”Ei kiinalaiset olisi tuota itse voineet tehdä. Ei ne ole tarpeeksi luovia”.

-Suomalainen Design Manager, 2010

Näkemys, että länsimaissa luovuutta vaativaa muotoilua ja tuotekehitystä osataan tehdä paremmin kuin Kiinassa tai muissa kehittyvissä maissa on voimakkaasti läsnä monessa designkeskustelussa. Yhtenä esimerkkinä yhdysvaltalaisen muotoiluyritysjohtajan Jeffrey Kapecin mielipidekirjoitus suositulla www.fastcodesign.com -sivulla. Vastaavia mielipiteitä lukiessa tulee usein mieleen, että niiden esittäjä on osittain mielissään asioiden nykytilasta, mutta on samalla huolissaan ja peloissaan mahdollisesta muutoksesta. Mitä jos kiinalaiset oikeasti oppivatkin luoviksi, ja tuotekehityskin ulkoistetaan itään samalla tavalla kuin tuotannolle on jo käynyt?

Mielestäni tällainen ajattelu länsimaisen luovuuden ylivoimasta on vaarallista. Voimmeko täällä tosissamme sanoa, että osaamme tehdä kiinalaisen käyttäjän tarpeisiin paremmin vastaavan tuotteen kuin kiinalainen suunnittelija tai muotoilija. Tai vaikkapa filippiiniläinen, indonesialainen, kenialainen tai chileläinen? Voimmeko tuhansien kilometrien päästä samaistua paikallisiin tarpeisiin, mieltymyksiin ja kulttuuriin riittävästi suunnitellaksemme sikäläisille markkinoille erinomaisen tuotteen? Voimmeko edes niputtaa kiinan kaltaista valtavaa maata yhteen, ja ajatella että tuote joka toimii Guangzhoussa toimii myös Harbinissa?

Kukaan ei voi kieltää, etteikö kaikissa halvan tuotannon maissa sattuisi törkeitä tekijänoikeusrikkomuksia ja länsimaisten tuotteiden kopiointia. Länsimaisen yrityksen haluttomuus valmistaa innovatiivista tuotettaan Kiinassa on täysin ymmärrettävää, sillä kopioinnin riski on hyvin todellinen. En missään nimessä halua puollustaa maailmalla, ei pelkästään Kiinassa, tapahtuvaa länsimaisen tuotekehityspanostuksen tulosten kopiointia. Silti minua kiinnostaisi tutkia näitä kopioita tarkemmin, sillä veikkaan että kopioihin on usein myös sisällytetty paikallisille tärkeitä ominaisuuksia ja parannuksia, joita me länsimaiset tuotekehityksen ammattilaiset emme ole edes osanneet kuvitella tuotteita suunnitellesamme.

On yksi asia tehdä tarkka kopio tuotteesta, ja aivan toinen kehittää kyseistä tuotetta eteenpäin jotta se sopisi paremmin paikalliselle kohderyhmälleen. Jälkimmäinen nimittäin vaatii jo luovuutta ja ennen kaikkea paikallistuntemusta. Valitettavasti näiden sovellettujen kopioiden kylkeen lyödään usein länsimaisen brändin tunnusmerkit laatumielikuvan luomiseksi, ja taas pääsemme pävittelemään kuinka kaikkea kehittämäämme julkeasti kopioidaan! Kuinka vähän luovuutta ja mielikuvitusta kopijoilla onkaan! Toisaalta asian voi ajatella myös niin, että usein kopioinnin kohteena on pelkkä länsimainen brändi. Itse kopiotuote johon brändin tunnus painetaan saattaa todellisuudessa olla paremmin kaupaksi menevä omilla markkinoillaan, kuin kopioinnin uhriksi joutuneen länsimaisen yrityksen tuotteet, jotka ovat joko ominaisuuksiltaan tai hinnoittelultaan sikäläisten normien ulkopuolella.

Paikallistuntemukseen perustuvaa luovuutta on ollut joka maailmankolkassa kautta historian. Työkaluja ja tarvikkeita on valmistettu omiin ja lähiseudun tarpeisiin, ideoita ja ajatuksia on vaihdettu vapaasti, ja lopputulokset ovat olleet paikallisiin olosuhteisiin hyvin sopivia. Kukaan ei nostanut hälyä, jos naapurikylässä alettiin valmistamaan saman näköisiä työkaluja, kuin mitä oman kylän seppä takoi. Tuotteiden kopioinnin paheksuminen lieneekin historiallisesti varsin uusi, teollistumiseen liittyvä ilmiö. Onko se tullut jäädäkseen, vai voisimmeko tulevaisuudessa palata takaisin paikallisen luovuuden ajalle? Uskon, että tämänsuuntainen kehitys on osittain jo alkanut.

Perinteisesti monimutkaiset tuotteet vaativat laajoja tuotantoresursseja, suuria valmistusmääriä tai korkeaa hintaa ollakseen kannattavia. Toisaalta, tarkoin rajattuun tarpeeseen voi nykyään valmistaa pieniä määriä teknisesti hyvinkin edistyksellisiä laitteita kohtuullisella satsauksella. Tarvittavia komponentteja saa ilman ylitsepääsemätöntä vaivaa hankittua verkon välityksellä mistä päin maailmaa tahansa (usein Kiinasta), ja henkilöillä, joilla on vahva tahtotila ja tarve löytävät kyllä tarvittavat resurssit kokoonpanolle ja jakelulle.

Hyvänä esimerkkinä paikalliseen tarpeeseen tulevasta pienen mittakaavan tuotekehityksestä haluaisin nostaa esille Safecast -organisaation, johon tutustuin viime kesänä Tokiossa. Fukushiman ydinturman jälkeen Japanissa on vallinnut suuri epätietoisuus säteilyn leviämisestä, eikä viranomaisten tiedotteisiin aina luoteta. Safecastin jäsenet päättivät tehdä asialle jotain, ja ovat Tokyo Hackerspace -yhteisön puitteissa valmistaneet autoihin kiinnitettäviä, GPS -lähettimellä ja muistikortilla varustettuja, Geiger -mittareita. Näitä mittareita on kiinnitetty vapaaehtoisten autoihin, ja he ovat ajaneet, ja ajavat jatkuvasti, tuhansia kilometrejä ympäri Japania ladaten ajankohtaisia ja puolueettomia säteilyarvoja verkossa julkaistavaan karttaan.

Näinkin monitahoisen ja teknisen laitteiston ja palvelun suunnittelu, valmistus ja jakelu onnistuu siis käytännössä yksityishenkilöiltä heidän vapaa-ajallaan jo nyt, ja tulevaisuudessa uskon mittakaavan pelkästään kasvavan. Aivan uuden ulottuvuuden tulee tuomaan 3D -tulostus, joka vain joitain vuosia sitten oli kalleutensa takia suuryritysten itseoikeus. Tämä uusi valmistusmenetelmä jalkautuu enenevissä määrin harrastelijatasolle, enkä epäile yhtään, etteikö 3D -tulostuslaitteistojen ja -materiaalien laatu jatka kehittymistään. Jo nyt pienesineitä kuten koruja tulostetaan kotioloissa omaksi iloksi tai piensarjoina tilausten mukaan, ja myydään harrastelijoiden omissa verkkokaupoissa. Tulevaisuudessa kotona voi tulostaa huomattavasti suurempiakin esineitä kestävämmistä materiaaleista. Suunnittelu voi tapahtua ilmaisilla 3D CAD -ohjelmistoilla, joista Googlen Sketchup on ensimmäinen kehitysaskel. Tarvetta erityisille tuotanto- tai varastotiloille ei tule olemaan läheskään samassa mittakaavassa kuin nyt, sillä tuotteita voi valmistaa tilausten mukaan, tai lähettää tiedostona ostajan tulostettavaksi.

Paikalliselle luovuudelle on siis näkyvissä mahdollisuuksia täynnä oleva tulevaisuus. Tavallaan tämä voi tarkoittaa ympyrän sulkeutumista tuotekehityksen ja muotoilun kannalta. Näiden alojen historialliset alkujuurethan ovat käsityöläistaidoissa, ja vasta teollistumisen myötä ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa joukko korkeasti koulutettuja ammattilaisia yrittävää keksiä, miten joku toisella puolella maapalloa täysin vieraassa kulttuurissa ja erilaisessa elämäntilanteessa haluaisi käyttää tuotetta, jota he ovat suunnittelemassa.

Jo olemassa olevien teknologioiden kehittyminen ja tiedon jako verkossa voi siis johtaa tulevaisuuteen, jossa tuotteita kehitetään ja valmistetaan paljon enemmän paikallisessa mittakaavassa kuin tänään. Nykysellään tämä uusia teknologioita kuten netin kautta tapahtuvaa avainkomponenttien ostoa ja 3D -tulostusta hyödyntävä paikallinen tuotekehitys on vielä harrastajatasolla, mutta esimerkiksi Kickstarterin kaltaisten yhteisöllisten rahoitus- ja jakelumallien kehittyminen luo pohjaa aivan uudenlaiselle tuotekehitysliiketoiminnalle. Tällaiset palvelut eivät tietenkään rajoitu ainoastaan maantieteellisiin ryhmittymiin, vaan myös erilaisten harrastusten ruohonjuuritason tuotekehitys ja valmistus voi saavuttaa maailmanlaajuisen asiakaskunnan.

Edessämme on siis mahdollinen murroksen aika siinä, miten tuotteita kehitetään, valmistetaan ja siirretään paikasta toiseen, ja miten ideoita ja innovaatioita jaetaan. Ne, jotka uskovat länsimaisen muotoilun ja tuotekehitysksen vakaaseen asemaan vähemmän luovien kilpailijoiden joukossa voivat jonain päivänä huomata olevansa pelkkien brändiemme suojelioita. Todellinen innovaatio tapahtuu silloin taas paikallisesti rouhonjuuritasolla, todellisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin perustuen. Itse odotan seuraan tätä kehitystä mielenkiinnolla, mutta täytyy ehkä vielä odotella joitain vuosia, jotta jo olemassa olevat työkalut kehittyvät mullistuksen mahdollistavalle tasolle.

Lisää samasta aiheesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *