Minulla oli ilo osallistua Ruotsissa Taalainmaalla järjestettyyn Tällberg-foorumiin joka kokoaa vuosittain yhteen muutoksentekijöitä ympäri maailmaa. Tällä kertaa mukana oli muutoksen ja tulevaisuuden kanssa työskenteleviä viidestäkymmenestäviidestä eri maasta.
Itselleni Tällberg oli huikean hyvä kokemus ja keskustelut tulevaisuudesta äärettömän mielenkiintoisia. Summaan alle tärkeimmät ajatukset joita foorumista jäi käteen.
Politiikka
”Tämän hetken suurin haaste on se, että ongelmat ovat luonteeltaan ylikansallisia, mutta tavat ratkaista niitä kansallisia”, totesi kuuluisa yhdysvaltalainen ekonomisti W. Brian Arthur aloituspuheessaan. Meneillään oleva kansanmurha Syyriassa tai juuri melko laihoin tuloksin päättynyt Rion ilmastokokous olivat todellisia muistutuksia tämän ajatuksen takaa. Suvereniteetin pyhyys estää meitä ratkomasta monia ongelmia, joilla ei niin sanotusti ole passia. Nämä ongelmat vaeltavat rajoista välittämättä ja mikäli niitä halutaan ratkoa, on uskallettava tarkastella millaisia olisivat ne rakenteet tai mekanismit joilla aidosti ylikansallisiin ongelmiin voitaisiin puuttua. Onko suvereniteetti pyhempää kuin ilma jota hengitämme?
Samaan ajatuksenkulkuun liittyy myös osaltaan politiikan kriisi, joka näkyy finanssikriisin edessä polvillaan olevassa Euroopassa tai kansainvälisen yhteisön kyvyttömyys poistaa nälkää vaikka osassa yhteistä palloa eletään loputtomassa yltäkylläisyydessä. Voidaankin kysyä miksi puolueet ovat yhä järjestäytyneet samojen kysymysten ympärille, joita ne syntyivät ratkomaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Miltä siis näyttäisivät tämän päivän pahimpia ongelmia ratkomaan syntynyt poliittinen kartta ja millaisten vastausten ympärille ne jakautuisivat? Foorumissa tuotiin esiin myös näkökulma siitä, että politiikassa on mukana hyvin harvoja ihmisiä jotka ovat asiantuntijoita esimerkiksi luonnontieteissä tai lääketieteessä, jotka kummatkin liittyvät elimellisesti aikamme suurimpiin haasteisiin.
Kestävyys
”Emme voi ratkaista ongelmia ratkomalla niitä samalla asialla joka ongelman alun perin aiheutti” totesi futuristi ja kirjailija Alex Steffen. Tällä lauseella hän viittasi esimerkiksi liikenteeseen hiilidioksidien tuottajana. Hänen mukaansa maailman suurinta hiilidioksidituottajaa, liikennettä, ei siis ratkota valmistamalla puhtaampia autoja vaan ratkaisut ovat muualla, esimerkiksi kaupungeissa joissa autoja ei tarvita. Steffenin mukaan suurimmat innovaatiot liikkuvat siis aina uusilla paradigmoilla ongelmaan nähden.
Jo nyt mobiili- ja karttateknologia muuttavat kaupunkeja tiiviimmiksi ja ympäristöämme sellaiseksi joka tulee luoksemme sen sijaan että meidän täytyisi mennä kaupungissa palvelun luo. Applikaatiot kertovat missä on lähin ruokakauppa tänään tarjouksineen tai kuka omistaa naapurustossani vaikkapa kiviporan sellaista tarvitessani. Olemme viimeinen sukupolvi joka koskaan enää on eksyksissä tai jolla on samanlainen suhde omistamiseen kuin aiemmilla. Maailma joka perustuu palveluille, kyvykkyyksille ja jakamiselle on hyvin erilainen kuin maailma joka perustuu omistamiselle. Tällainen maailma luo täysin uudenlaisia ympäristöjä joissa elämme, jaamme asioita ja käytämme palveluja. Maailmalla puhutaankin yhä enemmän niukkuuteen perustuvista innovaatioista.
Toinen mielenkiintoinen huomio kestävyydestä oli Ruotsin malli toimia. Maan finassimarkkinoista vastaava ministeri Peter Norman kertoi Ruotsin kaikkien viidenkymmenenkahden valtionyhtiön siirtyneen jo kestävän kehityksen mukaisiin prosesseihin. Tässä ei Normanin mukaan ole kyse hyvänteosta vaan puhtaasta kilpailuedun tavoittelusta. Ruotsalaisten ennuste on että seuraavien vuosien aikana ilmaston muutoksesta johtuva regulaatio tulee kiihtymään. Kun Ruotsi tekee uudistukset jo nyt, saavuttaa se merkittävän kilpailuedun muihin verrattuna ja voi vieläpä kaupallistaa osaamistaan. Sama pätee myös valtionyhtiöiden avoimuuteen. Avoimuus ja luottamus luo sosiaalista pääomaa joka tutkimusten mukaan vaikuttaa positiivisesti kilpailukykyyn. Sosiaalisen median ja teknologian myötä paine firmojen avoimuuteen tulee kasvamaan. Miksipä siis munimaan sielläkään vaan uudistaa ja kulkea etujoukoissa!
Muutos
”Et voi koskaan astua samaan virtaan kahdesti” sanoo edesmennyt antropologi, biologi ja psykoanayytikko Gregory Bateson elokuvassa ”The Ecology of Mind”. Elämme helposti väärässä kuvitelmassa siitä, että maailma tai rakentamamme yhteiskunnat ja systeemit olisivat jollakin tavalla staattisia tai pysyviä. Mutta maailmassa mikään ei ole pysyvää. Niin kuin joessa virtaava vesi on jo vaihtunut ottaessasi toisen askelman tai pieni vauva kasvanut, vaikkakin vain hetkien verran, nostaessasi sen syliin toisen kerran, on kaikki maailmassa jatkuvassa muutoksessa. Siksi on erikoista että olemme luoneet paljon säilyttäviä rakenteita, koska ne ovat pohjimmiltaan ristiriidassa kaiken elävän luonteen kanssa. Suuri kysymys onkin mitkä ovat ne kaikkein fundamentaaleimmat arvot jotka meidän on aina pidettävä mukanamme ja millaisella joustavuudella ja muutoksessa elämisellä varmistamme, että nämä arvot säilyvät kirkkaina maailma muuttuessa?
Lisää samasta aiheesta
- Globaalin ilmastopolitiikan “kissa ja hiiri” – leikki: Jatkossa ei ilmastopolitiikkaa ilman teknologiapolitiikan intressien huomioimista
- Kehittämistoiminta ja ennakointi
- Lamborghini-ihmisten kaltoin kohtelu kannattaisi lopettaa Suomessa
- Nestan näkymiä tulevaan vuoteen
- Muutoksen johtaminen ja pehmeä systeemimetodologia
Puhut tuossa ylikansallisista ongelmista ja siitä, kuinka niitä ei voida ratkaista kansallisin menetelmin. Tämä on varmasti totta. Ongelmana on se, että suvereniteettiperiaateesta pitävät kiinni tiukimmin juuri ne, joilla on eniten valtaa estää ylikansalliset ratkaisut: mahtivaltiot Yhdysvallat, Kiina, Venäjä. Näillä samoilla valtioilla on myös eniten menetettävää jos suvereniteettia murretaan, ja niillä on suuruutensa ja valtansa takia myös perinteisesti ollut fokus omassa navassaan ja valmius, jopa sokeus, valita oma tiensä yhteistyön tai muualta oppimisen sijasta. Tämä näkyy niin ilmastonmuutokseen vastaamisessa kuin vaikkapa Syrian tilanteessa hyvin selkeästi.
Eli en usko, että ylikansalliset ratkaisut ovat jatkossakaan onnistuneita. Monikansalliset sen sijaan ehkä. Mutta YK:n sisällä nuo mahtivaltiot pystyvät aina estämään yhteistoiminnan.
Lääketieteen asiantuntijoiden kaipaaminen poliitikkoihin on sikäli mielenkiintoinen kommentti, että Suomessahan oli pitkään ”yliedustus” lääkäreitä eduskunnassa suhteessa osuuteensa väestöstä, mutta määrä romahti viime vaaleissa. 2003 valittiin kymmenen, 2007 seitsemän, mutta nykyisessä eduskunnassa heitä on vain kolme (ml. eläinlääkäri).
Kiitos kommentista Matti ja pahoittelut että kommentoin vasta nyt, kesälaitumet katsos
Mutta siis puhut kyllä asiaa, reaalipolitiikan tasollahan asia on juuri näin. Visiona suvereniteetin murtaminen on kuitenkin se lääke mitä kaivataan, siihenei kuitenkaan taivuta ennen kuin pakon edessä. Tästä esimerkkinä onkin EU. Talouspoliittinen unioni olisi pitänyt luoda samalla kun Euroa rakennettiin. Tätä ei kuitenkaan voitu poliittisista syistä tehdä, koska harppaukset olisivat olleet selkeästi federalistisia. Nyt eurokriisissä ollaan kuitenkin tilanteessa jossa näitä askeleita näytetään ottavan pakon edessä.
Kiintoisaa, vaikkakaan ei välttämättä kovin miellyttävää nähdä päädytäänkö esim. ilmastoasioissa samanlaisiin tuloksiin suvereniteetin suhteen vasta sitten kun maito on jo kokonaan lattialla.