Mitä aihealueita CID ennakoinnissaan käsittelee?

CID on professori Markku Wileniuksen kanssa neljä vuotta sitten perustamani työryhmä, joka on vaikuttanut Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (Turun Yliopisto) piirissä. Ryhmässä ovat keskeisesti työskennelleet myös tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja ja mediatutkija Sam Inkinen.

Kiinnostuksen kohteita ovat olleet muun muassa ubiikkiyhteiskuntakehitys, mediaympäristön muutokset, innovaatiotoiminta, hyvinvointi, muotoilu, viestintä ja markkinointi. Tuloksena on ollut ennakointipainotteista strategiatyötä, kirjoja (esimerkiksi Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu Hyvinvointipalvelut 2.0.), konsultointia ja kokeellisia projekteja.

Mitä ovat viimeisimmät uutisesi?

Olen pitkään painottanut kehitystyössä tulevaisuuden aktiivista luomista yhdistämällä ennakointitietoa sekä nopeaa ideointia, konseptointia, prototypointia ja pilotointia. Uuden tyyppistä tekemistä varten on nyt syntynyt huippuosaajien verkosto alternativefutures.fi (toimintaa kuvaava sivusto avataan tänä vuonna, powered by Yatta). Nyt jos koskaan tarvitaan luovia (ja radikaaleja) vaihtoehtoja tuote-ja palvelukehitykseen.

Mitä on ambient design?

Ambience design on käsitteellinen innovaatio (tai konsepti), jonka minä olen alunperin esittänyt ja sitä edelleen kehittänyt (1997–2010). Ambience designia on keskeisesti kehittänyt myös ensimmäisen Tekes-hankkeen työryhmä. Mukana R&D -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2005 olivat Decode-yksikkö Teknillisestä korkeakoulusta, Helsingin yliopiston Psykologian laitoksen Digitaalisen elämän psykologiaa -ryhmä, Taideteollisen korkeakoulun Muotoilun osasto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun kauppakorkeakoulusta (nykyään Turun yliopisto) sekä Heimo Langinvainio konsultatiivisessa roolissa. Alun perin käytin konseptista nimeä ambient design, mutta luovuin tuosta käsiteparista, koska se oli liikaa sidoksissa ambient-musiikkiin.

Mikään osa tai yksityiskohta konseptista ei sinällään ole uusi; niiden yhdistelmä on. Kansainvälisesti on tehty runsaasti kehitystyötä älykkäiden, medioituneiden sekä moniaististen ja säädettävien ympäristöjen kehittämiseksi (muun muassa ambient intelligence). Runsaasti kiinnostavia kokeiluja on tehty myös mediataiteen ja nykytaiteen piirissä.

Muutamia YouTube-linkkejä aiheeseen perehtymiseksi:

Philips Simplicity Event: Ambient window
Light-emitting shirts!
Dynamic Architecture
Songdo City - Cisco Connected City
Monster Media Demo Reel
Philips present the future of pregnancy
Chicago Molecular Gastronomy Restaurant Moto

Parhaillaan Lahden ammattikorkeakoulun innovaatiokeskus valmistelee Ambience Design Experience -rahoitushakemuksia yhteistyössä kokoamamme asiantuntijaverkoston kanssa.

Miten ambient designia tehdään?

Ambience design on konsepti:

1. Ambience design merkitsee uuden tyyppistä suunnittelukulttuuria, jopa paradigman vaihdosta. Ambience designissa suunnittelijat kommunikoivat tutkijoiden kanssa. Ambience design -prosessissa suunnittelu ei ole pelkästään suunnittelijan persoonallisen kädenjäljen varaan rakentuvaa, vaan työ perustuu tietämykseen siitä, miten moniaistinen ympäristö/tunnelma vaikuttaa ihmisiin. Ambience design -projektissa osaamista kehitetään vuorovaikutuksessa monen alan ammattilaisten kanssa. Tulokset dokumentoidaan huolellisesti.
2. Ambience design kehittää visuaalisesti painottunutta suunnittelukulttuuria moniaistiseksi designiksi. Suunnittelussa otetaan huomioon muotokieli, äänimaisemat, tuoksumaailmat, kosketuspinnat, valo- ja värimaailmat ja jopa makumaailma (ihmisen aistit eivät rajoitu näihinkään aisteihin).
3. Ambience designissa on kyse tunnelmadesignista eli vaikuttamisesta ihmiseen psykofyysisenä kokonaisuutena. Käytännössä tämä merkitsee panostusta elämyksellisyyteen.
4. Ambience designissa hyödynnetään älykkäitä tiloja ja materiaaleja. Älykkyyden avulla tavoitellaan lisääntyvää vuorovaikutusta medioituneissa ja sosiaalisissa tiloissa.
5. Ambience designin keskeinen teema on säätäminen ja säätyminen. Tämä näkökulma liittyy erilaisten tilojen ja brändien muuntuvaan ja muunneltavaan viestinnälliseen identiteettiin. Tiloista tulee käytettävämpiä, kun yksittäisille ihmisille tai ihmisryhmille luodaan mahdollisuus säätämiseen muuntuvien tarpeiden mukaisesti. Tässä mielessä ambience design lisää ympäristöjen kestävyyttä, laatua ja käytettävyyttä.
6. Ambience designissa hyödynnetään näyttämötaiteiden ja teatteritieteiden asiantuntemusta. Kertomukset ja dramaturgia liitetään moniaistisiin, muuntuviin (/muunneltaviin) tiloihin ja viestintään.
7. Ambience designilla on selkeä kytkös brändin rakentamiseen. Brändin kehittämisessä voidaan hyödyntää entistä enemmän moniaistista viestintää ja markkinointia, esimerkiksi ääni- ja tuoksutunnuksia. Ambience designissa yhdistetään moniaistinen tilasuunnittelu moniaistiseen markkinointiin ja viestintään eettisesti kestävällä tavalla.
8. Ambience design on eettisesti ja ekologisesti tietoista suunnittelua. Kaikkia aktiviteetteja ohjaa eettinen koodi. Ambience designin keskeinen tavoite on lisätä ihmisten hyvinvointia edellä esitettyjä näkökulmia ja periaatteita hyödyntäen.
9. Ambience design on myös palvelumuotoilua: uusien palveluideoiden ja –konseptien luomista sekä palveluprosessien ja –ympäristöjen suunnittelua.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Haasteina ovat ikuiset väitteet siitä, ettei vaihtoehtoja ole. Tulevaisuus nähdään lineaarisena kehityskulkuna: kuvitellaan että nyt ollaan pisteessä a ja kohta siirrtyään pisteeseen b. Mahdollisuuksien avaruutta ei hahmoteta. Keskeisenä syynä riskien välttämiseen on myös kvartaalitalous. Suomessa pyritään riskien kaihtamiseen myös julkisella puolella, puheet luovuudesta ja innovatiivisuudesta ovat liian usein jääneet lähinnä juhlajulistuksiksi.

Ilon aiheena ovat onnistumiset omassa työssä. Erityisesti ennakoinnin yhdistäminen nopeaan ideointiin, konseptointiin, prototypointiin ja pilotointiin tuottaa tuloksia.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Kummatkin ovat yhtä tärkeitä. Nykyään painotan tulevaisuuden aktiivisen luomisen tärkeyttä. Siinä tarvitaan tahtoa.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Nyt teen monen tyyppisiä töitä: konsultointia, ennakointia ja tutkimusta, kirjojen ja artikkelien kirjoittamista, konseptisuunnittelua, graafista suunnittelua ja valokuvausta. Luulen, että jatkan samalla linjalla myös vuonna 2030.

Lisää tietoa: www.jarikoskinen.org, http://muuntuvailme.wordpress.com ja www.servicedesign.tv.

Julkaisimme samasta aiheesta Kohtuullistamisen jäljillä -raportin viime syksynä. Silloin aihe sai aikaan keskustelua, joka jäsentyi toisaalta ympäristö- ja hyvinvointinäkökulman kautta ja toisaalta talouskasvua vaativan näkökulman kautta. Raportissa tarkastellaankin erilaisia kohtuullistamisen maailmoita, ja pohditaan, voisiko kohtuullinen työelämä olla suomalainen sosiaalinen innovaatio.

Toki tässä yhteydessä on ilmiselvää, että tuotteita valmistavien yritysten onkin kiinnostuttava enemmän muotoilun ja muodin maailmoista kuin esimerkiksi julkishallinnon. Yrityksethän säätävät kuluttajien maun muotoutumista ja sitä kautta heidän valintojaan. Yhä nopeammat muodin syklit haastavat yritykset seuraamaan heikkoja signaaleja tilastollisen tiedon sijaan. Tiedonhankinnan ohessa yritykset muuttavat markkinoita tekemällä tulevaisuuden itse.

Pitäisikö Kansallisen ennakointiverkostossa mukanaolevien toimijoiden seurata kulutusmuutoksia? Tuntuu hankalalta ajatella, että jokin ministeriö listaisi kulutustrendejä. Ei siis niin. Sen sijaan heidänkin olisi hyvä saada katsauksia siihen, mitä kansalaiskuluttajien maailmassa tapahtuu juuri nyt. Uskon, että moni ennakoija seuraakin tällaisia merkkejä esimerkiksi median välityksellä omasta mielenkiinnostaan. Mutta voisiko heikoilla signaaleilla olla vakavampikin rooli kansallisessa ennakoinnissa?

Heikkojen signaalien rooli on kuitenkin haasteellinen sikäli, että ne määritelmänsä mukaan ovat heikkoja. Niistä ei siis tiedä, mitä niistä tulee. Niistä ei välttämättä tule mitään. Näin ollen ne ovat huono pohja sellaiselle päätöksenteolle, jossa riskinottoa vältetään. Suuria investointeja tai linjauksia ei voi tehdä pelkällä intuitiolla. Osa muotoilijoiden heikoista signaaleista on niin muotoiluun keskittyneitä, ettei niillä edes ole yhteiskunnallista ulottuvuutta. Lisäksi heikkoina signaaleina saatetaan esittää miltei mitä tahansa silmäänsattunutta.

Heikot signaalit saattavat kuitenkin olla erityisen tärkeitä, kun haetaan uusia suuntia talouskriisin jälkeen. Katseen voisi siis luoda myös sellaisiin uusiin asioihin, jotka ensi näkemältä eivät liity makrotalouteen, johtamisoppeihin tai kansainvälisiin voimasuhteisiin. Arjen suunnanmuutoksissa voi piillä systeemisen muutoksen siemen.