Suomessa, kuten maailmallakin, lähiruoka on vahva trendi ja uusia lähiruokakonsepteja on syntymässä. Pienet, trendikkäät ja makuelämyksiä vaalivat uudet toimijat tuovat imua ja uutta merkitystä markkinaan. Myös poliittinen ilmapiiri edistää lähiruoka-ajattelun esiinmarssia tukemalla kestävää kehitystä, maaseudun elinvoimaistamista ja alueellisen tuotannon kehittämistä. Elintarviketeollisuuden ja kaupan pääintressejä ovat kuitenkin keskittäminen ja tehokkuus.

Lähiruokamarkkinalla ei ole vahvoja brändejä, mikä helpottaa markkinoille tuloa. Kuluttajatkin ovat alkaneet ilmaista arvojaan oman kulutuksensa kautta, mistä esimerkkinä ovat erilaiset lähiruokaa suosivat eettisen kulutuksen ryhmät. Merkille pantavaa kulutuskäyttäytymisessä on myös se, että lähiruoan ostokäyttäytyminen ei ole hintasensitiivistä ja suurin osa kuluttajista aikoo lisätä lähiruoan kulutustaan tulevaisuudessa, mikäli sitä on helposti saatavilla. Luonnollisesti lähiruoan tulee myös tarjota tuoreutta ja korkeaa laatua tuotteiden hinnan vastineeksi.

Lähiruoan kulutuksen oletetaan kasvavan vahvasti lähivuosina. Vuonna 2015 Suomen lähiruokamarkkinan koon arvioidaan olevan noin 100–200 miljoonaa euroa. Lähiruoan saatavuuden ja tunnettuuden parantuminen sekä markkinan nopeampi kasvu edellyttävät vahvoja brändejä sekä merkittävien toimijoiden, kuten vähittäiskaupan, vahvempaa asemaa markkinoilla. Koska lähiruokamarkkina on elinkaarensa alkuvaiheessa, markkinalla on tilaa kilpailulle. Tällöin uusien toimijoiden tulo markkinoille lisää kysyntää ja hyödyttää kaikkia markkinan toimijoita.

Verkostoitumalla tehokas logistinen ketju

Kustannustehokkaat logistiset ketjut ovat perusedellytyksiä lähiruokamarkkinan kehittymiselle. Pienten lähiruokatoimijoiden ongelmana on tasapainoilu riittävän kustannustehokkuuden takaavan volyymin ja tarpeeksi laajan tuotevalikoiman välillä. Myös tuotteiden toimitusvarmuuden on säilyttävä.

Ratkaisuna tähän on verkostoituminen. Tärkeässä roolissa on kustannustehokkuuden saavuttaminen muun muassa pientilojen toimituksia ja jakelua yhdistelemällä. Suomen maatilat ovat edelleen pääosin pieniä ja toimittajamarkkinoilla olisi potentiaalia yhteiselle jakeluketjulle. Tehokas ja välikäsiä vähentävä logistiikkajärjestelmä on kuitenkin vielä vailla toteuttajaansa.

Yksi mahdollisuus kustannustehokkaan logistisen ketjun aikaansaamiseen on lähiruoan tukkutoiminnan järjestäminen tai sen integroiminen olemassa olevien tukkuliikkeiden toimintaan. Tukkutoiminnan edellytyksiä ovat riittävä toimitusvarmuus ja tukkuun tuleva volyymi, joka voidaan saavuttaa tuottajayhteistyön kautta. Tuottajille tulee tarjota muun muassa neuvontaa ja suunnittelua valikoimiin liittyen yhteistyösuhteen lujittamiseksi. Lähiruokatukku mahdollistaa myös riittävän volyymin ja kustannustehokkaan jakelun myyntipisteisiin.

Konsepti ja resurssit voimakkaan kasvun tukemiseen

Lähiruokamarkkinassa menestyminen edellyttää skaalautuvan lähiruokakonseptin luomista ja jalkauttamista. Lähiruoan tulee kuitenkin jatkossakin vastata sille asetettuun arvolupaukseen. Toiminnan laajentuminen ei saa johtaa tuotteiden massatuotantoon vaan pienten tuottajien verkottumiseen ja yhteistyöhön. Olennaista on konseptointi ja sen testaus, liiketilojen saanti asiakkaiden kannalta parhailta paikoilta, henkilöstön rekrytointi ja koulutus sekä lähiruoan oikeanlainen asemointi asiakkaiden mielessä. Tuottajalähtöisyydestä on päästävä asiakaslähtöisyyteen ja tuottajien, tukun sekä kaupan on yhdessä nostettava asiakas toimintansa keskiöön ja tarjottava heille yhdessä heidän haluamiaan palveluita.

Nyt tarvitaan painopisteen siirtämistä tuotannosta kuluttajaan ja panostusten lisäämistä markkinointi- ja liiketoimintaosaamiseen. Menestyäkseen lähiruokatoimijan on ymmärrettävä toimitusketjun vaatimukset ja hallittava liiketoiminnan lainalaisuudet.

Lähiruokaliiketoiminta ei voi olla oman toimen ohessa tapahtuvaa puuhastelua vaan normaalia liiketoimintaa. Lähiruoan tulisi olla kaikkien tavallisten suomalaisten saatavilla, eikä vain pienille kuluttajasegmenteille suunnattua herkkua. Samalla on pyrittävä vahvistamaan pienten tuottajien ja vetovoimaisten pienruokakauppojen- ja torien esiinmarssia, jotta raaka-aineiden tuoreus ja ruoan aidot maut palaavat ruokakulttuurissamme pääasiaan. Lähiruoka on vielä marginaalissa, mutta voisiko sillä olla tulevaisuudessa suurempi merkitys koko elintarvikeketjussa?

Idea 1: Yhdysvaltain taloudellinen ja poliittinen dominaatio jatkuu. Toisin kuin useimmat tulevaisuudentutkijat ovat olleet taipuvaisia ajattelemaan, Time-lehden tulevaisuusanalyysin mukaan tuleva vuosikymmen tulee olemaan Yhdysvaltojen vuosikymmen, ei välttämättä sittenkään Kiinan tai Intian vuosikymmen, vaikka sellaisen mielikuvan voi saada seuraamalla mediaa. Time-lehden analyysin mukaan amerikkalaisuus tulee jatkumaan, voimistumaan ja syvenemään maailmassa. Vaikka Yhdysvalloissa asuu vain 5% maailman väestöstä, tämä kuitenkin tuottaa 25% maailman bruttokansantuotteesta. Kun keskiluokka kasvaa ja vaurastuu Kiinassa, Intiassa, Venajällä ja Brasiliassa, tämä merkitsee kasvavia markkinoita Yhdysvalloille ja sen yrityksille. Euroopan epäyhtenäinen politiikka ja euron heikkeneminen Kreikan talouskriisin (ja sen mahdollisen laajenemisen) seurauksena syö Euroopan mahdollisuuksia kilpailla maailmantalouden veturin asemasta.

Kuten tiedetään, pankit (kuten Goldman Sachs) ovat sekaantuneet Kreikan ja todennäköisesti monien muidenkin Euroopan maiden rahoitusjärjestelmän toimintaan. Eurooppa voi osoittautua huteraksi taloudelliseksi korttitaloksi. Yhdysvalloista tulevat brändit dominoivat yhä globaaleja markkinoita. Eurooppa ei kykene tuottamaan globaaleja brändejä siinä mittakaavassa kuin Yhdysvallat kykenee. Seuraavan kymmenen vuoden aikana BRIC-maiden brändit eivät vielä tarjoa kunnon vastusta Yhdysvaltojen markkinointiosaamiselle ja brändidominaatiolle. Yhdysvallat ei tule luopumaan asemistaan maailmantaloudessa helpolla. Kiina-ilmiö ei etene automaattisesti. Jo nyt keskustellaan vakavasti Kiinan investointikuplasta. Eurooppa sekoilee omassa talouspolitiikassaan ja epärealistisessa Lissabonin strategiassaan. Nämä ovat asioita, joita kannattaa miettiä nyt.

Idea 2: Valtioiden välisten rajaviivojen uudelleen piirto. Toinen tärkeä idea tulevaisuuden kannalta on se, että valtioiden välisten rajaviivojen merkitys korostuu tulevassa kehityksessa. Hyvin suunnitellut valtioiden väliset rajat tuottavat hyviä naapurisuhteita. Huonosti suunnitellut rajat tuottavat sotia ja konflikteja. Maailma on jaettu rajoilla maihin ja toistaiseksi rajaton maailma on utopiaa. Nykyiset rajat ovat johtamassa eri maita ja etnisiä ryhmiä konflikteihin, ei rauhaan. Tällanen tilanne on erityisesti Lähi-Idässä, mutta myös Kongossa, Sudanissa, Afganistanissa ja myös Pakistanissa. Rajalinjojen uudella suunnittelulla monet sodat ja konfliktit voidaan välttää. Meidän on syytä muistaa, miten suuri muutos Euroopassa tapahtui Berliinin muurin ja Berliinin sisäisen rajalinjan hävittyä. Rajalinjat eivät ole ikuisia – onneksemme asia on niin.

Idea 3: Laajakaista. Laajakaista on lähitulevaisuuden uusi öljykenttä. Laajakaista tulee olemaan niukka hyödyke, ainakin Yhdysvalloissa. Laajakaistan käyttö ei tule olemaan ilmaista – ei ainakaan vielä tulevan vuosikymmenen aikana. Yhdysvalloissa ei ole tavatonta, että siellä kotitalous maksaa viestintäpalveluistaa (älypuhelimet, iPod, Internet ja muut telepalvelut) enemmän kuin kotitalous maksaa käyttämästään energiasta. Oligopolit dominoivat viestintämarkkinoita samaan tapaan kuin energia- ja sähköyhtiöt ovat dominoineen alueellisia sähkömarkkinoita. Laajakaistapolitiikka Euroopassa tulee siis olemaan kuuma kysymys tulevina vuosina, mikäli Eurooppaa halutaan kehittää johtavaksi tietoyhteiskunnaksi maailmassa.

Idea 4: Dropout-talous. Yhdysvalloissa on jo nyt varsin yleistä, että merkittävä osa nuorista keskeyttää koulunkäynnin. Barack Obama on aloittanut oman sotansa dropout-ilmiötä vastaan. Yhdysvalloissa kolme kymmenestä highschool-tasoisesta opiskelijasta jättää opintonsa kesken. Alle kolmannes opiskelijoista suorittaa college-tasoiset opinnot loppuun. Erääksi syyksi tähän DO-ilmiöön on esitetty jatkuvaa automaatiota ja teknologista kehitystä, joka muuttaa voimakkaasti ammattirakenteita ja työmarkkinoita. Nuoret eivät koe koulujen valmentavan heitä riittävän hyvin työelämään. Usko koulutuksen merkitykseen on laskussa. Dropout-taloudessa koulutuksen on muututtava huomattavasti joustavammaksi kuin se on ollut ns. massayhteiskunnan ”tehdaskouluissa”. Työelämän ja koulutuksen raja-aitoja on pakko madaltaa niin alhaisiksi kuin se on vain mahdollista.

Idea 5: Kiina-Yhdysvallat -akseli. Tulevana vuosikymmenenä Kiina-Yhdysvallat akselin merkitys tulee kasvamaan. Akselista tulee elintärkeä koko muulle maailmantaloudelle. Yhdessä Yhdysvallat ja Kiina voivat halutessaan olla yhtä merkittävä vallankäyttäjä kuin G-8-maaryhmä nyt on. Kiina ei ole toistaiseksi halunnut samanlaajuista globaalia valta-asemaa kuin Yhdysvallat omaa. Kiinalle riittää toistaiseksi se, että se panee omia sisäisiä asioitaan kuntoon. Maailmantalouden toiminnalle on tärkeää, että nämä kaksi maailmantalouden dinosaurusta tulevat jotenkin toimeen keskenään. On hyvin epätodennäköistä, että Kiinasta ja Yhdysvalloista tulee tulevaisuudessa maailman parhaat ystävämaat, ei ainakaan ennen vuotta 2020. Sen sijaan Kiina korvaa Venäjän Yhdysvaltojen ”sparraajana”.

Idea 6: Erehdysten kautta voittoon. Meidän tulisi olla valmiita puolustamaan epäonnistujia, koska monet asiat kehittyvät vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Yrityksissä ja julkisella sektorilla päätavoitteen ei tulisi olla erehdysten eliminointi, vaan sellaisten järjestelmien rakentaminen, jotka sallivat inhimilliset erehdykset. Vain tällaisessa ympäristössä ihmiset ja yritykset uskaltavat kokeilla asioita ja ottaa riskejä. Yrityksiä uskalletaan perustaa, jos etukäteen tiedetään, että epäonnistumisesta ei syytetä loppuelämän ajan. Eräs syy, miksi Yhdysvallat on kehittynyt innovaatiotoiminnoissaan johtavaksi maaksi maailmassa, on se, että Yhdysvalloissa sallitaan epäonnistumisia. Esimerkiksi epäonnistuneita yrittäjiä ei leimata loppuelämäksi epäonnistuneista hankkeista ja riskien otosta.

Euroopassa vain 40% on harkinnut yrityksen perustamista, kun vastaava luku Yhdysvalloissa on jopa 70%. Tämä on kriittinen strateginen kysymys Euroopalle, jos kansantalouteen oikeasti halutaan saada lisää dynamiikkaa. Jos pankit ja julkiset rahoittajat eivät ymmärrä joskus virheitä tehnyttä yrittäjää, ei tarvitse juurikaan ihmetellä, miksi PK-yrityksiä ei synny ja kehity markkinoille samaan tahtiin kuin Yhdysvalloissa. Aina on hyvä muistaa, että ns. Trial & Error-menetelmä on yksi useimmiten käytettyjä ongelman ratkaisun menetelmiä. Tätä ei näytetä ymmärtävän Euroopassa.

Idea 7: Valkoihoinen vähemmistö. Maailmassa valkoihoiset ihmiset tulevat jäämään vähemmistöön monissa maissa ja suurkaupungeissa, myös Yhdysvalloissa. Tulevaisuudessa valkoihoisten vähemmistöoikeudet tulee olemaan keskeinen poliittinen kysymys monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Etniset ja demografiset kehitystrendit ovat maailman hiljainen vallankumous, joka muuttaa politiikkaa ja taloutta monissa maissa. Etnisten vähemmistöjen oikeuksista tullaan käymään kovaa poliittista debattia kaikkialla maailmassa.

Vuoden 2050 väestölaskennassa valkoihoiset tulevat olemaan vähemmistönä Yhdysvalloissa. Tämä muutos tapahtui Kaliforniassa jo vuonna 2000. Kalifornia on koelaboratotio valkoihoisen vähemmistön poliittisesta organisoitumisesta Yhdysvalloissa. Vuonna 1996 laadittu Proposition 209 oli heikko signaali uudesta muutoksesta Kaliforniassa.

Idea 8: TV maailman pelastajana. TV voi pelastaa maailman – ei suinkaan Google, Facebook tai Twitter. Maailmassa on useita alueita, joissa TV on seuraava iso juttu. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa vasta nyt monilla kotitalouksilla on taloudellisesti mahdollisuuksia hankkia oma TV. Vuonna 1995 kehitysmaissa 45%:la kotitalouksista oli TV. Vuonna 2005 vastaava luku oli noussut 60%:iin. Tällä hetkellä kehitysmaissa on käynnissä laaja TV-vallankumous, sama asia mikä tapahtui Suomessa 1960-luvulla.

Internet-vallankumouksen tuoksinnassa monilta on unohtunut se, että TV on edelleen maailman voimakkain globaali media. Digitaalinen TV ja uusin televisioteknologia on se asia, mihin kannattaisi panostaa, jos Suomi ja sen yritykset olisivat kiinnostuneita maailman voimakkaimmasta mediasta. Vuonna 2013 kehitysmaiden kotitalouksista 66%:lla odotetaan olevan oma TV. Kulttuurisesti television yleistyminen tulee muuttamaan eniten naisten kulttuurista asemaa kehitysmaissa. Mm. Intiassa äskettäin tehtyjen kulttuuritutkimusten mukaan TV:n yleistyminen kotitalouksista lisää naisten vapautumista perinteisistä kulttuurillisista arvoista.

Idea 9: Eliittien iltahämärä. Yhdysvalloissa eliittien linnakkeet kuten Yhdysvaltojen kongressi, Wall Street, General Motors, Major League Football, katolinen kirkko ja isot mediatalot ovat olleet voimakkaan kritiikin ja uudelleen arvioinnin kohteena. Tämä kritiikki on heikentänyt monia eliitin linnakkeita laajemminkin Yhdysvalloissa. Monet vahvoiksi uskotut instituutiot ovat osoittautuneet kepeärakenteisiksi kulisseiksi. Skandaalit ja katastrofit ovat seuranneet toisiaan. Korruptoituneiden valtarakenteiden paljastuttua epäluottamus moniin päätöksentekoelimiin on lisääntynyt. Vielä muutama vuosi sitten se mahdollisuus, että Rooman paavi voisi joutua tuomioistuinen eteen, koettiin yleisesti mahdottomaksi. Nyt sekin mahdollisuus on noussut esiin pedofiiliskandaalin myötä. Esimerkiksi vuonna 2008 vain 32% Yhdysvaltain kansalaisista uskoo pankkeihin, kun vielä vuonna 2004 niihin uskoi 50% kansalaisista. Luottamus mediaan ja Yhdysvaltain kongressiin on kansalaisten joukossa myös laskenut voimakkaasti. Finanssikriisi on edennyt vaiheittain kaikkialle ja monet sosiaaliset ja taloudelliset luottamusverkostot ovat tuhoutuneet. Isoja omaisuuksia ja arvoja on haihtunut ilmaan hetkessä. Tällä kaikella on ollut vaikutuksensa eliittien yhteiskunnalliseen arvostukseen ja asemaan. Luottamuspääomaa on hyvin vaikea luoda, mutta se on helposti hävitettävissä.

Francis Fukuyaman yleisteoria luotettavuudesta ja luottamuksesta yhteiskunnassa on siis jälleen hyvin ajankohtainen, kun yhteiskunnan keskeisten instituutioiden luotettavuutta arvioidaan entistä kriittisemmin. On tietyllä tavalla hyvin paradoksaalista, että Fukuyaman esittämä käsitys Yhdysvalloista viimeisenä korkean luottamuksen yhteiskuntana on nyt romuttunut. Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että korkealle arvostettu gurukin voi epäonnistua arvioissaan. Viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta on siis Fukuyaman kriteeristön mukaan nyt epäonnistunut pahasti. Vai onko Suomi viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta? Voiko luottamuksen vielä palauttaa Barack Obaman hallinnon toimesta?

Idea 10: Radikaalien muutosten vähäisyys. Vuonna 1968 Stanley Kubrickin ja Arthur S. Clarken tuottama elokuva Avaruusseikkailu 2001 maalasi eteemme kuvan värikkäästä ja radikaalien innovaatioiden kyllästämästä tulevaisuudesta. Visiot teknovetoisesta avaruuselämästä nähtiin mahdollisina ja aito innostunut usko teknologiseen edistykseen oli korkealla. Tästä kaikesta hypestä huolimatta monet asiat ovat yhä yhtä utopistisen psykoottisia kuin HAL 9000 -tietokone oli Stanley Kubrickin Avaruusseikkailussa.

Useat tekniset laitteet eivät toimi edelleenkään kovin vaivattomasti. Tyypillinen TV:n ohjauspaneeli ei ole radikaalisti muuttunut helpommaksi käyttää siitä mitä se oli 10 vuotta sitten. Päinvastoin, digitelevision käyttäjä voi joutua käyttämään jopa kolmea erilaista ohjauspaneelia. Tietoyhteiskunnan radikaali muutos on jämähtänyt omaan power point-hypemaailmaansa ja lumeälykkyyteensä, jossa todellisia uusia ideoita ja radikaaleja tuoteinnovaatioita saa etsimällä etsiä. Heikkojen signaalien ”vainukoiratkaan” eivät auta tässä etsimistyössä. Jos olemma rehellisiä TV-vallankumous ja puhelimen yleistyminen olivat huomattavasti radikaalimpia uudistuksia kuin Nokian mobiilikännykkä tai Applen iPhone. Globaali lentoliikenne perustuu yhä kaastuturbiineihin, jotka keksittiin jo 1930-luvulla.

Stanley Kubrickin elokuvaansa maalailemia Avaruusseikkailuja ei ole saatu kovin paljon aikaiseksi. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa radikaalit uudistukset tulevat olemaan kortilla. Sen sijaan inkrementaalisia, asteittaisia innovaatioita tuotetaan kuin liukuhihnalta. Aikamme suuri idea on radikaalien muutosten välttely. Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset ovat lopulta vähemmän luovia ja haluavat lopulta vain turvallisia ratkaisuja. Tämä on epäkonventionaalinen ajatus, joka voi kuitenkin pitää paikkansa. Ehkä se onkin seuraava suuri ideamme…

Jari Kaivo-oja (JK): Millä alueilla suomalaisilla on avautumassa liiketoimintamahdollisuuksia Aasiassa?

Kai Tuorila (KT): Näen periaatteessa mahdollisuuksia kaikilla liiketoiminnan alueilla. Suomalainen vientiteollisuus on hyvin pitkälle B-to-B vientitoimintaa tai teknologiansiirtotoimintaa, joten yhteistyö aasialaisten yritysten kanssa laajalla rintamalla olisi mahdollista ja suotavaa. Suomalaiset ovat jalleen katsomassa uusia alihankinta- ja valmistusyhteistyömahdollisuuksia Kaakkois-Aasiassa, erityisesti Thaimaassa ja Vietnamissa, johtuen mm. Kiinan laatu- ja työvoimaongelmista.

Kiinassa työntekijät eivät ole myöskään erityisen lojaaleja työnantajilleen ja vaihtavat usein työpaikkaa, jos saavat hiemankin korkeamman palkkatarjouksen muualta. Investoinnit työvoiman koulutukseen osoittautuvat siis helposti turhiksi. Yleisesti arvioiden Aasiassa naiset ovat lojaalempia työntekijöitä kuin miehet. Nyt Aasian maissa on myös syntymässä vauras keskiluokka, joka voisi kuluttaa suomalaisia laatutuotteita. Tätä uutta keskiluokan muodostamaa markkinaa kannattaa miettiä huolella suomalaisissa yrityksessä eräänä uutena mahdollisuutena.

JK: Mitä erityisiä mahdollisuuksia näet Aasiassa olevan suomalaisille?

KT: Kaikenlainen alihankinta- ja valmistusyhteistyö on mahdollista. Energia- ja ympäristöpuolella on nyt erityisen paljon mahdollisuuksia, erityisesti uusiutuvat energiamuodot, energian tuottaminen jätteistä, bioenergia ja jätehuollon osaaminen. Suomalaisten suuntautuminen ja erikoistuminen erikoispienvoimaloihin on iso strateginen mahdollisuus suomalaisille. Mm. palmu- ja kasvisöljyä käyttävät pienvoimalat ovat iso mahdollisuus Aasiassa, ja erityisesti Myanmarissa, jossa kansallinen energiaverkko kattaa vain osan maata. Myös muiden maiden energiajärjestelmät ovat varsin hajautettuja.

Aasiassa mielenkiintoinen alue suomalaisille yrityksille on hyvinvointiliiketoiminta, johon liittyvät mm. sairaalat, hotellit ja senior-kansalaisten hyvinvointipalvelut laajassa mielessä. Kuvaavaa on, että monet suomalaiset liikemiehet käyvät vuositarkastuksessa Bangkokissa. Vanhustenhuollon siirtäminen osaksi Thaimaaseen voisi olla hyvinkin kannattavaa kansantaloudellisesti.

Toki suomalaisilla yrityksillä voi olla paljon annettavaa vastavuoroisesti, kuten Japanin Sendai-kaupunkicase ja Finnish Wellbeing Center (FWBC) -hanke osoittavat. Tulevaisuuden hyvinvointikeskusten suunnittelu on tärkeä ja mielenkiintoinen asia. Tähän teemaan suomalaisten yritysten kannattaisi panostaa. Suomalaisosaaminen liittyen sydänleikkausten jälkeiseen kuntoutukseen ja telelääketieteeseen on myos noteerattu täällä, ja tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Singapore on erityisesti lupaava maa wellness-liiketoiminnan alueella. Ikärakenne on muuttumassa vanhusvaltaiseksi useissa Aasian maissa – tämä kannattaa huomioida.

Koulutus on iso markkina suomalaisille yrityksille – myös täällä Aasiassa. Tällä hetkellä erityisesti suomalainen opettajakoulutus kiinnostaa monia Aasiassa. Tätä aluetta pitäisi miettiä huolella Suomessa – miten tuotteistamme koulutusalan tuotteita ja palveluita Aasian markkinoille? Suomalainen koulutuslaitos on vakuuttanut monet aasialaiset toimijat ja asiantuntijat. Sisältötuotanto koulutusalalla, ICT-teknologian hyödyntäminen koulutuksessa ja e-learning ovat myos iso mahdollisuus Suomen koulutuspalveluklusterille. Käyttäjälähtöinen ajattelu ja innovaatiotoiminta on välttämätöntä osana koulutusalan vientitoimintaa.

Puhtaasti suomalaisten ratkaisujen myyminen ei välttämättä onnistu. Tarvitaan räätälöintiä paikallisiin olosuhteisiin. Huipputasoisten vaihto-ohjelmien tuottaminen voisi olla yksi toimiva yhteistyöalue Suomen ja aasialaisten koulutusklusterin yritysten välillä.

Thaimaa on tällä hetkellä autoteollisuuden Aasian hub-keskus – erityisesti japanilaisille ja yhdysvaltalaisille autoalan yrityksille. Monet näkevät Thaimaan ”Aasian Detroitina”. Myös logistiikka-ala on iso mahdollisuus Aasiassa. Mm. Laos on aloittamassa master suunnitelmaa, siellä ei ole vielä aikaisemmin ehditty miettimään logistisia ratkaisuja. Monet käytävähankkeet ovat vielä paljolti tekemättä tai keskeneraisia Mekong-alueella - poikkeuksena on ainoastaan Thaimaa, jolla on jo varsin kehittynyt infrastruktuuri. Satamahankkeet, kanavat, lentokentat, sähköverkot ja tiestön rakentaminen voivat avata yllättäviä mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille erityisesti Indokiinan alueella.

JK: Lopuksi, missä Asean-maassa erityisesti tulee avautumaan mahdollisuuksia?

KT: Tulevaisuudessa kannattaa olla valppaana Myanmarin energia- ja luonnovarasektorien osalta - etenkin jos maa siirtyy vapaampaan demokratiaan ja markkinavetoiseen kehitykseen. Maan infrastruktuuri on hyvin kehittymätön ja tässä mielessä uuden infrastruktuurin rakentaminen Myanmarissa avaa isot mahdollisuudet monille suomalaisille yrityksille – puhumattakaan muista sektoreista. Olen optimistinen sen suhteen, että Myanmar loppuvuoden vaalien jälkeen alkaa muuttua asteittain demokraattisemmaksi ja vapaammaksi. Maa on hyvin rikas energia- ja luonnonvaroiltaan.

JK: Kiitokset varsin mielenkiintoisesta haastattelusta!

Innovaatiojunan perusidea oli yksinkertaisesti saada viitisenkymmentä kotimaista aivoa samaan fyysiseen paikkaan samaan aikaan ilman eri korvausta. Oheisajatus oli ideoida hyvinkin konkreettisesti, miten asioita voisi edistää Suomessa. Jotkut osallistujat ovat tunteneet toisensa jo pitkään netitse, mutta tapasivat ensimmäisen kerran IRL ja mukaan innostui monia muitakin.

Innovaatiojuna kiteytti monin tavoin netin nykyistä roolia innovaatioiden syntykenttänä. Ajatuksen junasta esitti Sitran Ossi Kuittinen joskus kesällä 2009 Qaikussa. Pitkän linjan verkottuja Helge V. Keitel lähti kehittämään sitä kuten myös muun muassa toimistonomadi Janne Saarikko ja monet muut.

Kun viisikymmentä ihmistä kokoontuu vapaaehtoisesti ja jokainen voi halutessaan tuoda mukanaan oman pähkinänsä muiden ratkaistavaksi, sekä omat verkostonsa, niin kokonaisuutta ei kannata edes yrittää kuvata yhden ihmisen voimin.

Ohessa joitain ajatuksia, lähinnä innovoinnin näkökulmasta. Vaikka kuinka tiivistäisi, niin merkintä menee valitettavasti yli sivistyneen blogimerkinnän pituuden.

Tarkin dokumentaatio löytyy viitseliäälle Qaikun #innovaatiojuna -kanavalta. Tuija Aalto on ansiokkaasti ehtinyt jo tehdä linkkikoosteen Tuhat sanaa -blogiinsa.

Hubi eli keskuskanava

Retkestä ei olisi tullut mitään ilman Qaikua tai muuta koordinoivaa, ajantasaista viestintäkanavaa. Qaiku toimi myös itse retken ajan dokumentaatio- ja tallennuspisteenä, josta pystyi lukemaan aikataulumuutokset, ryhmien yhteenvedot sekä sekalaisia havaintoja.

Niin ikään tarvittiin Doodlen ja Sumplin kaltaisia allokointivälineitä. Jos retki olisi toteutettu viidenkymmenen organisaation, sähköpostin ja Word-dokumentin voimin, niin oletettava toteutumisaika olisi ollut 2020. Oletuksella, etteivät ihmiset olisi nääntyneen sähköpostien määrään. Google on Wavensa kanssa oikeilla jäljillä, mutta sekin on vielä liian kömpelö Jaikuun, Qaikuun ja Twitteriin verrattuna.

Guerillateknologia

VR tarjosi retkelle mainion konferenssivaunun ja lupaavan wlanin vaunun sisällä. Silti tekniikka petti pohjoisen talven myötä. Tarvittiin ihmisten omat mokkulat, joikuspotit ja käpylät. Itse tykkäsin kovasti ad hoc -asetelmasta, mutta se on myös tällaisten innvointimuotojen edellytys.

Diversiteetti

Suomessa on sinänsä arvostettava tapa kutsua kaikki asianosaiset miettimään strategiaa, kehittämissuunnitelmaa, mietintöä ja politiikkaohjelmaa viran puolesta. Turhan vähän kutsutaan ammattilaisia tai ongelmasta kiinnostuneita.

Diversiteetti ja monitaustaisuus on kuitenkin Suomen yksi ainoa vahvuutemme vähälukuisuutemme vuoksi. Innovaatiojunan osallistujaprofiili oli 20-60 -vuotiaat, peruskoulusta väitöskirjaan, eri puolelta Suomea.

Aihetta tuntemattomat esittävät tyhmiä kysymyksiä koska eivät tunne käsiteltävää asiaa. Samalla he ovat vapaita asian realiteeteista ja muista ajatuksellisista lukoista. Ajatusten ja käsitysten kirjo tuo uusia näkökulmia ja ammattilaisten rooli on sitten mähkiä, olisivatko ne toteuttamiskelpoisia.

Itseorganisoituminen

Varsinainen työskentely organisoitui vasta junassa ilman ennakkosuunnitelmia. Voi tuntua älyttömältä idealta, että miten voidaan työskennellä ilman agendaa?

Innovaatiojunaan tuotiin sponsoreiden pähkinät sekä osallistujien omat pohdinnat. Toiminta jakaantui nopeasti 30 minuutin sloteiksi ja ryhmiksi junavaunun penkistöä luovasti soveltaen. Ihmisillä oli mahdollisuus soveltaa osaamiaan innvointimentelmiä tai kokeilla luovasti uusia. 30 minuuttia oli hyvä aika toisaalta yhden ongelman läpivientiin ja toisaalta osallistutumaan erityyppisten ongelmien ratkaisuyrityksiin.

Isollakin porukalla voidaan toteuttaa paljon ilman suomalaisorganisaatioiden rakastamaa suunnittelua, komiteaa, valmistelutyöryhmää ja neuvottelukuntaa. Oleellista tässä on porukan motivoituneisuus, ei toimenkuvat.

Organisaatiot ja sosiaalinen media

Monelle organisaatiolle voi olla ikävää havaittavaa, mutta perinteinen olemassaolo ja oman tontin hoitaminen ei vastaisuudessa enää riitä. Organisaatio on julkinen toimija ja toimintaa arvioidaan netissä kumppanina, työnantajana, toimeksiantajana ja tarjousten jättäjänä.

Organisaatiota käsitellään netissä, halusi tai ei. Jokaisen organisaation olisi syytä olla jopa tyytyväinen, jos sitä ylipäänsä kiinnostutaan käsittelemään.

Sosiaalinen media kuuluu käsitteenä uuden median ja uuden talouden joukkoon. Kymmenen vuoden päästä useimmat tuskin muistavat termiä eikä tarvitsekaan. Sosiaalinen media - eli ihmisten julkinen vuorovaikutus ohi vakiintuneiden jakelukanavien - on kuitenkin tuonut peruuttamattomasti uuden julkisuuden, jossa organisaatio ei ole enää työnantaja, joka yksipuolisesti määrittelee työntekemisen ehdot.

Valistuneet organisaatiot nykyään esimerkiksi lainaavat toisilleen työntekijöitään tai kokonaisia yksilöitään. Free lance- ja yrittäjäverkostoille tämä ei ole edes mitenkään uutta.

Summaus

Itseorganisoituminen tarvitsee onnistuakseen valmistelevaa fasilitointia ja kätilöintiä. Niin myös itse tapahtuma tarvitsee joitain koostajia, joista tämä blogimerkintä on yksi esimerkki. Varsinaista Innovaatiojunan tulosten yhteenvetoa ei vielä ole, mutta täydennän merkintää tällaisten ilmaantuessa.

Markkinoille on syntynyt uusia yrityksiä kuin sieniä sateella, ja sijoittajatkin ovat hakeneet ansaintaa näiden yritysten myynnistä ja kehittelystä. Nykyisen taloustilanteen johdosta markkinoilla on nyt kuitenkin hieman rauhallisempaa.

Leimaa-antavaa näille sosiaalisen median start-upeille on ollut se, että niiden synnyttämät tuotteet, sovellukset ja palvelut ovat olleet pitkälti käyttäjien väliseen kommunikointiin ja sisällöntuotantoon liittyviä.

Yritykset (ja teknologiat) ovat usein olleet myös me-too juttuja, eli samaan ongelmaan ja markkinaan tähtääviä (MySpace, Facebook, IRC-galleria ynnä muut vaikkapa virtuaaliyhteisöjen luonnissa). Lisäksi yhteistä näille yrityksille on ollut se, että muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta niiltä on puuttunut selkeä liiketoimintamalli ja ansaintalogiikka.

Tämä on johtanut siihen, että kentästä ei ole juurikaan syntynyt kansainvälisiä kasvuyrityksiä, ei myöskään Suomesta.

Viimeaikoina sosiaalisen median kentässä on havahduttu vahvemmin ammattikäyttöön, eli siihen miten näitä ketteriä teknologioita ja palveluita voisi käyttää ammattimaisemmin ja osana yritysten prosesseja. Käyttäjät ja käyttäjäyhteisöt voidaan ikään kuin kytkeä osaksi yritysten ja organisaatioiden toimintaa – ikään kuin yhteistyökumppaneina tai ulkoistettuina resursseina.

Sosiaalista mediaa ja käyttäjäyhteisöjä voidaan käyttää useissa yrityksen prosesseissa, ja monet yritykset ovat jo hyödyntämässäkin kasvavissa määrin oman sosiaalisen median työkaluja oman toimintansa kehittämisessä:

• ennakoinnissa ja markkinamuutosten tutkailussa
• tuotteiden ja palveluiden kehittelyssä
• käyttäjäpalautteen hankkimisessa
• käyttäjien vertaistuessa
• yrityksien sisäisten ja ulkoisten resurssien kommunikoinnissa
• myynnin tuessa ja markkinoinnissa (viraali)
• testauksessa (avoimet betat)
• logistiikassa ja tuotannossakin (haja-asutusalueet)

Näyttää siltä, että sosiaalisen median kenttään on syntymässä hyvää ja varmaan myös potentiaalista markkinaa nimenomaan työkalujen ammatti- ja yrityskäytössä.

Yksi varmasti pisimmälle edennyt sosiaalisen median ja käyttäjäyhteisöjen ”ammattikäyttö” ovat erilaiset crowdsourcing-työkalut ja -palvelut, joiden avulla koetetaan kartoittaa kuluttajien ja käyttäjien tarpeita ja näkemyksiä esimerkiksi uusista tuote- ja palveluideoista.

Suomessa on paljon mielenkiintoisia start-up yrityksiä, jotka kehittävät edistyksellistä sosiaalisen median teknologiaa. Meillä on kuitenkin ollut haastetta saada yritykset ja niiden tuotteet kansainväliseen lentoon ja menestykseen.

Yksi mahdollisuus voisi olla fokusoida toimintaa vahvemmin ammattisovellusten pariin. Siinä markkinassa on varmasti potentiaalia. Yrityksillä on tarve kytkeytyä paremmin asiakkaisiin ja niiden tarpeisiin, hyödyntää kaikki saatavilla oleva osaaminen sekä tehostaa jatkuvasti toimintaa ja prosesseja.

Näihin asioihin sosiaalinen media, uudet teknologiat ja käyttäjäyhteisöt tarjoavat oivalliset mahdollisuudet! Suomessa on vahva teknologiaosaaminen, kehittyneet tutkimus- ja innovaatioverkostot sekä luontainen kulttuuri uuden teknologian omaksumiselle.

Olisiko tässä uutta kulmaa sosiaalisen median start-up sceneen?