Kuinka tulevaisuutta yleensä esitellään yritysten ja organisaatioiden sisällä? Entä suurelle yleisölle? Muotoilijoina minua ja kollegoitani pyydetään aina joskus luomaan visioita tulevaisuudesta. Toimeksianto saattaa esimerkiksi kuulostaa tältä: ”Luokaa konsepti tuotteesta x viiden vuoden päähän. Miten sitä käytetään ja miltä se näytää?” Tällaiset haasteet ovat toki mieluisia. Mielessä ei koko ajan tarvitse pitää taloudellisia ja teknisiä realiteetteja, kuten arkipäiväisemmässä tuotekehitystyössä. Usein tehty työ hukkuu jonnekin tilaajan organisaatioon, mutta silloin tällöin etenkin yritykset haluavat kiilloittaa imagoaan julkaisemalla visionsa tulevaisuudesta. Tällöin usein törmätään tulevaisuuden esittelyn ristiriitaisuuteen.
Itse tulevaisuuden visioinnin ei välttämättä tarvitse olla kovin haastavaa. Mielikuvituksella pääsee pitkälle, ja hieman ajankohtaisia ilmiöitä ja teknologista kehitystä seuraamalla visiot voi aina jollain tasolla kytkeä meille kaikille tuttuun nykyhetkeen. Tässä kytköksessä vain piilee vaara, joka mahdollisesti vesittää parhaimminkin viimeistellyn ja loppuun asti harkitun tulevaisuusvision. Näin joidenkin silmissä kävi hiljattain Microsoftille, joka julkaisi videon tulevaisuuden kommunikaatiovisioistaan.
Video on kaikin puolin hienosti toteutettu ja viimeisen päälle viimeistelty, kuten Microsoftin tasoiselta yritykseltä sopii odottaakin. Ensimmäisellä katselukerralla siinä ei välttämättä huomaa mitään outoa. Videossa tieto liikkuu, se on ennakoivaa, auttavaa ja sitä on kaikkialla. Kaikki on vain kosketuksen päässä. Tässä videon heikkous onkin: Lähes kaikki interaktio tapahtuu kuten nykyäänkin, kosketusnäytöillä. Onko kosketusnäyttö, joita nyt alkaa löytyä joka taskusta, todellakin paras mahdollinen rajapinta ihmisen ja tiedon välillä? Teknologian huipentuma, josta ei voi pistää enää paremmaksi? Käyttöliittymävisionääri Bret Victor tarttui tähän (epä)kohtaan hanakasti laajelle levinneessä blogikirjoituksessaan, jonka ajatuksella läpi lukemista suosittelen lämpimästi.
Onko kyseinen video siis pelkkää silmänlumetta? Markkinointikikka, jolla Microsoft yrittää luoda itsestään kuvaa visionäärisenä teknologiayrityksenä, joka haluaa kaikkien meidän parasta helpottamalla tulevaisuuden arkipäiväämme? Varmasti näin on osittain. Videossa ei näytetä mitään mullistavaa saatikka salaisen oloista. Pikemminkin tämän päivän tapahtumia ja ongelmia, joita visioitu teknologia voi sujuvoittaa. Toisaalta, juuri tämä arkipäiväisyys tekee siitä uskottavan, ja meidän on helppo samaistua tarinaan. Voimme kuvitella itsemme käyttämässä juuri tuollaisia kosketusnäyttöjä ja käyttöliittymiä ehkä 5-10 vuoden sisällä. Ehkä jopa nopeamminkin.
Kokemuksesta olen huomannut, että tulevaisuuden visioon ei välttämättä uskota, jos se on liian visionäärinen. Jos Microsoftin videossa oltaisiin oltu tiedon kanssa vuorovaikutuksessa nykyihmisille täysin uudella ja odottamattomalla tavalla, sitä ei välttämättä olisi noteerattu läheskään yhtä laajasti. Ehkä sitä ei oltaisi edes päästetty julkiseen levitykseen.
Jos visiossa ei ole mitään yhteyttä katsojan kokemaan nykyelämään, hän ei osaa arvioida onko se toteutuminen mahdollista tai ei. Liian visionäärinen tulevaisuudenvisio jää abstraktiksi tietoiskuksi jostain, jota katsoja ei oikein ymmärrä. Jos katsojan odotetaan ottavan tällaiseen visioon kantaa, tai jos hänen tulisi tehdä näkemänsä perusteella päätöksiä, on suhtautuminen luultavasti varmuuden vuoksi negatiivinen. Se katsoja, jolla taas ei ole mitään suoraa taloudellista tai akateemistä sidettä visioon jättää sen suoraan omaan arvoonsa, ja siirtyy hakemaan helpompaa viihdettä.
Meidän, joilta tällaisia tulevaisuudenvisioita pyydetään, tulee muistaa tämä ristiriita: Voimme päästää mielikuvituksemme valloilleen, ja luoda jotain täyisin uutta ja ennennäkemätöntä. Se, että visio on täysin odottamaton, ei välttämättä tarkoita että se olisi huono, tai ettei se voisi sellaisenaan toteutua. Toinen vaihtoehtomme on ottaa jotain nykymaailmasta tunnistettavaa ja muokata sen avulla visio, johon ihmiset voivat uskoa. Ensiksi mainittu on ehkä hauskempaa tekijöille itselleen, mutta suuri yleisö kiinnostuu lähes poikkeuksetta enemmän jälkimmäisestä tuotoksesta. Jos siis haluamme, että visioimamme tulevaisuuteen suhtaudutaan vakavasti ja sen perusteella toimitaan, meidän täytyy asettua katsojan asemaan. Meidän täytyy luoda jotain, minkä hän voi kokea omakseen. Juuri tässä Microsftin tulevaisuusvisio on mielestäni onnistunut hyvin. Vaikkei tulevaisuus välttämättä näyttäisi juuri videossa esitetyn kaltaiselta, niin videosta tulee tunne, että se voisi.
Lisää samasta aiheesta
- Laosin tulevaisuus on haasteita täynnä
- Tulevaisuus-luentosarja
- Wolfram Alphan jalanjäljillä: Internetin tuleva kehitys, Web 3.0 ja Web 4.0
- Finpro lisää tietoisuutta Afrikan liiketoimintamahdollisuuksista
- Muutoksen anatomia – miten maailma muuttuu ja me maailman mukana?
Osaisitko arvioida, miksi sinulta ja muista PYYDETÄÄN noita visioita tulevaisuudesta? Mikä on tyypillen tarve?
Kiitos kysymyksestä, Lauri.
Jokaisella asiakkaalla on varmaan omat tarpeensa, ja aina kaikkea ei välttämättä kerrota työn tekijällekään. Tarpeet tilaajalle voivat karkeasti ottaen olla joko strategisia, eli tuloksia käytetään tilaajan organisaation tulevaisuuden strategian luomiseen, tai ne voivat olla markkinoinnillisia, eli niillä pyritään luoda innovatiivista mielikuvaa julkisuudessa. Strategisiin tarkoituksiin tulevat visiot voivat ehkä olla ”villimpiä”, sillä niitä usein työstetään yhdessä ja kaikki pysyvät kärryillä mihin suuntaan mennään. Markkinointikäyttöön tarkoitetut visiot taas ovat usein sen verran konservatiivisia, että katsoja samaistuu ja uskoo niihin ilman syvällistä alustusta, kuten esimerkiksi mainitsemani Microsoftin videon tapauksessa.