Itse tulevaisuuden visioinnin ei välttämättä tarvitse olla kovin haastavaa. Mielikuvituksella pääsee pitkälle, ja hieman ajankohtaisia ilmiöitä ja teknologista kehitystä seuraamalla visiot voi aina jollain tasolla kytkeä meille kaikille tuttuun nykyhetkeen. Tässä kytköksessä vain piilee vaara, joka mahdollisesti vesittää parhaimminkin viimeistellyn ja loppuun asti harkitun tulevaisuusvision. Näin joidenkin silmissä kävi hiljattain Microsoftille, joka julkaisi videon tulevaisuuden kommunikaatiovisioistaan.

Video on kaikin puolin hienosti toteutettu ja viimeisen päälle viimeistelty, kuten Microsoftin tasoiselta yritykseltä sopii odottaakin. Ensimmäisellä katselukerralla siinä ei välttämättä huomaa mitään outoa. Videossa tieto liikkuu, se on ennakoivaa, auttavaa ja sitä on kaikkialla. Kaikki on vain kosketuksen päässä. Tässä videon heikkous onkin: Lähes kaikki interaktio tapahtuu kuten nykyäänkin, kosketusnäytöillä. Onko kosketusnäyttö, joita nyt alkaa löytyä joka taskusta, todellakin paras mahdollinen rajapinta ihmisen ja tiedon välillä? Teknologian huipentuma, josta ei voi pistää enää paremmaksi? Käyttöliittymävisionääri Bret Victor tarttui tähän (epä)kohtaan hanakasti laajelle levinneessä blogikirjoituksessaan, jonka ajatuksella läpi lukemista suosittelen lämpimästi.

Onko kyseinen video siis pelkkää silmänlumetta? Markkinointikikka, jolla Microsoft yrittää luoda itsestään kuvaa visionäärisenä teknologiayrityksenä, joka haluaa kaikkien meidän parasta helpottamalla tulevaisuuden arkipäiväämme? Varmasti näin on osittain. Videossa ei näytetä mitään mullistavaa saatikka salaisen oloista. Pikemminkin tämän päivän tapahtumia ja ongelmia, joita visioitu teknologia voi sujuvoittaa. Toisaalta, juuri tämä arkipäiväisyys tekee siitä uskottavan, ja meidän on helppo samaistua tarinaan. Voimme kuvitella itsemme käyttämässä juuri tuollaisia kosketusnäyttöjä ja käyttöliittymiä ehkä 5-10 vuoden sisällä. Ehkä jopa nopeamminkin.

Kokemuksesta olen huomannut, että tulevaisuuden visioon ei välttämättä uskota, jos se on liian visionäärinen. Jos Microsoftin videossa oltaisiin  oltu tiedon kanssa vuorovaikutuksessa nykyihmisille täysin uudella ja odottamattomalla tavalla, sitä ei välttämättä olisi noteerattu läheskään yhtä laajasti. Ehkä sitä ei oltaisi edes päästetty julkiseen levitykseen.

Jos visiossa ei ole mitään yhteyttä katsojan kokemaan nykyelämään, hän ei osaa arvioida onko se toteutuminen mahdollista tai ei. Liian visionäärinen tulevaisuudenvisio jää abstraktiksi tietoiskuksi jostain, jota katsoja ei oikein ymmärrä. Jos katsojan odotetaan ottavan tällaiseen visioon kantaa, tai jos hänen tulisi tehdä näkemänsä perusteella päätöksiä, on suhtautuminen luultavasti varmuuden vuoksi negatiivinen. Se katsoja, jolla taas ei ole mitään suoraa taloudellista tai akateemistä sidettä visioon jättää sen suoraan omaan arvoonsa, ja siirtyy hakemaan helpompaa viihdettä.

Meidän, joilta tällaisia tulevaisuudenvisioita pyydetään, tulee muistaa tämä ristiriita: Voimme päästää mielikuvituksemme valloilleen, ja luoda jotain täyisin uutta ja ennennäkemätöntä. Se, että visio on täysin odottamaton, ei välttämättä tarkoita että se olisi huono, tai ettei se voisi sellaisenaan toteutua. Toinen vaihtoehtomme on ottaa jotain nykymaailmasta tunnistettavaa ja muokata sen avulla visio, johon ihmiset voivat uskoa. Ensiksi mainittu on ehkä hauskempaa tekijöille itselleen, mutta suuri yleisö kiinnostuu lähes poikkeuksetta enemmän jälkimmäisestä tuotoksesta. Jos siis haluamme, että visioimamme tulevaisuuteen suhtaudutaan vakavasti ja sen perusteella toimitaan, meidän täytyy asettua katsojan asemaan. Meidän täytyy luoda jotain, minkä hän voi kokea omakseen. Juuri tässä Microsftin tulevaisuusvisio on mielestäni onnistunut hyvin. Vaikkei tulevaisuus välttämättä näyttäisi juuri videossa esitetyn kaltaiselta, niin videosta tulee tunne, että se voisi.

Luonnonvarat

Yli puolet Laosin kansallisesta varallisuudesta koostuu luonnonrikkauksista. Maalla on erittäin iso vesivoimapotentiaali, runsaasti maatalousmaata, merkittävä metsävarallisuus ja runsaasti erilaisia mineraaleja. Laosilla on enemmän luonnonvaraomaisuutta kuin Vietnamilla tai Mongolialla. Laosin luonnonvarat ovat noin puolet siitä mitä Kiinalla, Thaimaalla tai Malesialla on. Maan väestö on nuorta ja nykyisin kohtuullisen hyvin koulutettua.

Voidaankin todeta, että Laosilla on paljon kehityspotentiaalia. Tästä huolimatta maa on ollut pitkään maailman köyhimpien maiden joukossa. Varallisuutta on n. 10 000 USD/asukas. Maa on yksi kehitysmaiden rikkaimmista tällä kriteerillä arvioituna. Tällä hetkellä vuositulo/hlö on n. 800 USD. Maailmanpankin arvioiden mukaan työttömyysaste on n. 23 % yli 15-vuotiaiden keskuudessa. Laosin talous on tyypillinen kehitysmaa kaikkine kehitysmaaongelmineen.

Kasvutavoitteet

Laosin hallitus on asettanut tavoitteekseen päästä maailman köyhimpien maiden listalta vuoteen 2020 mennessä. Erityishuomiota kohdennetaan terveydenhuoltoon. Äskettäin Laos saikin 12 miljoonaa dollaria terveydenhuoltonsa kehittämiseen.  Keskeisinä kansallisena resurssina tähän tavoitteeseen pääsemiseksi maa tulee käyttämään vesivoimavarojaan ja mineraalejaan. Maassa onkin  tällä hetkellä meneillään yli 150 erilaista kaivoshanketta. Rakenteilla ja suunnitteluvaiheessa on lukuisia patohankkeita ja muita energiatuotantoyksiköitä. Laosia pidetään alueen ”energiapatterina”.

Myös maataloutta pyritään modernisoimaan voimakkaasti uuden 10 vuotta kestävän Roadmap-ohjelman avulla. Tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä maatalous- ja metsäsektori tuottavat kolmasosan vientituloista. Tähän tavoitteeseen pyritään erityisesti organisoimalla viiden keskeisimmän vientimaataloustuotteen tuotantoketju täydellisesti.

Laosin vuosittainen kasvutavoite vuosille 2010-2020 on 7,5 prosenttia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että energiatuotannon on kasvettava voimakkaasti, noin 78 % nykytasosta. Jos talouskasvu tulee olemaan 10 %, tarvittava energiatuotannon kasvu on 100 % eli maan on kaksinkertaistettava enegiatuotantonsa tässä kasvuskenaariossa. Kun tähän yhtälöön lisätään Laosin laaja sähkönvienti ja sen odotettavissa oleva kasvu, on Laosin energiatuotantoa kasvatettava hyvin voimakkaasti tulevien kymmenen vuoden aikana. Sähköä Laos tulee viemään erityisesti Thaimaaseen, Vietnamiin ja mahdollisesti myös Kiinaan.

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa Laosin on syytä kiinnittää kasvavaa huomiota uusiutuvien energiavarojen käyttöön. Tärkeimmät kotitalouksien energialähteet ovat puu, puuhiili, paristot ja dieselgeneraattorit. Uusien energiatuotantoyksikköjen rakentaminen edellyttää työvoiman ja tuotantoyksiköiden ammatillista kouluttamista. Ns. osaamiskapasiteetin rakentaminen on maan keskeinen haaste. Laosin hallituksen päämääränä on saada 90 % kotitalouksista sähkönjakelun piiriin vuoteen 2020 mennessä.

Voimakkaat kasvutavoitteet merkitsevät sitä, että maan luonnovaroihin ja niiden käyttöön kohdentuu kasvavia paineita. Kestävän kasvun tavoite ei ole helppo tavoite Laosille. Maan väestömäärä on tasaisessa kasvussa. Vuoteen 2020 se tulee kasvamaan perusskenaarion mukaan 7 miljoonaan. Monet maaseudun köyhyydessä asuvat nuoret haluaisivat muuttaa kaupunkeihin. Kaupungistuminen on edennyt 4,9 %:n vuosivauhdilla. Samaan aikaan työttömyys kaupungeissa on kasvussa. Maan hallitus ei haluaisi nopeaa urbanisoitumista ja tästä syystä maan hallitus on päättänyt perustaa noin tuhat pientä kaupunkia, jotka yhdistävät maan kylät elinvomaisemmiksi alueellisiksi kokonaisuuksiksi. Japanin hallitus tukee Laosia tässä kehityshankkeessa.

Laosin tulevaisuus on haasteita täynnä. Silti maalla on varsin hyviä mahdollisuuksia vaurastua ja kehittää asukkaidensa hyvinvointia. Onnistuminen köyhyyden vähentämisessa on keskeinen kysymys monessakin mielessä. Sen kautta maan elinkeinoelämää voidaan kehittää ja monipuolistaa huomattavassa määrin. Sen pohjalta voidaan parantaa myös koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Tulevaisuus luentosarja.pdf

Web 1.0 oli Internetin ensimmäinen vaihe, joka kesti vuodesta 1993 vuoteen 2001. Sosiaalisen webin aikakausi eli Web 2.0:n kehitysvaihe alkoi vuoden 2004 tienoilla ja jatkuu edelleen. Tämän vaiheen keskeinen ilmiö on ollut sosiaalisen median kehittyminen erilaisine uusine palveluineen ja kasvuyrityksineen. Webin evoluutiosta on keskusteltu viime vuosina paljon ja erilaisia käsityksiä ja määritelmiä on teemasta esitelty: Web 1.0, Web 2.0, Web 3.0 and Web 4.0 explained. Olennaista on huomata, että web ja verkostotalous muuttavat sekä tuotannon että kulutuksen rakenteita. Päättäjille on tärkeää ymmärtää, millaiseen verkostotalouden toimintaympäristöön olemme matkalla.

Lyhyesti voimme tiivistää nämä neljä eri web-kehityksen vaihetta seuraavasti

• Web 1.0 lukemisen ja informaation jakelun vaihe
• Web 2.0 sosiaaliseen mediaan osallistumisen vaihe, eriytyneiden lukeminen-kirjoittaminen –toimintojen vaihe
• Web 3.0 yhteistyön ja yhteistuottamisen (co-creation) vaihe, lukemis- ja kirjoittamisvaiheet enemmän koordinoituja toimintoja
• Web 4.0 vahvan verkkopalveluiden integraation vaihe, lukemis-kirjoittamisvaiheet saumattomasti integroituja ja linkittyneitä ubiteknologioiden avulla ja tuella

Web 2.0 -vaihe

Web 2.0 -vaihe on perustunut tekonologiaan, jonka avulla on voitu hallita laajojen ihmisjoukkojen vuorovaikutusta ja viestintää. Globaali Facebook-yhteisö on tästä ehkä paras esimerkki. Useissa valtioissa laajakaistan ja internetin peitto on saavuttanut kriittisen 90%:n asteen, joka on luonut pohjan Web 2.0-sovellutuksille. Web 2.0:ssa informaatiolla ei sinänsä ole keskeistä roolia yrityksille tai kansalaisille. Wikit ja erilaiset foorumit ovat olleet tyypillisiä ”alustoja” Web 2.0-vaiheen kehitykselle. Web 2.0:ssa liiketoimintamallit ovat perustuneet paljolti markkinointiviestinnän kohdentamiseen isoille joukoille.  Web 2.0 on merkinnyt huomiotalouden kehittymistä ja syvenemistä. Omien skenaariolaskelmieni pohjalta arvioin maailman olevan täydellisesti laajakaistoitettu vuoden 2050 tienoilla.

Web 3.0 -vaihe

Web 3.0 tulee olemaan semanttisen webin (semantic web) aikakausi. Tämän aikakauden alun eräänä uutena keskeisenä tietoteknisenä sovellutuksena on esitetty Wolfram Alpha. Wolfram Alpha-vastauskoneelle voi esittää yksittäisten hakusanojen lisäksi myös suoria kysymyslauseita, joihin se etsii vastausta tietokannoistaan. Muista perushakukoneista (Google, Yahoo ym.) poiketen Wolfram Alpha ei anna vastausta teksti –ja linkkilistana, vaan numeroina, taulukkoina ja kuvina: A New Kind Of Search Engine. Wolfram Alpha pystyy suorittamaan myös symbolista ja numeerista laskentaa sekä piirtämään kuvaajia annetuista funktioista.

Wolfram Alpha voi siis vastata sekä matemaattisiin kysymyksiin että lingvistisiin kyselyihin. Web 3.0 tulee perustumaan rakenteelliseen dataan. Web 3.0. tulee myös perustumaan voimakkaasti ”suurlähettiläisiin”, kuvakkeisiin eikä niinkään tekstiin kuten nykyiset webin hakujärjestelmät. Uudessa Internetissä tulevat useat webbisivut ja niiden käyttäjät olemaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutusta webissä myös ohjaillaan, mistä kansalaisten on syytä olla tietoisia.

Web 3.0:ssa eräs keskeinen piirre tulee olemaan skaalautuvien avoimien lähteiden web-sovellutukset. Tämä webin erityispiirre tulee mahdollistamaan avoimen innovaatiotoiminnan laajentumisen. Jo nyt voimme puhua avoimen innovaatiotoiminnan vallankumouksesta. Web 3.0-sovellutukset voidaan modifoida ja räätälöidä erilaisille markkinasegmenteille. Web 3.0-sovellutuksissa verkkoyhteisö tarjoaa toimintojen sujuvuuden ja funktionaalisuuden. Erilaiset integroudut pilvipalvelut tulevat olemaan Web 3.0-vaiheen keskeisiä sovellutuksia. Hyviä esimerkkejä tämän tyyppisestä kehityksestä on Amazon Clouddrive-palvelukonsepti  ja Amazon EC2-palvelukonsepti. Pilvipalvelut tulevat yleistymään ja jo nyt eräät yritykset pystyvät tarjoamaan mahdollisuuden perustaa pilviyritys 10 minuutissa. Tämä muutos tulee muuttamaan ajan myötä myös talouden ja myös julkistalouden rakenteita, kun yritykset ovat ”pilvessä”  ja pilviyritykset eivät tulevaisuudessa ole välttämättä kiinnittyneitä maantieteellisesti valtioihin. Nämä esimerkit kertovat jo paljon kehityksen suunnasta ja sisällöstä. Pk- ja freelancer-yrittäjille Web 3.0 voi tarjota huimia tulevaisuuden kehitysnäkymiä.

Suomessa tarvitaan täysin uudenlaista koulutusta ja valmennusta sekä pilviyrittäjyyteen että e-liiketoimintaan, koska nyt uusien digitaalisten ratkaisujen myötä kehitys on erittäin nopeaa. Hitaat ja ilman ajantasaista koulutusta olevat yritykset henkilöstöineen putovat kehityksen kelkasta kuin ”eno veneestä”. Web 3.0 ja sitä seuraava Web 4.0 tulisi tietoisesti ottaa huomioon kaupallisen ja liiketoiminta-alan koulutusohjelmissa. Myös aikuiskoulutusta tulisi kohdentaa näiden haasteiden mukaiseen koulutukseen.

Eräs erittäin varteenotettava kandidaatti tulevaisuuden ”Steve Jobsiksi” on brittitutkija ja Oxfordin yliopissa väitellyt Stephen Wolfram, joka on Wolfram Alphan takana. Tosin Stephen Wolfram ei ole välttämättä vahvasti julkisuudessa viihtyvä henkilö, vaikka hän on kehittänyt mm. Mathematica-ohjelmiston ja monia muita erittäin merkittäviä asioita (ks. http://www.stephenwolfram.com/interviews). Euroopalla on siis täysin kiistatonta huipputason osaamista Web 3.0-kehityksen alueella. Toivottavasti eurooppalainen teollisuus ja elinkeinoelämä ymmärtävät tämän tosiasian.

Tieto ja informaatio tulevat olemaan tarjolla mihin aikaan tahansa ja missä tahansa. Ubiteknologiat tulevat tekemään erilaisista vuorovaikutussuhteista saumattomia ja ajalliset viiveet tulevat tästä johtuen vähentymään. Toimintojen reaaliaikaisuus tulee edelleen yleistymään. Ubiteknologian avulla ihmiset ovat yhä enemmän vuorovaikutuksessa (man-man interaction), samoin ihmiset ja koneet (man-machine interaction) tulevat olemaan yhä enemmän vuorovaikutuksessa. Tärkeäksi ja kasvavaksi vuorovaikutuksen muodoksi nousee myös koneiden välinen vuorovaikutus (machine-machine interaction). Usein tämä vuorovaikutus ei ole ihmisille ja tavallisille kansalaisille näkyvää vuorovaikutusta. Tulevaisuudessa tulemme elämään osaksi näkymättömän viestinnän ja vuorovaikutuksen maailmassa. Ihminen on muuttumassa kyborgiksi. Eräs mainio analyysi tästä monimutkaisesta prosessista on Mika Ala-Korpelan, Teemu Sunan ja Sam Inkisen vuonna 2007 julkaistu teos ”Kyborgin käsikirja – Havaintoja informaatiosta, ihmisestä ja koneesta, elämästä ja älykkyydestä”.

Tulevaisuudessa myös sillä, mitä koneet, avatarit ja robotit ”ajattelevat”, on kasvavaa merkitystä yhteiskunnan toiminnalle. Se, mitä nykyisin ajattelemme datasta, informaatiosta, tiedosta, ymmärryksestä tai viisaudesta, voi tulevaisuudessa osoittautua varsin puutteelliseksi, koska älyn ja tekoälyn suhde muuttuu uusien digitaalisten teknologioiden kehityksen myötä. Tulemme tarvitsemaan yhä enemmän reduktionististen ajattelumallien rinnalle myös holistisia ajattelumalleja. Eräs mielenkiintoinen tulevaisuusajattelija ja IT-alan kehittelijä on Kaliforniassa vaikuttava Monica Anderson, joka on merkittävimpiä suomalaistaustaisia keksijöitä ja keinoälytutkijoita maailmassa. Monet Googlen algoritmit, patentit ja toimintamallit ovat hänen käsialaansa. Hänen tulevaisuusvisionsa kiinnittyy voimakkaasti holistisen ajattelun kehittelyyn tietojärjestelmäkehityksen yhteydessä. Hänen ajattelumaailmansa on lähellä emeritusprofessori Teuvo Kohosen ajatusmaailmaa. Teuvo Kohosen jo klassiseksi tieteelliseksi kontribuutioksi muodostunut teos Self Organizing Maps on eräs keskeinen merkkipaalu tämän tutkimusalueen osalta, jossa holistinen ajattelu on osa keinoälyjärjestelmien mallintamisfilosofiaa.

Äly ja oppiminen mahdollistavat sopeutumisen vallitsevaan tilanteeseen ja olosuhteisiin. Tulevaisuudessä keinoälyn kehitys laajentaa sopeutumisen mahdollisuuksia ei pelkästään nykyisyyden osalta, mutta myös tulevaisuuden kehityksen osalta kun ihmiset voivat hyödyntää joustavasti esimerkiksi skenaariolaskennan ja tilastollisen ennustamisen työkaluja. Tämä uusi vaihe merkitsee myös uusia mahdollisuuksia tulevaisuudentutkimukselle. Tulevaisuudessa ihmisen rinnalla tulevaisuutta ennakoivat myös robotit.

Kuten aikaisemminkin historiassa, yksilön käyttäytymisen muuttuessa oppimisprosessin seurauksena on joko yksilön tai sitä säätelevän järjestelmän täytynyt havaita muuttuneen käytöksen edut. Tämä prosessi ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti.

Semanttisen webin aikakausi tulee johtamaan yhä huomiotalouden esille nostamien hybridien voimistumiseen. Eri mediat kuten sanomalehdet, TV, radio ja Internet tulevat olemaan yhä enemmän linkittyneinä toisiiinsa. Web 3.0 tulee merkitsemään murrosta perinteisille mediataloille. Jo Web 2.0 merkitsi isoa murrosta mediamaailmalle. Web 3.0 tulee edelleen muuttamaan medioiden toimintaympäristöä. Erityisesti verkostoissa tapahtuva koneoppiminen voi mullistaa medioiden toimintalogiikkaa.

Web 3.0-vaiheessa Internetin ”suurlähettiläät” tulevat olemaan kehityksen keskiössä. Internet –suurlähettiläät tulevat siivilöimään laajoja tieto- ja informaatiovirtoja. Ne toimivat kuten suodattimet, jotka filtteroivat tietoja ja laajoja data- ja informaatiovirtoja. Web 3.0 tulee merkitsemään uudenlaisten talous- ja valtarakenteiden syntymistä. Ns. ”internet economics” tulee olemaan tulevaisuudessa välttämätön osio kansantaloustieteen perusopintoja. Osa Internetin ”suurlähettiläistä” tulee olemaan näkyviä, osa taas tulee olemaan  näkymättömiä. Näkyvä älykkyys ja näkymätön älykkyys ovat ubiteknologisen kehityksen välttämättömiä peruspiirteitä. R&D-toiminnassa älykkäiden järjestelmien kehitys on keskeinen haaste.

Web 4.0 -vaihe

Web 4.0 tai WebOS tulee olemaan älykäs web (intelligent web). Näin arvioi tilannetta Nova Spivack, semanttisen webin tulevaisuudesta paljon kirjoittanut verkkofuturisti. Älykäs web Web 4.0 tulee tallentamaan ihmisten havaintoja ihmisten käyttäytymisestä, tavoista ja ajattelusta. Tietokoneet tulevat olemaan Web 4.0-maailmassa synkronisoituja keskenään. Eräät tahot arvioivat tällä hetkellä, että Google+ tulee olemaan Web 4.0 –vaiheen keskeinen sovellutus. Kuten jo nyt tiedetään, Google+ tulee koostumaan useista integroiduista älyratkaisuista.

Web 4.0 tulee olemaan ubiteknologisen kehityksen kulminaatiovaihe. Web 4.0 –vaiheen kehitykselle tulee olemaan ominaista sensoreiden laaja käyttö eri konteksteissa ja eri laitteissa. Tärkeitä konteksteja ovat kotiasunnot, loma-asunnot, hotellit, autot, junat, lentokoneet, lentokentät, kongressitilat ja tietysti medioituneet ympäristöt. Älykäs Web 4.0 tulee toimimaan kuten älykäs avustaja, herra Reginald Jeeves, joka pystyy antamaan hyviä ohjeita ja hyödyllisiä vinkkejä kaiken maailman asioista tyhjäntoimittajaherrasmies Bertie Woosterille. Web 4.0 tulee merkitsemään älykkyyden vallankumousta.

Kirjailija P.G. Wodehouse ”keksi” siis Web 4.0:n perusidean jo kauan sitten. Tulevaisuuden avustajamme ”Herra Jeeves”, Web 4.0 voi antaa perusteltuja ohjeita - jopa ihmissuhteistamme. Jo nyt on olemassa alkeellisia sovellutuksia tämän tyyppisistä kyselypalveluista. Internetin kyselypalvelut tulevat olemaan mielenkiintoinen palvelutalouden alue niin medioille kuin muidenkin alojen yrityksille. Kaliforniassa vaikuttava tietoyhteiskuntaguru Raymond Kurzweil arvioi, että vuonna 2029 Web 4.0 tulee suoriutumaan samoista tehtävistä kuin ihmisen aivot. Jäämme siis odottamaan sitä käänteen tekevää tulevaisuuden hetkeä, jolloin ”Herra Jeeves” on valmis koko aivokapasiteelillaan ”astumaan palvelukseemme”.  Raymond Kurzweil on esittänyt oman teknologia- ja tiederoadmapin  ja tulevaisuusarvion tietokoneistumisesta  tulevaisuuden kehityksen osalta. Se tarjoaa tulevaisuudentutkijoille erään mielenkiintoisen näkökulman tulevaisuuden kehityksen osalta.

Lisätietoa sekä linkit 7.9. pidetyn ”Suomi tulevaisuuden Afrikassa!” -seminaarin videotallenteeseen ja esitysmateriaaleihin (Ajankohtaista-osiossa) löydät täältä.

Ks. myös Finpron web kuvaus kaikista ilmiöistä Finpro Foresight.

Useat johtamisen ja hallinnon asiantuntijat näkevät muutoksen johtamisen keskeiseksi kysymykseksi. Periaatteessa monet haluavat johtaa muutosta - tai ainakin hallinnoida sitä. Muutoksen johtaminen ei ole kuitenkaan kovin helppoa. Tämä blogi voi osaltaa selittää ja auttaa ymmärtämään sitä, miksi muutoksen johtaminen on niin haasteellista. Osa yhteiskunnan toimijoista haluaa muutoksia, osa taas ei niitä halua. Niitä, jotka aktiivisesti haluavat muutoksia ja tuottavat muutoksia, kutsutaan muutosagenteiksi. Ne, jotka taas vastustavat muutosta, muodostavat muutosvastarinnan. Sekä muutoksella että muutoksen vastustajilla on omat kannattajansa ja omat sidosryhmänsä. Muutos määrää yhteiskunnallisia intressejä. Näin muutos ei ole koskaan sosiaalisesti tai poliittisesti neutraali asia. On todettu, että vain muutos on pysyvää. Se lienee totta.

Kulunut vuoden 2011 kevät ja kesä on ollut mielenkiintoista aikaa. Suomi on saanut uuden hallituksen värikkäiden vaiheiden jälkeen. Värikkäiden vaiheiden taustalla ovat isot muutospaineet ja poliittiset intressit. Maailman finanssikeskukset ovat olleet myllerrysten keskuksina ja olemme saaneet kuulla huolestuttavia uutisia lähes päivittäin. Kurssien laskiessa ja noustessa markkinoilla on syntynyt muutosta, josta jotkut hyötyvät ja jotkut kärsivät. Useat asiantuntijat varoittelevat maailmantalouden kaksoistaantumasta ja vaikeista ajoista. Meidän ei ole tässä nykyajassa helppoa hahmottaa muutosta. Miten meidän tulisi nähdä nyt tapahtumassa olevat muutokset? Millaisiin asioihin olisi syytä kiinnittää huomiota?

Systeemiteoria

Eräs tapa analysoida muutosta on nojautua systeemiteoriaan ja sen tuottamiin ajattelumalleihin. Keskeisiä systeemiteorian kehittäjiä ovat olleet mm. Ludwig von Bertalanffy, Oskar Lange, Russ Ackoff, Stafford Beer, Peter Checkland, Jamshid Gharajedaghi ja David Snowden. Wienissä vaikuttanut Ludwig von Bertalanffy (1971) loi systeemiteorian perustan teoksellaan ”General Systems Theory”. Monet muutkin ovat kehittäneet systeemiteoriaa aina viime vuosiin asti. Viime vuonna 2010 ilmestynyt Aalto-yliopiston tutkimusjohtaja Mika Aaltosen teos ”Robustness: Anticipatory and Adaptive Human Systems” Suomessa. Hänen nykykäsityksensä Suomen ennakointijärjestelmästä on kriittinen, mutta tietyllä tavalla varsin perusteltu. Hänen mukaansa Suomessa puuttuu rohkeutta muutokseen ja muutosjohtamiseen (Mika Aaltonen: Suomi ei rohkene luoda tulevaisuuttaan). Systeemiteoriaa on hyödynnetty niis tekniikan kehittämisessä kuin taloustieteessäkin. Systeemiteoriaa voidaan soveltaa myös tulevaisuudentutkimuksessa ja innovaatiotutkimuksessa. Suomessa ehkä kansainvälisesti tunnetuin systeemiteorian kehittelijä on ollut professori Yrjö Ahmavaara. Hänen eräs keskeinen teoksensa on ”Yhteiskuntakybernetiikka” vuodelta 1976. Harva tietää, että Yrjö Ahmavaara on myös tulevaisuudentutkija. Hänen teoksensa ”Kybernetiikka tutkimusalueena” ilmestyi Tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaisuna jo vuonna 1981. Tämän teoksen julkaisemisesta on kulunut nyt 30 vuotta. Systeemiteoria on siis nähty jo kauan sitten hyödyllisenä taustateoriana tulevaisuudentutkimukselle. Näin näki asian myös Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ensimmäinen johtaja Prof. Pentti Malaska, joka oli erityisen kiinnostunut kompleksisuus- ja kaaosteorioista. Ahmavaara on kehitellyt systeemiteoriaa informatiikan, yhteiskuntateorian ja taloustieteen aloilla. Aikoinaan paljon käytetty faktorianalyysi oli Yrjö Ahmavaaran keskeinen kiinnostuksen kohde. Vuonna 1958 julkaistu Yrjö Ahmavaaran ja Toivo Vahervuon teos ”Johdatus faktorianalyysiin” on ollut monen suomalaisen väitöskirjan metodinen kulmakivi. Systeemiteoriaan perustuvat ja kytkeytyvät tilastotieteelliset menetelmät ovat edelleen käyttökelpoisia ja niitä kehitellään aktiivisesti edelleen.

Systeemiteorian mukaan yhteiskunnan eri organisaatiot ovat sosiaalisia yksikköjä, jotka koostuvat osasysteemeistä, joita rakennetaan ja uudelleenrakennetaan tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Organisaatioilla on systeemiteorian mukaan tavoitteita ja päämääriä. Sekä osasysteemien välisistä että systeemin ja ympäristön välisistä vuorovaikutussuhteista riippuu, millaiseksi organisaation toiminta muotoutuu eri tilanteissa. Muutoksen myötä myös vuorovaikutussuhteet muuttuvat organisaatioiden välillä.

Suhteellinen etu

Taloustieteessä eräs keskeinen käsite on suhteellinen etu. Suhteellisen edun käsitteen kuvaili ensimmäisenä Robert Torrens jo vuonna 1815. Myöhemmin David Ricardo esitti tunnetun suhteellisen edun teorian. Se on myös keskeinen käsite, kun haluamme aidosti ymmärtää muutosta. Suhteellisen edun teoria on ainoa taloustieteen teoria, jonka Nobel-palkittu Paul Samuelson näki olevan sekä totta että epätriviaali. Tässä mielessä suhteellisen edun teoria on ehkä luotettavin taloustieteellinen taustateoria muutoksen ymmärtämiseksi maailmassa. Jos suhteellinen etu pysyisi vakiona yhteiskunnassa, muutosta ei tapahtuisi. Todellisuudessa suhteelliset edut ovat koko ajan muutostilassa.

Käynnissä olevan muutoksen taustalla on muutokset maailmantalouden keskeisten toimijoiden suhteellisissa eduissa. Monet maat menettävät markkinoita, kun uudet toimijat tulevat markkinoille. Olisi siis ihme, ellei pörsseissä nyt tapahtuisi nopeita nousuja ja laskuja. Muutosta vastustavat tahot haluavat yleensä ylläpitää omaa suhteellista etuaan ja myös omia valta-asemiaan. Muutosta ajavat taas haluavat viedä pohjan toisten toimijoiden suhteelliselta edulta.

Yhteiskunnassa pelataan joka päivä sekä yhteistoiminnallisia että ei-yhteistoiminnallisia pelejä, joissa määritellään suhteellista etua uudelleen. Suhteellinen etu ei siis ole pysyvä etu, vaan se on dynaamisessa muutostilassa. Absoluuttinen etu on pysyvä ja siihen ei muutospaineita kohdistu. Sekä kilpailu että yhteistyö määrittävät muutosta ja sen suuntaa. Peliteoria tarjoaa meille työkaluja ymmärtää näitä erilaisia pelejä ja niiden luonnetta. Osa peleistä on 0-summapelejä, osa taas on ei-0-nollasummapelejä, joissa pelaajat voivat hyötyä yhteistyöstä. 0-summapeleissä pelaajat voivat siis hyötyä vain muiden kustannuksella, muissa peleissä hyödyt voivat olla jaettuja. Lester C. Thurowin vuonna 1980 julkaisema klassinen teos ”Zero-Sum Society” kuvaa sellaista yhteiskuntaa, jossa 0-summapelin logiikka on omaksuttu laajasti yhteiskuntapolitiikassa. Tätä kirjaa voidaan pitää eräänä keskeisenä tulevaisuuden yhteiskunnan dystopiana.

Se, mitä Yhdysvaltain politiikassa on viime aikoina tapahtunut, on eräänlaista 0-summapelia demokraattien ja republikaanien välillä. Mitä tahansa Barack Obama esittääkin, republikaanit tyrmäävät ne ehdotukset. Etuja haetaan muiden kustannuksella ja omista eduista ei haluta tinkiä. Lopputulokset eivät ole olleet kehuttavia. Tämän prosessin seurauksena mm. Standard & Poorin Yhdysvaltojen AAA-luottoluokitus laski AA+-tasolle ja nyt lainojen maksajat saavat maksaa korkeampia korkoja.

Tämä 0-summapelin mukainen perustilanne on luonut paljon epävarmuutta Yhdysvaltain politiikan tulevan suunnan suhteen. Maailmantalouden horisontti on nyt sumea – osaksi poliittisistakin päätöksistä johtuen.

Pelien lopputuloksena syntyy aina voittajia ja häviäjiä. Muutos johtaa aina joidenkin toimijoiden voittoon ja joidenkin muiden toimijoiden häviöön. Jotkut suhteelliset edut voimistuvat, jotkut taas heikentyvät. Tämä on muutoksen ikiaikainen lopputulema. Tulevaisuudentutkimus voi tarjota työkaluja näiden muutosten ennakointiin. Tulevaisuudentutkimuksen kautta voimme myös tietoisesti pyrkiä luomaan ns. Win-Win-pelejä, joissa eri toimijat saavuttavat yhteistyöllä synergiaa ja lisäarvoa – myös rauhanomaisia ratkaisuja. On myös täysin mahdollista, että päädymme tuhoisiin vastakkainasetteluihin, ns. Lose-Lose -peleihin. Lukuisat sodat ja konfliktit ovat esimerkkejä näistä peleistä. Näitä kysymyksiä on tutkittu paljon konfliktipelien analyysin yhteydessä. Nobel-palkitun Roger Myersonin teos ”Game Theory. Analysis of Conflict” lienee yksi keskeisistä -  ellei keskeisin alan teoksista. Peliteoriasta voimme oppia mm. sen, että kahden aggressiivisen pelaajan peli päättyy yleensä tuhoon. Siksi monet asiantuntijat suosittelevat yhteistoiminnallisia Win-Win -pelejä yhteiskuntapolitiikan lähtökohdaksi. Yhteiskuntasopimukset rakentuvat yleensä aina Win-Win-ajattelun varaan. Usein onnistuneet neuvottelut rakentuvat Win-Win-ajattelun varaan.

Usein esitetään virheellinen näkemys, jonka mukaan muutos olisi yksiulotteinen. On tärkeää ymmärtää, että muutos on moniulotteinen ilmiö. Eri toimijoiden suhteellinen etu muuttuu moniulotteisen systeemisen muutoksen kautta. Keskeisiä systeemisiä voimia, jotka aiheuttavat muutoksia, ovat imitaatio eli matkiminen, inertia, alioptimointi, pelin sääntöjen muuttuminen ja paradigman muuntuminen. Muutoksella on aina viisi systeemistä tasoa, ei yksi ainoa taso. Muutoksen johtaminen on monimutkaisempi asia kuin yleensä esitetään peruskonsulttien kalvoesityksissä.

Muutoksen viisi systeemistä tasoa:

1) Imitointi

On tietyllä tavalla paradoksaalista, että imitointi on muutoksen tuottamisen keskeinen lähtökohta. Muutos käynnistyy imitoinnista. Usein virheellisesti kuvitellaan, että muutosta syntyy pelkästään uusien ideoiden, inventioiden ja  lopulta innovaatioiden kautta. Muutoksen keskeinen aiheuttaja on kuitenkin toisten toimijoiden matkiminen eli imitointi. Uusin tietoteknologia, internet ja globaalit viestintäverkostot ovat tehneet imitoinnista äärinmäisen helppoa. Siksi imitoinnista on tullut voimakas muutosvoima. Imitointi on nyt helpompaa kuin koskaan aikaisemmin.

Mediat ja erityisesti internet edistävät ja tukevat uusien innovaatioiden diffuusiota ja imitointia. Globaalitalous perustuu nykyään isossa mittakaavassa tapahtuvaan imitointiin. Kun esimerkiksi kiinalaiset imitoivat jotain toimintamallia, se sinänsä jo vääjäämättä aiheuttaa ison muutoksen. Erittäin hämmentävä tuore esimerkki imitoinnista on uutinen IKEA-tavaratalon lähes täydellisen kopion löytymisestä Kiinasta (Taloussanomat: Kiinasta paljastui vale-IKEA). IKEA-tavaratalon konsepti oli imitoitu lyijykyniä myöten Kiinassa. Toistamme mielellämme hyviksi osoittautuneita toimintamalleja. Benchmarking –ajattelukin perustuu hyvien mallien ja mestareiden imitointiin. Toisaalta etsimme jatkuvasti yhä parempia toimintamalleja. Isossa mittakaavassa tapahtuva imitointi tuottaa aina muutosta. Kun markkinoille tuodaan uusia ideoita, inventioita tai innovaatioita, niiden hyödyllisyys määräytyy sen perusteella, kuinka moni toimija omaksuu näiden uusien toimintamallien käytön. Innovaatiotutkijat puhuvat nykyään innovaatioiden skaalautuvuudesta

Innovaatioiden skaalautuvuus ja verkostojen johtaminen kaupungeissa tulee olemaan merkittävä innovaatiotoimintaa ohjaava tekijä tulevaisuudessa. Mitä merkittävämpi innovaatio on, sen isompi ja laajempi on sen skaalautuvuus. Maailman tulevaisuus tulee määräytymään kaupungeissa, joissa tietoteknologiaan pohjautuva joukkoistaminen (cyber connected crowds) on mahdollista. Syyskuun 2011 erikoisnumero käsitteli tätä kaupunkien kehityksen teemaa. Mitä parempi innovaatio, sen suurempi toimijajoukko yleensä imitoi sitä. Tulevaisuudessa tämä imitointi tapahtuu pääosin dynaamisissa urbaaneissa yhteisöissä. Tämä logiikka on olennainen osa uudistuvien  kansantalouksien  innovaatioidynamiikkaa.

2) Inertia

Muutoksen toinen keskeinen aiheuttaja on inertia, joka on alunperin fysiikasta peräisin oleva käsite. Tosin jo Aristoteles on tietoinen inertiasta ja

sen merkityksestä muutosprosesseissa. Inertia liittyy haluumme vastustaa muutosta. Inertiaa aiheutuu aina uusista innovaatioista ja uusista teknologisista läpimurroista. Osa toimijoista ei koskaa hyväksy ja omaksu joitakin muutoksia. Inertia syntyy aina tietyllä aikaviiveellä. On myös hyvä muistaa, että joskus muutosvastarinta on järkevää ja perusteltua, koska kaikki muutokset eivät ole järkeviä tai riittävän hyvin perusteltuja.

Kaikki reaktiot uusista innovaatioista eivät synny lyhyellä aikavälillä, osa vaatii oman aikansa. Syntyy reaktioviiveitä, joita talouselämässä yleensä pyritään minimoimaan. Uusia ideota ja innovaatioita ei omaksuta lyhyessä hetkessä, vaan niiden omaksuminen vie aikaa. Pioneerikuluttajat omaksuvat uudet innovaatiot ensimmäisinä, vasta sen jälkeen muut kuluttajaryhmät seuraavat heitä. Markkinoilla ja yhteiskunnassa on myös aina tiettyjä jäykkyyksiä ja rajotteita. Ne tahot, joilla on vahvat asemat markkinoilla ja yhteiskunnassa, eivät tietystikään aktiivisesti halua muutoksia. Tästäkin seikasta johtuen esiintyy inertiaa. Muutosvastarinta ja muutoskielteisyys tuottavat yhteiskuntaan inertiaa, joka on muutoksen ”toinen taso”.

3) Alioptimointi

Muutoksen kolmas systeemisesti merkittävä taso on alioptimointi.  Kun markkinoille tulee uusia ideoita, uusia inventioita ja lopulta uusia innovaatioita, se pakottaa vahvan suhteellisen edun omaavat toimijat vastaamaan jollakin tavalla uusiin muutoshaasteisiin. Kun vahvan suhteellisen edun omaavat toimijat pakotetaan kovan ja aggressivisen kilpailun kautta toimimaan äärirajoilla, syntyy yleensä alioptimointia. Organisaatioissa voi syntyä ylireagointia ja virheitä, voi syntyä myös huonoja päätöksiä – varsinkin jos vanha vakiintuneen aseman omaava toimija toimii ns. perinteisellä ”mukavuusalueellaan”. Halu pysyä omalla  mukavuusalueella johtaa yleensä muutosvastarintaan. Tämä kaikki johtaa alioptimointiin, joka taas tuottaa uutta muutosta. Alioptimointi mahdollistaa uusilla haastajille ja toimijoille sen, että ne voivat voimistaa suhteellista etua markkinoilla tai yhteiskuntapolitiikassa.

Hyvä käytännön esimerkki Suomen yhteiskuntapolitiikassa alioptimoinnista on Perussuomalaiset, joka puolueena on haastanut muut vakiintuneemmat puolueet. Pelkällä olemassa olollaan ja nyt oppositiossa ololla he ovat pakottaneet muut puolueet reagoimaan, panikoimaan ja tekemään pahoja arviointivirheitä. Perussuomalaiset ovat pakottaneet muut puolueet alioptimoimaan ja se näkyy valitettavasti mm. maan hallitusohjelmassa, joka nähdään yleisesti epäonnistuneeksi ja vääräksi mm. Elinkeinoelämän keskusliitossa: EK:n arvioita hallitusohjelmasta. Alioptimointi tuottaa siten alioptimaalista toimintaa ja vähentää toiminnan tuottavuutta ja tehokkuutta.

Alioptiointia syntyy jo kovan ja armottoman kilpailuasetelmankin kautta. Klassinen Ikaroksen paradoksi on hyvä esimerkki alioptimoinnin prosessilogiikasta, joka tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Tarun mukaan Ikaros oli pakotettu lentämään korkeammalle ja korkeammalle ja lopulta saavuttamaan kuumaakin kuumempi aurinko, joka poltti Ikaroksen vahasta ja sulista koostuneet siivet. Tämän alioptimoinnin seurauksena Ikaros syöksyi kuolemaan. Myös Suomen talouden menestysyritys Nokia on viime vuosina pakotettu alioptimoimaan kovan kilpailun myötä. Toivottavasti Nokia ei seuraa Ikaros-myytin tarinajuonta.

4) Pelisääntöjen muutos

Neljän muutoksen taso on pelisääntöjen muutos. Pelisääntöjen muutos syntyy siitä, että ongelmat aletaan nähdä toisin kuin aikaisemmin. Keskeisiksi nähdyt ongelmat muuntuvat joksikin toisiksi. Pelin sääntöjen muutoksesta syntyy yllättävä muutosprosessi, joka muuttaa aikaisemman hyvin toimineen menestysohjeistuksen epäonnistumisohjeistukseksi. Tästä johtuen vanhoilla pelisäännöillä pelaaville toimijoille syntyy ongelmia, koska pelisäännöt muuttuvat ja he eivät ota uutta muutosta ja uutta peliasetelmaa riittävän vakavasti. Sen sijaan uusilla pelisäännöillä pelaaville toimijoille syntyy vahvempi suhteellinen etu.

Toimijat, jotka voivat muuttaa pelisääntöjä, ovat aina vahvoilla muutoksen johtamisessa. Yhdysvaltain politiikassa presidentti Barack Obama on nähty eräänä pelisääntöjen proaktiivisena muuttajana, kun hän osasi ensimmäisenä hyödyntää tehokkaasti sosiaalista mediaa presidenttikampanjassaan.

Autoteollisuus on alue, jossa pelisääntöjä on aina muutettu historian kuluessa. Klassinen esimerkki pelisääntöjen muuttamisesta oli Henri Ford, joka keksi teollisen massamarkkinatuotannon ja muutti hetkessä koko modernin talouden pelisäännöt. Myöhemmin autoteollisuudessa Henri Fordin haastoi uusilla pelisäännöillä GM:n Alfred Sloan, joka kehitti autojen tuotedifferointia autoteollisuudessa huippuunsa samalla kun Henri Ford sinnikkästi pitäytyi vanhassa perusnäkemyksessään, että ”kaikkien autojen tulee olla mustia”. Tämän pelisääntömuutoksen jälkeen autojen sallittiin olevan väriltään erilaisia. Seuraavaksi uudet pelisäännöt tulivatkin Japanista, jossa kehitettiin ohuen laatutuotannon (quality management, lean production) malli. Tulevaisuudessa ehkä kiinalainen autoteollisuus tullee haastamaan koko muun autoteollisuuden omilla uusilla pelisäännöillään ja näin muutosta syntyy taas uudelleen: Automobile Industry in China. On siis tärkeää miettiä, millä pelisäännöillä yhteiskunnassa ja taloudessa toimitaan. Jos pelisääntöja ei olla valmiita muuttamaan ajoissa, tipahdetaan muutoksen kelkasta kuin ”eno veneestä”. Muutosta ei nykyään hallita pelkällä informaatiolla, vaan syvällisellä tiedon ymmärtämisellä. Muutos on myös kognitiivinen prosessi.

5) Paradigman siirtymä

Muutoksen viimeinen ja korkein taso on paradigman muutos. Kaikki muutokset kasautuvat lopulta paradigman muutokseen. Imitointi, inertia, alioptimointi ja pelisääntöjen muuttaminen johtavat yleensä asteittain lopulta paradigman muutokseen. Paradigma muuttuu aina oppimisen ja erityisesti poisoppimisen kautta. Paradigman muutos on isoin mahdollinen muutosta aiheuttava systeeminen tekijä. Yleensä paradigman muuttuessa isotkin organisaatiot ja instituutiot ovat uhattuina. Historia on täynnä hyviä esimerkkejä paradigman muutoksesta. Muutokset paradigmassa tapahtuvat joko siten että määrittelemme todellisuuden radikaalisti uudelleen, tai että otamme käyttöön uusia todellisuuden analysointimenetelmiä, jotka omalta osaltaan aiheuttavat paradigman muutoksen. On myös mahdollista, että nämä kaksi tekijää yhdessä aiheuttavat paradigman muutoksen, jolloin muutos on yleensä nopea. Paradigman muutos aiheuttaa aina merkittäviä vaikutuksia sekä talouteen että yhteiskuntaan. Muutosten myötä sosiaaliset järjestelmät muuttuvat, teknologiat muuttuvat, ympäristö muuttuu, talous muuttuu, politiikka muuttuu ja arvomme muuttuvat.

Toivon siis, että tämän kirjoituksen lukijat ymmärtävät, että muutos ei ole yksiulotteinen systeeminen prosessi, vaan että muutosta tapahtuu koko ajan viidellä systeemisellä tasolla: imitoinnin, inertian, alioptimoinnin, pelisääntöjen muutoksen ja lopulta paradigmasiirtymän kautta. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen muutos syntyy aina näillä eri  tasoilla, usein myös eriaikaisesti ja hallitsemattomasti. Muutos on harvoin täysin hallittua tai suunniteltua. Osa johtamisesta on aina improvisointia ja säätämistä.

Systeemit, jotka voivat muuttua, analysoidaan tulevaisuudentutkimuksessa yleensä STEEPV-analyysin kautta eli sosiaalisten systeemien (S), teknologisten systeemien (T), taloudellisten systeemien (E), ekologisten systeemien (E), poliiittisten systeemien (P) ja arvojärjestelmien (V) muutoksen kautta. Kaikki näihin olennaisiin systeemeihin voidaan soveltaa esittämääni systeemisen muutosanalyysin 5-tasoista analyysikehikkoa. Näin tässä blogissa esittämäni muutosanalyysi voidaan integroida paljon tulevaisuudentutkimuksessa paljon hyödynnettyyn STEEPV-analyysiin, jota käytetään yleensä trendianalyysin yhteydessä (ks. Kuva 1).

Kuva 1. Keskeiset systeemit ja 5-tasoinen systeeminen muutosprosessi

Kuten olen todennut aikaisemmin tässä blogiviestissä, systeemiteoria, suhteellisen edun teoria ja peliteoria ovat hyödyllisiä teoreettisia lähtökohtia muutoksen ymmärtämiselle yhteiskunnassa ja maailmassa. Muutos tapahtuu aina osaksi tiedostetusti, mutta myös osaksi tiedostamattomasti. Näiden teorioiden avulla voimme ymmärtää erilaisia muutoksia ja muutostilanteita. Näiden hyödyllisten ja erittäin mielenkiintoisten teorioiden pohjalta tulevaisuudentutkimusta voidaan kehittää hedelmällisellä tavalla monitieteelliseksi huippututkimukseksi.

Jos emme ymmärrä muutoksen luonnetta, emme voi luotettavasti ennakoida tulevaisuutta.

Lopuksi voimme lainata professori Pentti Malaskan systeemejä kuvaavaa runollista aforismia ja ajatusta:

Häviävän hetken

kerran, pari

luulin jo ymmärtäneeni.

Mutta aina uudestaan

huomasin, että

vielä on syytä elää.

Lähde: Pentti Malaska: Avoimet ja sumeat systeemit

Weilin & Göös 1979

Donner-Amnell, Jakob (toim.)
Miina, Saija
Pykäläinen, Jouni
Tuuva-Hongisto, Sari

Itä-Suomen yliopisto, 2011
Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta / Metsätieteiden osasto
Sarjajulkaisu

Silva Carelica, no 56
ISSN: 0780-8232
ISBN: 978-952-61-0484-3

Teos maailman tulevaisuuden kehityskuluista keskittyen metsien rooliin ja käyttöön.

Julkaisun toivotaan toimivan ajattelun virittäjänä, päätöksenteon tukena ja uusien mahdollisuuksien hahmottamisen apuna kaikille yhteiskunnallisesta kehityksestä tai metsäalasta kiinnostuneille.

Nyt elämme globaalin finanssikriisin aikaa ja emme tiedä, tuleeko Yhdysvallat enää nousemaan maailmantalouden veturiksi. Emme myöskään tiedä, tuleeko Euroopan rahajärjestelmä ja euro kestämään sen eräiden jäsenmaiden (Kreikka, Irlanti, Portugali, Italia jne.) akuutit finanssiongelmat. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Kiina nousee maailmantalouden veturin asemaan ennen vuotta 2025. Sekään ei ole täysin varmaa, koska Kiinalla on ratkaistavanaan monia sisäisiä ongelmia.

Kiinasta moderni tietoyhteiskunta

Vuonna 2011 Stanfordin kampuksella intellektuellit lukevat Martin Jacquesin ”When China Rules the World” -teosta (2009). Läntisen maailman ja uuden taloudellisen järjestelmän tulevat askelkuviot on kerrottu kiehtovalla tavalla kyseisessä teoksessa. Palo Alton Borders-kirjakaupassa on oma kasvava Kiina-kirjaosastonsa. Maailma on muuttumassa taas uuteen suuntaan. Kiinan talous on vahva ja se vahvistuu koko ajan vauhdilla, toisin kuin Euroopan tai Yhdysvaltojen taloudet. Kiina on itse asiassa palaamassa aikaisempaan vahvaan historialliseen asemaansa maailmassa.

Kiinan muuttuminen moderniksi tietoyhteiskunnaksi ei ole täysin ongelmaton kehitysprosessi kuten olemme nähneet mm. viimeaikaisten Google-keskusteluiden yhteydessä. ”Aikaisemmin parhaat hakkerit tulivat Venäjältä, nyt ne tulevat Kiinasta”, tiivisti asioiden nykytilan ja kehityksen suunnan eräs IT-alan ammattilainen minulle Stanfordissa. Tulevaisuudessa isoiksi ongelmiksi Kiinalle voivat muodostua epäedullinen väestörakenne, huono demokratiakehitys ja ympäristöongelmien kärjistyminen. Näiden isojen ongelmien hoitamisessa Kiinan johdon aika tulee ainakin osaksi kulumaan tulevaisuudessa.

Vuonna 1991 emme vielä eläneet internetin aikakautta ja kännykät eivät olleet laajojen ihmisjoukkojen arkipäiväisessä käytössä. Keskustelua Kiina-ilmiöstä ei juuri vuonna 1991 käyty. Emme myöskään keskustelleet sosiaalisesta mediasta, pilviorganisaatioista, emmekä sähköpostitelleet kenellekään. Monia nykyisiä IT-teknologioita tosin pilotoitiin ja testailtiin jo 20 vuotta sitten.

Globaali kylä

Mediatutkija Marshall Luhanin visio globaalista kylästä on realisoitunut viimeisen 20 vuoden aikana. Nyt voimme tehdä yhteistyötä virtuaalisissa tiimeissä kollegoidemme kanssa, jotka elävät eri puolilla maailmaa. Käymme keskustelua virtuaalisten tiimien johtamisesta ja keinoälyn (artificial intelligence, AI) tutkimus elää nousukauttaan. Työn tekeminen virtuaalisessa tiimissä on nykyisin melkein yhtä helppoa kuin että kollegamme asuisi viereisessä huoneistossa. Kiistattomana etuna virtuaalitiimityöskentelyssä on ainakin se, ettei meidän tarvitse kuunnella naapureidemme ihmissuhdepurkauksia tai kärsiä huonosta pomottamisesta. Samalla sosiaalisten taitojemme kehitys toki voi hidastua tai heikentyä huomattavasti. Sosiaalisia taitojamme tosin voimme kehitellä sosiaalisessa mediassa.

Voimme perustellusti todeta, että viestintäkulttuurimme on muuttunut merkittävällä tavalla viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Informaatio ja tieto eivät ole enää siinä määrin niukkoja hyödykkeitä kuin ne olivat aikaisemmin. Jo Nobel-palkitun Herbert Simonin esittämä ajatus huomiotaloudesta on arkipäiväämme. Mediat ovat keskiössä huomiotalouden päivittäisessä toiminnassa. Ihmisten aika ja huomiopääoma ovat muuttuneet sen sijaan entistä niukemmiksi resursseiksi.

Suomen aikatalous on muuttunut selvästi siitä, mitä se olisi 20 vuotta sitten. Ihmiset käyttävät nykyään huomattavasti aikaansa internetin ja sähköpostiviestinnän parissa. Vielä 20 vuotta sitten (vuonna 1991) kovin moni ei istuskellut iltaansa Facebookissa viestitellen. Nyt Facebookissa on jo peräti 750 miljoonaa ihmistä. Samaan aikaan yhä useampi suomalaisen perheen isä tai äiti kärsii kroonisesta aikapulasta. Hannu Pääkkösen (2010) väitöskirja ”Perheiden aika ja ajankäyttö: Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä” kertoo mielenkiintoisella tavalla tästä tietoyhteiskunnan ilmiöstä.

Vihaiset linnut

Mitä edullisempaa ja nopeampaa internetin kautta tapahtuva kommunikointi on, sitä suuremmat ihmisjoukot sitä tulevat harjoittamaan. Näin voimme ennakoida tapahtuvan. Videokonferenssit ja erilaisten viihdepelien pelaaminen yleistyvät tulevaisuuden maailmassa. Monet suomalaiset yritykset ovat vahvasti mukana pelituotannossa ja uusien kommukaatioteknologioiden kehitystyössä. Tunnetuin viimeaikainen suomalaismenestys pelituotannossa on Rovio Mobilen kehittämä ”Angry Birds” -peli. Internet-televisio ja television sosiaalisen median uudet digisovellutukset ovat kohta laajasti saatavilla ja ulottuvillamme. Eri digitaalisten IT-teknologioiden konvergenssi tulee voimistumaan.

Pelejä käytetään myös yhä enemmän myös oppimisen välineenä. Suomessa Jyväskylän yliopiston Agora Centerissä on tehty ansiokasta ja pitkäjänteistä tutkimustyötä tällä tärkeällä sektorilla. Koulutusklusterin ja IT-klusterin systeemiseen rajapintayhteistyöhön sisältyy paljon mielenkiintoisia liiketoimintamahdollisuuksia. Hyvä esimerkki tämän alueen käynnissä olevasta R&D-kehitystyöstä on ollut Lahden ammattikorkeakoulun ”Pocket School”-hanke, johon Tulevaisuuden tutkimuskeskuskin on osaltaan osallistunut.

Teknologiaa kaikkialla

Arkipäivän ja jokapaikan ubiteknologia valtaa alaa erilaisten sovellutusten kautta. Ubiteknologioiden maailmassa ihmisten kommunikoivat keskenään (man-man), koneiden kanssa (man-machine), mutta myös koneet (mukaan lukien robotit, man-machine) tulevat kommunikoimaan keskenään (machine-machine). Tämä teknologinen muutos tulee muuttamaan viestintäkulttuuriamme voimakkaasti. Virtuaalisuuden ja reaalisen todellisuuden rajapinnat tulevat sumenemaan ubiteknologioiden kehityksen myötä. Suomalaisille yrityksille ubiteknologioiden uudet sovellutukset on hyvin merkittävä mahdollisuus uudistaa IT-klusteriamme. Myös median toiminta muuttuu uusien digitaalisten sovellutusten myötä. Yhteisluominen ja kuluttaja- ja kansalaismediatoiminta nousevat keskeisiksi median haasteeksi.

Olemme siirtyneet huomiotalouden yhteiskuntaan, koska huomio on muuttunut niukaksi hyödykkeeksi samalla kuin kaikkea informaatiota ja tietoa on yhä runsaammin tarjolla. Yritykset voivat tietoteknisen kehityksen avulla ulkoistaa toimintojaan Intiaan, Kiinaan, Brasiliaan tai minne tahansa ne haluavat. Voimme kuunnella japanilaisia tai texasilaisia radiolähetyksiä, jos niin vain haluamme. Valokuvaajat voivat myydä teoksiaan globaalille yleisölle eri puolille maailmaa. Maailma on kutistunut ja se kutistuu edelleen. Samalla ne tavat, joilla hyödynnämme kommunikaatioverkkoja, muuttuvat yhä intensiivisemmiksi.

Tietoyhteiskunnan riskit

Tietoyhteiskuntakehitykseen sisältyy tulevaisuudessa myös isoja riskitekijöitä. Verkostot ovat haavoittuvia sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Internet-terrorismi voi yleistyä ja uudet tietotekniset turvallisuusuhkat ovat todellisia. Myös yksityisyyteemme on uhattuna. Jo nyt virukset ja muut häiriögeneraattorit voivat hetkessä tuhota isonkin yrityksen tietojärjestelmät ja sen sisäisen (intranet) ja ulkoisen tietojohtamisen (internet) järjestelmät. Systeemisten riippuvuksien ja riskien huomioiminen nousee entistä tärkeämmäksi strategiseksi kysymykseksi. Pelkkien autonomisten innovaatioiden merkitys vähenee jo tästä teknologisesta riippuvuudesta johtuen. Myös ns. avoimet innovaatiot ovat yhä enemmän arkipäivää tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa. Eräs uhkakuvia voimistava piirre tietoyhteiskuntakehityksen yhteydessä on se, että internet on uuden modernin sodankäynnin uusi taistelutanner.

Kevät-kesän 2011 alussa virushyökkäyksen kohteeksi ainakin kahdesti joutuneen Kalifornian Sony-tutkimusyksikön tilanne on hyvä ajankohtainen esimerkki tällaisistä todellisista tietoyhteiskunnan toimivuutta uhkaavista riskeistä. Sonyn pörssikurssi laski voimakkaasti tapahtuneen virushyökkäyksen seurauksena ja yrityksen johtoa jouduttiin vaihtamaan nopeasti Sonyn yleisen luottamuksen ja brandiarvon palauttamiseksi. Huhut kiinalaisista trojaneista olivat ilmassa ihmisten arkipäivän puheissa Kaliforniassa.

Isot taloudelliset riskit ovat yhä voimakkaammin läsnä tietoyhteiskunnan arkisessa toiminnassa. Pahimmissa uhkaskenaarioissa koko rahajärjestelmämme vakaus on uhattuna näiden riskitekijöiden vuoksi. Joutuihan myös IMF aggressivisen virus- ja hakkerointihyökkäyksen kohteeksi tänä vuonna. Myös Pentagon joutui puuttumaan asiaan, mikä kertoo syntyneen tilanteen vakavuudesta. Myöhemmin myös Pentagoniin kohdistui vakava hakkerointi, jossa 24 000 tiedostoa joutui vääriin käsiin.

Historiallisen kokemuksen perusteella voimme väittää, että tietoyhteiskuntien ja viestinnän tulevaisuus tulee olemaan erilainen kuin se todellisuus, jossa tällä hetkellä elämme. Voi olla, että monet hypetyksen kohteena olevat käsitteet ja teoriat ovat muuttuneet 20 vuoden päästä arkipäiväisiksi. Todennäköisesti 20 vuoden päästä laajakaista (broadband) on rakennettu kaikkialle maailmaan ja modernit internetpalvelut ovat muodostuneet uudenlaisen palveluyhteiskunnan perusinfrastruktuuriksi.

Tulevaisuudessa emme välttämättä ole innostuneita enää sosiaalisesta mediasta, vaan pohdimme ehkä enemmän ubimedian haasteita. ”Facebook-hypestä” olemme ehkä siirtyneet ”CyberBook-hypeen”. Viestien sijasta lähetämme mahdollisesti avatarimme ja robottimme auttamaan toinen toisiamme. Toisaalta kehitys voi jopa nopeutua vielä nykyisestäänkin kuten monet ovat ennakoineet. Etenkin ubiteknologia voi muuttaa kulutustapojamme ja viestintäkulttuuriamme voimakkaasti. Robotisaatio sisältää monia positiivisia mahdollisuuksia, mutta myös merkittäviä uhkia. Tulevaisuudessa osa vanhusväestön ja terveydenhuollon tarpeista voidaan hoitaa robottien tuoman avun pohjalta. Uhkana voidaan nähdä se, että ihmisistäkin tulee robottien kaltaisia. Robotisaation ja digiteknologian kognitiivisia ja sosiaalisia vaikutuksia olisi syytä tutkia tarkemmin myös Suomessa. Suomessa Göte Nyman on tehnyt ansiokasta pitkän linjan tutkimusta tällä digitaalisen ajan käyttäytymistieteiden alueella.

Riskinä on nähtävissä se, että nuorison ja muidenkin paljon tietoteknologisia sovellutuksia kuten pelejä paljon käyttävien yksilöiden sosiaaliset ja kognitiiviset valmiudet heikkenevät. Erityisesti poikien peliriippuvuudesta on jo paljon tutkimustietoa saatavilla. Tietoyhteiskuntakehitys voi lisätä kansalaisten peliriippuvuuksien määrää ja sosio-taloudellisia haittavaikutuksia. Ubiteknologioihin ja robotisaatioon liittyy monia radikaalien ja systeemisten innovaatioiden mahdollisuuksia. Suomessa kannattaisi miettiä huolella, mitä mahdollisuuksia robotisaatio tarjoaa meille, mutta myös mitä uhkia robotisaatioon tulevaisuudessa liittyy.

Ubieliitti ja analogiakansalaiset

Yksi asia tulevaisuudessamme on kuitenkin täysin varma asia. Kommunikaatiota ja viestintää on tulevaisuudessa enemmän kuin tänään. On myös aika varmaa, että tietoyhteiskuntakehitys tulee syrjäyttämään osan kansalaisista. Siksi ns. ”digital divide” -ongelmaa ei kannata aliarvioida, vaan se tulee ottaa vakavasti. Meillä Suomessakin tulee olemaan ”anywhere”-teknologioiden eliitti, ja merkittävä osa kansalaisista elelee vielä pitkään analogisten tai muuten laadullisesti huonompien viestintäteknologioiden maailmassa.

Yankee Groupin asiantuntijan Emily Nagle Greenin (2010) ”Anywhere”-kirjan mukaan ubiteknologiayhteiskunnan ihmiset jakaantuvat viiteen eri segmenttiin:

1. ubieliittiin (actualized everywhere-segmentti),
2. pistorasialla ratsastajiin (outlet joceys),
3. digitaalisessa maailmassa oleviin (digital shut-ins),
4. teknoihmisiin (technophytes) ja
5. analogiakansalaisiin (analogs).

Jokaisella segmentillä on oma suhtautumistapansa ubiteknologiaan. Voimme siis jopa väittää, että ubiteknologia luo yhteiskuntaan uuden luokkajaon, jonka eräs piirre on digitaalinen syrjäytyminen (digital divide). Tästä ongelmallisesta kysymyksestä ei juurikaan ole keskusteltu Suomessa. Asia on nähty marginaaliseksi. Suomessa syrjäytymisongelmat pyritään ratkaisemaan tulonjakoa muuttamalla ja verotuksessa. Saattaisi olla järkevää miettiä myös muita keinoja.

Kohti kestävän kehityksen tietoyhteiskuntaa

Lähettämämme datan volyymi kaksinkertaistuu joka vuosi. Samalla tietoverkkojen ja puhelinkaapeleiden kapasiteetti kasvaa vauhdilla. Ciscon perusennusteen mukaan internetliikenne kasvaa maailmassa noin 60 % vuosittain vuoteen 2015 mennessä. Tämä kasvu tulee kuormittamaan sähköisiä tele- ja mobiilipalvelimia yhä voimakkaammin. Etenkin tietoverkostojen solmukohdat (nodes) tulevat kuormittumaan tulevaisuudessa. Televiestinnän luotettavuus tulee edellyttämään myös uusia investointeja. Nämä solmukohdat tulevat olemaan tietoyhteiskunnan ”Akilleen kantapäitä”.

Ehkä tulevaisuudessa optinen teknologia tulee tuottamaan merkittäviä läpimurtoja sähkön käytön ja kulutuksen osalta. Muussa tapauksessa internetviestinnän kasvulle voi tulla katto vastaan ja viestintään kohdentuukin jo nyt uudenlaisia hintapaineita. Modernit optiset kaapelit ovat jo nyt johtaneet merkittävään edistykseen viestinnän nopeudessa. Modernin tietoyhteiskunnan eräs merkittävä sankari on ollut Nobel-palkittu Charles Kuen Kao, jonka keksinnöt jo 1960-luvun lopussa muuttivat telekommunikaation toimivuutta ja suuntaa. Tämän suuntainen uusi teknologinen kehitys tulee tulevaisuudessa parantamaan verkostojen toimintavolyymiä, luotettavuutta ja datavirtojen nopeutta entisestään. Internetin tulevaisuus on tärkeä kysymys edelleen. Kaikkia internetin ongelmia ei ole vielä ratkaistu.

Mooren lain toteutumisesta on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua. Jos elekroniikan kehitys ei pysy kuituoptisen teknologiakehityksen vauhdissa, internetin tulevaisuus ei ole täysin ongelmaton. Intenetverkoston solmukohtien ongelmat (ns. node/hub problems), ja etenkin niiden vaatima iso sähkön kulutus vaativat aktiivista poliittista ja taloudellista huomiota ja R&D -kehitystyötä tulevaisuudessa. Tähän isoon kysymykseen liittyy vielä paljon ratkaisemattomia teknisiä ja taloudellisia kysymyksiä. Etenkin uusien optisten prosessoreiden (optical processors) ja optisen muistin (optical memory) kehitystyö voi olla ratkaiseva em. teknisten ongelmien ratkaisussa.

Mikroelektroniikan ja optisten teknologisten ratkaisujen keskinäinen yhteensovittaminen lienee keskeinen teknologinen kysymys tietoyhteiskunnan tulevan kehityksen kannalta. Esimerkiksi videoiden ja reaaliakaisten audio-visuaalisten dokumenttien lataaminen nopeasti omalta kotipäätteeltä kotiviihdestudioon tullee helpottumaan ja muuttumaan edullisemmaksi tulevaisuudessa.

Yritysten laboratorioissa on jo kehitetty lukuisa joukko uusia teknologisia sovellutuksia, joiden markkinoille tulo riippuu mikroelektroniikan ja optisten teknologiaratkaisujen toteutumisaikataulusta. Myös yritysten tarpeisiin tullaan kehittämään koko ajan uusia e-liiketoiminnan digisovellutuksia. Tulevaisuudessa tuotanto on ”jokapaikan tuotantoa”, samoin kuin kulutus on yhä enemmän ”jokapaikan kulutusta”. Tämä muutos ei välttämättä kuitenkaan ole ekologisten tulevaisuushaasteiden kannalta myönteinen. Edelleen eräs iso haaste on kestävän kehityksen tietoyhteiskunta. Tuotteiden ja palveluiden saavutettuvuus tulee edelleen paranemaan tulevaisuudessa. Se, missä määrin kykenemme immaterialisoimaan ja dematerialisoimaan tuotantoa, on keskeinen tulevaisuuskysymys ja myös myös haaste tieteelliselle tutkimukselle. Ubiteknologinen muutos on iso haaste koko suomalaiselle IT-klusterille, mutta myös poliittiselle päätöksenteolle.

Tekniikan korkeakoulutettujen on kehityttävä tekniseen ongelmanratkaisuun keskittyneistä osaajista yhteisöllisiksi toimijoiksi ja oppijoiksi, joilla on kyky määritellä ja ratkaista monitieteisiä ja -tahoisia ongelmia yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Väitän, että aktiiviset opiskelijakeskeiset oppimismenetelmät ja yhteisöllisen oppimisen käsitteellisessä viitekehyksessä tutkimuksessani kuvaamani oppimisympäristön luominen tekniikan korkeakoulutukseen ovat keskeisiä edellytyksiä vastata muuttuvan toimintaympäristön asettamiin haasteisiin.

Mitä yhteisöllinen oppiminen on?

Määritelmiä on olemassa lukuisa joukko. Itse päädyin tiivistämään yhteisöllisen oppimisen tiedoiksi, taidoiksi, arvoiksi ja asenteiksi, jotka mahdollistavat yhdessä oppimisen ryhmässä. Yhteisöllinen oppiminen yhdistää yksilöiden ja organisaatioiden oppimisen. Keskeisiä yhteisöllisen oppimisen mahdollistavia valmiuksia ja taitoja ovat hyvä itsetunto, reflektointivalmiudet, kommunikaatiotaidot, kyky kuunnella, kyky jakaa omaa osaamistaan ja systeeminen ymmärrys. Luottamus, avoimuus, intohimo tekemiseen ja sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen ovat yhteisöllistä oppimista edistävää toimintaympäristöä kuvaavia arvoja ja asenteita.

Miksi yhteisöllisen oppimisen merkitys kasvaa?

Väitöstutkimukseni rajautui siis tekniikan korkeakoulutukseen ja insinööriammattikunnan osaamiseen, mutta kasvavat tarpeet yhteisölliseen oppimiseen eivät koske vain tekniikan korkeakoulutettuja. Työuralla on kasvavat tarpeet jatkuvalle systemaattiselle osaamisen kehittämiselle ja sosio-kulttuurisesta näkökulmasta yhteisöllisen oppimisen taidot ovat välttämättömiä asiantuntijuuden kasvattamisesta. Keskeinen osa oppimisesta tapahtuu työstä oppimalla erilaisissa tiimeissä ja yhteisöissä.

Teoreettisemmin ja hieman laajemmin asian ilmaisten: Avoin innovaatioympäristö, jota kuvaa toimijoiden kasvava keskinäinen riippuvuus, yllättävät muutokset ja monimutkaiset monitieteiset ongelmat pakottaa niin yksilöiden, organisaatioiden kuin systeemien tasolla nopeuttamaan ja parantamaan tiedon luomisen ja soveltamisen prosesseja. Yhteisöllinen oppiminen mahdollistaa rakenteellisen uudistumisen organisaatioissa ja laajemmin systeemisellä tasolla – esimerkiksi Oy Suomi Ab:ssä.

Miten yhteisöllisen oppimisen valmiuksia voidaan edistää?

Tutkimuksessani olen esittänyt kolmitasoisen käsitteellisen mallin yhteisöllisen oppimisen osaamisen edistämiseksi tekniikan korkeakoulutuksessa. Olen soveltanut korkeakoulutuksen kontekstiin Knowledge Spiral (Nonaka & Takeuchi 1995, Nonaka et al. 2000) ja Theory-U (Scharmer 2009 http://www.presencing.com/presencing-theoryu/theoryu.shtml) näkökohtia siitä mitkä tekijät edistävät tiedon luomista.

Esittämäni mallin ensimmäinen kerros on arvojen ja asenteiden taso yksilön näkökulmasta. Halukkuus ja sitoutuminen aktiiviseen kuunteluun, reflektointiin sekä oman osaamisen jakamiseen. Arvojen ytimessä on luottamus. Asenteellisesti välttämätöntä on arvostaa itsereflektoinnin ja dialogin merkitystä todellisuuden luomisessa sekä suhtautua intohimolla siihen mitä ikinä tekeekin. Erittäin keskeistä on kyky asennoitua siten, että näkee itsensä osana kokonaisuutta ja pyrkii dialogissa autenttiseen läsnäoloon (presencing) ilman ennakkokäsityksiä sekä ymmärtämään erilaisia mahdollisia tarkastelunäkökulmia asiaan liittyen.

Yhteisöllisen oppimisen käsitteellisen viitekehyksen toinen taso koostuu taidoista kuunnella, reflektoida ja jakaa omaa osaamista. Keskeisiä valmiuksia ovat itsetuntemus, aktiivisen kuuntelun taito, kyky kommunikoida erilaisissa heterogeenisissä konteksteissa sekä systeeminen ymmärrys: mikä on teknologian ja insinööriosaamisen rooli yleensä yhteiskunnassa ja oman tekniikan alan näkökulmasta ja osana arvoverkostoja.

Kolmas taso mallissa on oppimisprosessin ja oppimisympäristön taso. Tarvittavat arvot ja asenteet ovat vastaavat kuin mitä ensimmäisellä tasolla esitetyt arvot ja asenteet yksilön näkökulmasta. Niin tutkintojen, moduulien kuin yksittäisten opintojaksojenkin tasolla on oltava selkeästi määritellyt oppimistavoitteet ja priorisoitu opintosisältö. Kaikkiaan pedagogisen johtamisen on oltava systemaattista.

Oppimisympäristön on mahdollistettava monitieteinen ja -kulttuurinen sekä eri ikäisten ja eri vaiheessa työuraa olevien oppijoiden kohtaaminen. Liiallinen homogeenisuus oppijajoukossa ei ole omiaan lisäämään innovatiivisuutta ja vastaa käytännön työelämää. Osallistavan ja opiskelijaa aktivoivan projekti- ja ongelmalähtöisen oppimisen hyödyntäminen on keskeistä pedagogiikan kehittämisessä. Insinöörikoulutuksessa voitaisiin hyödyntää myös taiteita ja draamaa välineinä oppimiselle.

Oppimisympäristössä ja -menetelmissä on hyödynnettävä työstä oppimista ja yhdistettävä nykyistä systemaattisemmin teoriaa ja käytäntöä. Vastavalmistuneiden diplomi-insinöörien keskimääräinen noin 2 vuoden ja insinöörien 1 – 1,5 vuoden mittainen opintojen aikana hankittu työkokemus on nähtävä erityisenä vahvuutena, jota on hyödynnettävä nykyistä paremmin osana opintoja.

Oppimisympäristöä on kuvattava dialoginen keskustelukulttuuri ja yksilöiden pyrkimys autenttiseen läsnäoloon hetkessä mahdollistamalla asioiden tarkastelun yhtä aikaa useammasta näkökulmasta. Syvällisen aktiivisen kuuntelun taitoja on edistettävä, mikä vaatii myös hiljentymisen taitojen harjoittamista. Tämä on keskeinen yhteisöllisen oppimisen taitojen edellytys ja yksi isoimpia haasteita verrattuna nykytodellisuuteen.

Tutkintojen arvostus itseisarvona laskee: tärkeämpää on se mitä osaa

Korkeakoulutuksen kehittäminen on isojen haasteiden edessä. Opetuksen ja oppimisen toimintakulttuurin on muututtava edistämään yhteisöllisen oppimisen valmiuksia. Koko opetustehtävän arvostusta yliopistoissa on nostettava, minkä on näyttävä myös käytännössä urapoluissa ja palkkauksen kannusteissa.

Yliopistollisen tutkinnon suorittaminen itseisarvona on laskussa. Keskeisintä on se mitä osaa, eikä se miten osaamisen on hankkinut. Mikäli yliopistot mielivät olla tulevaisuudessakin ylimmän oppimisen keskuksia - tai paremminkin: viemään eteenpäin yhteiskunnan ja työelämän kehittymistä keskeisenä moottorina - on toimintakin päivitettävä vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Osansa kehittämistyössä on myös julkisilla ohjaus- ja rahoitusjärjestelmillä, joiden on mitattava nykyistä huomattavasti enemmän opetuksen laatua ja sen parantamista. Esimerkiksi valmistuneiden laadullisen työllistymisen on oltava tarkasteltavien kriteerien joukossa.

P.S. Sinulle, jota kiinnostaa laajemmin väitöstutkimukseni sisältö, tiivis kuvaus tutkimuksesta alla. Tutkimus on kokonaisuudessaan saatavilla verkossa: http://www.tek.fi/ci/pdf/julkaisut/KKY_dissertation_web.pdf.

Väitöskirja on luonteeltaan strateginen ennakointitutkimus, jonka painopisteenä on vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittaminen ja sitouttaminen tulevaisuuden tekemiseen. Ensisijaisena tutkimusaineistona on kolme sidosryhmien kommunikaatioprosessia: anonyymi Argument Delphi -paneeli, Open Futures Search -työpaja sekä tekniikan korkeakoulutuksen kansallisen yhteistyöryhmän työprosessi.

Tulokset suomalaisen tekniikan korkeakoulutuksen tulevaisuuden näkymistä toimenpide-ehdotuksineen on tiivistetty kahdeksaan väitteeseen. Tutkimuksessa esitetään toimintamalli osallistujien valitsemiseksi keskeisistä sidosryhmistä koostuvaan ryhmäkommunikaatioprosessiin, jonka tavoitteena on edistää tekniikan korkeakoulutuksen kehittymistä kansallisesti, tässä tapauksessa Suomessa. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan anonyymin ja kasvokkaisen ryhmäkommunikaation eroja tiedon luomisessa tulevaisuustutkimuksessa.