Kymmenen tärkeimmän tulevaisuuden tutkimusaiheen joukossa ovat syrjäytymisen sekä vanhuuden ja vanhenemisen lisäksi hyvinvointi, oppiminen ja opetus, eriarvoisuus, energialähteet, tulevaisuus, ympäristö ja luonto sekä sairaudet ja niiden hoito. Hyvinvointi, ympäristö ja luonto, energialähteet, sairaudet ja niiden hoito sekä oppiminen ja opetus ovat tutkimusaiheita, jotka sekä puhuttavat että joita pidetään erittäin tärkeinä. Vähiten kansalaisia kiinnosti monikulttuurisuuden, historian ja asumisen tutkimus sekä eläimiä, genetiikkaa, tähtitiedettä ja päihteitä koskeva tutkimus. Kulttuurin, kielen, median ja uskonnon tutkimukset jakoivat mielipiteitä voimakkaasti.

Lue lisää tiedotteesta

On yllättävää havaita, että Suomessa tulevaisuudentutkimuksen kytkennästä organisaatioiden johtamiseen on tehty aika vähän tieteellistä tutkimusta. Tässä blogimerkinnässä tarkastelen tätä mielestäni tärkeää tulevaisuudentutkimuksen teemaa organisaatioteorioiden pohjalta.

Monet liikkeenjohdon gurut, kuten Peter F. Drucker, ovat olleet erittäin tulevaisuusorientoituneita. Hän korosti oikeiden kysymystenasetteluiden merkitystä strategisessa päätöksenteossa. Hänelle keskeisiä kysymyksiä olivat tavoitejohtaminen, itsekontrolli, tulevaisuuden asiakkuudet ja tulevaisuuden liiketoiminnan sisältö. Kuuluisan organisaatioteoreetikon Kurt Lewinin mukaan mikään ei ole yhtä käytännöllistä kuin hyvä teoria. Käyttäkäämme siis tätä Lewinin esittämää ajatusta lähtökohtana pohdittaessa tulevaisuudentutkimuksen ja johtamisoppien keskinäistä kytkentää.

Ihmistieteissä on esitetty erilaisia lähestymistapoja johtamiseen. Hannele Seeckin (2008) ansiokkaan perusteoksen ”Johtamisopit Suomessa” mukaan eri lähestymistapoina ovat olleet tieteellinen liikkeenjohto, ihmissuhdekoulukunta, rakenneanalyyttinen koulukunta, organisaatiokulttuurinäkökulma sekä viimeaikoina innovaatioteoriat. Yhä tänäänkin kaikki nämä johtamisen lähestymistavat ovat käytössä yritysmaailmassa ja muuallakin yhteiskunnassa. Keskeinen muutos johtamisopeissa on ollut viime aikoina siirtymä organisaation henkilöstöjohtamisesta verkostojen johtamiseen.

Tieteellinen liikkeenjohto keskittyi johtamismallien kehittelyssä teknisten tuotantoprosessien tieteelliseen hallintaan. Tieteellinen liikkeenjohto kehitti hyvin paljon uusia tekniikoita organisaatioiden tuotantotapojen tehostamiseksi. Suomessakin näitä oppeja on sovellettu useissa teollisissa organisaatioissa.

Ihmissuhdekoulukunta taas keskittyi johtamismallien kehittelyssä henkilöstöhallintoon, ryhmädynamiikan ymmärtämiseen ja ihmisten motivointikysymyksiin. Tämä lähestymistapa yleistyi monissa organisaatioissa ja johti henkilöstöhallinnon kehittämiseen.

Rakenneanalyyttinen koulukunta keskittyi johtamismallien kehittelyssä organisaatioiden hallinnollisiin rakenteisiin, strategiseen ajatteluun, organisaatiorakenteisiin ja organisaatioiden suunnittelun kehittämiseen. Tärkeitä tieteellisiä kysymyksiä rakenneanalyyttiselle koulukunnalle olivat suunnitteluprosessit, strategiaprosessit, päätöksenteko, viestintäkanavien muodostus, tehtävien ryhmittely osastoiksi ja yksiköiksi sekä hierarkian ja kontrollin järjestyminen. Rationalisointi on eräs hyvin keskeinen idea rakenneanalyyttiselle koulukunnalle. Yritysmaailmassa rakenneanalyyttinen näkökulma kytkeytyi yritysstrategioihin, organisaatiomalleihin, hallintoon, itse organisaation johtamiseen sekä organisaatiorakenteisiin.

Organisaatiokulttuurinäkökulman kehittelijät kiinnittivät huomion kulttuurin ja viestinnän merkitykseen organisaatioille. Kulttuurinäkökulmasta johtaminen näyttäytyi yhteisen todellisuuden rakentamisena, yhteisinä symboleina ja jaettuina merkitysjärjestelminä. Keskeisiksi johtamisen teemoiksi nousivat tämän näkökulman kautta viestintä, symbolit, sankarit, rituaalit ja organisaation arvot. Nämä asiat kytkeytyivät yritysmaailmassa usein yrityksen markkinointi- ja viestintätoimintoihin.

Uusin lähestymistapa johtamisen alueella on innovaatioteoriat, jotka kytkeytyvät luovuuteen, uudistumiskykyyn sekä innovatiivisuuden johtamiseen. Vaikka innovaatioita kuvastaa usein luovuus, yllätyksellisyys ja arvaamattomuus, voidaan useimpiin innovaatiotoiminnan tekijöihin vaikuttaa johtamisen kautta. Tällöin puhutaan innovaatiojohtamisesta. Yritysorganisaatioissa nämä uudet innovaatiolähestymistavat ovat kytkeytyneet lähinnä tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Eräät organisaatiotutkijat jakavat organisaatio- ja johtamisteoriat klassisiin, moderneihin ja postmoderneihin teorioihin. Klassisiin teorioihin kuuluvat Frederic Taylorin edustama tieteellinen liikkeenjohto eli taylorismi, Henri Fayolin kehittämä hallinnon teoria ja Max Weberin teoria byrokratiasta. Klassisissa organisaatioteorioissa oletetaan, että operationaalinen kontrolli ja organisaation rakenteellinen muoto voidaan rationaalisesti määrittää ja formalisoida jo ennen varsinaisia työsuorituksia. Näiden klassisten teorioiden mukaan tulevaisuuden kannalta keskeisiä johtamisasioita ovat suunnittelu ja organisaation perusrakenne. Huono suunnittelu ja organisointi voivat estää halutun tulevaisuuden toteutumisen.

Moderneissa organisaatioteorioissa huomio on kohdentunut yleensä organisaation kolmeen keskeiseen määrittäjään: tehokkuuteen, universaalisuuteen ja funktionaalisuuteen. Mikrotason organisaatiotutkimus on modernin lähestymistavan keskeistä tutkimusaluetta. Funktionaalisuutta korostettaessa pohditaan yleensä sitä, miten erilaiset toiminnot voidaan saattaa sopusointuun välttäen ylimääräiset konfliktit, mitkä ovat järjestelmän tavoitteet ja millaisia pyrkimyksiä ne edistävät. Tärkeä kysymys on myös erityiskysymys siitä, mitkä toiminnot ja päätökset edistävät järjestelmän tasapainoa. Moderneissa organisaatioteorioissa tarkoituksena on yleensä edistää yhteiskunnan ja hallinnon integraatiota. Moderneissa organisaatioteorioissa organisaatio ymmärretään selvästi määriteltäväksi kokonaisuudeksi. Systeemiajattelu ja systeemiteoria ovat osa modernia johtamisen lähestymistapaa. Organisaation kokonaistoimivuus on keskeinen kysymys modernille organisaatioteorialle. Organisaation sisäiset konfliktit voivat tämän ajattelumallin mukaan estää halutun tulevaisuuden toteutumisen.

Postmoderneissa johtamisteorioissa keskeinen ajatus on kriittisyys ja kyseenalaistaminen. Postmodernit johtamisteoriat ammentavat mm. Focaultin organisaatioanalyysistä ja kulttuuriteorioista. Postmodernista näkökulmasta arvioituna organisaatiot ja niiden todellisuus eivät ole objektiivisia ja annettuja. Organisaatiot nähdään ajasta ja paikasta riippuvaisina rakenteina, jotka määrävät yksilöitä joko välillisesti tai suoraan. Postmodernit teoriat organisaatiotutkimuksen alueella keskittyvät tarkastelemaan ihmisiä ja todellisuutta konstruktivismin näkökulmasta - korostaen kielen merkitystä todellisuuden rakentumisessa. Postmodernit teoreetikot eivät yleensä pidä suurista kertomuksista, funktionalismista tai marxilaisista teorioista. He eivät yleensä hyväksy modernismiin liittyvää kokonaisvaltaista systeemiajattelua. Sitoutuminen tiettyyn todellisuuskäsitykseen on keskeinen kysymys postmoderneille teoreetikoille. Ilman organisaatiotason sitoutumista ei tulevaisuutta voida rakentaa toivottuun suuntaan.

Edellä esitettyyn viitaten voimme perustellusti todeta, että tulevaisuudentutkimuksen kytkentä johtamisteorioihin ei ole yhden teorian kautta muodostettavissa. Tulevaisuudentutkimuksen ja organisaatioteorioiden välisiä kytkentämalleja onkin useita. Voimme tunnistaa seuraavia kytkentämalleja:

• Tieteellisen liikkeenjohdon kytkentämalli (tuotannon tehokas taloudellinen organisoiminen, mukaanlukien rahoitus),
• Ihmissuhdeajattelun kytkentämalli (henkilöstöjohtaminen),
• Rakenneanalyyttinen kytkentämalli (strategiat, organisoituminen ja hallinto),
• Organisaatiokulttuuriajattelun kytkentämalli (organisaatioviestintä ja markkinointi), sekä
• Innovaatioajattelun kytkentämalli (tutkimus ja tuotekehitys).

Meillä on siis ainakin viisi erilaista perustapaa kytkeä tulevaisuudentutkimus organisaatioiden johtamiseen ja tulevaisuuden kehittämiseen. Tämä on tärkeä havainto, koska aika usein oletamme johtamisen kytkennän olevan suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi. Kun ennakoimme organisaatioiden tai yrityksen tulevaisuutta ja toimintaympäristöä, olisi tärkeää ottaa nämä viisi kytkentämallia mukaan ennakointitarkasteluihin – erityisesti yritysmaailmassa.

Eräät organisaatiotutkimuksen keskeiset gurut kuten Robert H. Waterman ja Tom Peters ovat kyenneet kiteyttämään organisaation keskeiset johtamis- ja kehittämishaasteet 7S-mallin muotoon. Watermanin mukaan organisaatiolla on aina seitsemän S-johtamisongelmaa ratkaistavanaan. Ne ovat:

• Organisaation rakenne (S1 = structure),
• Strategia (S2 = strategy),
• Taidot (S3 = skills),
• Systeemit (S4 = systems),
• Henkilöstö (S5 = staff),
• Tyyli (S6 = style), ja
• Jaetut arvot (S7= shared values).

He näkevät organisaation laitteiston (hardware) muodostuvan seuraavasti:

Laitteisto = Organisaation rakenne + strategia.

Watermanin ja Petersin mukaan organisaation ohjelmisto (software) voidaan taas määritellä seuraavasti:

Ohjelmisto = Taidot + Systeemit + Henkilöstö + Tyyli + Jaetut arvot.

Organisaatiossa sekä ”laitteistoa” että ”ohjelmistoa” voidaan johtaa, ja myös tulevaisuustietoisesti. Tulevaisuudentutkimuksen kautta voimme aina etsiä ratkaisuja yllä esitettyihin seitsemään S-ongelmaan. Tämä selkeä organisaatiomalli on hyvä pitää mielessä pohdittaessa sitä, miten tulevaisuustietoista johtamista tulisi harjoittaa. Voimme siis miettiä, millainen organisaation rakenteen pitäisi olla tulevaisuudessa, jotta yritys pärjäisi tulevaisuuden toimintaympäristössä. Voimme laatia organisaatiolle strategian, joka vastaa tulevaisuuden uhkiin ja mahdollisuuksiin. Strategiaa voidaan testata skenaarioiden pohjalta. Voimme kehittää organisaatiomme taitoja ja osaamista vastaamaan tulevaisuuden uusia haasteita. Voimme kehittää omaa sisäistä systeemiämme joustavammaksi ja järkevämmäksi suhteessa tulevaisuuden haastesiin. Voimme ottaa tulevaisuuden haasteet huomioon rekrytoidessamme uutta henkilöstöä ja kouluttaessamme nykyistä henkilöstöä. Voimme miettiä yrityksen tyyliä ja toimintatapoja tulevaisuusnäkökulmasta. Myös organisaation arvoja voidaan arvioida ja jalostaa tulevaisuuskatseen näkökulmasta.

Yhteenvetona edellä esitetystä voidaan todeta, että ennakointi ei voi koskaan kohdentua pelkästään itse johtamiseen, vaan koko organisaatioon – mukaan lukien organisaation keskeiset funktionaaliset toiminnot: (1) Tuotanto ja rahoitus, (2) henkilöstö, (3) hallinto-, johto- ja organisaatiomallit, (4) viestintä ja markkinointi sekä (5) tutkimus – ja tuotekehitystoiminnot.

Olettamukset henkilöstön roolista ovat luonnollisesti keskeisiä johtamisen kannalta. Perusorganisaatioteoriat X, Y ja Z korostavat näitä eri tekijöitä eri tavoin. MIT:n Sloan School of Managementin Professori Douglas McGregor esitti teoriat X ja Y. Keskeinen lähtökohta näille johtamisteorioille on Maslowin tarvehierarkiaan pohjautuva ajattelu.

Teoria X:n mukaan työntekijät ovat keskittyneet Maslowin alemman tason tarpeiden tyydytykseen. Teoria X:n mukaan työntekijät ovat laiskoja, epäitsenäisiä ja vastuuttomia. Teoria X:n mukaisen johtamisen täytyy lähteä liikkeelle tästä lähtökohdasta, korostaen tiukan säännöstön ja kurin merkitystä. Teoria Y näkee työntekijöiden tavoittelevan Maslowin tarvehierarkian korkeamman tason tarpeita. Teoria Y näkeekin työntekijät vastuullisiksi ja kunnianhimoisiksi ja rakentaa johtamismallin tämän ajatuksen pohjalle korostaen palkitsemista ja kannustamista. Teoria Z taas perustuu pitkälle japanilaiseen organisaatioiden johtamiskulttuuriin ja erityisesti Professori William Ouchin esittämiin ajatuksiin. Teoria Z:n perusideana on sitouttaa eri keinoin työntekijät ja kehittää työntekijöistä pitkällä aikavälillä lojaaleja työntekijöitä. Näin Teoria Z on jonkinlainen kompromissi teorioiden X ja Y välillä. Käytännössä yrityksissä käytetään edelleen näitä kaikkia teorioita johtamisen lähtökohtana. Teoriat Y ja Z ovat yleisempiä kehittyneissä yhteiskunnissa kuin Teoriaan X perustuvat mallit. Kysymys työntekijöiden motivoituneisuudesta ja sitoutumisen asteesta on edelleen keskeinen kysymys johtamisen näkökulmasta.

Menestyvät yritykset ja organisaatiot ovat tunnettuja siitä, että ne osaavat hoitaa perusasiat kunnolla. Menestyvä yritys on usein nopea toimimaan muuttuvassa toimintaympäristössä, on hyvin verkottunut asiakkaidensa ja muiden sidosryhmiensä kanssa. Hyvä yritys antaa työntekijöilleen mahdollisuuksia itsenäiselle työskentelylle ja yritteliäisyydelle, jotka edelleen ruokkivat innovatiivisuutta ja sitoutuneisuutta organisaatiossa.

Näemme sekä ortounia että vilkeunia. Osa ihmisistä näkee nukkuessaan unia ja myös muistaa unensa – ainakin pääpiirteittäin. Osa ihmisistä näkee unia nukkuessaan, mutta he eivät kykene muistamaan näkemiään unia. Ihmisen elimistö tuottaa nukkuessa kivun tunnetta vähentäviä ja hyvää oloa aikaansaavia endorfiineja. Ortounen aikana nähdyt unet ovat loogisempia eivätkä niin surrealistisia kuin vilkeunen aikana. Jotta ihminen voi olla innovatiivinen, hän tarvitsee laadukasta ortounta, mutta surrealistisia vilkeunia.

Ellei ihminen nuku tarpeeksi, hänen aktiivisuutensa vähenee ja uneliaisuus lisääntyy. Unen laatu eli vilkeunen ja syvänunen määrä on tärkeämpi kuin pelkkä unen pituus.

Tulevaisuudentutkimuksessa on varsin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaisessa tilassa ennakointia harjoitetaan. Vireys ja levollisuus ovat osa ennakointitoiminnan laatua. Viime aikoina on tieteellisessä nukkumistutkimuksessa saatu aikaan merkittävää edistystä. Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa on tutkittu nukkumisen vaikutuksia ihmiseen ja erityisesti ihmisen aivotoimintaan. Stanfordin yliopiston tutkijat Lior Appelbaum ja Philippe Mourrain saavuttivat läpimurron äskettäin alan tutkimuksessa. He ovat nyt pystyneet arvioimaan aivojen toimintaa hyvin yksityiskohtaisesti unessa olon aikana. Uusimmat löydöksensa he julkaisivat tieteellisessä Neuron-lehdessä.

Uusin tieteellinen tutkimus on siis tuottanut mielenkiintoisia tuloksia nukkumisen merkityksestä ihmisille. Perustulos tutkimuksissa on, että nukkuminen tekee aina hyvää ihmisille. Vanha kansanviisaus siitä, että ”nukkuminen on sama kuin laittaisi rahaa pankkiin”, pitää siis paikkansa. Riittävä nukkuminen on välttämätöntä ihmisen toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Erityisesti ihmisen aivot tarvitsevat nukkumista ja lepoa.

Tutkijaparivaljakko Appelbaum ja Mourrain pystyivät tutkimuksessaam osoittamaan sen, että unessa oloaikana ihmisen aivojen toiminta passivoituu ja aivoissa tapahtuu muutoksia, jotka auttavat ihmista toipumaan aktiivisen päivän tapahtumista. Nukkuminen auttaa ihmistä palautumaan edellisen päivän ja aikaisemman historian tapahtumista. Ilman nukkumista ihminen ei kykene palautumaan aikaisemmasta koetusta aivojen rasituksesta.  Stanfordin tutkijat pystyivät myös osoittamaan sen, että nukkuminen on hyväksi muistamisen ja oppimisen edistymiselle.

Miten tämä kaikki sitten liittyy tulevaisuudentutkimukseen?

Uusimman nukkumista käsittelevan tutkimuksen myötä voimme todeta sen, että nukkumisen kautta ihmiset toipuvat aikaisemmasta ajasta ja historiasta. Nukkuminen on siis välttämätön osa sitä prosessia, jonka kautta ihminen kykynee ylipäätänsä orientoitumaan tulevaisuuteen. Ilman riittävää unta ja nukkumista emme voi ottaa vastaan uutta tietoa ja poisoppia vanhaa. Nukkuminen tekee hyvää aivojen toiminnalle. Tätä myötä voimme siis väittää, että nukkuminen edistää kunkin ihmisen kyvykkyyttä orientoitua tulevaisuuteen. Ihminen on väsyneimmillään yleensä kello 3–5, mutta väsyneisyys riippuu paljolti vuorokausirytmistä. Tähän aikaan yöstä ei kannattaisi siis ennakoida tulevaisuutta tai pyrkiä innovatiivisiin ratkaisuihin. Univelka ja valvominen eivät ole hyviä asioita ihmisen toimintakyvylle.

Innovaatiotutkimuksessa on viime vuosina ryhdytty käyttämään termiä innovaatiokyvykkyys. Esimerkiksi Pirjo Ståhle on kehittänyt merkittävällä tavalla innovaatiokyvykkyyden tutkimusta Suomessa. Innovaatiokyvykkyyttä voidaan mitata sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Nykyään innovaatikyvykkyyden tutkimus on jo oma kehittyvä tutkimusalueensa.

Uusimman nukkumis- ja aivotutkimuksen myötä voisimme alkaa myös keskustelemaan tulevaisuus- tai ennakointikyvykkyydestä ja sen eri elementeistä. Olennainen osa tätä ennakointikyvykkyyttä on eittämättä riittävä lepo ja nukkuminen. Väsyneet ihmiset eivät siis ole yhtä ennakointikykyisiä kuin riittävästi levänneet ihmiset. Tämä on merkittävä näkökulma ennakointitoiminnan käytännön harjoittamisen näkökulmasta. Ennakointiprosesseja vetävien asiantuntijoiden on syytä pitää huolta, että ennakointitiimi on levännyt ja nukkunut riittävästi. Tämä on syytä huomioida esimerkiksi järjestettäessä tulevaisuustyöpajoja ja ennakointiworkshopeja. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ei pitäisi valvoa liian pitkään. Univelkaiset päättäjät eivät ole yhtä hyviä päättäjiä kuin hyvin levänneet päättäjät.

Psykologisten prosessien ja neurotieteellisten tulosten kytkeminen osaksi tulevaisuudentutkimusta on eräs keskeinen haaste tulevaisuudentutkimukselle. Nyt saatu uusi tieto nukkumisen merkityksestä ihmiselle on käänteentekevää myös tulevaisuudentutkimukselle.

Stanfordin yliopistossa saavutettu tulos on merkittävä myös tulevaisuudentutkimukselle. Kyseessä on siis varsin merkittävä tieteellinen löydös myös käytännön ennakointitoiminnan kannalta. Aivojen hyvä ja kitkaton toiminta on luonnollisesti erittäin tärkeä osa tulevaisuusajattelua ja kaikkea ennakointia. Yksilöiden ja ryhmien, jotka haluavat onnistua ennakointitoiminnassaan, tulisi tietoisesti huolehtia siitä, että he tietoisesti huolehtivat omasta lepäämisestään, nukkumisestaan ja omasta unimaailmastaan. Kognitiivisten prosessien korkea laatu ja siten myös ennakointiprosessien laatu edellyttävät riittävää nukkumista.

Näitä ja muita kiinnostavia teemoja käsitellään Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian (TVA) Tieteiden tulevaisuus ja tulevaisuudentutkimus -seminaarissa Helsingissä 10.-11. helmikuuta 2011. Seminaarin pääalustaja on kansainvälisesti tunnettu tulevaisuudentutkija Riel Miller.

Seminaari on tulevaisuudentutkimuksen asiantuntijoiden kohtauspaikka, jossa tarkastellaan tulevaisuudentutkimuksen roolia ja merkitystä tieteenä (tiedonalana) muiden tieteiden joukossa. Lisäksi keskustellaan tulevaisuudentutkimuksen roolista Suomen yliopistoissa. Mikä on tieteiden tulevaisuus? Miten ja millä ehdoin ne muuttuvat? Miten yliopistot muuttavat tieteitä ja tieteet yliopistoja?

Seminaari on tarkoitettu TVA-verkoston asiantuntijoille, Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen henkilökunnalle, Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäsenille sekä muille kiinnostuneille ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen parissa työskenteleville ja/ tai alaa opiskeleville. Seminaari ja kokousateriat ovat osallistujille ilmaisia. Järjestäjä pidättää itselleen oikeuden rajoittaa osallistujamäärää first come first served -periaatteella.

Seminaari alkaa torstaina 10.2. klo 12.30, paikkana Helsingin yliopisto. Yksityiskohtaisempi ohjelma jaetaan myöhemmin. Kielet: suomi ja englanti.

Ilmoittautumiset viim. 4.2. Sari Söderlundille, sari.soderlund@utu.fi. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, organisaatio sekä mahdollinen erikoisruokavalio. Ilmoitathan myös, jos pystyt osallistumaan vain osaan ohjelmasta.

Päätöksenteko tulevaisuuden suhteen tapahtuu yleensä aina nykytilanteessa epävarmuuden vallitessa. Vain poikkeustapauksissa päätökset ovat ehdollisia, tulevaisuuteen tai tulevaisuuden tilaan kytkeytyviä. Yleensä tulevaisuus joko ”tutkitaan”, tai se ”löydetään”, tai se ”keksitään”. Kussakin eri tapauksessa voimme käyttää erilaisia ennakointimenetelmiä ja ennakointitekniikoita. Tulevaisuudentutkimus ei ole metodologiamonismiin sitoutunut tiede, vaan ns. hybridimetoditiede, joka hyödyntää sekä laadullisia että kvantitatiivisia ennakointimenetelmiä.

Ennakointitoimintaan liitetään usein vääriä metafyysisiä ja ontologisia näkökulmia. Metafysiikka on sinänsä tärkeä tutkimusalue, enkä vastusta sen harjoittamista, olivathan mm. Aristoteles ja Descartes metafyysikoita.

Todellisuudessa ennakointi voi perustua ja itse asiassa perustuukin hyvin käytännönläheisiin prosesseihin, joita normaalit ihmiset toteuttavat, ja joita voidaan aina arvioida myös tieteellisesti, vaikka niin ei aina tehdäkään. Itse asiassa ennakointitoiminta voidaan nähdä yhtä arkiseksi toiminnaksi kuin lääkärin ammatin harjoittaminen. Ennakointitoiminta perustuukin diagnoosin tekemiseen, prognoosin tekemiseen ja lopulta preskription eli ohjeistuksen (lääketieteessä lääkereseptin ja hoidon) antamiseen toimeksiantajalle. Jokainen ammattimaisesti toteutettu tulevaisuuden tutkimusprosessi tulisi sisältää nämä kolme kriittistä peruselementtiä. Vain silloin tieteen kriteerit toteutuvat tulevaisuudentutkimuksessa ja ennakointitoiminnassa.

Diagnoosin kautta saamme tietoa siitä, missä olemme juuri nyt. Diagnoosi kertoo tieteen pohjalta syy-seuraussuhteista, joita voimme tunnistaa ja analysoida. Diagnoosissa yhdistyy menneisyyttä koskeva arvio (hindsight) nykyisyyttä koskevaan arvioon (insight). Esimerkiksi jokainen regressioanalyysi tai korrelaatiokerroinanalyysi mahdollistaa tieteellisen diagnoosin tekemisen. Diagnoosi kertoo aina historiallisesti todennetuista polkuriippuvuuksista. Ennakointi ei siis ole mahdollista ilman historiallista taustatietoa ja siitä kumpuavaa taustanäkemystä. Kuten on sanottu, profeetta ei voi toimia ilman muistia. Ilman muistia toimiva profeetta on väärä profeetta. Trendianalyysi, jossa eritellään syitä (drivers, selittävät muuttujat) ja seuraamuksia (driven, selitettävät muuttujat) on aina oma diagnoosinsa syy-seuraus-suhteista. Tilastotiede, jonka piirissä on aina tutkittu syy-seuraus-suhteita, on tärkeä osa tulevaisuudentutkimuksen uutta modernia tieteellistä paradigmaa. Tilastollisia lainmukaisuuksia voidaan tutkia eri aikajänteillä.

Usein näkee tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin sisältävän pelkästään prognoosin eli ennakoinnin sen osalta, mitä voi tapahtua tulevaisuudessa (foresight). Trendi- ja skenaarioanalyysit ovat se prognoosi, mitä tulevaisuudentutkimus yleensä tarjoaa. Nykyään prognoosiin liittyy myös hyvin epätodennäköisten tapahtumien eli heikkojen signaalien analyysi ja niistä johdettujen ns. villien korttien analyysi. Monet vakiintuneet tieteet eivät juuri kiinnitä huomiota ns. ”outlier”- ilmiöihin, mutta tulevaisuudentutkimus kattaa myös tämän tieteellisen tutkimuksen osa-alueen. Ns. hyvin epätodennäköiset ”outlier”-ilmiöt ovat myös osa todellisuuttamme. Esimerkiksi Malcolm Gladwellin kirja ”Outliers” on varsin hyödyllistä luettavaa jokaiselle tulevaisuudentutkijalle.

Kolmas, muttei suinkaan vähämerkityksellinen osa ennakointiprosessia on preskriptio eli ohjeistus: Preskriptio sisältää päätöksentekosuosituksen ja ohjeistuksen sen osalta, mitä tulisi tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Tyypillinen preskriptio on yritysstrategia tai julkisella sektorilla politiikkasuositus. Preskriptio yhdistää nykytilanteen ”insight”- analyysin ja tulevaisuutta koskevan ”foresight”-analyysin.

Moderni ennakointi siis sisältää aina diagnoosin, prognoosin ja preskription. Voimme siis puhua ennakoinnin DPP-paradigmasta. Jos jokin näistä kolmesta ennakoinnin elementistä puuttuu, emme voi puhua modernista ennakointitoiminnasta, joka täyttäisi tulevaisuudentutkimuksen peruslaatukriteerit. Ennakointitoiminta on siis aivan samanlaista toimintaa, mitä lääkärit tekevät sairaalassa potilaiden kanssa yhteistyössä ja tieteellisen tutkimuksen tukemana. Siksi ennakoinnin ympärille on turha kytkeä mitään ylimääräistä metafyysistä mystiikkaa. Ennakoijilla ei ole yleensä käytössään isoa fyysistä infrastruktuuria kuten lääkäreillä on (sairaalat), eikä ennakoijilta vaadita ammattitutkintoa, vaikka syytä siihen eittämättä olisi ottaen huomioon alan ja profession vaativuuden. Ehkä ennakoijille riittävät sen toimintaa tukeva sosiaalinen media ja modernit asiantuntijaverkostot omine tieteellisine forumeineen.

On hämmentävää, että yhteiskuntamme ei vielä tunnista modernin lääketieteen vertaista tutkimusalaa, vaikka tulevaisuudentutkimus ja ennakointi ovat osoittaneet hyödyllisyytensä monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hallintaa tai suomalaisten eläkejärjestelmän suunnittelua ei voida tehdä ilman tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia. Jos ennakointia tehdään, olisi parempi tehdä sitä nojautuen DPP-paradigmaan.

Tulevaisuudentutkimus on nyt kypsymässä omaksi tieteekseen ja muiden tieteenalojen olisi aika tunnistaa tämä merkittävä tiede omine metodologioineen ja ontologisine perusteineen. On täysin väärin ja täysin perusteetonta, ettei esimerkiksi Suomen Akatemian tieteenalaluettelo mainitse tulevaisuudentutkimusta omana tieteenalanaan. Onhan alaa kehitetty pitkäjänteisesti ja lukuisia väitöskirjojakin on saatu aikaiseksi.

Ehkä jo lähitulevaisuudessa tulevaisuudentutkimuksen rooli ja asema ymmärretään paremmin. Ehkä tutkimusalan erityislaatuisuus ja yhteiskunnallinen merkitys ymmärretään myös jo lähitulevaisuudessa nykyistä paremmin. Tulevaisuudentutkimus on aikatiede, jossa yhdistyvät historiantutkimus (polkuriippuvuusanalyysi ja aikasarja-analyysi), nykytilaa havainnoivat insight -analyysit (positivistiset ihmis- ja luonnontieteet ja poikkileikkausanalyysit) sekä politiikka- ja strategiaohjeistusten antaminen (johtamis- ja päätöksentekotieteet erilaisine päätöksenteon tukijärjestelmineen). Näin ollen tulevaisuudentutkimus ei tieteenalana poikkea mitenkään erityisesti lääketieteistä tai taloustieteistä. Onko tämä röyhkeä väittämä? Kyllä se on, mutta se on täysin perusteltavissa oleva väittämä.

Jos tulevaisuudentutkimusta ei luokitella omaksi tieteenalakseen, ei myöskään lääketiedettä eikä taloustiedettä pitäisi luokitella itsenäisiksi tieteenaloiksi. On hyvä ymmärtää myös se, että tulevaisuudentutkimus on myös näitä mainittuja tieteitä laaja-alaisempi tiede eli astetta kattavampi ja tieteellisempi tutkimusala kuin mitä esimerkiksi taloustiede tai lääketiede on. Myös tulevaisuudentutkija voi olla positivisti ennakoidessaan tulevaisuuden tapahtumia.

Tiedostan varsin hyvin, että olen esittänyt tässä kirjoituksessa erittäin radikaalin tieteellisen näkemyksen. Tästä huolimatta näkemykseni on täysin tieteellisesti perusteltavissa, kuten olen edellä selkeästi argumentoinut. Tieteen historian professori Thomas Kuhn esitti aikanaan, ettei tiede kulje tasaista ja hienovaraista erilaisten teorioiden falsifioinnin polkua, vaan että tieteen historiaa leimaavat pikemminkin ajoittaiset vallankumoukset.

Vuonna 2011 on aika aloittaa tulevaisuudentutkimuksen ”kuhnilainen” vallankumous.

Uusi tieteellinen paradigma on nyt olemassa ja sen merkitys kansakunnille ja ihmiskunnalle tulee olemaan laaja-alainen.

Idea 1: Yhdysvaltain taloudellinen ja poliittinen dominaatio jatkuu. Toisin kuin useimmat tulevaisuudentutkijat ovat olleet taipuvaisia ajattelemaan, Time-lehden tulevaisuusanalyysin mukaan tuleva vuosikymmen tulee olemaan Yhdysvaltojen vuosikymmen, ei välttämättä sittenkään Kiinan tai Intian vuosikymmen, vaikka sellaisen mielikuvan voi saada seuraamalla mediaa. Time-lehden analyysin mukaan amerikkalaisuus tulee jatkumaan, voimistumaan ja syvenemään maailmassa. Vaikka Yhdysvalloissa asuu vain 5% maailman väestöstä, tämä kuitenkin tuottaa 25% maailman bruttokansantuotteesta. Kun keskiluokka kasvaa ja vaurastuu Kiinassa, Intiassa, Venajällä ja Brasiliassa, tämä merkitsee kasvavia markkinoita Yhdysvalloille ja sen yrityksille. Euroopan epäyhtenäinen politiikka ja euron heikkeneminen Kreikan talouskriisin (ja sen mahdollisen laajenemisen) seurauksena syö Euroopan mahdollisuuksia kilpailla maailmantalouden veturin asemasta.

Kuten tiedetään, pankit (kuten Goldman Sachs) ovat sekaantuneet Kreikan ja todennäköisesti monien muidenkin Euroopan maiden rahoitusjärjestelmän toimintaan. Eurooppa voi osoittautua huteraksi taloudelliseksi korttitaloksi. Yhdysvalloista tulevat brändit dominoivat yhä globaaleja markkinoita. Eurooppa ei kykene tuottamaan globaaleja brändejä siinä mittakaavassa kuin Yhdysvallat kykenee. Seuraavan kymmenen vuoden aikana BRIC-maiden brändit eivät vielä tarjoa kunnon vastusta Yhdysvaltojen markkinointiosaamiselle ja brändidominaatiolle. Yhdysvallat ei tule luopumaan asemistaan maailmantaloudessa helpolla. Kiina-ilmiö ei etene automaattisesti. Jo nyt keskustellaan vakavasti Kiinan investointikuplasta. Eurooppa sekoilee omassa talouspolitiikassaan ja epärealistisessa Lissabonin strategiassaan. Nämä ovat asioita, joita kannattaa miettiä nyt.

Idea 2: Valtioiden välisten rajaviivojen uudelleen piirto. Toinen tärkeä idea tulevaisuuden kannalta on se, että valtioiden välisten rajaviivojen merkitys korostuu tulevassa kehityksessa. Hyvin suunnitellut valtioiden väliset rajat tuottavat hyviä naapurisuhteita. Huonosti suunnitellut rajat tuottavat sotia ja konflikteja. Maailma on jaettu rajoilla maihin ja toistaiseksi rajaton maailma on utopiaa. Nykyiset rajat ovat johtamassa eri maita ja etnisiä ryhmiä konflikteihin, ei rauhaan. Tällanen tilanne on erityisesti Lähi-Idässä, mutta myös Kongossa, Sudanissa, Afganistanissa ja myös Pakistanissa. Rajalinjojen uudella suunnittelulla monet sodat ja konfliktit voidaan välttää. Meidän on syytä muistaa, miten suuri muutos Euroopassa tapahtui Berliinin muurin ja Berliinin sisäisen rajalinjan hävittyä. Rajalinjat eivät ole ikuisia – onneksemme asia on niin.

Idea 3: Laajakaista. Laajakaista on lähitulevaisuuden uusi öljykenttä. Laajakaista tulee olemaan niukka hyödyke, ainakin Yhdysvalloissa. Laajakaistan käyttö ei tule olemaan ilmaista – ei ainakaan vielä tulevan vuosikymmenen aikana. Yhdysvalloissa ei ole tavatonta, että siellä kotitalous maksaa viestintäpalveluistaa (älypuhelimet, iPod, Internet ja muut telepalvelut) enemmän kuin kotitalous maksaa käyttämästään energiasta. Oligopolit dominoivat viestintämarkkinoita samaan tapaan kuin energia- ja sähköyhtiöt ovat dominoineen alueellisia sähkömarkkinoita. Laajakaistapolitiikka Euroopassa tulee siis olemaan kuuma kysymys tulevina vuosina, mikäli Eurooppaa halutaan kehittää johtavaksi tietoyhteiskunnaksi maailmassa.

Idea 4: Dropout-talous. Yhdysvalloissa on jo nyt varsin yleistä, että merkittävä osa nuorista keskeyttää koulunkäynnin. Barack Obama on aloittanut oman sotansa dropout-ilmiötä vastaan. Yhdysvalloissa kolme kymmenestä highschool-tasoisesta opiskelijasta jättää opintonsa kesken. Alle kolmannes opiskelijoista suorittaa college-tasoiset opinnot loppuun. Erääksi syyksi tähän DO-ilmiöön on esitetty jatkuvaa automaatiota ja teknologista kehitystä, joka muuttaa voimakkaasti ammattirakenteita ja työmarkkinoita. Nuoret eivät koe koulujen valmentavan heitä riittävän hyvin työelämään. Usko koulutuksen merkitykseen on laskussa. Dropout-taloudessa koulutuksen on muututtava huomattavasti joustavammaksi kuin se on ollut ns. massayhteiskunnan ”tehdaskouluissa”. Työelämän ja koulutuksen raja-aitoja on pakko madaltaa niin alhaisiksi kuin se on vain mahdollista.

Idea 5: Kiina-Yhdysvallat -akseli. Tulevana vuosikymmenenä Kiina-Yhdysvallat akselin merkitys tulee kasvamaan. Akselista tulee elintärkeä koko muulle maailmantaloudelle. Yhdessä Yhdysvallat ja Kiina voivat halutessaan olla yhtä merkittävä vallankäyttäjä kuin G-8-maaryhmä nyt on. Kiina ei ole toistaiseksi halunnut samanlaajuista globaalia valta-asemaa kuin Yhdysvallat omaa. Kiinalle riittää toistaiseksi se, että se panee omia sisäisiä asioitaan kuntoon. Maailmantalouden toiminnalle on tärkeää, että nämä kaksi maailmantalouden dinosaurusta tulevat jotenkin toimeen keskenään. On hyvin epätodennäköistä, että Kiinasta ja Yhdysvalloista tulee tulevaisuudessa maailman parhaat ystävämaat, ei ainakaan ennen vuotta 2020. Sen sijaan Kiina korvaa Venäjän Yhdysvaltojen ”sparraajana”.

Idea 6: Erehdysten kautta voittoon. Meidän tulisi olla valmiita puolustamaan epäonnistujia, koska monet asiat kehittyvät vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Yrityksissä ja julkisella sektorilla päätavoitteen ei tulisi olla erehdysten eliminointi, vaan sellaisten järjestelmien rakentaminen, jotka sallivat inhimilliset erehdykset. Vain tällaisessa ympäristössä ihmiset ja yritykset uskaltavat kokeilla asioita ja ottaa riskejä. Yrityksiä uskalletaan perustaa, jos etukäteen tiedetään, että epäonnistumisesta ei syytetä loppuelämän ajan. Eräs syy, miksi Yhdysvallat on kehittynyt innovaatiotoiminnoissaan johtavaksi maaksi maailmassa, on se, että Yhdysvalloissa sallitaan epäonnistumisia. Esimerkiksi epäonnistuneita yrittäjiä ei leimata loppuelämäksi epäonnistuneista hankkeista ja riskien otosta.

Euroopassa vain 40% on harkinnut yrityksen perustamista, kun vastaava luku Yhdysvalloissa on jopa 70%. Tämä on kriittinen strateginen kysymys Euroopalle, jos kansantalouteen oikeasti halutaan saada lisää dynamiikkaa. Jos pankit ja julkiset rahoittajat eivät ymmärrä joskus virheitä tehnyttä yrittäjää, ei tarvitse juurikaan ihmetellä, miksi PK-yrityksiä ei synny ja kehity markkinoille samaan tahtiin kuin Yhdysvalloissa. Aina on hyvä muistaa, että ns. Trial & Error-menetelmä on yksi useimmiten käytettyjä ongelman ratkaisun menetelmiä. Tätä ei näytetä ymmärtävän Euroopassa.

Idea 7: Valkoihoinen vähemmistö. Maailmassa valkoihoiset ihmiset tulevat jäämään vähemmistöön monissa maissa ja suurkaupungeissa, myös Yhdysvalloissa. Tulevaisuudessa valkoihoisten vähemmistöoikeudet tulee olemaan keskeinen poliittinen kysymys monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Etniset ja demografiset kehitystrendit ovat maailman hiljainen vallankumous, joka muuttaa politiikkaa ja taloutta monissa maissa. Etnisten vähemmistöjen oikeuksista tullaan käymään kovaa poliittista debattia kaikkialla maailmassa.

Vuoden 2050 väestölaskennassa valkoihoiset tulevat olemaan vähemmistönä Yhdysvalloissa. Tämä muutos tapahtui Kaliforniassa jo vuonna 2000. Kalifornia on koelaboratotio valkoihoisen vähemmistön poliittisesta organisoitumisesta Yhdysvalloissa. Vuonna 1996 laadittu Proposition 209 oli heikko signaali uudesta muutoksesta Kaliforniassa.

Idea 8: TV maailman pelastajana. TV voi pelastaa maailman – ei suinkaan Google, Facebook tai Twitter. Maailmassa on useita alueita, joissa TV on seuraava iso juttu. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa vasta nyt monilla kotitalouksilla on taloudellisesti mahdollisuuksia hankkia oma TV. Vuonna 1995 kehitysmaissa 45%:la kotitalouksista oli TV. Vuonna 2005 vastaava luku oli noussut 60%:iin. Tällä hetkellä kehitysmaissa on käynnissä laaja TV-vallankumous, sama asia mikä tapahtui Suomessa 1960-luvulla.

Internet-vallankumouksen tuoksinnassa monilta on unohtunut se, että TV on edelleen maailman voimakkain globaali media. Digitaalinen TV ja uusin televisioteknologia on se asia, mihin kannattaisi panostaa, jos Suomi ja sen yritykset olisivat kiinnostuneita maailman voimakkaimmasta mediasta. Vuonna 2013 kehitysmaiden kotitalouksista 66%:lla odotetaan olevan oma TV. Kulttuurisesti television yleistyminen tulee muuttamaan eniten naisten kulttuurista asemaa kehitysmaissa. Mm. Intiassa äskettäin tehtyjen kulttuuritutkimusten mukaan TV:n yleistyminen kotitalouksista lisää naisten vapautumista perinteisistä kulttuurillisista arvoista.

Idea 9: Eliittien iltahämärä. Yhdysvalloissa eliittien linnakkeet kuten Yhdysvaltojen kongressi, Wall Street, General Motors, Major League Football, katolinen kirkko ja isot mediatalot ovat olleet voimakkaan kritiikin ja uudelleen arvioinnin kohteena. Tämä kritiikki on heikentänyt monia eliitin linnakkeita laajemminkin Yhdysvalloissa. Monet vahvoiksi uskotut instituutiot ovat osoittautuneet kepeärakenteisiksi kulisseiksi. Skandaalit ja katastrofit ovat seuranneet toisiaan. Korruptoituneiden valtarakenteiden paljastuttua epäluottamus moniin päätöksentekoelimiin on lisääntynyt. Vielä muutama vuosi sitten se mahdollisuus, että Rooman paavi voisi joutua tuomioistuinen eteen, koettiin yleisesti mahdottomaksi. Nyt sekin mahdollisuus on noussut esiin pedofiiliskandaalin myötä. Esimerkiksi vuonna 2008 vain 32% Yhdysvaltain kansalaisista uskoo pankkeihin, kun vielä vuonna 2004 niihin uskoi 50% kansalaisista. Luottamus mediaan ja Yhdysvaltain kongressiin on kansalaisten joukossa myös laskenut voimakkaasti. Finanssikriisi on edennyt vaiheittain kaikkialle ja monet sosiaaliset ja taloudelliset luottamusverkostot ovat tuhoutuneet. Isoja omaisuuksia ja arvoja on haihtunut ilmaan hetkessä. Tällä kaikella on ollut vaikutuksensa eliittien yhteiskunnalliseen arvostukseen ja asemaan. Luottamuspääomaa on hyvin vaikea luoda, mutta se on helposti hävitettävissä.

Francis Fukuyaman yleisteoria luotettavuudesta ja luottamuksesta yhteiskunnassa on siis jälleen hyvin ajankohtainen, kun yhteiskunnan keskeisten instituutioiden luotettavuutta arvioidaan entistä kriittisemmin. On tietyllä tavalla hyvin paradoksaalista, että Fukuyaman esittämä käsitys Yhdysvalloista viimeisenä korkean luottamuksen yhteiskuntana on nyt romuttunut. Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että korkealle arvostettu gurukin voi epäonnistua arvioissaan. Viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta on siis Fukuyaman kriteeristön mukaan nyt epäonnistunut pahasti. Vai onko Suomi viimeinen korkean luottamuksen yhteiskunta? Voiko luottamuksen vielä palauttaa Barack Obaman hallinnon toimesta?

Idea 10: Radikaalien muutosten vähäisyys. Vuonna 1968 Stanley Kubrickin ja Arthur S. Clarken tuottama elokuva Avaruusseikkailu 2001 maalasi eteemme kuvan värikkäästä ja radikaalien innovaatioiden kyllästämästä tulevaisuudesta. Visiot teknovetoisesta avaruuselämästä nähtiin mahdollisina ja aito innostunut usko teknologiseen edistykseen oli korkealla. Tästä kaikesta hypestä huolimatta monet asiat ovat yhä yhtä utopistisen psykoottisia kuin HAL 9000 -tietokone oli Stanley Kubrickin Avaruusseikkailussa.

Useat tekniset laitteet eivät toimi edelleenkään kovin vaivattomasti. Tyypillinen TV:n ohjauspaneeli ei ole radikaalisti muuttunut helpommaksi käyttää siitä mitä se oli 10 vuotta sitten. Päinvastoin, digitelevision käyttäjä voi joutua käyttämään jopa kolmea erilaista ohjauspaneelia. Tietoyhteiskunnan radikaali muutos on jämähtänyt omaan power point-hypemaailmaansa ja lumeälykkyyteensä, jossa todellisia uusia ideoita ja radikaaleja tuoteinnovaatioita saa etsimällä etsiä. Heikkojen signaalien ”vainukoiratkaan” eivät auta tässä etsimistyössä. Jos olemma rehellisiä TV-vallankumous ja puhelimen yleistyminen olivat huomattavasti radikaalimpia uudistuksia kuin Nokian mobiilikännykkä tai Applen iPhone. Globaali lentoliikenne perustuu yhä kaastuturbiineihin, jotka keksittiin jo 1930-luvulla.

Stanley Kubrickin elokuvaansa maalailemia Avaruusseikkailuja ei ole saatu kovin paljon aikaiseksi. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa radikaalit uudistukset tulevat olemaan kortilla. Sen sijaan inkrementaalisia, asteittaisia innovaatioita tuotetaan kuin liukuhihnalta. Aikamme suuri idea on radikaalien muutosten välttely. Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset ovat lopulta vähemmän luovia ja haluavat lopulta vain turvallisia ratkaisuja. Tämä on epäkonventionaalinen ajatus, joka voi kuitenkin pitää paikkansa. Ehkä se onkin seuraava suuri ideamme…

Tässä kirjoituksessa Suomen Thaimaan suurlähettiläs Sirpa Mäenpää vastaa Thaimaan ja Aasian tulevaisuudennäkymiin liittyviin kysymyksiin. Haastattelu on tehty 1.3.2010 Bangkokissa, Bangkokin suurlähetystössä.

Jari Kaivo-oja (JK): Miltä Thaimaan ja yleisemmin ASEAN-maiden tulevaisuus näyttää tällä hetkellä? Tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille? Millä liiketoiminnan alueilla erityisesti?

Sirpa Mäenpää (SM): Täällä päin ASEAN-maiden, mukaan lukien Thaimaan, tulevaisuuden näkymät ovat hyvät pitemmällä aikavälillä. Taloudellinen kasvu on paljon korkeampi kuin Euroopassa eli markkinat kasvavat. Lisäksi on otettava huomioon ASEAN-maiden välinen integraatio ja vapaakauppasopimusten (mm. Kiina, Intia, Australia) myötä saavutettavat muut alueen markkinat. Esim. tämän päivän Nation-lehdessä on juttu, kuinka Japani näkee Thaimaan hubina, josta käsin tuotetaan televisioita Intiaan ja autoja Australiaan.

ASEANin yhteismarkkinoiden pitäisi olla tulliton sisämarkkina vuoteen 2015 mennessä. Jo nyt monet ASEAN-maiden sisämarkkinoiden peruspiirteet ovat toteutumassa. Sisämarkkinat kasvavatkin nopeasti. Esim. Thaimaan vienti kasvoi tammikuussa 2010 noin 9 % edelliseen vuoteen verrattuna EU-alueelle ja 16 % USA:an, mutta 67 % ASEAN-alueelle ja 94 % Kiinaan.

Yleiskommenttina täällä oleva yritys arvioi, että Thaimaa on monessa suhteessa hyvä yhdistelmä edullista, mutta tarpeeksi kehittynyttä yhteiskuntaa. Alueellisen toimiston tai tuotantolaitoksen pitäminen Thaimaassa on monessa suhteessa edullisempaa kuin esim. Kiinassa.

En korostaisi liikaa Thaimaan tämän hetken poliittisia ongelmia. Kun keskustelen täällä toimivien yritysten kanssa siitä, kuinka päiväkohtaiset poliittiset ongelmat ovat käytännössä vaikuttaneet heidän toimintaansa, vastauksena on, että ei juuri mitenkään. Luonnollisesti esimerkiksi infrastruktuurin alalla toimiville yrityksille on tärkeää, millaisia ratkaisuja hallitus tekee pitkän aikavälin kehityssuunnitelmiensa suhteen tai edetäänkö kolmannen sukupolven verkkoihin, mutta he eivät mittaa Thaimaan poliittista riskiä päiväkohtaisten tunnelmien kautta.

Kysymyksiisi tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille ja millä liiketoiminnan alueilla erityisesti, löytyy suorat vastaukset Finpron Thaimaan maaprofiilista. Sivulta löytyy linkki itse maaraporttiin. Raportti avaa suomalaisille yrityksille Thaimaan mahdollisuuksien kirjon, joka on todella laaja.

Kansainvälinen trendi Aasiasta: Thaimaassa finanssipalveluita räätälöidaan tyylikkäästi erikseen naisasiakkaille.

JK: Mitä suomalaisten yritystoimijoiden ja muiden toimijoiden kannattaa erityisesti huomioida, jos ja kun ne tulevat Thaimaaseen?

SM: Finpron maaraportissa on tähänkin kysymykseen löydettävissä suoria vastauksia. Suosittelen sen huolellista lukemista. Vaikka paljon korostetaan paikallisen partnerin löytämistä ja pitkäjänteisiä henkilösuhteita, eräs pitkään Thaimaassa toiminut suomalainen taloudellinen toimija korosti, että vaikka vieraan kulttuurin erilaisuutta on syytä kunnioittaa, käytännön liiketoiminnassa on paljon samankaltaisuutta koko maailmassa. Yrityksissä toimialoittain on usein samankaltaiset maailmanlaajuisesti toistuvat samankaltaisuudet. Eli ei pidä olettaa, että kaukaisessa kulttuurissa toimitaan täysin toisin, vaan voi käyttää hyväksi omia kokemuksia omalta uralta omasta maasta.

EU on listannut markkinoillepääsyn esteitä Thaimaassa. EU-delegaatiossa Bangkokissa toimii suomalainen asiantuntija Pekka Penttilä. Esim. ulkomaalaisomistukselle on rajoituksia, kuten 49 %:n katto palvelualoilla. Suomalaisen yrittäjän on hyvä olla tietoinen näistä esteistä. Toisaalta Thaimaan Board of Investment myöntää etuuksia, esim. jopa 8 vuoden yritysverohelpotuksia, maahan tehtäville investoinneille.

JK: Mitä Suomen tulisi tehdä omassa tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikassaan tulevaisuudessa, jotta suomalaisilla olisi mahdollisuuksia menestyä Aasian ja Kiinan markkinoilla?

SM: Suomen innovaatiopolitiikka onkin monimutkaisempi kysymys. Olen itse tällä hetkellä aika nöyrä kaiken taloudellisen alan julkisen politiikan hahmottelun suhteen, kun ympäristössä tapahtui niin strategisia muutoksia globaalin talous- ja rahoituskriisin yhteydessä. Eli oli vähemmän tärkeää, millaiset strategiat ovat, sen sijaan että ollaan toimintakykyisiä heittämään vanhat strategiat syrjään ja tekemään nopeasti uusia strategisia ratkaisuja nopeastikin muuttuvassa toimintaympäristössä.

Edellinen tehtäväni liittyi Lähi-itään ja Afrikkaan, ja toin sieltä mukanani joitain kysymyksiä Aasiaan. Asiat, joita henkilökohtaisesti seuraan juuri nyt heikkoina signaaleina suomalaisen talousjärjestelmän mahdollisina tulevaisuuden vahvuuksina tai heikkouksina liittyvät mm. siihen, että monet menestyneet suomalaiset vientiyritykset ovat onnistuneet muuttamaan konseptiaan niin, etteivät vain kauppaa tuotettaan, vaan tosiaan kuuntelevat asiakasta ja muokkaavat toimintaansa asiakkaalta tulevien viestien mukaan. Tämä on johtanut kauempana Suomesta esim. huoltotoimintojen vahvistumiseen, management-palveluihin tai muihin uusiin avauksiin. Nämä tavaravientiin liittyneet palvelut ovat usein olleet jo sinänsä hyvin tuottoisia toimintoja ja auttaneet myös markkinaosuuden kasvattamisessa.

Täällä näen, kuinka tänne perustetut yritykset on välillä paikallistettu, eli niissä ei ole enää välttämättä juuri ketään suomalaista. Toimin itse organisaatiossa, jossa joudumme tarkkaan pohtimaan ”miximme”, eli paljonko meillä on kenttäorganisaatioissa eli Suomen suurlähetystöissä Helsingistä lähetettyjä organisaatiossa kouliintuneita suomalaisia, paljonko erityisesti kuhunkin tehtävään ulkoa palkattuja suomalaisia ja paljonko taas paikallisia oman yhteiskuntansa hyvin tuntevia ihmisiä.

Siksi jään välillä miettimään, että onkohan suomalaisten yritysten etabloitumisessa maailmalla niiden tuotantolaitoksissa tai myyntikonttoreissa henkilöstökokoonpano mietitty loppuun asti. Jos kenttäpiste on vahvasti paikallistettu, käykö väki sieltä Suomessa tai tuleeko yrityksen johto riittävän usein käymään kenttäpisteessään. Kulkevatko asiakkailta tulevat viestit jatkossakin Suomeen tuotekehitykseen asti?

Olen nähnyt myös herkullisia esimerkkejä lähellä asiakkaita tehtävästä tuotekehityksestä. Se ei ole pois suomalaisesta työllisyydestä tai tuotekehityksestä, vaan täydentää sitä erinomaisesti osana luovaa verkostoa.

Mielestäni innovaatiopolitiikan määräytymisessä on syytä kuunnella ensi sijassa innovaatioiden tekijöitä yrityksissä ja yliopistoissa, kunhan he vain ottavat huomion myös innovaatioiden käyttäjien/asiakkaiden tarpeet ja palautteen. Siksi en tässä yritä itse valita esittelemiesi innovaatiotoiminnan mallien välillä.

JK: Kiitokset mielenkiintoisesta haastattelusta!

Nyt sinäkin siis voit osallistua signaalien keräämiseen, vaikka et osallistuisikaan itse foorumiin 20.3.2010 Otavan opistolla.

Seura ohjeistaa signaalien kerääjiä näin: Älä toista päämedioissa jo moneen kertaan käsiteltyjä ilmiöitä, jotka ovat kaikille tuttuja - varsinkaan epämääräisiä tulevaisuudenuhkia - vaan keskity sellaisiin asioihin, jotka hallitset työsi, koulutuksesi tai harrastustesi ansiosta. Tällä kertaa Tulevaisuusfoorumi keskittyy juuri tämänlaisen erikoistuneen
osaamisen, tietämisen ja tekemisen asiantuntijuudesta nouseviin signaaleihin.

Tulevaisuuden työmarkkinat puhuttavat, sillä kaikki työ ei tosiasiassa päädy roboteille. Muutaman viime vuoden aikana etenkin sosiaalisen median käytön yleistymisen myötä on eri lähteistä saanut lukea useita artikkeleita, joissa ennakoidaan (ja arvaillaan) tulevaisuuden ammatteja. Niin ikään paljon puhetta on ollut siitä, minkälaisia taitoja työntekijä tarvitsee tulevaisuudessa säilyttääkseen ammattinsa tai saadakseen uutta työtä.

Tulevaisuudentutkija Rohit Talwar tutkijajoukkoineen julkaisi hiljattain viimeisimmän tutkimuksensa tulevaisuuden työpaikoista. Tulevaisuuden trendeistä, kuten väestönkasvusta ja ilmastonmuutoksesta sekä tieteen ja teknologian kehityksestä johdetut 20 tulevaisuuden ammattia (pdf) eivät korosta vain teknologiaosaamista, vaan joukkoon mahtuu myös mm. hyvinvoinnin ja ympäristön ammattilaisia. Miltä kuulostaisi työ esimerkiksi avaruuden matkaoppaana, vanhuuden hyvinvointikonsulttina tai virtuaaliasianajajana?

Lisää tulevaisuuden työstä:

• Kauppalehti: Huipputyöt joista et ole kuullutkaan - vielä
• The Wall Street Journal: Landing a Job of the Future Takes a Two-Track Mind
• CareerPlanner.com: Top Jobs For The Future

Toivottavasti mahdollisimman moni ehtii lukea uusia aineistoja. Kommentit lukukokemuksista ovat tervetulleita! Antakaa palautetta.