Useat maat ovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti tiede- ja teknologia-alan ennakointiohjelmiin. Ehkä Euroopassa parhaita tiede-, teknologia ja innovaatiotoimintaan (STI-alan) kytkeytyviä ennakointiohjelmia ovat tuottaneet Japani, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Saksa. Suomessa tämän alan ennakointia ovat tehneet Tekes, VTT, Finpro, Suomen Akatemia ja Sitra. Valtioneuvoston ennakointiverkosto ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ovat tehneet myös omaa koordinaatiotyötään, mutta se ei ole kovin selkeästi kytkeytynyt tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaan. Ennakointi- ja innovaatiotoimintojen välillä on vielä useita ”harmaita alueita.” Tämä ei ole välttämättä hyvä asia strategisten linjausten laadun kannalta.
Ennakointiohjelmien haasteena yleisesti arvioituna on se, miten hyvin ne kytkeytyvät maan innovaatiojärjestelmään ja palvelevat innovaatiojärjestelmän eri toimijoita. Triple Helix-ajattelun mukaan ennakoinnissa tulisi huomioida maan teollisuus ja elinkeinoelämä, yliopistolaitos ja valtio eri toimijoineen. Laajemman Quartet Helix-ajattelumallin mukaan, jota olen itse korostanut innovaatioajattelun mallin kehittelyn yhteydessä , olisi neljäntenä tärkeänä toimijaryhmänä huomioitava kuluttajat ja avainkäyttäjät. Syy tähän on se, että uudet innovaatiot markkinoilla ovat yhä enemmässä määrin kuluttaja- ja asiakasvetoisia. Perinteinen Triple Helix-malli on vanhentunut innovaatiopolitiikan strategisen suunnittelun malli.
Myös itse keksijät ja heidän organisaatioinsa olisi myös syytä huomioida paremmin keskeisenä ennakointitulosten hyödyntäjätahona. Lisäksi on olemassa iso joukko muita välittäjäorganisaatioita, jotka tulisi saada mukaan ennakointiprosesseihin. Erityisen tärkeitä toimijoita ovat kaikki koulutuksen ja oppimisen kanssa tekemisissä olevat organisaatiot, koska ennakoinnin kautta saadaan aina uutta tietoa siitä, millaisia osaamispääomia olisi tarvetta luoda elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin tulevaisuudessa.
Suomi on tänään osa globaalia taloutta. Olemme paljolti mukana hyperkilpailluilla markkinoilla. Olemme vientitoiminnan kautta riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista ja niiden kysynnästä. Tulevaisuudessa tämä riippuvuus vain lisääntyy. Siksi olisi tärkeää, että Suomessa ennakointitoiminta olisi kansainvälistä ja eri kansainväliset trendit, kehitysurat ja mielenkiintoiset heikot signaalit tunnistavaa.
Kun tarkastelemme kansainvälisiä markkinoita, on nähtävissä kolme merkittävää kokonaisuutta: markkinat (markets), verkostot (networks) ja joukkoistumisprosessit (crowds, crowdsourcing) sosiaalisen median pohjalta. Käsitykseni näiden kolmen kokonaisuuden osalta tarvittaisiin huomattavasti strategisempaa ennakointiotetta. Erityisesti olisi tärkeää nähdä strategiset verkostot ja sosiaalisen median mahdollisuudet nykyistä paremmin.
Ennakoinnin alueella strategisia verkostoja ovat mm. Euroopan ennakoinnin monitorointiverkosto European Foresight Monitoring Network, EFMN, ja iKnow-yhteisö, RAND Corporation, Institute for the Future ja APEC-maiden ennakointikeskus. Innovaatioalalla mielenkiintoinen verkosto on mm. ISPIM- verkosto ja Globelics-verkosto.
Teknologia-, tiede- ja innovaatioalan ennakoinnissa on toki monia muitakin mielenkiintoisia verkostoja, joiden piirissä tuotetaan koko ajan mielenkiintoisia raportteja ja analyysejä. Twitterin, Linkedinin ja Facebookin kautta tulee uutta tietoa koko ajan uusista teknologia- ja innovaatioalan tutkimuksista, joita pitäisi käsitellä kansallisen innovaatiojärjestelmän piirissä. Maailman pörssit ja analyytikot taas tuottavat koko ajan reaaliaikaista tietoa markkinoiden ja merkittävinpien yritysten kehityksestä. Suomessa olisi syytä miettiä tarkemmin public-pritvate- ennakointiprosesseja ja niiden kehittämistä. Valtion ja isojen suomalaisyritysten ennakointiprosessien välille kannattaisi pyrkiä luomaan synergiaa.
Suomen ongelmana tällä alueella on toiminnan hajaantuneisuus ja verkostomaisen ennakointistrategian puute. Pienet organisaatiot kilpailevat keskenään ja tekevät pienin resurssein analyyseja ja ennakointiraportteja. Tälläinen satunnainen tiede-, teknologia ja innovaatiostrategia ei oikein täytä enää moderneja ennakoinnin laatukriteerejä. Jos Suomessa esimerkiksi haluttaisiin kehittää maan kilpailukykyä tietoisesti ja strategisesti, olisi tästä perusongelmasta päästävä eroon. Pienellä maalla ei ole mielestäni varaa koordinoimattomaan ennakointistrategiaan, jota ei ole kunnolla kytketty innovaatiojärjestelmään ja kansainvälisiin know-how -verkostoihin. Suomen tulisi olla huomattavasti aktiivisempi mm. EFMN:ssa JA ISPIMssä ja toimia koordinoidummin toimintatavoin. Kärkeä innovaatiotutkimuksessa ja ennakointitutkimuksessa ei saisi päästää karkaamaan liian kauas.
Kuvassa 1 on esitetty ennakointiprosessi. Suomessa olisi syytä miettiä, miten tämän tyyppinen prosessi voitaisiin toteuttaa keskeiset Quartet Helix-toimijoiden verkostomaisena yhteistyönä.
Ennakointiprosessin tulisi olla selkeä ja läpinäkyvä. Monissa maissa ennakointiprosessi on suunniteltu siten, että se palvelee tehokkaasti kansantalouden eri klustereita ja toimialoja. Esimerkiksi Thaimaassa on päätetty tehtä vuosille 2000-2020 selkeä, visionäärinen ja pitkäjänteinen ennakointiprosessi. Se on hyvä perusesimerkki ennakointiprosessista. Sen perusmallin pohjalta voidaan esittää, että mukana kansantalouden toiminnoista tulisi olla ainakin: (1) Maa- ja metsätalous, (2) teollisuus, (3) palvelusektori, (4) koulutus-, kulttuuri-, terveys- ja hyvinvointipalvelut, (5) ympäristösektori, (6) energiasektori sekä (7) viestintä- ja telepalvelut. Kansallisessa ennakointiprosessissa tulisi edustajia kaikista toimintasektoreista. Tämä hyvin selkeä sektorijako on aktiivisessa käytössä Thaimaan ennakointiprosessissa, jossa maa tuotti itselleentiede- ja teknolgiavision otsikolla ”S&T 2020 Vision – Status and Strategies” Kun ennakoinnin sektorijako oni selkeä, voidaan olettaa, että sen pohjalta voidaan tuottaa kansallista innovaatiojärjestelmää palvelevia monipuolisia tuloksia ja toimia oikeasti strategisesti. Vuosina 2005-2006 toteutettu Tekesin ja Suomen Akatemian FinnSight2015-projekti on ollut ehkä yksi onnistunein tämän suuntainen ennakointiprosessi.
Olen sitä mieltä, että luonnollisesti Suomella pitäisi olla oma pitkäjänteinen ennakointiprosessi. Edes Tulevaisuusvaliokunta ei ole sellaista pystynyt toistaiseksi Suomeen luomaan.
On syytä muistaa, että ennakointijärjestelmä on kansallinen investointikohde ja sitä ei voi hoitaa esimerkiksi pelkästään joukkoistamalla. Valitettavasti edelleen ennakointiin liittyviä asioita tarkastellaan paljolti vaalikausittain ja lukuisten ad hoc-strategioiden pohjalta. Tämä malli johtaa kyllä mittavaan raporttitehtailuun, mutta ei pitkäjänteiseen kansalliseen ennakointiprosessiin, joka palvelisi tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti kansallista innovaatiojärjestelmää.
Lisää samasta aiheesta
- Komplesisuusteoria ja tulevaisuuden hahmottaminen
- Globaalin ilmastopolitiikan “kissa ja hiiri” – leikki: Jatkossa ei ilmastopolitiikkaa ilman teknologiapolitiikan intressien huomioimista
- Kehittämistoiminta ja ennakointi
- Lamborghini-ihmisten kaltoin kohtelu kannattaisi lopettaa Suomessa
- Nestan näkymiä tulevaan vuoteen
Olisiko valtiollisen tason ennakoinnista osoitettavissa mitään konkreettista hyötyä aikaisemmilta ajoilta? Onko hyödyllisyys edes mitattavissa?
Hei Lauri,,
kyllähän Suomi on ollut kärkisijoilla erilaisissa kilpailukykyvertailuissa. Ilman ennakointia se tuskin olisi onnistunut. Myös koulutusjärjestelmämme kehittämisessä on viime vaauosina tehty laadukasta ennakointityötä. Euroopan Unionin kontekstissa Suomi on varsin hyvä maa sekä ennakoinnissa että innovaatiojärjestelmän kehittämisen suhteen. Mittaaminen on toki hankalaa. Olisiko sinulla joitakin uusia ajatuksia ja ideoita asian suhteen?
”kyllähän Suomi on ollut kärkisijoilla erilaisissa kilpailukykyvertailuissa. Ilman ennakointia se tuskin olisi onnistunut. ”
Voisitko tarkentaa tuo kausaliteettia? Itse en näe minkäänlaista yhteyttä.
Niin, kyllähän se kausaliteetti oli aika selvä mm. FinnSight 2015 -tutkimuksessa. Ensin tehtiin STI-ennakointi ja sitten tuloksia hyödynnettiin toimeksiantajien Suomen Akatemia, Tekes jne.) strategioissa. Myös EK jne. hyödynsivät selvitystä: Ks. http://www.hpl.fi/ek_suomeksi/tulevaisuusluotain/linkit.php
Tuo kertoo vain sen, että ”kilpailukykyanalyysit” mittaavat panoksia eivät tuloksia. Finnsight antoi taatusti paljon panos-retoriikkaa…
Niin, kyllä nyt on tuotoksiakin mitattu ja nähty mm. se, että Suomi on EU:n kolmen kärkimaan ryhmässä mm. AAA-luokituksissa. Talouskasvuakin on mitattu, vaikka monissa muissa maissa sellaista ei ole ollut nähtävissä viime aikoina. Kyllä Suomi on EU27-toimintaympäristössä niitä maita, joissa on ollut nähtävissä STI-politiikan tuloksia.
On syytä korostaa, että ennakointikulttuuria ei rakenneta yhdessä yössä, vaan se on pitkäjänteistä työtä ja toimintaa. Tällaisen pitkäjänteisen työn tuloksia on aika vaikea mitata, koska investointien tulokset näkyvät viiveellä viennissä ja talouskasvussa. Mittaaminen vaatii pitkiä aikasarjoja ja viiveiden tunnistamista.
Toki tuloksissa on aina parantamisen varaa, mutta jossakin on myös itseruoskinnan ja itsekritiikin rajat.
Olen tutkinus mainitsemaasi kausaalisuuskysymystä viiverakenteiden osalta. Esittelimme tuloksia ISPIN:in Innovation Dynamics -konferenssissa vuonna 2010: Kaartemo, Valtteri, Kaivo-oja, Jari & Inkinen, Sam (2010) Insufficient Expenditure on R&D as a Determinant of Poor Service Competitiveness in the OECD Countries. XXI ISPIM Conference Innovation Dynamics, Bilbao, Spain. Published in Conference Proceedings. 14 p. Selected to be among Three Best Papers of the IAPIM 2010.
Tämä paperi valittiin 650 paperin joukosta 3 parhaan paperin ryhmään ko. konferenssissa. Tästä paperista käy ilmi palveluinnovaatioiden panostusviiveiden pituudet OECD-maissa.
Mainitsemaasi kausaalisuuskysymystä ei ole paljon tutkittu. Tässä on kuitenkin kausaalisuutta pohdittu ja tutkittu niin pitkällä aikasarjalla kuin se on mahdollista OECD-maiden osalta.