Vuodesta 1945 vuoteen 1990 maailma oli bipolaarinen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton dominoima systeeminen kokonaisuus. Vuoden 1990 jälkeen Yhdysvallat dominoi yksin maailmantaloutta aina vuoteen 2008 asti. Vuoden 2008 jälkeen maailma on muuttunut moninapaisemmaksi – johtuen mm. Kiinan ja Intian nopeasta talouskasvusta. Nykyistä maailmaa johtaa ”oligopoli”, johon voidaan lukea G8- ja G20-maat. Keskeisiä ”oligopolimaita” ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Eurooppa, Brasilia, Venäjä ja Etelä-Afrikka. Yhdysvallat ei enää yksin dominoi maailmantalouden kehitystä.

Miten maailmantalous tulee muuttumaan ennen vuotta 2025? YK:n tilastojen mukaan väestön määrä maapallolla tulee kasvamaan vuoden 2009 tasolta 20%. Vuonna 2025 maapallolla arvioidaan olevan yli 8 miljardia asukasta. Tästä väestökasvusta 97% tapahtuu kehitysmaissa, eli lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Vuonna 2025 noin 61% maailman väestöstä tulee asumaan Aasiassa. Tulevaisuudessa Intian väestömäärä tulee lähestymään Kiinan väestömäärää. Suurin väestökasvu tulee toteutumaan Etelä-Aasiassa.

Tulevaisuuden maailma tulee olemaan aikaisempaa urbaanimpi. Etenkin suurkaupungeissa väestö tulee kasvamaan nykytasosta noin 95% seuraavien 20 vuoden aikana. Maailman väestöstä tulee yli 4 miljardia ihmistä asumaan kaupungeissa. Väestön kasvu on keskitasoa Itä-Aasiassa ja Pohjois-Aasiassa. Vuonna 2025 Euroopan väestö muodostaa enää vain 6,5% maailman väestöstä. Yksikään Euroopan valtioista ei tule olemaan maailman 10 väkirikkaimman maan listalla vuonna 2025. Vuonna 2025 Euroopan väestöstä yli 30% on yli 65-vuotiaita. Vuonna 2025 huoltosuhde Euroopassa on muuttunut huomattavan korkeaksi ja haasteellisemmaksi. Tämä muutos vaikuttaa merkittävällä tavalla Euroopan valtioiden budjettirakenteisiin ja finanssipolitiikkaa. Tulevaisuudessa finanssikriisien todennäköisyys ei tule laskemaan Euroopassa, ellei talouden rakenteissa ja politiikoissa tehdä merkittäviä muutoksia.

Vuoteen 2025 mennessä maailmantaloudessa tuotanto tulee melkein kaksinkertaistumaan nykytasoon verrattuna. Tulevaa tuotantoa ei tule enää dominoimaan Yhdysvallat-EU-Japani-triadi, vaikka Yhdysvallat säilyttänee asemansa eräänä keskeisenä maailmantalouden talousmahtina. Kehitysmaiden tuotanto-osuus tulee kasvamaan vuoden 2005 20%:n tasosta 34%:n tasolle vuoteen 2025 mennessä.  Maailmantalouden painopiste tulee siirtymään Aasiaan. Kiina, Intia ja Etelä-Korea tulevat yhdessä olemaan yhtä merkittävä talousmahti kuin Eurooppa on vuonna 2025. Jos Aasian maiden listaan lasketaan Japani, Taiwan ja Indonesia, näiden maiden osuus maailman BKT:sta nousee 30%:iin. Euroopan osuus jää 20%:iin. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä globaaliin keskiluokkaan (per capita tulotaso 4000 – 17 000 dollaria) tulisi kuulumaan noin miljardi ihmistä. Suomalaisista siis lähes jokainen kuuluu todennäköisesti tähän globaalin keskilluokan tuloryhmään vuonna 2030. Globaalin talouden näkökulmasta arvioituna lähes kaikki suomalaiset ovat siis etuoikeutettua keskiluokkaa.

Vuoteen 2025 mennessä maailmankaupan taso tulee kaksinkertaistumaan verrattuna vuoden 2005 tasoon. Kauppavirroista 30% tulee etelän kehitysmaista verrattuna nykyiseen 20% kauppavirran tasoon. Vuonna 2030 Eurooppa ei tule olemaan maailman merkittävin vientialue, kuten se on tällä hetkellä. Vuonna 2005 Euroopan osuus maailman kokonaisviennistä oli vielä 39%, mutta vuonna 2025 sen on arvioitu olevan vain 32%. Aasian osuus globaalitalouden viennistä tulee olemaan vuonna 2025 noin 35%, kun nyt se on noin 29%. Aasian maat valloittavat tulevina vuosina globaaleja vientimarkkinoita Euroopalta. Tämä on maailmantalouden eräs keskeinen trendi.

Vuoteen 2025 mennessä Yhdysvallat ja Eurooppa menettävät johtavan asemansa tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keskeisimmillä alueilla maailmassa. Kiina, Intia muut Aasian maat tulevat nousemaan keskeisiksi TTI-toimijoiksi maailmassa. Yksistään Kiina ja Intia tulevat vastaamaan noin 20%:sta maailman TTI-toiminnoista, kun näiden maiden nykyosuus on vain noin 10%. Isommat TTI-panostukset merkitsevät sitä, että huomattava määrä kiinalaisia ja intialaisia opiskelijoita opiskelee ja kartuttaa osaamistaan ulkomailla. On arvioitu että vuonna 2025 noin 645 000 kiinalaista ja noin 300 000 intialaista opiskelee ulkomailla. Nämä tiedot on syytä ottaa huomioon mietittäessä Euroopan yliopistojen tulevaa kehittämistä ja strategiaa. Suomen yliopistoista voisi kehittää oman kansainvälisen koulutuksen huippuklusterin, jos Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat kehitetään riittävän kilpailukykyisiksi. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että osa Euroopan tutkijoista tulee siirtymään Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Voi olla, että Eurooppa voi tulevaisuudessa joutua kärsimään aivoviennistä Aasiaan.

Euroopan tulevaisuuteen tulee merkitsevällä tavalla vaikuttamaan se, millaista siirtolaispolitiikkaa Euroopassa harjoitetaan. Vuonna 2025 arvioidaan maailmassa olevan 250 miljoonaa siirtolaista, joista 65 miljoonaa muuttaa kehitysmaihin. Euroopan väkiluku alkaisi laskea hyvin nopeasti eli jo vuonna 2012, jos siirtolaisia ei otettaisi enää ollenkaan vastaan Euroopassa. Nykyisen siirtolaisuuspolitiikan vallitessa Euroopan väkiluku alkaa laskea vasta vuonna 2035. Tästä huolimatta aktiivisen työväestön määrä on jo alkanut laskemaan monissa Euroopan maissa. Nykyisin siirtolaisia on Euroopassa 64 miljoonaa eli noin 9% Euroopan väestöstä.

Ilmastonmuutokseen liittyvän siirtolaisuuden arvioidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. IPCC:n arvion mukaan vuonna 2050 maailmassa olisi jo peräti 150 miljoonaa ilmastomuutossiirtolaista. Maailman energiakulutus tulee kasvamaan 50% vuoden 2005 ja vuoden 2025 välisenä aikana. Ennen vuotta 2050 öljy ja kivihiili tulevat olemaan yhä keskeisempiä energian lähteitä maailmassa. Tämä merkitsee sitä, että globaalin ilmastomuutospolitiikan harjoittaminen ei tule olemaan erityisen helppoa. Kiinan ja Intian energiatuotanto tulee perustumaan hyvin pitkälti kivihiilen käyttöön ennen vuotta 2025. Kivihiilen kulutuksen arvioidaan kasvavan näissä maissa peräti 50%:lla vuosien 2005 ja 2025 välillä. On arvioitu, että vielä vuonna 2030 noin 80% maailman primäärienergia kulutuksesta tulee fossiilisistä energialähteistä (kivihiili, öljy ja kaasu) ja vain 10% tulee uusiutuvista energialähteistä (vesivoima, tuuli, aurinkoenergia sekä muut uusiutuvat energialähteet). Jää siis nähtäväksi, miten onnistunutta ilmastonmuutospolitiikka tulee olemaan, jos tämä perusurakehitys toteutuu.

Yllä esitetyt muutokset maailmantalouden toimintaympäristössä tulevat vaikuttamaan monin eri tavoin sekä Euroopan että Suomenkin tulevaisuuteen. Niukkuus luonnonvarojen käytön osalta tulee kiristymään mm. väestön määrän ja tuotannon kasvusta johtuen. Eurooppa alueena on yhä riippuvaisempi sen ulkoa tulevista energia- ja luonnovaravirroista. Arvioidaan, että vuonna 2030, Eurooppa tuo yli 70% sen tarvitsemista energiavaroista Euroopan ulkopuolelta. Tästä energiatalouden kestävyyden näkökulmasta arvioituna olisi tärkeää miettiä uudelleen energiatuotannon omavaraisuusastetta kaikkialla Euroopassa. Uusiutuvien energiavarojen käytön edistämiseen olisi kaikkialla Euroopassa paneuduttava tosissaan tulevina vuosina.

Toisaalta on hyvä tietää, että maailman energiavaroista sijaitsee 50% kehitysmaissa, jotka haluavat tulevaisuudessa kehittää niiden pohjalta omaa teollista tuotantoaan. Kiina on hankkinut itselleen hyvin merkittävän määrän maailman luonnonvaroista itselleen viime vuosina. Heillä on varmasti siihen erittäin hyviä syitä. Globaali yhteistyö energiatuotannon, luonnonvarahallinnan sekä ilmastonmuutoksen alueilla onkin yhä tärkeämpi haaste Euroopalle ja myös Suomelle. Tämä strateginen taustatieto on myös tärkeä eurooppalaisille, kansainvälistyville yrityksille, kun ne miettivät tulevan tuotannon sijoittamista globaalissa yhteydessä.

Luonnonvarojen ja energian saatavuus asettaa tiukat reunaehdot Euroopan tulevalle teollisuus- ja elinkeinopolitiikalle. Jos Euroopan energia- ja luonnonvarapolitiikassa epäonnistutaan, yhä useampi eurooppalainen yritys on pakotettu siirtämään toimintojaan ulkomaille. Samalla työpaikatkin siirtyvät muualle, mikä ei ole pidemmän päälle sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää politiikkaa.

Tässä kirjoituksessa Suomen Thaimaan suurlähettiläs Sirpa Mäenpää vastaa Thaimaan ja Aasian tulevaisuudennäkymiin liittyviin kysymyksiin. Haastattelu on tehty 1.3.2010 Bangkokissa, Bangkokin suurlähetystössä.

Jari Kaivo-oja (JK): Miltä Thaimaan ja yleisemmin ASEAN-maiden tulevaisuus näyttää tällä hetkellä? Tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille? Millä liiketoiminnan alueilla erityisesti?

Sirpa Mäenpää (SM): Täällä päin ASEAN-maiden, mukaan lukien Thaimaan, tulevaisuuden näkymät ovat hyvät pitemmällä aikavälillä. Taloudellinen kasvu on paljon korkeampi kuin Euroopassa eli markkinat kasvavat. Lisäksi on otettava huomioon ASEAN-maiden välinen integraatio ja vapaakauppasopimusten (mm. Kiina, Intia, Australia) myötä saavutettavat muut alueen markkinat. Esim. tämän päivän Nation-lehdessä on juttu, kuinka Japani näkee Thaimaan hubina, josta käsin tuotetaan televisioita Intiaan ja autoja Australiaan.

ASEANin yhteismarkkinoiden pitäisi olla tulliton sisämarkkina vuoteen 2015 mennessä. Jo nyt monet ASEAN-maiden sisämarkkinoiden peruspiirteet ovat toteutumassa. Sisämarkkinat kasvavatkin nopeasti. Esim. Thaimaan vienti kasvoi tammikuussa 2010 noin 9 % edelliseen vuoteen verrattuna EU-alueelle ja 16 % USA:an, mutta 67 % ASEAN-alueelle ja 94 % Kiinaan.

Yleiskommenttina täällä oleva yritys arvioi, että Thaimaa on monessa suhteessa hyvä yhdistelmä edullista, mutta tarpeeksi kehittynyttä yhteiskuntaa. Alueellisen toimiston tai tuotantolaitoksen pitäminen Thaimaassa on monessa suhteessa edullisempaa kuin esim. Kiinassa.

En korostaisi liikaa Thaimaan tämän hetken poliittisia ongelmia. Kun keskustelen täällä toimivien yritysten kanssa siitä, kuinka päiväkohtaiset poliittiset ongelmat ovat käytännössä vaikuttaneet heidän toimintaansa, vastauksena on, että ei juuri mitenkään. Luonnollisesti esimerkiksi infrastruktuurin alalla toimiville yrityksille on tärkeää, millaisia ratkaisuja hallitus tekee pitkän aikavälin kehityssuunnitelmiensa suhteen tai edetäänkö kolmannen sukupolven verkkoihin, mutta he eivät mittaa Thaimaan poliittista riskiä päiväkohtaisten tunnelmien kautta.

Kysymyksiisi tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille ja millä liiketoiminnan alueilla erityisesti, löytyy suorat vastaukset Finpron Thaimaan maaprofiilista. Sivulta löytyy linkki itse maaraporttiin. Raportti avaa suomalaisille yrityksille Thaimaan mahdollisuuksien kirjon, joka on todella laaja.

Kansainvälinen trendi Aasiasta: Thaimaassa finanssipalveluita räätälöidaan tyylikkäästi erikseen naisasiakkaille.

JK: Mitä suomalaisten yritystoimijoiden ja muiden toimijoiden kannattaa erityisesti huomioida, jos ja kun ne tulevat Thaimaaseen?

SM: Finpron maaraportissa on tähänkin kysymykseen löydettävissä suoria vastauksia. Suosittelen sen huolellista lukemista. Vaikka paljon korostetaan paikallisen partnerin löytämistä ja pitkäjänteisiä henkilösuhteita, eräs pitkään Thaimaassa toiminut suomalainen taloudellinen toimija korosti, että vaikka vieraan kulttuurin erilaisuutta on syytä kunnioittaa, käytännön liiketoiminnassa on paljon samankaltaisuutta koko maailmassa. Yrityksissä toimialoittain on usein samankaltaiset maailmanlaajuisesti toistuvat samankaltaisuudet. Eli ei pidä olettaa, että kaukaisessa kulttuurissa toimitaan täysin toisin, vaan voi käyttää hyväksi omia kokemuksia omalta uralta omasta maasta.

EU on listannut markkinoillepääsyn esteitä Thaimaassa. EU-delegaatiossa Bangkokissa toimii suomalainen asiantuntija Pekka Penttilä. Esim. ulkomaalaisomistukselle on rajoituksia, kuten 49 %:n katto palvelualoilla. Suomalaisen yrittäjän on hyvä olla tietoinen näistä esteistä. Toisaalta Thaimaan Board of Investment myöntää etuuksia, esim. jopa 8 vuoden yritysverohelpotuksia, maahan tehtäville investoinneille.

JK: Mitä Suomen tulisi tehdä omassa tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikassaan tulevaisuudessa, jotta suomalaisilla olisi mahdollisuuksia menestyä Aasian ja Kiinan markkinoilla?

SM: Suomen innovaatiopolitiikka onkin monimutkaisempi kysymys. Olen itse tällä hetkellä aika nöyrä kaiken taloudellisen alan julkisen politiikan hahmottelun suhteen, kun ympäristössä tapahtui niin strategisia muutoksia globaalin talous- ja rahoituskriisin yhteydessä. Eli oli vähemmän tärkeää, millaiset strategiat ovat, sen sijaan että ollaan toimintakykyisiä heittämään vanhat strategiat syrjään ja tekemään nopeasti uusia strategisia ratkaisuja nopeastikin muuttuvassa toimintaympäristössä.

Edellinen tehtäväni liittyi Lähi-itään ja Afrikkaan, ja toin sieltä mukanani joitain kysymyksiä Aasiaan. Asiat, joita henkilökohtaisesti seuraan juuri nyt heikkoina signaaleina suomalaisen talousjärjestelmän mahdollisina tulevaisuuden vahvuuksina tai heikkouksina liittyvät mm. siihen, että monet menestyneet suomalaiset vientiyritykset ovat onnistuneet muuttamaan konseptiaan niin, etteivät vain kauppaa tuotettaan, vaan tosiaan kuuntelevat asiakasta ja muokkaavat toimintaansa asiakkaalta tulevien viestien mukaan. Tämä on johtanut kauempana Suomesta esim. huoltotoimintojen vahvistumiseen, management-palveluihin tai muihin uusiin avauksiin. Nämä tavaravientiin liittyneet palvelut ovat usein olleet jo sinänsä hyvin tuottoisia toimintoja ja auttaneet myös markkinaosuuden kasvattamisessa.

Täällä näen, kuinka tänne perustetut yritykset on välillä paikallistettu, eli niissä ei ole enää välttämättä juuri ketään suomalaista. Toimin itse organisaatiossa, jossa joudumme tarkkaan pohtimaan ”miximme”, eli paljonko meillä on kenttäorganisaatioissa eli Suomen suurlähetystöissä Helsingistä lähetettyjä organisaatiossa kouliintuneita suomalaisia, paljonko erityisesti kuhunkin tehtävään ulkoa palkattuja suomalaisia ja paljonko taas paikallisia oman yhteiskuntansa hyvin tuntevia ihmisiä.

Siksi jään välillä miettimään, että onkohan suomalaisten yritysten etabloitumisessa maailmalla niiden tuotantolaitoksissa tai myyntikonttoreissa henkilöstökokoonpano mietitty loppuun asti. Jos kenttäpiste on vahvasti paikallistettu, käykö väki sieltä Suomessa tai tuleeko yrityksen johto riittävän usein käymään kenttäpisteessään. Kulkevatko asiakkailta tulevat viestit jatkossakin Suomeen tuotekehitykseen asti?

Olen nähnyt myös herkullisia esimerkkejä lähellä asiakkaita tehtävästä tuotekehityksestä. Se ei ole pois suomalaisesta työllisyydestä tai tuotekehityksestä, vaan täydentää sitä erinomaisesti osana luovaa verkostoa.

Mielestäni innovaatiopolitiikan määräytymisessä on syytä kuunnella ensi sijassa innovaatioiden tekijöitä yrityksissä ja yliopistoissa, kunhan he vain ottavat huomion myös innovaatioiden käyttäjien/asiakkaiden tarpeet ja palautteen. Siksi en tässä yritä itse valita esittelemiesi innovaatiotoiminnan mallien välillä.

JK: Kiitokset mielenkiintoisesta haastattelusta!

Kaikki kolme kärsivät tappion Toisessa maailmansodassa ja yhteiskuntien jälleenrakennus piti aloittaa enemmän tai vähemmän tyhjästä. Kansallisen identiteetin ja yhtenäiskulttuurin voi olettaa tihentyneen rakennustyön aikana. Tämä vaikutti toimintatapoihin yhteiskunnassa - toki kansallisen kulttuurin puitteissa. Rakennustyötä seurasi muuttoaalto taajamiin.

Kaikkia kolmea maata on joskus tituleerattu maailman johtavaksi informaatioyhteiskunnaksi. Samaan aikaan niiden väestö vähenee ja nuoriso välittää varsin vähän aiemmista kulttuurisista koodeista. Yksilöllistyminen, hiustenvärjäys ja oma hahmo massiiviroolipeleissä koetaan jatkuvuutta tärkeämmäksi.

Kaikilla kolmella valtiolla on omat Nokiansa, joita valtiot ovat tukeneet auliisti. En tiedä pitäisikö huolestua, mutta kaikki kolme ovat myös erittäin hyviä tuottamaan härpättimiä palveluinnovaatioiden sijaan.

Esimerkiksi Japanissa käytetään yllättävän vähän nettiä ja erittäin suosittu mobiilikäyttö painottuu teleoperaattoreiden tarjontaan. Japani alkaa muistuttaa hieman Ranskaa, joka ei ollut niin kiinnostunut netistä kun tarjolla oli videotexiin pohjautuva Minitel.

Tässä vaiheessa herää lähinnä kysymyksiä. Olisiko Suomen hyvä liittoutua tiiviimmin vaikkapa Etelä-Korean tai Japanin kanssa? Vai olisikö hyvä loikata suoraan mittakaavaedun kaveriksi, kuten Intia?

Innovoinnin kannalta Etelä-Korean, Japanin ja Suomen kehitys ei näytä hyvältä pitkällä tähtäimellä. Väki vähenee, mutta samalla ikä pitenee ja kiinnostus uuteen hupenee. Toisaalta jokaisen yhteiskunnan kasvu on rakentunut pitkälti sille, että myöhemmät sukupolvet maksavat aiempien eläkkeet. Oma merkintänsä on, olisiko mahdollista yhdistelmä jossa väki vähenee, työura pitenee ja eläke kasvaa?

Krugmanin perusvirhe on se, ettei hän oivalla Japanin ja Yhdysvaltain eroa. Japani ei noussut viime lamasta siksi, että se ei ole markkinatalous. Yhdysvallat nousee tästä(kin) lamasta siksi, että se on markkinatalous.

Japani täyttää ulkoisesti markkinatalouden piirteet - mutta vain ulkoisesti. Käytännössä Japani on hallintotalous, josta puuttuu sekä riskirahoitus että dynaamiset pienyritykset. Japanin malli toimi niin kauan kuin maa saattoi ottaa muita kiinni. Kun se oli saanut muut kiinni, ei uudistuskykyä enää löytynyt.

Toki muitakin syitä Japanin menetettyyn vuosikymmeneen on. Yksi on se, että pankkeja ei kunnolla siivottu laman alussa. Toinen on se, että Japanin on kohdannut ikääntymisen haasteet ensimmäisenä. Mutta nämä kaksi piirrettä pikemmin alleviivaavat eroja USA:n ja Japanin välillä kuin tuovat talouksia lähemmäksi toisiaan.

Eurooppa on eri juttu. Eurooppaa saattaa uhata Japanin tauti. Syykin on selvä: Eurooppa on lähempänä Japanin mallia kuin Yhdysvallat. Mutta sisämarkkinakehitys on Euroopassa niin pitkällä, että hallintotalouteen siirtyminen ei vaikuta todennäköiseltä edes täällä.

Kauhukuva Euroopalla on, että tulevaisuutta johtavat G2-maat eli USA ja Kiina. Näin siis tapahtuu siinä tapauksessa, että Eurooppa oikeasti jää kiinni lamaan.

Krugmanin kirja on loistava analyysi viime vuosikymmenten kriiseistä, mutta resepteistä olen eri mieltä. Sangen hyödyllinen lukukokemus, joka pakottaa ajattelemaan.

Japanissa on suuntaviitta tähänkin tulevaisuudenongelmaan. Tämän päivän paperi-Hesari esitteli vanhuudelle pyhitetyn kaupunginosan Sugamon. On vaikea sanoa, onko aluetta virallisesti suunniteltu vanhuksille vai onko se vain syntynyt tarpeeseen samanlaisten ihmisten ja palveluiden vetäessä toisiaan puoleensa. Joka tapauksessa alue on tahdiltaan rauhallinen, ja siellä on kauppoja, joissa ei trendikrääsä häiritse. Peruukit, kuulolaitteet, kävelykepit ja vedettävät ostoskärryt sen sijaan tekevät kauppansa.

Sugamo voi hyvinkin olla varsinainen trendsetterien paikka, sillä Japani on ikääntyvä maa. Jo nyt väestöstä yli 20 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Eliniänodotteen keskiarvo on 82 vuotta. Tämä tarkoittaa, että Japani saattaa jatkossa olla tunnetumpi Sugamon kaltaisista paikoistaan kuin villin nuorisomuodin Harajukuista. Saattaisiko Japani jopa olla ikääntyvän väestön toivematkakohde? Vai siirtyvätkö siellä koetellut ratkaisut esimerkiksi Espanjan Aurinkorannikolle?

Itse asiassa vierailisin itse Sugamossa mielelläni: tarjolla on kalaravintoloita, varhaisillan pubeja, rauhallinen tahti – slow lifea käytännössä. En ehkä silti ostaisi HS:n jutussa mainittuja pitsikaulaisia poolopaitoja tai kukkakuvioista kävelykeppiä - vielä.