iFuture tapahtuu samaan aikaan neljässä Euroopan maassa: Suomessa, Saksassa, Espanjassa ja Unkarissa. Kustakin maasta otetaan mukaan 20 ihmistä. Elämäntapojen ja tulevaisuuden tutkijat muodostavat yhdessä osallistujien kanssa kuvan siitä, miltä elämämme näyttää vuonna 2030, ja jopa vuonna 2050. Lisäksi osallistujilta pyydetään ajatuksia ja ideoita tulevaisuuden tuotteista, palveluista ja elämäntavoista. Aktiivisimmat osallistujat kutsutaan tutkimuksen loppukonferenssiin Brysseliin vuonna 2012. iFuture on osa laajempaa Euroopan komission rahoittamaa tutkimusprojektia, jossa selvitetään tutkimustarpeita kestävien elämäntapojen edistämiseksi.

Lue lisää valintakriteereistä ja hakemisesta Demoksen sivuilta

Kööpenhaminan ilmastokokous ja sen uutisointi on tuonut yöuniin asti ulottuvan syvän huolen tulevaisuudesta. Tuleeko ilmastonmuutos Suomeen? Mitä ilmastonmuutos vaikuttaa meidän perheeseen? Kuoleeko ihmisiä? Miksi joku eläinlaji on uhanalainen? Kärsivätkö jotkut eläimet Suomessakin? Mistä ilmastonmuutos johtuu? Ensimmäisiin oli suhteellisen helppo luonnostella skenaarioita ja selventää taustafaktoja, mutta viimeinen oli se tärppi, johon opportunistina tempaisin öljypohjaisten tuotteiden välttämisen ja kulutuksen hillitsemisen. Saimme siirrettyä kierrätykseen ison kasan muovikrääsää, ja lopussa poika totesi nyt olevan kyllä tilaa sitten ihan vain muutamalla uudellekin.

Projektin jatkovaiheessa ennakointiguru käynnisti pienimuotoisen visionäärisen teknologiatiekarttatyön ja luonnosteli noin kymmenkunta ratkaisua ihmiskunnan energiatuotannon ja liikenneongelmien ratkaisemiseksi sekä muutaman robottitehtaan siinä sivussa. Usko on luja, että nämä ovat käytössä sitten kun hän on iso ja jos eivät ole, niin sitten hän nämä keksii. Tuotettu visio pienimuotoisesta sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksesta yhdistäen sekä maalämpöä (luonnoksessa magmaa), aurinkovoimaa, tuulivoimaa, vesivoimaa sekä biomassan hyödyntämistä ei ollut kovin kaukana tulevaisuudessa oleva ratkaisu.

Eilen olivat vuorossa hankalammat aiheet eli politiikka ja uskonto. Automatkalla palasimme tähän fossiilisten polttoaineiden ongelmaan ja tiukka kysymys oli, että miksei presidentti tee mitään tai ainakin kaupunginjohtaja pakota kaikkia kierrättämään? Tässä päätimme ottaa suoran kansalaisaktiivisuuden täsmäaseeksi ja luonnostella kirjelmät molemmille tahoille. Presidentistä oli suora aasinsilta Jumalaan ja tästä Jeesukseen sekä joulun tarinoihin. Ei-uskonnollisena perheenä kävimme läpi myös muiden uskontojen joulutapoja tai sitä, että vietetäänkö ylipäätänsä kaikkialla joulua. Vaikuttuneena siitä, että muissa uskonnoissa on yhtä isoja juhlia, jolloin jaetaan lahjoja, poika päätti ryhtyä moniuskontoiseksi. Kaverista kasvaa tulevaisuuden suvaitsevan monikulttuurisen yhteiskuntamme mallikansalainen, mutta toivottavasti emme nyt heti joudu käynnistämään perheessä kaikkien uskontokuntien kulutusjuhlia.

Näillä joulunalusmietteillä jään nyt toistaiseksi sivuun blogikirjoittamisesta, jotta tilaa jää muillekin.

Suomalaisten on kuitenkin entistä vaikeampaa asua maalla. Aiemmin maaseutu on tuottanut ravintoa, raaka-aineita ja työvoimaa kasvaviin keskuksiin. Nyt alkutuotanto on kannattavuuskriisissä, ja maaseutu itsekin kärsii työvoimapulasta. Muuttoliike pääkaupunkiseudulle vähentää veronmaksukykyistä ostovoimaista väkeä maalla, mistä seuraa myös kunnallisten ja kaupallisten palvelujen heikkeneminen. Asiointimatkat pitenevät. Yksinäisyys vaivaa. Kaupungit vetävät ihmisiä puoleensa virikkeillään. Maaseudusta tulee pahimmillaan huonosti hoidettu maatalousmuseo.

Tällaisista ongelmista on kirjoitettu ja puhuttu jo vuosia. Perinteiset ratkaisut eivät kuitenkaan tunnu tehoavan – maaseutu kuihtuu edelleen. Nyt on kiire ratkaista, kuinka maaseutukunnat pystyvät tarjoamaan ikääntyvän väestön tarvitsemat palvelut. Kuinka saada uutta työtä kasvukeskusten ulkopuolelle? Vai annetaanko maaseudun tyhjetä laissez fair -politiikan mukaisesti?

Nyt kun luonnonvarojen rajallisuus ja kestävä käyttö on noussut keskiöön, suomalainen maaseutu tulee uudella tavalla tärkeäksi koko maalle ja jopa maailmalle. Meillä on metsiä, peltoja, mineraaleja ja puhdasta vettä – sekä tilaa ja hiljaisuutta, jotka nekin ovat niukkoja hyödykkeitä maapallon mittakaavassa. Luonnonvarojen kestävä käyttö on näin ollen yhä tärkeämpää. Ehkäpä maaseutu alkaa synnyttää uudenlaista yrittäjyyttä ja elämäntapaa. Ehkä syntyy hitaan elämäntavan seutuja, jotka myyvät vaihtoehtoa kansainvälisessä kisassa palaneille uraohjuksille. Ehkä lähiruoka nousee ekologisen tietoisuuden lisääntyessä. Ehkä etätyö lisääntyy.

Muun muassa tällaisiin visioihin vastaa vuonna 2010 aloittava Sitran Maaseutuohjelma. Ohjelman valmistelu alkoi huhtikuussa 2009. Vielä virallista nimeä vailla oleva ohjelma keskittyy ratkomaan maaseutukysymystä systeemisesti eli niin, että yritystoiminnan, asuinympäristön ja luonnonvarojen käyttöä edistetään kokonaisuutena. Samalla pohditaan, mikä ylipäätään on maaseudun uusi yhteiskunnallinen rooli tulevaisuudessa.