Nyt elämme globaalin finanssikriisin aikaa ja emme tiedä, tuleeko Yhdysvallat enää nousemaan maailmantalouden veturiksi. Emme myöskään tiedä, tuleeko Euroopan rahajärjestelmä ja euro kestämään sen eräiden jäsenmaiden (Kreikka, Irlanti, Portugali, Italia jne.) akuutit finanssiongelmat. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Kiina nousee maailmantalouden veturin asemaan ennen vuotta 2025. Sekään ei ole täysin varmaa, koska Kiinalla on ratkaistavanaan monia sisäisiä ongelmia.

Kiinasta moderni tietoyhteiskunta

Vuonna 2011 Stanfordin kampuksella intellektuellit lukevat Martin Jacquesin ”When China Rules the World” -teosta (2009). Läntisen maailman ja uuden taloudellisen järjestelmän tulevat askelkuviot on kerrottu kiehtovalla tavalla kyseisessä teoksessa. Palo Alton Borders-kirjakaupassa on oma kasvava Kiina-kirjaosastonsa. Maailma on muuttumassa taas uuteen suuntaan. Kiinan talous on vahva ja se vahvistuu koko ajan vauhdilla, toisin kuin Euroopan tai Yhdysvaltojen taloudet. Kiina on itse asiassa palaamassa aikaisempaan vahvaan historialliseen asemaansa maailmassa.

Kiinan muuttuminen moderniksi tietoyhteiskunnaksi ei ole täysin ongelmaton kehitysprosessi kuten olemme nähneet mm. viimeaikaisten Google-keskusteluiden yhteydessä. ”Aikaisemmin parhaat hakkerit tulivat Venäjältä, nyt ne tulevat Kiinasta”, tiivisti asioiden nykytilan ja kehityksen suunnan eräs IT-alan ammattilainen minulle Stanfordissa. Tulevaisuudessa isoiksi ongelmiksi Kiinalle voivat muodostua epäedullinen väestörakenne, huono demokratiakehitys ja ympäristöongelmien kärjistyminen. Näiden isojen ongelmien hoitamisessa Kiinan johdon aika tulee ainakin osaksi kulumaan tulevaisuudessa.

Vuonna 1991 emme vielä eläneet internetin aikakautta ja kännykät eivät olleet laajojen ihmisjoukkojen arkipäiväisessä käytössä. Keskustelua Kiina-ilmiöstä ei juuri vuonna 1991 käyty. Emme myöskään keskustelleet sosiaalisesta mediasta, pilviorganisaatioista, emmekä sähköpostitelleet kenellekään. Monia nykyisiä IT-teknologioita tosin pilotoitiin ja testailtiin jo 20 vuotta sitten.

Globaali kylä

Mediatutkija Marshall Luhanin visio globaalista kylästä on realisoitunut viimeisen 20 vuoden aikana. Nyt voimme tehdä yhteistyötä virtuaalisissa tiimeissä kollegoidemme kanssa, jotka elävät eri puolilla maailmaa. Käymme keskustelua virtuaalisten tiimien johtamisesta ja keinoälyn (artificial intelligence, AI) tutkimus elää nousukauttaan. Työn tekeminen virtuaalisessa tiimissä on nykyisin melkein yhtä helppoa kuin että kollegamme asuisi viereisessä huoneistossa. Kiistattomana etuna virtuaalitiimityöskentelyssä on ainakin se, ettei meidän tarvitse kuunnella naapureidemme ihmissuhdepurkauksia tai kärsiä huonosta pomottamisesta. Samalla sosiaalisten taitojemme kehitys toki voi hidastua tai heikentyä huomattavasti. Sosiaalisia taitojamme tosin voimme kehitellä sosiaalisessa mediassa.

Voimme perustellusti todeta, että viestintäkulttuurimme on muuttunut merkittävällä tavalla viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Informaatio ja tieto eivät ole enää siinä määrin niukkoja hyödykkeitä kuin ne olivat aikaisemmin. Jo Nobel-palkitun Herbert Simonin esittämä ajatus huomiotaloudesta on arkipäiväämme. Mediat ovat keskiössä huomiotalouden päivittäisessä toiminnassa. Ihmisten aika ja huomiopääoma ovat muuttuneet sen sijaan entistä niukemmiksi resursseiksi.

Suomen aikatalous on muuttunut selvästi siitä, mitä se olisi 20 vuotta sitten. Ihmiset käyttävät nykyään huomattavasti aikaansa internetin ja sähköpostiviestinnän parissa. Vielä 20 vuotta sitten (vuonna 1991) kovin moni ei istuskellut iltaansa Facebookissa viestitellen. Nyt Facebookissa on jo peräti 750 miljoonaa ihmistä. Samaan aikaan yhä useampi suomalaisen perheen isä tai äiti kärsii kroonisesta aikapulasta. Hannu Pääkkösen (2010) väitöskirja ”Perheiden aika ja ajankäyttö: Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä” kertoo mielenkiintoisella tavalla tästä tietoyhteiskunnan ilmiöstä.

Vihaiset linnut

Mitä edullisempaa ja nopeampaa internetin kautta tapahtuva kommunikointi on, sitä suuremmat ihmisjoukot sitä tulevat harjoittamaan. Näin voimme ennakoida tapahtuvan. Videokonferenssit ja erilaisten viihdepelien pelaaminen yleistyvät tulevaisuuden maailmassa. Monet suomalaiset yritykset ovat vahvasti mukana pelituotannossa ja uusien kommukaatioteknologioiden kehitystyössä. Tunnetuin viimeaikainen suomalaismenestys pelituotannossa on Rovio Mobilen kehittämä ”Angry Birds” -peli. Internet-televisio ja television sosiaalisen median uudet digisovellutukset ovat kohta laajasti saatavilla ja ulottuvillamme. Eri digitaalisten IT-teknologioiden konvergenssi tulee voimistumaan.

Pelejä käytetään myös yhä enemmän myös oppimisen välineenä. Suomessa Jyväskylän yliopiston Agora Centerissä on tehty ansiokasta ja pitkäjänteistä tutkimustyötä tällä tärkeällä sektorilla. Koulutusklusterin ja IT-klusterin systeemiseen rajapintayhteistyöhön sisältyy paljon mielenkiintoisia liiketoimintamahdollisuuksia. Hyvä esimerkki tämän alueen käynnissä olevasta R&D-kehitystyöstä on ollut Lahden ammattikorkeakoulun ”Pocket School”-hanke, johon Tulevaisuuden tutkimuskeskuskin on osaltaan osallistunut.

Teknologiaa kaikkialla

Arkipäivän ja jokapaikan ubiteknologia valtaa alaa erilaisten sovellutusten kautta. Ubiteknologioiden maailmassa ihmisten kommunikoivat keskenään (man-man), koneiden kanssa (man-machine), mutta myös koneet (mukaan lukien robotit, man-machine) tulevat kommunikoimaan keskenään (machine-machine). Tämä teknologinen muutos tulee muuttamaan viestintäkulttuuriamme voimakkaasti. Virtuaalisuuden ja reaalisen todellisuuden rajapinnat tulevat sumenemaan ubiteknologioiden kehityksen myötä. Suomalaisille yrityksille ubiteknologioiden uudet sovellutukset on hyvin merkittävä mahdollisuus uudistaa IT-klusteriamme. Myös median toiminta muuttuu uusien digitaalisten sovellutusten myötä. Yhteisluominen ja kuluttaja- ja kansalaismediatoiminta nousevat keskeisiksi median haasteeksi.

Olemme siirtyneet huomiotalouden yhteiskuntaan, koska huomio on muuttunut niukaksi hyödykkeeksi samalla kuin kaikkea informaatiota ja tietoa on yhä runsaammin tarjolla. Yritykset voivat tietoteknisen kehityksen avulla ulkoistaa toimintojaan Intiaan, Kiinaan, Brasiliaan tai minne tahansa ne haluavat. Voimme kuunnella japanilaisia tai texasilaisia radiolähetyksiä, jos niin vain haluamme. Valokuvaajat voivat myydä teoksiaan globaalille yleisölle eri puolille maailmaa. Maailma on kutistunut ja se kutistuu edelleen. Samalla ne tavat, joilla hyödynnämme kommunikaatioverkkoja, muuttuvat yhä intensiivisemmiksi.

Tietoyhteiskunnan riskit

Tietoyhteiskuntakehitykseen sisältyy tulevaisuudessa myös isoja riskitekijöitä. Verkostot ovat haavoittuvia sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Internet-terrorismi voi yleistyä ja uudet tietotekniset turvallisuusuhkat ovat todellisia. Myös yksityisyyteemme on uhattuna. Jo nyt virukset ja muut häiriögeneraattorit voivat hetkessä tuhota isonkin yrityksen tietojärjestelmät ja sen sisäisen (intranet) ja ulkoisen tietojohtamisen (internet) järjestelmät. Systeemisten riippuvuksien ja riskien huomioiminen nousee entistä tärkeämmäksi strategiseksi kysymykseksi. Pelkkien autonomisten innovaatioiden merkitys vähenee jo tästä teknologisesta riippuvuudesta johtuen. Myös ns. avoimet innovaatiot ovat yhä enemmän arkipäivää tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa. Eräs uhkakuvia voimistava piirre tietoyhteiskuntakehityksen yhteydessä on se, että internet on uuden modernin sodankäynnin uusi taistelutanner.

Kevät-kesän 2011 alussa virushyökkäyksen kohteeksi ainakin kahdesti joutuneen Kalifornian Sony-tutkimusyksikön tilanne on hyvä ajankohtainen esimerkki tällaisistä todellisista tietoyhteiskunnan toimivuutta uhkaavista riskeistä. Sonyn pörssikurssi laski voimakkaasti tapahtuneen virushyökkäyksen seurauksena ja yrityksen johtoa jouduttiin vaihtamaan nopeasti Sonyn yleisen luottamuksen ja brandiarvon palauttamiseksi. Huhut kiinalaisista trojaneista olivat ilmassa ihmisten arkipäivän puheissa Kaliforniassa.

Isot taloudelliset riskit ovat yhä voimakkaammin läsnä tietoyhteiskunnan arkisessa toiminnassa. Pahimmissa uhkaskenaarioissa koko rahajärjestelmämme vakaus on uhattuna näiden riskitekijöiden vuoksi. Joutuihan myös IMF aggressivisen virus- ja hakkerointihyökkäyksen kohteeksi tänä vuonna. Myös Pentagon joutui puuttumaan asiaan, mikä kertoo syntyneen tilanteen vakavuudesta. Myöhemmin myös Pentagoniin kohdistui vakava hakkerointi, jossa 24 000 tiedostoa joutui vääriin käsiin.

Historiallisen kokemuksen perusteella voimme väittää, että tietoyhteiskuntien ja viestinnän tulevaisuus tulee olemaan erilainen kuin se todellisuus, jossa tällä hetkellä elämme. Voi olla, että monet hypetyksen kohteena olevat käsitteet ja teoriat ovat muuttuneet 20 vuoden päästä arkipäiväisiksi. Todennäköisesti 20 vuoden päästä laajakaista (broadband) on rakennettu kaikkialle maailmaan ja modernit internetpalvelut ovat muodostuneet uudenlaisen palveluyhteiskunnan perusinfrastruktuuriksi.

Tulevaisuudessa emme välttämättä ole innostuneita enää sosiaalisesta mediasta, vaan pohdimme ehkä enemmän ubimedian haasteita. ”Facebook-hypestä” olemme ehkä siirtyneet ”CyberBook-hypeen”. Viestien sijasta lähetämme mahdollisesti avatarimme ja robottimme auttamaan toinen toisiamme. Toisaalta kehitys voi jopa nopeutua vielä nykyisestäänkin kuten monet ovat ennakoineet. Etenkin ubiteknologia voi muuttaa kulutustapojamme ja viestintäkulttuuriamme voimakkaasti. Robotisaatio sisältää monia positiivisia mahdollisuuksia, mutta myös merkittäviä uhkia. Tulevaisuudessa osa vanhusväestön ja terveydenhuollon tarpeista voidaan hoitaa robottien tuoman avun pohjalta. Uhkana voidaan nähdä se, että ihmisistäkin tulee robottien kaltaisia. Robotisaation ja digiteknologian kognitiivisia ja sosiaalisia vaikutuksia olisi syytä tutkia tarkemmin myös Suomessa. Suomessa Göte Nyman on tehnyt ansiokasta pitkän linjan tutkimusta tällä digitaalisen ajan käyttäytymistieteiden alueella.

Riskinä on nähtävissä se, että nuorison ja muidenkin paljon tietoteknologisia sovellutuksia kuten pelejä paljon käyttävien yksilöiden sosiaaliset ja kognitiiviset valmiudet heikkenevät. Erityisesti poikien peliriippuvuudesta on jo paljon tutkimustietoa saatavilla. Tietoyhteiskuntakehitys voi lisätä kansalaisten peliriippuvuuksien määrää ja sosio-taloudellisia haittavaikutuksia. Ubiteknologioihin ja robotisaatioon liittyy monia radikaalien ja systeemisten innovaatioiden mahdollisuuksia. Suomessa kannattaisi miettiä huolella, mitä mahdollisuuksia robotisaatio tarjoaa meille, mutta myös mitä uhkia robotisaatioon tulevaisuudessa liittyy.

Ubieliitti ja analogiakansalaiset

Yksi asia tulevaisuudessamme on kuitenkin täysin varma asia. Kommunikaatiota ja viestintää on tulevaisuudessa enemmän kuin tänään. On myös aika varmaa, että tietoyhteiskuntakehitys tulee syrjäyttämään osan kansalaisista. Siksi ns. ”digital divide” -ongelmaa ei kannata aliarvioida, vaan se tulee ottaa vakavasti. Meillä Suomessakin tulee olemaan ”anywhere”-teknologioiden eliitti, ja merkittävä osa kansalaisista elelee vielä pitkään analogisten tai muuten laadullisesti huonompien viestintäteknologioiden maailmassa.

Yankee Groupin asiantuntijan Emily Nagle Greenin (2010) ”Anywhere”-kirjan mukaan ubiteknologiayhteiskunnan ihmiset jakaantuvat viiteen eri segmenttiin:

1. ubieliittiin (actualized everywhere-segmentti),
2. pistorasialla ratsastajiin (outlet joceys),
3. digitaalisessa maailmassa oleviin (digital shut-ins),
4. teknoihmisiin (technophytes) ja
5. analogiakansalaisiin (analogs).

Jokaisella segmentillä on oma suhtautumistapansa ubiteknologiaan. Voimme siis jopa väittää, että ubiteknologia luo yhteiskuntaan uuden luokkajaon, jonka eräs piirre on digitaalinen syrjäytyminen (digital divide). Tästä ongelmallisesta kysymyksestä ei juurikaan ole keskusteltu Suomessa. Asia on nähty marginaaliseksi. Suomessa syrjäytymisongelmat pyritään ratkaisemaan tulonjakoa muuttamalla ja verotuksessa. Saattaisi olla järkevää miettiä myös muita keinoja.

Kohti kestävän kehityksen tietoyhteiskuntaa

Lähettämämme datan volyymi kaksinkertaistuu joka vuosi. Samalla tietoverkkojen ja puhelinkaapeleiden kapasiteetti kasvaa vauhdilla. Ciscon perusennusteen mukaan internetliikenne kasvaa maailmassa noin 60 % vuosittain vuoteen 2015 mennessä. Tämä kasvu tulee kuormittamaan sähköisiä tele- ja mobiilipalvelimia yhä voimakkaammin. Etenkin tietoverkostojen solmukohdat (nodes) tulevat kuormittumaan tulevaisuudessa. Televiestinnän luotettavuus tulee edellyttämään myös uusia investointeja. Nämä solmukohdat tulevat olemaan tietoyhteiskunnan ”Akilleen kantapäitä”.

Ehkä tulevaisuudessa optinen teknologia tulee tuottamaan merkittäviä läpimurtoja sähkön käytön ja kulutuksen osalta. Muussa tapauksessa internetviestinnän kasvulle voi tulla katto vastaan ja viestintään kohdentuukin jo nyt uudenlaisia hintapaineita. Modernit optiset kaapelit ovat jo nyt johtaneet merkittävään edistykseen viestinnän nopeudessa. Modernin tietoyhteiskunnan eräs merkittävä sankari on ollut Nobel-palkittu Charles Kuen Kao, jonka keksinnöt jo 1960-luvun lopussa muuttivat telekommunikaation toimivuutta ja suuntaa. Tämän suuntainen uusi teknologinen kehitys tulee tulevaisuudessa parantamaan verkostojen toimintavolyymiä, luotettavuutta ja datavirtojen nopeutta entisestään. Internetin tulevaisuus on tärkeä kysymys edelleen. Kaikkia internetin ongelmia ei ole vielä ratkaistu.

Mooren lain toteutumisesta on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua. Jos elekroniikan kehitys ei pysy kuituoptisen teknologiakehityksen vauhdissa, internetin tulevaisuus ei ole täysin ongelmaton. Intenetverkoston solmukohtien ongelmat (ns. node/hub problems), ja etenkin niiden vaatima iso sähkön kulutus vaativat aktiivista poliittista ja taloudellista huomiota ja R&D -kehitystyötä tulevaisuudessa. Tähän isoon kysymykseen liittyy vielä paljon ratkaisemattomia teknisiä ja taloudellisia kysymyksiä. Etenkin uusien optisten prosessoreiden (optical processors) ja optisen muistin (optical memory) kehitystyö voi olla ratkaiseva em. teknisten ongelmien ratkaisussa.

Mikroelektroniikan ja optisten teknologisten ratkaisujen keskinäinen yhteensovittaminen lienee keskeinen teknologinen kysymys tietoyhteiskunnan tulevan kehityksen kannalta. Esimerkiksi videoiden ja reaaliakaisten audio-visuaalisten dokumenttien lataaminen nopeasti omalta kotipäätteeltä kotiviihdestudioon tullee helpottumaan ja muuttumaan edullisemmaksi tulevaisuudessa.

Yritysten laboratorioissa on jo kehitetty lukuisa joukko uusia teknologisia sovellutuksia, joiden markkinoille tulo riippuu mikroelektroniikan ja optisten teknologiaratkaisujen toteutumisaikataulusta. Myös yritysten tarpeisiin tullaan kehittämään koko ajan uusia e-liiketoiminnan digisovellutuksia. Tulevaisuudessa tuotanto on ”jokapaikan tuotantoa”, samoin kuin kulutus on yhä enemmän ”jokapaikan kulutusta”. Tämä muutos ei välttämättä kuitenkaan ole ekologisten tulevaisuushaasteiden kannalta myönteinen. Edelleen eräs iso haaste on kestävän kehityksen tietoyhteiskunta. Tuotteiden ja palveluiden saavutettuvuus tulee edelleen paranemaan tulevaisuudessa. Se, missä määrin kykenemme immaterialisoimaan ja dematerialisoimaan tuotantoa, on keskeinen tulevaisuuskysymys ja myös myös haaste tieteelliselle tutkimukselle. Ubiteknologinen muutos on iso haaste koko suomalaiselle IT-klusterille, mutta myös poliittiselle päätöksenteolle.

Vuodesta 1945 vuoteen 1990 maailma oli bipolaarinen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton dominoima systeeminen kokonaisuus. Vuoden 1990 jälkeen Yhdysvallat dominoi yksin maailmantaloutta aina vuoteen 2008 asti. Vuoden 2008 jälkeen maailma on muuttunut moninapaisemmaksi – johtuen mm. Kiinan ja Intian nopeasta talouskasvusta. Nykyistä maailmaa johtaa ”oligopoli”, johon voidaan lukea G8- ja G20-maat. Keskeisiä ”oligopolimaita” ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Eurooppa, Brasilia, Venäjä ja Etelä-Afrikka. Yhdysvallat ei enää yksin dominoi maailmantalouden kehitystä.

Miten maailmantalous tulee muuttumaan ennen vuotta 2025? YK:n tilastojen mukaan väestön määrä maapallolla tulee kasvamaan vuoden 2009 tasolta 20%. Vuonna 2025 maapallolla arvioidaan olevan yli 8 miljardia asukasta. Tästä väestökasvusta 97% tapahtuu kehitysmaissa, eli lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Vuonna 2025 noin 61% maailman väestöstä tulee asumaan Aasiassa. Tulevaisuudessa Intian väestömäärä tulee lähestymään Kiinan väestömäärää. Suurin väestökasvu tulee toteutumaan Etelä-Aasiassa.

Tulevaisuuden maailma tulee olemaan aikaisempaa urbaanimpi. Etenkin suurkaupungeissa väestö tulee kasvamaan nykytasosta noin 95% seuraavien 20 vuoden aikana. Maailman väestöstä tulee yli 4 miljardia ihmistä asumaan kaupungeissa. Väestön kasvu on keskitasoa Itä-Aasiassa ja Pohjois-Aasiassa. Vuonna 2025 Euroopan väestö muodostaa enää vain 6,5% maailman väestöstä. Yksikään Euroopan valtioista ei tule olemaan maailman 10 väkirikkaimman maan listalla vuonna 2025. Vuonna 2025 Euroopan väestöstä yli 30% on yli 65-vuotiaita. Vuonna 2025 huoltosuhde Euroopassa on muuttunut huomattavan korkeaksi ja haasteellisemmaksi. Tämä muutos vaikuttaa merkittävällä tavalla Euroopan valtioiden budjettirakenteisiin ja finanssipolitiikkaa. Tulevaisuudessa finanssikriisien todennäköisyys ei tule laskemaan Euroopassa, ellei talouden rakenteissa ja politiikoissa tehdä merkittäviä muutoksia.

Vuoteen 2025 mennessä maailmantaloudessa tuotanto tulee melkein kaksinkertaistumaan nykytasoon verrattuna. Tulevaa tuotantoa ei tule enää dominoimaan Yhdysvallat-EU-Japani-triadi, vaikka Yhdysvallat säilyttänee asemansa eräänä keskeisenä maailmantalouden talousmahtina. Kehitysmaiden tuotanto-osuus tulee kasvamaan vuoden 2005 20%:n tasosta 34%:n tasolle vuoteen 2025 mennessä.  Maailmantalouden painopiste tulee siirtymään Aasiaan. Kiina, Intia ja Etelä-Korea tulevat yhdessä olemaan yhtä merkittävä talousmahti kuin Eurooppa on vuonna 2025. Jos Aasian maiden listaan lasketaan Japani, Taiwan ja Indonesia, näiden maiden osuus maailman BKT:sta nousee 30%:iin. Euroopan osuus jää 20%:iin. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä globaaliin keskiluokkaan (per capita tulotaso 4000 – 17 000 dollaria) tulisi kuulumaan noin miljardi ihmistä. Suomalaisista siis lähes jokainen kuuluu todennäköisesti tähän globaalin keskilluokan tuloryhmään vuonna 2030. Globaalin talouden näkökulmasta arvioituna lähes kaikki suomalaiset ovat siis etuoikeutettua keskiluokkaa.

Vuoteen 2025 mennessä maailmankaupan taso tulee kaksinkertaistumaan verrattuna vuoden 2005 tasoon. Kauppavirroista 30% tulee etelän kehitysmaista verrattuna nykyiseen 20% kauppavirran tasoon. Vuonna 2030 Eurooppa ei tule olemaan maailman merkittävin vientialue, kuten se on tällä hetkellä. Vuonna 2005 Euroopan osuus maailman kokonaisviennistä oli vielä 39%, mutta vuonna 2025 sen on arvioitu olevan vain 32%. Aasian osuus globaalitalouden viennistä tulee olemaan vuonna 2025 noin 35%, kun nyt se on noin 29%. Aasian maat valloittavat tulevina vuosina globaaleja vientimarkkinoita Euroopalta. Tämä on maailmantalouden eräs keskeinen trendi.

Vuoteen 2025 mennessä Yhdysvallat ja Eurooppa menettävät johtavan asemansa tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keskeisimmillä alueilla maailmassa. Kiina, Intia muut Aasian maat tulevat nousemaan keskeisiksi TTI-toimijoiksi maailmassa. Yksistään Kiina ja Intia tulevat vastaamaan noin 20%:sta maailman TTI-toiminnoista, kun näiden maiden nykyosuus on vain noin 10%. Isommat TTI-panostukset merkitsevät sitä, että huomattava määrä kiinalaisia ja intialaisia opiskelijoita opiskelee ja kartuttaa osaamistaan ulkomailla. On arvioitu että vuonna 2025 noin 645 000 kiinalaista ja noin 300 000 intialaista opiskelee ulkomailla. Nämä tiedot on syytä ottaa huomioon mietittäessä Euroopan yliopistojen tulevaa kehittämistä ja strategiaa. Suomen yliopistoista voisi kehittää oman kansainvälisen koulutuksen huippuklusterin, jos Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat kehitetään riittävän kilpailukykyisiksi. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että osa Euroopan tutkijoista tulee siirtymään Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Voi olla, että Eurooppa voi tulevaisuudessa joutua kärsimään aivoviennistä Aasiaan.

Euroopan tulevaisuuteen tulee merkitsevällä tavalla vaikuttamaan se, millaista siirtolaispolitiikkaa Euroopassa harjoitetaan. Vuonna 2025 arvioidaan maailmassa olevan 250 miljoonaa siirtolaista, joista 65 miljoonaa muuttaa kehitysmaihin. Euroopan väkiluku alkaisi laskea hyvin nopeasti eli jo vuonna 2012, jos siirtolaisia ei otettaisi enää ollenkaan vastaan Euroopassa. Nykyisen siirtolaisuuspolitiikan vallitessa Euroopan väkiluku alkaa laskea vasta vuonna 2035. Tästä huolimatta aktiivisen työväestön määrä on jo alkanut laskemaan monissa Euroopan maissa. Nykyisin siirtolaisia on Euroopassa 64 miljoonaa eli noin 9% Euroopan väestöstä.

Ilmastonmuutokseen liittyvän siirtolaisuuden arvioidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. IPCC:n arvion mukaan vuonna 2050 maailmassa olisi jo peräti 150 miljoonaa ilmastomuutossiirtolaista. Maailman energiakulutus tulee kasvamaan 50% vuoden 2005 ja vuoden 2025 välisenä aikana. Ennen vuotta 2050 öljy ja kivihiili tulevat olemaan yhä keskeisempiä energian lähteitä maailmassa. Tämä merkitsee sitä, että globaalin ilmastomuutospolitiikan harjoittaminen ei tule olemaan erityisen helppoa. Kiinan ja Intian energiatuotanto tulee perustumaan hyvin pitkälti kivihiilen käyttöön ennen vuotta 2025. Kivihiilen kulutuksen arvioidaan kasvavan näissä maissa peräti 50%:lla vuosien 2005 ja 2025 välillä. On arvioitu, että vielä vuonna 2030 noin 80% maailman primäärienergia kulutuksesta tulee fossiilisistä energialähteistä (kivihiili, öljy ja kaasu) ja vain 10% tulee uusiutuvista energialähteistä (vesivoima, tuuli, aurinkoenergia sekä muut uusiutuvat energialähteet). Jää siis nähtäväksi, miten onnistunutta ilmastonmuutospolitiikka tulee olemaan, jos tämä perusurakehitys toteutuu.

Yllä esitetyt muutokset maailmantalouden toimintaympäristössä tulevat vaikuttamaan monin eri tavoin sekä Euroopan että Suomenkin tulevaisuuteen. Niukkuus luonnonvarojen käytön osalta tulee kiristymään mm. väestön määrän ja tuotannon kasvusta johtuen. Eurooppa alueena on yhä riippuvaisempi sen ulkoa tulevista energia- ja luonnovaravirroista. Arvioidaan, että vuonna 2030, Eurooppa tuo yli 70% sen tarvitsemista energiavaroista Euroopan ulkopuolelta. Tästä energiatalouden kestävyyden näkökulmasta arvioituna olisi tärkeää miettiä uudelleen energiatuotannon omavaraisuusastetta kaikkialla Euroopassa. Uusiutuvien energiavarojen käytön edistämiseen olisi kaikkialla Euroopassa paneuduttava tosissaan tulevina vuosina.

Toisaalta on hyvä tietää, että maailman energiavaroista sijaitsee 50% kehitysmaissa, jotka haluavat tulevaisuudessa kehittää niiden pohjalta omaa teollista tuotantoaan. Kiina on hankkinut itselleen hyvin merkittävän määrän maailman luonnonvaroista itselleen viime vuosina. Heillä on varmasti siihen erittäin hyviä syitä. Globaali yhteistyö energiatuotannon, luonnonvarahallinnan sekä ilmastonmuutoksen alueilla onkin yhä tärkeämpi haaste Euroopalle ja myös Suomelle. Tämä strateginen taustatieto on myös tärkeä eurooppalaisille, kansainvälistyville yrityksille, kun ne miettivät tulevan tuotannon sijoittamista globaalissa yhteydessä.

Luonnonvarojen ja energian saatavuus asettaa tiukat reunaehdot Euroopan tulevalle teollisuus- ja elinkeinopolitiikalle. Jos Euroopan energia- ja luonnonvarapolitiikassa epäonnistutaan, yhä useampi eurooppalainen yritys on pakotettu siirtämään toimintojaan ulkomaille. Samalla työpaikatkin siirtyvät muualle, mikä ei ole pidemmän päälle sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää politiikkaa.

Euroopan Unionin pääosastoilla on säännöllisiä kokouksia Kiinan viranomaisten kanssa. DG Regio järjesti oman ns. korkean tason seminaarinsa alue- ja innovaatiopolitiikasta Shanghaissa lokakuussa 2010. Tilaisuuteen osallistui noin 100 virkamiestä Kiinasta ja pieni joukko eurooppalaisia. Minut kutsuttiin puhumaan Kiinan talouden kasvun vaikutuksista Keskisen Itämeren tulevaisuuteen.

Arvelin, että tilaisuudesta saattaisi helposti tulla jäykkä ja kaavamainen. Kiinalaisten kiinankieliset esitykset julkaistaan etukäteen. Eurooppalaiset puhuvat englantia kalvoja käyttäen. Keskustelua yleensä ei ole. Yritin sen takia löytää jotain erilaista, joka sopisi raameihin, mutta kuitenkin poikkeaisi tavanomaisesta rituaalista. Miltä tuntuisi katsaus innovaatiopolitiikan rooliin aluekehittämisessä sadan vuoden aikana? Se erottuisi selvästi kiinalaisten 5-vuotissuunnitelmista ja Euroopan Unionin 6-vuotisista ohjelmakausista. Mahdollisuus sanoa jotain menneestä 50 vuodesta, tilanteesta nyt ja seuraavista 50 vuodesta kiinnosti ainakin minua, mahdollisesti yleisöäkin.

Juttu voisi mennä näin: Viime 50 vuotta ovat Euroopassa olleet jälleenrakentamisen aikaa toisen maailmansodan jäljiltä. Meillä panostettiin rakennetun ympäristön kehittämiseen ja luotiin kansainväliset ja kansalliset instituutiot. Itse Euroopan Unionia voidaan pitää eräänlaisena innovaationa. EU on ollut taloudellinen menestys ja se näyttää olevan monistettavissa esim. Afrikassa ja mahdollisesti Aasiassakin. Jälleenrakentamisen aikakaudella syntyi Pohjoismaissa hyvinvointivaltio monen innovaation kautta. Samaan aikaan Kiina kävi läpi Maon käynnistämän kulttuurivallankumouksen, jolloin miljoonat kuolivat nälkään ja käsittämättömiin julmuuksiin. Vasta 1980 luvulla Deng Xiaoping toi ainutlaatuisen ja pian koko maailmaa mullistavan innovaation Kiinaan: ”Sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä” – lännessä moni kutsui sitä kapitalismiksi. Menneet 50 vuotta ovat siis olleet varsin erilaiset lännessä ja idässä.

Tällä hetkellä hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja edelleen kehittäminen ovat meneillään olevan vaiheen keskeisiä tavoitteita. Pohjoismaiden hyvinvointivaltiot ovat kehittyneempiä kuin Kiinan, mutta Kiina kehittyy nyt nopeammin. Eivät ainoastaan tulevaisuudentutkijat vaan koko maapallon väestö ajattelee, että jos tämä kehitys jatkuu, se on käänne koko ihmiskunnan historiassa. Mutta voiko se todella jatkua miten pitkään tahansa?

Seuraavat viisikymmentä vuotta eroavat edelliseltä kaudelta oleellisesti. Maapallon väestö ja sen resurssitarpeet kasvavat nopeammin kuin luonnonvarat riittävät tai uusiutuvat. Näin on väitetty olevan aiemminkin, mutta nyt on monta rajaa tulossa vastaan. Osa rajoista on hyvin tiedossa: vesi, viljelysmaa, elinympäristöt. Rajat koskevat kaikkia, niin meitä eurooppalaisia kuin kiinalaisiakin. Kun edellisen kauden aikana alueet pystyivät rakentamaan elinympäristönsä pääasiassa oman luovuuden ja päätöksenteon pohjalta (välillä onnistuneesti ja välillä ei), korostuvat seuraavan kauden aikana maapallon eri alueiden ja kansojen keskinäinen riippuvuus.

Innovaatio, jolla Jean Monet, Euroopan Unionin keksijä, yritti taata rauhan koko Eurooppaan, oli oivallus että jos Euroopassa kaikki olisimme riippuvaisia toisistamme, ei kannattaisi tuhota minkään jäsenvaltion väestöä tai sen rakennettua ympäristöä. Varojen yhteisomistuksesta seuraa tarve huolehtia asioista yhdessä ja siitä seuraa rauha. Nerokkuus näkyy yleensä yksinkertaisuudessa, niin tässäkin. Vaikka koko maapalloa kattavaa yhteishallintoa ei ole vielä näköpiirissä, on tietoisuus kansojen ja luonnon riippuvaisuudesta leviämässä. Uskon, että siitä kehittyy seuraavan 50-vuotiskauden merkittävin ihmiskuntaa yhdistävä oivallus. Seuraavan kehitysvaiheen strategia on siis globaali yhteistyö, sen tiivistäminen ja toteuttaminen. Shanghain tilaisuuden puhujista olin ainoa, joka sai yleisöltä kahdet aplodit, joten ajatus tuntui saaneen tukea.

Esitykseni jälkeen pari kiinalaista kuulijaa tuli kysymään, olenko todella sitä mieltä, että Kiinasta on nousemassa koko maapallon merkittävin valtio, tieteen ja politiikan edelläkävijä. Tähän vastasin että olen, mutta että tälle kehitykselle on yksi olennainen ehto: osaamista ja valtaa pitää osata jakaa muille. Tämä on aina ollut hankalaa. Kaikki yksinvaltiaat historiassa, niin euooppalaiset kun kiinalaisetkin, tuhosivat lopulta oman kansansa ja naapuritkin. Näin voi hyvin käydä Kiinallekin. Kiinalaisten kysyjien reaktio yllätti: valtavalla ilolla he kertoivat että juuri näin hekin olivat ajatelleet. Kiina ei koskaan tule tuhoamaan muita maita eikä kansoja, ei missään, ei koskaan! Itse en ollut yhtä vakuuttunut tästä, mutta jätin asian sikseen.

Seuraava päivä oli vapaa. Kun muut lähtivät Expoon, kuljin yksin koko päivän ympäri Shanghaita ja otin yli 400 valokuvaa ja 35 videopätkää kiinalaisista ja heidän arjestaan. Suurin osa kuvista on henkilöistä, jotka olivat tulleet muualta Kiinasta Shanghain Expoon tutustumaan siellä Kiinan loistavaan tulevaisuuteen. Näiden kiinalaisten turistien kasvoissa näkyi suunnaton ilo, onnellisuus siitä, että kulttuurivallankumouksen painajaiset olivat ohi, että Kiina on saavuttamassa vaurautta ja parasta mitä maailmassa on. Valokuvissa näkyvät vanhukset, jotka ovat pukeutuneet parhaisiin vaatteisiinsa tullakseen Expoon; iloiset kaivostyömiehet lomalla, nuoret perheet ja isovanhemmat, jotka tarjoavat lapsiaan valokuvattaviksi. Kaikkialla näkyi kiinalaisten suuret odotukset, ilo ja ylpeys Kiinan loistavasta tulevaisuudesta.

Suotakoon se heille. Nauttikoon Expon tarjoamasta mielikuvasta tulevaisuuden kaupungista.

Mutta minua vaivasi edelleen kysymys siitä, täyttyykö seuraavan kauden menestyksen edellytys, eli osaamisen ja vallan jakaminen muun maailman kanssa? Historia on osoittanut että kuninkaat, tsaarit, keisarit eivät tätä osaa. He, jotka luovat loistavan menestyksen, ovat täynnä ylpeyttä siitä, mitä he ovat saavuttaneet. Ajatus jakamisesta on yleensä lähtenyt liikkeelle syvemmältä kansan riveistä. Tavallaan sekä Gorbachov että Deng Xiaoping ovat nykyhistoriassa esimerkkejä tämänkaltaisista henkilöistä. Presidentti Barack Obama on ehkä ennenaikaisesti julistettu vaurauden jakajaksi. Seuraavat viisikymmentä vuotta tarvitsevat uusia innovaattoreita, jotka uskaltavat puhua jakamisen puolesta. Odotan kiihkeästi sitä.

Mitä opin Euroopan Unionin seminaarista Kiinassa? Opin, että Kiinan taloudellinen menestys on Kiinassa luonut voimakkaan uskon Kiinan ja kiinalaisten kykyyn luoda uutta hyvinvointia heille itselleen ja ehkä koko maailmalle. Kommunistinen puolue on oikeutetusti ylpeä siitä, että he ovat nostaneet satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Tämä ylpeys ja sen vahvistama itseluottamus tulevat dominoimaan yhteistyötämme vuosikymmeniksi eteenpäin.

Kiinan talousihme hämmentää kiinalaisia yhtä paljon kuin meitä.

Tänä kesänä kävin luennoimassa espanjalaisen UIMP:n kesäyliopistossa Santanderissa. Atlantin pohjoisrannikolla oli miellyttävä 20-25 asteen lämpö kun Helsingissä lämpö nousi lähelle 30 astetta ja ylikin. Kesäyliopistossa joukko kansainvälisiä asiantuntijoita puhui Euroopan alueiden profiloitumisesta talouskriisin maailmassa. Oma osuuteni oli Aasian ja Pohjoismaiden suhteet, joita parhaillaan pohditaan BASAAR-nimisessä Interreg IVA -hankkeessa. Hankkeeseen osallistuvat Keskisen Itämeren alueet (CBSR), eli Tukholman, Riian, Tallinnan, Turun ja Helsingin kaupungit ja maakunnat. Uudenmaan liitto toimii hankkeen vetäjänä. Hankkeessa on Capfulin johdolla laadittu skenaarioita alueen ja Aasian suhteiden kehittymiselle vuodelle 2050 asti. Menetelmä on ollut sama kuin EVA:n Tulevaisuuden Pelikentät -skenaarioissa.

Eräs keskeinen pohdinta BASAAR-hankkeen skenaariotyössä on ollut kysymys siitä, miten Pohjoismaiden osaamisyhteiskunnalle käy. Tänä vuonna Kiinassa valmistuu yliopistoista melkein yhtä paljon loppututkinnon suorittaneita kuin koko Ruotsin väestössä on asukkaita. Vaikka vain pieni osa heistä kehittyy kansainvälisiksi huippututkijoiksi, on määrä kuitenkin mykistävä. Viime syksynä ilmestynyt Global Research Report, China (pdf) arvioi, että muutamassa kymmenessä vuodessa Kiina ohittaa Yhdysvallat ja Euroopan maailman johtavana tieteen ja tutkimuksen maana. On syntymässä uusi tieteen ja tutkimuksen maailmankartta, jossa Kiina on kansainvälisen tiedemaailman keskipiste. BRIC-maiden yliopistot ja tutkijat verkottuvat Kiinan tiedemaailmaan jo luonnostaan. Miten käy Pohjoismaiden osaamisyhteiskunnalle?

Kuva: “China’s research output has increased dramatically since 1999 while most nations remained fairly stable. During the same period the USA increased its output from 265,000 to 340,000 publications per year, an increase of around 30% compared to China’s more than four-fold growth.”

BASAAR-hankkeessa olemme lähteneet siitä, että alueemme merkittävin resurssi, hyvinvointimme ja elinkeinoelämän perusta on juuri osaaminen, tiede, innovaatiotoiminta ja siihen pohjautuva kyky vastata omiin ja muun maailman tarpeisiin. Aasian tarpeiden kannalta meidän muut resurssimme kuten vesi, raaka-aineet, tuotantokapasiteetti, jne. ovat täysin marginaaliset. Juuri osaaminen on ollut se, jolla kilpailukykyämme ja elintasoamme on pidetty yllä. Hyytävä kysymys on: Tarvitaanko meitä vielä 2050? Onko myös tutkimuskapasiteettimme marginaalinen? Santanderin kesäyliopistossa huomasin, että huolta jakavat meidän kanssamme muutkin alueet Euroopassa. Ilmeisesti lähes kaikkialla pohditaan sitä, marginalisoituuko Eurooppa vähitellen.

Luentosarjan viimeisenä puhujana oli EU-parlamentin aluekehityskomitean puheenjohtaja Danuta Hübner. Hän korosti voimakkaasti ja elävästi Euroopan innovaatiopolitiikan ja kilpailukyvyn terävöittämisen tärkeyttä. Mutta hänkin näki asteittaisen marginalisoitumisen Euroopan suurimpana uhkakuvana. Kun tuli kysymysten aika kysyin häneltä, riittääkö todella jatkossa panostaminen pelkästään kilpailuun ja innovaatioihin. Johtavatko yksipuoliset puheet kilpailusta juuri eristäytymiseen ja marginalisoitumiseen? Merkkejä siitä on jo, kun kiinalaiset valittavat sitä ettemme jaa teknologiaa riittävästi (kiinalaisten kommentit BASAAR-hankkeen keskustelusivuilla). Ymmärrämmekö edes täällä pohjoisessa mitä innovaatioita kehittyvät markkinat jatkossa tarvitsevat? Eikö olisi nyt oikea hetki täydentää innovaatio- ja kilpailupuheet aivan uudella kumppanuusstrategialla? Hübner vastasi, että kilpailukyvyn parantaminen on Euroopan sisäinen tarve. Se on hoidettava joka tapauksessa. Kansainvälisen kaupankäynnin strategia on hänenkin mielestään juuri kumppanuussuhteiden kehittäminen eri aloilla.

Meillä tämä merkitsee mm. korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen verkottumista ja jopa integroitumista aasialaiseen korkeakoulu- ja tiedemaailmaan. Se tarkoittaa kieli- ja kulttuuriosaamisen vahvistamista verkottumisstrategian keskeisenä osana ja kaikille ikäluokille. Se tarkoittaa opiskelijavaihdon radikaalia lisäämistä. Se tarkoittaa, että suurien lukukausimaksujen asettaminen ulkomaalaisille opiskelijoille on omaan jalkaan ampumista. Kaiken kaikkiaan se tarkoittaa, että Pohjoismaiden pitää profiloitua joustavaksi ja tehokkaaksi joukkuepelaajaksi aasialaisten kanssa. Jos et pysty voittamaan heitä, niin liity heihin.

(Kuvan lähde: Global Research Report - China)

Idea 1: Yhdysvaltain taloudellinen ja poliittinen dominaatio jatkuu. Toisin kuin useimmat tulevaisuudentutkijat ovat olleet taipuvaisia ajattelemaan, Time-lehden tulevaisuusanalyysin mukaan tuleva vuosikymmen tulee olemaan Yhdysvaltojen vuosikymmen, ei välttämättä sittenkään Kiinan tai Intian vuosikymmen, vaikka sellaisen mielikuvan voi saada seuraamalla mediaa. Time-lehden analyysin mukaan amerikkalaisuus tulee jatkumaan, voimistumaan ja syvenemään maailmassa. Vaikka Yhdysvalloissa asuu vain 5% maailman väestöstä, tämä kuitenkin tuottaa 25% maailman bruttokansantuotteesta. Kun keskiluokka kasvaa ja vaurastuu Kiinassa, Intiassa, Venajällä ja Brasiliassa, tämä merkitsee kasvavia markkinoita Yhdysvalloille ja sen yrityksille. Euroopan epäyhtenäinen politiikka ja euron heikkeneminen Kreikan talouskriisin (ja sen mahdollisen laajenemisen) seurauksena syö Euroopan mahdollisuuksia kilpailla maailmantalouden veturin asemasta.

Kuten tiedetään, pankit (kuten Goldman Sachs) ovat sekaantuneet Kreikan ja todennäköisesti monien muidenkin Euroopan maiden rahoitusjärjestelmän toimintaan. Eurooppa voi osoittautua huteraksi taloudelliseksi korttitaloksi. Yhdysvalloista tulevat brändit dominoivat yhä globaaleja markkinoita. Eurooppa ei kykene tuottamaan globaaleja brändejä siinä mittakaavassa kuin Yhdysvallat kykenee. Seuraavan kymmenen vuoden aikana BRIC-maiden brändit eivät vielä tarjoa kunnon vastusta Yhdysvaltojen markkinointiosaamiselle ja brändidominaatiolle. Yhdysvallat ei tule luopumaan asemistaan maailmantaloudessa helpolla. Kiina-ilmiö ei etene automaattisesti. Jo nyt keskustellaan vakavasti Kiinan investointikuplasta. Eurooppa sekoilee omassa talouspolitiikassaan ja epärealistisessa Lissabonin strategiassaan. Nämä ovat asioita, joita kannattaa miettiä nyt.

Idea 2: Valtioiden välisten rajaviivojen uudelleen piirto. Toinen tärkeä idea tulevaisuuden kannalta on se, että valtioiden välisten rajaviivojen merkitys korostuu tulevassa kehityksessa. Hyvin suunnitellut valtioiden väliset rajat tuottavat hyviä naapurisuhteita. Huonosti suunnitellut rajat tuottavat sotia ja konflikteja. Maailma on jaettu rajoilla maihin ja toistaiseksi rajaton maailma on utopiaa. Nykyiset rajat ovat johtamassa eri maita ja etnisiä ryhmiä konflikteihin, ei rauhaan. Tällanen tilanne on erityisesti Lähi-Idässä, mutta myös Kongossa, Sudanissa, Afganistanissa ja myös Pakistanissa. Rajalinjojen uudella suunnittelulla monet sodat ja konfliktit voidaan välttää. Meidän on syytä muistaa, miten suuri muutos Euroopassa tapahtui Berliinin muurin ja Berliinin sisäisen rajalinjan hävittyä. Rajalinjat eivät ole ikuisia – onneksemme asia on niin.

Idea 3: Laajakaista. Laajakaista on lähitulevaisuuden uusi öljykenttä. Laajakaista tulee olemaan niukka hyödyke, ainakin Yhdysvalloissa. Laajakaistan käyttö ei tule olemaan ilmaista – ei ainakaan vielä tulevan vuosikymmenen aikana. Yhdysvalloissa ei ole tavatonta, että siellä kotitalous maksaa viestintäpalveluistaa (älypuhelimet, iPod, Internet ja muut telepalvelut) enemmän kuin kotitalous maksaa käyttämästään energiasta. Oligopolit dominoivat viestintämarkkinoita samaan tapaan kuin energia- ja sähköyhtiöt ovat dominoineen alueellisia sähkömarkkinoita. Laajakaistapolitiikka Euroopassa tulee siis olemaan kuuma kysymys tulevina vuosina, mikäli Eurooppaa halutaan kehittää johtavaksi tietoyhteiskunnaksi maailmassa.

Idea 4: Dropout-talous. Yhdysvalloissa on jo nyt varsin yleistä, että merkittävä osa nuorista keskeyttää koulunkäynnin. Barack Obama on aloittanut oman sotansa dropout-ilmiötä vastaan. Yhdysvalloissa kolme kymmenestä highschool-tasoisesta opiskelijasta jättää opintonsa kesken. Alle kolmannes opiskelijoista suorittaa college-tasoiset opinnot loppuun. Erääksi syyksi tähän DO-ilmiöön on esitetty jatkuvaa automaatiota ja teknologista kehitystä, joka muuttaa voimakkaasti ammattirakenteita ja työmarkkinoita. Nuoret eivät koe koulujen valmentavan heitä riittävän hyvin työelämään. Usko koulutuksen merkitykseen on laskussa. Dropout-taloudessa koulutuksen on muututtava huomattavasti joustavammaksi kuin se on ollut ns. massayhteiskunnan ”tehdaskouluissa”. Työelämän ja koulutuksen raja-aitoja on pakko madaltaa niin alhaisiksi kuin se on vain mahdollista.

Idea 5: Kiina-Yhdysvallat -akseli. Tulevana vuosikymmenenä Kiina-Yhdysvallat akselin merkitys tulee kasvamaan. Akselista tulee elintärkeä koko muulle maailmantaloudelle. Yhdessä Yhdysvallat ja Kiina voivat halutessaan olla yhtä merkittävä vallankäyttäjä kuin G-8-maaryhmä nyt on. Kiina ei ole toistaiseksi halunnut samanlaajuista globaalia valta-asemaa kuin Yhdysvallat omaa. Kiinalle riittää toistaiseksi se, että se panee omia sisäisiä asioitaan kuntoon. Maailmantalouden toiminnalle on tärkeää, että nämä kaksi maailmantalouden dinosaurusta tulevat jotenkin toimeen keskenään. On hyvin epätodennäköistä, että Kiinasta ja Yhdysvalloista tulee tulevaisuudessa maailman parhaat ystävämaat, ei ainakaan ennen vuotta 2020. Sen sijaan Kiina korvaa Venäjän Yhdysvaltojen ”sparraajana”.

Idea 6: Erehdysten kautta voittoon. Meidän tulisi olla valmiita puolustamaan epäonnistujia, koska monet asiat kehittyvät vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Yrityksissä ja julkisella sektorilla päätavoitteen ei tulisi olla erehdysten eliminointi, vaan sellaisten järjestelmien rakentaminen, jotka sallivat inhimilliset erehdykset. Vain tällaisessa ympäristössä ihmiset ja yritykset uskaltavat kokeilla asioita ja ottaa riskejä. Yrityksiä uskalletaan perustaa, jos etukäteen tiedetään, että epäonnistumisesta ei syytetä loppuelämän ajan. Eräs syy, miksi Yhdysvallat on kehittynyt innovaatiotoiminnoissaan johtavaksi maaksi maailmassa, on se, että Yhdysvalloissa sallitaan epäonnistumisia. Esimerkiksi epäonnistuneita yrittäjiä ei leimata loppuelämäksi epäonnistuneista hankkeista ja riskien otosta.

Euroopassa vain 40% on harkinnut yrityksen perustamista, kun vastaava luku Yhdysvalloissa on jopa 70%. Tämä on kriittinen strateginen kysymys Euroopalle, jos kansantalouteen oikeasti halutaan saada lisää dynamiikkaa. Jos pankit ja julkiset rahoittajat eivät ymmärrä joskus virheitä tehnyttä yrittäjää, ei tarvitse juurikaan ihmetellä, miksi PK-yrityksiä ei synny ja kehity markkinoille samaan tahtiin kuin Yhdysvalloissa. Aina on hyvä muistaa, että ns. Trial & Error-menetelmä on yksi useimmiten käytettyjä ongelman ratkaisun menetelmiä. Tätä ei näytetä ymmärtävän Euroopassa.

Idea 7: Valkoihoinen vähemmistö. Maailmassa valkoihoiset ihmiset tulevat jäämään vähemmistöön monissa maissa ja suurkaupungeissa, myös Yhdysvalloissa. Tulevaisuudessa valkoihoisten vähemmistöoikeudet tulee olemaan keskeinen poliittinen kysymys monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Etniset ja demografiset kehitystrendit ovat maailman hiljainen vallankumous, joka muuttaa politiikkaa ja taloutta monissa maissa. Etnisten vähemmistöjen oikeuksista tullaan käymään kovaa poliittista debattia kaikkialla maailmassa.

Vuoden 2050 väestölaskennassa valkoihoiset tulevat olemaan vähemmistönä Yhdysvalloissa. Tämä muutos tapahtui Kaliforniassa jo vuonna 2000. Kalifornia on koelaboratotio valkoihoisen vähemmistön poliittisesta organisoitumisesta Yhdysvalloissa. Vuonna 1996 laadittu Proposition 209 oli heikko signaali uudesta muutoksesta Kaliforniassa.

Idea 8: TV maailman pelastajana. TV voi pelastaa maailman – ei suinkaan Google, Facebook tai Twitter. Maailmassa on useita alueita, joissa TV on seuraava iso juttu. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa vasta nyt monilla kotitalouksilla on taloudellisesti mahdollisuuksia hankkia oma TV. Vuonna 1995 kehitysmaissa 45%:la kotitalouksista oli TV. Vuonna 2005 vastaava luku oli noussut 60%:iin. Tällä hetkellä kehitysmaissa on käynnissä laaja TV-vallankumous, sama asia mikä tapahtui Suomessa 1960-luvulla.

Internet-vallankumouksen tuoksinnassa monilta on unohtunut se, että TV on edelleen maailman voimakkain globaali media. Digitaalinen TV ja uusin televisioteknologia on se asia, mihin kannattaisi panostaa, jos Suomi ja sen yritykset olisivat kiinnostuneita maailman voimakkaimmasta mediasta. Vuonna 2013 kehitysmaiden kotitalouksista 66%:lla odotetaan olevan oma TV. Kulttuurisesti television yleistyminen tulee muuttamaan eniten naisten kulttuurista asemaa kehitysmaissa. Mm. Intiassa äskettäin tehtyjen kulttuuritutkimusten mukaan TV:n yleistyminen kotitalouksista lisää naisten vapautumista perinteisistä kulttuurillisista arvoista.

Idea 9: Eliittien iltahämärä. Yhdysvalloissa eliittien linnakkeet kuten Yhdysvaltojen kongressi, Wall Street, General Motors, Major League Football, katolinen kirkko ja isot mediatalot ovat olleet voimakkaan kritiikin ja uudelleen arvioinnin kohteena. Tämä kritiikki on heikentänyt monia eliitin linnakkeita laajemminkin Yhdysvalloissa. Monet vahvoiksi uskotut instituutiot ovat osoittautuneet kepeärakenteisiksi kulisseiksi. Skandaalit ja katastrofit ovat seuranneet toisiaan. Korruptoituneiden valtarakenteiden paljastuttua epäluottamus moniin päätöksentekoelimiin on lisääntynyt. Vielä muutama vuosi sitten se mahdollisuus, että Rooman paavi voisi joutua tuomioistuinen eteen, koettiin yleisesti mahdottomaksi. Nyt sekin mahdollisuus on noussut esiin pedofiiliskandaalin myötä. Esimerkiksi vuonna 2008 vain 32% Yhdysvaltain kansalaisista uskoo pankkeihin, kun vielä vuonna 2004 niihin uskoi 50% kansalaisista. Luottamus mediaan ja Yhdysvaltain kongressiin on kansalaisten joukossa myös laskenut voimakkaasti. Finanssikriisi on edennyt vaiheittain kaikkialle ja monet sosiaaliset ja taloudelliset luottamusverkostot ovat tuhoutuneet. Isoja omaisuuksia ja arvoja on haihtunut ilmaan hetkessä. Tällä kaikella on ollut vaikutuksensa eliittien yhteiskunnalliseen arvostukseen ja asemaan. Luottamuspääomaa on hyvin vaikea luoda, mutta se on helposti hävitettävissä.

Francis Fukuyaman yleisteoria luotettavuudesta ja luottamuksesta yhteiskunnassa on siis jälleen hyvin ajankohtainen, kun yhteiskunnan keskeisten instituutioiden luotettavuutta arvioidaan entistä kriittisemmin. On tietyllä tavalla hyvin paradoksaalista, että Fukuyaman esittämä käsitys Yhdysvalloista viimeisenä korkean luottamuksen yhteiskuntana on nyt romuttunut. Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että korkealle arvostettu gurukin voi epäonnistua arvioissaan. Viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta on siis Fukuyaman kriteeristön mukaan nyt epäonnistunut pahasti. Vai onko Suomi viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta? Voiko luottamuksen vielä palauttaa Barack Obaman hallinnon toimesta?

Idea 10: Radikaalien muutosten vähäisyys. Vuonna 1968 Stanley Kubrickin ja Arthur S. Clarken tuottama elokuva Avaruusseikkailu 2001 maalasi eteemme kuvan värikkäästä ja radikaalien innovaatioiden kyllästämästä tulevaisuudesta. Visiot teknovetoisesta avaruuselämästä nähtiin mahdollisina ja aito innostunut usko teknologiseen edistykseen oli korkealla. Tästä kaikesta hypestä huolimatta monet asiat ovat yhä yhtä utopistisen psykoottisia kuin HAL 9000 -tietokone oli Stanley Kubrickin Avaruusseikkailussa.

Useat tekniset laitteet eivät toimi edelleenkään kovin vaivattomasti. Tyypillinen TV:n ohjauspaneeli ei ole radikaalisti muuttunut helpommaksi käyttää siitä mitä se oli 10 vuotta sitten. Päinvastoin, digitelevision käyttäjä voi joutua käyttämään jopa kolmea erilaista ohjauspaneelia. Tietoyhteiskunnan radikaali muutos on jämähtänyt omaan power point-hypemaailmaansa ja lumeälykkyyteensä, jossa todellisia uusia ideoita ja radikaaleja tuoteinnovaatioita saa etsimällä etsiä. Heikkojen signaalien ”vainukoiratkaan” eivät auta tässä etsimistyössä. Jos olemma rehellisiä TV-vallankumous ja puhelimen yleistyminen olivat huomattavasti radikaalimpia uudistuksia kuin Nokian mobiilikännykkä tai Applen iPhone. Globaali lentoliikenne perustuu yhä kaastuturbiineihin, jotka keksittiin jo 1930-luvulla.

Stanley Kubrickin elokuvaansa maalailemia Avaruusseikkailuja ei ole saatu kovin paljon aikaiseksi. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa radikaalit uudistukset tulevat olemaan kortilla. Sen sijaan inkrementaalisia, asteittaisia innovaatioita tuotetaan kuin liukuhihnalta. Aikamme suuri idea on radikaalien muutosten välttely. Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset ovat lopulta vähemmän luovia ja haluavat lopulta vain turvallisia ratkaisuja. Tämä on epäkonventionaalinen ajatus, joka voi kuitenkin pitää paikkansa. Ehkä se onkin seuraava suuri ideamme…

Jari Kaivo-oja (JK): Millä alueilla suomalaisilla on avautumassa liiketoimintamahdollisuuksia Aasiassa?

Kai Tuorila (KT): Näen periaatteessa mahdollisuuksia kaikilla liiketoiminnan alueilla. Suomalainen vientiteollisuus on hyvin pitkälle B-to-B vientitoimintaa tai teknologiansiirtotoimintaa, joten yhteistyö aasialaisten yritysten kanssa laajalla rintamalla olisi mahdollista ja suotavaa. Suomalaiset ovat jalleen katsomassa uusia alihankinta- ja valmistusyhteistyömahdollisuuksia Kaakkois-Aasiassa, erityisesti Thaimaassa ja Vietnamissa, johtuen mm. Kiinan laatu- ja työvoimaongelmista.

Kiinassa työntekijät eivät ole myöskään erityisen lojaaleja työnantajilleen ja vaihtavat usein työpaikkaa, jos saavat hiemankin korkeamman palkkatarjouksen muualta. Investoinnit työvoiman koulutukseen osoittautuvat siis helposti turhiksi. Yleisesti arvioiden Aasiassa naiset ovat lojaalempia työntekijöitä kuin miehet. Nyt Aasian maissa on myös syntymässä vauras keskiluokka, joka voisi kuluttaa suomalaisia laatutuotteita. Tätä uutta keskiluokan muodostamaa markkinaa kannattaa miettiä huolella suomalaisissa yrityksessä eräänä uutena mahdollisuutena.

JK: Mitä erityisiä mahdollisuuksia näet Aasiassa olevan suomalaisille?

KT: Kaikenlainen alihankinta- ja valmistusyhteistyö on mahdollista. Energia- ja ympäristöpuolella on nyt erityisen paljon mahdollisuuksia, erityisesti uusiutuvat energiamuodot, energian tuottaminen jätteistä, bioenergia ja jätehuollon osaaminen. Suomalaisten suuntautuminen ja erikoistuminen erikoispienvoimaloihin on iso strateginen mahdollisuus suomalaisille. Mm. palmu- ja kasvisöljyä käyttävät pienvoimalat ovat iso mahdollisuus Aasiassa, ja erityisesti Myanmarissa, jossa kansallinen energiaverkko kattaa vain osan maata. Myös muiden maiden energiajärjestelmät ovat varsin hajautettuja.

Aasiassa mielenkiintoinen alue suomalaisille yrityksille on hyvinvointiliiketoiminta, johon liittyvät mm. sairaalat, hotellit ja senior-kansalaisten hyvinvointipalvelut laajassa mielessä. Kuvaavaa on, että monet suomalaiset liikemiehet käyvät vuositarkastuksessa Bangkokissa. Vanhustenhuollon siirtäminen osaksi Thaimaaseen voisi olla hyvinkin kannattavaa kansantaloudellisesti.

Toki suomalaisilla yrityksillä voi olla paljon annettavaa vastavuoroisesti, kuten Japanin Sendai-kaupunkicase ja Finnish Wellbeing Center (FWBC) -hanke osoittavat. Tulevaisuuden hyvinvointikeskusten suunnittelu on tärkeä ja mielenkiintoinen asia. Tähän teemaan suomalaisten yritysten kannattaisi panostaa. Suomalaisosaaminen liittyen sydänleikkausten jälkeiseen kuntoutukseen ja telelääketieteeseen on myos noteerattu täällä, ja tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Singapore on erityisesti lupaava maa wellness-liiketoiminnan alueella. Ikärakenne on muuttumassa vanhusvaltaiseksi useissa Aasian maissa – tämä kannattaa huomioida.

Koulutus on iso markkina suomalaisille yrityksille – myös täällä Aasiassa. Tällä hetkellä erityisesti suomalainen opettajakoulutus kiinnostaa monia Aasiassa. Tätä aluetta pitäisi miettiä huolella Suomessa – miten tuotteistamme koulutusalan tuotteita ja palveluita Aasian markkinoille? Suomalainen koulutuslaitos on vakuuttanut monet aasialaiset toimijat ja asiantuntijat. Sisältötuotanto koulutusalalla, ICT-teknologian hyödyntäminen koulutuksessa ja e-learning ovat myos iso mahdollisuus Suomen koulutuspalveluklusterille. Käyttäjälähtöinen ajattelu ja innovaatiotoiminta on välttämätöntä osana koulutusalan vientitoimintaa.

Puhtaasti suomalaisten ratkaisujen myyminen ei välttämättä onnistu. Tarvitaan räätälöintiä paikallisiin olosuhteisiin. Huipputasoisten vaihto-ohjelmien tuottaminen voisi olla yksi toimiva yhteistyöalue Suomen ja aasialaisten koulutusklusterin yritysten välillä.

Thaimaa on tällä hetkellä autoteollisuuden Aasian hub-keskus – erityisesti japanilaisille ja yhdysvaltalaisille autoalan yrityksille. Monet näkevät Thaimaan ”Aasian Detroitina”. Myös logistiikka-ala on iso mahdollisuus Aasiassa. Mm. Laos on aloittamassa master suunnitelmaa, siellä ei ole vielä aikaisemmin ehditty miettimään logistisia ratkaisuja. Monet käytävähankkeet ovat vielä paljolti tekemättä tai keskeneraisia Mekong-alueella - poikkeuksena on ainoastaan Thaimaa, jolla on jo varsin kehittynyt infrastruktuuri. Satamahankkeet, kanavat, lentokentat, sähköverkot ja tiestön rakentaminen voivat avata yllättäviä mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille erityisesti Indokiinan alueella.

JK: Lopuksi, missä Asean-maassa erityisesti tulee avautumaan mahdollisuuksia?

KT: Tulevaisuudessa kannattaa olla valppaana Myanmarin energia- ja luonnovarasektorien osalta - etenkin jos maa siirtyy vapaampaan demokratiaan ja markkinavetoiseen kehitykseen. Maan infrastruktuuri on hyvin kehittymätön ja tässä mielessä uuden infrastruktuurin rakentaminen Myanmarissa avaa isot mahdollisuudet monille suomalaisille yrityksille – puhumattakaan muista sektoreista. Olen optimistinen sen suhteen, että Myanmar loppuvuoden vaalien jälkeen alkaa muuttua asteittain demokraattisemmaksi ja vapaammaksi. Maa on hyvin rikas energia- ja luonnonvaroiltaan.

JK: Kiitokset varsin mielenkiintoisesta haastattelusta!

Tässä kirjoituksessa Suomen Thaimaan suurlähettiläs Sirpa Mäenpää vastaa Thaimaan ja Aasian tulevaisuudennäkymiin liittyviin kysymyksiin. Haastattelu on tehty 1.3.2010 Bangkokissa, Bangkokin suurlähetystössä.

Jari Kaivo-oja (JK): Miltä Thaimaan ja yleisemmin ASEAN-maiden tulevaisuus näyttää tällä hetkellä? Tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille? Millä liiketoiminnan alueilla erityisesti?

Sirpa Mäenpää (SM): Täällä päin ASEAN-maiden, mukaan lukien Thaimaan, tulevaisuuden näkymät ovat hyvät pitemmällä aikavälillä. Taloudellinen kasvu on paljon korkeampi kuin Euroopassa eli markkinat kasvavat. Lisäksi on otettava huomioon ASEAN-maiden välinen integraatio ja vapaakauppasopimusten (mm. Kiina, Intia, Australia) myötä saavutettavat muut alueen markkinat. Esim. tämän päivän Nation-lehdessä on juttu, kuinka Japani näkee Thaimaan hubina, josta käsin tuotetaan televisioita Intiaan ja autoja Australiaan.

ASEANin yhteismarkkinoiden pitäisi olla tulliton sisämarkkina vuoteen 2015 mennessä. Jo nyt monet ASEAN-maiden sisämarkkinoiden peruspiirteet ovat toteutumassa. Sisämarkkinat kasvavatkin nopeasti. Esim. Thaimaan vienti kasvoi tammikuussa 2010 noin 9 % edelliseen vuoteen verrattuna EU-alueelle ja 16 % USA:an, mutta 67 % ASEAN-alueelle ja 94 % Kiinaan.

Yleiskommenttina täällä oleva yritys arvioi, että Thaimaa on monessa suhteessa hyvä yhdistelmä edullista, mutta tarpeeksi kehittynyttä yhteiskuntaa. Alueellisen toimiston tai tuotantolaitoksen pitäminen Thaimaassa on monessa suhteessa edullisempaa kuin esim. Kiinassa.

En korostaisi liikaa Thaimaan tämän hetken poliittisia ongelmia. Kun keskustelen täällä toimivien yritysten kanssa siitä, kuinka päiväkohtaiset poliittiset ongelmat ovat käytännössä vaikuttaneet heidän toimintaansa, vastauksena on, että ei juuri mitenkään. Luonnollisesti esimerkiksi infrastruktuurin alalla toimiville yrityksille on tärkeää, millaisia ratkaisuja hallitus tekee pitkän aikavälin kehityssuunnitelmiensa suhteen tai edetäänkö kolmannen sukupolven verkkoihin, mutta he eivät mittaa Thaimaan poliittista riskiä päiväkohtaisten tunnelmien kautta.

Kysymyksiisi tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille ja millä liiketoiminnan alueilla erityisesti, löytyy suorat vastaukset Finpron Thaimaan maaprofiilista. Sivulta löytyy linkki itse maaraporttiin. Raportti avaa suomalaisille yrityksille Thaimaan mahdollisuuksien kirjon, joka on todella laaja.

Kansainvälinen trendi Aasiasta: Thaimaassa finanssipalveluita räätälöidaan tyylikkäästi erikseen naisasiakkaille.

JK: Mitä suomalaisten yritystoimijoiden ja muiden toimijoiden kannattaa erityisesti huomioida, jos ja kun ne tulevat Thaimaaseen?

SM: Finpron maaraportissa on tähänkin kysymykseen löydettävissä suoria vastauksia. Suosittelen sen huolellista lukemista. Vaikka paljon korostetaan paikallisen partnerin löytämistä ja pitkäjänteisiä henkilösuhteita, eräs pitkään Thaimaassa toiminut suomalainen taloudellinen toimija korosti, että vaikka vieraan kulttuurin erilaisuutta on syytä kunnioittaa, käytännön liiketoiminnassa on paljon samankaltaisuutta koko maailmassa. Yrityksissä toimialoittain on usein samankaltaiset maailmanlaajuisesti toistuvat samankaltaisuudet. Eli ei pidä olettaa, että kaukaisessa kulttuurissa toimitaan täysin toisin, vaan voi käyttää hyväksi omia kokemuksia omalta uralta omasta maasta.

EU on listannut markkinoillepääsyn esteitä Thaimaassa. EU-delegaatiossa Bangkokissa toimii suomalainen asiantuntija Pekka Penttilä. Esim. ulkomaalaisomistukselle on rajoituksia, kuten 49 %:n katto palvelualoilla. Suomalaisen yrittäjän on hyvä olla tietoinen näistä esteistä. Toisaalta Thaimaan Board of Investment myöntää etuuksia, esim. jopa 8 vuoden yritysverohelpotuksia, maahan tehtäville investoinneille.

JK: Mitä Suomen tulisi tehdä omassa tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikassaan tulevaisuudessa, jotta suomalaisilla olisi mahdollisuuksia menestyä Aasian ja Kiinan markkinoilla?

SM: Suomen innovaatiopolitiikka onkin monimutkaisempi kysymys. Olen itse tällä hetkellä aika nöyrä kaiken taloudellisen alan julkisen politiikan hahmottelun suhteen, kun ympäristössä tapahtui niin strategisia muutoksia globaalin talous- ja rahoituskriisin yhteydessä. Eli oli vähemmän tärkeää, millaiset strategiat ovat, sen sijaan että ollaan toimintakykyisiä heittämään vanhat strategiat syrjään ja tekemään nopeasti uusia strategisia ratkaisuja nopeastikin muuttuvassa toimintaympäristössä.

Edellinen tehtäväni liittyi Lähi-itään ja Afrikkaan, ja toin sieltä mukanani joitain kysymyksiä Aasiaan. Asiat, joita henkilökohtaisesti seuraan juuri nyt heikkoina signaaleina suomalaisen talousjärjestelmän mahdollisina tulevaisuuden vahvuuksina tai heikkouksina liittyvät mm. siihen, että monet menestyneet suomalaiset vientiyritykset ovat onnistuneet muuttamaan konseptiaan niin, etteivät vain kauppaa tuotettaan, vaan tosiaan kuuntelevat asiakasta ja muokkaavat toimintaansa asiakkaalta tulevien viestien mukaan. Tämä on johtanut kauempana Suomesta esim. huoltotoimintojen vahvistumiseen, management-palveluihin tai muihin uusiin avauksiin. Nämä tavaravientiin liittyneet palvelut ovat usein olleet jo sinänsä hyvin tuottoisia toimintoja ja auttaneet myös markkinaosuuden kasvattamisessa.

Täällä näen, kuinka tänne perustetut yritykset on välillä paikallistettu, eli niissä ei ole enää välttämättä juuri ketään suomalaista. Toimin itse organisaatiossa, jossa joudumme tarkkaan pohtimaan ”miximme”, eli paljonko meillä on kenttäorganisaatioissa eli Suomen suurlähetystöissä Helsingistä lähetettyjä organisaatiossa kouliintuneita suomalaisia, paljonko erityisesti kuhunkin tehtävään ulkoa palkattuja suomalaisia ja paljonko taas paikallisia oman yhteiskuntansa hyvin tuntevia ihmisiä.

Siksi jään välillä miettimään, että onkohan suomalaisten yritysten etabloitumisessa maailmalla niiden tuotantolaitoksissa tai myyntikonttoreissa henkilöstökokoonpano mietitty loppuun asti. Jos kenttäpiste on vahvasti paikallistettu, käykö väki sieltä Suomessa tai tuleeko yrityksen johto riittävän usein käymään kenttäpisteessään. Kulkevatko asiakkailta tulevat viestit jatkossakin Suomeen tuotekehitykseen asti?

Olen nähnyt myös herkullisia esimerkkejä lähellä asiakkaita tehtävästä tuotekehityksestä. Se ei ole pois suomalaisesta työllisyydestä tai tuotekehityksestä, vaan täydentää sitä erinomaisesti osana luovaa verkostoa.

Mielestäni innovaatiopolitiikan määräytymisessä on syytä kuunnella ensi sijassa innovaatioiden tekijöitä yrityksissä ja yliopistoissa, kunhan he vain ottavat huomion myös innovaatioiden käyttäjien/asiakkaiden tarpeet ja palautteen. Siksi en tässä yritä itse valita esittelemiesi innovaatiotoiminnan mallien välillä.

JK: Kiitokset mielenkiintoisesta haastattelusta!

Artikkelinsa hän aloitti 6. vuosisadalla ennen ajanlaskua elänyttä kreikkalaista filosofia Herakleitosta lainaten: ”Kaikki virtaa ja mikään ei jää ennalleen maailmassa.” Historiatutkimuksen perusteella arvioituna nopeinta muutos maailmassa on ollut viimeisimmän 200 vuoden aikana, kun teollinen vallankumous alkoi muuttaa maailmaa ja sen kehitystä.

Boretosin tilastollinen ennakointitutkimus perustuu kuuluisan S-käyrähypoteesin mukaiseen arvioon maailman bruttokansantuotteen kehityksestä. Tämän hypoteesin mukaan taloudet käyvät säännönmukaisesti 4 vaihetta lävitse: (1) Talvikauden, (2) kevätkauden, (3) kesäkauden ja lopulta (4) syyskauden. Näiden eri kausien aikana kansantaloudet kypsyvät, kasvavat nopeasti, kukoistavat ja lopulta taantuvat.

Analyysissään hän jakoi maailman 4 sektoriin: (1) 29 teollisuusmaan muodostamaan ryhmään, (2) Yhdysvaltain, Kanadan, Australian ja Uuden Seelannin muodostamaan maaryhmään, (3) Kiinan ja Hong Kongin maaryhmään sekä (4) muiden kehitysmaiden maaryhmään. Tilastoaineisto oli koottu useammasta tietolähteestä: GGDC-tietokannasta ja Prof. Angus Maddisonin arvostetusta talouskasvutietokannasta.

Mitä uutta näkemystä Boretosin tutkimus tuo globalisaation tulevaisuuteen? Boretosin mukaan vuoden 2017 aikana maailman talouden nykyinen kasvusykli on saavuttanut kulminaatiopisteensä, kun Kiinasta tulee vapaan markkinatalouden keskeinen maa. Kasvusykliä ovat voimistaneet myös EU27-maaryhmän muodostuminen Eurooppaan ja kylmän sodan ilmapiirin häviäminen merkittävimpien maailmantalouden toimijoiden väliltä. Samanaikaisesti uutta kasvuvaihdetta ovat pohjustaneet: (1) Internetin läpimurto, (2) mobiilin langattoman puhelimen yleistyminen ja läpimurto, (3) henkilökohtaisten tietokoneiden määrän yleistyminen sekä (4) ihmisten geenien löytäminen ja dekoodaus.

Mielenkiintoista Boretosin arviossa on se, että hän ei nimeä vielä vuosien 2030-2070 kasvun moottoreita. Boretosin mukaan maailman tuleva BKT per capita väestökehitys sekä niiden vuosittainen kasvu näyttävät seuravaanlaiselta ennen vuotta 2050:

Taulukko 1. Maailman väestö ja bruttokansantuote ennen vuotta 2050

a = miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, Geary Khamis -ostovoimapariteetin pohjalta laskettuna
b = 1 000 henkilöä
c = 1 000 Yhdysvaltain dollaria, Geary Khamis -ostovoimapariteetilla laskettuna
d = CAGR, yhteenlaskettu vuosittainen kasvuaste

Tällä hetkellä elämme maailmantalouden kesävaihdetta, joka kestää ajallisesti vuodet 1995-2034. Tämän vaiheen johtava kansantalous tulee olemaan Kiina. Eurooppa ja Yhdysvallat joutuvat luopumaan omista asemistaan tänä ajanjaksona. Keskeinen tämän aikakauden innovaatio on Internet, jota käytti vuonna 2009 jo 45% Euroopan väestöstä ja 68% Yhdysvaltain väestöstä. Maailmassa oli vuonna 2009 noin 1,5 miljardia kännykän käyttäjää. Kun Kiina ja Intia muuttuvat moderneiksi tietoyhteiskunniksi tulevina vuosikymmeninä, Euroopan ja Yhdysvaltojen on luovuttava monista valta-asemistaan globaalitaloudessa.

Taulukossa 2 on esitetty Boretosin arviot maailman eri alueiden prosenttiosuuksista maailman bruttokansantuotteesta. Se kertoo Kiinan nousemisesta maailman johtavaksi talousmahdiksi ennen vuotta 2050.

Taulukko 2. Maailman eri alueiden prosenttiosuus (%) maailman BKT:sta

Taulukon 2 pohjalta eräs selkeä strateginen johtopäätös kauppapolitiikan kannalta on se, että Suomen on suhtauduttava todella erittäin vakavasti ns. BRIC-markkinoihin eli Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan vientimarkkinoihin. Erityisesti Kiinan markkinat vaativat omaa tarkkaan harkittua kauppapolitiikkaa. On naiivia uskoa Euroopan Unionin sisämarkkinoiden olevan pitkällä aikavälillä riittävä tukijalka Suomen viennille. Euroopan Unionin on laadittava oma kauppapoliittinen strategia Kiinaa ajatellen. Suomen olisi syytä olla proaktiivinen toimija tässä kansainvälisessä prosessissa.

Toinen selkeä strateginen johtopäätös on se, että tulevaisuudessa BKT:n kasvuaste jää selvästi aikaisempaa alhaisemmalle tasolle maailmassa. Niin tulee todennäköisesti tapahtumaan myös Suomessa ja muualla Euroopassa.

Boretosin esittämän ennakointitutkimuksen mukaan Kiinassa tuotetaan jo yli 50% maailman BKT:sta vuonna 2050. Samalla läntisten maiden osuus kutistuu 36%:iin. Muun maailman osuus kutistuu 13%:iin. Nämä ovat karuja prosenttilukuja, jotka kannattaa huomioida Suomen tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa. Ennen vuotta 2050 maailmantalous on muuttunut vahvasti Kiina-vetoiseksi. Suomelta sopeutuminen tähän isoon muutokseen vaatii monenlaisia uusia ennakointistrategioita.

Kyse ei pohjimmiltaan ole siitä että kyseisten maiden ihmisten etu olisi jättää ilmastonmuutoksen ratkaisu puolitiehen, vaan että taloudellisen vallan toimintalogiikkaan ei kuulu omista eduista tinkiminen. Taloudellisen vallan käyttäjät voivat joka tapauksessa turvata itselleen siedettävät elinolosuhteet, kävi maapallolle melkein miten tahansa, paitsi Venus-ilmiön olosuhteissa.

Kyseinen ilmiö tarkoittaa sitä, että Siperian ikiroutaantuneet suot lähtevät massamitassa sulamaan, mikä vapauttaa ilmakehään valtavat määrät metaania. Metaani on hiilidioksidia satoja kertoja tehokkaampi kasvihuonekaasu, joten seurauksena olisi maapallon keskilämpötilan kohoaminen ihmiselämälle sietämättömiin lukemiin. Tällaisella maapallolla rikkainkin pohatta joutuu tunnustamaan voimattomuutensa luonnonvoimien edessä.

Koska valtaapitävien toiminta on niin ilmeisen irrationaalista, onko niin että taloudellisen järjestelmän toimintalogiikka ei kytkeydy suoraan minkään yksittäisen ihmisryhmän etuihin?