Opas johdattaa julkishallinnon tietovarantojen avaamiseen ja hyödyntämiseen maksutta kaikille kiinnostuneille. USA:n ja Iso-Britannian esimerkit osoittavat, että maksuttomat kansalliset tietovarannot hyödyttävät niin liike-elämää, kansalaistoimintaa kuin hallinnon tehostamista.

Muualla maailmassa hallinnon maksuttomasta datasta käytetään termiä avoin data (open data). Suomessa moni hallinnon yksikkö on julkaissutkin dataa jo pitkään ja Suomen osalta on kyse maksuttomuudesta. Avoin data -käsitettä soisin käytettäväksi Suomessakin ihan termien yhtenäisyyden vuoksi. Esimerkiksi omaperäisestä ”tietoyhteiskunta”-termistä ei ole järin koitunut kansallista kilpailuetua.

Suomen nykytilanne pohjautuu pitkälti maksuperustelakiin vuodelta 1992. Tuohon aikaan oli perusteltua, että datan kaivaminen kansiosta, sen kopioiminen ja postittaminen vei työaikaa ja frankkeerausleimoja. Netin aikana tilanne on oleellisesti toinen.

Hallinnossa onkin perustettu viime aikoina muun muassa useita työryhmiä, joista osa tähtää lakimuutoksiin. Viime vuoden tapaan tänä vuonna järjestetään Apps4Finland -kilpailu, jossa palkitaan parhaat ideat ja sovellukset avoimen datan hyödyntämiseksi. Käyttöä kyllä keksitään, kunhan on dataa tarjolla.

Personal trainer kauppakuitista

Syksyllä 2009 muun muassa EVA vaati varsin isoon ääneen hallinnon avointa dataa kilpailukyvyn petraamiseksi. Nyt sitä on uskoakseni tulossa ja kiinnostavaa on, milloin liike-elämä alkaa vapauttaa asiakkaittensa dataa heille itselleen.

Esimerkiksi Balancion on pioneeri kuluttajien pankkitiliotteen jatkojalostamisessa. Tiliote voidaan muuttaa graafeiksi tulo- ja menolajeittain jne., jolloin omaa taloutta on helpompi hahmottaa ja ennakoida.

Olisi metkaa saada esimerkiksi jokaisen kauppakuitin jokainen ostos raakadatana joko www-palveluun tai Exceliin. Voisi seurata kuukausitasolla vaikkapa ruokavalionsa edistämistä: menevätkö rahat vihanneksiin vai puolivalmisteisiin. Jokaiselle puutarhurille, talonrakentajalle ja pk-yrittäjälle olisi kätevää nähdä menot mutterin tarkkuudella lähes ajantasaisesti.

Suomelle voisi olla jättiloikkaus avata niin julkiset kuin kaupalliset datahanat. Tämä synnyttäisi sekä uudentyyppisiä kaupallisia sovelluksia että asiantuntijaosaamista.

Avoin data on nouseva trendi - toki joitain maita lukuunottamatta. Yleisen läpinäkyvyyden aallossa Suomi voisi tehdä rivakasti välttämättömyydestä proaktiivisen ja kannattavan vientihyveen.

Aikamoinen paketti!

Innovaatiojunan perusidea oli yksinkertaisesti saada viitisenkymmentä kotimaista aivoa samaan fyysiseen paikkaan samaan aikaan ilman eri korvausta. Oheisajatus oli ideoida hyvinkin konkreettisesti, miten asioita voisi edistää Suomessa. Jotkut osallistujat ovat tunteneet toisensa jo pitkään netitse, mutta tapasivat ensimmäisen kerran IRL ja mukaan innostui monia muitakin.

Innovaatiojuna kiteytti monin tavoin netin nykyistä roolia innovaatioiden syntykenttänä. Ajatuksen junasta esitti Sitran Ossi Kuittinen joskus kesällä 2009 Qaikussa. Pitkän linjan verkottuja Helge V. Keitel lähti kehittämään sitä kuten myös muun muassa toimistonomadi Janne Saarikko ja monet muut.

Kun viisikymmentä ihmistä kokoontuu vapaaehtoisesti ja jokainen voi halutessaan tuoda mukanaan oman pähkinänsä muiden ratkaistavaksi, sekä omat verkostonsa, niin kokonaisuutta ei kannata edes yrittää kuvata yhden ihmisen voimin.

Ohessa joitain ajatuksia, lähinnä innovoinnin näkökulmasta. Vaikka kuinka tiivistäisi, niin merkintä menee valitettavasti yli sivistyneen blogimerkinnän pituuden.

Tarkin dokumentaatio löytyy viitseliäälle Qaikun #innovaatiojuna -kanavalta. Tuija Aalto on ansiokkaasti ehtinyt jo tehdä linkkikoosteen Tuhat sanaa -blogiinsa.

Hubi eli keskuskanava

Retkestä ei olisi tullut mitään ilman Qaikua tai muuta koordinoivaa, ajantasaista viestintäkanavaa. Qaiku toimi myös itse retken ajan dokumentaatio- ja tallennuspisteenä, josta pystyi lukemaan aikataulumuutokset, ryhmien yhteenvedot sekä sekalaisia havaintoja.

Niin ikään tarvittiin Doodlen ja Sumplin kaltaisia allokointivälineitä. Jos retki olisi toteutettu viidenkymmenen organisaation, sähköpostin ja Word-dokumentin voimin, niin oletettava toteutumisaika olisi ollut 2020. Oletuksella, etteivät ihmiset olisi nääntyneen sähköpostien määrään. Google on Wavensa kanssa oikeilla jäljillä, mutta sekin on vielä liian kömpelö Jaikuun, Qaikuun ja Twitteriin verrattuna.

Guerillateknologia

VR tarjosi retkelle mainion konferenssivaunun ja lupaavan wlanin vaunun sisällä. Silti tekniikka petti pohjoisen talven myötä. Tarvittiin ihmisten omat mokkulat, joikuspotit ja käpylät. Itse tykkäsin kovasti ad hoc -asetelmasta, mutta se on myös tällaisten innvointimuotojen edellytys.

Diversiteetti

Suomessa on sinänsä arvostettava tapa kutsua kaikki asianosaiset miettimään strategiaa, kehittämissuunnitelmaa, mietintöä ja politiikkaohjelmaa viran puolesta. Turhan vähän kutsutaan ammattilaisia tai ongelmasta kiinnostuneita.

Diversiteetti ja monitaustaisuus on kuitenkin Suomen yksi ainoa vahvuutemme vähälukuisuutemme vuoksi. Innovaatiojunan osallistujaprofiili oli 20-60 -vuotiaat, peruskoulusta väitöskirjaan, eri puolelta Suomea.

Aihetta tuntemattomat esittävät tyhmiä kysymyksiä koska eivät tunne käsiteltävää asiaa. Samalla he ovat vapaita asian realiteeteista ja muista ajatuksellisista lukoista. Ajatusten ja käsitysten kirjo tuo uusia näkökulmia ja ammattilaisten rooli on sitten mähkiä, olisivatko ne toteuttamiskelpoisia.

Itseorganisoituminen

Varsinainen työskentely organisoitui vasta junassa ilman ennakkosuunnitelmia. Voi tuntua älyttömältä idealta, että miten voidaan työskennellä ilman agendaa?

Innovaatiojunaan tuotiin sponsoreiden pähkinät sekä osallistujien omat pohdinnat. Toiminta jakaantui nopeasti 30 minuutin sloteiksi ja ryhmiksi junavaunun penkistöä luovasti soveltaen. Ihmisillä oli mahdollisuus soveltaa osaamiaan innvointimentelmiä tai kokeilla luovasti uusia. 30 minuuttia oli hyvä aika toisaalta yhden ongelman läpivientiin ja toisaalta osallistutumaan erityyppisten ongelmien ratkaisuyrityksiin.

Isollakin porukalla voidaan toteuttaa paljon ilman suomalaisorganisaatioiden rakastamaa suunnittelua, komiteaa, valmistelutyöryhmää ja neuvottelukuntaa. Oleellista tässä on porukan motivoituneisuus, ei toimenkuvat.

Organisaatiot ja sosiaalinen media

Monelle organisaatiolle voi olla ikävää havaittavaa, mutta perinteinen olemassaolo ja oman tontin hoitaminen ei vastaisuudessa enää riitä. Organisaatio on julkinen toimija ja toimintaa arvioidaan netissä kumppanina, työnantajana, toimeksiantajana ja tarjousten jättäjänä.

Organisaatiota käsitellään netissä, halusi tai ei. Jokaisen organisaation olisi syytä olla jopa tyytyväinen, jos sitä ylipäänsä kiinnostutaan käsittelemään.

Sosiaalinen media kuuluu käsitteenä uuden median ja uuden talouden joukkoon. Kymmenen vuoden päästä useimmat tuskin muistavat termiä eikä tarvitsekaan. Sosiaalinen media - eli ihmisten julkinen vuorovaikutus ohi vakiintuneiden jakelukanavien - on kuitenkin tuonut peruuttamattomasti uuden julkisuuden, jossa organisaatio ei ole enää työnantaja, joka yksipuolisesti määrittelee työntekemisen ehdot.

Valistuneet organisaatiot nykyään esimerkiksi lainaavat toisilleen työntekijöitään tai kokonaisia yksilöitään. Free lance- ja yrittäjäverkostoille tämä ei ole edes mitenkään uutta.

Summaus

Itseorganisoituminen tarvitsee onnistuakseen valmistelevaa fasilitointia ja kätilöintiä. Niin myös itse tapahtuma tarvitsee joitain koostajia, joista tämä blogimerkintä on yksi esimerkki. Varsinaista Innovaatiojunan tulosten yhteenvetoa ei vielä ole, mutta täydennän merkintää tällaisten ilmaantuessa.

Kansainvälisen ennakoijaryhmän tekemä katsaus mm. poliittisen, taloudellisen, teknologisen ja sosiaalisen kehityksen vaikutuksesta köyhien tulevaisuuteen. (2009, 6 erillistä raporttia)

Kommentit jälleen tervetulleita. Uskoisin, että saamme huomioitua vielä 2.11. tulleet kommentit.

Tietoyhteiskuntavision teksti versio 0.1

Vuoden 2020 suomalainen tietoyhteiskunta perustuu käyttäjilleen merkityksellisiin palveluihin, laadukkaaseen tietoverkkoon ja avoimiin standardeihin. Sulautuneen teknisen ympäristön helppokäyttöisyys pitää kaikki kansalaiset mukana digitoituneessa kulttuurissa. Teknologialla ei kuitenkaan korvata ihmiskontaktia esimerkiksi hoitotyössä. 

Tietoyhteiskunnassa merkityksellinen ja tuottava työ tapahtuu vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Yhteistyökyvykkyyttä mitataan (”yhteistyökrediitit”) ja yhteistyötä johdetaan yli organisaatiorajojen. Kommunikaatiotaidot yli ammatti-, kieli- ja kulttuurirajojen ovat keskeisiä. Välineet jakaa tietoa yli siilojen ja perinteisten hierarkioiden mahdollistavat innovaation demokratian. Tietotyö ei edellytä teollisen yhteiskunnan käytäntöjä, kuten työn tekemistä työpaikalla tai ns. työaikana. Leikin ja luovuuden tukeminen on sekä yksilöiden oman hyvinvoinnin että yhteisen edun mukaista, sillä sen myötä syntyy aidosti uutta.

Julkisesti tuotettu tieto on lisensoitu avoimeksi ja maksutta kaikkien käytettävissä ja jatkojalostettavissa. Digitaaliset materiaalit ovat keskeisiä oppimisessa. Oppimisen rinnalla korostuu opettaminen, koska työelämässä kehitetyt asiat halutaan nopeasti osaksi opetusohjelmia. Kouluissa painotetaan tiedon ja taitojen yhdessä jalostamisen kulttuuria, jossa jakaminen ja erehdyksistä oppiminen ovat keskeisessä asemassa.

Edustuksellinen demokratia on vähentynyt ja suora demokratia lisääntynyt. Kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon ja asioiden yhteiseen hoitamiseen monin eri tavoin. Hallinnollisten prosessien alussa käynnistetään laajoja kansalaisten lähetekeskusteluja. Valtakunnan- ja kunnanfasilitaattorit pilkkovat laajoja ja vaikeita aiheita pienemmiksi osioiksi keskustelun helpottamiseksi ja hoitavat virtuaalikeskusteluja ja järjestävät tapaamisia toisilleen vieraiden viiteryhmien kesken. Päätöksentekoprosesseihin liittyvien materiaalien saatavuuteen, vertailtavuuteen ja ymmärrettävyyteen kiinnitetään huomiota.

Ihmisten fyysinen sijanti ei ole rajoite. Kaikki palvelut ovat saatavilla paikasta riippumatta. Yhteiskunnallinen osallistuminen laajenee kotikunnan ja muiden hallinnollisen rajojen yli. Ihmiseen liittyvä tieto kulkee hänen mukanaan ja on hänen omaisuuttaan, ei hänen kanssaan asioivien tahojen. Yksittäisen palvelutapahtuman kulkua voidaan seurata, vaikka palveluntarjoaja välillä vaihtuisikin. Tähän päästään avoimilla tietorajapinnoilla. Palveluiden laadun mittarina on niiden merkityksellisyys ihmisille.

Samalla on siirrytty suoran tekemiseen demokratiaan: sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatiot luovat perusedellytykset, joiden pohjalta kuka tahansa voi jatkaa tekemistä. Esimerkiksi kaupunkisuunnitteluvirasto tuottaa kaavaehdotuksen, jota alueen ihmiset kehittävät lähidemokratian sääntöjen mukaisesti edelleen. Kehittämistoiminta on ketterää ja joustavaa. Uudistuksia kokeillaan hankkeina, jotka voidaan niiden epäonnistuessa analysoida ja hyödyntää seuraavissa hankkeissa ja toisaalta niiden onnistuessa skaalata nopeasti laajempaan käyttöön.

Euroopan tutkimussektorin ja sen eri toimijoiden monipuolinen ennakointitutkimus (2007, 229 s.)

Akateemisen lääketieteen tulevaisuutta viidellä skenaariolla luotaava ennakointitutkimus (2005, 40 s.)

Australian luonnonvarojen ja ympäristön tulevaisuuden ennakointia suhteessa vapaaehtoistyöhön, demokratiaan ja hallintoon (5&2006, 122 s.)

Iso-Britannian julkisen palvelun tulevaisuuden, kansalaisten palveluntarpeiden ja muutostrendien ennakointi vuodelle 2020 (6/2009, 80 s.)

Sydneyn kaupungin tulevaisuusvisio vuoteen 2030. (2008, 111 s.)
Katso myös hankkeen verkkosivut.