Monille suomalaisille Kambodža tuo mieleen Pol Potin hirmuvallan ja kansanmurhan, joka hakee yhä vertaistaan maailman historiassa. Kun Pol Pot aikoinaan nimitettiin Kambodžan pääministeriksi, hän aloitti koko maan läpäisevät yltiöpäiset sosialistiset reformit. Markkinatalous, yksityisomaisuus ja raha lakkautettiin ja kansan tuli elää pienissä yhteisöissä. Nämä Pol Potin kauden vallankumoukselliset ”uudistukset” vaikuttivat dramaattisesti maan kehitykseen.

Kambodža on ollut kansainvälisen politiikan pelinappulana maan historian eri vaiheissa ja sen kehitys on kärsinyt monista maan ulkopuolelta masinoiduista ”palatsivallankumouksista”, joita suurvallat ovat tukeneet sekä suoraan että epäsuoraan. Kun Pol Pot pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1979, ajautui maa useita vuosia kestäneeseen sekavaan tilaan, joka jatkui koko 1970- ja 1980-luvun. Rauhansopimus eri osapuolten (Vietnamin, Kamputsean kansantasavallan hallituksen, punaisten khmerien sekä tasavaltalaisen KPNLF:n ja monarkistisen ANS:n) välillä syntyi parin vuoden neuvottelujen jälkeen vasta 1991. YK:n tukemat vuonna 1993 järjestetyt vaalit auttoivat palauttamaan järjestystä pari vuosikymmentä kaoottisessa tilassa olleeseen maahan: Kambodža palautettiin monarkiaksi. Pol Pot kuoli vuonna 1998, jolloin eräs vaihe Kambodžan historiasta oli lopullisesti ohi.

Pohdintoja FCC:ssa

Kambodžalaiset yrittävät nyt aktiivisesti rakentaa maataan vuosien kauhun ja sekasorron ajan jälkeen. Miltä Kambodžan tulevaisuus näyttää tänään?

Suoriutuakseni tehtävästä hankin käsiini päivän ”The Phnom Penh Postin” ja ”The Cambodia Dailyn” ja siirryn FCC:n journalistiklubille. Tämä on oikea ympäristö pohtia Kambodžan tulevaisuutta - toimiihan FCC nykyisin kenttäjournalistien, diplomaattien ja maailmanmatkaajien majapaikkana ja ”hermokeskuksena”.

Selailen lehdet huolella ja etsin lehdistä toiveikkaana signaaleja maan tulevaisuudesta. Viime aikojen vahvasta kehityksestä huolimatta uutisvirta (otsikoita ”Poor hygeine costs Kingdom”, ”Diarrhoea still a major killer”, ”Govt confirms Thais behind border killing”, ”Ganster chiefs arrested in R’Kiri” jne.) kertoo siitä, että Kambodžan talous kärsii yhä vuosikymmenien sisällissodasta ja levottomuuksista.

Kambodžassa BKT henkeä kohden kasvaa nopeasti, mutta on yhä alhainen muihin alueen maihin verrattuna. Suurin osa maaseudun talouksista on riippuvainen maataloudesta, mutta maassa toimii myös varsin dynaaminen tekstiilialan alihankintateollisuus. Esimerkiksi Suomessakin tunnettu ruotsalainen muotialan yritys Hennes & Mauritz tuottaa siellä suuren osan tekstiilituotannostaan. Kambodža voisi olla hyvä maa toimia ja luoda alihankintaverkostoja myös suomalaisille muoti-, design- ja tekstiilialan yrityksille.

”National progress starts in the classroom”

Selailtuani paikalliset lehdet, totean keskeisimmäksi tulevaisuussignaaliksi otsikon ”National progress starts in the classroom”. The Phnom Penh Post käyttää peräti 6 sivua tämän teeman käsittelyyn. Lift-jutun pääkolumnissa todetaan ytimekkäästi, että ilman opettajia ei ole oppimista ja ilman oppimista ei näköpiirissä ole kehitystä. Kambodžassa uskotaan selvästi koulutuksen voimaan kehityksen moottorina. Epävakaisten vuosien jälkeen kansakunta on rakennettava uudelleen perusteista lähtien.

Lift-juttu jatkuu seuraavalla sivulla otsikolla ”The long road from province to university”. Tässä jutussa pohdiskellaan sitä, miten vaikeaa ja haasteellista on opiskelijoiden siirtyä maaseudun provinsseista yliopistomaailmaan. Haasteet ovat sekä taloudellisia että kulttuurillisia. Monet opiskelijat palaavatkin kotiin ”maitojunalla” maaseudulle takaisin, kun yliopisto-opiskelu osoittautuu liian haasteelliseksi ja raskaaksi taloudellisesti. Tässä on eräs tulevaisuushaaste köyhälle maalle. Miten rahoittaa lahjakkaiden maaseudun opiskelijoiden opiskelut tulevaisuudessa?

Viimeisenä isompana juttuna lehdessä esitellään juttu ”Pushing primary education into future”, jossa käsitellään Kambodžan peruskoulutuksen haasteita ja yleistymässä olevaa yksityistä koulutusvaihtoehtoa, josta erityisesti maan nouseva keskiluokka on kiinnostunut. Jutun mukaan yksityinen peruskoulutus voi tarjota opiskelijoille enemmän vaihtehtoja ja kokeilevampaa pedagogista opetusta. Silti pääosan koulutustarjonnasta tuottavat julkiset koulut.

Rehtori Sanda Chips tiivistää jutussa koulutuksen merkityksen Kambodžalle: ”In the long term, the impact of our school will be that we produce great thinkers.” Tämäkin paikallinen mielipide on tärkeä ja ajatuksia herättävä.

Myös artikkelin loppuun sijoitettu opettaja Koam Sarumin oivaltava lausunto on ajatuksia herättävä: “Teaching is very important because good teaching makes good citizens.” Näin se varmastikin on.

Tulevaisuutta koskevia jälkimietteitä FCC:ssa

Lasken päivän lehdet pöydälle. Ilta-aurinko alkaa heikentyä Mekong-joen yllä. Päivän uutiset Phnom Penhissä jättivät minut toiveikkuuden ilmapiiriin, vaikka ongelmia maassa tuntuu edelleen riittävän. Esimerkiksi huhut bandiittien toiminnan aktivoitumisesta maaseudulla ovat yleisiä. Kambodža on vaikeuksien jälkeen menossa kohti parempia aikoja. Keskustelu koulutuksen merkityksestä maan tulevaisuudelle on todella tärkeä kysymys, niin Kambodžassa kuin Suomessakin.

Edellä esitettyyn Kambodžan historialliseen taustaan viitaten Kambodžan tapauksessa aikamme keskeisen tieteiskirjailijan ja tulevaisuusajattelijan H.G. Wellsin klassinen ajatelma on edelleen mitä ajankohtaisin:
”Human history becomes more and more a race between education and catastrophe.”

Näyttää todella siltä, että koulutus ja sivistys ovat mitä tärkeimpia perusedellytyksia yksilöiden ja yhteisöjen vapautumiselle ja voimaantumiselle. Toisaalta tämä myös tarkoittaa sitä, että koulutuksen edistäminen on eräs tehokkaimmista keinoista auttaa köyhien maiden ihmisiä. Tästä kaikesta voimme vetää yleisen johtopäätöksen, että kehitysyhteistyössä koulutuksen ja osaamisen vahvistamisen tulisi olla keskeisenä lähtökohtana, mikäli halutaan saada kestäviä tuloksia aikaan.

Warhol-klusteri on hyvin pitkälle myös ns. sisältötuotantoklusteri, joka voi monin erin tavoin liittyä IT-klusterin palveluihin ja sen tulevaan kasvupotentiaaliin. Tästä näkökulmasta on yllättävää, ettei Suomessa ole käyty kovin paljon keskustelua Warhol-klusterin vaihtoehtoisista kehitysstrategioista ja skenaarioista. Luovien alojen kehittämisestä on toki keskusteltu, mutta usein keskustelu on rajautunut ammattilaisten ja viranomaisten väliseen dialogiin ”digitaalisen sisällöntuotannon” tarpeellisuudesta ja sen kehittämisestä.

Yhä erittäin monet luovien alojen ammattilaiset kokevat jäävänsä yksin ideoineen ja ajatuksineen. Taiteilijat ja luovien alojen eri edustajat eivät välttämättä miellä asioita samalla tavalla kuin muut luovien alojen sidosryhmät. Suomessa on yllättävänkin laaja taiteen eri sektoreiden osaamiskirjo. Meillä on iso joukko menestyneitä rock-yhtyeitä kuten HIM, Rasmus tai Apocalyptica. Suomalaiset kapellimestarimme ovat Esa Pekka Salosen johdolla menestyneet varsin hyvin kansainvälisesti. Klassisen musiikin huippuammattillasten ryhmä on Suomessa ja maailmalla varsin iso. Myös muodin alueelle Marimekon rinnalle on noussut pienia dynaamisia vaatetus- ja muotialan yrityksiä. On selvää, että Warhol-klusteri rakentuu vahvasti mikroyrittäjyyden pohjalle, ei välttämättä Nokian kokoisen ison yrityksen varaan.

Yhteistä näille kaikille luovien alojen pienille tai hiukan suuremmillekin menestystarinoille on ollut tietoinen pyrkimys kansainvälisen tason osaamisen kehittämiseen. Vuonna 2011 toteutettava Turun Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke on erittäin mielenkiintoinen ja laaja hankekokonaisuus, jolla pyrkitään edistämään luovien alojen kehitystä Itämeren alueella yhteistyössä Tallinnan kaupungin kanssa. Tällaisia isoja luovan talouden klusteritason hankkeita olisi saatava tulevaisuudessa kehiteltyä lisää. On hyvin positiivista nähdä, että Warhol-klusteri on nyt kypsymässä laajaan luovien alojen klusteriyhteistyöhön Itämeren alueella.

Suomen kotimarkkinat ovat liian pienet Warhol-klusterin laajenemista ajatellen. Helsingin kaupungin urbaani kehitys viime vuosina voidaan nähdä hyvin pitkälle Warhol-talouden kehittymisen kautta. Useat keskeiset investoinnit pääkaupunkiseudulla ovat liittyneet uusien elämystalouden keskusten ja toimintojen kehittämiseen. Uskon, että Suomessa tulevaisuudessa matkailuklusterin ja Warhol-klusterin yhteistyön kehittämisen kautta voitaisiin edetä vieläkin parempiin taloudellisiin ja hyvinvointia lisääviin tuloksiin.

Taiteen ja yritysmaailman rajapinnat voivat toimia luovien alojen kehityksen moottorina kumpaankin suuntaan. Taide voi inspiroida yritysjohtajia ja yritysmaailma voi inspiroida taiteilijoita. Tätä Warhol-talous käytännössä parhaimmillaan onkin. Nälkätaiteilijamyytit ja vahvat arvoväritteiset näkemykset täysin itseohjautuvista taitelijoista ovat hyvin pitkään estäneet taiteen ja yritysmaailman yhteistyötä. On turhaa rakentaa korkeita raja-aitoja taiteen, talouden ja tekniikan välille. Tarvittaisiin vieläkin nykyistä rohkeampia ajatuksia ja konkreettisia hankkeita uusien mahdollisuuksien konkretisoimiseksi.

Eräs keskeinen luovien alojen piirissä nähty strateginen osaamisalue on ns. design-osaaminen. Designin yhteydessä voidaan puhua sekä teollisesta muotoilusta että palvelumuotoilusta. Palveluyhteiskunnassa olisi ehkä järkevämpää painottaa palvelumuotoilua teollisen muotoilun sijaan sen kulta-ajan jo oltua muutamia vuosikymmeniä sitten. Nyt tarvittaisiin palvelumuotoilua ja sen tuomaa lisäarvoa suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Design-osaaminen ja ylipäätänsä design-lähtöinen ajattelu (design thinking) voi antaa aivan uuden strategisen lähtökohdan luovien alojen kehittämiselle.

Monesti uusien palveluiden ja tuotteiden markkinointi ja viestintä epäonnistuvat sen vuoksi, että tuotteiden ja palveluiden brändäämiseen ei panosteta riittävästi. Erityisesti olisi kehitettävä uusia palvelu- ja tuotekonsepteja, joiden toimivuutta olisi testattava pilotti- ja kokeiluhankkeissa. Innovaatioita ei yksinkertaisesti synny ellei niitä riittävässä määrin kokeilla ja testata. Innovaatiovetoisessa yhteiskunnassa kuten Suomessa testaamistoiminnan volyymin tulisi olla huomattavasti korkeampi mitä se tällä hetkellä on. Tämän tyyppinen toiminta työllistäisi myös eri alojen ammattilaisia luovilla aloilla. Hyvä esimerkki laajasta innovatiivisesta design-konseptien testaustoiminnasta on Stanfordin yliopiston Institute of Design.

Yhteenvetona tässä yhteydessä voisi todeta, että luovat alat voivat päällisin puolin näyttää pieneltä puuhastelulta, mutta kokonaisuutena tämä ns. Warhol-klusteri voi muodostaa hyvin ison ja dynaamisen menestysklusterin, jonka kehittäminen vaatii pitkäjännitteisyyttä ja sisua. Suurkaupungeissa, kuten esimerkiksi New Yorkissa tai Tokiossa, tämä klusteri ohjaa jo nyt hyvin pitkälle talouden trendejä ja tuottaa hyvinvointia ja vaurautta isolle joukolla kaupunkiväestöä.

Philips Designin tekemä, Philipsin näkökulmasta tärkeitä lähitulevaisuuden trendejä luotaava ennakointi. Fokuksessa sosiaalinen innovaatio. (2007, 68 s.)

Design is not usually brought up as a theme for foresight. Design is dismissed as a superficial phenomenon related to fashion, without any relevance in societal foresight. At the same time, companies embracing the value of design utilise their knowledge of design and fashion in their foresight work. Design is seen as a tool for expressing changes that are not seen in traditional market research, at least not in quantitative studies. Therefore, the information acquired through designers’ insights has strategic significance.

Naturally, it is apparent that companies operating in the product manufacturing business have to take a stronger interest in design and fashion than, for example, public administration. Through their output, companies affect how consumers develop their preferences and how they make their choices. Increasingly shorter cycles in fashion challenge the companies to look out for weak signals instead of statistical data. In addition to gathering information, companies change the markets by actively shaping the future themselves.

Should the participants of the National Foresight Network monitor changes in consumption? Having some governmental department list consumer trends feels a cumbersome idea. This government control should not happen. Instead, they should receive overviews to the changes in citizen consumerism. I believe that many people involved in foresight follow these signals at least from the mainstream media, if not for a specific purpose, at least for their own curiosity. Could these weak signals have a stronger role in national foresight?

The role of weak signals is challenging because, by definition, they are weak. It is impossible to tell what will come out of them. Quite possibly, nothing will come out of them. Therefore, they are a weak foundation for such decision-making that avoids taking risks. Strong investments and policies cannot be based on intuition. Some of the weak signals that the designers acknowledge are so deeply in the domain of design that they do not have a societal dimension. In addition, anything that catches the designer’s eye could be presented as a weak signal.

Weak signals may be especially important when defining the new directions after the current economical crisis. It may be worthwhile to examine new topics that do not at first appear to be related to macro economy, management models or global power balance. The factors driving the change in everyday life could carry the seed for change in the entire system.

Toki tässä yhteydessä on ilmiselvää, että tuotteita valmistavien yritysten onkin kiinnostuttava enemmän muotoilun ja muodin maailmoista kuin esimerkiksi julkishallinnon. Yrityksethän säätävät kuluttajien maun muotoutumista ja sitä kautta heidän valintojaan. Yhä nopeammat muodin syklit haastavat yritykset seuraamaan heikkoja signaaleja tilastollisen tiedon sijaan. Tiedonhankinnan ohessa yritykset muuttavat markkinoita tekemällä tulevaisuuden itse.

Pitäisikö Kansallisen ennakointiverkostossa mukanaolevien toimijoiden seurata kulutusmuutoksia? Tuntuu hankalalta ajatella, että jokin ministeriö listaisi kulutustrendejä. Ei siis niin. Sen sijaan heidänkin olisi hyvä saada katsauksia siihen, mitä kansalaiskuluttajien maailmassa tapahtuu juuri nyt. Uskon, että moni ennakoija seuraakin tällaisia merkkejä esimerkiksi median välityksellä omasta mielenkiinnostaan. Mutta voisiko heikoilla signaaleilla olla vakavampikin rooli kansallisessa ennakoinnissa?

Heikkojen signaalien rooli on kuitenkin haasteellinen sikäli, että ne määritelmänsä mukaan ovat heikkoja. Niistä ei siis tiedä, mitä niistä tulee. Niistä ei välttämättä tule mitään. Näin ollen ne ovat huono pohja sellaiselle päätöksenteolle, jossa riskinottoa vältetään. Suuria investointeja tai linjauksia ei voi tehdä pelkällä intuitiolla. Osa muotoilijoiden heikoista signaaleista on niin muotoiluun keskittyneitä, ettei niillä edes ole yhteiskunnallista ulottuvuutta. Lisäksi heikkoina signaaleina saatetaan esittää miltei mitä tahansa silmäänsattunutta.

Heikot signaalit saattavat kuitenkin olla erityisen tärkeitä, kun haetaan uusia suuntia talouskriisin jälkeen. Katseen voisi siis luoda myös sellaisiin uusiin asioihin, jotka ensi näkemältä eivät liity makrotalouteen, johtamisoppeihin tai kansainvälisiin voimasuhteisiin. Arjen suunnanmuutoksissa voi piillä systeemisen muutoksen siemen.

Innovatiivisia ajatuksia tulevaisuuden asumisesta, liikkumisesta, designista, yrittäjyydestä sekä strategisesta johtamisesta.(12/2006, 120s.)