Työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden samanaikainen kehittäminen ovat tärkeitä Suomen kilpailukyvyn kannalta. Suomessa on vankkaa työelämän ja hyvinvoinnin osaamista, hyvät oppimis- ja koulutusympäristöt sekä ainutlaatuinen yhteistyön ja kehittämisen perinne työelämässä. Yhteiskunnallisesti on erittäin tärkeää lisätä työelämän vetovoimaa. Vapaa-ajan arvostus kasvaa ja ihmiset vaurastuvat, joten pelkät taloudelliset kannustimet eivät saa ihmisiä pidentämään työuraansa. Työurien pidentämiseksi tarvitaan myös uudenlaisia työn organisoinnin ja tekemisen tapoja sekä joustavia yksilöllisiä ratkaisuja.

Mitä mieltä sinä olet? Mikä on trendin vaikutus toteutuessaan, ja mikä on sen toteutumisen todennäköisyys? Klikkaa trendiä kartalla, anna äänesi ja kommentoi!

Etätyö, paperiton toimisto, vapaa työpisteiden ryhmittely, projektityötilat, luova työympäristö – tulevaisuuden työntekoa on visioitu pitkään. Miltä kuulostaisi visio työpaikasta leikkipaikkana? Paikkana, tai virtuaalisena tilana, jossa tuotetaan kaikkea mitä työpaikalla on tähänkin asti tuotettu, mutta toimintatavat ja tavoitteet luodaan pelien ja leikkien kautta? Englanniksi tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”gameification”, vapaasti suomennettuna ”pelillistäminen”, ja sitä on jo alettu soveltaa vaihtelevalla menestyksellä useisiin aloihin pankkipalveluista terveydenhoitoon.

Pelillistämisilmiö hakee vielä monelta osin muotoaan, sekä soveltuvia käyttökohteita. Näin tosin usein käy villeille ideoille, joita on ehkä helpompi markkinoida kuin toteuttaa. On muistettava, että ihmiset kokevat tilanteita eri tavoin. Sairauden parantaminen tai henkilökohtainen taloudenpito voivat joillekin olla oivia kohteita pelimäiselle kokemukselle. Saahan silloin mielikuvituksen avulla vakavallekin aiheelle selkeän tavoitteen ja sen saavutettuaan mahdollisesti oikeassa elämässä palkkion ”voitostaan”. Toisille taas edellä mainitut aiheet voivat olla liian vakavaluontoisia lähestyttäviksi mielikuvitusmaailmassa. Heille pelillistäminen voi taas tuntua mielekkäältä yhteisen hyödyn saavuttamiseksi. Esimerkiksi kotimainen digitalkoot.fi-sivusto on onnistunut rakentamaan niinkin tylsältä kuulostavan työn kuin vanhojen dokumenttien litteroinnin sosiaaliseksi pelikokemukseksi, joka perustuu osallistujien suorittamiin mikrotehtäviin.

Tulevaisuuden toimistotyö voisi hyvinkin muodostua eräänlaiseksi mikrotehtävien suorittamiseksi ryhmän voimalla. Esimerkiksi ohjelmistokehityksessä käytetään jo mm. Scrum-menetelmää, jossa koko kehitystiimi tekee yhdessä työtä kiireellisimpien tavoitteiden saavuttamiseksi. Etuna on ketterä ja joustava projektinhallinta, jossa resursseja pyritään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti ja projektin suuntaa voi muuttaa lennossa. Voisiko myös lakitoimisto tai vaikka verovirasto lisätä tehokkuuttaan tulevaisuudessa pelillistämisellä ja työn jakamisella joukkoälyä hyödyntäviin mikrotehtäviin? Veroilmoitusten tarkastamisessa ainakin luulisi riittävän mikrotehtäviä, ja työn voisi kuvitella olevan mielekkäämpää pelimäisten tavoitteiden kautta.

Digitaalisessa maailmassa, johon toimistotyökin nykyään lähes poikkeuksetta kuuluu, on pelillistäminen siis jo käynnistymässä, ja hakee uriaan. Mielestäni ilmiötä voisi jo nyt soveltaa myös fyysisen työn työpaikkoihin. Jokainen, joka on joskus kokeillut Nintendo Wii- tai Xbox Kinect -videopelejä voinee vähän mielikuvitusta käyttäen ajatella liikkeitä tunnistavien peliohjaimien mahdollisuuksia työkäytössä. On virhe nähdä nämä laitteet pelkkinä viihdevälineinä. Esimerkiksi Wii Fit -tasapaino-ohjainta on menestyksekkäästi käytetty leikkauspotilaiden kuntoutukseen mm. Yhdysvalloissa, vaikka itse laite maksaa vain murto-osan varsinaisista kuntoutuskäyttöön suunnitelluista tasapainolaitteista. Milloin joku uskaltaa kytkeä vaikka metsäkoneen Wii-ohjaimiin? Tai asentaa Xbox Kinect -kameran, joka käytännössä aistii ympäristöään kolmiulotteisesti, siltanosturiin? Kun näihin vielä lisäisi työntekijän mukana kulkevalla ruudulla edistyvän pelin, joka tarjoaa tavoitteita, haasteita ja voiton tunnetta, voi karskimpikin työnteko hyvin alkaa muistuttaa leikkimistä.

Esimerkiksi filosofi Pekka Himasen mukaan vuonna 2021 kilpaillaan nykyistäkin enemmän luovuudella -kun suomalaisten hyvinvointi on kiinni innovaatioista, yritykset joko kukoistavat tai kaatuvat sen mukaan, voidaanko työssä hyvin.

Eläke-Tapion toimitusjohtaja Satu Huberin mukaan taas työelämä näyttää melko samalta kuin tänään. Työpaikoilla on nykyistä enemmän yhteisiä tiloja, joissa työtä tehdään porukalla innovoiden ja rakentavasti kyseenalaistaen. Työntekijöiden keski-ikä ei ole juuri muuttunut, mutta hajonta on aiempaa suurempaa. Työpaikoilla on paljon sekä nuoria opiskelun lomassa työskenteleviä että iäkkäitä, yli 65-vuotiaita työntekijöitä.

Lue lisää: Visioita vuosista 2021 & 2051

Pidän erityisesti tästä kohdasta:

”Uuden liiketoiminnan rakentamisessa tarvitaan ajoittain romantisoitua keksimistä enemmän kykyä rakentaa muiden päälle ja ymmärtää muiden tekemistä.” (s.15)

Eli emme tarvitse niinkään huippuyksilöitä kuin tiimejä, joiden osaaminen sovitetaan yhteen. On nimittäin melko vaikea löytää monialaisia erikoisosaajia Vielä tärkeämpi huomio on se, ettei ehkä kannata aloittaa nollasta eli keksiä kokonaista toimialaa ihan itse, vaan tarttua jo meneillään oleviin kehityskulkuihin ja rakentaa jo tehdyn varaan.

Projekti oli todella mielenkiintoinen, koska työn järjestymiseen vaikuttaa niin moni tekijä. Projektiryhmä listasi muun muassa seuraavat Suomessa tapahtuvaa työtä muokkaavat ilmiöt: globalisaatio, ekologiset kysymykset, arvomuutokset, yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys, väestön ikärakenteen muutos, monikulttuurisuus ja teknologiset muutokset. Näiden usein väistämättöminä pidettyjen muutostekijöiden lisäksi pelissä on tahto ja politiikka: millaisia muutoksia annamme työssä tapahtua? Kuinka huolehdimme työhyvinvoinnista? Kenellä on valta päättää työn muutoksesta? (Tästä syystä aiheesta on hauska puhua eri yleisöille – kaikilla on mielipide työstä ja sen tulevaisuudesta.)

Tämänkin takia nuo listatut muutostekijät ovat kuitenkin viime kädessä tuloksiltaan avoimia. Pidämme varmana, että globalisaatio muuttaa työtä, mutta emme silti voi tietää, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu. Kun muuttujia on monia, yhteisvaikutukset ovat moninaiset. Kuinka globaali talous ja maailmalle pirstoutuneet arvoketjut jatkossa toimivat, jos ja kun tapahtuu jokin ekokriisi? Miten monikulttuuristuminen muuttaa arvoja?

Tässä mielessä hieman harmittaa sellainen puhe, jossa globalisaation tai demografisten muutosten esitetään tuottavan jokin yksittäinen täysin varma asia. Ajattelepa esimerkiksi väestön ikääntymistä koskevaa viimeaikaista keskustelua. TTL:n projektissa tällaisiin liiallisiin varmuuksiin ei sorruttu, vaan kaikki neljä tulevaisuuskuvaa ovat monitahoisia ja osin sisäisesti ristiriitaisia.

Niinhän maailmakin on! Jokainen yhteiskunnan hetki sisältää paradokseja. On yhtä aikaa kovaa kapitalismia ja äärimmäisen tasa-arvoisiksi virittyneitä yhteisöjä, joissa tulos jaetaan osallistuneiden kesken. On esimerkiksi globaaleja ruoan tuotannon ja kulutuksen järjestelyjä ja superpaikallisia ketjuja, joissa ruoka suorastaan hyppää pellolta pöytään, ja usein ne mahtuvat samaan ruokapöytään. Tämä siis vastauksena sellaisiin kommentteihin, joiden mukaan nämä työn tulevaisuuden skenaariot eivät ole itsestäänselviä. Eivät olekaan. Sen sijaan ne haastavat ajattelemaan mahdollisia ja todennäköisiä työmaailmoja.

Toivottavasti lukukokemus ei kuitenkaan ole kovin työteliäs.

- Tulevaisuuden työhön ja hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä tehdään jo nyt, joka päivä. Mihin suomalainen työelämä on menossa? Millaisia valintoja voimme tehdä, ja millaisen suunnan haluamme ottaa? Avaamme erilaisia näkökulmia tulevaisuuden kehityskulkuihin, innostamme luoviin pohdintoihin ja nostamme ajatuksia irti tämän hetken tilanteesta, kertoo Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio.

Seminaarissa julkistetaan myös kirja Työn sankareita ja selviytyjiä - työ ja hyvinvointi vuoden 2025 Suomessa, joka syntyi Työterveyslaitoksen skenaariotyöskentelyn tuloksena. Skenaariotyöpajoihin osallistui laaja joukko suomalaisia tutkijoita ja vaikuttajia. Työpajoissa syntyi neljä erilaista skenaariota, joista toisissa päästään kestävään kasvuun ja hyvinvointia tukevaan työelämään, mutta mukana on myös selviytymiskamppailua ja työskentelyä kansainvälisten markkinoiden armoilla.

- Näiden skenaarioiden kautta haluamme herättää keskustelua tulevaisuuden työstä ja suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä.

Tulevaisuuden työelämän suurimpina haasteina Vainio pitää työuran pidentämistä ja työssä jaksamista, jotka ovat tapetilla nyt, mutta varmasti myös tulevina vuosina. - Keskeinen kysymys on, miten työelämästä saadaan taloudellisesta, inhimillisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää, Vainio korostaa. - Tähän liittyviä teemoja ovat osaamisen kehittäminen, osallistava johtaminen, ihmisen mukaiset joustot, syrjäytymisen estäminen, muutosten hallinta, työelämän muuttuviin haasteisiin vastaava työterveyshuolto ja monikulttuurisessa työympäristössä toimiminen.

Julkisuudessa on puhuttu myös nelipäiväisestä työviikosta (esim. Helsingin Sanomat 17.1.). Taloussanomien mukaan Vainio on huolestunut eläkkeelle paosta, jota nelipäivänen viikko saattaisi parhaimmillaan ehkäistä.

- Tarkoitukseni oli herättää keskustelua siitä, että huono työkyky tulee koko kansantalouden tasolla aivan käsittämättömän kalliiksi. Jos edes pieni osa niistä miljardeista, jotka nyt valuvat ongelmien paikkaamiseen, käytettäisiin työhyvinvoinnin edistämiseen, tuottavuus nousisi. Jos halutaan pitempiä työuria ja parempaa tuottavuutta, kannattaa tahtia toisinaan huokoistaa sen sijaan että aina vain tiivistetään.

Tulevaisuuden työmarkkinat puhuttavat, sillä kaikki työ ei tosiasiassa päädy roboteille. Muutaman viime vuoden aikana etenkin sosiaalisen median käytön yleistymisen myötä on eri lähteistä saanut lukea useita artikkeleita, joissa ennakoidaan (ja arvaillaan) tulevaisuuden ammatteja. Niin ikään paljon puhetta on ollut siitä, minkälaisia taitoja työntekijä tarvitsee tulevaisuudessa säilyttääkseen ammattinsa tai saadakseen uutta työtä.

Tulevaisuudentutkija Rohit Talwar tutkijajoukkoineen julkaisi hiljattain viimeisimmän tutkimuksensa tulevaisuuden työpaikoista. Tulevaisuuden trendeistä, kuten väestönkasvusta ja ilmastonmuutoksesta sekä tieteen ja teknologian kehityksestä johdetut 20 tulevaisuuden ammattia (pdf) eivät korosta vain teknologiaosaamista, vaan joukkoon mahtuu myös mm. hyvinvoinnin ja ympäristön ammattilaisia. Miltä kuulostaisi työ esimerkiksi avaruuden matkaoppaana, vanhuuden hyvinvointikonsulttina tai virtuaaliasianajajana?

Lisää tulevaisuuden työstä:

• Kauppalehti: Huipputyöt joista et ole kuullutkaan - vielä
• The Wall Street Journal: Landing a Job of the Future Takes a Two-Track Mind
• CareerPlanner.com: Top Jobs For The Future

Tänään julkaistussa Diginatiivit, työ, kansalaisuus -raportissa tarkastellaan digikykyisen, diginatiivin kansalaisen ja työntekijän merkitystä sekä mietitään heidän vaikutustaan yhteiskunnalle ja työelämälle. Lisäksi pohditaan mitä seurauksia ja ilmiöitä he tuovat tullessaan.

Raportti: Diginatiivit, työ, kansalaisuus (pdf)

Sukupolvisidonnaiset uudet viestintätaidot ovat saaneet huomiota parin viime vuoden aikana. On puhuttu nettisukupolvesta. Tietokoneiden ja internetin äärellä kasvaneiden nuorten on ajateltu toimivan toisin kuin aiemmat sukupolvet. Heidän ajatellaan toisaalta osaavan luonnostaan uuden viestintäteknologian käytön, mutta toisaalta heidät saatetaan nähdä itsekkäinä tai liian vapaudenkaipuisina. Kuinka heidät saadaan mukaan työelämään ja yhteiskuntaan? Osaavatko he toimia perinteisessä työelämässä? Tässä raportissa tarkastellaan diginatiivien vaikutusta tulevaisuudessa niin kansalaisuuteen ja yhteiskunnassa toimimiseen kuin työelämäänkin.

Tomi Leivo, Marjut Mutanen, Riitta Nieminen-Sundell (toim.)