Tulevaisuuskatsaukset ovat kansliapäällikön johdolla virkamiesvalmistelussa laadittuja keskusteluaineistoja, ja valtioneuvoston kanslia on lähettänyt ne kaikille eduskunnassa edustettuna oleville puolueille. Katsaukset ovat luettavissa ministeriöiden internetsivuilla, ja niihin on linkit valtioneuvoston kanslian verkkosivulta.

Valtioneuvoston kanslian tulevaisuuskatsaus, joka tulee sisältämään myös yhteenvedon muiden ministeriöiden katsausten keskeisistä teemoista, valmistuu myöhemmin.

Lisätietoja: neuvotteleva virkamies Riitta Kirjavainen, valtioneuvoston kanslia, p. 09 1602 2197 sekä asianomaiset ministeriöt

(Lähde)

Opas johdattaa julkishallinnon tietovarantojen avaamiseen ja hyödyntämiseen maksutta kaikille kiinnostuneille. USA:n ja Iso-Britannian esimerkit osoittavat, että maksuttomat kansalliset tietovarannot hyödyttävät niin liike-elämää, kansalaistoimintaa kuin hallinnon tehostamista.

Muualla maailmassa hallinnon maksuttomasta datasta käytetään termiä avoin data (open data). Suomessa moni hallinnon yksikkö on julkaissutkin dataa jo pitkään ja Suomen osalta on kyse maksuttomuudesta. Avoin data -käsitettä soisin käytettäväksi Suomessakin ihan termien yhtenäisyyden vuoksi. Esimerkiksi omaperäisestä ”tietoyhteiskunta”-termistä ei ole järin koitunut kansallista kilpailuetua.

Suomen nykytilanne pohjautuu pitkälti maksuperustelakiin vuodelta 1992. Tuohon aikaan oli perusteltua, että datan kaivaminen kansiosta, sen kopioiminen ja postittaminen vei työaikaa ja frankkeerausleimoja. Netin aikana tilanne on oleellisesti toinen.

Hallinnossa onkin perustettu viime aikoina muun muassa useita työryhmiä, joista osa tähtää lakimuutoksiin. Viime vuoden tapaan tänä vuonna järjestetään Apps4Finland -kilpailu, jossa palkitaan parhaat ideat ja sovellukset avoimen datan hyödyntämiseksi. Käyttöä kyllä keksitään, kunhan on dataa tarjolla.

Personal trainer kauppakuitista

Syksyllä 2009 muun muassa EVA vaati varsin isoon ääneen hallinnon avointa dataa kilpailukyvyn petraamiseksi. Nyt sitä on uskoakseni tulossa ja kiinnostavaa on, milloin liike-elämä alkaa vapauttaa asiakkaittensa dataa heille itselleen.

Esimerkiksi Balancion on pioneeri kuluttajien pankkitiliotteen jatkojalostamisessa. Tiliote voidaan muuttaa graafeiksi tulo- ja menolajeittain jne., jolloin omaa taloutta on helpompi hahmottaa ja ennakoida.

Olisi metkaa saada esimerkiksi jokaisen kauppakuitin jokainen ostos raakadatana joko www-palveluun tai Exceliin. Voisi seurata kuukausitasolla vaikkapa ruokavalionsa edistämistä: menevätkö rahat vihanneksiin vai puolivalmisteisiin. Jokaiselle puutarhurille, talonrakentajalle ja pk-yrittäjälle olisi kätevää nähdä menot mutterin tarkkuudella lähes ajantasaisesti.

Suomelle voisi olla jättiloikkaus avata niin julkiset kuin kaupalliset datahanat. Tämä synnyttäisi sekä uudentyyppisiä kaupallisia sovelluksia että asiantuntijaosaamista.

Avoin data on nouseva trendi - toki joitain maita lukuunottamatta. Yleisen läpinäkyvyyden aallossa Suomi voisi tehdä rivakasti välttämättömyydestä proaktiivisen ja kannattavan vientihyveen.

Aikamoinen paketti!

Innovaatiojunan perusidea oli yksinkertaisesti saada viitisenkymmentä kotimaista aivoa samaan fyysiseen paikkaan samaan aikaan ilman eri korvausta. Oheisajatus oli ideoida hyvinkin konkreettisesti, miten asioita voisi edistää Suomessa. Jotkut osallistujat ovat tunteneet toisensa jo pitkään netitse, mutta tapasivat ensimmäisen kerran IRL ja mukaan innostui monia muitakin.

Innovaatiojuna kiteytti monin tavoin netin nykyistä roolia innovaatioiden syntykenttänä. Ajatuksen junasta esitti Sitran Ossi Kuittinen joskus kesällä 2009 Qaikussa. Pitkän linjan verkottuja Helge V. Keitel lähti kehittämään sitä kuten myös muun muassa toimistonomadi Janne Saarikko ja monet muut.

Kun viisikymmentä ihmistä kokoontuu vapaaehtoisesti ja jokainen voi halutessaan tuoda mukanaan oman pähkinänsä muiden ratkaistavaksi, sekä omat verkostonsa, niin kokonaisuutta ei kannata edes yrittää kuvata yhden ihmisen voimin.

Ohessa joitain ajatuksia, lähinnä innovoinnin näkökulmasta. Vaikka kuinka tiivistäisi, niin merkintä menee valitettavasti yli sivistyneen blogimerkinnän pituuden.

Tarkin dokumentaatio löytyy viitseliäälle Qaikun #innovaatiojuna -kanavalta. Tuija Aalto on ansiokkaasti ehtinyt jo tehdä linkkikoosteen Tuhat sanaa -blogiinsa.

Hubi eli keskuskanava

Retkestä ei olisi tullut mitään ilman Qaikua tai muuta koordinoivaa, ajantasaista viestintäkanavaa. Qaiku toimi myös itse retken ajan dokumentaatio- ja tallennuspisteenä, josta pystyi lukemaan aikataulumuutokset, ryhmien yhteenvedot sekä sekalaisia havaintoja.

Niin ikään tarvittiin Doodlen ja Sumplin kaltaisia allokointivälineitä. Jos retki olisi toteutettu viidenkymmenen organisaation, sähköpostin ja Word-dokumentin voimin, niin oletettava toteutumisaika olisi ollut 2020. Oletuksella, etteivät ihmiset olisi nääntyneen sähköpostien määrään. Google on Wavensa kanssa oikeilla jäljillä, mutta sekin on vielä liian kömpelö Jaikuun, Qaikuun ja Twitteriin verrattuna.

Guerillateknologia

VR tarjosi retkelle mainion konferenssivaunun ja lupaavan wlanin vaunun sisällä. Silti tekniikka petti pohjoisen talven myötä. Tarvittiin ihmisten omat mokkulat, joikuspotit ja käpylät. Itse tykkäsin kovasti ad hoc -asetelmasta, mutta se on myös tällaisten innvointimuotojen edellytys.

Diversiteetti

Suomessa on sinänsä arvostettava tapa kutsua kaikki asianosaiset miettimään strategiaa, kehittämissuunnitelmaa, mietintöä ja politiikkaohjelmaa viran puolesta. Turhan vähän kutsutaan ammattilaisia tai ongelmasta kiinnostuneita.

Diversiteetti ja monitaustaisuus on kuitenkin Suomen yksi ainoa vahvuutemme vähälukuisuutemme vuoksi. Innovaatiojunan osallistujaprofiili oli 20-60 -vuotiaat, peruskoulusta väitöskirjaan, eri puolelta Suomea.

Aihetta tuntemattomat esittävät tyhmiä kysymyksiä koska eivät tunne käsiteltävää asiaa. Samalla he ovat vapaita asian realiteeteista ja muista ajatuksellisista lukoista. Ajatusten ja käsitysten kirjo tuo uusia näkökulmia ja ammattilaisten rooli on sitten mähkiä, olisivatko ne toteuttamiskelpoisia.

Itseorganisoituminen

Varsinainen työskentely organisoitui vasta junassa ilman ennakkosuunnitelmia. Voi tuntua älyttömältä idealta, että miten voidaan työskennellä ilman agendaa?

Innovaatiojunaan tuotiin sponsoreiden pähkinät sekä osallistujien omat pohdinnat. Toiminta jakaantui nopeasti 30 minuutin sloteiksi ja ryhmiksi junavaunun penkistöä luovasti soveltaen. Ihmisillä oli mahdollisuus soveltaa osaamiaan innvointimentelmiä tai kokeilla luovasti uusia. 30 minuuttia oli hyvä aika toisaalta yhden ongelman läpivientiin ja toisaalta osallistutumaan erityyppisten ongelmien ratkaisuyrityksiin.

Isollakin porukalla voidaan toteuttaa paljon ilman suomalaisorganisaatioiden rakastamaa suunnittelua, komiteaa, valmistelutyöryhmää ja neuvottelukuntaa. Oleellista tässä on porukan motivoituneisuus, ei toimenkuvat.

Organisaatiot ja sosiaalinen media

Monelle organisaatiolle voi olla ikävää havaittavaa, mutta perinteinen olemassaolo ja oman tontin hoitaminen ei vastaisuudessa enää riitä. Organisaatio on julkinen toimija ja toimintaa arvioidaan netissä kumppanina, työnantajana, toimeksiantajana ja tarjousten jättäjänä.

Organisaatiota käsitellään netissä, halusi tai ei. Jokaisen organisaation olisi syytä olla jopa tyytyväinen, jos sitä ylipäänsä kiinnostutaan käsittelemään.

Sosiaalinen media kuuluu käsitteenä uuden median ja uuden talouden joukkoon. Kymmenen vuoden päästä useimmat tuskin muistavat termiä eikä tarvitsekaan. Sosiaalinen media - eli ihmisten julkinen vuorovaikutus ohi vakiintuneiden jakelukanavien - on kuitenkin tuonut peruuttamattomasti uuden julkisuuden, jossa organisaatio ei ole enää työnantaja, joka yksipuolisesti määrittelee työntekemisen ehdot.

Valistuneet organisaatiot nykyään esimerkiksi lainaavat toisilleen työntekijöitään tai kokonaisia yksilöitään. Free lance- ja yrittäjäverkostoille tämä ei ole edes mitenkään uutta.

Summaus

Itseorganisoituminen tarvitsee onnistuakseen valmistelevaa fasilitointia ja kätilöintiä. Niin myös itse tapahtuma tarvitsee joitain koostajia, joista tämä blogimerkintä on yksi esimerkki. Varsinaista Innovaatiojunan tulosten yhteenvetoa ei vielä ole, mutta täydennän merkintää tällaisten ilmaantuessa.

Kommentit jälleen tervetulleita. Uskoisin, että saamme huomioitua vielä 2.11. tulleet kommentit.

Tietoyhteiskuntavision teksti versio 0.1

Vuoden 2020 suomalainen tietoyhteiskunta perustuu käyttäjilleen merkityksellisiin palveluihin, laadukkaaseen tietoverkkoon ja avoimiin standardeihin. Sulautuneen teknisen ympäristön helppokäyttöisyys pitää kaikki kansalaiset mukana digitoituneessa kulttuurissa. Teknologialla ei kuitenkaan korvata ihmiskontaktia esimerkiksi hoitotyössä. 

Tietoyhteiskunnassa merkityksellinen ja tuottava työ tapahtuu vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Yhteistyökyvykkyyttä mitataan (”yhteistyökrediitit”) ja yhteistyötä johdetaan yli organisaatiorajojen. Kommunikaatiotaidot yli ammatti-, kieli- ja kulttuurirajojen ovat keskeisiä. Välineet jakaa tietoa yli siilojen ja perinteisten hierarkioiden mahdollistavat innovaation demokratian. Tietotyö ei edellytä teollisen yhteiskunnan käytäntöjä, kuten työn tekemistä työpaikalla tai ns. työaikana. Leikin ja luovuuden tukeminen on sekä yksilöiden oman hyvinvoinnin että yhteisen edun mukaista, sillä sen myötä syntyy aidosti uutta.

Julkisesti tuotettu tieto on lisensoitu avoimeksi ja maksutta kaikkien käytettävissä ja jatkojalostettavissa. Digitaaliset materiaalit ovat keskeisiä oppimisessa. Oppimisen rinnalla korostuu opettaminen, koska työelämässä kehitetyt asiat halutaan nopeasti osaksi opetusohjelmia. Kouluissa painotetaan tiedon ja taitojen yhdessä jalostamisen kulttuuria, jossa jakaminen ja erehdyksistä oppiminen ovat keskeisessä asemassa.

Edustuksellinen demokratia on vähentynyt ja suora demokratia lisääntynyt. Kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon ja asioiden yhteiseen hoitamiseen monin eri tavoin. Hallinnollisten prosessien alussa käynnistetään laajoja kansalaisten lähetekeskusteluja. Valtakunnan- ja kunnanfasilitaattorit pilkkovat laajoja ja vaikeita aiheita pienemmiksi osioiksi keskustelun helpottamiseksi ja hoitavat virtuaalikeskusteluja ja järjestävät tapaamisia toisilleen vieraiden viiteryhmien kesken. Päätöksentekoprosesseihin liittyvien materiaalien saatavuuteen, vertailtavuuteen ja ymmärrettävyyteen kiinnitetään huomiota.

Ihmisten fyysinen sijanti ei ole rajoite. Kaikki palvelut ovat saatavilla paikasta riippumatta. Yhteiskunnallinen osallistuminen laajenee kotikunnan ja muiden hallinnollisen rajojen yli. Ihmiseen liittyvä tieto kulkee hänen mukanaan ja on hänen omaisuuttaan, ei hänen kanssaan asioivien tahojen. Yksittäisen palvelutapahtuman kulkua voidaan seurata, vaikka palveluntarjoaja välillä vaihtuisikin. Tähän päästään avoimilla tietorajapinnoilla. Palveluiden laadun mittarina on niiden merkityksellisyys ihmisille.

Samalla on siirrytty suoran tekemiseen demokratiaan: sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatiot luovat perusedellytykset, joiden pohjalta kuka tahansa voi jatkaa tekemistä. Esimerkiksi kaupunkisuunnitteluvirasto tuottaa kaavaehdotuksen, jota alueen ihmiset kehittävät lähidemokratian sääntöjen mukaisesti edelleen. Kehittämistoiminta on ketterää ja joustavaa. Uudistuksia kokeillaan hankkeina, jotka voidaan niiden epäonnistuessa analysoida ja hyödyntää seuraavissa hankkeissa ja toisaalta niiden onnistuessa skaalata nopeasti laajempaan käyttöön.

Me täällä verkossa olemme saaneet osaksemme kaksi muuta teemaa, joista toinen (demokratia) keskustellaan Qaikussa, toinen (työ) täällä. Näin pääsette mukaan kehittämään visioluonnosta uuden tietoyhteiskuntastrategian käyttöön. Työnne yhdistetään työpajan työhön loppuviikosta, varsin pian siis. Teillä on näin ollen aikaa keskustella täällä keskiviikkoiltaan asti.

Varsinainen tehtävä kuuluu näin:

Kirjoittakaa kommentteina tähän aloitukseen itsellenne tärkeimmät teemaan Työ tietoyhteiskunnassa liittyvät ilmiöt. Antakaa jos vain mahdollista jokaisesta ilmiöstä myös esimerkki.

Työn iloa

1. Voit esittää ajatuksiasi kommentteina tähän blogikirjoitukseen. Klikkaa vain kohtaa ”kommentoi” ja voit aloittaa. Kutsu muitakin mukaan. 
2. Voit myös keskustella aiheesta esimerkiksi omassa blogissasi tai jossain muussa kaikille avoimessa ympäristössä. Me luemme keskustelun sieltä, kunhan vain tuot linkin kommenttina tähän blogikirjoitukseen.

Aikaa ideoiden antamiseen on 16.10. asti. 

Paraikaa aiheesta keskustellaan jo Facebookin Sitra-sivulla ja Qaikun qaikusourcing-kanavalla. (Molemmat ympäristöt vaativat käyttäjätilin.)

Kun visioluonnos valmistuu lokakuun lopulla, tuomme sen tänne kommentoitavaksi. Vaikka visioluonnos kommentteineen toimitetaankin liikenne- ja viestintäministeriöön marraskuun alussa, keskustelu voi hyvin jatkua täällä. Pidämme aihetta esillä läpi talven.

Tarvitaan nopeita täsmätoimia lievittämään työmarkkinoiden lamaantumisen seurauksia yksilötasolla esimerkiksi vaikuttamalla muutosturvaan sekä irtisanottujen ja lomautettujen osaamisen kehittämisen mahdollisuuksiin. Toisaalta on luotava uutta pohjaa kasvulle merkittävässä teollisuuden rakennemuutoksessa ja turvattava näin pitkän tähtäimen julkisen talouden perusta.

Tuottavuudessa tarvitaan niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla harppausta uudelle tasolle, työuria on saatava pidennettyä ja maahanmuuttopolitiikkaan kaivataan uudenlaista avoimuutta. Jonkinlainen yksimielisyys vallitsee siitä, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen on välttämätöntä panostaa entistä enemmän. Kunpa samanlainen laaja ymmärrys saataisiin siitä, että riihikuivaa tarvitaan myös innovaatiojärjestelmän osaamisen perusinfrastruktuuriin eli yliopistojen opetuksen kehittämiseen.

Opettajia on saatava lisää. Opiskelijoiden määrä yhtä opettajaa kohden esimerkiksi tekniikan korkeakoulutuksessa on kaksinkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Opetusmenetelmiä on uudistettava. Lisärahalla opetuksen kehittämiseen saadaan enemmän ja parempia osaajia työmarkkinoille, kun keskeyttämisten määrä vähenee ja oppimisen laatu paranee.

Pelkkä rahan lisääminen ei kuitenkaan riitä. Yliopistojen rahoitusmallia on välttämätöntä kehittää niin, että se ohjaa systemaattiseen opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamiseen. Nykyinen malli, joka palkitsee enemmän tutkintolupauksista ja opiskelijamääristä kuin suoritetuista tutkinnoista ja opetuksen laadusta, ei ole mistään kotoisin.

Samaa systemaattista kehittämisotetta tarvittaisiin ennakointijärjestelmien kehittämiseen. Maan hallituksen tulevaisuuden kasvun suunnitelmien pitäisi perustua systemaattiseen ennakointityöhön työmarkkinoiden, talouden ja muun toimintaympäristön kehityksestä. Seuraavan hallituksen puolivälin riihessä vuonna 2013 on syytä olla käytössä huomattavasti systemaattisemmin ja laajapohjaisemmin tuotettua ennakointitietoa kuin tänään.

- Jaakot Kiander ja Pehkonen hämmästelevät tuoreessa ennakoinnin arviointiraportissaan, ettei julkisella vallalla ole olemassa mitään tätä tarkoitusta varten rakennettua vakiintunutta toimintatapaa tai pysyvää asiantuntijaorganisaatiota.

Kehuja ei satele TEM:in työvoimamallille: prosessi on hajanainen ja ei-läpinäkyvä. Menetelmät ja tulokset on kelvottomasti dokumentoitu (= systemaattisia ennakointimenetelmiä ei ole käytetty) ja tehtyjä virhearvioita ei ole analysoitu.

Vaikka TEM olisi kuinka hyvä itseruoskinnassa ja ennakoinnin kehittämistyössä, on selvää, että kokonaisvastuu ennakointijärjestelmästä ei voi jatkossa olla yksin TEM:ssä. Jaakot ehdottavat perusennusteen tekemisen siirtämistä johonkin valtion sektoritutkimuslaitokseen, joka panostaa malli- ja tietokantatyöhön. Kukin ministeriö laatisi perusennusteen pohjalta omaa hallinnon alaansa koskevat ennusteet.

Muuten olen valmis allekirjoittamaan esityksen paitsi, että kyseessä ei voi olla perusennuste vaan perusennusteet. Niin yksinkertaista kuin se olisikin, kehitystä ei voi varmaksi mallintaa.Onneksi. Muutenhan tulevaisuuteen ei voisi enää vaikuttaa.

Jo pelkästään uhkakuvien esittäminen kansalaisille voi lisätä turvattomuutta ja turvattomuuden tunnetta. Mikä voisi johtaa yleisen turvallisuuden tunteen voimistumiseen yhteiskunnassamme? Mistä voimme löytää ratkaisuja turvattomuuteen ja mitkä tekijät lisäävät kansalaisten turvattomuutta?

Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus on pitkään ollut mukana turvallisuusalan tutkimustoiminnassa. Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto toteuttivat vuosina 2003-2006 yhteishankkeen Tulevaisuus ja Turvallisuus: Poliisin toimintaympäristö muutoksessa (POLTU). POLTU -hankkeessa esille nousi kokonaisturvallisuuden käsite ja tarve verkostomaiselle viranomaisyhteistyölle.

Pelkkä tietojen vaihto voisi estää monia rikoksia ja väärinkäytöksiä yhteiskunnassa. POLTU- tutkimuksessa havaittiin, että mikäli keskitytään vain turvattomuuden tutkimukseen, ollaan aina auttamatta myöhässä. Jotain olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Turvattomuudella on useita syitä, joista keskeisin syy liittyy hyvin usein sosiaaliseen syrjäytymiseen. Turvallisuuden tulevaisuus kytkeytyy monin eri tavoin syrjäytymisen syihin ja yhteiskunnan rakenteisiin, jotka edistävät syrjäytymistä eri tasoilla yhteiskunnassa.

POLTU -tutkimuksessa analysoitiin syrjäytymiskehitystä monin eri tavoin. Tarkasteltaessa pelkästään syrjäytymistä ollaan aina myöhässä. Syrjäytymisestä kertovia seikkoja tarkastelemalla voidaan kyllä ennakoida tulevaisuuden turvallisuusuhkia, mutta jos todella halutaan ennakoida turvallisuuden kehitystä, tulee jotakin tehdä jo ennen yksilöiden syrjäytymistä.

Mitä olisi siis tehtävä turvallisuuden hyväksi? Tämä toinen tärkeä näkökulma ohjasi sidosryhmiä keskustelemaan hyvinvoinnista ja ihmisten onnellisuudesta.

POLTU -hankkeen ennakointitutkimuksen päätulos voidaan tiivistää siihen selkeään yleisnäkemykseen, että proaktiivisen turvallisuuden ennakoinnin tavoitteena on viime kädessä edistää ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia. Suomalaisessa yhteiskunnassa toimivien turvallisuusstrategioiden tulisi sisältää konkreettisia toimenpiteitä, jotka keskittyvät ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen ja onnellisuuteen.

Turvallisuusstragioiden tulisikin olla viime kädessä onnellisuusstrategioita. Onnelliset ihmiset tuottavat onnellisuutta ja lisäävät hyvinvointia omassa lähiympäristössään. Onnelliset ja hyvinvoivat ihmiset tukevat turvallisen yhteiskunnan syntyä ja sen edelleen kehittymistä.

Hyvin merkittäväksi turvallisuuden tulevaisuuteen vaikuttaviksi trendeiksi havaittiin POLTU -tutkimuksessa nuorten syrjäytymiskehitys sekä suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosina voimistunut eriarvoistumiskehitys.

Viime kädessä turvallisuutta lisätään parhaiten lisäämällä yhteiskunnan hyvinvoinnin perusrakenteita. Hyvinvointia on vaikea korvata kontrollijärjestelmillä kuten turvakameroilla ja aikaisempaa ankarammilla rikosseuraamuksilla. Pelkät tekniset ”palomuurit” eivät johda turvallisuuden lisääntymiseen.

Jos yhteiskunnan hyvinvointi-, tuki- ja turvaverkot pettävät, turvallisuusalan viranomaisten tehtäväksi jää usein vain ikävien jälkien korjaaminen jälkijättöisesti. Yleensä korjaustoimet tulevat tässä vaiheessa liian myöhään ja ovat taloudellisesti erittäin kalliita ratkaisuja veronmaksajille.

Vuonna 2006 julkaistussa POLTU -loppuraportissa esitettiin selkeät johtopäätökset siitä, miten kokonaisturvallisuutta voidaan edistää Suomessa. Hyvinvointi ja kokonaisturvallisuuden takaaminen edellyttää mm:

• sosiaalitoimen riittävää resursointia,
• toimivia mielenterveyspalveluita,
• riittävää päihdetyötä ja huumehoitojärjestelmää,
• tehokkaita työvoimaviranomaispalveluita,
• tasokasta oppilashuoltoa koulutoimessa,
• toimivaa perhe- ja kasvatusneuvolatoimintaa,
• maahanmuuttajien kotouttamista, ja
• vapaaehtoistyön ja viranomaistyön yhteen nivomista.

Kuinka monta Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden tyyppistä tapahtumaa täytyy tapahtua ennen kuin nämä laajan asiantuntijajoukon tuottamat POLTU -tulokset ja tutkimuksen johtopäätökset otetaan riittävän vakavasti poliittisten päätöksentekijöiden piirissä?

Kansallisessa turvallisuuspolitiikassa on aika siirtyä turvallisuusstrategioiden ajasta onnellisuusstrategioiden aikaan.

Lauttamäki, Ville (toim.) (2006) Uhkien ennakointia ja hyvinvoinnin kehittämistä.