman. Operaattorin tulisi olla Maija Poppanen, jonka temput yhdistivät. Poppanen yhdisti oikeat asiat ja ihmiset toisiinsa. Miten operaattorin ja regulaattorin tulisi tämä kysymys nähdä?
Suurin osa kaikista viesteistä on paikallisia, jos roskaposti ja massamedia jätetään sivuun. Mikä sattuisi ihmisiin eniten, kommunikoinnin estyminen omaan vai naapurikaupunkiin? Kaupungit ovat syntyneet, koska vuorovaikutustarve lähellä asuviin on suurin. Internet ei tuhoa sosiologian perusoletuksia.
Adam Smith mietti, miten erikoistuminen ja vaihdanta koordinoidaan optimaalisesti. Koordinointi on viestintää. Kaupunki on sosiaalisen ja taloudellisen yhteistoiminnan keskittymä. Keskeisin koordinoinnin ja viestinnän tarve on paikallinen.
Taksien tilaus- ja ohjausjärjestelmä on hyvä esimerkki paikallisen erikoistumisen ja vaihdannan optimoinnista. Nykyisellä teknologialla voitaisiin ratkaista todella monia muitakin logistisia ja yhteisöllisiä paikallisia ongelmia. Huomion kiinnittäminen valtakunnallisesti ratkottaviin viestintäongelmiin tai yrityskohtaiseen viestintään liittyviin ongelmiin jättää hienojakoisemmat paikalliset kysymykset ratkaisematta.
Mitä ihminen ja yritys arjessaan tarvitsevat? Miten tietotekniikka ja tietoliikenne voivat arjen päätöksissä ja rutiineissa auttaa. Mitä voi tehdä uudella tavalla? Kyse on usein monen toimijan välisestä toiminnanohjausjärjestelmästä, muodikkaasti erpistä. Navigaattori pelastaa nykyään monen arkea. Navigaattori saisi osoittaa myös sopivat sienestys- ja marjastuspaikat. Joku voisi navigoida tilaustavarat kotiin. Yritysten tilaukset ja toimitukset voisi RFID-tarroilla linkittää suoraan siten, että lähettäjän koodi täsmää tilaajan vastaanottoprosessin koodiin. Kansalaisten, yritysten ja kunnan vuorovaikutusta voisi yksinkertaistaa monella tavalla, jos joku toimisi brokerina.
Nämä ovat ajatusten sirpaleita, ei mitään valmiita ajatuksia.
Operaattorin tulee tarjota sopiva alusta yhteistyölle omalla vahvuusalueellaan. Alustan tulisi hoitaa ne viestinnän kolme keskeisintä tehtävää – halutun kumppanin tunnistaminen tarjonnan, tarpeen tai muun ominaisuuden mukaan, viestin tai protokollan muokkaaminen vastaanottajan tarpeisiin ja bittien tallennus ja siirto. Viimeaikojen suuret menestykset, Google, Amazon ja Youtube toimivat näin. Sisältöä ne eivät tee, ne toimivat brokereina. Operaattori ei ole bittiputki eikä sisällöntuottaja vaan informaatiota välittävä brokeri. Tämä on usein unohtunut.
Manuel Castells on yksi tietoyhteiskunnan suurista sosiologeista. Hän katsoi uhkaavimman kahtiajaon liittyvän tietoyhteiskuntaan. Osa ihmisistä elää paikkojen tilassa. Suomessa tämä tapahtumien keskipiste on huoltoaseman baari tai työpaikan kahvio, Englannissa korttelipubi ja Afrikassa kyläkaivo. Virtojen tilassa ihminen kokee pitävänsä langat käsissään, jos kännykkä, nettiyhteys ja CNN ovat saatavilla. Ihmisten irtautuminen lähiyhteisöstään johtaa helposti juuri nähtyyn tragediaan. Castells toteaa näiden ihmisryhmien eriytymisen olevan yhteiskunnan suurin haaste.
Monet vierastavat tietotekniikkaa. Se ei tarjoa heille otetta elämään. Useimmat käyttävät koneita hyvin suppeasti. Parannuksille on paljon tilaa, mutta liikeideoiden etsiminen tulisi aina aloittaa todellisista tarpeista. On turha kuvitella ihmisten suurin joukoin ryntäävän virtuaalimaailmoihin tai pelisaleihin. Huollon tai muun palvelun varaaminen netin kautta kiinnostaa, jos brokeri toimii yhtä hyvin kuin Amazonin palvelu. Läheisten asioiden verkottaminen yhdistää Castellsin kahtiajaon. Näissä haasteissa yksi paikallinen on toisen paikallisen luontevin kumppani.
Toivottavasti löydämme taas sen hengen ja ne pelisäännöt, joiden avulla Suomi nousi viime vuosikymmenellä tietoliikenteen esikuvamaaksi. Huolellinen teknologian mahdollisuuksien, ihmisten ja yritysten todellisten tarpeiden sekä yritysstrategian ja markkinamekanismien ja omien vahvuuksien tuntemus on kaikkien yhteinen etu. Paikallisuus on erityinen etu ja tulevia säännöksiä kehitettäessä tulee muistaa esimerkiksi Wimaxin erinomainen sopivuus paikallisten vahvuuksien ja yhteistyön kehittämiseen. Valtakunnallinen hajautus vie Wimaxin nopeimpaan kehitykseen.
Tulevaisuus
Nykyinen toimintamalli ei saa muuttua jalkaan kiinnitetyksi rautapalloksi. Mobiilius tietysti tuntuu jo pysyvältä tarpeelta, mutta se ei ikuisesti tarkoita GSM- tai 3G-verkkoa. Lankaverkon ja kuituverkon laajentamiseen on myös paljon tarpeita. Koneet ja rakennukset tulee kytkeä toisiinsa ihmisten lisäksi. Näkemyksen tulee olla kunnianhimoinen, erilaiset olosuhteet ja teknologiat salliva ja huippua suosiva.
1995 esitin ennusteen ISDN-yhteyksien ja laajakaistayhteyksien määrien kehityksestä 2000-luvun alkuun. Sitä ei juuri kukaan ottanut vakavasti. Määrät kuitenkin toteutuivat sellaisinaan muutaman kuukauden tarkkuudella. Siitä on nyt 13 vuotta.
Siirrytään ajassa saman verran eteenpäin vuoteen 2021. Operaattorin tulisi ulottaa harkintansa ainakin sinne asti. Koneet ovat miljoona kertaa nykyistä nopeampia ja verkon kautta tilapäisesti jopa miljardi kertaa nopeampia. Digiboksin kiintolevylle mahtuu miljoona nykyistä elokuvaa. Kaikki hammasharjan omistavat ihmiset kytkeytyvät internettiin kaikkien omistamiensa koneiden tavoin. Laboratorionäytteet tutkitaan kotona ja lausunto tehdään Intiassa tai sen tekee Google automaattisesti.
Lasersintraus tulostaa rautakauppatavarat suoraan kotiin. Robotit juoksevat ympäriinsä valvomassa ja kuljettamassa muita pikkutavaroita, valvontakamerat lentävät, elokuvat ovat kolmiulotteisia, DNA-testit ovat jokapäiväisiä, elämän pidentämiseen on pilleri, aivoihin kytketystä anturista saa lisättyä iloa tai halua.
Suuri osa autoista ladataan sähkötöpselistä, kotitaloudet toimittavat piensähköä verkkoon ja sodat vedestä ovat laajentuneet. Ted Turnerin ennuste ihmissyönnin nopeasta yleistymisestä vuoteen 2040 mennessä tuntuu yhä uskottavammalta. Pohjoisnapa on kokonaan sulanut ja seuraava lämpöjakso alkanut. Pienemmissä kaupungeissa ihmiset hymyilevät edelleen kohdatessaan toisensa kadulla. Finnet-liitto täyttää arvokkaasti sata vuotta. Elämää ennen internettiä ei osata kuvitella.
Kiitos!
Lisää samasta aiheesta
- Wolfram Alphan jalanjäljillä: Internetin tuleva kehitys, Web 3.0 ja Web 4.0
- Näkökulmia tietoyhteiskunnan ja viestinnän tulevaisuuteen
- Tulevaisuuden minä rakentuu verkossa
- Finpro Foresight kokosi yhdeksän tulevaisuuden ilmiötä
- Tulevaisuuden kosketusnäytöt
Lovelock ei ole saanut mitään koulutusta ”maapallon tutkimiseen”. Hänen Gaia-HYPOTEESInsa on kaunis metafora ja hänen ”ennusteensa” maapallon lämpötilasta ei perustu mihinkään.
Manuel Castells on ylimainostettu tutkija ja viimeistään hänen Sitralle Pekka Himasen kanssa tekemä kirjanen osoitti hänet epäpäteväksii tutkijaksi.
Lauri hyvä, puhut asioista, joista et tunnu tietävän riittävästi. En jaksaisi kuitenkaan väitellä kanssasi, koska et osaa käyttäytyä vaan hyökkäät silmittömästi mitä tahansa lillukanvartta vastaan, riippumatta siitä, onko kyse omasta tietämättömyydestäsi vai siitä, että lillukanvarressa on jokin lehti ruvella. Puhuin Gaia-teoriasta, joka on saanut runsaasti vahvistusta, en hypoteesista, jota piti korjata ennenkuin se alkoi toimia. Teoria täyttää normaalit tieteelliset kriteerit, selittää havaintoja ja on tehnyt useita ennusteita, joiden mukaiset ilmiöt on sen jälkeen löydetty ja vahvistettu. Ja Castellsin osalta - en tiedä kiinnostaako ketään sinun mielipiteesi Castellsin tutkijalaadusta, kun henkilöön menevät hyökkäykset ovat normaalisti sopimattomina pidettyjä. Tässä tekstissä viittaan hänen yhteen tutkimukseensa, josta sain itse paljon irti ja olen päätelmäni julkaissut peer review-tason läpäisseessä tieteellisessä kirjassa sen yhtenä lukuna. Nyt toivon, että lopetat hölmöilyn ja puutut asialliseen asiaan, jos jotakin sellaista on. Blogikommentit eivät ole kommenttiterroria tai itsetehostusta varten.
”Vertaisarviointi toimii kuitenkin kohtuullisesti luonnontieteissä, mutta yhteiskuntatieteissä ongelmana on klikkiytyminen. Jos joku porukka saa perustettua tutkimussuuntauksen joka on täysin huuhaata (esimerkiksi surullisenkuuluisa STS eli science & technology studies) niin vertaisarviointi eli samanmielisten kollegojen arviointi päästää artikkelin läpi ilman ongelmia. ” (Tuntematon kirjoittaja)
Seurasin ilmastotutkijoiden keskustelua Lovelockin kirjasta. He kunnioittivat selvästi Lovelockia ja katsoivat hänen kokonaisosaamisensa edustavan tutkijoiden huippua ja hänen olleet usein oikeassa, vaikka hänen näkemyksiään on aluksi laajasti vastustettu. Hänen arvionsa lämpötilan noususta ei juuri poikkea Ilmatieteen laitoksen juuri julkaisemasta arviosta, kuinka paljon lämpötila näyttäisi Suomessa nousevan nykyisellä kehitysradalla, joka lienee yhtäpitävä IPCC:n sen ennnusteen kanssa, joka vastaa sitä CO2-kehityspolkua, jolla on oltu viimeiset kymmenen vuotta. Kysyttäessä titkijoiden (mukana IPCC:n jäseniä) kantaa Lovelockin arvioon, he sanoivat, että arvio tuntuu vähän pessimistiseltä, mutta siinä (päättelyssä) ei ole osoitettavissa mitään virhettä. Nykyisen tiedon valossa kyse on siis selkeästä mahdollisuudesta ihmiselle elinkelpoisen maa-alueen (ja ihmistä elättävän merialueen) voimakkaasta supistumisesta Lovelockin ennakoimalla tavalla. Wikipedia ei ollut ihan ajan tasalla Gaia-teorian uusimpien vahvistusten ja statuksen suhteen, mutta kirjassa Revenge of Gaia on päivitys ja linkit ulkopuolisiin peer review -tasoisiin juttuihin, joihin liittyvistä vahvistuksista puhun. Wikipedia mainitsee kyllä Daisyworldin, joka oli teoreettinen malli, joka tarkensi tai oikaisi Gaia-hypoteesia tavalla, joka selitti evoluution suuntautumisen Gaia-mallin mukaiseksi, ja koska kyse on matemaattisesta mallista, ei se todista muuta kuin mahdollisuuden, mutta tämän mallin mukaan sitten ryhdyttiin etsimään luonnosta vastaavia mekanismeja ja useita merkittäviä on sittemmin juuri tämän etsinnän seurauksena löytynyt. Toivottavasti Wiki päätyy ajantasaiseksi tältä osin joskus. Ohessa Lovelockista vielä vähän Wikistä lainattua: Lovelock was elected a Fellow of the Royal Society in 1974. He served as the president of the Marine Biological Association (MBA) from 1986 to 1990, and has been a Honorary Visiting Fellow of Green Templeton College, Oxford (formerly Green College, Oxford) since 1994. He has been awarded a number of prestigious prizes including the Tswett Medal (1975), an ACS chromatography award (1980), the WMO Norbert Gerbier Prize (1988), the Dr A.H. Heineken Prize for the Environment (1990) and the RGS Discovery Lifetime award (2001). In 2006 he received the Wollaston Medal, the Geological Society’s highest Award, whose previous recipients include Charles Darwin [3]. He became a CBE in 1990, and a Companion of Honour in 2003.
IPCC ei tee ennusteita vaan skenaarioita.
Vertaisarvioimattoman kirjat linkit vertaiarvoituihin artikkeleihin eivät muuta Lovelockin kirjaa vertaiarvioiduksi kirjaksi.
Lauri hyvä, kommenttisi johtaa harhaan ja on epärelevantti käydyn keskustelun osalta, vaikkakin on itsestäänselvyys. En esittänyt teosta vertaisarvioituna. Lovelockin kirja on hienolla tavalla poleeminen, mutta siinä esitetyistä väitteistä tieteellisesti perustellut erottuvat hyvin selkeästi, kuten hyvän tieteellistä työtä populärisoivan tekstin kuuluu. Kirjassa on lainattu vertaisarvioiduissa julkaisuissa olevia tekstejä, ja mm. 1500 tiedemiehen kokoonnuttua laatimaan aiheeseen liittyvää julkilausumaa, he yksimielisesti hyväksyivät seuraavan muotoilun Amsterdamissa 2001, joka vahvistaa Gaia-teorian keskeisimmän väitteen: ”The Earth System behaves as a single, self-regulating system comprised of physical, chemical, biological and human components. The interactions and feedbacks between the component parts are complex and exhibit multi-scale temporal and spatial variability.” Tämän lisäksi linkit tieteellisiin julkaisuihin Gaia-teorian yksityiskohtaisemman mekanismin vahvistamiseksi olivat selkeitä ja luin niitä riittävästi, jotta oma luottamukseni itse asiaan vahvistui. Kyse on useista hienoista vahvistetuista tuloksista. Hän myös selitti, mikä aiemmassa hypoteesissa oli vialla, jonka seurauksena ymmärsin, miksi mm. Dawkins ja Gould olivat sitä vastustaneet, ja miten hän oli joutunut sitä korjaamaan, jotta se olisi yhteensopiva sen kanssa, minkä tiedämme evoluutiosta. Mutta tämä on jo sen verran vanha asia, että noin kriittinen hyökkäys ei saisi osua noin pahasti harhaan, eikä sitä kuuluisi jatkaa keskusteluun nähden valheellisen harhaanjohtavalla lauseella. En oikein muutenkaan ymmärrä saivarteluasi. Pidän kriittisestä keskustelusta, mutta en hyökkäävän sävyisestä huitelusta, enkä harhaanjohtavasta sotkemisesta, joka on pikemmin tekokriittistä kuin todellista kritiikkiä. Siksi toiseksi minua ärsyttää, kun viimeksi moitit minua ja annoit ymmärtää, ettei minun pidä perätä sinulta tieteellisiä perusteluita mihinkään, koska olen konsultti (joka ei minusta oikein osunut kohdalleen, mutta on sinulle ollut haukkumasana). Sinä kuitenkin teet niin. Hyväksy samat säännöt molemmille ja lakkaa ad hominem -hyökkäykset sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole läsnä itseään puolustamassa. Keskustelun tulisi pitäytyä asiassa. Tällainen keskinäiseksi muuttuva kinaaminen ei ole blogien tehtävä, ja sitä on syytä pitää blogiterrorina.
Metaforasta ei saa teoriaa vaikka voissa paistaisi:
The scientific communities of the four great international global change research programmes – the International Geosphere-Biosphere Programme (IGBP), the International Human Dimensions Programme on Global Environmental Change (IHDP), the World Climate Research Programme (WCRP) and the International Biodiversity Programme (Diversitas) – met at Amsterdam on 13 July 2001. They then adopted a Declaration on Global Change, signed by over a thousand people, which stated squarely that
“the Earth System behaves as a single, self-regulating system, comprised of physical, chemical, biological and human components. The interactions and feedbacks between the component parts are complex and exhibit multi-scale temporal and spatial variability.”
Lauri hyvä, ota nyt edes asiaksesi selvittää, mistä teoriasta on kyse, ja mitä se on ennustanut, ja mitä ennustettuja mekanismeja tutkijat ovat löytäneet. Tämänkaltaiset kommenttisi ovat yksinomaan häiriköintiä. Teoria ja metafora ovat tietysti eri asioita, eikä viittaamasi kappale ole mikään teoria, enkä sitä sellaisena esittänyt, vaan osa julkilausumaa, joka vahvistaa, että kuvatulla alueella on tilaa teorialle. Tieteellisen diskurssin tuntien ja aiempaan samaan aiheeseen liittyvään negatiiviseen mielipiteeseen verrattuna jo tämä oli tieteelliseltä yhteisöltä hyvin laaja tunnustus Lovelockin työlle ja sen saamalle suppeammalle peer review -vahvistukselle, ja tätä laajempaa Lovelock haki jo aiemmin löysästi muotoillulla Gaia -hypoteesilla, jossa siis oli virheitä, ja joka ei ollut teoria vaan lähempänä metaforaa ja etsimisen suuntaa kuin mallin kaltaista mekanismia, jolla on voimaa ennustaa systeemistä käyttäytymistä. Varsinaisen teorian osalta mekanismin perusteita on mm. esitetty Daisyworld - jutuissa, ja tieteellisiä näyttöjä myöhemmissä peer review -julkaisuissa, joita en jaksa ruveta kaivamaan ennekuin tämän keskustelun sävy muuttuu rakentavaksi. Löydät ne kyllä itsekin viittaamani kirjan kautta, ja jos muita kiinnostaa, kaivan mielelläni lisätietoa sekä itselleni että kaikille, jotka epäilevät aukkoja tekstissäni eli haluavat minun muuttavan mieltäni tai kaipaavat lisätietoja väitteistäni. Mutta toivon vähän rakentavampaa sävyä kuin mitä tässä nyt on näkynyt.
Tässä keskustelussa on jälleen menty niin sivupoluille, että vihellämme pelin tämän Lovelock-inttämisen osalta poikki. Koetetaanpa jatkossa pysyä itse asiassa.