Suomen luonnosta riippuvaisten elinkeinojen sopeuduttava ilmastonmuutokseen

Syyskuun kuukauden kysymys kuuluu: Pystytäänkö ilmaston lämpeneminen pysäyttämään kahden asteen kasvuun?

Jätä vastauksesi etusivun alalaidassa!

Tämän kuun kysymys koskee ilmaston lämpenemistä: ovatko kuumat kesät tulleet jäädäkseen? Jätä vastauksesi etusivun alalaidassa!

Vuodesta 1945 vuoteen 1990 maailma oli bipolaarinen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton dominoima systeeminen kokonaisuus. Vuoden 1990 jälkeen Yhdysvallat dominoi yksin maailmantaloutta aina vuoteen 2008 asti. Vuoden 2008 jälkeen maailma on muuttunut moninapaisemmaksi – johtuen mm. Kiinan ja Intian nopeasta talouskasvusta. Nykyistä maailmaa johtaa ”oligopoli”, johon voidaan lukea G8- ja G20-maat. Keskeisiä ”oligopolimaita” ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Eurooppa, Brasilia, Venäjä ja Etelä-Afrikka. Yhdysvallat ei enää yksin dominoi maailmantalouden kehitystä.

Miten maailmantalous tulee muuttumaan ennen vuotta 2025? YK:n tilastojen mukaan väestön määrä maapallolla tulee kasvamaan vuoden 2009 tasolta 20%. Vuonna 2025 maapallolla arvioidaan olevan yli 8 miljardia asukasta. Tästä väestökasvusta 97% tapahtuu kehitysmaissa, eli lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Vuonna 2025 noin 61% maailman väestöstä tulee asumaan Aasiassa. Tulevaisuudessa Intian väestömäärä tulee lähestymään Kiinan väestömäärää. Suurin väestökasvu tulee toteutumaan Etelä-Aasiassa.

Tulevaisuuden maailma tulee olemaan aikaisempaa urbaanimpi. Etenkin suurkaupungeissa väestö tulee kasvamaan nykytasosta noin 95% seuraavien 20 vuoden aikana. Maailman väestöstä tulee yli 4 miljardia ihmistä asumaan kaupungeissa. Väestön kasvu on keskitasoa Itä-Aasiassa ja Pohjois-Aasiassa. Vuonna 2025 Euroopan väestö muodostaa enää vain 6,5% maailman väestöstä. Yksikään Euroopan valtioista ei tule olemaan maailman 10 väkirikkaimman maan listalla vuonna 2025. Vuonna 2025 Euroopan väestöstä yli 30% on yli 65-vuotiaita. Vuonna 2025 huoltosuhde Euroopassa on muuttunut huomattavan korkeaksi ja haasteellisemmaksi. Tämä muutos vaikuttaa merkittävällä tavalla Euroopan valtioiden budjettirakenteisiin ja finanssipolitiikkaa. Tulevaisuudessa finanssikriisien todennäköisyys ei tule laskemaan Euroopassa, ellei talouden rakenteissa ja politiikoissa tehdä merkittäviä muutoksia.

Vuoteen 2025 mennessä maailmantaloudessa tuotanto tulee melkein kaksinkertaistumaan nykytasoon verrattuna. Tulevaa tuotantoa ei tule enää dominoimaan Yhdysvallat-EU-Japani-triadi, vaikka Yhdysvallat säilyttänee asemansa eräänä keskeisenä maailmantalouden talousmahtina. Kehitysmaiden tuotanto-osuus tulee kasvamaan vuoden 2005 20%:n tasosta 34%:n tasolle vuoteen 2025 mennessä.  Maailmantalouden painopiste tulee siirtymään Aasiaan. Kiina, Intia ja Etelä-Korea tulevat yhdessä olemaan yhtä merkittävä talousmahti kuin Eurooppa on vuonna 2025. Jos Aasian maiden listaan lasketaan Japani, Taiwan ja Indonesia, näiden maiden osuus maailman BKT:sta nousee 30%:iin. Euroopan osuus jää 20%:iin. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä globaaliin keskiluokkaan (per capita tulotaso 4000 – 17 000 dollaria) tulisi kuulumaan noin miljardi ihmistä. Suomalaisista siis lähes jokainen kuuluu todennäköisesti tähän globaalin keskilluokan tuloryhmään vuonna 2030. Globaalin talouden näkökulmasta arvioituna lähes kaikki suomalaiset ovat siis etuoikeutettua keskiluokkaa.

Vuoteen 2025 mennessä maailmankaupan taso tulee kaksinkertaistumaan verrattuna vuoden 2005 tasoon. Kauppavirroista 30% tulee etelän kehitysmaista verrattuna nykyiseen 20% kauppavirran tasoon. Vuonna 2030 Eurooppa ei tule olemaan maailman merkittävin vientialue, kuten se on tällä hetkellä. Vuonna 2005 Euroopan osuus maailman kokonaisviennistä oli vielä 39%, mutta vuonna 2025 sen on arvioitu olevan vain 32%. Aasian osuus globaalitalouden viennistä tulee olemaan vuonna 2025 noin 35%, kun nyt se on noin 29%. Aasian maat valloittavat tulevina vuosina globaaleja vientimarkkinoita Euroopalta. Tämä on maailmantalouden eräs keskeinen trendi.

Vuoteen 2025 mennessä Yhdysvallat ja Eurooppa menettävät johtavan asemansa tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keskeisimmillä alueilla maailmassa. Kiina, Intia muut Aasian maat tulevat nousemaan keskeisiksi TTI-toimijoiksi maailmassa. Yksistään Kiina ja Intia tulevat vastaamaan noin 20%:sta maailman TTI-toiminnoista, kun näiden maiden nykyosuus on vain noin 10%. Isommat TTI-panostukset merkitsevät sitä, että huomattava määrä kiinalaisia ja intialaisia opiskelijoita opiskelee ja kartuttaa osaamistaan ulkomailla. On arvioitu että vuonna 2025 noin 645 000 kiinalaista ja noin 300 000 intialaista opiskelee ulkomailla. Nämä tiedot on syytä ottaa huomioon mietittäessä Euroopan yliopistojen tulevaa kehittämistä ja strategiaa. Suomen yliopistoista voisi kehittää oman kansainvälisen koulutuksen huippuklusterin, jos Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat kehitetään riittävän kilpailukykyisiksi. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että osa Euroopan tutkijoista tulee siirtymään Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Voi olla, että Eurooppa voi tulevaisuudessa joutua kärsimään aivoviennistä Aasiaan.

Euroopan tulevaisuuteen tulee merkitsevällä tavalla vaikuttamaan se, millaista siirtolaispolitiikkaa Euroopassa harjoitetaan. Vuonna 2025 arvioidaan maailmassa olevan 250 miljoonaa siirtolaista, joista 65 miljoonaa muuttaa kehitysmaihin. Euroopan väkiluku alkaisi laskea hyvin nopeasti eli jo vuonna 2012, jos siirtolaisia ei otettaisi enää ollenkaan vastaan Euroopassa. Nykyisen siirtolaisuuspolitiikan vallitessa Euroopan väkiluku alkaa laskea vasta vuonna 2035. Tästä huolimatta aktiivisen työväestön määrä on jo alkanut laskemaan monissa Euroopan maissa. Nykyisin siirtolaisia on Euroopassa 64 miljoonaa eli noin 9% Euroopan väestöstä.

Ilmastonmuutokseen liittyvän siirtolaisuuden arvioidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. IPCC:n arvion mukaan vuonna 2050 maailmassa olisi jo peräti 150 miljoonaa ilmastomuutossiirtolaista. Maailman energiakulutus tulee kasvamaan 50% vuoden 2005 ja vuoden 2025 välisenä aikana. Ennen vuotta 2050 öljy ja kivihiili tulevat olemaan yhä keskeisempiä energian lähteitä maailmassa. Tämä merkitsee sitä, että globaalin ilmastomuutospolitiikan harjoittaminen ei tule olemaan erityisen helppoa. Kiinan ja Intian energiatuotanto tulee perustumaan hyvin pitkälti kivihiilen käyttöön ennen vuotta 2025. Kivihiilen kulutuksen arvioidaan kasvavan näissä maissa peräti 50%:lla vuosien 2005 ja 2025 välillä. On arvioitu, että vielä vuonna 2030 noin 80% maailman primäärienergia kulutuksesta tulee fossiilisistä energialähteistä (kivihiili, öljy ja kaasu) ja vain 10% tulee uusiutuvista energialähteistä (vesivoima, tuuli, aurinkoenergia sekä muut uusiutuvat energialähteet). Jää siis nähtäväksi, miten onnistunutta ilmastonmuutospolitiikka tulee olemaan, jos tämä perusurakehitys toteutuu.

Yllä esitetyt muutokset maailmantalouden toimintaympäristössä tulevat vaikuttamaan monin eri tavoin sekä Euroopan että Suomenkin tulevaisuuteen. Niukkuus luonnonvarojen käytön osalta tulee kiristymään mm. väestön määrän ja tuotannon kasvusta johtuen. Eurooppa alueena on yhä riippuvaisempi sen ulkoa tulevista energia- ja luonnovaravirroista. Arvioidaan, että vuonna 2030, Eurooppa tuo yli 70% sen tarvitsemista energiavaroista Euroopan ulkopuolelta. Tästä energiatalouden kestävyyden näkökulmasta arvioituna olisi tärkeää miettiä uudelleen energiatuotannon omavaraisuusastetta kaikkialla Euroopassa. Uusiutuvien energiavarojen käytön edistämiseen olisi kaikkialla Euroopassa paneuduttava tosissaan tulevina vuosina.

Toisaalta on hyvä tietää, että maailman energiavaroista sijaitsee 50% kehitysmaissa, jotka haluavat tulevaisuudessa kehittää niiden pohjalta omaa teollista tuotantoaan. Kiina on hankkinut itselleen hyvin merkittävän määrän maailman luonnonvaroista itselleen viime vuosina. Heillä on varmasti siihen erittäin hyviä syitä. Globaali yhteistyö energiatuotannon, luonnonvarahallinnan sekä ilmastonmuutoksen alueilla onkin yhä tärkeämpi haaste Euroopalle ja myös Suomelle. Tämä strateginen taustatieto on myös tärkeä eurooppalaisille, kansainvälistyville yrityksille, kun ne miettivät tulevan tuotannon sijoittamista globaalissa yhteydessä.

Luonnonvarojen ja energian saatavuus asettaa tiukat reunaehdot Euroopan tulevalle teollisuus- ja elinkeinopolitiikalle. Jos Euroopan energia- ja luonnonvarapolitiikassa epäonnistutaan, yhä useampi eurooppalainen yritys on pakotettu siirtämään toimintojaan ulkomaille. Samalla työpaikatkin siirtyvät muualle, mikä ei ole pidemmän päälle sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää politiikkaa.

Arvoisa yleisö,

me olemme etuoikeutettuja. Miljardit muut eivät elä hyvinvointivaltiossa. Meidän ei ollut se amerikkalainen unelma, jossa jokaisella on teoreettinen mahdollisuus kukkulan kuninkaaksi. Pohjoismainen unelma ei vain ala, vaan myös päättyy tasa-arvoon. Popperilainen vallanjako, oikeusvaltion instituutiot ja markkinatalous poistavat yhdessä ne vähäosaisten ongelmat, joita Marx aikanaan hyvin kuvasi.

Puolet Suomen bruttokansantuotteesta käytetään nyt valtion ja kuntien menoihin. Hyvinvointivaltio vaatii veronsa ja juuri nyt velkarahaakin. Voidaksemme näin hyvin, käytämme maailman resursseista paljon yli sen promillen, johon globaali tasajako oikeuttaisi. Me teemme niin, koska vientiyrityksemme toimivat tehokkaasti, ja voimme ostaa kokoamme suuremman osan globaalista työstä ja luonnonvaroista.

Kehitysmaat kasvavat meitä nopeammin. Kiina kouluttaa puoli miljoonaa diplomi-insinööriä vuosittain. Kun Kiina kopioi keskimääräisen länsimaisen tuotannon tason, kasvaa rajallisten resurssien kysyntä kaksinkertaiseksi, Brasilia, Intia ja Venäjä mukaan lukien kysyntä ylittää tarjonnan nelinkertaisesti, ja tasapainotilassa hinnat nousevat. Jako suoritetaan ostovoiman suhteessa. Meidän tulee siis tulevaisuudessa tuottaa hyvinvointimme neljäsosalla niistä raaka-aineista, joihin olemme tottuneet.

Korkean veroasteen ylläpito muuttuu yhä haasteellisemmaksi, kun rajojen merkitys vähenee. Sekä osaaminen että tuotanto hakeutuvat alueille, jotka eivät niitä rasita. Suuri osa tavaroista ja palveluista kulkee rajojen yli, eikä mikään työ ole kokonaan sisämarkkinoilla. Erityisen herkkiä ovat vientiyritykset, joita ilman emme kykene ostamaan maailmalta sen enempää raaka-aineita kuin laitteita tai palveluitakaan. Kansantuote kasvaa viennin perässä. Pienen maan hyvinvoinnille tämä talouden laki on ehdoton. Erikoistuminen on johtanut vaurauteen Adam Smithin päivistä alkaen. Albania yritti tehdä kaiken itse.

Albania kehittyy nyt, mutta meillä ongelmat kasautuvat. 1900-luvulla eläkeikäisten osuus kaksinkertaistui ensin 80 vuodessa ja nyt 40 vuodessa 2020 mennessä. Sen jälkeen virallinen ennuste toivoo kehityksen hidastuvan. Nämäkin luvut johtavat radikaaliin huoltosuhteen heikkenemiseen. Joku luulee, että eläkkeet on säästetty, mutta kansantalous ei osaa työtä varastoida. Eläkeläisten tavarat ja palvelut on tuotettava joka päivä. Nyt siihen on yksi työllinen jokaista muuta kansalaista kohden. 2030 yksi työllinen elättää jo puolitoista muuta. Vuosittainen työn tuottavuuteen kiritty parin prosentin kasvu kuluisi pääosin tähän, käteen jääviä palkkoja juurikaan nostamatta. Vaihtoehtoina on karsia kolmannes työllisten ulkopuolisiin kohdistuvista suoritteista tai työkykyisten eläkeiän poistaminen kokonaan. Parempaan tulisi pystyä!

Maahanmuutto on nähty yhtenä ratkaisuna, mutta kyse lienee toiveajattelusta. Jos maahanmuuttajat olisivat valtaosin lapsettomia ja helposti työllistyviä, voisi huoltosuhde korjaantua houkuttelemalla tänne pari miljoonaa maahanmuuttajaa. Tämä lienee poliittisesti ristiriitainen, ehkä mahdotonkin tavoite. Vaikka puhumme ulkomaalaistaustaisista ihmisistä sivistyneesti, ongelmat lisääntyvät, kun ristiriitaiset arvot ja normit kohtaavat suurina joukkoina. Kansainvälisyys on elinehto jatkossa, ja maahanmuutto on sen tärkeä osa, mutta kovin suurta apua huoltosuhteeseen se ei tuo.

Globalisaatio lisää alueiden tasa-arvoa siirtämällä Kiinan, Afrikan tai Romanian köyhyyttä tänne ja rikkautta sinne. Alueiden sisäinen eriarvoisuus lisääntyy ja jäykistää rakenteita. Globaali sopimusjärjestelmä nopeuttaa jäykistymistä. Rakenteista valtansa saavat vaurastuvat – voisi sanoa, silmittömästi; amerikkalainen unelma leviää. Meillä ei vielä ole varsinaisia slummeja, mutta miesten elinikäodote poikkeaa kymmenen vuotta siirryttäessä yhdestä Helsingin kaupunginosasta toiseen.

Synkistely ei lopu tähän. Väestön kasvu ja ilmaston muutos johtavat laajoihin väestönsiirtoihin, lämpö- ja kuivuusaaltoihin sekä kasvi- ja eläintautien leviämiseen. Sotien ja terrorismin riski kasvaa monien resurssivajeiden johtaessa kasvavaan hätään lähitulevaisuudessa. Tämä on keskeisin viesti viimeisimmässä Yhdysvaltojen tiedusteluelinten yhteisessä Global Trends 2025-raportissa. Turbulenssin lisääntyminen nakertaa ihmisten luottamusta omaan järkeensä ja synnyttää Afganistanin tyyppisiä romahtaneita valtioita, joita roistot hallitsevat.

Mediamoguli Ted Turner uskoo ihmissyönnin olevan yleistä 2040-luvulla. Tätä odotellessa synteettiset ja virtuaaliset huumeet, sosiaalinen juurettomuus, syrjäytyminen ja muut eriarvoisuuden ongelmat, häiriökäyttäytyminen sekä dementikkojen ja muiden ongelmallisten hoidokkien lisääntyminen ovat vain osa niistä kasvavista haasteista, joita suomalaisten tulee kohdata resurssien vähetessä.

Olin kuvitellut, että meillä vauraana maana olisi varaa nykyistä parempaan terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Paneuduin kansantalouden tilastoihin. Sosiaali- ja terveysalan menot ovat 27% bruttokansantuotteesta. Suurin osa on tulonsiirtoja eläkkeinä, työttömyyskorvauksina ja lapsilisinä. Tämä ei ole ongelma, ellei osaava työvoima karkaa veropakolaisiksi. Maastamuuttoaalto ei toki olisi ensimmäinen.

Olennaisen löytäminen vaati tilastojen yhdistelyä. Raha on kirjanpidon ja vallan käsite, se ei ketään hoida eikä mitään valmista. Marx mittasi lisäarvoa työllä, eikä ollut kokonaan väärässä. Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon palkkamenot lähestyvät teollisuuden palkkamenoja. Huoltosuhteen heiketessä työllisiä on vähemmän vaikka tekemisen tarve lisääntyy. Teollisuus ja palveluyritykset ovat jo vähennyksensä tehneet. Lisävähennykset esimerkiksi teollisuudessa johtavat tehtaiden alasajoon, viennin supistumiseen, ja ääripäässään kehitysmaaksi.

Kun ongelmat näyttävät ylitsepääsemättömiltä, ihminen väistää todellisuuden. Minä halusin pääni pensaaseen, kun kokosin näitä ajatuksia. En osaa kuvitella, miltä teistä tuntuu. Lehtiä lukiessa mieleen hiipii aavistus siitä, miltä Rooman rappio aikalaisten silmin vaikutti. Hyvinvointiyhteiskuntamme nitisee liitoksissaan jo ennen myrskyä. Mutta kuten alkoholismissa, tosiasioiden hyväksyminen on toipumisen alku.

Tanskan suuri nobelisti, Niels Bohr oli samassa tilanteessa ydinfysiikan vallitsevien teorioiden ajauduttua umpikujaan. Hän sanoi kollegoilleen: ”Selvittääksemme tämän, tarvitsemme jonkun hullun idean. Onko kenelläkään hulluja ideoita?”

Kehitin 30 vuotta sitten automaattisen puhelinpalvelun. Siihen perustuva kotipankki (KotiSyp) avattiin 80 luvun alussa. Pankkien 90-luvun kriisissä hulluin idea pakotti kaikki kotipankin käyttäjiksi. Muutos oli kipeä, mutta harva enää palaisi vanhaan.

Tarkastellaan muutamia julkishallinnon normista poikkeavia ideoita. Ryhmäidentiteetti koostuu arvoista, normeista ja rituaaleista. Loukkaan nyt niitä kaikkia, mutta aloitan pehmeästi, tämän huoneen ulkopuolisista. Hyökkään sosiaali- ja terveysalan kimppuun myöhemmin. Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen on kuitenkin pohdintani tavoite. Palaan lopuksi normaalimpaan ajatteluun ja teorioihin.

Yrityselämässä erikoistuminen ja yhdistäminen ovat molemmat kasvattaneet tehokkuutta. Samasta kaupasta saa lihat, kalat, kasvikset ja leivät. Google välittää maailmanlaajuisesti sähköisen postin, mutta tekee tämän mainosrahoituksella. Asiamiespostit yhdistävät myös kaksi ideaa. Postin maksama korvaus ei kata vaadittua työtä, mutta asiamiehet saavat muihin palveluihinsa nostetta.

Pelkistäminen on yksi tehokkuuden laji. Jos yritysverotus yksinkertaistetaan Pauli Vahteran mallin mukaan, yritysten taloushallinnon voisi pääosin automatisoida. Osmo Soininvaaran ehdotus perustulosta säästäisi sekin byrokratian koukeroita ja poistaisi kannustinloukkoja. Vaaditut muutokset asenteisiin ovat vielä liian suuria.

Pankkipalveluiden tavoin, monet hallinnon palvelut voisi tuottaa yksinomaan sähköisesti. Palvelutiskille menoon tarvitaan auto ja toisinaan autonkuljettaja. Sähköisiin tarvitaan tietokone ja joskus tietokoneen käyttäjä. Jostakin syystä kuitenkin tiskipalveluita pidetään kaikkien saavutettavina ja tietokoneita ei.

Katukyltit ja liikennemerkit voitaisiin korvata mainosrahoitteisilla navigaattoreilla. Toimistojen käyttöaste on vähäinen ja etäyhteistyö työpaikan konttorista käsin ei poikkea juurikaan etäyhteistyöstä kotoa käsin. Suuri osa toimistoista ja työmatkoista voitaisiin lakkauttaa. Energian säästön lisäksi syntyisi uutta vapaa-aikaa.

Opetustoimessa tehottomuus näkyy parhaiten viime vuosisadan toimintamalleihin sopivina oppisisältöinä. Keskitytään laatikkomaiseen opetukseen prosessiin oppimisen organisoinnin sijaan. Oppimissetelit, hyväksytystä oppimisesta kouluttajalle maksettu korvaus opetusmetodeja, ryhmiä ja tunteja kahlitsematta auttaisi paljon. Kustannuksia alentaisi myös oppilailla teetetty oppimiseen liittyvä maksullinen työ, sekä tietoverkkojen ja massaluentojen sekä itseopiskelun laajamittainen käyttö. Tämä kaikki vaatii tutkintorakenteen uusimista. Tutkintoa ei tulisi suorittaa, vaan oppimista. Oppiarvo saataisiin, jos osaamisesta olisi näyttöä.

Miksi allekirjoitus ei vieläkään suju sähköisesti? Miksei autoissa ole etätunnistinta, kun kaljapullossakin jo on? Miksi kunnat suorittavat erikseen tehtäviä, jotka hoituisivat sähköisesti paikasta riippumatta? Osaisiko eduskunta nykyistä enemmän, jos se antiikin tapaan valittaisiin arvalla? Miksi autot tarkistetaan vuosittain, mutta koulujen ilmanvaihtoa ei koskaan? Kysymyksiä olisi jokaisella hallinnon alalla.

Sata vuotta sitten organisaatiotutkijat selittivät, miten byrokratiassa keinot muuttuvat päämääriksi. Keinoista tulee osa byrokraatin identiteettiä, eli arvoja, normeja ja rituaaleja. Maailma muuttuu, mutta peruuttaminen on vaikeaa. Vanhentuneita keinoja ei tahdo saada irti byrokraatin identiteetistä.

Siirtykäämme nyt sosiaali- ja terveysalan ideoihin. Vakiintuneisiin rooleihin ja arvoihin luutuneiden kannattaa varata mädät tomaatit ja kananmunat käteen!

Pohditaan ensin vanhuksia. Tieteiskirjan kuvitelmassa vanhukset joko syödään tai kytketään letkuihin ja virtuaalimaailmaan. Kolotuksen ja harmauden sijaan virtuaalijalka nousee kepeästi ja aurinko paistaa. Kone hoitaa kaiken. Menemme tuohon suuntaan. Puhelin tai nykyään Internet on monen vanhuksen elämänlanka, sosiaalinen yhteys. Pelaan itse verkossa strategiapelejä. Siellä on paljon vammaisia, sairaita ja vanhuksia, joille pelien kautta avautuu raikas ikkuna yhteisöllisyyteen.

Valvontarannekkeet ovat jo arkipäivää. Automaattisia ruoka- ja lääkeannostelijoita, seurustelu- ja valvontarobotteja kokeillaan. Monissa kulttuureissa vanhukset iloitsevat virtuaalimaailmoista sienien tai muiden hallusinogeenien avulla. Eutanasia hyväksytään vanhassa kulttuurissa, jos elämä ei ole elämisen arvoista. Isoisääni kidutettiin haimasyövän terminaalivaiheessa, ettei tulisi huumeriippuvuutta, mutta onneksi terve järki ja inhimillisyys ovat jo voittaneet ankarimmat normit.

Huoltosuhde siis paranee, jos lisäämme työikäisten maahanmuuttoa. Se paranee enemmän ja tehokkaammin, jos lähetämme vanhukset lämpimiin maihin. Eläkkeiden valuminen ulkomaille pyrittiin ennen estämään. Mikäli Suomen vientiteollisuus toimii tehokkaammin kuin vanhustenhuolto, maastamuuttoon kannattaa nyt rohkaista. Monet vanhukset viihtyvät etelässä paremmin kuin täällä. Eläkemaksujen kannalta on tietysti huolestuttavaa, että he saattavat myös elää siellä pidempään.

Sosiaalitoimen taustalla on humanismi, lääketieteen taustalla luonnontiede, noin karkeasti. Yhteinen nimittäjä lienee pyrkimys pitää ihmiset toimintakykyisinä. Monet sosiaalitoimen haasteet syntyvät yhteiskunnasta. Logoterapian perustaja, Viktor Frankl tuli kuuluisaksi kirjastaan, jossa hän kertoi, miten oman merkityksen kokeminen auttoi selviämään keskitysleirissä. Merkityksen tunne on se, joka monilta ongelmaisilta nyt puuttuu. Ilman merkitystä muille, ihminen syrjäytyy. Silti yhteiskunta syyllistää sen, joka vaatii ongelmaisia olemaan hyödyksi muille.

Jos voisimme palata siihen yhteiskuntaan, jossa kaikkien tuli olla muille hyödyksi, ongelmat vähenisivät. Mainitsemani perustulon lisäksi, kolmannelle sektorille annetut tehtävät, idea osittaisesta työkyvyttömyydestä ja monet muut samanhenkiset ajatukset voisivat sekä vähentää kustannuksia, parantaa huoltosuhdetta että vähentää ongelmia.

En tiedä, miten dementikko muistaa olleensa hyödyksi, mutta alkoholistin olen nähnyt toipuvan, kun hoidettavien oli valmistettava ruoka toinen toisilleen.

Monet lääkärit saavat primitiivireaktion, kun kysyn, josko tietokone voisi suorittaa osan diagnooseista. Opettajat reagoivat samoin, vaikka esimerkkejä on jo runsaasti. Avaruuslentäjät, pankkitoimihenkilöt ja tietopalveluhenkilöt ovat jo alistuneet, mutta opettajat ja lääkärit eivät halua antaa tuumaakaan periksi. Kyse lienee itsetunnosta.

Tutkimuksen mukaan vastaanotolle tulevista potilaista 50% on itse Internetin avulla selvittänyt vaivansa luonteen ja mahdolliset diagnoosimetodit. Yksityiset lääkärit suhtautuvat tähän kehitykseen myönteisesti. Julkisen puolen lääkäreitä aktiivinen potilas ärsyttää. Ilmeisesti julkisella puolella lääkäri kokee olevansa portinvartijana kalliisiin laboratoriotutkimuksiin, ja potilaiden aktiivisuus tekee tämän vallankäytön sekä vaikeammaksi että vaarallisemmaksi.

Diagnoosin keinot kehittyvät nopeasti. Suomessa on esimerkiksi kehitetty laite, jolla lääkäri voisi tehdä kolmekymmentä tyypillisintä laboratoriotutkimusta potilaskäynnin aikana ilman laboratorion apua. Nyt terveyskeskus saattaa vaatia, että potilas ilmoittaa vain yhden vaivan potilaskäyntiä kohden. Ehkä tavoitteena on maksimoida käyntien määrä tai nopeus. Ylhäältä annetut mittarit epäonnistuvat usein.

Itsediagnoosi etenee kiihtyvään tahtiin, hieman kuin tietotekniikka 90-luvulla. Raskaustestin ja insuliinin lisäksi ihmiset testaavat pian kotona myös perimänsä, proteiiniaineenvaihduntansa ja suuren joukon muita lääketieteellisiä parametreja. Nämä voidaan lähettää vaikkapa Intiaan lausuttavaksi, jos Suomi ei pysy kelkassa.

Google News kerää maailman lehdistä uutisia. Tekoäly niputtaa aiheet ja etusivun. Potilaskertomuksista Google kerää tietoja tarkoituksena alustava diagnoosi. Voi olla, että harva potilas vielä nyt lääkäriin tullessaan tietää vaivansa lääkäriä paremmin. Kuluttajalle myydyt geenitestitkin ovat vasta kymmenien miljoonien markkina.

Vanhempi tyttäreni opiskelee lääkäriksi. Englannin farmakologisen yhdistyksen taannoinen puheenjohtaja, paronitar Susan Greenfield väittää, ettei lääkäreitä jatkossa tarvita. Itse pelkään, että lääkäreitä tarvitaan enemmän kuin kansantalous kestää. Lääkäreiden ei pitäisi torjua automaatiota vaan antaa koneiden hoitaa helpot tapaukset Tietokoneet eivät korvaa ihmistä, mutta puuttuvia ihmisiä ne korvaavat.

Arvostettu tutkija David Sinclair keksi syyn, miksi hiiri tai muu nisäkäs elää nälkiintymisrajalla 50% normaalia kauemmin. Kyse on soluun saapuvista signaaleista, jotka estävät mitokondrion reikiintymisen. Kyse ei siis ole energia-aineenvaihdunnasta itsestään. Sinclair väittää, että ihmisen vanhenemista voidaan hidastaa merkittävästi saman signaloinnin katalysoivalla lääkkeellä. Mekanismi on monimutkainen ja tuloksista on kiistelty 2000 alkaen, kun ensimmäinen tutkimus julkaistiin. Kuukausi sitten Sinclair vakuutti puuttuvan proteiinin löytyneen.

En tiedä, onko eliniän radikaali piteneminen uhka vai mahdollisuus. Oma eläkkeeni riippuu suoraan elinikäodotteesta. Laskettu eläkkeeni putoaa sääntöjen mukaan neljäsosaan, jos eläkeiän jälkeinen elinikäodote hyppää yhtäkkiä nelinkertaiseksi. Huoltosuhde reagoi paljon hitaammin, joten unohtakaamme tämä yksityiskohta.

Lupasin palata normaaliin ajatteluun. Kolmen prosentin vuosiparannus sekä raaka-aine että henkilötehokkuudessa voi riittää. Sillä voisi selättää sekä Aasian että ikääntymisen paineet hyvinvoinnista juuri tinkimättä. Mutta siihenkään ei ole viime aikoina pystytty. Monissa asioissa kirittävää ei ole, toiset tulisi automatisoida täysin. Puhumme laajasta muutostarpeesta, emme yksittäisistä taikatempuista. Arvojen, normien ja rituaalien tulee muuttua, jokaisen toimialan identiteetin tulee joustaa. Toiminnot tulee organisoida siten, että oppimiseen johtavilla kokeiluilla on sijansa, muutoksia ei estetä ja ne tehdään nopeasti. Miten tällainen voidaan organisoida? Paneudun asiaan kolmen kuuluisan organisaatiotutkijan avulla.

Herbert Simon sai taloustieteen Nobelin kirjastaan Administrative Behavior. Hän oivalsi rajallisuuden merkityksen. Päättäjä näkee asiayhteydet vain rajallisesti. Siksi kukin johtaja keskittyy vain niihin tosiasioihin ja kriteereihin, jotka hänen roolinsa näkökulmasta ovat normaalisti merkittäviä hänen yksikkönsä tavoitteille. Osa-optimointi on välttämätöntä, koska kokonaisoptimointiin ei kykene kukaan.

Mielenkiintoisin havainto Herbert Simonin hienossa kirjassa liittyi tavoitteisiin. Mikäli sairaalan johtajan tavoitteeksi asetetaan kaikkien potilaiden parantaminen ja sitä tavoitetta tuetaan absoluuttisilla mittareilla, johtajan aika menee rahoituksen hankkimiseen johtamisen sijaan. Simonin mukaan johdon tavoitteena tulee olla paras suorite suhteessa annettuihin resursseihin - siis tehokkuus, ei onnistumisen täydellisyys. Resurssien jako on sen tehtävä, joka vastaa kaikista yksiköistä. Tulisi siis olla ylpeä siitä, että vähillä resursseilla pelastettiin monia, toisaalta näillä mittareilla tulisi myös verrata johtajia toisiinsa. Simon vaatii paljon.

Stuart Kauffman on biologi. Hänen selityksensä elämän synnystä ja luonteesta on nerokkuudessaan hämmentävä. Elämä ei ole sattuma vaan matemaattinen välttämättömyys, joka johtuu kemiallisten reaktioiden luonteesta monimutkaisuuden kasvaessa ja autokatalyysin väistämättömyydestä. Hänen kirjansa ”At Home in the Universe” sisältää sekä biologian että organisaatioteorian merkittäviä tuloksia.

Paloittaisessa optimoinnissa yksiköt saavat kehittyä tavoilla, jotka haittaavat viereisiä yksiköitä. Nämä sopeutuvat muutokseen. Kokonaisuus tehostuu, jos yksiköiden omat tavoitteet palvelevat yhteistä hyvää suoraan tai toisten kautta. Markkinamekanismi on esimerkki selkeästä kytkennästä. Kauffmanin mukaan pieni lipsuminen reunaehdoista nopeuttaa kokonaisoptimin löytymistä. Yksiköillä on myös optimaalinen koko, johon vaikuttaa keskinäisten sidosten määrä. Yritykset eivät esimerkiksi siirrä rahaa toisilleen standardien vaan pankkien avulla. Sidokset vähenevät ja kehitys nopeutuu, kunhan sitä ei rajoiteta väärillä normeilla.

Potilastiedon hallinnassa synnytetään välittäjäksi suurta virastoa. Kehitys voisi olla vielä nopeampaa, jos tehtävän saisi muutama keskenään kilpaileva lakisääteinen osuuskunta. Malli on toiminut aiemmin esimerkiksi vakuutuksissa. Liian suuret yksiköt etenevät optimiin hyvin hitaasti, ja valinnan puute jäykistää. Jako kovin pieniin yksiköihin aiheuttaa sekin kaaoksen, osaoptimit ovat liian ristiriitaisia.

Stuart Kauffman tutkii itseorganisoituvuutta evoluution pohjalta, Herbert Simon hierarkioita organisaatiopsykologian kautta. Neuvot ovat hämmentävästi samoja.

Kolmantena nostan esiin Transaktiokustannusteorian, TCE:n isän, Oliver Williamsonin. TCE selittää, millä kriteereillä tulisi päättää, ulkoistetaanko jokin tekeminen markkinoille vai tehdäänkö se omassa hierarkiassa. Muuttujia on kolme: tapahtuman toistuvuus, epävarmuus ja resurssien erityisyys. Kukin vaikuttaa osaltaan. Toistuvuus suosii ulkoistamista, epävarmuus tekemistä itse ja tarvittava tai kertyvä erityinen resurssi myös tekemistä itse, siis esimerkiksi julkisen hallinnon kautta.

Vaikka teoria selittää erinomaisen hyvin, milloin ulkoistaminen toimii ja milloin hallinnon olisi paras tuottaa suoritteensa itse, ei hallinnossa teorioita käytetä. Poliitikot tuntuvat palvovan kaikessa uudessa markkinaa ja vanhassa itse tekemistä, tai ratkovat asiat yksittäisinä kysymyksinä hallinnon monimutkaistuessa jatkuvasti.

Kukin teoria selittää hyvin julkishallinnon ja erityisesti kuntien tehottomuutta. Ongelmia ratkotaan suurentamalla kuntakokoa, mutta Neuvostoliitossa hallinnon suuruuden ekonomiaa jo kokeiltiin, eikä sitä löytynyt. Suurissa yksiköissä demokratia etääntyy teeskentelyksi, eikä vertailukohtia ole.

Itseorganisoituvuudessa kelpoisuus edellyttää valintaa, mutta mihin kuntalaisen valinta nyt vaikuttaa?

Paketissa on liikaa sidoksia. Jos halutaan paras lopputulos, koko kuntajärjestelmä tulisi purkaa. Tehtävät voisi jakaa erikoistuneille lakisääteisille osuuskunnille ja jakokelvottomien asioiden osalta valtiolle. Kussakin erikoistuneessa sektorissa voisi olla muutamia kilpailevia osuuskuntia ja kansalaisilla aito valintatilanne sekä vaaleissa että liittymisessä. Sitran kesäkuinen (Aronkytö, Hallipelto, Kangasharju) raportti terveydenhuollon rahoitus- ja ohjausjärjestelmän uudistamisesta olisi hyvä ja melko suuri askel tähän suuntaan.

Kuten sanoin aluksi, tavoitteena voidaan edelleen pitää hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen, mutta vain ennakkoluulottoman muutoksen kautta. Todennäköisintä on, että muutos ei onnistu. Paradigmojen muuttuessa aiemmat johtajat ovat aina jääneet jälkeen. Yrityksistä vain Microsoft ja valtioista Yhdysvallat on onnistunut säilyttämään vahvan aseman paradigman vaihduttua. Sitä on kuitenkin yritettävä. Pienillä parannuksilla nykyisiin suuntiin saavutetaan vain hidastettu romahdus.

Kyseenalaistus on kivuliasta ja teoriat raskaita, kiitos kärsivällisyydestä!

Toimintaympäristön pelisääntöjen muuttuessa ja muutosnopeuden jatkuvasti kiihtyessä käynnistettiin myös pari vuotta sitten ”maatalouspoliittisen toimintaympäristön ennakointihanke, MAPTEN”, jossa tarkasteltiin, minkälaisia politiikkahaasteita vuoden 2013 jälkeiseen ohjelmakauteen liittyy sekä laajemminkin alan kehitystä vuoteen 2030 saakka. MAPTEN -hankkeessa luotiin vaihtoehtoisia ääriskenaarioita maa- ja elintarviketalouden kehityksestä niin globaalilla kuin paikallisellakin tasolla, joilla pyrittiin konkretisoimaan sitä, minkälaisia tulevaisuuspolkuja joko haluamme astella tai joudumme astelemaan.

Kesällä julkistetuissa tuloksissa hankkeen yhdessä osiossa reilun 100 hengen asiantuntijapaneeli arvioi tulevaisuuden muutoksia, muutostekijöitä ja trendejä kaksikierroksisessa Delfoi-prosessissa. Paneeli arvioi ensimmäisellä kierroksella tärkeimmäksi muutosvoimaksi makean veden varannot maailmassa. Makean veden saatavuuden ohella asiantuntijat pitivät tulevaisuuden politiikkahaasteina koko maailmaa koskettavia ilmasto- ja ympäristömuutoksia sekä energian kokonaiskulutusta maataloudessa.

Suomen näkökulmasta painotetut ja tarkennetut huolenaiheet toisen kyselykierroksen jälkeen luokiteltiin Suomen maa- ja elintarviketalouden strategisesti tärkeiksi kysymyksiksi. Niissä korostuivat viisi kotimaiselle ruoantuotannolle keskeistä asiaa:

• maatilayritysten kannattavuuden kehitys,
• Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan painoarvo ja kansallisen liikkumavaran käyttömahdollisuudet yhteiskunnallisesti hyväksyttävin perusteluin,
• EU:n maatalousbudjetin rahamääräinen toteuma rahoituskaudelle 2014-2020,
• kotimaisten elintarvikkeiden osuuden väheneminen ruoankulutuksessa tuontielintarvikkeiden lisääntyessä sekä
• maatalouden ympäristökuormituksen hallinta ravinnekuormituksen osalta.

Koko hankkeen loppupäätelmissä ennakoidaan, että markkinoiden potkuvoima kasvaa ja maatalouspolitiikan ohjausvaikutus vähenee selvästi kahden seuraavan vuosikymmenen aikana. Lähivuosien tärkein pelintekijä on EU:n uusi ohjelmakausi. Rakennekehityksen osalta edetään, kuten on edetty viimeisten parinkymmenen vuoden ajan; tilojen koko kasvaa ja lukumäärä vähenee edelleen. Samalla kotieläintuotannon erikoistuminen jatkuu, ja monialaiset maatilat lisääntyvät yhä. Aktiivitilojen kokonaismäärän nähdään laskevan nykyisestä noin 63 000 tilasta 40 000 tilaan vuonna 2020, ja jatkaen laskua vielä 2020-luvun. Kotieläintaloudessa lasku on rajumpaa: nykyisestä 20 000 tilasta on vuonna 2020 jäljellä enää noin 8 000 tilaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin yhtenä tukipolitiikan vaihtoehtona, että maatalouden CAP-tuki lopetettaisiin kokonaan. Suomessa tällainen toteuma merkitsisi viljantuotannon kannattavuuden romahtamista ja vilja-alan voimakasta supistumista 2010-luvun lopulle edettäessä. Sianlihantuotanto vähenisi 20-25 prosenttia ja siipikarjanlihantuotanto kymmenen prosenttia. Vuoteen 2030 katsottaessa ruoantuotannon edellytyksiin kaikkialla maailmassa vaikuttavat eniten makean veden varantojen väheneminen, ilmastonmuutos ja energian hinta.

Tulevaisuuden työmarkkinat puhuttavat, sillä kaikki työ ei tosiasiassa päädy roboteille. Muutaman viime vuoden aikana etenkin sosiaalisen median käytön yleistymisen myötä on eri lähteistä saanut lukea useita artikkeleita, joissa ennakoidaan (ja arvaillaan) tulevaisuuden ammatteja. Niin ikään paljon puhetta on ollut siitä, minkälaisia taitoja työntekijä tarvitsee tulevaisuudessa säilyttääkseen ammattinsa tai saadakseen uutta työtä.

Tulevaisuudentutkija Rohit Talwar tutkijajoukkoineen julkaisi hiljattain viimeisimmän tutkimuksensa tulevaisuuden työpaikoista. Tulevaisuuden trendeistä, kuten väestönkasvusta ja ilmastonmuutoksesta sekä tieteen ja teknologian kehityksestä johdetut 20 tulevaisuuden ammattia (pdf) eivät korosta vain teknologiaosaamista, vaan joukkoon mahtuu myös mm. hyvinvoinnin ja ympäristön ammattilaisia. Miltä kuulostaisi työ esimerkiksi avaruuden matkaoppaana, vanhuuden hyvinvointikonsulttina tai virtuaaliasianajajana?

Lisää tulevaisuuden työstä:

• Kauppalehti: Huipputyöt joista et ole kuullutkaan - vielä
• The Wall Street Journal: Landing a Job of the Future Takes a Two-Track Mind
• CareerPlanner.com: Top Jobs For The Future

Innovaatiojunan perusidea oli yksinkertaisesti saada viitisenkymmentä kotimaista aivoa samaan fyysiseen paikkaan samaan aikaan ilman eri korvausta. Oheisajatus oli ideoida hyvinkin konkreettisesti, miten asioita voisi edistää Suomessa. Jotkut osallistujat ovat tunteneet toisensa jo pitkään netitse, mutta tapasivat ensimmäisen kerran IRL ja mukaan innostui monia muitakin.

Innovaatiojuna kiteytti monin tavoin netin nykyistä roolia innovaatioiden syntykenttänä. Ajatuksen junasta esitti Sitran Ossi Kuittinen joskus kesällä 2009 Qaikussa. Pitkän linjan verkottuja Helge V. Keitel lähti kehittämään sitä kuten myös muun muassa toimistonomadi Janne Saarikko ja monet muut.

Kun viisikymmentä ihmistä kokoontuu vapaaehtoisesti ja jokainen voi halutessaan tuoda mukanaan oman pähkinänsä muiden ratkaistavaksi, sekä omat verkostonsa, niin kokonaisuutta ei kannata edes yrittää kuvata yhden ihmisen voimin.

Ohessa joitain ajatuksia, lähinnä innovoinnin näkökulmasta. Vaikka kuinka tiivistäisi, niin merkintä menee valitettavasti yli sivistyneen blogimerkinnän pituuden.

Tarkin dokumentaatio löytyy viitseliäälle Qaikun #innovaatiojuna -kanavalta. Tuija Aalto on ansiokkaasti ehtinyt jo tehdä linkkikoosteen Tuhat sanaa -blogiinsa.

Hubi eli keskuskanava

Retkestä ei olisi tullut mitään ilman Qaikua tai muuta koordinoivaa, ajantasaista viestintäkanavaa. Qaiku toimi myös itse retken ajan dokumentaatio- ja tallennuspisteenä, josta pystyi lukemaan aikataulumuutokset, ryhmien yhteenvedot sekä sekalaisia havaintoja.

Niin ikään tarvittiin Doodlen ja Sumplin kaltaisia allokointivälineitä. Jos retki olisi toteutettu viidenkymmenen organisaation, sähköpostin ja Word-dokumentin voimin, niin oletettava toteutumisaika olisi ollut 2020. Oletuksella, etteivät ihmiset olisi nääntyneen sähköpostien määrään. Google on Wavensa kanssa oikeilla jäljillä, mutta sekin on vielä liian kömpelö Jaikuun, Qaikuun ja Twitteriin verrattuna.

Guerillateknologia

VR tarjosi retkelle mainion konferenssivaunun ja lupaavan wlanin vaunun sisällä. Silti tekniikka petti pohjoisen talven myötä. Tarvittiin ihmisten omat mokkulat, joikuspotit ja käpylät. Itse tykkäsin kovasti ad hoc -asetelmasta, mutta se on myös tällaisten innvointimuotojen edellytys.

Diversiteetti

Suomessa on sinänsä arvostettava tapa kutsua kaikki asianosaiset miettimään strategiaa, kehittämissuunnitelmaa, mietintöä ja politiikkaohjelmaa viran puolesta. Turhan vähän kutsutaan ammattilaisia tai ongelmasta kiinnostuneita.

Diversiteetti ja monitaustaisuus on kuitenkin Suomen yksi ainoa vahvuutemme vähälukuisuutemme vuoksi. Innovaatiojunan osallistujaprofiili oli 20-60 -vuotiaat, peruskoulusta väitöskirjaan, eri puolelta Suomea.

Aihetta tuntemattomat esittävät tyhmiä kysymyksiä koska eivät tunne käsiteltävää asiaa. Samalla he ovat vapaita asian realiteeteista ja muista ajatuksellisista lukoista. Ajatusten ja käsitysten kirjo tuo uusia näkökulmia ja ammattilaisten rooli on sitten mähkiä, olisivatko ne toteuttamiskelpoisia.

Itseorganisoituminen

Varsinainen työskentely organisoitui vasta junassa ilman ennakkosuunnitelmia. Voi tuntua älyttömältä idealta, että miten voidaan työskennellä ilman agendaa?

Innovaatiojunaan tuotiin sponsoreiden pähkinät sekä osallistujien omat pohdinnat. Toiminta jakaantui nopeasti 30 minuutin sloteiksi ja ryhmiksi junavaunun penkistöä luovasti soveltaen. Ihmisillä oli mahdollisuus soveltaa osaamiaan innvointimentelmiä tai kokeilla luovasti uusia. 30 minuuttia oli hyvä aika toisaalta yhden ongelman läpivientiin ja toisaalta osallistutumaan erityyppisten ongelmien ratkaisuyrityksiin.

Isollakin porukalla voidaan toteuttaa paljon ilman suomalaisorganisaatioiden rakastamaa suunnittelua, komiteaa, valmistelutyöryhmää ja neuvottelukuntaa. Oleellista tässä on porukan motivoituneisuus, ei toimenkuvat.

Organisaatiot ja sosiaalinen media

Monelle organisaatiolle voi olla ikävää havaittavaa, mutta perinteinen olemassaolo ja oman tontin hoitaminen ei vastaisuudessa enää riitä. Organisaatio on julkinen toimija ja toimintaa arvioidaan netissä kumppanina, työnantajana, toimeksiantajana ja tarjousten jättäjänä.

Organisaatiota käsitellään netissä, halusi tai ei. Jokaisen organisaation olisi syytä olla jopa tyytyväinen, jos sitä ylipäänsä kiinnostutaan käsittelemään.

Sosiaalinen media kuuluu käsitteenä uuden median ja uuden talouden joukkoon. Kymmenen vuoden päästä useimmat tuskin muistavat termiä eikä tarvitsekaan. Sosiaalinen media - eli ihmisten julkinen vuorovaikutus ohi vakiintuneiden jakelukanavien - on kuitenkin tuonut peruuttamattomasti uuden julkisuuden, jossa organisaatio ei ole enää työnantaja, joka yksipuolisesti määrittelee työntekemisen ehdot.

Valistuneet organisaatiot nykyään esimerkiksi lainaavat toisilleen työntekijöitään tai kokonaisia yksilöitään. Free lance- ja yrittäjäverkostoille tämä ei ole edes mitenkään uutta.

Summaus

Itseorganisoituminen tarvitsee onnistuakseen valmistelevaa fasilitointia ja kätilöintiä. Niin myös itse tapahtuma tarvitsee joitain koostajia, joista tämä blogimerkintä on yksi esimerkki. Varsinaista Innovaatiojunan tulosten yhteenvetoa ei vielä ole, mutta täydennän merkintää tällaisten ilmaantuessa.

Lisää ruokalakeskusteluja – tällä kertaa vakavasti otettavia ja ruoka-aiheisia. IIASA:n tutkijat kuvaavat tulevan maailman tähän malliin:

Ilmastonmuutos ja väestönkasvu aiheuttavat yhdessä tilanteen, jossa vettä on liian vähän. Kuivuus aiheuttaa katoa ja kasvavalle väestölle on tarjolla aiempaa selvästi vähemmän ruokaa. Mikä tietysti korjaa – karmealla tavalla – väestö-ongelmaa; heikompi osa kuolee nälkään ja ne, jotka kykenevät yrittävät muuttaa alueille, jossa vettä ja ruokaa vielä on. Arviot muuttajien määrästä ovat 200 miljoonasta yhteen miljardiin (pahimmillaan siis joka 7. ihminen tekee muuttokuormaa ennen vuotta 2050). Kaukana Suomesta – me ajattelemme. Näinköhän.

Vaikka heikompikuntoiset köyhät eivät tänne saakka jaksa raahautuakaan, rahamiehet välittävät vaikutukset meidänkin koilliseen kolkkaamme. Ruokapula lisää hintaspekulaatioita raaka-ainemarkkinoilla. Ruoan maailmanmarkkinahinnat heilahtelevat voimakkaammin. Tämä taas houkuttelee erilaisilla johdannaismarkkinoilla rahansa tekeviä keinottelemaan elintarvikkeilla, mikä lisää entisestään hintojen heilahteluja. Tästä ilmiöstähän meillä on jo kokemusta; taloudesta tulee entistä vaikeammin ennakoitavaa ja erilaisten kuplien syntyminen vain helpottuu. Myös reaalitalouden heilahtelut vahvistuvat.

Voi olla, että tuli vähän oikaistua, mutta tämähän on vain ruokalakeskustelua.

Olivat mekanismit millaiset tahansa, lopputuloksesta tuntuvat kaikki tutkijat olevan yksimielisiä: entistä hankalammaksi navigoiminen maailman myrskyisissä systeemeissä menee. Jos suhteuttaa meidän voimavaramme (ei edes prosenttia maailman bruttokansantuotteesta) tähän tilanteeseen, niin auttaako meitä se, että mietimme sitä, mihin asentoon me omia osaamisiamme järjestelemme… Kyllä ratkaisu löytyy siitä, että seuraamme maailmanmenoa ja tartumme mahdollisuuksiin silloin, kun niitä eteen sattuu.