”Mistä on hyvät koulut tehty” -seminaarissa (15.4.2011 Kasavuoren koulu, Kauniainen) pitämässäni ”Tulevaisuuden minä rakentuu verkossa” -esityksessä pohdin kuinka vuorovaikutteinen verkkoviestintä vaikuttaa tulevaisuusajatteluumme ja siihen, kuinka luomme minäämme ja identiteettiämme.

Keskeisiä kysymyksiä: Millä tavoin aktiivisuutemme verkkotodellisuuksissa heijastuu tulevaisuutta koskeviin käsityksiimme ja toteutuvaan tulevaisuuteemme? Kuinka digidatan avulla voidaan avata henkilökohtaisia ja jaettuja tulevaisuuksia? Kenen ehdoilla ja minkä arvojen pohjalta tulevaisuuteemme vaikutetaan verkkoympäristöissä? Kuinka voimme avata henkilökohtaista “tulevaisuushorisonttia”?

Aihetta käsittelevä kirjankappale “Tulevaisuuden minä rakentuu verkossa” julkaistaan tänä vuonna Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan “Silmät auki sosiaaliseen mediaan” -teoksessa (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2011).

Tutkimuksen pohjalta kehitämme Aalto-yliopiston Futureful-projektissa ihmiskeskeisesti iPad-sovellusta, joka auttaa yksilöä löytämään ennakoivasti hänelle henkilökohtaisesti merkityksellisiä sisältöjä ja kokemuksia.

Finanssikriisi ja voimakas verkostotalouden globaalimuutos eivät jätä Suomea ilman voimakkaita sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Olennainen asia viime vuosien muutoksissa on ollut lisääntynyt tarve joustavaan työntekemiseen, verkostoitumiseen ja innovatiiviseen työotteeseen. Vuosien varrella on samalla käyty kiivasta keskustelua työelämän uudistamisesta, perustulosta ja prekariaatin työelämäoikeuksista. Viimeksi 4.10.2009 esitetyssä Arto Nybergin ohjelmassa Sitran kehitysohjelmaa luotsaava Nokian ex-johtaja Sari Baldauf esitti yhteistyötä tärkeäksi suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteeksi ja voimavaraksi.

Suomen eduskuntapuolueista ainakin Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä prekariaatiosta on puhuttu ongelmana, johon on perehdyttävä tarkemmin. Yhdysvalloissa ja monissa yhteyksissä Euroopassakin on käyty laaja keskustelu luovan luokan noususta. Yhteistyöskentelyn lisääntynyt tarve liittyy sekä prekariaatin että luovan luokan nousuun. Yhteistyöskentelyssä tietoyhteiskunnan nomadeille luodaan mahdollisuus laajempaan verkostoitumiseen. Moni yksin työtä tekevä haluaisi tälläista yhteistyönteon ja vuorovaikutuksen mahdollisuutta myös Suomessa. Monet työntekijät kaipaavat tilaa epämuodolliselle keskustelulle ja kehitystyölle. Yhteistyöskentely voi olla eräs tehokas tapa edistää tuottavuutta ja innovatiivisuutta työelämässä.

Sekä aineellinen että aineeton lisäarvo syntyy usein ammattilaisten epämuodollisesi yhteistyöstä. Jo Steven Levy ja myöhemmin prof. Pekka Himasen laajaa huomiota saanut teos Hakkerietiikka käsittelivät tätä teemaa monipuolisesti. Hakkerietiikan alkulähteenä pidetään MIT:n yliopiston tutkijayhteisöä 1960- ja 1970-luvulta, joka teki mm. IBM:n kanssa laajaa R&D -yhteistyötä.

Työn tekeminen on edelleen asia, jonka pohjalta yhteiskunta säilyttää toimivuutensa ja tuottavuutensa. Yhteistyöskentely on eräs uusi ilmiö, joka on syytä huomioida Suomessakin. Globaali yhteistyöskentelyliike (coworking movement) on syntynyt ja se leviää juuri nyt voimakkaana aaltona maailmassa.

Yhteistyöskentelyssä on uudesta sosiaalisesta innovaatiosta, joiden perään Suomessakin on pitkään haikailtu. Yhteistyöskentelytilassa riippumattomat ammattilaiset ja yritykset kokoontuvat samaan työtilaan tekemään työtä yhdessä. Yhteistyöskentelytilassa ei rakenneta keinotekoisia raja-aitoja työntekemiselle. Avoimen innovaation periaate (pdf) toimii tehokkaasti yhteistyöskentelytilassa, jossa ammattitaitoiset työntekijät voivat vaihtaa näkemyksiään ja tietojaan joustavasti. Usein uudet ideat ja inventiot syntyvät tällaisista epämuodollisista ”kahvilakeskusteluista”.

Ensimmäinen yhteistyöskentelytila syntyi viisi vuotta sitten vuonna 2005 San Franciscossa. Käsitteen yhteistyöskentely esitti Brad Neuberg. Neubergin blogi coding in paradise on suosittu open source -sivusto. Siviiliammatissaan Brad Neuberg on tullut tunnetuksi Ajax-koodaajana ja hänen lukuisista isoista open source –hankkeistaan mm. Googlen kanssa.

Ensimmäinen yhteistyöskentelytila perustettiin ”Hattutehtaaseen”, josta sosiaalinen innovaatio levisi Yhdysvalloissa aluksi. Nyt yhteistyöskentelyliike on levinnyt mm. Australiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Myös Euroopassa on perustettu erilaisia yhteistyöskentelytiloja lähinnä Euroopan suurkaupunkeihin. Ideaa edistämään on myös perustettu yritys Citizen Agency, joka on luonut perusmallin (Citizen Space) yhteistyöskentelylle.

Yhteistyötilojen ja – mallien käyttöönotto voi olla eräs tapa uudistaa suomalaista työelämää. Se ei ole ainoa tapa. Työelämän uudistamiseen on olemassa erilaisia uusia innovatiivisia malleja, joita tulevaisuuden tutkijatkin käyttävät. Näissä malleissa yhdistetään yleensä ennakointi, innovointi ja muutoksen johtaminen. Sitran viime vuonna julkaistu yritystoiminnan tulevaisuutta käsittelevä raportti sisältää useita hyviä ajatuksia yrittäjyyden ja työelämän uudistamiseksi. Näiden uusien ideoiden ja toimintamallien soisi saavuttavan laajempaa kaikupohjaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Arvomuodostuksen uusi logiikka ja uudet työmuodot olivat tämän vuoden 2008 Sitra -yrittäjyysraportin keskeistä uutta sisältöä. Yhteistyöskentely sopii loogisesti ajatellen strategiseksi osaksi näitä uusia ajatuksia uudesta arvonmuodostuksen logiikasta ja uudesta työkulttuurista.

Työn tulevaisuus on hyvin keskeinen poliittinen ja sosiaalinen kysymys yhteiskunnassa. Yhteistyöskentely ja sen tieteellinen tutkimus ovat yksi keskeinen tulevaisuudentutkimuksen haaste. Edelläkävijäorganisaatioille yhteistyön mallien kehittäminen on eräs mielenkiintoinen mahdollisuus, johon kannattaa tarttua. Myös koko julkisen sektorin (kunnat ja valtio) odottaisi tarttuvan aktiivisesti tähän uuden työkulttuurin kehitysmahdollisuuteen. Myös yliopistojen voisi odottaa kehittävän tieteenrajat ylittäviä yhteistyöskentelymalleja.

Mekaaninen solidaarisuus arvostaa samankaltaisuutta. Orgaaninen solidaarisuus arvostaa vaihtamista helpottavia rakenteita ja erikoisosaamista. Mekaaninen solidaarisuus on laaja-alaista alkeellisissa talouden rakenteissa ja siihen liittyy usein voimakas moraalinen närkästys. Erikoistumisen lisääntyessä mekaanisen solidaarisuuden alue kapenee ja orgaaninen solidaarisuus valtaa alaa.

Arvomaailma muuttuu siis yhteiskuntien kehittyessä. Nuoret sopeutuvat vanhoja nopeammin. Nuorilla on vähemmän painolastia. Usein onkin vaadittu sukupolvenvaihdos, jotta uudet keksinnöt on saatu tehokkaaseen käyttöön. Vanhemmat ihmiset ovat työelämän jarruja. Tämän me viisikymppisetkin uskoimme nuorina, mutta nyt meistä jo usein tuntuu, että nykynuoriso toimii hölmösti ja meidän hyvää arvomaailmaamme vastaan.

Opiskelijat esimerkiksi elävät virtuaalista akvaarioelämää Facebookissa ja sen sukuisissa arkea kaikilta kaikille välittävissä tietovirroissa. Vanhemmat uskovat nuorten myöhemmin katuvan tätä avoimuuttaan. ”Kaikki mokat löytyvät netistä myöhemmin.” Nuoret eivät näistä varoituksista juurikaan välitä. Avoimuus tuntuu arvolta itsessään. Mainitut mokat taitavat tietysti pääosin kuulua vanhaan mekaaniseen solidaarisuuteen, jossa kaikilta odotetaan samanlaista käytöstä.

Kasvavan erikoistumisen synnyttämä verkostotalous edellyttää luottamusta asioihin, joita itse ei voi ymmärtää. Luottamus syntyy siitä, ettei mikään näytä olevan piilossa. Oma kokemukseni on, että kykenen luottamaan paljon paremmin Facebookissa kerrottuun asiaan, joka näkyy työtovereille, sukulaisille ja harrastekavereille kuin sähköpostiin, joka on lähetetty vain minulle. Nuorison toimintamallissa jokainen näyttäytyy sellaisena kuin on tai ainakin samana kaikille. Me viisikymppiset pidämme kiinni halustamme esiintyä yhdessä roolissa työkavereille, toisessa harrastekavereille ja kolmannessa roolissa sukulaisille ja perheelle. Mielestämme työelämä vaatii meiltä tätä. Kyse on kuitenkin kaksinaamaisuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Roolipirstottu elämä vähentää luottamusta, se ei helpota erikoistumista, eikä vaihdantaa. Se ei lisää todellista yhteistyökykyä verkostoissa muutoin kuin mekaanisen solidaarisuuden mielessä. Nuorison akvaarioelämän arvot sopivat tulevaisuuteen yksityisyyden suojaa kailottavien arvomaailmaa paremmin. Nuorison uusista arvoista on heille myös enemmän hyötyä kuin meidän salailevista arvoistamme heille olisi, vaikka me edelleen saatamme joutua pitämään omistamme kiinni, kun olemme historiamme vankeja.

Durkheim ei toki puhunut Facebookista tai kaksinaamaisuudesta. Uskon, että hän olisi kuitenkin hyvin ymmärtänyt, mitä nyt tapahtuu. Hänen yli sata vuotta sitten kuvaamansa ennuste toimii edelleen hyvin. Hän sanoi talouden kehittyessä arvomaailman etenevän suuntaan, jossa erikoistuminen ja vaihtaminen jatkuvasti helpottuvat. Mekaaninen solidaarisuus antaa tilaa orgaaniselle solidaarisuudelle.